Sanna Ukkola, ihminen joka ei opi sitten millään

Jouduin kirjoittamaan tästä jo aiemmin mutta, kertaus on opintojen äiti.

Muistatteko sen miten Sanna Ukkola päätti alkaa soitella erään satunnaisen Twitter-käyttäjän työpaikalle, ja siitä moni hänelle huomautti, ettei ole kovinkaan asiallista toimintaa tällainen? Ja Julkisen Sanan Neuvosto antoi langettavan päätöksen siitä miten Ukkola sai kolumnoida Ylelle siitä että miksi on sakeillut työaikana ja soitellut ihmisille?

Hommalle oli jo pantu piste aikoja sitten, mutta no. Paljastui että se joka on eri mieltä asiasta on: Sanna Ukkola. Miten yllättävää.

Ei auta JSN:n langettava päätös siihen että Ukkola yhä jaksaa nähdä itsensä jotenkin uhrina siinä, että häntä on kritisoitu hänen toiminnastaan journalismin puitteissa. Tämä olisi se mikä pitäisi muistaa: kukaan ei ole kritisoinut Ukkolaa varsinaisesti mistään muusta kuin siitä, miten hän erittäin julkista ammattiaan hoitaa.

Ja se ei ole kiusaamista, koska kiusaamista ei ole se, että kritisoi asiallisesti, tai jopa epäasiallisesti, sitä miten joku julkisessa tehtävässä oleva työtään hoitaa. Journalistin tulee kestää se.

Se on aivan eri asia kuin se miten äärioikeisto vainoaa journalisteja levittämällä huhuja, leimaamalla narkomaaneiksi tai lähettämällä tappouhkauksia. Kiusaamisesta puhuminen on tunteisiin vetoavaa roskaa, kun toinen on voinut käyttää Yleä alustana oman toimintansa puolustamiselle.

Eikä Yleä ilmeisesti kiinnosta se että toimittaja päättää syyttää satunnaisia Twitter-käyttäjiä rikoksesta. Tosin nyt eräs asianomainen kai jo harkitsee rikosilmoitusta aiheesta, joten saa nähdä että miten tässä käy.

Eräällä mielenkiintoisella tavalla voisi nähdä Sanna Ukkolan maan johtavana gonzo-journalistina: aivan sama mikä aihe on, Ukkola asettaa itsensä ja oman persoonansa oman narratiivinsa keskiöön. Mutta et sinä Ukkola mikään Thompson ole, tai edes Taibbi.

Advertisements
Sanna Ukkola, ihminen joka ei opi sitten millään

Yle Kioskin Rantamaan käytös

Minä en yleensä jaksa puuttua ihan turhanpäiväisten ihmisten tekemisiin, ja jotkut youtube-tyypit menevät aika varmasti siihen kategoriaan. Mutta koska Aleksi “Mentaalisavuke” Rantamaa on Ylellä töissä esiintyvässä roolissa, ehkä olisi syytä tarkastella sitäkin. Ei ole täysin merkityksetöntä, millaista sanomaa julkisen asemansa tuomalla auktoriteetilla ja mahdollisuuksilla ihminen haluaa levittää.

Tästä eteenpäin muuten sisältövaroitus: seksismiä, misogyniaa, homofobiaa ja sen sellaista.

misogynia

Taustaksi sanottakoon, että viime päivinä Twitterissä on ollut keskustelua miesvihasta ja siitä miten se eroaa misogyniasta (koska miehiä ei syrjitä rakenteellisesti, asia on erilainen) ja Rantamaa päätti kontribuoida keskusteluun vahvasti, muun muassa kertomalla että hän on itse saanut tappouhkauksia mutta:

DAB79jsXkAE8Agh.jpg
(yllä näkyvä vastaus twitterkäyttäjältä jota on aktiivisesti vainottu mm. Rantamaan Ylilauta-kamujen taholta)

Rantamaa päätti myös tästä jatkaa erittäinkin asiallisella linjalla.

DAB79nXXgAAVvcu.jpg
Noihin ääliömäisiin hymiöihin muuten kannattaa tottua.

Tässä kohtaa voisi huomauttaa että Rantamaa lähti, jos ei eksplisiittisesti, niin implisiittisesti nostamaan muun muassa Elina Sorsan ja Sannan juttuja ylös siksi juuri että tietää että hänellä on noin 12 tuhatta seuraajaa, ja suhteellisen moni näistä on aivan valmiita lähtemään häiriköimään ketä tahansa naisiksi olettamaansa pienelläkin tekosyyllä. Niinkuin kävikin, alla ainoastaan yksi esimerkki, koska Ylilaudan puolelle en viitsi mennä saati linkata.

misogyyni
Lisää täällä

 

Silkasta mielenkiinnosta lähdin sitten selaamaan hieman Rantamaan twittertouhujen historiaa. Ja siellähän on kaikkea, no, mielenkiintoista. Kuten esimerkiksi rasististen hokemien toistamista.

emmentaalisavukerasistinenretoriikka.PNG

Eikä toki sovi unohtaa sitä kertaa kun Rantamaa snapchattasi jokseenkin mielenkiintoisesti esimiestään Yle Kioskilla.

liekkisnapchat.PNG

Vilkaisin myös mielenkiinnosta ask.fm-tiliä joka Rantamaalla on, koska siellä oli vielä dänkimpää kamaa kuin Twitterissä, varmaan siksi ettei se tunnu yhtä julkiselta kuin Twitter. Alla muutama juttu.

Tavallaan minä toivoisin etten joutuisi opettaamaan kenellekään käytöstapoja koska herramunjee oletteko koskaan nähnyt miten minä olen käyttänyt internetissä. Mutta olennaisesti, minä en ole Ylellä töissä enkä minä sellaisessa työssä missä edustaisin jotain muuta kuin itseäni, käyttäytyisi noin.

Rantamaa sikseen, mutta huonoimmaltahan tässä näyttää Yle, ei joku Rantamaa. Se on melko ilmiselvää että Rantamaa ei ole rekrytoitu Yle Kioskiin siksi että olisi erityisen taitava journalisti, vaan siksi että hänellä oli valmis yleisö Youtuben puolella.

Ja se että Yleisradio palkkaa ihmisiä huolimatta siitä millaisia pystyynnostettuja sikoja nämä arkielämässään on joka päivä, se ei saa Yleisradiota näyttämään mitenkään erityisen hyvältä. Se näyttää laskelmoivalta ja moraalittomalta. Erityisesti koska Rantamaa käyttää suurta yleisöään hyväksi edistäkseen internetahdistelua ja häirintää.

 

Yle Kioskin Rantamaan käytös

Ylegate-uutisointi, Yle-selvitys ja miksi mitään ei tule tapahtumaan

Mauno Koivisto kuoli viime viikolla, ja moni kiitteli Koivistoa siitä että Koiviston ansiosta ei tullut uusia Kekkosia ja parlamentaarisuutta vahvistettiin. Ehkäpä näin.

Tällä viikolla ihmisiä puhuttaa Salla Vuorikosken ja kumppanien Ylegate-kirja sekä Ylen oman selvitystyön julkaiseminen. Se mihin koko homma oikeastaan tiivistyy on se että Ylen johto on elänyt iloisessa kolluusiossa poliittisten päättäjien kanssa ja Atte Jääskeläisen johdolla kriittinen uutisointi on lakaistu maton alle.

jääskeläinen.PNG
Olisi mielenkiintoista tietää mitä Jääskeläinen on saanut vastapalvelukseksi.

Suomalaisessa politiikassa voidaan yleensä pitää peukalosääntönä sitä että jos puhutaan vastuunkantamisesta, kukaan ei tule saamaan mitään seurauksia. Kaikkein vähiten kukaan joka on ollut päättämässä mistään.

Jotkut vaativat nyt kuitenkin Jääskeläisen eroa, Sipilän eroa, Orpon eroa ja niin edelleen. Kukaan ei kuitenkaan tule eroamaan ja siihen on varsin yksinkertainen syy.

Silloin kun perustuslakia lähdettiin uudistamaan aikoinaan, tärkeänä linjauksena oli juurikin tämä parlamentaarisuuden vahvistaminen ja presidentin valtaoikeuksien kaventaminen, mikä näyttää paperilla hyvältä, koska se näyttää demokraattisemmalta. Käytännön tasolla taas se ei oikein toteutunut.

Nykyisessä järjestelmässä eniten valtaa käyttää pääministeri, jota ei ole mitenkään demokraattisesti valittu ja kansa ei voi siihen vaikuttaa suoraan että kuka on pääministeri. Enemmistöhallitukset ja puoluekuri on varmistaneet sen, että kun valtaan nousee Sipilän kaltainen oligarkki, tämä pystyy nostamaan ministereiksi omat luottohenkilönsä ja sivuuttaa kaiken tavanomaisen hallinnon noin vaan, koska käytännön tasolla enemmistöhallitus ei voi hajota noin vain.

Puhutaan usein vallan kolmijaosta, mutta Suomessa tällä hetkellä eduskunta itsessään on jäänyt sellaiseen asemaan, missä se toimii kumileimasimena hallitukselle. Oikeuslaitos itsessään on Suomessa aina ollut heikoin pilari valtiossa eikä pysty takaamaan sitä että se pystyy hillitsemään pääministerin toimintaa mitenkään. Presidentillä käytännössä ei ole enää valtaa, joten ainoaksi merkittäväksi vallankäyttäjäksi koko valtiossa jää pääministeri, joka tekee mitä lystää.

On havaittavissa sellaista että moni olettaa että pääministeri olisi aina hyväntahtoinen ja hyvää hallintoa kannattava ihminen, eikä Sipilän kaltainen oligarkki joka haluaa yksin päättää kaikesta. Mutta koska Sipilä on Sipilä, ei ole ketään joka voi mitenkään lain sallimissa puitteissa puuttua tähän.

Ja siksi Jääskeläinen ei eroa, Yle tulee pysymään Sipilän kritiikittömänä äänitorvena ja äänestämisellä ei voi vaikuttaa mihinkään.

Ei olisi ehkä kannattanut luottaa päättäjien hyväntahtoisuuteen perustuslakia uudistaessa.

 

 

Ylegate-uutisointi, Yle-selvitys ja miksi mitään ei tule tapahtumaan

HOT TAKE: Ylen voisi lakkauttaa ja sillä ei olisi merkitystä

Tämä vain tähän nopeasti koska en oikeasti jaksa käyttää kovinkaan paljon energiaa asian kommentoimiseen. Saku Timonen avaa Ylen laittamisen poliittiseen ohjaukseen hyvin täällä joten minun ei tarvinnut tehdä sitä tässä.

Mutta: mitä ihmeen väliä sillä on että onko meillä vapaa ja riippumaton Yle vai ei, koska meidän poliittinen järjestelmä on rikki? Journalismin piirissä elää yhä jonkinlainen ajatus siitä että toimittaja on sankari joka paljastaa korruptoituneiden poliitikkojen metkut. Paitsi että näin ei käy.

Minä tosissaan arvostan esimerkiksi Salla Vuorikoskea joka pisti uransa vaakalaudalle koska halusi laittaa Sipilän nippuun ja luut kuppiin Katera Steel-jutusta. Vuorikoski teki erinomaisen hyvää työtä mutta se ei johtanut yhtään mihinkään.

Se on sama kirjoitetaanko sata juttua siitä miten Sipilä väärinkäyttää asemaansa ja antaa hallituksensa toimia lähinnä tapana jakaa julkinen omaisuus yksityisille yrityksille. Hallitus ei eroa, eduskunta ei äänestä epäluottamuksen puolesta, mitään ei tule tapahtumaan, paitsi että köyhiltä leikataan lisää ja lisää. Sen sijaan että oppositio tekee välikysymyksiä jotka ei johda mihinkään, voisivat vaikka protestoida jäämällä kotiin ja olla osallistumatta siihen farssiin mikä tämä Suomen edustuksellinen demokratia on.

Samalla tavalla me emme tarvitse enää yhtään lehtijuttua siitä miten Sipilä on taas kerran käyttänyt asemaansa väärin. Niillä ei ole mitään merkitystä. Järjestelmä on niin perustavanlaatuisesti rikki.

yleisratio

HOT TAKE: Ylen voisi lakkauttaa ja sillä ei olisi merkitystä