A Failure Of Ideology: The Untenable Position Of The Finnish Neoliberals

suurenmerensuolaa.png

The municipal elections saw an interesting shift in Finnish politics: essentially, all the old parties and the far-right True (or Rudimentary) Finns lost ground to a significant degree. Municipal elections, of course, don’t directly reflect the national level of politics but they do serve as a distant mirror for them. Dissatisfaction in the right-wing cabinet of the utter failure at a political career which is Juha Sipilä, is clearly visible, as is the blind hate for the True Finns who sold out their voters far worse than any party in recent history has done.

The major winner was the Green Party, raising their support from 8.55% percent in 2012 to 12.5% and the number of Green council members rose from 323 to 534. Considering that  local level politics often do not represent national interests, it’s still a rather stunning victory and one where for the first time the Greens became a major municipal player outside Helsinki.

We can analyze the reasons for this if we want to, but it should suffice to say that for the most part, failure of the government parties and the Social Democrats, who are severely struggling to remain relevant, is a major factor, but another major factor is that Ville Niinistö has taken the party a step towards the left and framing the party as a defender of education and welfare, when the cabinet has been cutting both. A smart move, since the cabinet is very unpopular and will remain so, when austerity keeps strangling the working class and the lower middle class. Of course the party still remains, fundamentally, a capitalist party since it does not have a vision outside the market economy.

What is maybe the most fascinating thing is that the neoliberal faction inside the Green Party is in a state of something that can be called full-blown panic. Panic of an ideological nature, since the neoliberals inside the party have always held to the line that going left is unpopular by nature and will drive away voters. Former Party leader, Osmo Soininvaara, has been blogging about how there should be a left-wing bourgeois liberal party in response for the former party secretary of the Social Democrats not getting a council seat.  I wrote about that particular thing in Finnish earlier on, but suffice to say, Soininvaara has a rather firm belief in that his technocratic neoliberal ideas are the only valid ones, and there’s a problem with the nature of reality if these remain fringe thought.

To quote Slavoj Žižek quoting Frederic Jameson, it is easier to imagine the end of the world than to imagine the end of capitalism. Likewise, the failure of neoliberal politics in raising support for the Green Party has left the neoliberals in a state of ideological crisis. “The voters will not support left-leaning politics” is an article of faith for the neoliberal Greens, and one that has served as a major instrument of justification in taking the party towards the right earlier. However, it’s worth noting that this rather unprecedented level of success was only reached when chairman Niinistö decided to step back from neoliberalism, proving that his predecessor Soininvaara was on a fundamental level wrong.

The ideals of startup cultishness, internationalism (for first world citizens only, of course), an uncritical attitude towards the European Union, workfare, social benefits cuts and so on, that Soininvaara represents do not really resonate among the majority of the electorate. Especially not in a country where a million people live below the poverty line. These people do not have the means to improve their lives in a neoliberal technocratic state but they do have it in a welfare state. Even if people cannot always formulate their position, they do tend to know that social benefits and free education are good things.

Which of course is an ideological crisis that the neoliberal Greens simply cannot deal with, since they do not have the language or the tools to deconstruct what they even are. The neoliberal Green position is fundamentally untenable and unstable when faced with outside pressure. In this case, success of other than neoliberal politics is a severe threat since it discredits their world view. That position is one that is only viable when the status quo of the nineties supported it, and now that there exists an economic crisis that seems more or less permanent, the position cannot be defended any longer.

So, what is left for the neoliberal right and especially the neoliberal Greens? Increased marginalization if the more left-leaning Greens maintain control of the party, and should the neoliberals put back in charge of the party, the party will fail.

A Failure Of Ideology: The Untenable Position Of The Finnish Neoliberals

Osmo Soininvaara: Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Mikael Jungner avautui Facebookissa nolon vaalitappionsa jälkeen, ja Osmo Soininvaara päätti lähteä kommentoimaan sitä.

suomen typerin mies.png
Kukaan ei äänestänyt sua, Miksu, koska olet nolo ukko. Se on totuus.

Kuten olen itse joskus todennut myös, en anna sydäntäni kenellekään joka ei osaa dekonstruoida ideologiaa. Soininvaara on siitä omituinen puutarhatonttu, koska paitsi että Soininvaara ei osaa dekonstruoida ideologiaa, Soininvaara aktiivisesti pyrkii kieltää koko ajatuksen minkään ideologian todellisesta olemassaolosta. Haluaisin taas käyttää sitä Slavoj Žižekin roskakorijuttua mutta käytän sitä liikaa, mutta täsmälleen siitä on tässä kyse. Palataan tähän hetken päästä.

Virkkeet kuten “On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat kuulua urbaania liberalismia edustavaan puolueeseen, mutta ovat hajallaan eri puolueissa” eivät varsinaisesti herätä minussa erityisen syvää luottamusta Soininvaaran poliittisesta osaamisesta. Ylipäätään Soininvaaran kaikesta tekstituotannosta näkee miten Soininvaaralle kaikki liberalismia edustava on hyvä ja kaikki konservatiivisuutta edustava pahaa.

Tai “Jos kaikki puolueet lakkautettaisiin ja ihmiset joutuisivat järjestäytymään poliittisesti uudestaan, urbaania vasemmistoliberalismia edustavasta puolueesta tulisi mahtipuolue”, mitä tämä edes tarkoittaa, pohjimmiltaan? Sitä että Soininvaara on sitä mieltä että todellisuudessa on virhe koska ihmiset eivät toimi niinkuin Soininvaara näkee oikeaksi.

Enitenhän Soininvaara inhoaa sitä miten nuorten toimeentulotukea leikannut laki nimettiin Lex Soininvaaraksi. Huomautan tässä kohtaa etten pidä Paavo Arhinmäkeä juuri minään, mutta tässä on hyvä vastakkainasettelu. Arhinmäki sanoo mihin lakimuutos johtaa konkreettisesti, omassa närkästyneessä vastineessaan Soininvaara puhuu siitä miten asioiden pitäisi toimia. Mutta eiväthän ne toimi.

Ensin Soininvaara sanoo “Vaille koulutusta jääneisiin nuoriin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, tarjota soveltuvaa koulutusta, työllistää tukitöihin tai työpajoihin ja auttaa terveysongelmissa”, missä näkyy taas tämä klassinen soininvaaralainen liberaali toiveajattelu. Pitäisi? Auttaako pitäisi jos kaikki tietävät että mitään ei tulla tekemään, ja sen Arhinmäki tiesi ja on siinä ihan oikeassa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Soininvaara vielä jatkaa näin: ” Siinä ei ole mitään väärää, että jotain yhteistyöhalukkuutta voidaaan toimeentulotukea nostavalta nuorelta edellyttää.  Toimeentulotuki ei ole tarkoitettu syrjäytymisavutukseksi, jonka turvin voi hengailla elämänsä pilalle.”

Se mitä Soininvaara oikeastaan sanoo: jos jollakulla ei ole kykyä toimia, on ihan oikein viedä häneltä toimeentulo, koska hän loukkaa minun liberaalia moraaliaatettani siitä että jokainen ihminen on rationaalinen toimija jolla on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Ja palataan tähän Soininvaaran fantasiaan tästä urbaanista liberaalipuolueesta. “Tämä puolue asemoituisi Ståhlbergin terminologian mukaan porvarilliseen vasemmistoon. Porvarilliseen, koska se ei ajattelisi maailmaa ay-liikkeen silmälasien läpi, vaan ottaisi markkinatalouden annettuna tosiasiana.”

Syvällä ideologian suossa oleva Soininvaara ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään sitä että tässä ei ole kyse minkäänlaisesta vasemmistolaisuudesta lainkaan. Jostain kumman syystä liberaalissa oikeistossa, mihin voidaan laskea sellaiset keskinkertaisuudet kuin Soininvaara, Antero Vartia ja Juhana Vartiainen, on paljon tendenssiä horista siitä miten ainoa tapa pelastaa hyvinvointivaltio on lakkauttaa se koska markkinatalous on luonnonlaki. Tässä inkoherentissa poliittisessa positiossa ihmiset jotenkin saattavat jopa ajatella olevansa jotain porvarillista vasemmistoa, mutta todellisuudessa ovat paljon kovemman oikeistolaisen linjan kannattajia kuin kokoomuslaiset keskimäärin.

Palataan siihen ideologian roskakorin ääreen vielä näin lopuksi. Yksi asia jonka Soininvaara sivuuttaa kokonaan on se että Soininvaaran liberalismi ei ole se mikä on nostanut Vihreitä viime vuosina, vaan Ville Niinistön (toinen ihminen jota en pidä juuri minään) tapa asemoida puolue sivistyksen ja ihmisoikeuden puolustamisen puolelle. Ei ole mitenkään täysin sattumanvaraista se että ketkä näissä vaaleissa nousivat valtuustoihin vihreässäkin leirissä. Sivistyksestä ja ihmisoikeuksista Soininvaara on toki hiljaa koska hänelle ei ole mitään käyttöä niille, ainoa millä on väliä on se että on liberaali.

Soininvaaran kaikesta ulosannista paistaa läpi se miten hän on lähinnä kärttyinen vanha ukko joka ei kerta kaikkiaan suostu ymmärtämään sitä että miksi ihmiset eivät ole asioista samaa mieltä kuin hän, tai miksi joku ylipäätään tukisi konservatiivisempaa puoluetta. Jos oma ajatusmaailma on tuolla tasolla, niin kannattaisi oikeasti vaikka hankkia oikeita töitä ja lähteä politiikasta. Tai mennä Kumpulan siirtolapuutarhaan puutarhatontuksi. Mutta eihän Osmon hengenheimolainen Antero Vartiakaan suostunut tajuamaan sitä että mitä mätää tässä aiemmassa vaalitempauksessa oli:

vahanuket ja tesla.jpg

Sillä tasolla liikutaan, eikä suostuta näkemään että on olemassa jotain muutakin kuin ainoastaan omissa haaveissa oleva liberaali teknokraatti/meritokraattiutopia.

 

 

 

 

 

 

 

Osmo Soininvaara: Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Vihreä lanka – rasismia liberaaliuden varjolla

vihreälanka1.PNG

Näin alkaa Minna Rajainmäen kirjoitus Vihreässä Langassa, tuossa Vihreiden pää-äänenkannattajassa. Menkää lukemaan se ennenkuin jatkatte. Minäkin luin. EDIT: Lukekaa sitten myös Gelawej Viyanin bloggaus aiheesta koska se on olennaisesti tärkeämpi ja parempi kuin tämä oma kirjoitukseni.

Perataan sitä hieman, noin pintapuolisesti, koska se lienee tarpeellista. Perusongelmahan tässä on että tässä näkyy hyvin ne asenteet mistä Sara Ahmed ja Slavoj Žižek puhuu sivistyneenä rasismina. Turvapaikanhakijoita ei yksilöinä tässä loukata, eikä käytetä sinänsä avoimen rasistista kieltä. Mutta kirjoittaja asettaa itsensä turvapaikanhakijoiden yläpuolelle ja esittää oman arvionsa esimerkiksi turvapaikanhakijoiden avun tarpeesta objektiivisena totuutena. Ja anekdotaalisen kokemuksensa turvapaikanhakijoiden halusta tehdä töitä myös jonain absoluuttisena totuutena.

Ehkä loppujen lopuksi raskauttavin osuus siitä tekstin rasismista ilmenee tästä, mistä ilmenee myös Vihreille tyyppinen äärimmäisen tunkkainen käsitys siitä millainen yhteiskunnan pitää olla.

vihreälanka3.PNG

Sanotaan se niinkuin se on: Rajainmäki kannattaa sitä että turvapaikanhakijoista tehdään toisen luokan kansalaisia joilla ei kerta kaikkiaan ole samoja oikeuksia kuin muilla maassa olevilla. Myös, you know, Rajainmäen ideat on perustuslain vastaisia, koska Suomessa olevalla ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Ei turvapaikanhakijaa voida pakottaa asumaan jossain siihen tarkoitukseen valitussa ghetossa. Myös toki tämä “y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia”-jutut kertoo sen karun totuuden että turvapaikanhakijoihin halutaan suhtautua resurssina ja sivuutetaan se että kaikilla ei siihen rahkeita ole. Miten vaikka fyysisesti vammautunut tai PTSD-oireista kärsivä turvapaikanhakija ryhtyy samantien yrittäjäksi?

Ja sitten tietty Maassa maan tavalla on perinteisempiä rasistisia hokemia. Sama rasistinen kielenkäyttö näkyy muutenkin artikkelissa vahvasti ilmaisuissa kuten hyysäys, minä veronmaksaja, ylimielisyys [viitaten turvapaikanhakijaan] ja lahjoitan heille aikaani korvauksetta. Good for you, Rajainmäki. Toivottavasti koet itsesi suureksikin hyväntekijäksi ja positiosi kilometreittäin turvapaikanhakijoiden yläpuolella olevaksi.

Tästä oli Twitterissä jonkin verran keskustelua. Juho Laitalainen MoonTV:ltä ensimmäiseksi huomautti että kirjoittaja voisi hyvin olla joku persu. Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen ei taas nähnyt jutussa mitään vikaa. Onneksi Elina Sorsa kommentoi sen mitä itsekin ajattelin ja näytän sen nyt tässä koska sitten minun ei tarvitse itse sanoa.

vihreälanka4.PNG

 

Missä nyt sitten päästään oikeastaan siihen asian ongelmalliseen ytimeen. Vihreän Langan päätoimittaja sanoo että käsitellään monelta kantilta maahanmuuttoa, mikä, kuten kaikki tiedämme, tarkoittaa sitä että annetaan rasisteille tilaa ja muutetaan koko keskustelua vielä vähemmän tolkulliseksi. Mitään ongelmaa tässä ei nähdä, koska kukaan ei ole käyttänyt alatyylisiä ilmaisuja johon Vihreän langan lukijakunta reagoisi. Sen sijaan Vihreän langan lukija voi, minkä Juhana Vartiaisen kehumiselta ennättää, jakaa tätä facebookissa ja todeta että hyvää pohdintaa. 

Vinkkinä: jos Hommaforum on tekstisi kanssa samaa mieltä, olet mämminyt.

vihreälanka2.PNG

Lopuksi vielä todettakoon että aika moni tuttuni on reagoinut siihen että jos Vihreät on perinteisesti se puolue jota pidetään noin sosiaaliliberaalina ja skarpin edistyksellisenä, niin tämä on kaikkea muuta kuin sitä. Toivottavasti tällaiset ulostulot näkyy siinä että jotkut jää kotiin eivätkä anna ääniään Vihreille. Meillä on jo tarpeeksi rasisteja politiikassa ilman että sinne pitää viedä lisää Vihreitä rasisteja.

 

Vihreä lanka – rasismia liberaaliuden varjolla

Kysy mitä vähemmistöt voisi tehdä puolestasi, eikä mitä voisit tehdä vähemmistöjen eteen: marginalisoidut ryhmät ja puolueet

bussin alle.jpg
Tässä kuvattu normaali tilanne puoluepolitiikassa. Marginalisoitu ryhmä heitetään bussin alle heti kun siitä saa jotain etua irti.

Tämän kirjoituksen inspiroi suurilta osin Anna Kontulan parin päivän takainen Facebook-aivopieru missä Kontula koki asiakseen julistaa että muunsukupuoliset on pilanneet poliittisen keskustelun tai jotain olemalla olemassa. Siitä voitte lukea enemmän toisaalta, koska tässä on aika hyvin avattu se keskustelu. Ja tässä ne alkuperäiset kommentitkin.

Halusin tosin palata siihen laajempaan ongelmaan mikä karakterisoi marginalisoitujen ryhmien huomioimista puoluepolitiikassa. Nimittäin sitä että sekä vasemmistossa että liberaalioikeistossa mielellään viestitetään että ollaan tasa-arvon puolella, mutta käytännössä joka ainoa kerta kun marginalisoidun ryhmän intressit menee ristiin puolueen lyhyen aikavälin poliittisen edun kanssa, marginalisoitu ryhmä häviää.

Ehkä selkein esimerkki siitä on miten translaille kävi viime hallituksen aikana. Mikropuolue Kristillisdemokraatit ilmoittivat etteivät hyväksy sitä, joten pääministeri Stubb päätti ettei translakia nyt sitten tapahdukaan, huolimatta siitä että mm. sosialidemokraatit arvostelivat kristillisdemokraatteja tästä. Miksi Kridet pystyivät tähän?

Siksi että kaikki muut hallituspuolueet toimivat täysin ennalta-arvattavasti. Alexander Stubb oli vastaanottanut Amnestyn ja Trasekin lähetystöjä ja ilmaissut tukensa translain muuttamiselle, mutta koska lyhyen tähtäimen poliittinen etu (Kridet olisivat ehkä lähteneet hallituksesta tai jotain), Stubb päätti ettei näin tehdä. Sosialidemokraatit, Vihreät ja RKP eivät myöskään rikkoneet tätä linjaa lainkaan. Huomattava on että viime vuonna Stubb vielä pälisi tuestaan äitiyslaille ja translaille, vaikka olisi voinut tehdä huomattavasti enemmän näille kun oli pääministeri.

Ja tällä hetkellä tapetilla olevista asioista, on hyvä muistaa se että Helsingin vihreä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on kokonaan pessyt kätensä rasististen mielenosoitusten hoitamisesta. Hyvin todennäköisesti siksi että turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat ovat näin vaalien alla epämieluisia Vihreille, jotka yrittävät saavuttaa vaalivoittoa Helsingissä.

Muutama esimerkki puolueiden periaateohjelmista ja vastaavista, ensimmäinen Kokoomuksen periaateohjelmasta:

kokoomusperiaatteet

Siis kyllähän jokainen nyt tajuaa että erityisesti tuo viimeinen kohta on lähinnä groteskia valehtelua, mutta ongelma onkin siinä että melkein joka ainoa puolue laskettelee periaatteissaan ja ohjelmissaan samat rimpsut, mutta ei todellisuudessa toteuta niitä. Vihreiden vastaava menee jokseenkin näin ja mainitsee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eksplisiittisesti.

vihreättasaarvo

Kuulostaa kivalta, mutta ongelmahan on se että kun joka ainoa vähemmistöaktivisti tietää että näitä toteutetaan ainoastaan satunnaisesti ja silloinkin yleensä niin, että aktivistien pitää tapella poliitikkoja vastaan. Siksi rekisteröidyt parisuhteet saatiin Suomeen aiemmin ja tasa-arvoinen avioliittolaki oli valtaisan työn takana siitä huolimatta että se oli käytännössä triviaali muutos yhteiskunnalle.

Ja niin edespäin.

Samaan aikaan sosiaaliliberaaleissa puolueissa ollaan närkästyneitä joka ainoa kerta kun joku marginalisoituun ryhmään kuuluva toteaa että en minä kyllä enää teitä äänestä kun joka kerta olette pettäneet. Noin yleisenä vinkkinä, yksikään puolue ei ole ansainnut yhtään kenenkään ääntä. Köyhänä monet tuntuu olettavan että minun tulisi äänestää vasemmistoa, ja loukkaantuvat siitä etten äänestä, koska tiedän että joka tapauksessa minun etujani ei kukaan aja. Samalla tavalla monet muut marginalisoituihin ryhmiin kuuluvat pettyvät puolueisiin koska oppivat kantapään kautta sen että puolueille he eivät ole yhtään mitään, jos toisessa vaakakupissa on yhtään mitään muuta.

Jos puolueita kiinnostaisi korjata omaa linjaansa, se pitäisi aloittaa siitä että niistä ylevistä periaatteista oikeasti pidetään kiinni, poikkeuksetta, koska ihmisoikeudet eivät ole neuvottelukysymyksiä. 

Kysy mitä vähemmistöt voisi tehdä puolestasi, eikä mitä voisit tehdä vähemmistöjen eteen: marginalisoidut ryhmät ja puolueet

Politiikattomuuden poliittisuus ja maan tapa Vihreissä

Jussi Korhonen Isän pikajunablogissaan avasi jo tämänpäiväistä tilannetta paremmin, joten ei siitä sen enempää kuin että todetaan että poliittisen pelin takia Vihreät eivät halua avata liikenneministeriön matopurkkia, vaikka Anne Berner on epäpätevä ministeri joka käyttää asemaansa suojellakseen hyvien velien intressejä.

On siis tärkeämpää suojata Pekka Haaviston intressit näin ennen kuntavaaleja (ja ei pidä unohtaa että presidentinvaalitkin on tulossa ensi vuonna), kuin tehdä sellaista politiikkaa joka hyödyttäisi oikeasti jotakuta muutakin kuin Bernerin korruptioklikkiä.

Olen tässä blogissa jo aiemmin kirjoittanut siitä miten uusliberaalit ovat ideologiaa vastaan vaikka ovatkin niin ideologisia kuin ihminen voi olla, ja ainoastaan tällä tavoin oikeistoliberaali liike, jossa ei myönnetä ideologian olemassaoloa, voi toimia suojatakseen omat intressinsä. Ei ole nimittäin mitään korkealentoista periaatetta, jota voisi osoittaa Vihreiden rikkoneen, koska Vihreillä ei sellaisia periaatteita ole. Vihreiden ainoa tunnustettu ideologia on vielä korkealentoisempaa ja abstraktia, milloin se merkitsee juuri sitä mitä puolue minäkin ajanhetkenä päättää.

 

7089-kuntavaalityhdessabanneripieni.jpg

Ilmiselväähän Haaviston saaman erikoiskohtelun myötä on se että Vihreät on kasvaneet puolueena aikuiseksi: nyt puoluetta ei enää ohjaa sen sisäinen demokraattinen prosessi, vaan (Osmo Wiion sanoin) se mikä On Sovittu. Puoluetta ei johda mikään Ville Niinistö, joka voi kyllä poseerata kunnallisvaalijulisteessa villapaita yllä ja näyttää mukavalta, vaan klikki vihreitä virkamiehiä ja Haavisto, joiden intresseissä ei ole yhtään mitään muuta kuin kartuttaa oman pankkitilin saldoa ja varmistaa itselleen nykyistä mukavammat eläkevirat. Haaviston tapauksessa ehkä kiinnostaa myös etäisesti mahdollisuus päästä tasavallan presidentiksi asti, vaikka se nyt ei tulekaan toteutumaan, koska Haavisto on lähinnä persoonallisuustyhjiö.

Ja koska tehdään politiikkaa ilman politiikkaa, tässä ei ole mitään väärää. Nuori helsinkiläinen vihreä voi, minkä joukkoliikennemarmatukseltaan ja maaseutuvihaltaan kerkeää, julistaa että oli hyvin ja oikein ettei epäluottamuslauseeseen yhdytty, koska se ei olisi ollut järkevää.

Koska tärkeäähän on se että ollaan järkeviä. Ei sitä mitä oikeasti järkevyyden varjolla tehdään. Kysykää vaikka niiltä nuorilta joilta lähti sosiaaliturva Lex Soininvaaran takia.

 

 

Politiikattomuuden poliittisuus ja maan tapa Vihreissä