Köyhyys ei ole toimittajan testattavissa

Sisältövaroitus: tekstissä mainitaan kuolema ja elämänhalun menettäminen.

Anna-lehti oli ilmeisesti päättänyt testata että miten toimittaja pärjää 50 euron ruokabudjetilla. En linkkaa suoraan juttuun koska en sitä itsekään lukenut, mutta voitte lukea Haapalaisen twiitit aiheesta. Voin allekirjoittaa ne itse täysin, ja jos tykkäätte lukea huonoja lehtijuttuja, siellä on myös linkki sinne.

Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon uudestaan: jos halutaan näkemystä köyhyydestä, pitää kysyä köyhiltä. Ei sitä voi testata. En myöskään kysyisi köyhyystutkijoilta mitään.

Jos tiivistän tämän hyvin lyhyesti, kyse on tästä: testaamalla tietää että testi loppuu joskus. Minä olen lyhyitä työllisyysajanjaksoja lukuunottamatta ollut nyt köyhä kymmenen vuotta, ja haluan kuolla siksi etten halua elää loppuelämääni siinä jatkuvassa kriisin tilassa, joka seuraa siitä, että joka ainoa kerta kun tulee yhtään rahaa, joutuu pohtimaan että miten se riittää tällä kertaa. Onko pakollisia menoja, pitääkö maksaa laskuja, tarvitseeko matkustaa toiseen kaupunkiin?

Ja kun tietää että varsinaisesti mitään toivoa köyhyyden päättymisestä ei ole, tietää myös sen että tämä jatkuu siihen asti kunnes olen kuollut. Joku sanoisi sitä näköalattomuudeksi, minä puhuisin realismista. Viimeisen 20 vuoden aikana köyhyys on nelinkertaistunut Suomessa, työpaikkoja on noin yksi per 20 työnhakijaa (ja niihinkin on helpompi päästä jos on jo nyt työllistynyt), on selvää että sosiaaliturvasta leikataan jatkossakin ja mikään ei tule elämässäni parantumaan koskaan. Joskus jostain hommasta voi saada hieman ylimääräistä, mutta useimmiten se on käytetty jo silloin kun sen käteensä saa.

Se toimittaja voi elää viikon viidelläkympillä, syödä kumppaninsa piikkiin ja käydä syömässä työpaikan tilaisuudessa ilmaista ruokaa. Ja viikon jälkeen homma on ohi, ja voi taas olla miettimättä ruokakaupassa että mitä ostaa. Minkä lisäksi toki tämän viikon aikana ei tarvitse miettiä hajoaako kengät, kuluuko housut puhki, pitääkö ostaa lääkkeitä jos sairastuu, onko pakko maksaa lääkärikäynnistä ja niin edelleen.

verkkoon-köyhyys-1200x675.jpg
Leipäjonotkin jää väliin, jos ei ole jaksamista tai varaa kulkea.

Köyhälle taas tulevaisuus ei tarkoita yhtään mitään. Seuraava viikko ei tuo mitään parempaa tullessaan. Se tuo mukanaan vain uutta työhakemusta joka ei johda mihinkään, kotona istuttuja päiviä koska ei ole varaa mennä minnekään, miettimistä voiko käyttää parikymppiä viihteeseen ja jos näin tekee, onko loppukuusta rahaa.

Emme me tarvitse näitä juttuja mihinkään. Me tiedämme jo nyt että emme pärjää, emmekä koskaan tulekaan pärjäämään. Eikä meillä ole rahaa laittaa viittäkymppiä joka viikko ruokaan.

Advertisements
Köyhyys ei ole toimittajan testattavissa

Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Woody Allenin Annie Hall sisältää sellaisen lyhyen kohtauksen missä nimetön sivuhahmo (jota esittää nuori Jeff Goldblum) horjuu bileiden läpi puhelimeen. Puhelimeen hän sanoo I forgot my mantra. 

Jännittävän pitkän viikonlopun jälkeen suomalaiset journalistit on samassa tilassa. Sellaiset tunnetut raskaan sarjan journalistit kuin Sean Ricks miettivät nyt kuumeisesti sitä että mikäs tässä nyt on se narratiivi jota halutaan ajaa, kuka on hyvis, kuka on pahis? Pitäisiköhän Soinista nyt tehdä sankari vai roisto? Onneksi tuli helppo syöttö lapaan joka pelastaa Ricksin päivän!

Tiina “Kannatan ihmisoikeuksia toimimalla puolueissa jotka ei niitä kunnioita” Elovaara mainitsi eilen A–Studiossa että Perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtiin Halla-ahon valinnan yhteydessä sieg heil -tervehdyksiä. Oma reaktioni tähän oli eilen lähinnä *pfffft* koska onhan se nyt ilmiselvää että Halla-ahoa kannattaa erityisesti natsimieliset. Ja kun tätä skeneä on aktiivisesti seurannut tarpeeksi pitkään, heilaaminen ei kauheasti enää järkytä.

Mutta! Elovaaralla ei ollutkaan niitä luvattuja todisteita esittää tästä, ja somessa kiertänyt kuva (alla) ei olekaan heilaamista vaan äänestämistä, ilmeisesti.

hei me heilataan
Hämmentävää tässä kuvassa: tuo maailman tiskirättisin kravatti kuvan keskellä, ja se että onnistuttiin ottamaan kuva Persujen puoluekokouksesta niin ettei kukaan heilaa

Mitä se todisteiden puuttuminen tarkoittaa nyt sitten? No mitä väliä. Ehkä Elovaara valehteli, ehkä Elovaara käsitti homman väärin silloin kokouksessa, ehkä joku valehteli Elovaaralle, ehkä heilattiin mutta siitä ei olekaan kuvaa, ketä kiinnostaa vohoi helvetti. 

Vohoi helvetti -osuuteen palataan pian, mutta otetaanpas raskaan sarjan journalistin ja faktapohjaisen uutisoinnin suomenmestarin Sean Ricksin pari kommenttia Twitteristä.

ricks1ricks2

No niin siis tuota. Nyt se on tärkeä saada ne faktat kohdalleen. Koska siis tuota, olennaisintahan tässä äärioikeistoyhteyshommassa on se että heilasiko joku puoluekokouksessa. Koska tästähän riippuu kaikki.

Eikun ei mikään. Sillä ei ole yhtään mitään väliä. Sen sijaan kaikki millä on väliä, on jo tapahtunut ajat sitten.

Halla-ahon, Olli Immosen, Leena Meren, Simon Elon, Maria Lohelan, Juho Eerolan, Sampo Terhon, Jussi Niinistön, Laura Huhtasaaren, Vesa-Matti Saarakkalan ja Riikka Slunga-Poutsalon (mainitsin vain ne jotka tiesin ulkoa) yhteydet ja flirttailut äärioikeiston kanssa ovat olleet julkista tietoa jo vaikka miten pitkään. Ollaan kuuluttu Suomen Sisuun, ollaan hengailtu Suomen Vastarintaliikkeen kanssa, on haettu kannatusta Hommaforumilta ja silloin tällöin pikkaisen ollaan julistettu somessa rotusotaa. Tämä on kaikki julkista tietoa.

Ja silti, media ei ole osannut tehdä tällä yhtikäs mitään. Soini sai sanoa Suomen Sisua “samanlaiseksi kuin metsästysseura” ja sai luvata “harjaavansa” Olli Immosen vaikkei loppujen lopuksi tehnyt yhtään mitään. Helsingin Sanomat kipuili monta vuotta sen kanssa että kehtaako itseään kansallissosialistiseksi kutsuvaa Suomen Vastarintaliikettä sanoa natsistiseksi. Me Naiset tekee human interest -juttuja Halla-ahon perheestä.

Vasemmistoliiton viisain ihminen Tatu Ahponen huomautti aiemmin, että mitä Perussuomalaisiin mielipiteisiin ja median analyyseihin tulee, niin mediassa on hirvittävästi tendenssiä sivuuttaa sisällöt ja nähdä niissä jotain mitä niissä ei ole. Teuvo Hakkarainen on joka suhteessa äärioikeistolaisimpia kansanedustajia mutta senkin media on sivuuttanut kansanmiehen imagon takia. Ja Halla-ahon ideologiaa ei ole haluttu todellisuudessa käsitellä. Kaiken voi aina sivuuttaa ja Soinin selitykset ovat tähän asti kelvanneet joka kerta.

Se siitä. Tämän piti olla paljon lyhyempi kirjoitus koska minulla on poskiontelontulehdus ja haluan suihkuun.

Mutta, koska minä en ihan oikeasti tajua toimittajien ajatusmaailmaa, miksi ihmeessä se heilaus puoluekokouksessa nousee nyt tärkeäksi asiaksi, kun kaikki muu on voitu sivuuttaa miten vaan?

 

Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina