Muistokirjoitus Timo Soinin poliittiselle uralle

hyi vittu mikä etova elukka
ette edes voi kuvitella kuinka tyytyväinen olen siitä että tätä naamaa ei tule juuri enää lehdissä näkymään

Timo Soini on viimein kaatunut, ja hyvä niin. Typerät ravivertauskuvat poistuvat nyt Suomen poliittisesta lehdistöstä, kun vanha kaakki on talutettu liimatehtaalle. Ja se on sellainen hetki joka on antanut odottaa tulemistaan aivan liian pitkään.

Timo Soini on aina ollut roisto ja epärehellinen säkki hevonpaskaa. Mies joka on niin kiero, että kun hänestä joskus aika jättää muutenkin kuin poliittisesti, niin arkku tullaan ruuvaamaan maan poveen laskemisen sijaan (kiitos HST tästä vertauksesta).

Soinin uran tappoi poliitikkojen kuolemansynti, hybris. Hän kuvitteli että kykeni pitämään äärioikeistolaisen siiven puolueessaan hallinnassaan, ja toisin kävi. Kun fasistit oli päästänyt puolueeseen, he lopulta päätyivät vetämään Timo opetuslapsineen turpaan ja söivät loputkin nakit siitä mukista, missä oli vielä jokunen jäljellä Timon takinkääntöjen jäljiltä.

Ja mikä voisikaan olla enemmän oikein? Halpahintainen opportunisti jolla ei loppujen lopuksi ollut lainkaan periaatteita, jäi halpahintaisten opportunistien uhriksi, koska sattuikin käymään niin että äärioikeistolaisten ideologinen palo pärjäsikin hyvin itsetärkeydessään myhäilevälle kyynikolle.

Tärkeää on muistaa siinä että loppujen lopuksi Timo Soini koko uransa aikana ei onnistunut yhtään missään. SMP meni konkurssiin ja Perussuomalaiset kituivat lähes 20 vuotta ennenkuin ottivat vaalivoiton ja jäivät oppositioon. Kun hallitukseen mentiin, ainoa konkreettinen saavutus Soinin uralla oli kaksi vuotta ministerinä joka ei tehnyt juuri mitään ja antoi puolueensa kannatuksen valua pohjamutiin. Ja nyt puoluekin on hajoamistilassa.

Timo Soini hukkasi koko elämänsä egoistiseen projektiin ja jonkin aikaa hän pääsi esiintymään mediassa suurena poliittisena nerona. Mutta Jyväskylän puoluekokouksen raaka ja kirkas valo paljasti Soinin sellaisena kun hän todellisuudessa aina oli: opportunistinen siira, joka oli alusta alkaen tuhoon tuomittu ja joka joutuu nyt matelemaan takaisin jonkin kostean kiven alle. Koska se oli tässä. Soinin elämäntyöstä ei tullut yhtään mitään.

Kuka tätä naisia vihaavaa konservatiivista, periaatteetonta kuravelliä jää kaipaamaan? Tuomitun seksuaalirikollisen Matti Putkosen lisäksi tuskin kukaan.

 

Advertisements
Muistokirjoitus Timo Soinin poliittiselle uralle

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

nakkimuki.jpg
Kun puolueesi kannatus on tippunut kolmannekseen mutta mukissa on vielä nakkeja

Näin sitten siinä kävi että Halla-ahosta tuli Perussuomalaisten puheenjohtaja. Halla-ahosta enemmän olen kirjoittanut täällä, mutta it’s time for some game theory. 

Tätä kirjoittaessani avoimesta ikkunastani kuuluu kovin äänekkäästi sekä voitokkaiden rasistien mölinä ja liberaalien mitä tässä maassa oikein tapahtuu –ulina. Molemmat toki ovat väärässä reaktioissaan ja kerron nyt miksi.

Ensinnäkin, liberaaleilla ei ole oikein kykyä ymmärtää sitä että joka ainoa suomalainen poliittinen puolue on täysin valmis tekemään yhteistyötä rasistien kanssa, kunhan siitä ei tule merkittävää imagohaittaa. Halla-aho on imago-ongelma koska liberaalissa Suomessa rasismia ei saa ilmaista julkisesti. Sampo Terho (rip Sampo josta piti tulla Soinin manttelinperijä) osasi olla viimeiset 10 vuotta hiljaa rasismistaan, joten Sampo Terho olisi ollut täysin luonnollinen yhteistyökumppani Petteri Orpolle ja Juha Sipilälle, noille rasistisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeille.

Se liberaaleista, mutta entäpä sitten Persut?

Edes Edward Gibbon (saati sitten Paul Kennedy) ei osaisi kirjoittaa noinkin sujuvaa nousu ja tuho -narratiivia mistään. Palaillaan suurinpiirtein vuosiin 2009-2010. Keskustapuolue ryvetti itseään jatkuvasti skandaaleissa tuolloin ja onnistui tuhoamaan oman kannatuksensa. Kannatuksen piti mennä jonnekin, ja siitä hyötyi ennen kaikkea Perussuomalaiset, koska media päätti jostain syystä käsitellä Soinia ja Perussuomalaisia silkkihansikkain. Hieman jopa samansuuntaisesti kuin mistä Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Trumpista.

Jo hieman ennen tätä, suomalainen äärioikeisto oli alkanut hakeutua Perussuomalaisten riveihin. Sieltä löytyi fasistisen Suomen Sisun porukka kuten esimerkiksi Teemu “Ikuinen kakkonen” Lahtinen, Johannes “Näytän ruotsinlaivatrubaduurilta” Nieminen, James “James Hirvisaari” Hirvisaari ja tietenkin Jussi “Kellarien kasvatti” Halla-aho. Ja monia muita, kuten se kotkalainen tyyppi joka näyttää K-menu-versiolta Jouni Hynysestä mutta jonka nimeä en muista enkä jaksa tsekatakaan tähän hätään.

Ja perussuomalaiset voitti vaalit, mutta ei mennyt hallitukseen. Kepu sai rivinsä kasaan ja perussuomalaisten kannatuskin alkoi tippua. Kevään 2015 hallitusneuvotteluissa Timo Soinille taisi valjeta että tämä on nyt se viimeinen hetki raahata ruhonsa ministeriaudin takapenkillä, koska toista ei ole tulossa.

Tässä on tosiaan tärkeää huomata se että puolueen linjan on aina päättänyt Timo Soini yksin, ei kukaan muu.

Toki Perussuomalaisilla oli tietty ongelma tässä hallitusyhteistyössä Kempeleen Mugaben ja Alexander Stubbin kanssa: puolueen pitäisi allekirjoittaa Juha Sipilän leikkausagenda ja Kokoomuksen yksityistämisagenda. Mutta näin Soini päätti tehdä, jotta saisi lopettaa uransa ainakin tietyssä mielessä huipulla. Lopputuloksena oli se että lähestulkoon yhtenä äänenä, Perussuomalaisten äänestäjäkunta haistatti paskat koko puolueelle ja palasi äänestämään demareita tai lakkasi äänestämästä. Yksinkertaistan, mutta näin se suurinpiirtein meni. Leikkauspolitiikka ei ollut tervetullut, erityisesti kun Soini oli kovasti yrittänyt esittää olevansa köyhien ja eläkeläisten asialla aiemmin. Takki kääntyi.

Käytännössä ainoa osa-alue missä Perussuomalaiset eivät myyneet periaatteitaan hallitukselle oli rasistisen maahanmuuttopolitiikan ajaminen keskellä vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Tämä oli muulle hallitukselle toki helppo myönnytys tehdä, koska sekä Keskustapuolue että Kokoomus on aina olleet rasistisia puolueita. Perussuomalaisten kannattajakunta toki haukkuu muuta hallitusta suvaitsevaisuudesta mutta no, tästä enemmän alla. Todettakoon toki että suomalaisten pakolaispolitiikan rasistisuudesta voi helposti lukea Maahanmuuttoviraston historiikista “Mansikkamaan vartijat”, joka saa ilmaiseksi täältä. Valistakaa itseänne, rakkaat lukijat.

Kun vuosien 2015-2016 kannatuksen lasku mitattiin vuoden 2017 kuntavaaleissa, tulos oli katastrofaalinen. Valtuutettujen määrä putosi yli neljälläsadalla ja tuli kohtuullisen selväksi että ei tämä tästä enää. Ja Soini toki ilmoitti jo ennen vaaleja eroavansa puoluejohtajan tehtävästä, koska oli onnistunut tuhoamaan puolueen kannatuksen. Mitä Rotta-Timppa ei koskaan toki tule myöntämään mutta näinhän se on. Ja palaamme tähän päivään, 10. kesäkuuta hevomme vuonna 2017.

Twitterissä on nyt Halla-ahon valinnan jälkeen näkynyt paljon “tarkoittaako tämä että Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on muuttunut jyrkemmäksi?”-tyyppisiä liberaalimörköjen tuumailuja. Vastaus on ei.

Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on aina ollut rasistista, erona on ollut se että joskus aiemmin puolueessa oli muitakin kuin niitä joiden ainoa motiivi poliittiseen toimintaan on rasismi. Se vanha SMP-siipi on hävinnyt jonnekin ja tämän päivän Perussuomalaiset aktiivit ovat joko avoimia rasisteja/fasisteja tai sitten kyseessä on Tiina Elovaara. Ihan jo pelkästään siksi että ihmiset joita kiinnostaa muutkin asiat eivät löydä enää syytä äänestää puoluetta.  Eikä näköpiirissä ole sellaista poliittista muutosta, jolla tämä rasistiklikki voisi nostaa omaa kannatustaan, koska ihan oikeasti ihmisiä Suomessa kiinnostaa mahdottoman paljon moni muukin asia kuin se että tuleeko tänne turvapaikanhakijoita.

Lisätään tähän soppaan vielä Halla-ahon kyvyttömyys johtaa edes ryyppäjäisiä panimossa, hänen lähinnä avoimen vastenmielinen luonteensa ja yleinen tietämättömyys mistään poliittisesta toiminnasta (protip: jos ihmisen poliittinen ura on täynnä henkilökohtaisia saavutuksia, muttei poliittisia, kyseessä on yleensä omavoitontahtoinen broileri) niin ei se varsinaisesti mikään resepti menestykselle ole. Sampo Terho olisi ehkä osannut saada puolueen toimimaan jotenkin oikeistokonservatiivisena vaihtoehtona Keskustalle ja Kokoomukselle, mutta Halla-aho todennäköisimmin ei onnistu siinä mitenkään.

Joten voitte lakata huutelemasta että miten tämä on mahdollista ja mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Hyvällä todennäköisyydellä tästä ei ole tulossa mitään demokratian auringonlaskua taihi fasismin yötä.

Tämä on kuolleiden aamukoitto, koska Perussuomalainen puolue on onnistunut surmaamaan itsensä Soinin egoismin ja oman uran takia.

 

 

 

 

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

Poliittisen luokan keskinäinen solidaarius

Luin eilen Aamulehden jutun kuntavaalien takia järjestetystä puoluejohtajien vaalitentistä. Siinä oli tällainen mielenkiintoinen pätkä.

pekoniantti

Pienet asiat paljastaa muutenkin paljon siitä miten poliittinen luokka Suomessa ajattelee. Ei oikeastaan väliä että mitä politiikkaa itsekukin tekee, samassa veneessä sitä kuitenkin ollaan julkisten luottamustehtävien lihapatojen ääressä tai eduskunnan saunassa.

Voisikin kysyä että mitä ihmeen syytä Rinteellä on arvostaa Soinia ihmisenä? Soini onnistui kuitenkin tuomaan äärioikeistolaisuuden takaisin eduskuntaan, leikkasi köyhimmiltä lääkekorvaukset, eläkkeet ja sosiaaliturvan iloisena kunhan pääsi aukomaan päätä medialle kommunisteista ja Vihreistä. Soini on ollut poliittisesti täysin moraaliton nolla joka ei ole saanut aikaan yhtään mitään paitsi kurjuutta Suomen köyhimpien parissa.  Mutta hyvin ilmeisesti tämä ei ole Rinteelle mikään ongelma, koska ei korppi korpin silmää noki.

Poliittisen luokan edustajia äänestämällä maailma ei muutu. On parempiakin tapoja vaikuttaa.

 

Poliittisen luokan keskinäinen solidaarius