“Kansallismielinen” poliittinen toiminta – ja mihin se kaatuu

marso
Mun piti itse asiassa laittaa joku ihan toinen kuva tähän mutta laitoin nyt tän kun se tähän tuli.

Miksi Suomessa ei ole todellisuudessa toimivaa militantimpaa äärioikeistolaista liikettä PVL:n ulkopuolella? No, lähinnä siksi että kukaan niissä kuvioissa jotka lähti vuoden 2015 Rajat kiinni -mielenosoituksista ei osaa yhtään mitään.

Tästä tuli lyhyt blogaus.

Mutta siihen on vähän pidempikin vastaus. Keskeisin syy siihen lienee tosiaan se miten siinä liikkeessä ei ole ketään joka ymmärtäisi poliittisen toiminnan luonteesta tai metodeista mitään. Sen sijaan liike on keskittynyt luomaan jonkinlaista faksimiliaa poliittisesta toiminnasta, jonka olisi tarkoitus tehdä… jotain.

Otetaan esimerkiksi Suomi Ensin -liike jota luotsasi Marco de Wit viime vuonna. Tai ainakin käytännössä, itse järjestö oli hajonnut suurinpiirtein kolmeen osaan ja riiteli keskenään. Helmikuussa 2017 keksittiin että pidetään mielenosoitusleiriä Helsingin keskustassa niin kauan kunnes turvapaikanhakijoiden mielenosoitusleiri puretaan tai kielletään tai jotain. Ennen tätä Suomi Ensin -liike oli pääosin osoittanut mieltä vastaanottokeskusten edessä ja Itäkeskuksessa.

Mielenosoitusleiri joutui siirtymään pariinkin otteeseen ja sitä toimintaa karakterisoi lähinnä ohikulkijoiden pahoinpitely, taukoamaton juopottelu sekä kaiken tämän filmaaminen livenä youtubeen. Jossain välissä päätettiin että pääpaino tässä on se että tämä on osa MV-lehden päätoimittajan Ilja Janitskinin presidentinvaalikampanjaa ja ryhdyttiin keräämään kannattajakortteja tätä toimintaa varteen.

iljardisuunnitelma.PNG
(vaalijulisteen kuva oli muuten nyysitty Yleltä)

Jossain kohtaa sitten kun tämä Suomi-Maidan oli jo hiipumassa, Ilja Janitskin itse Andorrasta käsin osallistui livestreamiin jossa keskusteltiin siitä miten pari liikkeen aktiivia olivat olleet keräämässä kannattajakortteja Keravalla, ja Janitskin (päissään) julisti että juu eiköhän tämä ollut tässä että ei kyllä presidentinvaaleihin olla kumminkaan menossa. Samassa kontekstissa Janitskin myös valisti alamaisiaan siitä että mitä “kasipallo” tarkoittaa kokaiininkäyttöslangissa.

Noin itse jos ajattelee, niin se voisi olla melko turhauttavaa ja suututtavaa työskennellä jonkun sellaisen ihmisen vaalikampanjan eteen, joka päättääkin sitten kopsuissaan että eöäh emmä jaksakaan. Liikkeen keskeisimmät hahmot (jotka toki ovat nykyään riidoissa keskenään), Panu Huuhtanen ja Marco de Wit jatkavat yhä toki Ilja Janitskinin kannattamista, ja esiintyvät Pasilan oikeustalolla tukimielenosoituksissa, mistä Janitskin on itse täysin irtisanoutunut.

Koostan ehkä joskus jonkinlaisen yleiskuvan MV-vyyhdistä jos jaksan, mutta se alkaisi olla liian lähellä todellista saastaista journalismia.

Mutta, totuus velvoittaa: noin kymmenisen täysikäistä ja oletettavasti oikeustoimikelpoista ihmistä on käyttänyt suurinpiirtein kaiken aikansa sitten vuoden 2017 siihen, että ovat käkkineet Helsingin keskustassa erinäisissä mielenosoituksissa, joiden tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän epäselvät, ja silloin kun ne eivät ole epäselvät, ne ovat täysin olemattomat.

iljardi
Äärimmäisen uskottava mielenosoitus

Suomi Ensin -liike ja sen loputtomat iteraatiot ovat lähinnä jonkinlainen imitaatio siitä mitä poliittinen toiminta on. Liike kopioi toimintamallinsa kaikilta muilta toimijoilta, telttaleirejä ja mielenosoituksia myöten. siinä toivossa että imitaatio kantaisi hedelmää. Tämä toimintamalli on niin vahva, että Suomi Ensin on järjestänyt vastamielenosoituksia mielenosoituksille, jotka ovat vastustaneet ISIS-terrorismia, ihan pelkästään siksi että pääsisi osallistumaan.

Suomi Ensin on pääosin poliittinen lastikultti, joka toistaa samaa kuviota loputtomiin, siinä toivossa että poliittisen toiminnan esittäminen saisi aikaan jotain. Sen sijaan se tuottaa lähinnä viihdettä Punk in Finlandille ja työtä oikeuslaitokselle.

Siksi sillä ei ole mitään todellista agendaa tai edes sidosta todellisuuteen.

Advertisements
“Kansallismielinen” poliittinen toiminta – ja mihin se kaatuu