Ylegate-uutisointi, Yle-selvitys ja miksi mitään ei tule tapahtumaan

Mauno Koivisto kuoli viime viikolla, ja moni kiitteli Koivistoa siitä että Koiviston ansiosta ei tullut uusia Kekkosia ja parlamentaarisuutta vahvistettiin. Ehkäpä näin.

Tällä viikolla ihmisiä puhuttaa Salla Vuorikosken ja kumppanien Ylegate-kirja sekä Ylen oman selvitystyön julkaiseminen. Se mihin koko homma oikeastaan tiivistyy on se että Ylen johto on elänyt iloisessa kolluusiossa poliittisten päättäjien kanssa ja Atte Jääskeläisen johdolla kriittinen uutisointi on lakaistu maton alle.

jääskeläinen.PNG
Olisi mielenkiintoista tietää mitä Jääskeläinen on saanut vastapalvelukseksi.

Suomalaisessa politiikassa voidaan yleensä pitää peukalosääntönä sitä että jos puhutaan vastuunkantamisesta, kukaan ei tule saamaan mitään seurauksia. Kaikkein vähiten kukaan joka on ollut päättämässä mistään.

Jotkut vaativat nyt kuitenkin Jääskeläisen eroa, Sipilän eroa, Orpon eroa ja niin edelleen. Kukaan ei kuitenkaan tule eroamaan ja siihen on varsin yksinkertainen syy.

Silloin kun perustuslakia lähdettiin uudistamaan aikoinaan, tärkeänä linjauksena oli juurikin tämä parlamentaarisuuden vahvistaminen ja presidentin valtaoikeuksien kaventaminen, mikä näyttää paperilla hyvältä, koska se näyttää demokraattisemmalta. Käytännön tasolla taas se ei oikein toteutunut.

Nykyisessä järjestelmässä eniten valtaa käyttää pääministeri, jota ei ole mitenkään demokraattisesti valittu ja kansa ei voi siihen vaikuttaa suoraan että kuka on pääministeri. Enemmistöhallitukset ja puoluekuri on varmistaneet sen, että kun valtaan nousee Sipilän kaltainen oligarkki, tämä pystyy nostamaan ministereiksi omat luottohenkilönsä ja sivuuttaa kaiken tavanomaisen hallinnon noin vaan, koska käytännön tasolla enemmistöhallitus ei voi hajota noin vain.

Puhutaan usein vallan kolmijaosta, mutta Suomessa tällä hetkellä eduskunta itsessään on jäänyt sellaiseen asemaan, missä se toimii kumileimasimena hallitukselle. Oikeuslaitos itsessään on Suomessa aina ollut heikoin pilari valtiossa eikä pysty takaamaan sitä että se pystyy hillitsemään pääministerin toimintaa mitenkään. Presidentillä käytännössä ei ole enää valtaa, joten ainoaksi merkittäväksi vallankäyttäjäksi koko valtiossa jää pääministeri, joka tekee mitä lystää.

On havaittavissa sellaista että moni olettaa että pääministeri olisi aina hyväntahtoinen ja hyvää hallintoa kannattava ihminen, eikä Sipilän kaltainen oligarkki joka haluaa yksin päättää kaikesta. Mutta koska Sipilä on Sipilä, ei ole ketään joka voi mitenkään lain sallimissa puitteissa puuttua tähän.

Ja siksi Jääskeläinen ei eroa, Yle tulee pysymään Sipilän kritiikittömänä äänitorvena ja äänestämisellä ei voi vaikuttaa mihinkään.

Ei olisi ehkä kannattanut luottaa päättäjien hyväntahtoisuuteen perustuslakia uudistaessa.

 

 

Advertisements
Ylegate-uutisointi, Yle-selvitys ja miksi mitään ei tule tapahtumaan

Käännytyslento, media, eichmannisaatio: Kuka enää uskoo mihinkään?

Ajattelin koota yhteen blogaukseen ajatuksia maanantaisen käännytyslennon jälkeen.

Eero Mäntymaa on kirjoittanut huonon analyysin tapahtumista, kuten hänellä on tapana. Myös Jussi Pullinen käy syömässä samasta paperiroskiksesta. Oikeastaan pitäisi ehkä enemmän puhua kirjoittajien motivaatioista kuin siitä mitä he ovat kirjoitelleet.

Journalistit närkästyivät jo maanantai-iltana Twitterissä siitä kun palautuksia vastustavat kansalaisaktivistit huutelivat journalisteille että miksei tästä uutisoida. Journalistin vakiovastaus on aina “onko meillä velvollisuus?” mitä ei yleensä silloin kuulla kun journalistit nostavat ylös uutisen joka miellyttää heitä itseään. Journalistit, jotka jatkuvasti tukehtuvat  omahyväisyyteensä siitä miten he ovat neljäs valtiomahti ja vallan vahtikoira, mutta käytännössä kirjoittelee täysin tyhjänpäiväisiä uutisia ja myötäilee meidän troglodyyttistä pääministeriämme. Samalla tavalla journalistien kritiikki ei nyt kohdistukaan siihen että valtio lähettää turvapaikanhakijoita kuolemaan perustuslain vastaisesti, vaan siihen että on todella hurjaa, jos Pasilan poliisitalon edellä mielenosoittajat blokkaa poliisiautojen kulkureitin.

Samalla tavalla puhuttiin siitä että koska huhut levisivät ja vahvistettuja tietoja ei ollut, oli kyseessä jonkinlainen infosota. Mitä se sitten tässä kontekstissa tarkoittaa? Onko kyseessä infosota jos ihmiset sosiaalisessa mediassa vaihtaa tietoja sen perusteella että mitä paikalla mielenosoituksessa olevat kertoo? Koska mitään muuta ei voi tehdä, jos poliisi ei tiedota, Maahanmuuttovirasto ei tiedota ja yksikään media ei ole Huvudstadsbladetia lukuunottamatta paikalla.

Pitäisikö yksittäisen kansalaisaktiivin joka kerta jäädä kotiin jos hänellä ei ole 100% varmaa tietoa siitä mikä tilanne on? Pitääkö odottaa että Tuomas Muraja ehtii faktantarkistuspartionsa kanssa paikalle?

Onko sillä edes väliä? 

Noin lähtökohtaisesti voisi ajatella että totta hitossa se on oikein osoittaa mieltä käännytyksiä vastaan, jos ihmisiä lähetetään poliisivartiossa Afghanistaniin kuolemaan. Se on esimerkiksi perustuslain vastainen teko jo itsessään. Jos hallitus, ministeriöt, virastot ja poliisi hyväksyy perustuslain rikkomisen näin, niin eiköhän ainoa joka voi siihen enää reagoida on kansa. Ja kansalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin osoittaa mieltä.

Media onkin jotenkin oudosti närkästynyt siitä että spontaani protesti tapahtui ilman median panosta siihen, joten pitää vähätellä tapahtumia. Mäntymaan tapauksessa pitää myös Pontius Pilatuksen hengessä pestä kätensä nykyisestä asiantilasta: päätökset on tehty joten nyt pitää pakkokäännyttää. Eikä ole, sinä K-menu -tasoinen Paperi T. Se on sitä eichmannisaatiota.

poliisi kertoo 2017.jpg

Ja 4.4. tapahtuneessa protestissa taas poliisi päätti valehdella avoimesti. “Tunkeutuminen” tarkoitti sitä että mielenosoittajista osa käveli sisään ministeriön avoimista ovista ja jäi aulaan odottamaan ja sitten lähtivät pois rauhallisesti.

Tähän Mäntymaa tai Pullinen ei puutu, tietenkään.

Eichmannisaatio

Toinen päälinja mitä tässä on hallituksen, lehdistön ja lakiuskovaisten taholta jatkuvasti hoettu on se miten se mitä tapahtuu on täysin lain ja järjestyksen mukaista. Poliisi tottelee vain käskyjä, poliisilla ei ole harkintavaltaa, Maahanmuuttovirasto toimii lain mukaisesti.

Hannah Arendtin klassikkokirja Adolf Eichmann ja pahuuden arkipäiväisyys käsittelee hyvin tätä suomalaisten poliitikkojen ja viranomaisten asennetta. Käskyt on annettu siinä järjestyksessä kuin ne pitääkin antaa, paitsi että tässä kontekstissa Sipilä on Führer, Risikko Heydrich ja Nerg Eichmann.

Jokainen, jolla on edes hitunen jonkinlaista etiikkaa sielussaan, osaa sanoa että ihmisten lähettäminen kuolemaan on väärin. Siksipä ehkä Päivi Nerg haluaa rakentaa haastatteluissa kuvaa siitä, että laillista järjestystä vastustaakin jonkinlainen salaliitto.

Sipilän Eichmanneille on tosiaan hyvin tärkeää korostaa sitä että he toimivat niinkuin laki sanoo.

SieppaaNerg.PNG
Lähde: Aamulehti 5.4.2017

Nerg toki sivuuttaa sen että kyse on nyt pohjimmiltaan siitä että vallassa on ihmisoikeuksia kunnioittamaton hallitus. Rasistinen politiikka on olemassa siksi että hallituspuolueet saisivat pidettyä kiinni rasistisista äänestäjistään. Jos Kepun vaalimenestys riippuu siitä lähetetäänkö ihmisiä kuolemaan, todellakin lähetetään.

Ja mitä tuomareihin tulee, niin juurihan käräjäoikeus totesi ettei ole väärin heittää polttopulloilla vastaanottokeskusta. Se on itse asiassa mielenilmaisu. Sen sijaan Alexander Stubbin päälle ei saa heittää kolajuomaa, siitä tulee tuomio.

Eiköhän se riitä esimerkiksi siitä että oikeusjärjestelmä pohja perusoikeuksissa ja ihmisoikeuksissa on silkkaa soopaa. Käännytysten mahdollistaminen osoittaa sen että oikeuslaitos on käytännön tasolla poliittisessa ohjauksessa, koska kyllähän se nyt jokaiselle ihmiselle pitäisi olla selvää että Afganistan ei ole turvallinen maa.

Ja mitäpä siitä että poliisi ei välitä edes siitä onko käännytyspäätökset lainvoimaisia, ellei joku nosta kohua siitä. He vain noudattavat ohjeita.

Huhujen mukaan ainakin osa Afganistaniin palautetuista on jo kuollut. Kukapa faktatarkistaisi nämä? Sata vuotta täyttävä Suomi on tosiaan palannut alkujuurilleen ja siihen valkoiseen terroriin, jonka pohjalle maa on alunperinkin rakennettu.

 

 

 

 

 

 

Käännytyslento, media, eichmannisaatio: Kuka enää uskoo mihinkään?

Vaarallista vaalien aikaa

N.B., Huom!, Obs!: 

Olen kirjoittanut tässä siitä minkä parissa olen työni puolesta aiemmalla uralla puuhaillut, eli turvallisuusasioiden. Näin ollen se olmi lukija, joka alkaa huudella että uhkaillaanko sitä blogissa poliitikkoja, mene pois koska olet väärässä. Tämä teksti onkin enemmän varoitus siitä vaarallisesta tilanteesta missä yhteiskuntamme on tällä hetkellä, ja siitä että politiikan päätökset voivat heijastua myös ei-toivotuilla tavoilla päättäjiin. Yhteiskuntarauha on arvokas asia sinänsä, mutta meidän hallituksemme ei tunnu sitä arvostavan. 

Voidaan sanoa että käsissämme on todellakin monimutkainen ja vaarallinen tilanne. Tai no ei minun käsissäni koska haluan asettautua sen asetelman ulkopuolelle.

Mutta kuten olen kirjoitellut tässä ja tässä , Suomen sosiaaliturvajärjestelmä päätettiin romahduttaa koska Kelan johto – pääasiassa Elli Aaltonen – on epäpätevä ja hallitus, joka tästä toimeentulotuen muutoksesta päätti on myös groteskin epäpätevä. TJEU: ihan kaikki mitä Sipilä on tehnyt.

On maaliskuun alku ja uskomattoman monet suurissa kaupungeissa ei tule saamaan ajoissa rahaa vuokraan, ruokaan tai lääkkeisiin. Vaalipäivä on vasta 9. päivä huhtikuuta, ja ennen sitä tilanne ehtii kärjistyä ja kaikki tämä keskellä parasta vaalikampanjointikautta.

Luonnollisesti yksikään kokoomuslainen, persu tai kepulainen ei ole miettinyt, että omat päätökset voisivat joskus tulla ikävällä tavalla kadulla vastaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on sellainen ikävä illuusio siitä että suomalainen kansa on lainkuuliaista ja nurisee aikansa, mutta lopulta nöyrtyy. Tämä ei ole totta, eikä se koskaan ole ollut totta.

Murrostorstain aikaan 1990-luvun lamavuosina tilanne ratkesi kahteen asiaan: budjetissa oli asioita mitä pystyi leikkaamaan ilman että se huononsi ihmisten asemaa, ja tuli 1990-luvun nousukausi. Suurin osa kansasta lähti 1990-luvun uusliberaalin aallon kyytiin, ja aina välillä muistettiin mainita rakenteellinen työttömyys, mutta enimmäkseen yhteiskunnan kelkasta pudonneet voitiin unohtaa. Nokian rahoilla ja leipäjonoilla nämä kyettiin pitämään hiljaisena. Ja kaikki unohtivat sen, miten kansanedustajia ohjeistettiin pysymään pois ikkunoiden edestä mielenosoituksien aikaan, koska joku saattaisi vaikka ampua.

murrostorstai.jpg
Mielenosoittajia eduskuntatalon edessä 4.11.1993, lisenssi: Hyvönen Markku, Museoviraston historian kuvakokoelma, CC BY 4.0

 

Sitten alettiin puhua kriisistä, kun Kokoomus halusi valtaan 2008. Katainen, Stubb ja Häkämies johtivat tätä uutta linjaa, ja sillähän se menestys tuli. Katainen tosin tajusi että lamassa rypevä maa tarvitsee myös elvytystoiminpiteitä, ja niitä tehtiinkin kunnes Katainen lähti ja Stubb tuli tilalle. Sitten talous notkahtikin, koska Stubbin pääministerikaudella elvytystoimet lopetettiin ja alkoi leikkauspolitiikka. Ja luonnollisesti Stubbia seurasi pääministeriksi Juha Sipilä, joka on hankkinut talousoppinsa ja ihmisoikeusajattelunsa lähinnä kenraali Augusto Pinochetilta. Tiukka leikkauslinja, sosiaaliturva alas, julkinen omaisuus myyntiin.

Vielä 20 vuotta sitten ihmisillä oli haave paremmasta tulevaisuudesta. Nyt, kun Suomi on ollut lähes kymmenen vuotta lamassa, sitä ei ole. Allekirjoittanut ei odota tulevaisuudelta yhtään mitään hyvää. Ellei sitten joku ala maksamaan näistä teksteistä joskus. Mutta silläkin jolla ei ole tulevaisuutta sinänsä, on nykypäivä, on rahaa perjantaikaljoihin ja Marlboroon.

Kunnes tapahtuu se mitä nyt tapahtui – hallitus antaa sosiaaliturvajärjestelmän romahtaa. Ei edes tarkoituksellisesti vaan täysin siksi, että Elli Aaltonen ja Juha Sipilä ovat mitättömyyksiä, joille ei olisi pitänyt antaa tehtäväksi edes hakea sätkäpaperia kioskilta.

Yhtäkkiä ongelma monelle tuhannelle suomalaiselle ei ole enää se että tulevaisuus näyttää toivottomalta, vaan se että tämäkin päivä riistetään heiltä pois. On todellinen riski että asunto menee alta, jos sosiaaliturvatilanne ei korjaannu ja nopeasti. Ja on melkoisen varmaa ettei korjaannu, koska Aaltonen ja hallitus eivät tasan tarkkaan aio käyttää rahaa tilanteen korjaamiseen.

Ja nämä ihmiset tulee olemaan siellä kaduilla, tämä tieto mielessä samaan aikaan kuin kunnallisvaalikampanjoivat poliitikot, joiden olisi tarkoitus vakuuttaa äänestäjät siitä että tämä äänestäminen ja erityisesti heidän äänestämisensä on hyvä idea.

Pysähdy poliitikko hetkeksi ajattelemaan. Eikö sinustakin tämä tilanne on räjähdysaltis?

 

Vaarallista vaalien aikaa

HOT TAKE: Ylen voisi lakkauttaa ja sillä ei olisi merkitystä

Tämä vain tähän nopeasti koska en oikeasti jaksa käyttää kovinkaan paljon energiaa asian kommentoimiseen. Saku Timonen avaa Ylen laittamisen poliittiseen ohjaukseen hyvin täällä joten minun ei tarvinnut tehdä sitä tässä.

Mutta: mitä ihmeen väliä sillä on että onko meillä vapaa ja riippumaton Yle vai ei, koska meidän poliittinen järjestelmä on rikki? Journalismin piirissä elää yhä jonkinlainen ajatus siitä että toimittaja on sankari joka paljastaa korruptoituneiden poliitikkojen metkut. Paitsi että näin ei käy.

Minä tosissaan arvostan esimerkiksi Salla Vuorikoskea joka pisti uransa vaakalaudalle koska halusi laittaa Sipilän nippuun ja luut kuppiin Katera Steel-jutusta. Vuorikoski teki erinomaisen hyvää työtä mutta se ei johtanut yhtään mihinkään.

Se on sama kirjoitetaanko sata juttua siitä miten Sipilä väärinkäyttää asemaansa ja antaa hallituksensa toimia lähinnä tapana jakaa julkinen omaisuus yksityisille yrityksille. Hallitus ei eroa, eduskunta ei äänestä epäluottamuksen puolesta, mitään ei tule tapahtumaan, paitsi että köyhiltä leikataan lisää ja lisää. Sen sijaan että oppositio tekee välikysymyksiä jotka ei johda mihinkään, voisivat vaikka protestoida jäämällä kotiin ja olla osallistumatta siihen farssiin mikä tämä Suomen edustuksellinen demokratia on.

Samalla tavalla me emme tarvitse enää yhtään lehtijuttua siitä miten Sipilä on taas kerran käyttänyt asemaansa väärin. Niillä ei ole mitään merkitystä. Järjestelmä on niin perustavanlaatuisesti rikki.

yleisratio

HOT TAKE: Ylen voisi lakkauttaa ja sillä ei olisi merkitystä