Humaani asuntopolitiikka vaatii kiinteistösijoittajan sijoittamista historian roskakoriin

Tästä tuli näemmä kaksiosainen blogaus, koska ensimmäisessä osassa puhuin siitä miten perustulo on huono idea ja miten perusturvaa pitäisi kehittää.

groverhouse.jpg
Antaisitko vapaan markkinatalouden näkymättömän käden rakentaa sinulle tällaisen upean pilttuun?

Suomalaisessa asumismallissa on kolme pääasiallista asumisratkaisua. On omistusasuminen, vuokralla asuminen ja vihoviimeisenä asumisoikeusasuminen, joka on minulle suureksi osaksi mysteeri ja vaikuttaa siltä että se on häviämässä pikkuhiljaa. Keskitymme tässä kuitenkin omistusasumiseen ja vuokralla asumisen eroihin.

Suomalaisessa yhteiskunnassa omistusasuminen on ylivoimaisesti suosituin asumisen muoto, ja käytännössä jokainen joka siihen taloudellisesti kykenee, ostaa asunnon. Syitä on moninaisia: omistusasuminen tuo mukanaan esim. veroetuja jotka laskevat asumisen todellista hintaa, asuntojen hintakehitys niillä seuduilla missä ihmisiä asuu on yleensä positiivinen joten ostamalla asunnon kasvattaa varallisuuttaan tekemättä mitään, ja niin edelleen.

On myös tietenkin arkielämän edut. Omistusasunnosta lähtökohtaisesti ei tarvitse lähteä muutaman kuukauden varoitusajalla ulos, niinkuin vuokralla käy. Voi laittaa pihamaalleen kukkaistutukset ja tietää että ne on sitten parin vuoden päästä täydessä loistossaan, ja itse on vielä silloin asumassa siellä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Omistusasuminen luo stabiiliutta elämään.

Vuokralla taas asuu noin neljännes Suomen asukkaista. Vuokra-asumisella ei asumismuotona ole juuri mitään etuja, vaan se on lähes kaikin tavoin huonompi tapa asua. Joillekin yksittäisille ihmisille se toki saattaa olla parempi, mutta jokseenkin sama tässä kohtaa.

Asuntovuokrauksen ongelmat ja Suomen tilanne

Ongelmat asunnonvuokrauksessa ovat paitsi taloudellisia, myös moraalisia. Katsotaan mitä Adam Smith sanoi vuokraisännyydestä jo herramme vuonna 1776 teoksessaan Kansojen varallisuus:

  • “The rent of the land, therefore, considered as the price paid for the use of the land, is naturally a monopoly price. It is not at all proportioned to what the landlord may have laid out upon the improvement of the land, or to what he can afford to take; but to what the farmer can afford to give. “

  • “[Landlords] are the only one of the three orders whose revenue costs them neither labour nor care, but comes to them, as it were, of its own accord, and independent of any plan or project of their own. That indolence, which is the natural effect of the ease and security of their situation, renders them too often, not only ignorant, but incapable of that application of mind”
  • “RENT, considered as the price paid for the use of land, is naturally the highest which the tenant can afford to pay in the actual circumstances. In adjusting the lease, the landlord endeavours to leave him no greater share of the produce than what is sufficient to keep up the stock”

Joku tarkkaavainen huomaa että Smith puhuu spesifisesti maanvuokrasta tässä, mutta nykypäivään sovitettuna myös asunnot menee tämän piikkiin varsin mainiosti.

Lähtökohtaisesti vuokraisäntä, tai asuntosijoittaja, ei tuota yhtään mitään hyödyllistä eikä tee työtä. Sen sijaan tämä, on hän sitten yksilö tai oikeushenkilö, tienaa rahansa siten, että pitää hallussaan välttämätöntä hyödykettä, joiden kysyntä ja tarjonta ei noudata täysin tavanomaisia kysynnän ja tarjonnan lakeja. Miksi? Koska jokaisen on pakko asua jossain.

Siksipä, Suomessa missä vuokrasääntely on purettu jo ajat sitten, vuokrat ovat tasan niin korkeat kuin mitä maksajat kestää maksaa. Tämä johtaa sellaisiin outouksiin, kuin esimerkiksi siihen että kun monesti esim. asuntolainoja harkitessa on pidetty peukalosääntönä sitä, ettei asumisen kustannukset ylitä neljäsosaa tai kolmasosaa lainanottajan tuloista, niin Helsingissä vuokralla asuva saattaa helposti joutua pistämään tuloistaan yli puolet tai enemmän vuokraan.

Toinen rakennemuutoksen aalto on lisännyt asumisen kustannuksia kasvukeskuksissa radikaalisti, yksinkertaisesti siitä syystä että niissä on työpaikkoja, ja muualla ei. Siksi monen valinta rajoittuukin näihin vaihtoehtoihin: joko köyhyys ja työttömyys pikkukaupungissa tai maaseudulla, tai jossain määrin lievempi köyhyys ja työllistyminen pääkaupunkiseudulla.

Tästä seuraa myös sellainen tilanne, missä korkeaa vuokraa maksava kertakaikkiaan ei voi asuntosäästää niinkuin aiemmat sukupolvet kykenivät tekemään. Joten jos satut olemaan matalapalkka-alalla, asut koko elämäsi vuokralla ja siitä hyötyä saa ainoastaan asuntosijoittaja.

Miksi tämä tilanne on sitten kaikkien kannalta huono?

Tässä tilanteessa suurinpiirtein kaikki on väärin ja ainoat jotka siitä hyötyvät on asuntosijoittajat. Vuokrien taso pitää pienituloiset pienituloisina ja kykenemättöminä ostamaan asuntoja. Ja ehkä olennaisin:

Asumisen hinta on pois jokaiselta muulta alalta, mihin vuokralla asuvat voisivat muuten kuluttaa rahansa. 

Suomen tärkeimmät talousalueet ovat juuri ne jotka ovat kalleimpia asua, ja merkittävä siivu asukkaiden työn hedelmistä valuu pienen vähemmistön taskuun jokseenkin lyhentämättömänä.

Yleensä tässä kohtaa joku oikeistolainen sanoo että mutta kyllähän ne kiinteistösijoittajat joutuvat maksamaan veronsa kuitenkin. Vastaus siihen on että hyvin todennäköisesti, jos sijoittajataho on esimerkiksi kansainvälinen yhtiö, niin no. Kyllä te olette uutisia katsoneet, ja tiedätte että todennäköisyys on sen puolella ettei maksa. Sama toki pätee myös kotimaisiin yhtiöihin.

Mutta se päivittäistavarakauppias, huonekalukauppias, baarinomistaja, parturikampaaja, tai lähestulkoon kuka vain muu jolle ihmiset mielellään kantaisi rahansa? Ne maksaa veronsa. Ja työllistävät huomattavasti enemmän kuin sijoitusyhtiö tai yksityinen kiinteistösijoittaja.

Nyt päästiin siihen että miten tehdä sijoittajista selvää jotta asumisen hinta saataisiin alas

Tähän on oikeastaan kaksi lähestymistapaa, eripituisilla tähtäimillä. Voidaan joko odottaa vallankumousta, milloin asuntojen haltijat voivat ottaa asuntonsa haltuun ja tyhjänä olevat asunnot voidaan ottaa hyötykäyttöön (tämä olisi oikeastaan se mitä minä nyt kannatan), mutta jos se kuulostaa liian rajulta, niin voidaan tehdä jotain muutakin.

Ja myönnettäköön, se saisi aikaan melkomoista turbulenssia taloudessa ja sen seurauksia on jokseenkin vaikea arvioida niillä resursseilla mitä minulla on käytössäni (puolikas kuppi kahvia, nettiyhteys ja tyhjä tupakka-aski), mutta antaa mennä silti.

Ensimmäisessä vaiheessa pitäisi luoda tilanne, missä saadaan vuokralle nykyisellään tyhjänä olevat asunnot. Mallia voi ottaa vanhasta osmaanivaltakunnan maalaista, missä tietyn ajan kuluttua hyödyntämättä ollut maa palasi takaisin kruunulle. Jo tällä saataisiin helpotettua asuntopulaa sinänsä merkittävissä määrin niillä paikkakunnilla, missä asuntopulaa on. Use it or lose it olisi pelin henki. Vuokratulojen verotusta pitäisi samalla ryhtyä hinaamaan ylöspäin kunnes vuokraaminen ja sijoitusasuntojen omistaminen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. Tällä saadaan asuntojen hinnat alemmas.

Toisessa vaiheessa tehtäisiin hallaa pankkien bisnekselle luomalla valtiollinen asuntolainajärjestelmä. Se ei toimisi sillä logiikalla, että sitoudutaan maksamaan lyhennyksiä tietty määrä kuussa, vaan lyhennyksiä maksettaisiin tulojen perusteella tietty prosentti, mikä nyt sopivalta tuntuu. Lyhennyksiä maksettaisiin sekä perusturvasta että varsinaisista tuloista, perusturvasta matalammalla prosentilla.

Tällaisen asuntolainajärjestelmän ei olisi tarkoitus mahdollistaa mitä asumista tahansa, vaan mentäisiin tällaisella periaatteella: jokaisella on oikeus omaan huoneeseen. Jos useampi ihminen hakee lainaa samaan asuntoon, sitä myönnetään sillä periaatteella että asunnon koko saa olla huone per henkilö plus yksi. Toki ne jotka viihtyy yksiössä voisi yhä hankkia itselleen sellaisenkin. Lähtökohtaisesti näkisin niin että omakotitaloasumista ei pitäisi tukea lukuunottamatta olemassaolevaa omakotitalokantaa, ainakaan urbaaneissa olosuhteissa. Kaupunkisuunnittelu Helsinkiin vaatii lisää Kallioita ja vähemmän Jollaksia.

Toki uutta rakentamista myös tarvittaisiin, mutta: mikä tolkku siinä on, että nykyisellään julkinen toimija myy maata, jolle yksityinen toimija rakennuttaa taloja sen perusteella että mikä parhaiten myy, ja sitten toinen yksityinen toimija myy nämä? Siinä on aika monta välikättä jotka on täysin tarpeettomia, joten voitaisiin luoda rakentamista varten julkisia toimijoita ja rakennetut asunnot myydään sitten kulujenkattamisperiaatteella.

Summa summarum

Yksikään kiinteistösijoittaja ei tainnut lukea tähän asti. Myönnettäköön että moni menettäisi tällaisen reformin yhteydessä omaisuutensa, mutta ylivoimaisesti suurinta osaa suomalaisista hyödyttäisi se, ettei ole edes teoriassa enää mahdollista joutua asunnottomaksi (koska valtiollinen asuntolaina ei katsoisi luottotietoja, koska miksi katsoisi) ja matalapalkkaisetkin ihmiset voisivat omistaa omat asuntonsa.

Toimenpiteitä toki pitäisi tehdä sen suhteen että miten käy niille jotka tälläkin hetkellä omistavat asuntonsa, mutta tärkein kaikesta on paradigman muutos: asunnon ei pidä olla sijoitus, vaan oikeus.

Ja niinkuin Pjotr Kropotkin sanoo, jotkut vastustavat aina, mutta tukehtukoot ahneuteensa.

 

Advertisements
Humaani asuntopolitiikka vaatii kiinteistösijoittajan sijoittamista historian roskakoriin