Nalle Österman ja journalismin ydin: transfobinen Tuska-reportaasi

Sisältövaroitus: koska tämä blogaus käsittelee Östermanin aivan kelvotonta otetta transasioiden käsittelyssä, transfobian esiintymistä sitaateissa ei voi välttää. Pyrin sensuroimaan suorat viittaukset, mutta esim. artikkelissa itsessään on heti otsikossa t-sana ja seksuaalisen ahdistelun kuvausta. Ja ylipäätään artikkelin lähestymistapa on äärimmäisen epäinhimillistävää karnevalisointia.

Ja koska olen itse cis-ihminen, käsittelen tätä siitä omasta perspektiivistäni, enkä väitä että tässä on mikään perimmäinen totuus. En myöskään linkkaa itse artikkeliin koska no, en halua ajaa liikennettä Iltamakasiiniin.

ba03237a6d6499f0e2633314826e1526--cutest-animals-baby-animals.jpg
Tässä on kuva kissasta ettei mahdolliset kuvamuotoiset sitaatit tule esikatseluihin.

Itse artikkeliin sitten. Oikeastaan voi sanoa pelkästään jutun otsikon ja jättää sen siihen, koska siinä on kaikki keskeisimmät virheet näppärästi listattuna.

Iltamakasiini testasi, miten hevikansa suhtautuu seksuaalivähemmistöihin – t*****na Tuskassa!

  • Testasi – eli  ei-transihminen pukeutuu rooliasuun jota käyttää bändinsä kanssa keikkaillessa.
  • Seksuaalivähemmistö – transihmiset ei ole seksuaalivähemmistö vaan sukupuolivähemmistö.
  • Ja tietty t-sana joka on loukkaus.

Jos sivuutetaan se että Iltamakasiini on puhdas roskajulkaisu joka myy klikkejä lähinnä pikkutuhmilla kuvilla julkkisnaisista, niin dumattavaksi tässä päätyy Östermanin ammattitaito. Luulisi että ties miten monta vuotta rockjournalistina ollut tyyppi osaisi kirjoittaa roskajulkaisullekin jonkinlaisen artikkelin, mutta eipä siltä näytä.

Oikeastihan artikkeli ei käsittele mitään muuta kuin sitä että toimittaja pukeutui naiseksi ja meni festareille. Ei mitään todellista suhtautumista sukupuolivähemmistöihin, koska no, sitten olisi varmaan pitänyt haastatella jotakuta joka kuuluu sukupuolivähemmistöön. Syrjinnästä, mahdollisesta pelosta ja väkivallan uhasta mitä sukupuolivähemmistöt kohtaa tehdään jonkinlainen karnevalistinen spektaakkeli, jonka keskiössä on keski-ikäinen miespuolinen toimittaja jonka ei tarvitse pelätä yhtään mitään.

Bella herättää ansaittua huomiota ympäri Tuska-festivaalia, minne ikinä meneekin.

Selän takana kuuluu tietysti myös naurunpurskahduksia ja sivusilmällä näkyy pään pudistelua, mutta sehän on vain positiivista. Nauruhan pidentää tunnetusti ikää ja hauskaahan tänne on tultu pitämään.

Lukemattomat festivaalivieraat, niin miehet kuin naisetkin uskaltautuvat ottamaan kontaktia. Bella saa poseerata arviolta 30–40 valokuvassa yhdessä rohkeimpien festivaalivieraiden kanssa. Eräät haluavat jopa tarjota drinkin näin hemaisevalle kaunottarelle. Täysin ymmärrettävää.

Tämä ei todennäköisesti olisi niin hauskaa jollekulle joka kuuluu sp-vähemmistöön. Toimittajalle se toki on hauskaa koska hänelle tämä on juttukeikka.

Österman sai Facebookin puolella kommentointia osakseen tästä artikkelista, ja paljastui että Österman ei edes tiedä että t-sana on loukkaava. Tässä ote Östermanin kyvystä ottaa palautetta vastaan.

Siinä on melkein joku bingosuora. Sananvapauden rajoittaminen, “triggeröityminen”, itseään vastaan kääntyminen, “miksi tämä sana on vahingollinen” ja plaa plaa. Österman vielä yrittää oikeuttaa t-sanan käyttämisen linkkaamalla äärioikeistolaiseen Musta Orkidea -blogiin.

Olisin voinut perata kommentteja enemmän mutta en oikeastaan jaksa, koska tähänhän se tiivistyy: etuoikeutettu toimittaja kirjoittaa artikkelin joka käsittelee sp-vähemmistöjä päin helvettiä ja suuttuu kritiikistä. Koska onhan hänellä sananvapaus.

 

 

Nalle Österman ja journalismin ydin: transfobinen Tuska-reportaasi