Sanna Ukkola, ihminen joka ei opi sitten millään

Jouduin kirjoittamaan tästä jo aiemmin mutta, kertaus on opintojen äiti.

Muistatteko sen miten Sanna Ukkola päätti alkaa soitella erään satunnaisen Twitter-käyttäjän työpaikalle, ja siitä moni hänelle huomautti, ettei ole kovinkaan asiallista toimintaa tällainen? Ja Julkisen Sanan Neuvosto antoi langettavan päätöksen siitä miten Ukkola sai kolumnoida Ylelle siitä että miksi on sakeillut työaikana ja soitellut ihmisille?

Hommalle oli jo pantu piste aikoja sitten, mutta no. Paljastui että se joka on eri mieltä asiasta on: Sanna Ukkola. Miten yllättävää.

Ei auta JSN:n langettava päätös siihen että Ukkola yhä jaksaa nähdä itsensä jotenkin uhrina siinä, että häntä on kritisoitu hänen toiminnastaan journalismin puitteissa. Tämä olisi se mikä pitäisi muistaa: kukaan ei ole kritisoinut Ukkolaa varsinaisesti mistään muusta kuin siitä, miten hän erittäin julkista ammattiaan hoitaa.

Ja se ei ole kiusaamista, koska kiusaamista ei ole se, että kritisoi asiallisesti, tai jopa epäasiallisesti, sitä miten joku julkisessa tehtävässä oleva työtään hoitaa. Journalistin tulee kestää se.

Se on aivan eri asia kuin se miten äärioikeisto vainoaa journalisteja levittämällä huhuja, leimaamalla narkomaaneiksi tai lähettämällä tappouhkauksia. Kiusaamisesta puhuminen on tunteisiin vetoavaa roskaa, kun toinen on voinut käyttää Yleä alustana oman toimintansa puolustamiselle.

Eikä Yleä ilmeisesti kiinnosta se että toimittaja päättää syyttää satunnaisia Twitter-käyttäjiä rikoksesta. Tosin nyt eräs asianomainen kai jo harkitsee rikosilmoitusta aiheesta, joten saa nähdä että miten tässä käy.

Eräällä mielenkiintoisella tavalla voisi nähdä Sanna Ukkolan maan johtavana gonzo-journalistina: aivan sama mikä aihe on, Ukkola asettaa itsensä ja oman persoonansa oman narratiivinsa keskiöön. Mutta et sinä Ukkola mikään Thompson ole, tai edes Taibbi.

Sanna Ukkola, ihminen joka ei opi sitten millään

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Myönnettäköön: mielikuvitukseni loppui kesken kun mietin kuvituskuvaa (koska blogauksen esikatselu näyttää rumalta ilman). Mennään siis Orwellilla.

George-Orwell-political-speech-638x3221.jpg
Huomatkaa ettei tällä ole mitään tekemistä koko blogauksen kanssa. En jaksanut käyttää Newspeak-juttua tässä.

Maalitus, kiusaaminen, vihapuhe. Nämä on kaikki termejä joilla on tietty merkitys.

Maalituksesta taisi tulla trendikäs sana siinä vaiheessa kun Jussi Halla-aho päätti Facebookissa aloittaa vihakampanjan Turun Sanomien toimittajaa vastaan loppukesästä 2017. Siinä ilmiössähän ei ole mitään uutta sinänsä, MV-lehti, Suomen Uutiset ja Hommaforum ovat aina tykänneet pistää pystyyn vihakampanjoita poliittisia vastustajiaan vastaan. Tilannetta hämmentääkseen äärioikeisto on nyt alkanut puhua itsekin maalittamisesta, kun esimerkiksi PSG Turvan myyntipäällikkö sai rasististen juttujen takia potkut.

Esimerkki alla.

toope-teemu
Taitavaa harhaanjohtoa siinä kun myyntipäällikköä kuvaillaan myyjäksi, niinkuin se olisi rivityöntekijä.

Tietenkin, jos ihminen on jokseenkin älyllisesti rehellinen, tajuaa että tilanteet eivät ole analogisia: toimittaja Härkösen tapauksessa liian positiiviseksi koettu kirjoittaminen rodullistetuista antoi MV-lehdelle ja sen aatetoverille Halla-aholle syytä kannustaa ihmisiä häiriköimään toimittajaa. Koska joku siitäkin yrittää vääntää, todettakoon että kannustamisen ei aina tarvitse olla eksplisiittistä. Siinä käytetään median julkisuutta ja omaa asemaa niin, että jonkun koetun vihollisen profiilia nostetaan omien parissa ja lopputulokset tiedetään. Omat kädet säilyy teknisessä mielessä puhtaina.

Sitten taas tämän Erikeepergaten myötä (blogaukseni aiheesta täällä ja täällä, tässä en sen enempää keissiä avaa koska ehh) on paljon sanottu sitä että Tero Hannula on syyllistynyt Sanna Ukkolan kiusaamiseen. Se ei kyllä ole oikein mahdollista ja se on myös internetkiusaamisen uhreja kohtaan melko törkeää väittää että kyseessä on sama asia. Noin niinkuin lähtökohtaisesti, kiusata voi ainoastaan sellaisesta asemasta jossa siitä on haittaa. Se että satunnainen jätkä jostain Pohjanmaalta twiittailee vitsejä Pressiklubin vetäjästä ei oikein täytä sitä kriteeriä. Erityisesti kun Ukkola ei olisi todennäköisesti niitä nähnyt jollei Ali “Meillä on mahdollisuus dialogiin” Jahangiri olisi Ukkolalle niitä eteenpäin välittänyt. Kuten olen aiemmin sanonut, ihan jo Suomen lakikin huomioi sen että julkisuuden henkilöitä kohtaan saa esittää kärkevää ja jopa epäasiallista kritiikkiä. Se ei ole kiusaamista.

Entäs vihapuhe sitten? Se on aika hauska keissi. Nimittäin, vihapuheelle on olemassa ihan täsmällinen määritelmä.

vihapuhe.jpg

Tässä sitten taas Jarppaministeri kertoo miten hän on kokenut vihapuhetta koska oli kelvoton ministeri.  Ja Atte Jääskeläinen, pääministerin sylikoira, kertoo miten pääministerin saama palaute oli vihapuhetta. Ja nyt kun joku heittää raflaavan kommentin, tämä Merja Ylä-Anttilan kommentti asiaan kertoo paljon.

vihapuhetta taasen.PNG
Rehellisesti sanottuna, kyllä me tiedämme ettei Feldt-Ranta ymmärrä asioita. Hänhän on demari.

Se että puhe on vihaista tai aggressiivista ei tee siitä vihapuhetta. Vihapuheella on toinen merkitys joka yllä mainittiin. Mutta miksi sitten poliitikot ja mediatalot rakastaa näitä termejä?

Siksi että niillä voidaan harhaanjohtaa ja leimata kaikki kritiikki joka on edes inan verran asiatonta (koska joku Hannula nyt tosiaan ei ollut asiaton verrattuna esim. minuun) vääräksi. Ei ole täysin sattumaa että MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo näin, koska MTV:n uutiset ovat turvallisesti asemoituneet puolustamaan vallanpitäjiä, niinkuin tuossa jutussa Jarppaministeristä.

Lyhyesti loppuun: se että joku esittää kommentin asiattomasti tai vihaisesti, ei tarkoita sitä etteikö se olisi validia kritiikkiä silti. Pyrkimys yrittää mitätöidä vääränlainen kritiikki ja vääränlaiset reaktiot politiikkaan, rasismiin, epäoikeudenmukaiseen, and so on, se on propagandistista toimintaa. Enitenhän nimittäin media ja poliitikot haluavat toimia julkisen keskustelun portinvartijoina ja kyetä päättämään siitä mistä puhutaan ja väärän puheen negatointi on tärkeä osa sitä.

 

 

 

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Miten tiedottaa itsensä raastupaan: Yle ja Sanna Ukkola

Lyhyt päivitys Sanna Ukkolan Erikeepergatesta. Yle oli nyt saanut oman tiedotteensa ulos ja no, se on vähän niinkuin erikoinen.

ukkola5.PNG
Täältä löytyy.

Onhan se tosiaan hienoa että työnantaja tukee työntekijää häirintätapauksissa, mutta mitä aiemmassa blogauksessani mainitsin, niin tiedotuslinja jossa Hannula yhä esitetään häirikkönä tai jonkinlaisena ahdistelijana on paitsi journalistin eettisten ohjeiden vastainen, myös mahdollisesti Hannulan kunniaa loukkaava, olosuhteet huomioonottaen.

journo.PNG
Journalistin ohjeista.

Ukkolan on annettu käyttää Ylen uutissivuja oman kantansa esittämiseen, mikä on lievästi sanoen outoa, ottaen huomioon että tässä on käynnissä jonkinlainen ajojahti jossa vastakkain on yksi ehdottomasti tunnetuimmista suomalaisista toimittajista ja joku satunnainen tyyppi jostain Pohjanmaalta tai mistä hän nyt olikaan.

Minua kiinnostaisi nähdä miten käy jos Hannula päättää tehdä asiasta rikosilmoituksen. Harvoin sitä kuitenkaan valtakunnanmediassa ketään leimataan häiriköksi noin vain ja näin ohuin perustein. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, suorastaan.

ukkola again.jpg
Ammattitoimittaja ei taida käyttää näitä sanoja ihan sattumalta tässä yhteydessä?

Tosiaan, sekä Ukkola itse että Pihlajanmäki mainitsevat tämän keissin samassa yhteydessä uhkailun ja jopa tappouhkauksien kanssa. Voisi sanoa että näitä asioita ei tässä kontekstissa voi olla assosioimatta Hannulan persoonaan.

PS: Pihlajanmäenkin viittaus siihen että Ukkola on toiminut poliisin ohjeiden mukaisesti on sangen outoa, koska poliisin kannan mukaan tällaista ohjetta ei ole olemassakaan.

Miten tiedottaa itsensä raastupaan: Yle ja Sanna Ukkola

Spektaakkeli-Ukkolan harha-askel

Minä en erityisemmin pidä journalisteista. Siksi minä en yleensä kirjoita esimerkiksi Sanna Ukkolasta. Eilisen valossa ajattelin kuitenkin kirjoittaa jotain, koska vaikuttaisi siltä että Ukkola on ylittänyt jonkinlaiset rajat sen suhteen miten journalismin puitteissa toimitaan.

Luokkavallan vahtikoiranahan toki Sanna Ukkola on ensiluokkainen toimittaja: joku joka on aina valmis kirjoittamaan että missään ei ole mitään kritisoitavaa, nyky-yhteiskunnan toimintamalleissa ei ole mitään väärää ja pulinat pois. Ehkä siksi, kun marginalisoitujen ryhmien pilkkaamisesta poliittisella kentällä lähdettiin tekemään sallittua (kiitos vaan, Timo Soini), Sanna Ukkola hyppäsi samantien siihen kelkkaan.

sontaukkola.PNG
Kuvakaappaus Suvi Auvisen Päivystävä anarkisti-blogista (joo olen tosiaan niin laiska)

Tämä Pressiklubin juttuhan oli nyt lähtökohtaisesti typerä ja en katso itse pressiklubia, mutta Ukkolan toimintaa karakteroisoi lähinnä lapselliset tempaukset niinkuin tämä joiden olisi kai tarkoitus olla provokatiivisia. Ja sitten kun joku viitsii pilkata tätä, Ukkolalla palaa käämit ja tämä soittaa sitten nimenomaisen Tero Hannulan työnantajalle.

No, työnantajallehan se ei mitenkään kuulu vaikka Hannula toimisi miten (niin kauan kun toimii omissa nimissään työajan ulkopuolella), mutta se on toinen asia. Mutta miten sitten Ukkola reagoi kun esim. Auvinen nostaa esiin tämän toiminnan?

Sanoo että kyseessä on pitkään jatkunut häirintä. Minä olen vain työtön satunnaiskirjoittaja, mutta: miksei vuosikaudet ammatissa toiminut toimittaja osaa esittää tälle pitkään jatkunelle häirinnälle yhtään todistetta? Äärioikeistolaisen maalituksen kohteeksi osuneet toimittajat ovat juuri tehneet näin.

ukkolahäirintä2.PNG

Huvikseni tutkiskelin sitä mitä nyt Twitteristä löytyisi aiheesta. Hannula ei ainakaan pintapuolisen haun perusteella ole jutellut Sanna Ukkolasta paljoa mitään.

ukkolahäirintä.PNG

Olettaen ettei tästä paljastu jotain huomattavan bisarria (ja Ukkola itse ei ole muuta maininnut kuin Twitterin), niin en osaisi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen että Ukkolan egon päälle on käynyt liikaa tämä kenties epäkohtelias mutta pääosin humoristinen arvostelu. Minä olen itse ollut paljon epäkohteliaampi, mutta toisaalta, minulla ei ole työnantajaa jolle soittaa.

Ja kyllähän herranjestas joka ainoa ihminen tietää että kun yhteiskunnassa korkeammalla portaalla oleva ihminen soittaa jonkun työnantajalle, tarkoitus on hankkia sille potkut. Sama se on että vaatiiko sitä avoimesti vai ei, se on sen teon implikaatio.

Viimeiseksi vielä: en tiedä journalistin ohjeista mitään koska en ole journalisti enkä sellainen koskaan halua ollakaan. Sen sijaan tiedän sen, että Suomessa lakitasollakin on tunnustettu se, että julkisuuden henkilöihin (kuten Ukkola) kohdistuu monesti kritiikkiä ja tämä kritiikki tarvitsee jopa erityistä suojelua, osittain kenties siksi että muuten vallanpitäjät ja silmäätekevät olisivat jatkuvasti vetämässä kansalaisia raastupaan. Epäilen että normaali toimintamalli journalismissa rumaan kritiikkiin ei voi olla tämä.

Entäs muuten se jos Ukkola tosiaan päättää ottaa sen linjan että Hannula onkin häiriköinyt häntä pidempiaikaisesti? Minä en ole lakimies, mutta katsoisin että siinä kohtaa ihan tuo linkkaamani lakipykälä saattaisi olla sovellettavissa.

Pitäisikö Hannulan nyt soittaa Ylen johtoon ja kysyä että no mites nämä syytteet mitä Pressiklubin Ukkola on esittänyt? Ehkä.

 

 

 

Spektaakkeli-Ukkolan harha-askel