Olisikohan olemassa joku toistuva kuvio poliisin toiminnassa?

Jatketaan eilisen blogauksen pohjilta hetken aikaa, koska perjantain yliajossa käytetyn Jaguarin aiempaa omistajaakin oli haastateltu Iltalehteen. Sisältövaroitus: tässä sivutaan seksuaalirikollisuutta ja parisuhdeväkivaltaa, ja linkkien takana on sitä käsittelevää materiaalia.

jaguarkeissi

Ongelmahan on tässä hyvin ilmeinen. Poliisi on valehdellut tällekin ihmiselle etteivät voi tehdä mitään, vaikka poliisilla on vaikka minkälaisia mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen. Poliisia ei kertakaikkiaan vain kiinnosta puuttua tällaisiin tapauksiin, riippumatta siitä onko uhkailija oikeasti vaarallinen.

Sama kuvio toistuu myös parisuhdeväkivaltakuvioissa. Poliisia erityisemmin ei ne kiinnosta, mikä selviää mm. Maija Haatajan gradusta missä poliisit kuittaa parisuhteessa tapahtuneet väkivaltarikostutkinnat sanomalla että ne ei johda mihinkään koska muija kuitenkin peruu kaiken.  Ja seksuaalirikosten uhrien syyllistäminen jatkuu yhä ja on merkittävä syy siihen miksi seksuaalirikoksia ei ilmoiteta poliisille. Suorastaan absurdilta tämä alkaa näyttää siinä vaiheessa kun puhutaan viharikoksista: tehdään erityinen yksikkö niitä varten, joka ei jaksa viedä esitutkintoja loppuun koska se veisi aikaa.

Mitä johtopäätöksiä siitä pitäisi vetää että poliisi vaikuttaa lähinnä hirvittävän laiskalta ja väliinpitämättömältä rikosuhrien suhteen? Ehkä se, että poliisia ei ihan oikeasti kiinnosta pätkääkään organisaationa sellaiset asiat jotka koetaan yhteiskunnallisen normin mukaiseksi: tavallisen kansalaisen osana onkin kohdata väkivaltaa, se on puuttumisen arvoista vasta sitten kun uhri onkin erityisen merkittävä kansalainen. Ehkä poliisi keskittyy toimintaan joka näyttää hyvältä mediassa, riippumatta siitä onko siinä mitään tolkkua kokonaiskuvan kannalta lainkaan.

 

 

Olisikohan olemassa joku toistuva kuvio poliisin toiminnassa?