Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Median rasismista

Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoitti viime perjantaina Long Playn perjantaikirjeeseen joukkotuhonnasta, ja mikä siihen johtaa. Erittäin hyvin ja humaanisti kirjoitettu, ei siinä mitään. Ongelma onkin siinä Silfverberg puhuu kansanmurhatutkimuksesta puhumatta siitä miten yhteiskunnallista vastakkainasettelua tehdään.

Ruandassa Radio Télévision Libre des Mille Collines. Natsi-Saksassa Völkischer Beobachter ja Der Stürmer. Ja nämä on vain räikeimmät esimerkit. Median rooli nykyisessä rasismin ja äärioikeiston nousussa on ollut enemmän kuin merkittävä.

Näin Iso-Britanniassa, miten Suomessa?

 

Joku saattaa todeta että no mutta nuohan on vain iltapäivälehtiä. Mutta, myös Yle on käyttänyt ilmaisuja kuten “turvapaikanhakijoiden tulva” ja “turvapaikanhakijoiden vyöry” täysin ongelmitta, vaikka juuri tämä on sitä dehumanisoivaa kielenkäyttöä, minkä tarkoitus on saada lukija ajattelemaan turvapaikanhakijoita vellovana ihmismassana, eikä yksilöinä.

Toimitaanko tietoisesti rasistisesti? Monesti kyllä. Mitä rasistisempi otsikko, sitä enemmän lehti myy tai sitä enemmän linkkiä klikataan. Joku sanoo toki tässä kohtaa että kyllähän lehdet julkaisevat myös positiivisia juttuja turvapaikanhakijoista, mutta niissäkin on omat ongelmansa. Perustason juttu on luonteeltaan “tämä turvapaikanhakija sai töitä ja naapurit tykkää joten hän on tervetullut.” Turvapaikan saamisen kriteereinä ei kuitenkaan pitäisi olla se että saako joku töitä tai pidetäänkö hänestä.

Tai miten käsitellään avoimen rasistisia poliitikkoja. Me Naiset voi kirjoittaa herttaisen parisuhdejutun Jussi Halla-ahosta välittämättä lainkaan siitä mitä tämä edustaa (kysykääpä sitä mitä Halla-aho totesi Rosa Meriläisestä). Tai Laura Huhtasaaresta. Tai kerta toisensa jälkeen kirjoittaa maisterisjätkä-tyyppisiä juttuja Timo Soinista piittaamatta siitä että Soinin hokema kulttuurimarxilaisuus on suoraan Natsi-Saksan kulttuuribolševismistä tuleva termi.

Siksi onkin jotenkin niin hämmentävää se, miten Silfverberg kirjoittaa vastakkainasettelusta ja vihapuheesta puhumatta lainkaan siitä että miten se mahdollistetaan, tai ilman kontekstualisaatiota. Jos jollakulla siitä on vastuu, niin medialla. Kun puhutaan median rasistisuudesta, monesti sitä kuitenkin kuulee toimittajilta, monesti sellaisilta jotka henkilökohtaisesti tunnen, että eihän media ole mikään monoliitti kuitenkaan ja toimittajia on erilaisia.

Ei se ole monoliitti, ei tietenkään. Ylellä ja Persujen rasistisella propagandatuutilla Suomen Uutisilla on eroja. Mutta media on silti kokoelma hierarkisia rakenteita, joilla on läheiset suhteet toistensa kanssa. Ansaintamallit ja uutisoinnin logiikka on sellaisia käsitteitä mitä jaetaan mediassa. Jos rahaa ja näkyvyyttä tulee rasismilla tai rasismin tukemisella, jokaisella erillisellä medialla on paineita siihen suuntaan. Ikävä kyllä jopa Ylellä, jota halutaan pyörittää kuin yritystä.

Siinä se ongelma Silfverbergin perjantaikirjeen suhteen. Se on kirjoitettu niinkuin kirjoittaja olisi täysin ulkopuolinen siitä kontekstista, missä rasistista ideologiaa nostetaan esille, mutta kukaan median edustaja ei ole. Vastakkainasettelu on todellista, ja puoltaan ei voi olla valitsematta. Voi joko puolustaa ihmisarvoa tai mennä fasistien kelkkaan.

 

 

 

Advertisements
Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Median rasismista

“Kulttuurin kritisointi”, islamista keskustelu ja Atte Kaleva

Caveat: en pidä Atte Kalevasta lainkaan. Jätkä joutuu Al-Qaidan vangiksi ja sitten palaa suomeen ja kertoo kaikille olevansa jihadismiasiantuntija, vaikka on suorittanut maisteritutkintonsa sotatieteissä. Vähän sama kuin minä kertoisin olevani ruoansulatus- ja ammattiautoiluasiantuntija oksennettuani kerran taksiin. Tai siis melkein, ehdin kyllä ajoissa ulos.

Sen sijaan olen suorittanut sen verran uskontotieteen opintoja että väittäisin että voisin sanoa Kalevan väitteistä jotain.

Kaleva tekee tuossakin haastattelussa perinteisen weasel words -manööverin käyttäen ilmaisuja kuten Tähän on yhteiskunnassamme suhtauduttava vakavasti leimaamatta silti kaikkia muslimeja terroristeiksi mutta ei kuitenkaan näe suurta ongelmaa jatkaa että Islam on taas uskomusjärjestelmänä hyvin suvaitsematon, militantti ja osittain väkivaltainen.

hmmm.png

Tässä on kaksi tärkeää tendenssiä, mutta käsitellään se ensin missä minulla on enemmän akateemisia kreduja kuin Kalevalla. Ei ole olemassakaan mitään sellaista asiaa kuin islam uskomusjärjestelmänä. Sitä ei ole, ja kyllä jämpti on näin. Pidempi selitys: mikä tahansa uskonnollinen suuntaumus on olemassa aina ja poikkeuksetta monikossa. Ei ole islamia, on islameja. Mitä nämä sitten ovat?

On perustavanlaatuisia, ja ulkopuolelta helposti määriteltäviä erillisiä suuntauksia, kuten shiiat ja sunnit. Löytyy suufilaisuutta ja alaviitteja ja wahhabeja niin edespäin. Eikä sekään ole tietenkään koko totuus. Sekin, mikä on teoriassa helposti määriteltävä, ei ole enää helposti määriteltävä kun puhutaan uskonnosta käytäntönä ja elettynä uskontona.

On helpompi antaa esimerkkejä kotoisen kristinuskon puolelta, koska ne ehkä valottaa keskivertovalkoisen pirkka parhaat -tasoiselle luterilaiselle sitä mistä puhutaan. Raamattua lukemalla ja historiaa tarkkailemalla voi päätellä että kristinuskossa ei erityisemmin pidetä esiaviollista seksiä sopivana.

Kysymys: miten Suomen evankelisluterilainen kirkko tähän taas suhtautuu, ja miten suurin osa kirkon jäsenistä? Vastaus: kirkko parhaansa mukaan ei ota kantaa ja jäsenet taas ei välitä koko jutusta paskaakaan.

Hyvin myös tunnetaan se, että monella itseään ainakin tietyllä tasolla kristityinä pitävät ihmiset saattavat uskoa kaiken maailman suojelusenkelijuttuihin, reinkarnaatioon, demoneihin ja aaveisiin ja vastaaviin, vaikka ei pitäisi, jos ihan oppeja katsotaan. Mutta ihmiset tekevät sen siitä välittämättä joka tapauksessa.

Aivan samalla tavalla asiat toimii suurinpiirtein joka uskonnossa: ne muuttuvat ja niiden käytäntö perustuu pääosin siihen missä ympäristössä uskonto ja sen harjoittajat toimivat.

Atte Kalevauvan näkemykset siitä miten uskonto toimii ihmisten elämässä muistuttaakin enemmän sellaista näkemystä mitä olen satunnaisesti nähnyt joltain länsimaalaisilta ateisteilta, joiden mielestä kristityn jostain syystä pitäisi olla fundamentalisti, koska se on jotenkin aitoa kristinuskoa. Tietty nämäkään ateistit ei tiedä sitä, että fundamentalistiset tulkinnat on modernin aikakauden keksintöä, ja sekä islamissa että kristinuskossa lähinnä 200 vuotta tai alle vanhoja suuntauksia.

Ja mitä Kalevan jihadismi-juttuihin tulee niin eräs suhteellisen merkityksellinen asia on se että se mitä kutsutaan jihadismiksi ei olennaisilta osiltaan eroa mistään muusta uskonnollisesti motivoituneesta terrorismista lainkaan. Mutta, jos kirjoittaa jihadismista saa kirjoja myytyä, vaikka akateemisia paukkuja ei olisikaan.

Ja se toinen asia, eli kulttuuri/uskonto-kritiikki ja sen rasistinen elementti

Kalevaa puolustavat internet-toopeloordit ovat taas kerran tarttuneet tähän “uskonnon tai kulttuurin kritisoiminen ei ole rasistista”-korteen ja siitä hieman vielä.

Tämän asian pitäisi olla jokaiselle näitä juttuja lukevalle ilmiselvä asia, mutta se ei taida olla. Erilaiset puuhapetet hokevat mielellään “islamin kritiikki ei ole rasistista”, mutta: puheella on myös kovin usein ilmiselviä konnotaatioita. Kalevankin jutustelusta käy hyvin selväksi se että missä kontekstissa hän oikeastaan islamista puhuu. Ainoastaan Lähi-Idän ja sen asukkaiden, ei muuten.

vohoi kyllä
Tyylipuhdas esimerkki.

Ja niin tekevät oikeastaan kaikki muutkin. Näissä keskusteluissa ei koskaan varsinaisesti nähdä syytä puhua islamista esim. suomalaisten käännynnäisten tai Suomessa asuvien tataarien tai bosnialaisten kautta, vaan sen kautta, miten se liittyy maahanmuuttovastaisuuteen ja Lähi-idän ihmisten toiseuttamiseen. Ja mitä useammin, jos heiltä siitä kysyy, yleensä vähintäänkin Hommaforuminsa tuntevat ihmiset osaavat sanoa jotain tyyliin “no siis eihän meillä ole mitään esimerkiksi tataareja vastaan jotka ovat hyvin integroituneet.”

Miksi näin tehdään? Vastaus löytyy edesmenneeltä Lee Atwaterilta, joka oli republikaanisen puolueen strategianeuvonantajia.

You start out in 1954 by saying, “N****r, n****r, n****r.” By 1968 you can’t say “n****r” — that hurts you. Backfires. So you say stuff like forced busing, states’ rights and all that stuff. You’re getting so abstract now [that] you’re talking about cutting taxes, and all these things you’re talking about are totally economic things and a byproduct of them is [that] blacks get hurt worse than whites. And subconsciously maybe that is part of it. I’m not saying that. But I’m saying that if it is getting that abstract, and that coded, that we are doing away with the racial problem one way or the other. You follow me — because obviously sitting around saying, “We want to cut this,” is much more abstract than even the busing thing, and a hell of a lot more abstract than “N****r, n****r.”

Samalla tavalla rasistisessa maahanmuuttovastaisuudessa on hyvä työkalu puhua islamista sen sijaan että hoetaan ä-sanoja koska silloin rasismi on liian näkyvää. Valkoisen ylivallan ylläpidon kannalta kannattaakin puhua siitä miten islam ja länsimaiset arvot ovat täysin yhteensopimattomia ja maassa maan tavalla. Ei koskaan tarvitse sanoa ääneen, että mehän tarkoitamme näitä Lähi-idästä tulevia ihmisiä, heitä me emme tänne halua. Sen sijaan voidaan mennä abstraktille tasolle mikä on esimerkiksi Kokoomuksessa, demareissa ja Keskustassa aivan salonkikelpoinen tapa puhua.

Se siitä ja sellaisesta.

Asia mitä Atte Kaleva ei halua sinun miettivän

Tämä on oikeastaan varmaan se mikä on Atte Kalevan kannalta nolointa. Kaleva on suurinpiirtein 20 vuotta ajastaan jäljessä. Joskus jo ennen vuotta 2001 Yhdysvalloissa kaiken maailman journalistit ja muut hönöt alkoivat pumpata ulos kirjoja terrorismista suurinpiirtein sarjatulena, kun Al-Qaida alkoi olla kohtuullisen hyvä brändi ja sillä sai kirjoja myytyä. Kalevalla ei kaiken perusteella ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa koko aihepiiristä, joten nämä Kalevan “tietokirjat” (miten voi kirjoittaa tietokirjan ilman minkäänlaista pätevyyttä alalta?) ei oikeastaan ole muuta kuin yritystä rahastaa islamofobialla.

 

 

 

“Kulttuurin kritisointi”, islamista keskustelu ja Atte Kaleva

Rasismilla valtaan, Juha Sipilä

Kun Suomessa puhutaan rasismista, ja puhutaanhan siitä, halutaan yleensä puhua rasismin vulgaareista ilmenemismuodoista koska siinä on sivistyneiden toimittajien ja sivistyneiden lehdenlukijoiden kannalta hyvä mahdollisuus toiseuttaa rasismi ja rasistit joksikin omituiseksi möröksi. Ja ei pidä toki väheksyä sitä että rodullistettujen kannalta tämä avoin rasistinen toiminta on vaarallista, ahdistavaa ja epämiellyttävää.

Mutta suomalaisen yhteiskunnan ongelma on myös se ikävä fakta että rasismi on niin syvällä yhteiskunnan rakenteissa, että kukaan toimittaja ei suostu siitä edes kirjoittamaan. Miksi kai minun pitääkin tehdä se.

Eniten nimittäin rasismista tällä hetkellä hyötyy Juha Sipilä, Keskusta, Kokoomus ja hallituksen yksityistämis- ja yhtiöittämisvimmaan luottava pääoma.

sipilä.jpg
Jostain syystä olin tehnyt tämän kuvan aiemmin ja no, se sopinee tähän varsin hyvin.

Jos palataan siihen millä Perussuomalaiset pääsi hallitukseen alunperin: avoimella rasismilla. Timo Soinille tämä toki sopi, koska Soini tiesi olevansa tarpeeksi salonkikelpoinen ja lehdistö ei koskaan pistänyt Soinia tilille siitä, että Perussuomalaisten ehdokkaat vaaleissa miltei poikkeuksetta pärjäsivät nimenomaan rasistien äänillä. Juho Eerola, Jussi Halla-aho, Simon Elo, James Hirvisaari, Maria Lohela, Sampo Terho, Teuvo Hakkarainen ja moni muu joko nousi suoraan rasistisen laitaoikeiston piireistä tai haki sieltä tukea. Lopultahan tämä porukka sitten kaappasi Perussuomalaiset Soinin alta itselleen, mutta se on toinen tarina se.

Oli selvää se että rasistinen agenda vaikuttaisi hallituksen toimintaan, mutta se oli se kompromissi mihin Sipilä ja Stubb olivat valmiita suostumaan, kunhan Perussuomalaiset eivät vaatisi mitään muuta. Tämän näkee muun muassa siitä miten hallitusneuvottelujen aikaan maahanmuuttopoliittista työryhmää veti Homma-forumilta tukensa hakenut Juho Eerola, joka neuvotteli Jussi Halla-ahon suuntaviivojen mukaisesti. Ja se sopi oikein hyvin Juha Sipilälle. jonka ainoa tavoite oli runnoa läpi pääomaa hyödyttävä leikkauspolitiikka ja lisää tukirahoja omille sukulaisilleen ja tukijoilleen.

Syyrian sodan aiheuttama pakolaiskriisi alkoi 2015 vaikuttaa Suomessakin, ja pitääkseen rivinsä kasassa hallituksen piti kiristää turvapaikkapolitiikkaa. Ja se tehtiin pääosin ohjaamalla Maahanmuuttovirasto tekemään kieltäviä turvapaikkapäätöksiä. Kun esimerkiksi syksyllä 2015 vielä 15% irakilaisista turvapaikanhakijoista sai kieltävän päätöksen, vuonna 2016 yli 80% sai kieltävän päätöksen.. Käsittääkseni luvut nykyään ovat vieläkin matalampia, koska Maahanmuuttovirasto on saanut hallitukselta marssikäskyt joita toteutetaan. Maahanmuuttovirasto toki kieltää poliittisen ohjauksen olemassaolon, mutta ilmiselväähän on että näin on käynyt, siitä huolimatta että se on täysin laitonta.

Ja motivaatio tälle kaikelle löytyy toki siitä, että hallitus oli pidettävä kasassa, kävi miten kävi. Avoimesti fasististen perussuomalaispoliitikkojen ulosanti ja tavoitteet ovat vastenmielisiä, mutta syvästi vastenmielistä on myös se, että sekä Keskusta että Kokoomus Sipilän, Stubbin ja Orpon johdolla ovat kritiikittömästi hyväksyneet tämän.

Sillä tässä on isot rahat pelissä: esimerkiksi sote-uudistus on haluttu junailla yksityisen terveysalan sijoittajien tilipäiväksi, minkälaista ei ole ennen nähty. Samalla tavalla Valtion kehitysyhtiön perustaminen antoi Sipilälle valtavasti taloudellista valtaa ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Voidaan myös mainita Jäämeren rata, jossa on myös valtavat rahat kiinni, mutta joka ei hyödyttäisi Lapin saamelaisasukkaita yhtään, vaan päinvastoin haittaisi saamelaisten perinteisiä elinkeinoja. Puhumattakaan siitä, miten saamelaisiin taas on hallituksen tasolla suhtauduttu toisen luokan kansalaisina, joita ei ole mitään syytä kuunnella edes kun puhutaan heidän omista maistaan joihin halutaan nyt taas kerran puuttua.

Sipilä sai leikkauslinjansa ja henkilökohtaisen menestymistarinansa, ja mahdollisuuden tehdä sukulaisistaan hieman rikkaampia. Kokoomukselle luvattiin sote-uudistuksen mukana tilipäivä, mistä muun muassa Lasse Männistö pääsee nauttimaan.

Se, että tämän hintana oli muutamia kymmeniä tai satoja ihmishenkiä (kukaanhan ei edes tiedä kuinka moni turvapaikanhakija on kuollut palautuksen jäleen, koska Maahanmuuttovirastoa ei kiinnosta seurata miten palautettuille käy), ei kiinnosta Juha Sipilää eikä Petteri Orpoa.

Ja se on yksi törkeimmistä tavoista miten suomalainen rasismi toimii. Turvapaikanhakijat olivat Keskustalle ja Kokoomukselle uhrattava pelinappula, että saataisiin rahaa omiin taskuihin.

Jos noin niinkuin satuit äänestämään jompaakumpaa puoluetta ja luit tämän: häpeä, koska se sama veri on sinunkin käsissäsi.

 

 

 

 

 

Rasismilla valtaan, Juha Sipilä

Miksi kaikkiin keskusteluihin pitäisi saada osallistua?

Tämä on sellainen asia jota joskus pohdin kun luen uutisia tai Twitteriä. Se on jonkinlainen ongelma se, miten hemmetin monet ihmiset haluaa osallistua keskusteluihin vaikkapa rasismista, feminismistä tai työttömyydestä ilman että niillä on minkäänlaista pohjaa osallistua niihin keskusteluihin.

Se on ilmiö joka on läsnä oikeastaan kaikissa keskusteluissa, jokaisella tasolla. Sosiaalisessa mediassa, mediassa yleensä ja arkielämässä.

Otetaan tarkastelukohteeksi sitten vaikkapa tämä H&M:n mainoskampanja jota on kritisoitu rasistiseksi. Ja minun puolestani siitä voi ajatella miten haluaa, mutta se ei ole se pointti, vaan miten siitä puhutaan.

Standupkoomikko (punchline heti lauseen alussa) Iikka Kivi otti kantaa tähän H&M:n juttuun.

kiikkaivi.PNG
Ylläolevasta linkistä pääsee näkemään päivityksen kokonaisuudessaan

Tässä nyt on jokin pielessä sitten. Palataan siihen, mutta katsotaan reaktioita tähän, valitaan esimerkiksi kaksi eri kommenttia tähän.

maryan.PNG

Onhan se aika hankala olla Maryan Abdulkarimin kanssa tästä eri mieltä. Ehkäpä rasismista puhuttaessa, sen ei pitäisi olla jonkun satunnaisen valkoisen miehen hommaa päättää että mikä nyt on rasismia ja mikä ei. Zareffin puolustus Kivelle taas on perinteistä: Kivellä on näkemys ja hänellä on oikeus puhua siitä. Fair enough, niin onkin.

Ongelma on vaan siinä, että Kiven statuksessa hän puhuu jotain siitä että suklaakarkit joiden nimessä on N-sana mutta tämä nyt ei ole lainkaan sama asia. Rodullistetut (ja myös toki ihmiset jotka ovat viettäneet rasismin tutkimuksen kanssa noin puoli tuntia joskus aikoinaan) taas huomauttavat monesti siitä että kaikki rasismi ei ole vulgaarirasismia missä käytetään aivan suoraan n-sanaa tai vastaavaa. Ja rehellisesti sanoen H&M:n paitamainoksessa ei käytetä mitään ihan ihmeellisen obskyyriä termiä vaan sanaa monkey. Sanoilla on konnotaationsa ja sanoilla on käyttöhistoriansa. Tässä kontekstissa ei ole kauheasti epäilystä siitä etteikö sanaa voisi nimenomaan tässä tulkita rasistiseksi. Ja sillähän ei oikeasti ole väliä että mikä intentio on tai ei.

Kivi kuitenkin ei luovuttanut siihen että sai kritiikkiä, vaikka päivityksessään sanoi kuuntelevansa eriäviä mielipiteitä ja on valmis muuttamaan mieltään ja sen  sellaista. Ei muuttanut.

prööt prööt kivi

Se nyt vaan sattuu olemaan sellainen juttu, että kukaan vakavasti otettava ihminen ei oikeasti usko että valkoisiin voisi suuntautua rasismia, koska rasismi on vähän jotain muutakin, niinkuin rakenteet ja kaikki sen sellainen.

Ja mikä tärkeintä: oikeasti kukaan ei sanonut Kivelle että ole valkonaama hiljaa. Enemmän Kivi sai kuulla sitä että on yksinkertaisesti väärässä.

Tässä mennään asian ytimeen: Kivi lähtee keskusteluun niin heppoisin eväin, että Wolfgang Pauli toteaisi ettei hän ole edes väärässä, koska ei puhu edes siitä aiheesta mistä muut. Hänellä ei vaan ole tietopohjaa jonka pohjalta lähteä tähän keskusteluun, vaan hänen päivityksensä jankuttaa jotain siitä miten oikeastihan olemme kaikki apinoita ja luonnontiede ja olisi väärin jos hän ei voisi kutsua rodullistettuja apinoiksi jos muita saa kutsua ja sehän ei edistä tasa-arvoa se.

Ei Kivellä ole mitään annettavaa tähän keskusteluun. Sekin on eräänlainen luonnontieteellinen fakta.

Mutta niinhän tämä tässä yhteiskunnassa menee: ne joilla on yhteiskunnallista asemaa tavalla tai toisella kuvittelevat että juuri he ovat niitä joiden pitäisi käydä näitä keskusteluja. On Sanna Ukkolaa höyhenpäähineessä puhumassa kulttuurisesta omimisesta, on Ben Zyskowicz keskustelussa työttömyydestä, on Osmo Soininvaara puhumassa köyhyydestä ja nuorten asemasta ja Pirkka Parhaat -tason kansanedustaja Mr Lothar puhumassa saamelaisista.

Keskusteluiden ulkopuolella taas on ne, joita asiat oikeasti koskettavat, paitsi silloin kun hegemonit kokevat jotain erityistä arvoa siinä että otetaan joku mukaan, yleensä vahvistamaan heidän omia argumenttejaan. Ei ole täysin sattumaa että monet rasistit pitävät sellaisista maahanmuuttajista, jotka ovat itsekin islamin vastustajia ja että mediassa tällaisia rodullistettuja nostetaan mielellään esiin.

Tietenkin asiantuntijuus aihepiireissä on asia sinänsä, mutta no, en usko että tausta standupkoomikkona antaa erityistä asiantuntemusta rasismin muodoista tai sen toiminnasta ideologiana. Kivi väittää tosin, mutta Kivi on toki siinä väärässä.

Miksi kaikkiin keskusteluihin pitäisi saada osallistua?

Natsivertauksista

Koska joudun jatkuvasti vääntämään aiheesta, jossa olen tietynkaltainen semi-asiantuntija (tein kandin Saksan Aktion T4-ohjelmasta joka oli eräänlainen prototyyppi monella tapaa myöhemmälle joukkotuhonnalle) joten selittäkäämme siis tämä tilanne auki.

kytät jyväskylä.PNG
Kuvassa poliisi pippurisumuttaa rauhallisia ihmisiä Jyväskylässä 4.9.2017. Business as usual.

Argumentti, jota on monesti esitetty viime aikoina niin Juha Sipilän, poliisijohdon kuin rasistienkin suulla on se että pakkopalautuksia tekevä poliisi vain tekee työtään. Poliisin pitää noudattaa määräyksiä ja käskyjä ja niin edespäin. Koska lakiinhan toiminta nojaa.

Poliisipäällikkö Vuola meni vielä astetta pidemmälle tässä vaatiessaan koko yhteiskunnalta kuuliaisuutta.

poliisitoope

Ja sitten ihmiset niinkuin esimerkiksi minä ja monet muut sanovat että tämähän on aika lailla samaa meininkiä kuin natseilla. Internetin laitaoikeiston pärekorit ja piparkakkutalot toki alkavat öyhöttää natsikorteista ja muusta vastaavasta, kuten he aina tekevät. Tämä on kuitenkin hyvin täsmällinen ilmaisu.

Sillä kun tutkitaan tarkemmin esimerkiksi holokaustia tai muita kansanmurhaoperaatioita mitkä natsit panivat täytäntöön, sieltä löytyy yhteneväisenä teemana se miten käskyjä ei kyseenalaistettu vaikka niiden toimeenpanijat olisivat pitäneet niitä vastenmielisinä. Christopher Browningin teoksesta Ordinary Men joka käsittelee reservipoliisipataljoonaa Puolassa, tämä teema nousee jatkuvasti esille. Natsien toimintaa ei mahdollistanut niinkään silmitön viha ja antisemitismi, vaan virkamiehien ja viranomaisten kyvyttömyys kyseenalaistaa käskyjä. On myös huomattava, että edes Natsi-Saksan kontekstissa, niitä jotka kieltäytyivät tällaisia käskyjä noudattamasta, ei rankaistu lainkaan. Täten on vähän heikko vedota että poliisille, joka kieltäytyy tulee karmeat seuraukset siitä.

Sivuhuomautuksena, tuoreempi historiantutkimus on myös osoittanut että Suomen poliisilla ei ollut ongelmaa osallistua juutalaisten kansanmurhaan, toisin kuin aiemmin on luultu.

Orjallinen luottamus siihen että määräykset, käskyt ja laki on oikeassa (holokaustin osalta laillisuus on toki erinomaisen kyseenalaista, mutta Saksan poliisilla ei ollut ongelmaa osallistua aiempaan sortoon joka oli laillista) johtaa yleensä karmeisiin lopputuloksiin.

Se, mitä poliisipäällikkö Vuola odottaa on se että ihmiset luopuvat omasta moraalistaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta jotta poliisi saa rauhassa pakata turvapaikanhakijoita kuolemanlennoille. Ja se on aivan samaa ja täsmälleen samaa retoriikkaa kuin mitä ihan todelliset, aktuaaliset ja kirjaimelliset natsit ovat historiassa käyttäneet.

Jos yksittäinen poliisi haluaa toimia oikein: kieltäydy. Sinullekin löytyy tukea täältä jos niin teet.

Natsivertauksista

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

nakkimuki.jpg
Kun puolueesi kannatus on tippunut kolmannekseen mutta mukissa on vielä nakkeja

Näin sitten siinä kävi että Halla-ahosta tuli Perussuomalaisten puheenjohtaja. Halla-ahosta enemmän olen kirjoittanut täällä, mutta it’s time for some game theory. 

Tätä kirjoittaessani avoimesta ikkunastani kuuluu kovin äänekkäästi sekä voitokkaiden rasistien mölinä ja liberaalien mitä tässä maassa oikein tapahtuu –ulina. Molemmat toki ovat väärässä reaktioissaan ja kerron nyt miksi.

Ensinnäkin, liberaaleilla ei ole oikein kykyä ymmärtää sitä että joka ainoa suomalainen poliittinen puolue on täysin valmis tekemään yhteistyötä rasistien kanssa, kunhan siitä ei tule merkittävää imagohaittaa. Halla-aho on imago-ongelma koska liberaalissa Suomessa rasismia ei saa ilmaista julkisesti. Sampo Terho (rip Sampo josta piti tulla Soinin manttelinperijä) osasi olla viimeiset 10 vuotta hiljaa rasismistaan, joten Sampo Terho olisi ollut täysin luonnollinen yhteistyökumppani Petteri Orpolle ja Juha Sipilälle, noille rasistisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeille.

Se liberaaleista, mutta entäpä sitten Persut?

Edes Edward Gibbon (saati sitten Paul Kennedy) ei osaisi kirjoittaa noinkin sujuvaa nousu ja tuho -narratiivia mistään. Palaillaan suurinpiirtein vuosiin 2009-2010. Keskustapuolue ryvetti itseään jatkuvasti skandaaleissa tuolloin ja onnistui tuhoamaan oman kannatuksensa. Kannatuksen piti mennä jonnekin, ja siitä hyötyi ennen kaikkea Perussuomalaiset, koska media päätti jostain syystä käsitellä Soinia ja Perussuomalaisia silkkihansikkain. Hieman jopa samansuuntaisesti kuin mistä Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Trumpista.

Jo hieman ennen tätä, suomalainen äärioikeisto oli alkanut hakeutua Perussuomalaisten riveihin. Sieltä löytyi fasistisen Suomen Sisun porukka kuten esimerkiksi Teemu “Ikuinen kakkonen” Lahtinen, Johannes “Näytän ruotsinlaivatrubaduurilta” Nieminen, James “James Hirvisaari” Hirvisaari ja tietenkin Jussi “Kellarien kasvatti” Halla-aho. Ja monia muita, kuten se kotkalainen tyyppi joka näyttää K-menu-versiolta Jouni Hynysestä mutta jonka nimeä en muista enkä jaksa tsekatakaan tähän hätään.

Ja perussuomalaiset voitti vaalit, mutta ei mennyt hallitukseen. Kepu sai rivinsä kasaan ja perussuomalaisten kannatuskin alkoi tippua. Kevään 2015 hallitusneuvotteluissa Timo Soinille taisi valjeta että tämä on nyt se viimeinen hetki raahata ruhonsa ministeriaudin takapenkillä, koska toista ei ole tulossa.

Tässä on tosiaan tärkeää huomata se että puolueen linjan on aina päättänyt Timo Soini yksin, ei kukaan muu.

Toki Perussuomalaisilla oli tietty ongelma tässä hallitusyhteistyössä Kempeleen Mugaben ja Alexander Stubbin kanssa: puolueen pitäisi allekirjoittaa Juha Sipilän leikkausagenda ja Kokoomuksen yksityistämisagenda. Mutta näin Soini päätti tehdä, jotta saisi lopettaa uransa ainakin tietyssä mielessä huipulla. Lopputuloksena oli se että lähestulkoon yhtenä äänenä, Perussuomalaisten äänestäjäkunta haistatti paskat koko puolueelle ja palasi äänestämään demareita tai lakkasi äänestämästä. Yksinkertaistan, mutta näin se suurinpiirtein meni. Leikkauspolitiikka ei ollut tervetullut, erityisesti kun Soini oli kovasti yrittänyt esittää olevansa köyhien ja eläkeläisten asialla aiemmin. Takki kääntyi.

Käytännössä ainoa osa-alue missä Perussuomalaiset eivät myyneet periaatteitaan hallitukselle oli rasistisen maahanmuuttopolitiikan ajaminen keskellä vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Tämä oli muulle hallitukselle toki helppo myönnytys tehdä, koska sekä Keskustapuolue että Kokoomus on aina olleet rasistisia puolueita. Perussuomalaisten kannattajakunta toki haukkuu muuta hallitusta suvaitsevaisuudesta mutta no, tästä enemmän alla. Todettakoon toki että suomalaisten pakolaispolitiikan rasistisuudesta voi helposti lukea Maahanmuuttoviraston historiikista “Mansikkamaan vartijat”, joka saa ilmaiseksi täältä. Valistakaa itseänne, rakkaat lukijat.

Kun vuosien 2015-2016 kannatuksen lasku mitattiin vuoden 2017 kuntavaaleissa, tulos oli katastrofaalinen. Valtuutettujen määrä putosi yli neljälläsadalla ja tuli kohtuullisen selväksi että ei tämä tästä enää. Ja Soini toki ilmoitti jo ennen vaaleja eroavansa puoluejohtajan tehtävästä, koska oli onnistunut tuhoamaan puolueen kannatuksen. Mitä Rotta-Timppa ei koskaan toki tule myöntämään mutta näinhän se on. Ja palaamme tähän päivään, 10. kesäkuuta hevomme vuonna 2017.

Twitterissä on nyt Halla-ahon valinnan jälkeen näkynyt paljon “tarkoittaako tämä että Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on muuttunut jyrkemmäksi?”-tyyppisiä liberaalimörköjen tuumailuja. Vastaus on ei.

Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on aina ollut rasistista, erona on ollut se että joskus aiemmin puolueessa oli muitakin kuin niitä joiden ainoa motiivi poliittiseen toimintaan on rasismi. Se vanha SMP-siipi on hävinnyt jonnekin ja tämän päivän Perussuomalaiset aktiivit ovat joko avoimia rasisteja/fasisteja tai sitten kyseessä on Tiina Elovaara. Ihan jo pelkästään siksi että ihmiset joita kiinnostaa muutkin asiat eivät löydä enää syytä äänestää puoluetta.  Eikä näköpiirissä ole sellaista poliittista muutosta, jolla tämä rasistiklikki voisi nostaa omaa kannatustaan, koska ihan oikeasti ihmisiä Suomessa kiinnostaa mahdottoman paljon moni muukin asia kuin se että tuleeko tänne turvapaikanhakijoita.

Lisätään tähän soppaan vielä Halla-ahon kyvyttömyys johtaa edes ryyppäjäisiä panimossa, hänen lähinnä avoimen vastenmielinen luonteensa ja yleinen tietämättömyys mistään poliittisesta toiminnasta (protip: jos ihmisen poliittinen ura on täynnä henkilökohtaisia saavutuksia, muttei poliittisia, kyseessä on yleensä omavoitontahtoinen broileri) niin ei se varsinaisesti mikään resepti menestykselle ole. Sampo Terho olisi ehkä osannut saada puolueen toimimaan jotenkin oikeistokonservatiivisena vaihtoehtona Keskustalle ja Kokoomukselle, mutta Halla-aho todennäköisimmin ei onnistu siinä mitenkään.

Joten voitte lakata huutelemasta että miten tämä on mahdollista ja mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Hyvällä todennäköisyydellä tästä ei ole tulossa mitään demokratian auringonlaskua taihi fasismin yötä.

Tämä on kuolleiden aamukoitto, koska Perussuomalainen puolue on onnistunut surmaamaan itsensä Soinin egoismin ja oman uran takia.

 

 

 

 

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

Valkoisen kulttuuriväen taakka

Tämä on nyt ollut hetken aikaa työn alla, ja mietin että pitäisikö kirjoittaa koko aiheesta lainkaan, mutta koska vastapuoli ei suostu lopettamaan, niin miksipä jättää kirjoittamatta. Tuorein kirjoitus liberaalilta kulttuuriväeltä (johon tämän kontekstissa voidaan laskea toimittajat varsin hyvin) on Reeta Rädyn “Lähdetkö kahville, rasisti?

Vaaditaan lisää empatiaa, sympatiaa ja ymmärrykseen pyritään. That is pretty much it, ja Räty ei oikeastaan onnistu tekemään yhtään pointtia mikä ei olisi tehty samankaltaisissa kolumneissa, artikkeleissa ja haastatteluissa noin miljoona kertaa.

norsu babby.jpg
Elefantinpoikanen syntyy noin 110-kiloisena, eli se on maailman toiseksi suurin vauva heti valkoisen kulttuurieliitin jälkeen

Sitten toki oli Pirkko Saisio, jonka lausunnot Ylelle ja Hesarille saivat kovasti ylistystä muun muassa Hommaforumilla ja muiden rasististen öyhöjen taholta. Taas mennään samoilla linjoilla: ääripäät on olemassa, tarvitaan keskustelua ja niin edespäin.

saisioLSP
Maahanmuuttajien rikostilastoista puhuminen on tosin nimenomaan sitä rasistiseen keskusteluun lähtemistä 95% ajasta, mutta mitäpä siitä. Keskustelua!

Sitten toki oli myös jo jokin aika sitten Laura Honkasalo, joka pahastui siitä että Koko Hubara kritisoi Finlandialla palkittua Oneironia sen positioista. Että kirjailijalla pitää olla oikeus kirjoittaa täsmälleen mistä haluaa ja niin edelleen plaa plaa plaa.

Ja viime viikolla (luullakseni, koska en lukenut koko tekstiä) Antti Hurskainen päätti satuttaa itsensä reunakkuuteen vertaamalla Koko Hubaraa Timo Hännikäiseen. Tätä minun on hankala kommentoida koska ei ole mitään intressejä lukea Hännikäisestä mitään, koska seriously ei. Mutta premissi on joka tapauksessa dille, ja laaja yleissivistykseni antaa minulle mahdollisuuden arvioida asioita mihin en jaksa perehtyä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että itse tulen toistaneeksi aika paljon tässä asioita mitä rodullistetut ihmiset on julkisessa keskustelussa sanoneet monta kertaa. Kuuntelisitte vaikka Maryam Abdulkarimia, Umayya Abu-Hannaa tai Koko Hubaraa sen sijaan että kuuntelisitte minua, rehellisyyden nimissä.

Näiden kaikkien tekstien ongelma on jaettavissa karkeasti kahteen osaan.

Ensimmäisenä: suomalainen kulttuuriväki ja toimittajakunta on lähes poikkeuksetta valkoista väkeä, joilla on sosioekonomisista syistä hyvin vähän tekemistä rodullistettujen suomalaisten kanssa. Siitä johtuen kulttuuriväen rasismikeskustelut miltei poikkeuksetta joko ei ota lainkaan huomioon sitä että kyllä, eniten näkemystä tässä aihepiirissä löytyy nimenomaan rodullistetuilta. Jostain syystä minä en koe että minun pitäisi kirjoittaa kirjoja siitä miten kasvoin työväenluokkaisena 1960-luvun Kalliossa, mutta kulttuuriväki kokee että he ovat nimenomaan moraalinen auktoriteetti jota pitäisi kuunnella tässä rasismikeskustelussa koska no en edes tiedä. Jos yksikin Räty tai Saisio viitsisi kuunnella Hubaraa, joka Oneiron-keskustelussa totesi ”Suomalaisen kulttuurikeskustelun ongelma on se, ettei vähemmistöjen edustajien oma ääni tahdo päästä kuuluville”, niin se olisi jo jotain. Mutta ei, on jostain kumman syystä relevantimpaa puhua ääripäistä ja taistolaisista.

Se toinen osa johtuu oikeastaan ensimmäisestä, ja se on tämän julkisen rasismikeskustelun pohjattoman masturbatorinen luonne. Koska rodullistettuja ei kuunnella tai päästetä ääneen, jäljelle jää vain sellainen valkoisen kulttuurieliitin keskeinen lätinä siitä miten dialogia pitäisi olla. Eikä niissä keskusteluissa oikeastaan osata edes sanoa niinkin yksinkertaista asiaa kuin että miksi rasismi on paha asia. 

Toimittajat ja kulttuuriväki tuottavat keskenään tekstiä siitä että ohoh, Suomessa on rasismia, pitäisiköhän tästä keskustella, mutta se varsinainen keskustelu ei koskaan ala. Puhutaan siitä miten rasismin syitä pitäisi ymmärtää, mutta esimerkiksi minä olen jaksanut istua yliopistolla luennoilla aiheesta ja kehtaisin väittää että minulla on jonkinlainen käsitys siitä miksi ihmiset ovat rasisteja ylipäätään, sosioekonomiset ja kulttuuriset syyt ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei minun tarvitse Pekka Haaviston tavoin tehdä PR-temppua jossa lähden Viitasaarelle flanellipaita päällä kuuntelemaan Teuvo Hakkaraisen pälätystä islamista. Ja kyllä, rodullistetut ihmiset tietävät oikein hyvin että mistä rasismi johtuu, koska he elävät siinä maailmassa joka päivä.

Akateemisella puolella voidaan pitää itsestäänselvyytenä sitä että kyllä, länsimaiset yhteiskunnat kuten Suomi ovat rasismin läpitunkemia. Eihän Suomessa vieläkään varsinaisesti olla sitä mieltä että joku ei-valkoinen voisi olla suomalainen, noin esimerkkinä. Teoriatasolla kyllä, käytännössä ei. Jokainen meistä on tavalla tai toisella rasistinen, koska me olemme kasvaneet yhteiskunnassa joka on rasistinen. Tämä rasismi ilmenee esimerkiksi juurikin sillä tavalla että valkoiset suomalaiset alkavat kokea itsensä auktoriteeteiksi jotka ovat parempia puhumaan rasismista kuin rodullistetut, koska he ovat kulttuuriväkeä ja intellektuelleja eivätkä varmasti itse rasisteja lainkaan.

Ja tässä me pääsemme oikeastaan sen ytimeen mitä Räty ja Saisio ei sano. Miksi rasismi on pahaa? 

Rasismia ei pidä hyväksyä koska se on dehumanisoivaa ja epätasa-arvoa luovaa. Liberaalissa diskurssissa taas rasismi an sich on paha koska rasismi on jokin hyvin abstraktilla tasolla paha asia jota harjoittaa lähinnä se Toinen, joka seisoo MATUT ULOS -kyltin kanssa Rautatientorilla. Mikä nyt tekee toki tästä koko ymmärtämiskeskustelusta vähintäänkin absurdia, koska liberaali kulttuuriväki ei edes osaa sanoa miksi vastustaa noin nimellisesti rasismia mutta sanoo että pitäisi ymmärtää sitä.

Ja tämä kaikki palautuu siihen että julkisen rasismin läsnäolo aiheuttaa sekasortoa ja yhteiskunnallista turbulenssia mistä liberaali kulttuuriväki ei pidä, joten heidän ratkaisunsa on lähinnä yrittää hiljentää antirasistit, koska myös antirasismi aiheuttaa yhteiskunnallista turbulenssia kyseenalaistamalla valkoisen ylivallan. Myöskin toki se että antirasistit yleisesti ottaen kyseenalaistavat sen, että tämä on keskustelu joiden valkoisten hyvin toimeentulevien ihmisten pitäisi käydä, ei sovi kulttuuriväelle, koska kulttuuriväki on tosiaan isoja vauvoja jotka haluavat olla äänessä jatkuvasti, vaikkei heillä olisikaan mitään relevanttia sanottavaa.

Voi ei.

 

Valkoisen kulttuuriväen taakka