Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

nakkimuki.jpg
Kun puolueesi kannatus on tippunut kolmannekseen mutta mukissa on vielä nakkeja

Näin sitten siinä kävi että Halla-ahosta tuli Perussuomalaisten puheenjohtaja. Halla-ahosta enemmän olen kirjoittanut täällä, mutta it’s time for some game theory. 

Tätä kirjoittaessani avoimesta ikkunastani kuuluu kovin äänekkäästi sekä voitokkaiden rasistien mölinä ja liberaalien mitä tässä maassa oikein tapahtuu –ulina. Molemmat toki ovat väärässä reaktioissaan ja kerron nyt miksi.

Ensinnäkin, liberaaleilla ei ole oikein kykyä ymmärtää sitä että joka ainoa suomalainen poliittinen puolue on täysin valmis tekemään yhteistyötä rasistien kanssa, kunhan siitä ei tule merkittävää imagohaittaa. Halla-aho on imago-ongelma koska liberaalissa Suomessa rasismia ei saa ilmaista julkisesti. Sampo Terho (rip Sampo josta piti tulla Soinin manttelinperijä) osasi olla viimeiset 10 vuotta hiljaa rasismistaan, joten Sampo Terho olisi ollut täysin luonnollinen yhteistyökumppani Petteri Orpolle ja Juha Sipilälle, noille rasistisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeille.

Se liberaaleista, mutta entäpä sitten Persut?

Edes Edward Gibbon (saati sitten Paul Kennedy) ei osaisi kirjoittaa noinkin sujuvaa nousu ja tuho -narratiivia mistään. Palaillaan suurinpiirtein vuosiin 2009-2010. Keskustapuolue ryvetti itseään jatkuvasti skandaaleissa tuolloin ja onnistui tuhoamaan oman kannatuksensa. Kannatuksen piti mennä jonnekin, ja siitä hyötyi ennen kaikkea Perussuomalaiset, koska media päätti jostain syystä käsitellä Soinia ja Perussuomalaisia silkkihansikkain. Hieman jopa samansuuntaisesti kuin mistä Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Trumpista.

Jo hieman ennen tätä, suomalainen äärioikeisto oli alkanut hakeutua Perussuomalaisten riveihin. Sieltä löytyi fasistisen Suomen Sisun porukka kuten esimerkiksi Teemu “Ikuinen kakkonen” Lahtinen, Johannes “Näytän ruotsinlaivatrubaduurilta” Nieminen, James “James Hirvisaari” Hirvisaari ja tietenkin Jussi “Kellarien kasvatti” Halla-aho. Ja monia muita, kuten se kotkalainen tyyppi joka näyttää K-menu-versiolta Jouni Hynysestä mutta jonka nimeä en muista enkä jaksa tsekatakaan tähän hätään.

Ja perussuomalaiset voitti vaalit, mutta ei mennyt hallitukseen. Kepu sai rivinsä kasaan ja perussuomalaisten kannatuskin alkoi tippua. Kevään 2015 hallitusneuvotteluissa Timo Soinille taisi valjeta että tämä on nyt se viimeinen hetki raahata ruhonsa ministeriaudin takapenkillä, koska toista ei ole tulossa.

Tässä on tosiaan tärkeää huomata se että puolueen linjan on aina päättänyt Timo Soini yksin, ei kukaan muu.

Toki Perussuomalaisilla oli tietty ongelma tässä hallitusyhteistyössä Kempeleen Mugaben ja Alexander Stubbin kanssa: puolueen pitäisi allekirjoittaa Juha Sipilän leikkausagenda ja Kokoomuksen yksityistämisagenda. Mutta näin Soini päätti tehdä, jotta saisi lopettaa uransa ainakin tietyssä mielessä huipulla. Lopputuloksena oli se että lähestulkoon yhtenä äänenä, Perussuomalaisten äänestäjäkunta haistatti paskat koko puolueelle ja palasi äänestämään demareita tai lakkasi äänestämästä. Yksinkertaistan, mutta näin se suurinpiirtein meni. Leikkauspolitiikka ei ollut tervetullut, erityisesti kun Soini oli kovasti yrittänyt esittää olevansa köyhien ja eläkeläisten asialla aiemmin. Takki kääntyi.

Käytännössä ainoa osa-alue missä Perussuomalaiset eivät myyneet periaatteitaan hallitukselle oli rasistisen maahanmuuttopolitiikan ajaminen keskellä vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Tämä oli muulle hallitukselle toki helppo myönnytys tehdä, koska sekä Keskustapuolue että Kokoomus on aina olleet rasistisia puolueita. Perussuomalaisten kannattajakunta toki haukkuu muuta hallitusta suvaitsevaisuudesta mutta no, tästä enemmän alla. Todettakoon toki että suomalaisten pakolaispolitiikan rasistisuudesta voi helposti lukea Maahanmuuttoviraston historiikista “Mansikkamaan vartijat”, joka saa ilmaiseksi täältä. Valistakaa itseänne, rakkaat lukijat.

Kun vuosien 2015-2016 kannatuksen lasku mitattiin vuoden 2017 kuntavaaleissa, tulos oli katastrofaalinen. Valtuutettujen määrä putosi yli neljälläsadalla ja tuli kohtuullisen selväksi että ei tämä tästä enää. Ja Soini toki ilmoitti jo ennen vaaleja eroavansa puoluejohtajan tehtävästä, koska oli onnistunut tuhoamaan puolueen kannatuksen. Mitä Rotta-Timppa ei koskaan toki tule myöntämään mutta näinhän se on. Ja palaamme tähän päivään, 10. kesäkuuta hevomme vuonna 2017.

Twitterissä on nyt Halla-ahon valinnan jälkeen näkynyt paljon “tarkoittaako tämä että Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on muuttunut jyrkemmäksi?”-tyyppisiä liberaalimörköjen tuumailuja. Vastaus on ei.

Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on aina ollut rasistista, erona on ollut se että joskus aiemmin puolueessa oli muitakin kuin niitä joiden ainoa motiivi poliittiseen toimintaan on rasismi. Se vanha SMP-siipi on hävinnyt jonnekin ja tämän päivän Perussuomalaiset aktiivit ovat joko avoimia rasisteja/fasisteja tai sitten kyseessä on Tiina Elovaara. Ihan jo pelkästään siksi että ihmiset joita kiinnostaa muutkin asiat eivät löydä enää syytä äänestää puoluetta.  Eikä näköpiirissä ole sellaista poliittista muutosta, jolla tämä rasistiklikki voisi nostaa omaa kannatustaan, koska ihan oikeasti ihmisiä Suomessa kiinnostaa mahdottoman paljon moni muukin asia kuin se että tuleeko tänne turvapaikanhakijoita.

Lisätään tähän soppaan vielä Halla-ahon kyvyttömyys johtaa edes ryyppäjäisiä panimossa, hänen lähinnä avoimen vastenmielinen luonteensa ja yleinen tietämättömyys mistään poliittisesta toiminnasta (protip: jos ihmisen poliittinen ura on täynnä henkilökohtaisia saavutuksia, muttei poliittisia, kyseessä on yleensä omavoitontahtoinen broileri) niin ei se varsinaisesti mikään resepti menestykselle ole. Sampo Terho olisi ehkä osannut saada puolueen toimimaan jotenkin oikeistokonservatiivisena vaihtoehtona Keskustalle ja Kokoomukselle, mutta Halla-aho todennäköisimmin ei onnistu siinä mitenkään.

Joten voitte lakata huutelemasta että miten tämä on mahdollista ja mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Hyvällä todennäköisyydellä tästä ei ole tulossa mitään demokratian auringonlaskua taihi fasismin yötä.

Tämä on kuolleiden aamukoitto, koska Perussuomalainen puolue on onnistunut surmaamaan itsensä Soinin egoismin ja oman uran takia.

 

 

 

 

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

Valkoisen kulttuuriväen taakka

Tämä on nyt ollut hetken aikaa työn alla, ja mietin että pitäisikö kirjoittaa koko aiheesta lainkaan, mutta koska vastapuoli ei suostu lopettamaan, niin miksipä jättää kirjoittamatta. Tuorein kirjoitus liberaalilta kulttuuriväeltä (johon tämän kontekstissa voidaan laskea toimittajat varsin hyvin) on Reeta Rädyn “Lähdetkö kahville, rasisti?

Vaaditaan lisää empatiaa, sympatiaa ja ymmärrykseen pyritään. That is pretty much it, ja Räty ei oikeastaan onnistu tekemään yhtään pointtia mikä ei olisi tehty samankaltaisissa kolumneissa, artikkeleissa ja haastatteluissa noin miljoona kertaa.

norsu babby.jpg
Elefantinpoikanen syntyy noin 110-kiloisena, eli se on maailman toiseksi suurin vauva heti valkoisen kulttuurieliitin jälkeen

Sitten toki oli Pirkko Saisio, jonka lausunnot Ylelle ja Hesarille saivat kovasti ylistystä muun muassa Hommaforumilla ja muiden rasististen öyhöjen taholta. Taas mennään samoilla linjoilla: ääripäät on olemassa, tarvitaan keskustelua ja niin edespäin.

saisioLSP
Maahanmuuttajien rikostilastoista puhuminen on tosin nimenomaan sitä rasistiseen keskusteluun lähtemistä 95% ajasta, mutta mitäpä siitä. Keskustelua!

Sitten toki oli myös jo jokin aika sitten Laura Honkasalo, joka pahastui siitä että Koko Hubara kritisoi Finlandialla palkittua Oneironia sen positioista. Että kirjailijalla pitää olla oikeus kirjoittaa täsmälleen mistä haluaa ja niin edelleen plaa plaa plaa.

Ja viime viikolla (luullakseni, koska en lukenut koko tekstiä) Antti Hurskainen päätti satuttaa itsensä reunakkuuteen vertaamalla Koko Hubaraa Timo Hännikäiseen. Tätä minun on hankala kommentoida koska ei ole mitään intressejä lukea Hännikäisestä mitään, koska seriously ei. Mutta premissi on joka tapauksessa dille, ja laaja yleissivistykseni antaa minulle mahdollisuuden arvioida asioita mihin en jaksa perehtyä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että itse tulen toistaneeksi aika paljon tässä asioita mitä rodullistetut ihmiset on julkisessa keskustelussa sanoneet monta kertaa. Kuuntelisitte vaikka Maryam Abdulkarimia, Umayya Abu-Hannaa tai Koko Hubaraa sen sijaan että kuuntelisitte minua, rehellisyyden nimissä.

Näiden kaikkien tekstien ongelma on jaettavissa karkeasti kahteen osaan.

Ensimmäisenä: suomalainen kulttuuriväki ja toimittajakunta on lähes poikkeuksetta valkoista väkeä, joilla on sosioekonomisista syistä hyvin vähän tekemistä rodullistettujen suomalaisten kanssa. Siitä johtuen kulttuuriväen rasismikeskustelut miltei poikkeuksetta joko ei ota lainkaan huomioon sitä että kyllä, eniten näkemystä tässä aihepiirissä löytyy nimenomaan rodullistetuilta. Jostain syystä minä en koe että minun pitäisi kirjoittaa kirjoja siitä miten kasvoin työväenluokkaisena 1960-luvun Kalliossa, mutta kulttuuriväki kokee että he ovat nimenomaan moraalinen auktoriteetti jota pitäisi kuunnella tässä rasismikeskustelussa koska no en edes tiedä. Jos yksikin Räty tai Saisio viitsisi kuunnella Hubaraa, joka Oneiron-keskustelussa totesi ”Suomalaisen kulttuurikeskustelun ongelma on se, ettei vähemmistöjen edustajien oma ääni tahdo päästä kuuluville”, niin se olisi jo jotain. Mutta ei, on jostain kumman syystä relevantimpaa puhua ääripäistä ja taistolaisista.

Se toinen osa johtuu oikeastaan ensimmäisestä, ja se on tämän julkisen rasismikeskustelun pohjattoman masturbatorinen luonne. Koska rodullistettuja ei kuunnella tai päästetä ääneen, jäljelle jää vain sellainen valkoisen kulttuurieliitin keskeinen lätinä siitä miten dialogia pitäisi olla. Eikä niissä keskusteluissa oikeastaan osata edes sanoa niinkin yksinkertaista asiaa kuin että miksi rasismi on paha asia. 

Toimittajat ja kulttuuriväki tuottavat keskenään tekstiä siitä että ohoh, Suomessa on rasismia, pitäisiköhän tästä keskustella, mutta se varsinainen keskustelu ei koskaan ala. Puhutaan siitä miten rasismin syitä pitäisi ymmärtää, mutta esimerkiksi minä olen jaksanut istua yliopistolla luennoilla aiheesta ja kehtaisin väittää että minulla on jonkinlainen käsitys siitä miksi ihmiset ovat rasisteja ylipäätään, sosioekonomiset ja kulttuuriset syyt ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei minun tarvitse Pekka Haaviston tavoin tehdä PR-temppua jossa lähden Viitasaarelle flanellipaita päällä kuuntelemaan Teuvo Hakkaraisen pälätystä islamista. Ja kyllä, rodullistetut ihmiset tietävät oikein hyvin että mistä rasismi johtuu, koska he elävät siinä maailmassa joka päivä.

Akateemisella puolella voidaan pitää itsestäänselvyytenä sitä että kyllä, länsimaiset yhteiskunnat kuten Suomi ovat rasismin läpitunkemia. Eihän Suomessa vieläkään varsinaisesti olla sitä mieltä että joku ei-valkoinen voisi olla suomalainen, noin esimerkkinä. Teoriatasolla kyllä, käytännössä ei. Jokainen meistä on tavalla tai toisella rasistinen, koska me olemme kasvaneet yhteiskunnassa joka on rasistinen. Tämä rasismi ilmenee esimerkiksi juurikin sillä tavalla että valkoiset suomalaiset alkavat kokea itsensä auktoriteeteiksi jotka ovat parempia puhumaan rasismista kuin rodullistetut, koska he ovat kulttuuriväkeä ja intellektuelleja eivätkä varmasti itse rasisteja lainkaan.

Ja tässä me pääsemme oikeastaan sen ytimeen mitä Räty ja Saisio ei sano. Miksi rasismi on pahaa? 

Rasismia ei pidä hyväksyä koska se on dehumanisoivaa ja epätasa-arvoa luovaa. Liberaalissa diskurssissa taas rasismi an sich on paha koska rasismi on jokin hyvin abstraktilla tasolla paha asia jota harjoittaa lähinnä se Toinen, joka seisoo MATUT ULOS -kyltin kanssa Rautatientorilla. Mikä nyt tekee toki tästä koko ymmärtämiskeskustelusta vähintäänkin absurdia, koska liberaali kulttuuriväki ei edes osaa sanoa miksi vastustaa noin nimellisesti rasismia mutta sanoo että pitäisi ymmärtää sitä.

Ja tämä kaikki palautuu siihen että julkisen rasismin läsnäolo aiheuttaa sekasortoa ja yhteiskunnallista turbulenssia mistä liberaali kulttuuriväki ei pidä, joten heidän ratkaisunsa on lähinnä yrittää hiljentää antirasistit, koska myös antirasismi aiheuttaa yhteiskunnallista turbulenssia kyseenalaistamalla valkoisen ylivallan. Myöskin toki se että antirasistit yleisesti ottaen kyseenalaistavat sen, että tämä on keskustelu joiden valkoisten hyvin toimeentulevien ihmisten pitäisi käydä, ei sovi kulttuuriväelle, koska kulttuuriväki on tosiaan isoja vauvoja jotka haluavat olla äänessä jatkuvasti, vaikkei heillä olisikaan mitään relevanttia sanottavaa.

Voi ei.

 

Valkoisen kulttuuriväen taakka

Voitaisiinko lopettaa keskusteleminen?

turkkila

Palaisin tässä ensin vuoteen 2015 ja reaktioon Olli Immosen rotusotahöpinöille. Suuressa viisaudessaan silloin Meillä on unelma -mielenosoituksen järjestäjät päättivät kutsua Matias Turkkilan puhumaan mielenosoitukseen, siitä huolimatta että Turkkila on perustanut rasistisen Hommaforumin ja toimii rasistisen puolueen puoluelehden päätoimittajana. Tosi hyvä idea, eikö.

Anarkistiset toverit jotka sattuivat olemaan eturivissä buuasivat Turkkilan hiljaiseksi ja koomikko Ali Jahangiri poltti päreensä tällaisesta epäkohteliaisuudesta.

Kuten Iltalehti aiheesta kirjoitti:

“buuauksen keskeutti jo aiemmin esiintynyt koomikko, Ali Jahangiri. Jahangiri kehotti huutelijoita kuuntelemaan, mitä Turkkilalla oli sanottavanaan.

– Nyt turvat kiinni, meillä on mahdollisuus dialogiin, Jahangiri muistutti kuulijoita.”

Tuosta on nyt jo melkein kaksi vuotta mutta se hyvin pitkälti antoi osviittaa tulevasta. Elokuussa 2015 pakolaiskriisi lähti aktualisoitumaan Suomessa, ja vaikka tulijoiden määrä siitä onkin vähentynyt, avoimen rasismin määrä ja maahanmuuttajiin kohdistuva väkivalta tuntuu kasvavan jatkuvasti. Syksyllä 2016 Suomen vastarintaliike- natsijärjestön aktiivi Jesse Torniainen potkaisi Jimi Karttusta Elielinaukiolla ja Karttunen menehtyi. Pian oltiinkin taas seisomassa Senaatintorilla huutamassa että peli poikki, hallituksen ja viranomaisten pitää reagoida tähän.

Kaikki tämä oli pohjattoman turhaa. Hallitus on jatkanut rasistista politiikkaansa, viranomaisia ei kiinnosta rasistinen rikollisuus, eduskunta ja puolueet on yhä täynnä rasisteja. Turvapaikanhakijoita vastaan tehdään polttopulloiskuja mutta oikeudesta ei erityisen kovia tuomioita niistä tule. Niistä jopa puhutaan mielenilmaisuina.

Voidaan järjestää montakin A2-keskusteluohjelmaa jossa päästetään rasismin vastustajat ääneen, mutta samalla studioon kutsutaan aina rasisteja. Paitsi että koska rasismi on salonkikelpoista Suomessa silloin kun kutsuu itseään maahanmuuttokriittiseksi, niin rasismin kannattajat saavat mediassa esiintyä sillä nimellä.

Ehkä olisi aika todeta että keskustelua on turha käydä tästä, koska mediaa kiinnostaa lähinnä katsoja- ja lukijamäärät ja siksi tykätään tehdä raflaavia juttuja siitä millaisia nämä ääriliikkeiden edustajat oikeasti on. Jossain tapauksissa toki median edustajat kuten Ilta-Sanomien Ulla Appelsin, tukevat suoraan rasistisia liikkeitä ja valtion rasismia kannattamalla sitä omissa medioissaan ehdoitta.

Täällä ei ole mitään keskustelua käytäväksi. Täällä ei ole mitään demokraattista prosessia jolla voitaisiin korjata se asiantila, että äärioikeisto on saanut Suomessa suuren vaikutusvallan median ja puoluepoliitikkojen tuella. Meillä on sellainen asiantila missä Perussuomalaisten johtoon pyrkivää Jussi Halla-ahoa ei sanota fasistiksi vaikka Halla-aho on vuosikaudet kuulunut fasistiseen järjestöön. Toimittajilta tuntuu ylipäätään puuttuvan kokonaisuudessaan kyky käsitellä sitä ajatusta, että uusliberaalin ideologian oikealla puolella on oikeasti äärioikeisto. On mukavampi jankata kahdesta ääripäästä kuin sisäistää se että toisella puolella on tavallisia ihmisiä ja toisella puolella sieg heilia huutavia kuulapäitä.

Minua ei kutsuta koskaan minnekään puhumaan mistään, koska en ole kukaan, mutta ne satunnaiset lukijat jotka olette sellaisia ihmisiä jotka jonnekin kutsutaan: jos teidän oletetaan käyvän keskustelua Matias Turkkilan, Jussi Halla-ahon tai Timo Hännikäisen kanssa, älkää menkö. Älkää luoko sellaista ilmapiiriä missä äärioikeistolaiset saavat osallistua keskusteluun muina miehinä muiden joukossa. Hännikäisen tapauksessa nyt voitte myös kysyä itseltänne että kannattaako sitä keskustella ihmisen kanssa jonka kontribuutio yhteiskunnalle on huutaa päissään Facebookissa feministeille törkeyksiä kerta toisensa jälkeen.

Se keskustelu joka tulisi käydä on täysin toinen. Meidän pitäisi keskustella siitä millä keinoilla äärioikeistolaisuus tukahdutetaan, miten se on mahdollista ja miten se toteutuu. Meidän pitää ennen kaikkea päästä eroon siitä ajatuksesta että yhteiskunnallinen keskustelu on päämäärä sinänsä, koska se on heikkojen liberaalien ajatus, missä yksi keskusteluohjelma saa rasistin tajuamaan että hän on väärässä. Se ei tapahdu koskaan.

Lisäksi, niinkuin olen sanonut aika monta kertaa, lakatkaa vetoamasta poliisiin koska poliisi on rasistinen ja poliisi tukee äärioikeistoa. That’s all.

 

 

Voitaisiinko lopettaa keskusteleminen?

Vihreä lanka – rasismia liberaaliuden varjolla

vihreälanka1.PNG

Näin alkaa Minna Rajainmäen kirjoitus Vihreässä Langassa, tuossa Vihreiden pää-äänenkannattajassa. Menkää lukemaan se ennenkuin jatkatte. Minäkin luin. EDIT: Lukekaa sitten myös Gelawej Viyanin bloggaus aiheesta koska se on olennaisesti tärkeämpi ja parempi kuin tämä oma kirjoitukseni.

Perataan sitä hieman, noin pintapuolisesti, koska se lienee tarpeellista. Perusongelmahan tässä on että tässä näkyy hyvin ne asenteet mistä Sara Ahmed ja Slavoj Žižek puhuu sivistyneenä rasismina. Turvapaikanhakijoita ei yksilöinä tässä loukata, eikä käytetä sinänsä avoimen rasistista kieltä. Mutta kirjoittaja asettaa itsensä turvapaikanhakijoiden yläpuolelle ja esittää oman arvionsa esimerkiksi turvapaikanhakijoiden avun tarpeesta objektiivisena totuutena. Ja anekdotaalisen kokemuksensa turvapaikanhakijoiden halusta tehdä töitä myös jonain absoluuttisena totuutena.

Ehkä loppujen lopuksi raskauttavin osuus siitä tekstin rasismista ilmenee tästä, mistä ilmenee myös Vihreille tyyppinen äärimmäisen tunkkainen käsitys siitä millainen yhteiskunnan pitää olla.

vihreälanka3.PNG

Sanotaan se niinkuin se on: Rajainmäki kannattaa sitä että turvapaikanhakijoista tehdään toisen luokan kansalaisia joilla ei kerta kaikkiaan ole samoja oikeuksia kuin muilla maassa olevilla. Myös, you know, Rajainmäen ideat on perustuslain vastaisia, koska Suomessa olevalla ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Ei turvapaikanhakijaa voida pakottaa asumaan jossain siihen tarkoitukseen valitussa ghetossa. Myös toki tämä “y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia”-jutut kertoo sen karun totuuden että turvapaikanhakijoihin halutaan suhtautua resurssina ja sivuutetaan se että kaikilla ei siihen rahkeita ole. Miten vaikka fyysisesti vammautunut tai PTSD-oireista kärsivä turvapaikanhakija ryhtyy samantien yrittäjäksi?

Ja sitten tietty Maassa maan tavalla on perinteisempiä rasistisia hokemia. Sama rasistinen kielenkäyttö näkyy muutenkin artikkelissa vahvasti ilmaisuissa kuten hyysäys, minä veronmaksaja, ylimielisyys [viitaten turvapaikanhakijaan] ja lahjoitan heille aikaani korvauksetta. Good for you, Rajainmäki. Toivottavasti koet itsesi suureksikin hyväntekijäksi ja positiosi kilometreittäin turvapaikanhakijoiden yläpuolella olevaksi.

Tästä oli Twitterissä jonkin verran keskustelua. Juho Laitalainen MoonTV:ltä ensimmäiseksi huomautti että kirjoittaja voisi hyvin olla joku persu. Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen ei taas nähnyt jutussa mitään vikaa. Onneksi Elina Sorsa kommentoi sen mitä itsekin ajattelin ja näytän sen nyt tässä koska sitten minun ei tarvitse itse sanoa.

vihreälanka4.PNG

 

Missä nyt sitten päästään oikeastaan siihen asian ongelmalliseen ytimeen. Vihreän Langan päätoimittaja sanoo että käsitellään monelta kantilta maahanmuuttoa, mikä, kuten kaikki tiedämme, tarkoittaa sitä että annetaan rasisteille tilaa ja muutetaan koko keskustelua vielä vähemmän tolkulliseksi. Mitään ongelmaa tässä ei nähdä, koska kukaan ei ole käyttänyt alatyylisiä ilmaisuja johon Vihreän langan lukijakunta reagoisi. Sen sijaan Vihreän langan lukija voi, minkä Juhana Vartiaisen kehumiselta ennättää, jakaa tätä facebookissa ja todeta että hyvää pohdintaa. 

Vinkkinä: jos Hommaforum on tekstisi kanssa samaa mieltä, olet mämminyt.

vihreälanka2.PNG

Lopuksi vielä todettakoon että aika moni tuttuni on reagoinut siihen että jos Vihreät on perinteisesti se puolue jota pidetään noin sosiaaliliberaalina ja skarpin edistyksellisenä, niin tämä on kaikkea muuta kuin sitä. Toivottavasti tällaiset ulostulot näkyy siinä että jotkut jää kotiin eivätkä anna ääniään Vihreille. Meillä on jo tarpeeksi rasisteja politiikassa ilman että sinne pitää viedä lisää Vihreitä rasisteja.

 

Vihreä lanka – rasismia liberaaliuden varjolla

Vähän käytettyjen ehdokkaiden alennusmyynti ja antirasismin ongelmallisuus

Toveri Suvi Auvinen eilisessä blogauksessaan purki ongelmallisuutta joka liittyy siihen miten Perussuomalaisten entiset kannattajat valuu nyt muihin puolueisiin ja se on muille puolueille paitsi mahdollisuus, myös uhka. Erehdyin aiemmin sanomaan että Vassi kestää paremmin kriitiikkiä sosiaalisessa mediassa kuin Vihreät. Pyydän anteeksi, näin ei ole.

Tarkastellaan tätä ihan ensimmäiseksi noin viestinnän ja imagon perspektiivistä. Kaikki tietää että puolueelle on aina kiva jos joku korkeamman profiilin ehdokas loikkaa puolueeseen toisesta puolueesta. Se tuo omat äänestäjät mukanaan ja oman kampanjointinsa ilman että kenenkään puolueessa tarvitsee oikeastaan tehdä mitään sen eteen. Mycket kiva.

Hurstin tapausta Auvinen avasikin enemmän, että mikä siinä haisee, koska Hurstin aiemmat kommentit mm. transihmisten asioista ja maahanmuuttajien asioista on ihan suoraan ristiriidassa sen kanssa mitä Vasemmistoliitto ajaa. Ja lähtökohtaisestihan pitää todeta se että jokainen perussuomalainen on hyväksynyt osallistuvansa rasistisen puolueen toimintaan.

Jo viime viikolla Helsingin Vasemmistoliiton vaalityöntekijä Hanna Mithiku kommentoi asiaa näin:

 

mithiku.PNG
Alkuperäinen status täällä

Perusongelma mihin nämä palautuu on se että Perussuomalaisten peijaisista tuodut ehdokkaat  (erityisesti nimekkäät sellaiset) on itsessään aina ongelmallisia koska se tulee aina näyttämään halpahintaiselta opportunismilta ottaa näitä ehdolle.

Sitoumuksiin vetoaminen, kuten Auvinen kirjoitti, on aika hölmöä touhua koska jokainen tietää ettei niillä ole mitään sen suurempaa arvoa kuin että niillä voi päästä ehdokkaista eroon jos ehdokkaat on avoimesti rasistisia. Kynnys puuttua ehdokkuuksiin on kuitenkin melko korkea ja jos medialta ei tule painetta niin sitä ei tehdä.

Viestintälinjan olisi pitänyt olla paljon, paljon parempi jotta Hurstin kantojen muuttuminen näyttäytyisi todellisena. Hurstin todellisista kannoistahan en toki itse tiedä mitään, mutta Slunga-Poutsalon kuolemattomia sanoja käyttäen, näin nämä asiat koetaan. Ei minua tarvitse vakuuttaa koska minä en äänestä nyt muutenkaan, mutta ne Helsingin äänestäjät, ne pitäisi vakuuttaa siitä että Hursti tulee oikeasti ajamaan tasa-arvoa.

Toiseksi: Vasemmistoliitolla on pikkuisen ongelmaa käsitellä epätasa-arvoisia asenteita oman puolueensa sisällä. Kun keskustelua tästä käytiin Twitterissä, niin joku rovaniemeläinen vasemmistoliittolainen päätti syyttää minua ja Auvista siitä että olemme etuoikeutettuja. Hurstilla on aika paljon massia. Minä elin elämäni ensimmäiset vuodet maatalossa jossa ei ollut juoksevaa vettä ja elän noin kolmella huntilla kuussa.

Ja tietenkin Vasemmistoliitto onnistui viime kesän puoluekokouksessaan tekemään valtavan farssin sellaisesta kysymyksestä kuin että onko puolue feministinen vai ei. Puolueen aktiiveista yllättävän moni ei pidä feminismistä ja puolueen sisäisissä keskusteluissa tämä tuodaan kovaäänisesti esille ja usein. Puolue ei suostu käsittelemään sitä ongelmallisuutta lainkaan.

Voisimme toki myös käsitellä sitä että miten lähtökohtaisesti jokainen suomalainen puolue identifioi itsensä nimenomaan valkoisen kantasuomalaisuuden kautta ja miten suomalaisen yhteiskunnan rakenteellinen rasismi toimii mutta minulle ei makseta siitä joten en mene niin diippeihin tässä.

En sano “tavataan uurnilla” koska en äänestä.

Vähän käytettyjen ehdokkaiden alennusmyynti ja antirasismin ongelmallisuus