Kyttäjuttu: viranomaisen sitoutuminen lakiin

Tästä tulee lyhyt blogaus, koska olen monesti aiemminkin blogannut poliisin toiminnasta, eikä ole erityisesti syytä puhua tarpeettomaan pitkään tästä.

Oikeuden päätöksellä kielletty natsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike teki Turussa perinteisen profiilinnostatustempauksensa lippuineen kaikkineen viime viikonloppuna. Lounais-Suomen poliisi ei pitänyt tätä mitenkään hankalana asiana vaan löytyi komisario kommentoimaan lupsakasti että miten jotkut oli hyvillään ja ulkoilutarkoituksessahan pojat siellä.

Sillä ei tunnu olevan väliä että kyseessä on äärioikeistolainen ja väkivaltainen järjestö, joka on oikeuden päätöksellä lakkautettu. Poliisin kynnys ylipäätään puuttua äärioikeistolaisten häiriköintiin ja väkivaltaan on ollut muutenkin hyvin korkea, niinkuin on nähty esim. viimevuotisissa itsenäisyyspäivänä nähdyissä natsimarsseissa.

Kohtaamme silloin sellaisen ongelman, että viranomainen, jonka pitäisi panna lakia täytäntöön, ei oikeastaan kunnioitakaan lakia. Viranomainen toimii mielivaltaisesti, koska poliisin syvistä riveistä löytyy enemmän ymmärrystä äärioikeistolaisille näkökulmille, kuin vaikkapa nettihäirinnän uhriksi joutuneille naisille. Syyttäjiäkään ei kiinnosta.

Poliisilla on perinteisesti ollut tapana toimia sellaisilla keinoilla, mitkä poliisi näkee perustelluksi, riippumatta siitä mikä lain kirjain tai henki on. Jokaisesta huumausainerikoksesta seuraa kotietsintä, koska käytännössä jokaisen kotoa löytyy jotain minkä perusteella voidaan paperilla keksiä uusi rikos joka on nyt ratkaistu ja niin ollen se kaunistaa selvitystilastoja. Samalla tavalla poliisi on tehnyt satunnaisia ratsioita huumekoirien kanssa kaupunkialueilla, riippumatta siitä että eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa tätä vastaan.

Poliisi tekee myös ilmeistä etnistä profilointia, vaikkei sitä myönnä, koska pystyy joka kerta keksimään syyn että miksi jossain tietyssä tapauksessa on taas kerran pysäytetty joku kadulla ihonvärin takia.

Tietenkin se on helpompi suhtautua tähän jos ei halua ylipäätään yhteiskuntaan toimivaa poliisia: rakenteelllinen väkivalta näkyy tässä paljaana ja karuna. Viranomainen ei eroa mitenkään satunnaisesta asemiehestä joka vaatii suojelurahaa, paitsi siinä että viranomainen perustelee oman toimintansa erikoisella lain tulkinnalla ja erikoisella ideologialla.

Vaikeampi tähän on suhtautua jos on ihminen joka uskoo poliisin tarpeellisuuteen, mutta osaa kuitenkin nähdä sen mikä nähtävissä on. Ongelmana on se että konventionaalisen ja parlamentaarisen politiikan puitteissa kukaan ei ole kyennyt ehdottamaan vielä mallia, millä viranomaiset saataisiin kuriin. Viime viikonlopunkin aikana näkyi taas ehdotuksia siitä että pitää joka kerta ilmoittaa poliisille tällaiset natsijutut, aivan kuten nettihäirinnästäkin pitää ilmoittaa joka kerta.

Ongelma: tämä on täsmälleen se mitä väärin toimiva poliisi haluaa. Poliisille ilmoitusten tekeminen tarkoittaa joka kerta sitä, että aloite luovutetaan poliisille. Poliisi osaa aina haudata tutkinnan jota ei halua tehdä, syyttäjä osaa joka kerta heittää syytteen roskiin jos syyttäjää ei kiinnosta tutkia poliisin toimia tai äärioikeiston häirintää. Huonohan sellainen byrokratia on, joka ei osaa perustella omaa toimintaansa ja esittää sitä lain mukaisesti.

Jos ongelman haluaa ratkaista, sen pitää lähteä koko instituution purkamisesta.

Advertisements
Kyttäjuttu: viranomaisen sitoutuminen lakiin

Pohjois-Irlanti saapuu Turkuun

Dk4Nz6HXcAAd-F6

Ostin hiljattain antikvariaatista femmalla Richard Englishin kirjan Armed Struggle: The History of the IRA. Erittäin hyvä kirja, voin suositella, jos kiinnostaa PIRA:n synty ja Pohjois-Irlannin konfliktin alkujuuret, ja IRA:n ideologinen kehitys.

Se mikä siinä tuntuu ehkä hämmentävänkin analogiselta vuoden 2018 Suomeen, yllätti minut suuresti. Kerron siis historiallisen taustan lyhyesti tässä koska analogia on kovinkin ilmeinen.

IRA:lla ei ollut mennyt erityisen hyvin vuosien 1956-1962 Border Campaignin aikana, joka oli ollut aseellinen konflikti ja yritys käydä sissisotaa Pohjois-Irlannissa. Siitä seurasi silloisen IRA:n romahdus ja IRA:n johdon vaihtuminen. Cathal Goulding josta tuli IRA:n esikuntapäällikkö, lähti viemään järjestöä kohti uutta suuntaa. Goulding oli marxilainen ja vei IRA:n mukaan siihen, mistä syntyisi Pohjois-Irlannin kansalaisoikeusliike. Gouldingin ja hänen kannattajiensa analyysi Irlannin tilanteesta oli myös marxilainen: Irlannin kansan sisäiset jaot (eli juuri katolinen-protestantti, tasavaltalainen-lojalisti) olivat keinotekoisia ja ratkaisu tähän olisi luokkapohjaisen ajattelun tuominen mukaan politiikkaan.

IRA lähti mukaan perustumaan Northern Ireland Civil Rights Associationia Gouldingin aikakautena. Huomattavaa tässä oli, että tuolloin IRA pyrki käyttämään väkivallattomia keinoja (vaikka Goulding ei kokonaan missään vaiheessa luopunut väkivallasta) ja ajamaan muutosta Pohjois-Irlannin tilanteessa ensisijaisesti kansalaisoikeuksien kautta.

Tämä luonnollisesti epäonnistui täysin. Militantit lojalistit Pohjois-Irlannissa ja unionistien hallitsema Stormontin itsehallintohallitus näkivät kansalaisoikeusliikkeen korrektisti uhkana omalle vallalleen. Lojalistit alkoivat hyökkäillä kansalaisoikeusliikkeen järjestämiin mielenosoitusmarsseihin, ja Pohjois-Irlannin poliisivoimat, Royal Ulster Constabulary, pääosin jätti kansalaisoikeusaktivistit oman onnensa nojaan. RUC myös pahoinpiteli ja pidätti katolilaisia suurinpiirtein summanmutikassa tässä vaiheessa. Stormont ei muuttanut missään vaiheessa toimintamallejaan, vaan implisiittisesti kieltäytyi suojelemasta kansalaisoikeusliikettä.

Vuosien 1968 ja 1969 aikana tilanne eskaloitui, Stormont menetti tilanteen hallinnan ja Iso-Britannian armeija saapui Pohjois-Irlantiin palauttamaan järjestystä. Kun Bloody Sunday tapahtui, kansalaisoikeusliike oli jo käytännössä romahtanut, ja sen jättämän tyhjän tilan täytti IRA:sta eronnut PIRA.

Miten tämä on sitten relevanttia Suomen kannalta?

Muistetaan itsenäisyyspäivä 2015, missä ensimmäistä kertaa julkisuuteen päätyi se, miten väkivaltaisesti ja voimallisesti poliisi päätti suojata äärioikeistolaisten marssia. Silloin käytettiin ensimmäistä kertaa paineilma-asetta millä poliisi silminnäkijäkertomusten mukaan ampui summanmutikassa väkijoukkoon. Ja samaan aikaan alkoivat ne kaikki rasistisen Rajat Kiinni/Suomi Ensin -organisaation mielenosoitukset, missä poliisi joukkojenhallintavarusteissa ja ilman nimilappuja univormuissaan ottaa kiinni vastamielenosoittajat suojatakseen äärioikeistolaisia.

Samaan aikaan tuli selväksi että tietyt toimijat voivat odottaa väkivaltaa silloin kun poliisi toimii heitä vastaan, mutta rasistiset mielenosoittajat saavat lisää liekaa silloinkin kun uhmaavat poliisin määräyksiä.

Itsenäisyyspäivänä 2017 poliisi haki Jari Laineen kotoaan putkaan, “ennaltaehkäisevästi”. Laine ei ollut edes Helsingissä, mutta hänen vapaalla jalallaan olo uhkasi äärioikeistolaisia mielenosoituksia. Samana päivänä poliisi katsoi vierestä kun Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsen pahoinpiteli sivullisen ja jätti kiinnioton tekemättä.

Nyt 18.8.2018 poliisi teki useampia kiinniottoja “ennaltaehkäisevästi” ja nämä oli kaikki kohdistettu nimenomaan vastamielenosoittajiin, ei äärioikeistolaisiin jotka tulivat Turkuun pelotellakseen paikallisia ja pahoinpidelläkseen ihmisiä.

On niin kipeän ilmeistä se, että poliisi ei toimi tasapuolisesti näissä tapauksissa, ja se syö poliisin uskottavuutta. Hallitus on ollut hiljaa ja tuntuu hyväksyvän tämän kehityksen täysin. On jopa syytä epäillä, että hallituspuolueet näkevät äärioikeistolaiset enemmän omien arvojensa kannattajina, kuin vastamielenosoittajat, jotka todennäköisesti eivät hallitusta kannata.

Niinkuin Pohjois-Irlannissa, niin myös täällä. Joka kerta kun nähdään natsilippujen keikkuvan poliisien valkoisten kypärien takana, joka kerta kun äärioikeistolaisten mielenosoittajien joukosta ryntää joku pahoinpitelemään sivullisen eikä poliisi puutu siihen (paitsi mahdollisesti viemällä pahoinpidellyn putkaan, niinkuin Turussa kävi useasti), useampi ja useampi ymmärtää sen että poliisi ei noudata lakia eikä poliisi suojaa heitä, vaan poliisi suojaa äärioikeistolaisia.

Tässä vaiheessa myöskin poliisi ei ole enää vastassa pelkästään pampuin ja kilvin, vaan ensimmäisen kerran sitten vuoden 1956 joukkojenhallintaa tehtiin konepistoolein aseistettuna. Ja niinkuin etälamauttimen ja paineilma-aseen historia Suomessa osoittaa, ennemmin tai myöhemmin niitä tullaan käyttämään vastamielenosoittajiin.

Ja sitä useampi tajuaa sen ettei sillä kovasti kehutulla demokraattisella oikeusvaltiolla ole mitään intressiä suojata tavallisia kansalaisia natseja vastaan. Reaktio siihen on yleensä radikalisaatio. Jos poliittinen luokka haluaa että niin käy, niin sitten tätä rataa on oikein hyvä jatkaa.

 

Pohjois-Irlanti saapuu Turkuun

Raportti Turun vastamielenosoituksista 18.8.2018

Tämä postattiin Punk In Finlandille ekaksi, ja siellä annettiin lupa levittää tätä, joten repostaan sen tänne, korjaamatta kieliasua sen suuremmin. Kiitos rapsasta nimimerkki Ontuva hollantilainen.

Eiliseltä huomioita.

– Natsien mielenosoitus oli n. 200 ihmistä pienempi kuin Tampereella

– Natsien vastustajien mielenosoitus oli yli 2x isompi kuin Tampereella

– Kun natsit kulkivat keskustassa, tavan ohikulkijat ja muut kiinnostuneet osoittivat aika suoraan, etteivät halua natseja Turkuun. Ihan tavan papparaiset harmittelivat, kun ei ole kananmunia millä heittää natseja.

– Poliisin toiminta oli taas jäätävän puolueellista

– Tuomikirkossa pappi oli hiilenä, kun natsit möykkäs niin että tuomikirkon seinät kaiki juutalaisvihollisjulistuksia

– Nordmanin huuto on naurettavan kuuloista ja samaan lopputulokseen näytti päätyvän: aivan kaikki.

Esimerkkejä poliisin toiminnasta:

Yksi mielenosoittaja kiinniotettiin natsien vastaisesta mielenosoituksesta ja poliisi jotenkin epämääräisesti tutki taskuja ja totes, että “sillä on hammasraudat tai jotain”, mikä varmaan viittasi hammassuojiin. Sen sijaan natsien järkkärit juoksivat kovetetut lyöntihanskat käsissä ympäri mielenosoitusta täysin ilman mitään häirintää poliisien taholta.

Kun 1488-kukkakulkue saapui joen rantaan, mellakkakyttien komentaja antoi ohjeistuksen poistaa kaikki vastamielenosoittajat ja sanoi, että jos joku jää vähänkin “vetelehtimään” tai pitää ääntä, niin pidättäkää heti. Kysyttäessä toiminnan syytä sanoivat, että ovat täällä turvaamassa sananvapautta. Lopulta eivät kuitenkaan pidättäneet jengiä. Natsit sen sijaan saivat melko vapaasti kulkea tässäkin tilanteessa vastamielenosoituksen luokse.

Kun uusnatseilla oli yliopistonkadulla jokin vastamielenosoitukseen kohdistettu häirintäyritys, välissä olevat mellakkakytät kielsivät huutamasta natseille :sad1x: Olivat kyllä saartaneet nämä n. 20 PVL:n natsia joilla oli liput käärittynä mukana.

Natsit löivät poliisin valvonnassa useampaakin henkilö kauppatorilla. Lyöntien jälkeen iskun saaneet saivat poikkeuksetta mellakkakytät kimppuunsa. Natsit saivat käytännössä lyödä kadunreunassa seisovia mellakkakyttien välistä ilman minkäänlaista puuttumista.

Poliisi turvasi tehokkaasti natsien kuvaajien oikeutta olla niin lähellä mielenosoituksia kuin halusivat. Sen sijaan natsien mielenosoituksen lähelle menemisessä oli välitön kiinniottouhka. Natsien tapauksessa poliisit olivat aina sitä mieltä, ettei heiläl ole oikeutta positaa näitä. Sen sijaan poliisilla näytti olevan tämä oikeus, kun kukaan meni lähellekään natsien mielenosoitusta.

 

Raportti Turun vastamielenosoituksista 18.8.2018

Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Tuossa kun Trumpin ja Putinin valtiovierailun aikaan poliisi nähtävästi suoritti kiinniottoja lain vastaisesti joku totesi siihen että näistä pitää kannella, koska kanteleminen on ainoa tapa vaikuttaa viranomaiseen.

Itsehän sanon että se on täysin väärä tapa. Jos halutaan viedä hampaat vastarinnalta, helpoin tapa tehdä se on antaa turvallinen ulostuloväylä tyytymättömyydelle. Kantelut oikeusasiamiehelle eivät johda mihinkään, ja edes lakia rikkova poliisi ei saa rangaistusta koskaan tällaisista tilanteista. Parin vuoden päästä oikeusasiamies voi tehdä päätöksen että väärin toimittu, mutta mitään muutosta toiminnassa ei tapahdu.

Sanoin tähän että myös suora toiminta on vaihtoehto, sen sijaan että kantelisi viranomaisesta. Joku siitä sitten kysyi että miten toimia muiden viranomaisten osalta sitten.

Vastaukseni on: tehkää vastuullisen tahon työnteosta ja normaalista toiminnasta mahdotonta. Ja tästä on jo hyviä esimerkkejä. Muun muassa Trumpin nimittämä Department of Homeland Securityn Kristjen Nielsenin elämä on muuttunut huomattavasti epämiellyttävämmäksi, koska hän ei saa olla rauhassa protestoijilta.

Minulta kysyttiin sitten näin.

metodit.png

En ole jaksanut uskoa nykymuotoiseen mielenosoittamiseen. Olin paikalla Peli poikki- mielenosoituksessa natsin murhattua ohikulkijan Helsingin keskustassa. Sinne tuli viisitoista tuhatta ihmistä, ja se epäonnistui kaikissa tavoitteissaan täysin. Nykyisissä suurmielenosoituksissa ei yksinkertaisesti ole luotu sellaista tilannetta, että piittaamattoman hallituksen ja hallintokoneiston tarvitsisi siihen reagoida. Poliisin fasismisympatiat ovat ilmeisiä ja toimeenpaneva porras ei viitsi puuttua natsien väkivaltaan vieläkään.

Minä noin henkilökohtaisesti uskon syvästi henkilökohtaiseen vastuuseen. Esimerkiksi kun nyt leikkausten myötä ja Kelan sisäisten toimenpiteiden myötä ihmisten on entistä hankalampi saada lääkkeitään joita tarvitset elääkseen, jokainen Kelan työntekijä on vastuussa siitä tilanteesta. Ei hallitus voi leikata yhtään mitään, ellei hallintokoneisto siihen suostu.

Yksittäisen rivityöntekijän häirintään toki ei ole syytä, mutta kohteita epämiellyttävälle protestille riittää, aina pääkonttorilta paikallisiin pomoihin. Viekää ne mielenosoitukset pois Senaatintorilta, viekää ne sisään Kelan konttoreihin, viekää ne päättävien henkilöiden kotien eteen. Jos näette jonkun leikkauspolitiikan toimeenpanijan illallisella ravintolassa, kertokaa hänelle mitä mieltä olette.

Toimeenpanevan portaan uskollisuus poliitiikkohin pitää murtaa, jos muutosta halutaan.

Ja palatakseni poliisiin: turvapaikanhakijoiden asemaa puolustavat ovat nähneet että yleiset mielenosoitukset eivät toimi. Sen sijaan mielenosoitukset lentokentällä pakkopalautuksia vastaan tekevät pakkopalautuksen toimeenpanevalle portaalle todella epämiellyttävän olon. Voin vannoa, että jokainen poliisi joka pistää viattomia turvapaikanhakijoita kuolemanlennoilla Kabuliin, tekisi sen ilman että saa kuulla olevansa se murhaaja mitä on.

Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Uutisissa tänään, poliisien ammattiliitto haluaa poliiseille erityistä suojaa häirinnältä.

Se mikä tässä on hauskaa, on se että ketkä poliiseja häiriköi. No, äärioikeistolaiset. Uudestaan ja uudestaan. Kerta toisensa jälkeen, äärioikeistossa nostetaan nimettyjä poliiseja framille niin että äärioikeistolaiset jotka näitä juttuja seuraa, saavat kohteita joita häiritä.

Myös MV-lehden puolella on harrastettu samaa.

Screenshot 2018-06-26 10.13.29.png

Tämä siitä huolimatta, että Helsingin poliisi on kerta toisensa jälkeen antanut esimerkiksi PVL:n ja Suomi Ensin -liikkeen jatkaa toimintaansa julkisilla paikoilla, vaikka PVL on jo syyllistynyt veritekoon ja SE taas on kunnostautunut viettämällä puolisen vuotta telttaillen Helsingin keskustassa, pahoinpidellen ohikulkijoita ja juopotellen. Ottaen huomioon miten muissa tapauksissa on toimittu, se on melkomoisen poikkeuksellista, eikä siitä ole mitään epäselvyyttä että pohjimmiltaan poliisi tukee tällaisia rasistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä.

Ongelma toki on se että Helsingin poliisi voi antaa miten paljon liekaa äärioikeistolaisille ja pakkopalauttaa niin monta kuin huvittaa, ja silti äärioikeistolaiset eivät ole koskaan tyytyväisiä poliisiin. Joten äärioikeistolaiset siirtyy sitten häiriköimään poliisia, koska se on äärioikeiston tavanomainen toimintamalli.

Se mikä tässä ei ole yhtään hauskaa, on se miten kaikkien mittapuiden mukaan poliisien häirintä on siitä huolimatta melkoisen poikkeuksellista ja pääosin hillitympää kuin muiden äärioikeiston vihan kohteiden häirintä.

Poliisi on halunnut esiintyä niinkuin torjuisi vihapuhetta. Ongelmana on se että on helppo sanoa tekevänsä asioita vaikka ei tekisi mitään. Suurin osa niistä ei-poliiseista joita vastaan on masinoitu häirintäkampanjoita, ovat saaneet nähdä vastaukseksi esitutkinta lakkautetaan kustannussyistä. Koska poliisia ei tasan kiinnosta jos jotakuta häiriköidään öin ja päivin, koska äärioikeistolainen keskustelufoorumi Ylilauta päättää ottaa jonkun kohteekseen. MV-lehden teot eivät olisi koskaan päätyneet oikeuteen asti, jollei MV-lehti olisi saanut vastaansa sekä Sanomaa että Yleä, joilla on resursseja ja poliittista valtaa pakottaa poliisi suorittamaan esitutkinnat loppuun asti.

Että nyt sitten kun poliiseja häiritään, yhtäkkiä ammattiliiton mielestä kyseessä on jonkinlainen erityinen kriisi? Ehkä onkin. Mutta se johtuu siitä että poliisin piittaamattomuus häirinnän ja uhkailujen suhteen on luonut sellaisen ilmapiirin, missä poliisikin saa osansa näistä.

 

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Seikkailuja yksityistetyn byrokratian parissa tänään, mutta niistä ehkä toiste. Sen sijaan haluan kysyä hyvin yksinkertaisen kysymyksen: missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Me kuulemme näitä juttuja uudestaan ja uudestaan, siitä miten viranomaiset toimii todennäköisesti lainvastaisesti tehdessään palautuspäätöksiä, ja miten poliisi säännönmukaisesti rikkoo palautuskieltoja siitä huolimatta että myös yksittäinen virkamies on velvollinen noudattamaan niitä.

Tai se että Kela on tulkinnut lakia lainvastaisesti ja vetoaa siihen että tämä on käytäntö.

Monien vastaus on aina että nämä asiat pitää korjata. Mutta niitä ei korjata koskaan, koska poliitikkojen intresseissä ei ole tehdä niin. Vuodesta toiseen jatkuu sama meininki missä ihmisten perusoikeuksia rikotaan ja joltakulta saattaa mennä henki, toiselta asunto alta.

Joten missä vaiheessa saa sanoa nyt riitti, en luota enää koskaan? Vaikuttaa kovin ilmiselvältä se että vasemmistopoliitikkojen hokemia parannuksia ja korjauksia ei tulla koskaan tekemään, joten olisiko parempi tehdä lopultakin jotain muuta.

Se oli se kysymys.

 

 

 

 

 

 

 

Missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Laki on vaikea asia

N.B. Allekirjoittanut on opiskellut tasan yhden kurssin sisällön verran rikos- ja prosessioikeutta eikä sitäkään yliopistossa. Joten saatan tehdä virheitä ja niistä voi huomauttaa. Lisäksi allekirjoittanut on anarkisti, joka ei usko siihen että laki on mikään absoluuttinen hyvä tai edes että sitä tarvitsisi noudattaa, mutta toisaalta, minä en osaa munia mutta osaan silti kokata paremman munakkaan kuin yksikään kana. On minun lakiosaamiseni sentään paremmalla tasolla kuin ääri- ja laitaoikeiston hönöillä.

laki

Liikun tosiaan nyt vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, koska lakijutut on vaikeita ja siksi juristit on keksitty, jotta ihmisten ei tarvitse lakia osata. Yhden asian kuitenkin handlaan, ja se on lain politisointi omiin tarkoituksiin. Jos se jälkipolvia kiinnostaa, niin esimerkit tässä pohjaa tähän keissiin joka tulee unohtumaan noin viikossa.

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä vihapuhe-termin käytöstä äärioikeistolaisessa ja laitaoikeistolaisessa retoriikassa. Huumorisarjan kansanedustaja syytti Fatim Diarraa vihapuheesta maalaisia kohtaan niinkuin on odotettavissa, poliisilta tuli vastaus: kyseessä ei ole vihapuhe.

hokkanen

Pulttibois-kansanedustaja (jonka nimeä en tosiaan aio mainita) noudatti tässä mm. Hommaforumilta tuttua metodia tehdä politiikkaa: tehdään ilmoituksia ja ilmiantoja poliittisista vastustajista. Joku muu on ehkä jaksanut käydä ihan poliisiasemallakin tekemässä ilmoituksen Fatim Diarrasta, mutta siitä minä en tietäisi.

Laki politiikan jatkeena siis. Miten vähän se muuten yllättää että siitä metodista pitävät eivät muuten ymmärrä laista juurikaan mitään? Alla vastaus Hokkasen twiittiin jossa oli hallituksen esitykseen linkki.

mäkelä
Jollei Mika Niikkoa olisi keksitty, tässä olisi eduskunnan tyhmin ihminen.

Vastaus: se on täsmälleen näin. Kansanedustaja ei tiedä, että lain tulkinnassa ohjeena monesti juurikin käytetään sitä hallituksen esitystä, koska se sisältää yleisesti tyhjentävämmän kuvauksen mm. lain soveltamisalasta kuin laki itse. Pitäisiköhän minun ryhtyä kansanedustajaksi?

Ehkäpä Mäkelää ei kannata kuitenkaan huomioida tätä enempää, koska kyseessä on kuitenkin fiktiivinen henkilö. Katsotaan jotain muuta tässä vaihtelun vuoksi.

Helsingin poliisi lupasi poliisiblogiin tietoa viharikoksista ja miten ne toimivat.

b0liisiviharikos

Reaktion voikin arvata.

vihapuhehönöt

Olemme pikkuhiljaa pääsemässä jonkin pointin äärelle. Nimittäin tuossa jo aiemmin, kun samainen ylikonstaapeli Hokkanen huomautti, että vaikka rikoslaissa syrjintää koskevissa asioissa ei tehdä eroa valtaväestön ja vähemmistöjen välillä, oikeuskäytännössä kyllä tehdään, vähemmän yllättäen sama valitus alkoi.

taas tää hönö

Sehän on toki ilmeistä miksi syrjintää koskeva lainsäädäntö on kirjoitettu niinkuin se on. Valtaväestö ei tarvitse suojaa syrjinnältä, koska syrjinnän keskeisimmät muodot ovat rakenteellisia. Suomessa ei ole tilannetta, missä valtaväestön edustajalta jää etnisen taustan takia työpaikka saamatta tai baari-ilta väliin koska portsari ei päästänyt sisään. Tämä on se miten laki aivan yksiselitteisesti toimii eikä se ole mielipidekysymys. Mutta no mites käy?

polpo di tomato

Äärioikeistolaiset hönöt puhuukin nykyään PolPosta eli poliittisesta poliisista joka vainoaa heitä ja rikkoo lakia koska rakastavat turvapaikanhakijoita ja islamia tai jotain. Tietty tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että miten poliisi todellisuudessa toimii, mutta maailma on erilainen liimanjuojan silmin.

Toistetaan nyt huvikseen. Laintulkinta ihan yksiselitteisesti näissä tapauksissa toimii tietyllä tavoin. Valtaväestöllä ei ole suojaa syrjinnältä, koska valtaväestö ei sitä tarvitse. Kyllä jämpti on näin. Hokkanen on täysin oikeassa siinä mitä sanoo, ja keskustelun pitäisi oikeastaan loppua siihen. Mutta maailma on ruma ja typerä paikka ja eihän se lopu.

Pulttibois-kansanedustajalle, Jani Mäkelälle ja näille oikeistohönöille lailla on oikeasti vain yksi arvo: se että se on heidän kanssaan poliittisesti samaa mieltä. Se näkyy myös siinä miten heikkoa argumentaatio on: uskooko joku oikeasti sitä että joku Janne Lehtinen on ihan oikeasti huolissaan siitä että syrjivätkö viranomaiset ihmisiä? Ei tietenkään ole. Niin kauan kuin poliisi esim. harrastaa etnistä profilointia lainvastaisesti, se on lehtisille ja sen sellaisille ihan fine. Pulttibois-kansanedustaja taas itkee poliisille ja samaan aikaan kannustaa salametsästykseen koska suurpedot pelottaa. Laki lakkaa olemasta tärkeä sillä sekunnilla kun laki on heidän mielestään väärässä.

Eikä ainoastaan väärässä: nämä jatkaa loputtomiin vänkäämistä siitä miten lain pitäisi heidän mielestään toimia tietyllä tavalla, vaikkei se todellisuudessa niin toimi. Aikuiset ihmiset huutavat etteivät usko asioiden todelliseen tilaan, se on aika jännä ilmiö.

Laki on vaikea asia