Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Tuossa kun Trumpin ja Putinin valtiovierailun aikaan poliisi nähtävästi suoritti kiinniottoja lain vastaisesti joku totesi siihen että näistä pitää kannella, koska kanteleminen on ainoa tapa vaikuttaa viranomaiseen.

Itsehän sanon että se on täysin väärä tapa. Jos halutaan viedä hampaat vastarinnalta, helpoin tapa tehdä se on antaa turvallinen ulostuloväylä tyytymättömyydelle. Kantelut oikeusasiamiehelle eivät johda mihinkään, ja edes lakia rikkova poliisi ei saa rangaistusta koskaan tällaisista tilanteista. Parin vuoden päästä oikeusasiamies voi tehdä päätöksen että väärin toimittu, mutta mitään muutosta toiminnassa ei tapahdu.

Sanoin tähän että myös suora toiminta on vaihtoehto, sen sijaan että kantelisi viranomaisesta. Joku siitä sitten kysyi että miten toimia muiden viranomaisten osalta sitten.

Vastaukseni on: tehkää vastuullisen tahon työnteosta ja normaalista toiminnasta mahdotonta. Ja tästä on jo hyviä esimerkkejä. Muun muassa Trumpin nimittämä Department of Homeland Securityn Kristjen Nielsenin elämä on muuttunut huomattavasti epämiellyttävämmäksi, koska hän ei saa olla rauhassa protestoijilta.

Minulta kysyttiin sitten näin.

metodit.png

En ole jaksanut uskoa nykymuotoiseen mielenosoittamiseen. Olin paikalla Peli poikki- mielenosoituksessa natsin murhattua ohikulkijan Helsingin keskustassa. Sinne tuli viisitoista tuhatta ihmistä, ja se epäonnistui kaikissa tavoitteissaan täysin. Nykyisissä suurmielenosoituksissa ei yksinkertaisesti ole luotu sellaista tilannetta, että piittaamattoman hallituksen ja hallintokoneiston tarvitsisi siihen reagoida. Poliisin fasismisympatiat ovat ilmeisiä ja toimeenpaneva porras ei viitsi puuttua natsien väkivaltaan vieläkään.

Minä noin henkilökohtaisesti uskon syvästi henkilökohtaiseen vastuuseen. Esimerkiksi kun nyt leikkausten myötä ja Kelan sisäisten toimenpiteiden myötä ihmisten on entistä hankalampi saada lääkkeitään joita tarvitset elääkseen, jokainen Kelan työntekijä on vastuussa siitä tilanteesta. Ei hallitus voi leikata yhtään mitään, ellei hallintokoneisto siihen suostu.

Yksittäisen rivityöntekijän häirintään toki ei ole syytä, mutta kohteita epämiellyttävälle protestille riittää, aina pääkonttorilta paikallisiin pomoihin. Viekää ne mielenosoitukset pois Senaatintorilta, viekää ne sisään Kelan konttoreihin, viekää ne päättävien henkilöiden kotien eteen. Jos näette jonkun leikkauspolitiikan toimeenpanijan illallisella ravintolassa, kertokaa hänelle mitä mieltä olette.

Toimeenpanevan portaan uskollisuus poliitiikkohin pitää murtaa, jos muutosta halutaan.

Ja palatakseni poliisiin: turvapaikanhakijoiden asemaa puolustavat ovat nähneet että yleiset mielenosoitukset eivät toimi. Sen sijaan mielenosoitukset lentokentällä pakkopalautuksia vastaan tekevät pakkopalautuksen toimeenpanevalle portaalle todella epämiellyttävän olon. Voin vannoa, että jokainen poliisi joka pistää viattomia turvapaikanhakijoita kuolemanlennoilla Kabuliin, tekisi sen ilman että saa kuulla olevansa se murhaaja mitä on.

Advertisements
Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Uutisissa tänään, poliisien ammattiliitto haluaa poliiseille erityistä suojaa häirinnältä.

Se mikä tässä on hauskaa, on se että ketkä poliiseja häiriköi. No, äärioikeistolaiset. Uudestaan ja uudestaan. Kerta toisensa jälkeen, äärioikeistossa nostetaan nimettyjä poliiseja framille niin että äärioikeistolaiset jotka näitä juttuja seuraa, saavat kohteita joita häiritä.

Myös MV-lehden puolella on harrastettu samaa.

Screenshot 2018-06-26 10.13.29.png

Tämä siitä huolimatta, että Helsingin poliisi on kerta toisensa jälkeen antanut esimerkiksi PVL:n ja Suomi Ensin -liikkeen jatkaa toimintaansa julkisilla paikoilla, vaikka PVL on jo syyllistynyt veritekoon ja SE taas on kunnostautunut viettämällä puolisen vuotta telttaillen Helsingin keskustassa, pahoinpidellen ohikulkijoita ja juopotellen. Ottaen huomioon miten muissa tapauksissa on toimittu, se on melkomoisen poikkeuksellista, eikä siitä ole mitään epäselvyyttä että pohjimmiltaan poliisi tukee tällaisia rasistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä.

Ongelma toki on se että Helsingin poliisi voi antaa miten paljon liekaa äärioikeistolaisille ja pakkopalauttaa niin monta kuin huvittaa, ja silti äärioikeistolaiset eivät ole koskaan tyytyväisiä poliisiin. Joten äärioikeistolaiset siirtyy sitten häiriköimään poliisia, koska se on äärioikeiston tavanomainen toimintamalli.

Se mikä tässä ei ole yhtään hauskaa, on se miten kaikkien mittapuiden mukaan poliisien häirintä on siitä huolimatta melkoisen poikkeuksellista ja pääosin hillitympää kuin muiden äärioikeiston vihan kohteiden häirintä.

Poliisi on halunnut esiintyä niinkuin torjuisi vihapuhetta. Ongelmana on se että on helppo sanoa tekevänsä asioita vaikka ei tekisi mitään. Suurin osa niistä ei-poliiseista joita vastaan on masinoitu häirintäkampanjoita, ovat saaneet nähdä vastaukseksi esitutkinta lakkautetaan kustannussyistä. Koska poliisia ei tasan kiinnosta jos jotakuta häiriköidään öin ja päivin, koska äärioikeistolainen keskustelufoorumi Ylilauta päättää ottaa jonkun kohteekseen. MV-lehden teot eivät olisi koskaan päätyneet oikeuteen asti, jollei MV-lehti olisi saanut vastaansa sekä Sanomaa että Yleä, joilla on resursseja ja poliittista valtaa pakottaa poliisi suorittamaan esitutkinnat loppuun asti.

Että nyt sitten kun poliiseja häiritään, yhtäkkiä ammattiliiton mielestä kyseessä on jonkinlainen erityinen kriisi? Ehkä onkin. Mutta se johtuu siitä että poliisin piittaamattomuus häirinnän ja uhkailujen suhteen on luonut sellaisen ilmapiirin, missä poliisikin saa osansa näistä.

 

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Seikkailuja yksityistetyn byrokratian parissa tänään, mutta niistä ehkä toiste. Sen sijaan haluan kysyä hyvin yksinkertaisen kysymyksen: missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Me kuulemme näitä juttuja uudestaan ja uudestaan, siitä miten viranomaiset toimii todennäköisesti lainvastaisesti tehdessään palautuspäätöksiä, ja miten poliisi säännönmukaisesti rikkoo palautuskieltoja siitä huolimatta että myös yksittäinen virkamies on velvollinen noudattamaan niitä.

Tai se että Kela on tulkinnut lakia lainvastaisesti ja vetoaa siihen että tämä on käytäntö.

Monien vastaus on aina että nämä asiat pitää korjata. Mutta niitä ei korjata koskaan, koska poliitikkojen intresseissä ei ole tehdä niin. Vuodesta toiseen jatkuu sama meininki missä ihmisten perusoikeuksia rikotaan ja joltakulta saattaa mennä henki, toiselta asunto alta.

Joten missä vaiheessa saa sanoa nyt riitti, en luota enää koskaan? Vaikuttaa kovin ilmiselvältä se että vasemmistopoliitikkojen hokemia parannuksia ja korjauksia ei tulla koskaan tekemään, joten olisiko parempi tehdä lopultakin jotain muuta.

Se oli se kysymys.

 

 

 

 

 

 

 

Missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Laki on vaikea asia

N.B. Allekirjoittanut on opiskellut tasan yhden kurssin sisällön verran rikos- ja prosessioikeutta eikä sitäkään yliopistossa. Joten saatan tehdä virheitä ja niistä voi huomauttaa. Lisäksi allekirjoittanut on anarkisti, joka ei usko siihen että laki on mikään absoluuttinen hyvä tai edes että sitä tarvitsisi noudattaa, mutta toisaalta, minä en osaa munia mutta osaan silti kokata paremman munakkaan kuin yksikään kana. On minun lakiosaamiseni sentään paremmalla tasolla kuin ääri- ja laitaoikeiston hönöillä.

laki

Liikun tosiaan nyt vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, koska lakijutut on vaikeita ja siksi juristit on keksitty, jotta ihmisten ei tarvitse lakia osata. Yhden asian kuitenkin handlaan, ja se on lain politisointi omiin tarkoituksiin. Jos se jälkipolvia kiinnostaa, niin esimerkit tässä pohjaa tähän keissiin joka tulee unohtumaan noin viikossa.

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä vihapuhe-termin käytöstä äärioikeistolaisessa ja laitaoikeistolaisessa retoriikassa. Huumorisarjan kansanedustaja syytti Fatim Diarraa vihapuheesta maalaisia kohtaan niinkuin on odotettavissa, poliisilta tuli vastaus: kyseessä ei ole vihapuhe.

hokkanen

Pulttibois-kansanedustaja (jonka nimeä en tosiaan aio mainita) noudatti tässä mm. Hommaforumilta tuttua metodia tehdä politiikkaa: tehdään ilmoituksia ja ilmiantoja poliittisista vastustajista. Joku muu on ehkä jaksanut käydä ihan poliisiasemallakin tekemässä ilmoituksen Fatim Diarrasta, mutta siitä minä en tietäisi.

Laki politiikan jatkeena siis. Miten vähän se muuten yllättää että siitä metodista pitävät eivät muuten ymmärrä laista juurikaan mitään? Alla vastaus Hokkasen twiittiin jossa oli hallituksen esitykseen linkki.

mäkelä
Jollei Mika Niikkoa olisi keksitty, tässä olisi eduskunnan tyhmin ihminen.

Vastaus: se on täsmälleen näin. Kansanedustaja ei tiedä, että lain tulkinnassa ohjeena monesti juurikin käytetään sitä hallituksen esitystä, koska se sisältää yleisesti tyhjentävämmän kuvauksen mm. lain soveltamisalasta kuin laki itse. Pitäisiköhän minun ryhtyä kansanedustajaksi?

Ehkäpä Mäkelää ei kannata kuitenkaan huomioida tätä enempää, koska kyseessä on kuitenkin fiktiivinen henkilö. Katsotaan jotain muuta tässä vaihtelun vuoksi.

Helsingin poliisi lupasi poliisiblogiin tietoa viharikoksista ja miten ne toimivat.

b0liisiviharikos

Reaktion voikin arvata.

vihapuhehönöt

Olemme pikkuhiljaa pääsemässä jonkin pointin äärelle. Nimittäin tuossa jo aiemmin, kun samainen ylikonstaapeli Hokkanen huomautti, että vaikka rikoslaissa syrjintää koskevissa asioissa ei tehdä eroa valtaväestön ja vähemmistöjen välillä, oikeuskäytännössä kyllä tehdään, vähemmän yllättäen sama valitus alkoi.

taas tää hönö

Sehän on toki ilmeistä miksi syrjintää koskeva lainsäädäntö on kirjoitettu niinkuin se on. Valtaväestö ei tarvitse suojaa syrjinnältä, koska syrjinnän keskeisimmät muodot ovat rakenteellisia. Suomessa ei ole tilannetta, missä valtaväestön edustajalta jää etnisen taustan takia työpaikka saamatta tai baari-ilta väliin koska portsari ei päästänyt sisään. Tämä on se miten laki aivan yksiselitteisesti toimii eikä se ole mielipidekysymys. Mutta no mites käy?

polpo di tomato

Äärioikeistolaiset hönöt puhuukin nykyään PolPosta eli poliittisesta poliisista joka vainoaa heitä ja rikkoo lakia koska rakastavat turvapaikanhakijoita ja islamia tai jotain. Tietty tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että miten poliisi todellisuudessa toimii, mutta maailma on erilainen liimanjuojan silmin.

Toistetaan nyt huvikseen. Laintulkinta ihan yksiselitteisesti näissä tapauksissa toimii tietyllä tavoin. Valtaväestöllä ei ole suojaa syrjinnältä, koska valtaväestö ei sitä tarvitse. Kyllä jämpti on näin. Hokkanen on täysin oikeassa siinä mitä sanoo, ja keskustelun pitäisi oikeastaan loppua siihen. Mutta maailma on ruma ja typerä paikka ja eihän se lopu.

Pulttibois-kansanedustajalle, Jani Mäkelälle ja näille oikeistohönöille lailla on oikeasti vain yksi arvo: se että se on heidän kanssaan poliittisesti samaa mieltä. Se näkyy myös siinä miten heikkoa argumentaatio on: uskooko joku oikeasti sitä että joku Janne Lehtinen on ihan oikeasti huolissaan siitä että syrjivätkö viranomaiset ihmisiä? Ei tietenkään ole. Niin kauan kuin poliisi esim. harrastaa etnistä profilointia lainvastaisesti, se on lehtisille ja sen sellaisille ihan fine. Pulttibois-kansanedustaja taas itkee poliisille ja samaan aikaan kannustaa salametsästykseen koska suurpedot pelottaa. Laki lakkaa olemasta tärkeä sillä sekunnilla kun laki on heidän mielestään väärässä.

Eikä ainoastaan väärässä: nämä jatkaa loputtomiin vänkäämistä siitä miten lain pitäisi heidän mielestään toimia tietyllä tavalla, vaikkei se todellisuudessa niin toimi. Aikuiset ihmiset huutavat etteivät usko asioiden todelliseen tilaan, se on aika jännä ilmiö.

Laki on vaikea asia

Turku, 18.8. 2017

SV: sisältää väkivallan kuvailua.

Kuulin uutiset että kaupungilla tapahtuu jotain joskus kello neljän jälkeen, en muista ihan tarkkaan. Päätin samantien lähteä keskustaan koska siten minä ilmeisesti toimin. Bussissa bussikuski kuulutti ennen Aninkaistentullia juu tuota Puutorilla on ammuttu ja Kauppatorilla puukotettu että fundeeratkaas vähän missä jäätte bussista pois. Muistan miettineeni että olipas siinä kyllä turkulainen tapa ilmaista asia. Kun saavuin paikalle, tilanteet oli jo ohi. Olin vähän ennen kotoa lähtemistäni kuullut että Cosmic Comic Cafe on ainakin auki, joten päätin mennä sinne katsomaan miten tilanne kehittyy, huolimatta siitä että poliisi kovasti ehdotteli että ihmisten pitäisi pysyä poissa keskustasta.

Minähän aina sanon että poliisiin ei tule luottaa ja ei tämä epäilty terroriteko mikään poikkeus ole.

Siinä sitten tuli juotua olutta, viestiteltyä tutuille ja ulkomaisille journalisteille koska ilmeisesti Twitterissä aktiiviset turkulaiset olivat harvassa. Tuli kerättyä tietoa sieltä sun täältä että mitä oli oikeasti tapahtunut, ja kuva tapahtumista selvisi aika nopeasti.

Join sitten lisää viinaa ja kävelin joskus kahden jälkeen kotiin. Siinä vaiheessa baari oli jo täyttynyt ja elämä jatkui normaalisti. Seuraavana päivänä pitikin lähteä reagoimaan siihen että äärioikeistolainen Suomi Ensin oli tulossa Turkuun osoittamaan mieltä.

Siitä huolimatta että moni normaalisti poliisia kohtaan kriittinen oli kiitellyt poliisia nopeasta toiminnasta, minä haluaisin väittää että poliisit eivät tässä ole sankareita. Sankareita on ne jotka kantoivat yksilöllisesti ja ilman aseita ja luotiliivejä vastuunsa ja toimivat hyökkäyksen alkaessa. Koska niin tämän yhteiskunnan pitäisi toimia.

Turvallisuutta ei luo se että joka kadunkulmassa seisoo poliisi konepistoolin kanssa. Se on pikemminkin osoitus yhteiskunnasta joka ei osaa myöntää omaa haavoittuvaisuuttaan: pitää pistää pystyyn heti tragedian jälkeen täysin merkityksetön näytös jonka tarkoitus on vain todistella että yhteiskunnan väkivaltakoneistolla on joku olemassaolon oikeutus. Oikeaa turvallisuutta luo sellainen kulttuuri missä sivustakatsojat tarttuu toimeen ja yhteisö rakentaa itse oman turvallisuutensa, on se sitten auttamalla loukkaantunutta tai hakkaamalla pesäpallomailalla sarjapuukottajaa päähän. Sellaista meininkiä meidän yhteiskunta tarvitsee.

Toiseksi: tuli taas vaihteeksi hyvin selväksi se että kenen puolella poliisi on kun rasistit haluavat osoittaa mieltä. Suomi Ensin -hyypiöt tulivat valokuvaamaan ja huutelemaan solvauksia vastamielenosoittajille ja saivat tehdä sitä käytännössä vapaasti, ennenkuin poliisi taas tuli väliin ja siirsi vastamielenosoittajia kauemmaksi. Poliisi myös vaati vastamielenosoittajia riisumaan huivit ja naamiot kasvoiltaan kiinniotoilla uhaten, ja vastamielenosoittajia otettiin myös kiinni. Vahvin signaali toki on se miten poliisi aina ja joka kerta asemoi itsensä: selkä kohti rasisteja, koska poliisi ei koe rasisteita uhaksi.

Ja jo ennen vastamielenosoitusta Suomi Ensin -sakki kävi häiriköimässä rauhallista muistohetkeä solvaten satunnaisia paikallaolijoita rasistisesti. Poliisi antoi tämänkin jatkua.

Huomionarvoista on että vastamielenosoitus oli käytännössä spontaani ja siihen osallistui myös aktiivisten antirasistien lisäksi monia muitakin turkulaisia jotka paikalle sattuivat, koska niin monia inhotti syvästi se miten Marco de Wit paskasakkeineen tulee hiljaiseen muistohetkeen rymyämään. Poliisi päätti mieluummin puolustaa rasisteja kuin turkulaisia.

Ei tosiaankaan syytä pitää poliisia sankareina siksi että joku ampui yhden laukauksen. Poliisi palasi alle vuorokaudessa normaaliin päiväjärjestykseen missä rasistien annetaan häiritä tavallisten ihmisten elämää. Saisivat hävetä.

muistomerkki.jpg

 

 

 

Turku, 18.8. 2017

Olisikohan olemassa joku toistuva kuvio poliisin toiminnassa?

Jatketaan eilisen blogauksen pohjilta hetken aikaa, koska perjantain yliajossa käytetyn Jaguarin aiempaa omistajaakin oli haastateltu Iltalehteen. Sisältövaroitus: tässä sivutaan seksuaalirikollisuutta ja parisuhdeväkivaltaa, ja linkkien takana on sitä käsittelevää materiaalia.

jaguarkeissi

Ongelmahan on tässä hyvin ilmeinen. Poliisi on valehdellut tällekin ihmiselle etteivät voi tehdä mitään, vaikka poliisilla on vaikka minkälaisia mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen. Poliisia ei kertakaikkiaan vain kiinnosta puuttua tällaisiin tapauksiin, riippumatta siitä onko uhkailija oikeasti vaarallinen.

Sama kuvio toistuu myös parisuhdeväkivaltakuvioissa. Poliisia erityisemmin ei ne kiinnosta, mikä selviää mm. Maija Haatajan gradusta missä poliisit kuittaa parisuhteessa tapahtuneet väkivaltarikostutkinnat sanomalla että ne ei johda mihinkään koska muija kuitenkin peruu kaiken.  Ja seksuaalirikosten uhrien syyllistäminen jatkuu yhä ja on merkittävä syy siihen miksi seksuaalirikoksia ei ilmoiteta poliisille. Suorastaan absurdilta tämä alkaa näyttää siinä vaiheessa kun puhutaan viharikoksista: tehdään erityinen yksikkö niitä varten, joka ei jaksa viedä esitutkintoja loppuun koska se veisi aikaa.

Mitä johtopäätöksiä siitä pitäisi vetää että poliisi vaikuttaa lähinnä hirvittävän laiskalta ja väliinpitämättömältä rikosuhrien suhteen? Ehkä se, että poliisia ei ihan oikeasti kiinnosta pätkääkään organisaationa sellaiset asiat jotka koetaan yhteiskunnallisen normin mukaiseksi: tavallisen kansalaisen osana onkin kohdata väkivaltaa, se on puuttumisen arvoista vasta sitten kun uhri onkin erityisen merkittävä kansalainen. Ehkä poliisi keskittyy toimintaan joka näyttää hyvältä mediassa, riippumatta siitä onko siinä mitään tolkkua kokonaiskuvan kannalta lainkaan.

 

 

Olisikohan olemassa joku toistuva kuvio poliisin toiminnassa?

Mitä poliisille olisi tehtävä?

Olen aiemmin kirjoittanut tekstejä joissa olen lähinnä keskittynyt haukkumaan poliisia, koska kehumista poliisissa ei ole. Tässä keskityn siihen mitä olisi tehtävä ja mitä olisi nykyisten rakenteiden puitteissa tehtävissä, joten tämä ei ole se mitä itse sinänsä ajaisin, vaan lähinnä ajatus josta näkisin mielelläni vaikka puoluepoliitikkojen ottavan inspiraatiota.

police never help.jpg
Tämä on siis mun varsinainen mielipide aiheesta

Poliisin ongelmallisuus tiivistyy usein siihen että poliisi on ainostaan hyvä asioissa mikä poliisia kiinnostaa. Siksi esimerkiksi henkirikostutkintoihin panostetaan koska niistä saa hyvää julkisuutta, monesti hyvin pienellä työllä. Samaten joukkojenhallintaan kaadetaan miljoonittain rahaa, vaikka käytännön tasolla joukkojenhallintapoliisia ei edes tarvita mihinkään.

Missä poliisi sitten on erityisen huono? Karkeasti sanoen, kaikessa mikä ei liity humalassa tehtyjen tappojen selvittelyyn tai maijalla ajamiseen. Tietyssä mielessä toki syy ei ole niinkään edes poliisissa, vaan keskusorganisaatioon obsessoituneessa hallinnossa Suomessa. Poliisille on jatkuvasti kaadettu tehtäviä joiden suorittamiseen ei riitä kompetenssi.

Ehdotus: poliisilta pitääkin siis poistaa tehtäviä ja siirtää ne maakuntatason uusille organisaatioille. Voitaisiin esimerkiksi luoda esitutkintaviranomaisia joiden tehtäväkenttään kuuluu ainoastaan ympäristörikokset ja metsästysrikokset.

Samaten viime aikojen uutisten valossa on ilmiselvää että poliisi ei kykene uskottavasti hoitamaan mitään ulkomaalaisvalvontaan liittyvää, joten sekin tehtäväkenttä pitäisi ottaa pois poliisilta.

Olisi myös syytä siirtää esim. aselupien valvonta pois poliisilta koska poliisi ei ole koskaan onnistunut olemaan tasapuolinen toimija mitä aselupien valvontaan tulee, vaan poliisipiiristä riippuen toiminta on voinut olla aivan mitä tahansa.

Tällaisissa uusissa organisaatioissa pitäisi todennäköisesti aloittaa täysin puhtaalta pöydältä eikä siirtää niihin vanhoja poliiseja, joiden asiantuntemus ja ammattitaito tuskin lisääntyy sillä että heidät siirtää uuteen organisaatioon. Mallia voisi ottaa Tullista, joka kouluttaa itse omat työntekijänsä tullikoulussa ja vielä tapauskohtaisesti. Jos halutaan mennä vielä pidemmälle, voitaisiin luoda esimerkiksi viranomaistoimintatäydennyskoulutus yliopistoihin.

Suuret keskusorganisaatiot eivät näytä toimivan kovinkaan hyvin, joten tätä voisi aivan hyvin kokeilla ainakin yhdellä osa-alueella.

 

Mitä poliisille olisi tehtävä?