Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Median rasismista

Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoitti viime perjantaina Long Playn perjantaikirjeeseen joukkotuhonnasta, ja mikä siihen johtaa. Erittäin hyvin ja humaanisti kirjoitettu, ei siinä mitään. Ongelma onkin siinä Silfverberg puhuu kansanmurhatutkimuksesta puhumatta siitä miten yhteiskunnallista vastakkainasettelua tehdään.

Ruandassa Radio Télévision Libre des Mille Collines. Natsi-Saksassa Völkischer Beobachter ja Der Stürmer. Ja nämä on vain räikeimmät esimerkit. Median rooli nykyisessä rasismin ja äärioikeiston nousussa on ollut enemmän kuin merkittävä.

Näin Iso-Britanniassa, miten Suomessa?

 

Joku saattaa todeta että no mutta nuohan on vain iltapäivälehtiä. Mutta, myös Yle on käyttänyt ilmaisuja kuten “turvapaikanhakijoiden tulva” ja “turvapaikanhakijoiden vyöry” täysin ongelmitta, vaikka juuri tämä on sitä dehumanisoivaa kielenkäyttöä, minkä tarkoitus on saada lukija ajattelemaan turvapaikanhakijoita vellovana ihmismassana, eikä yksilöinä.

Toimitaanko tietoisesti rasistisesti? Monesti kyllä. Mitä rasistisempi otsikko, sitä enemmän lehti myy tai sitä enemmän linkkiä klikataan. Joku sanoo toki tässä kohtaa että kyllähän lehdet julkaisevat myös positiivisia juttuja turvapaikanhakijoista, mutta niissäkin on omat ongelmansa. Perustason juttu on luonteeltaan “tämä turvapaikanhakija sai töitä ja naapurit tykkää joten hän on tervetullut.” Turvapaikan saamisen kriteereinä ei kuitenkaan pitäisi olla se että saako joku töitä tai pidetäänkö hänestä.

Tai miten käsitellään avoimen rasistisia poliitikkoja. Me Naiset voi kirjoittaa herttaisen parisuhdejutun Jussi Halla-ahosta välittämättä lainkaan siitä mitä tämä edustaa (kysykääpä sitä mitä Halla-aho totesi Rosa Meriläisestä). Tai Laura Huhtasaaresta. Tai kerta toisensa jälkeen kirjoittaa maisterisjätkä-tyyppisiä juttuja Timo Soinista piittaamatta siitä että Soinin hokema kulttuurimarxilaisuus on suoraan Natsi-Saksan kulttuuribolševismistä tuleva termi.

Siksi onkin jotenkin niin hämmentävää se, miten Silfverberg kirjoittaa vastakkainasettelusta ja vihapuheesta puhumatta lainkaan siitä että miten se mahdollistetaan, tai ilman kontekstualisaatiota. Jos jollakulla siitä on vastuu, niin medialla. Kun puhutaan median rasistisuudesta, monesti sitä kuitenkin kuulee toimittajilta, monesti sellaisilta jotka henkilökohtaisesti tunnen, että eihän media ole mikään monoliitti kuitenkaan ja toimittajia on erilaisia.

Ei se ole monoliitti, ei tietenkään. Ylellä ja Persujen rasistisella propagandatuutilla Suomen Uutisilla on eroja. Mutta media on silti kokoelma hierarkisia rakenteita, joilla on läheiset suhteet toistensa kanssa. Ansaintamallit ja uutisoinnin logiikka on sellaisia käsitteitä mitä jaetaan mediassa. Jos rahaa ja näkyvyyttä tulee rasismilla tai rasismin tukemisella, jokaisella erillisellä medialla on paineita siihen suuntaan. Ikävä kyllä jopa Ylellä, jota halutaan pyörittää kuin yritystä.

Siinä se ongelma Silfverbergin perjantaikirjeen suhteen. Se on kirjoitettu niinkuin kirjoittaja olisi täysin ulkopuolinen siitä kontekstista, missä rasistista ideologiaa nostetaan esille, mutta kukaan median edustaja ei ole. Vastakkainasettelu on todellista, ja puoltaan ei voi olla valitsematta. Voi joko puolustaa ihmisarvoa tai mennä fasistien kelkkaan.

 

 

 

Advertisements
Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Median rasismista

Tämä on Suomi vuonna 2018

Emma Kari inspiroi minua kirjoittamaan tästä, koska otsikossa oleva ilmaisu on tyhjin ilmaisu kaikista. Saatteeksi, itse olen sitä mieltä että Teuvo Hakkaraiselle olisi voitu antaa vaikka elinkautinen.

emmakari

En jaksa rakentaa omaa argumenttiani uudestaan, koska olen sen esittänyt koskien Huhtasaarta aiemmin blogissani. Kaikki tiivistyy siihen että jos ei ole mitään varsinaista auktoriteettitahoa joka haluaisi rankaista ihmisiä, heitä ei rankaista. Sellaista ei ole.

Tämä ei ole minun Suomeni ja Suomi vuonna 2018 -tyyliset heitot ovat liberaalia ideologiaa puhtaimmillaan, arvotuksia vailla merkityksellisyyttä. Siinä piilee ajatus siitä että Suomi on joskus ollut hyvä maa, jossa ei ole lainkaan ollut ongelmia tasa-arvossa tai rakenteissa. Tai että Suomen pitäisi sellainen olla.

Ei ymmärretä sitä että kehitys voi mennä takapakkiakin, koska uusliberaalin ideologian ytimessä on fukuyamalainen ajattelu, että kun kommunismi oli päihitetty, tulevaisuudessa on pelkkää uusliberaaleja demokraattisia tasavaltoja ja historia on ohi. Sen sijaan on käynyt niin, että talouskuripolitiikka söi uusliberaalien sosiaaliliberaalien arvojen kannatuksen, koska uusliberaaleilla ei ollutkaan erityisesti mitään tarjottavaa monissa maissa. Ja niin se kävi Suomessakin, ja sen myötä nousi ääri- ja laitaoikeisto, mitä Teuvo Hakkarainenkin edustaa.

Silti me saamme yhä kuulla uusliberaaleilta puolueilta, että yhteiskunnan olisi pitänyt edistyä ja muuttua oikeudenmukaisemmaiseksi, vaikka uusliberaalit eivät mitään tehneet sen eteen.

Miksi minua tämä ärsyttää niin kovasti, on se miten liberaalit aika lailla systemaattisesti kieltäytyvät tekemästä mitään sen eteen, että Perussuomalaisiin kohdistuisi minkäänlaisia seuraamuksia näistä tapauksista. Se on osaamattomuutta ja pelkuruutta.

Sama tämä ei ole minun Suomeni –fraasi näkyy joka kerta kun puhutaan nykyhallituksen äärioikeistolaisesta ja rasistisesta maahanmuuttopolitiikasta, mutta Vihreät ihan mielellään menevät hallitukseen Kokoomuksen kanssa ensi vaalien jälkeen, ilman minkäänlaista ongelmaa. Siitä huolimatta että Kokoomus on ollut avainasemassa mitä tulee maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseen.

Lakkaisivat hokemasta sitä pöyristelyään ja toteuttaisivat niitä periaatteitaan käytännössä.

Tämä on Suomi vuonna 2018

Perussuomalaiset, persunuoret ja matka radikalismin keskipisteeseen

SV: Rasismi

Alkuun pieni kommentti siitä miten mielestäni pitäisi keskustella jostain aiheista. Sosiaalisessa mediassa ja mediassa yleensä monesti nostetaan esiin perussuomalaisten rasismia niinkuin se olisi poikkeus ja vaaditaan reaktioita. Se on melko hönttiä, kun muistetaan se että Perussuomalaiset ratsasti eduskuntaan nimenomaan rasismilla (vähintäänkin merkittävänä osana yhtälöä) ja Perussuomalaisten puoluejohtaja on saanut aiheeseen liittyvän tuomionkin, ja noussut pinnalle nimenomaan maahanmuuton vastustajana. Joten meidän pitäisi lakata nostamasta esiin yksittäisiä rasismin ilmentymiä rasistisessa organisaatiossa ja lakata kauhistelemasta niitä. Siitä ei ole mitään hyötyä.

Sen sijaan pitäisi puhua siitä että mitä ne merkitsevät ja miten ne vaikuttavat.

Persujugendin radikalisaatio

Kun Soinin ulossavustuksen ja puolueen hajoamisen myötä puolueessa ei enää leikitty uskottavuusleikkejä, niin kuluneen vuoden aikana moni perussuomalainen on huomannut ilmapiirin muuttuneen puolueessa. Nyt ei enää puhuta harjaamisesta kun on vähän ennusteltu rotusotaa, nyt rotusodasta saa puhua koska Halla-ahoa, Hakkaraista tai Huhtasaarta ei kiinnosta sellaiseen puheeseen puuttua.

Ohessa hieman näytteitä Persujen ja  Persunuorten hiljattaisista ulostuloista, ruudunkaappaukset lainattu Dmitry Gurbanovilta.

halla-aho.jpg

ville savethousussa.jpg

Näissähän sinänsä mitään outoa ei ole. Sisältö on rasistista sinänsä, mutta se on peitelty sellaiseen kielenkäyttöön että se kelpaisi vaikka Kokoomukselle ihan hyvin. Mutta puolueen nuoriso-osastossa mennään vähän eri suuntaan.

eskelinen.jpg

 

roger kulmala.jpg

sipola.jpg

Ja niin edelleen ja niin edelleen, tätä kamaa löytyy vaikka kuinka paljon. Mutta kenen kannalta tämä on ikävä tilanne?

No, Perussuomalaisten itsensä kannalta. Avataanpa tätä hieman. Olen tosin jo kerran aiemmin blogannut tästä mutta toisto on kaiken a & o.

Voidaan melko perustellusti sanoa että Perussuomalaisissa nykyään on sekä laitaoikeistoa että äärioikeistoa. Tämä ei ole varsinaisesti mikään matemaattisen tarkka määrittely, vaan sellainen mitä olen itse käyttänyt. Laitaoikeistolle tyypillisintä on se, että vaikka edustetaan nimenomaan oikeiston kovinta laitaa, mahdutaan silti samoihin pöytiin muiden oikeistolaisten kanssa. Esimerkiksi joku Simon Elo mahtuu tähän ryhmään hyvänä esimerkkinä. Vaikka Elo itse teki vaalikampanjointinsa nimenomaan rasismin pohjalta Homma-forumilla aikoinaan, Elo ei ole kuitenkaan liian far out vaikkapa Kokoomukselle, koska sekä Elon että Kokoomuksen rasistinen agenda ovat sovitettavissa yhteen ihan ongelmitta.

Äärioikeiston osalta taas ongelma on se että äärioikeisto ei usko parlamentaariseen poliittiseen prosessiin muuna kuin väylänä valtaan, eikä ole kiinnostunut minkäänlaisista kompromisesseista linjan suhteen. Ei ole kiinnostusta ylläpitää minkäänlaista julkista uskottavuutta kenenkään muun silmissä, myöskään.

Perussuomalaisen puolueen kannalta on ongelmallista, jos puolueessa nousee nyt sisäisiä riitoja siitä että onko puolueen rasistinen agenda tarpeeksi raju ja onko se riittävä. Monin tavoin Halla-ahon monet tavoitteet on jo saavutettu turvapaikkapolitiikan kiristämisen yhteydessä, ja uusia ei ole asetettu. Tiukemman linjan äärioikeistolaisille tämä ei kuitenkaan riitä, sillä heille kenen tahansa rodullistetun olemassaolo Suomessa on kauhistus, noin karkeasti sanottuna.

Sitten puolueessa tappelevat eriasteisen rasistiset agendat keskenään, ja ylläolevien ulostulojen sanojat eivät varsinaisesti vaikuta muille puolueille sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa voisi saavuttaa mitään yhteisymmärrystä. Ei siksi etteikö Keskusta, Sosialidemokraatit tai Kokoomus ole valmiita käytännössä minkä tahansa asteiseen rasistiseen politiikkaan, vaan siksi että sellaisen politiikan tekeminen, mitä nämä ihmiset vaativat, ei ole mahdollista tässä järjestelmässä ja yhteiskunnassa. Kaikki suuret puolueet pitävät pintapuolisesti kiinni tasa-arvoagendoista ja syrjinnän torjumisesta, ja niiden ei ole mahdollista luopua siitä.

Jossain pisteessä tosiaan on mahdollista että Halla-aho savustetaan ulos puolueesta Soinin lailla koska hän ei ole tarpeeksi radikaali omille seuraajilleen, eikä voi sitä ollakaan.

Onko poliittinen korrektius Perussuomalaisissa mennyt liian pitkälle? 

Perussuomalaisissa on paljon hierottu sitä ajatusta, että kun ei saa enää sanoa mitään suoraan vaikka se olisi totta. Yleensähän sillä tarkoitetaan sitä että joku on sanonut jotain rasistista ja sitten on nostettu syyte ja on saattanut tulla tuomiokin.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että kun laita- ja äärioikeistossa on vuosikaudet huudettu tuota, on täysin mahdotonta kenellekään huutaa peliä poikki ja todeta Roger Kulmalalle että roturutsasta puhuminen on nyt niin kaukana mistään hyväksyttävästä kuin mikään voi olla. Avoin rasismi ilman minkäänlaista kunniallisuuden pintasilausta ei ole äänestäjiin vetoavaa ja se hajottaa sitä illuusiota, että Perussuomalaiset on normaali puolue jota kuka tahansa voisi äänestää. Rasistista mutta salonkikelpoista puoluetta voi äänestää, sekavan brutaalin rasistisen idin puoluetta ei.

Mutta kun on valittu tietty sananvapauskäsitys osaksi rasistista agendaa, siitä on paha lähteä pakittelemaan pois. Ja sen seurauksena Persunuorten rasistiset ulostulot tulevat jatkumaan ja voimistumaan ja todennäköisesti ajavat omalta osaltaan liikettä marginaalisempaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät voi sitä kehitystä pysäyttää mitenkään, vaikka poliittisista syistä se olisikin kannattavaa tehdä, jotta rasistisia agendoja voisi päästä edistämään realististen mahdollisuuksien puitteissa.

Nimittäin toinen dilemma on se että Perussuomalaisten kannattajia ei juuri mikään muu tunnu kiinnostavan. Niinkuin Dmitry Gurbanov huomautti aiemmin, Persujen oma spindoctor ei onnistu nostamaan mitään muuta agendaa esille.

 

Perussuomalaiset, persunuoret ja matka radikalismin keskipisteeseen

Perussuomalaisten toinen hajoaminen?

Lukijalle: tässä tekstissä käytetään natsi-termiä tosi löysästi koska mua väsyttää liikaa enkä jaksa tehdä tarkkoja lajimääritelmiä.

Olen kirjoittanut vähän liikaa juttuja viime aikoina sen perusteella mitä somessa on näkynyt, mutta tulipa tässä mieleen kun näin nämä kuvankaappaukset siitä mitä Oulun persujen sihteeri Esa Paloniemi jakaa omalla Twittertilillään. Kuvankaappauksista kiitos twitterhenkilö Dimitri Gurbanoville joka säästi minulta omien kuvankaappauksien ottamisen vaivan.

Persut toki virallisesti sanoutuvat liimanjuojanatsien mustanaamiokerhoista irti:

psvastaus.jpg
ok

Se mitä tämä blogaus ei käsittele on sitä miten Persuissa on aika vahva natsiedustus ja jopa ei-natsit persuissa symppaa natseja jonkinkaltaisina aateveljinä. Sen me tiesimme jo. En myöskään odota että Persut koskaan tätä myöntäisivät tai tuomitsisivat natsitouhut tai mitä helkkaria nyt sitä jossain liberaalissa maailmassa vaaditaan.

Paljon mielenkiintoisempi asia on se mitä natsien läsnäolo puolueessa nyt tarkoittaa, kun puoluejohtajaksi nousi kesällä Jussi Halla-aho jota pidän poliitikkona taitamattomana ja ihmisenä epäkelpona. Lyhyt katsaus viimeisen kymmenen vuoden aikaiseen äärioikeistoskeneen seuraa.

harmaa kalpee.jpg
kristus.

Suurinpiirtein tuossa vuoden 2008 paikkeilla suomalainen äärioikeisto löysi toisensa Hommaforumin kautta, tavalla mitä esim. Suomen Sisu ei kyennyt koskaan tekemään. Äärioikeisto on aina ollut ideologisesti levällään kuin Jokisen eväät. Yhdistäviä piirteitä on aina ollut, mutta myös suuria eroavaisuuksia. Hommaforumilla oli niin antisemiittejä kuin Israel-faneja, niin skinheadeja kuin Batistini-pukuisia intel intek inteklek, eikun, älykkönatseja ja niin eespäin. Perinteisesti nämä tyypit eivät ole osanneet pelata oikein hyvin yhteen, kun linjaerot käy jossain vaiheessa yleensä liian suuriksi. Kaikkia näitä päätyi Perussuomalaisiin siinä vaiheessa kun natsit lähtivät joukolla politiikkaan “maahanmuuttokritiikin” varjolla.

Soinin aikaisessa puolueessa näillä kaikilla oli rinnastettava positio, missä Hommasta ja Suomen Sisusta itsensä puolueeseen kammennut äärioikeistolainen siipi oli usein napit vastakkain muiden persujen ja Soinin kanssa. Altavastaajapositio puolueen sisäisenä oppositiona yhdistää monesti mukavasti.

Mutta sitten kesällä Soini uhmasi märkää ja hävisi ja sössi puolueensa hallinnan Halla-aholle ja sakealle Huhtasaari-Hakkarainen-Eerola-triolle. Tilanne toki elää yhä, mutta monilla tasoilla persuista on käynyt ja käy yhä joukkopako niiden osalta joilla oli jotain muutakin agendaa kuin rasismi ja äärioikeistolaisuus. Veikkaisin että Perussuomalaiset eivät ole enää esimerkiksi vanhalle SMP-aktiiville relevantti vaihtoehto.

Puolueessa ei ole enää oppositiota vaan nyt äärioikeistolaiset ovat puolue. Siitä saattaa helposti seurata ongelmia, kun vanhat ristiriidat alkavat nousta pinnalle ajan kuluessa. Halla-aho on esimerkiksi markkinaliberaali siinä missä monet muut äärioikeistolaiset ovat monilta osin lähinnä rasistisia sosialidemokraatteja, mitä tulee mielipiteisiin esim. hyvinvointivaltiosta. Ja tällaiset antisemitismin ja Israel-fanituksen yhteentörmäykset on myös aika varmoja. Noin historiallisesti katsoen, se että viha maahanmuuttajia kohtaan yhdistää äärioikeistolaisia ei ole kauhean pitävä liima tämänkaltaisissa tilanteissa.

Halla-aho, toisin kuin Soini, ei myöskään varsinaisesti voi yrittää hillitä avointa natsismin kannattamista puolueen sisällä koska se on se pohja miltä hän kampesi itsensä valtaan. Halla-aholla on myös se ongelma että natsien parissa hän ei ole varsinaisesti yleisesti arvostettu aivan kaikkialla: liian harmaa, liian varovainen, liian karismaton ja ennen kaikkea: Halla-aho ei ole itse natsi. Halla-aho edustaa sitä äärioikeistolaista sukupolvea jolle avoin natsismi ei ole tarkoituksenmukaista.

Jos Halla-aholle nousee haastaja, se nousee väistämättä Perussuomalaisten kaikkein kaukaisimmasta oikeasta laidasta, ja sitä puolue ei välttämättä kestä, vaan hajoaa.

Perussuomalaisten toinen hajoaminen?

Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Woody Allenin Annie Hall sisältää sellaisen lyhyen kohtauksen missä nimetön sivuhahmo (jota esittää nuori Jeff Goldblum) horjuu bileiden läpi puhelimeen. Puhelimeen hän sanoo I forgot my mantra. 

Jännittävän pitkän viikonlopun jälkeen suomalaiset journalistit on samassa tilassa. Sellaiset tunnetut raskaan sarjan journalistit kuin Sean Ricks miettivät nyt kuumeisesti sitä että mikäs tässä nyt on se narratiivi jota halutaan ajaa, kuka on hyvis, kuka on pahis? Pitäisiköhän Soinista nyt tehdä sankari vai roisto? Onneksi tuli helppo syöttö lapaan joka pelastaa Ricksin päivän!

Tiina “Kannatan ihmisoikeuksia toimimalla puolueissa jotka ei niitä kunnioita” Elovaara mainitsi eilen A–Studiossa että Perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtiin Halla-ahon valinnan yhteydessä sieg heil -tervehdyksiä. Oma reaktioni tähän oli eilen lähinnä *pfffft* koska onhan se nyt ilmiselvää että Halla-ahoa kannattaa erityisesti natsimieliset. Ja kun tätä skeneä on aktiivisesti seurannut tarpeeksi pitkään, heilaaminen ei kauheasti enää järkytä.

Mutta! Elovaaralla ei ollutkaan niitä luvattuja todisteita esittää tästä, ja somessa kiertänyt kuva (alla) ei olekaan heilaamista vaan äänestämistä, ilmeisesti.

hei me heilataan
Hämmentävää tässä kuvassa: tuo maailman tiskirättisin kravatti kuvan keskellä, ja se että onnistuttiin ottamaan kuva Persujen puoluekokouksesta niin ettei kukaan heilaa

Mitä se todisteiden puuttuminen tarkoittaa nyt sitten? No mitä väliä. Ehkä Elovaara valehteli, ehkä Elovaara käsitti homman väärin silloin kokouksessa, ehkä joku valehteli Elovaaralle, ehkä heilattiin mutta siitä ei olekaan kuvaa, ketä kiinnostaa vohoi helvetti. 

Vohoi helvetti -osuuteen palataan pian, mutta otetaanpas raskaan sarjan journalistin ja faktapohjaisen uutisoinnin suomenmestarin Sean Ricksin pari kommenttia Twitteristä.

ricks1ricks2

No niin siis tuota. Nyt se on tärkeä saada ne faktat kohdalleen. Koska siis tuota, olennaisintahan tässä äärioikeistoyhteyshommassa on se että heilasiko joku puoluekokouksessa. Koska tästähän riippuu kaikki.

Eikun ei mikään. Sillä ei ole yhtään mitään väliä. Sen sijaan kaikki millä on väliä, on jo tapahtunut ajat sitten.

Halla-ahon, Olli Immosen, Leena Meren, Simon Elon, Maria Lohelan, Juho Eerolan, Sampo Terhon, Jussi Niinistön, Laura Huhtasaaren, Vesa-Matti Saarakkalan ja Riikka Slunga-Poutsalon (mainitsin vain ne jotka tiesin ulkoa) yhteydet ja flirttailut äärioikeiston kanssa ovat olleet julkista tietoa jo vaikka miten pitkään. Ollaan kuuluttu Suomen Sisuun, ollaan hengailtu Suomen Vastarintaliikkeen kanssa, on haettu kannatusta Hommaforumilta ja silloin tällöin pikkaisen ollaan julistettu somessa rotusotaa. Tämä on kaikki julkista tietoa.

Ja silti, media ei ole osannut tehdä tällä yhtikäs mitään. Soini sai sanoa Suomen Sisua “samanlaiseksi kuin metsästysseura” ja sai luvata “harjaavansa” Olli Immosen vaikkei loppujen lopuksi tehnyt yhtään mitään. Helsingin Sanomat kipuili monta vuotta sen kanssa että kehtaako itseään kansallissosialistiseksi kutsuvaa Suomen Vastarintaliikettä sanoa natsistiseksi. Me Naiset tekee human interest -juttuja Halla-ahon perheestä.

Vasemmistoliiton viisain ihminen Tatu Ahponen huomautti aiemmin, että mitä Perussuomalaisiin mielipiteisiin ja median analyyseihin tulee, niin mediassa on hirvittävästi tendenssiä sivuuttaa sisällöt ja nähdä niissä jotain mitä niissä ei ole. Teuvo Hakkarainen on joka suhteessa äärioikeistolaisimpia kansanedustajia mutta senkin media on sivuuttanut kansanmiehen imagon takia. Ja Halla-ahon ideologiaa ei ole haluttu todellisuudessa käsitellä. Kaiken voi aina sivuuttaa ja Soinin selitykset ovat tähän asti kelvanneet joka kerta.

Se siitä. Tämän piti olla paljon lyhyempi kirjoitus koska minulla on poskiontelontulehdus ja haluan suihkuun.

Mutta, koska minä en ihan oikeasti tajua toimittajien ajatusmaailmaa, miksi ihmeessä se heilaus puoluekokouksessa nousee nyt tärkeäksi asiaksi, kun kaikki muu on voitu sivuuttaa miten vaan?

 

Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Sipilä I 2015-2017: Ja kuinkas sitten kävikään?

Tänään se oli sitten virallista: Sipilän hallitus kaatui.

kaikkimeni.jpg

Ensimmäisenä, minä en varsinaisesti uskaltanut veikata Halla-ahon valitsemisen puolesta, koska Perussuomalaisten puoluekokouksessa siihen vaikutti ennen kaikkea se että kenen kannattajat vaivautuivat tulemaan paikalle. Nyt kävi näin.

Sipilällä toki oli suuri hinku pitää hallitus kasassa kahdesta merkittävästä syystä: sote-uudistus ja maakuntamalli. Autioituvien maakuntien Suomessa, Kepulla ei ole tulevaisuutta ellei maakuntamallia ja maakuntahallintoa saada pystyyn niin että Kepulla riittää tulevaisuudessa suojatyöpaikkoja jaettavaksi hyville velille ja tukirahoja puljattavaksi samaisille.

Sote-uudistuksen osalta taas Kokoomuksen motiivit saada se läpi on ilmiselvät, koska kokoomus on terveysalan yritysten taskussa ja moni rahoittaja polttaa päreensä jos sote-uudistus kaatuu. Sipilän osalta taas motivaatiot ovat liian hämäriä jotta niistä saisi kiinni sen enempää kuin että Sipilä kokee että on paras ratkaisemaan tämän ongelman joka on monia vuosia jo roikkunut limbossa. Mutta, vaikka uskot itseesi voit olla silti ihan paska. Sotehan on jo käytännön tasolla hirttänyt kiinni, ja se tekikin mahdolliseksi Petteri Orpon manööverit viikonloppuna.

Se mikä loppujenlopuksi löi naulat Sipilän hallituksen arkkuun on se joka on suosikkipuheenaiheeni, eli ideologia. Asiakysymyksistähän Orpon, Sipilän ja Halla-ahon välillä ei ollut keskustelua niinkään, koska pääpiirteittäin kaikki edustavat samaa oikeistolaisuutta esimerkiksi talouspolitiikassa, vaan ideologisista arvoista.

Kokoomuksen uusliberaali jäsenistö ja äänestäjäkunta oli se joka ratkaisi tilanteen lähestulkoon yksiääneisesti toteamalla hyi saatana ei koskaan yhteistyöstä Halla-ahon kanssa. Heille on ollut täysin ok tehdä rasistista politiikkaa aiemmin, mutta se että siitä tehtäisiin eksplisiittistä siinä muodossa että avoimen rasistinen Halla-aho pääsisi sanomaan ääneen sen miten tässä oikeastaan turvapaikanhakijoiden suhteen toimitaan, se ei käynyt.  Ja sen tajusi Petteri Orpokin, mikä oli minulle vähän häkellyttävää.

Ilmiselvää oli se että Kokoomuksen kenttä oli nousemassa kapinaan. Tämä yhdistettynä tilanteeseen, missä Halla-aho klovnijenginsä kanssa ei pysty takaamaan esimerkiksi puoluekurin toteutumista, tilanne muuttui mahdottomaksi Orpolle. Jos sote-uudistus näyttää muutenkin olevan vaakalaudalla ja hallituskumppani ei pysty takaamaan ääniä, ei ole mitään syytä jatkaa kokoonpanolla joka saattaa kaatua itsekseen. Erityisesti jos sen myötä oman puolueen kannatus saattaa romahtaa, ja seuraavan hallituksen muodostaa vaalit voittaneet Vihreät.

Sitä en toki tarkalleen tiedä että mitä Kesärannassa tapahtu, kun oikeistopuoluejohtajat Halla-ahon rasismiin pakahtu. Voisin kuitenkin kuvitella että se että Halla-aho kieltäytyi jo eilen irtisanoutumaan aiemmista rasistisista ja naisvihamielisistään kommenteista vaikutti jonkin verran asiaan. Syytä on epäillä että Sipilä odotti että Halla-aho luonnollisesti tekisi jonkinlaisen huoneenlämpöisen irtisanoutumisen niistä, mutta eipä tehnyt.

On turha katsella näissä kuvioissa mitään suurta poliittista kaavaa: jo 2015 ennustettiin ettei hallitus istu kautta loppuun, ja yhtenä potentiaalisena syynä siihen pidettiin jo silloin Perussuomalaisten sisäistä hajaannusta, jota Soinin häpeällinen uran loppu ja vaalitappiot ovat lisänneet viime päiviin asti. Tässä ei ole käynnissä mikään oikeiston masterplan, vaan aiemmat sisäiset ristiriidat tuli kulminaatiopisteeseensä.

arvojohtajajuus
Lukekaa laajempi kommentti tästä täältä

Ja kuten tavallista, Juha Sipilällä ei tunnu olevan mitään hajua siitä että miksi edes Kokoomuksen kenttäväki (ja osittain myös hänen oma puolueensa) nosti tästä mekkalan. Sipilähän on rasisti joka on hyväksynyt rasistisen maahanmuuttopolitiikan jo alusta alkaen, mutta tällaiset lausunnot antavat kyllä ymmärtää ettei Sipilällä ole kerta kaikkiaan mitään hajua mistään yhteiskunnallisesta.

Mitäs muuta? No, vasemmiston älyköthän ovat jo todenneet että hallituksen kaatuminen pahensi tilannetta entisestään, koska vasemmisto tykkää hävitä joka kerta. Mitäpä siitä että hallituksen kasassa pysyminen olisi tarkoittanut vielä enemmän kuolleita turvapaikanhakijoita.

pässi

Tulevasta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat kaikki ilmoittaneet että ainoastaan uusien vaalien kautta mennään hallitusneuvotteluihin. Mikä on toki täysin loogista, koska kaikilla kolmella saattaisi olla lähinnä voitettavaa vaaleissa. Myös Perussuomalaisten kannalta vaalit voisi olla ihan hyvät, koska vaalitappio on tulossa kuitenkin, sen voisi nyt pistää Soinin piikkiin (mikä on toki totta koska Soini on epäkelpo) ja se tarkoittaisi että seuraava eduskuntaryhmä on enemmän Halla-ahon itsensä henkinen ilman turhaa SMP-Soini -painolastia.

Joten ainoaksi toimintakelpoiseksi koalitioksi jää Kepu-Kok-RKP-KD. Sillä saataisiin aikaan noin 101 edustajan hallituskoalitio, joka ei ole stabiili pidemmän päälle, jos lainkaan stabiili. Perussuomalaisten ryhmästä voidaan odottaa loikkauksia muihin puolueisiin toki.

Sipilälle ei oikeastaan jää kuin huonoja vaihtoehtoja: heikko koalitio tai sitten uusiin vaaleihin myöntyminen. Hänen osaltaan lähtölaskenta puoluejohtajuudesta on alkanut jo, Mikä on hyvin ja oikein Suomen historian huonoimmalle pääministerille.

 

Sipilä I 2015-2017: Ja kuinkas sitten kävikään?

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

nakkimuki.jpg
Kun puolueesi kannatus on tippunut kolmannekseen mutta mukissa on vielä nakkeja

Näin sitten siinä kävi että Halla-ahosta tuli Perussuomalaisten puheenjohtaja. Halla-ahosta enemmän olen kirjoittanut täällä, mutta it’s time for some game theory. 

Tätä kirjoittaessani avoimesta ikkunastani kuuluu kovin äänekkäästi sekä voitokkaiden rasistien mölinä ja liberaalien mitä tässä maassa oikein tapahtuu –ulina. Molemmat toki ovat väärässä reaktioissaan ja kerron nyt miksi.

Ensinnäkin, liberaaleilla ei ole oikein kykyä ymmärtää sitä että joka ainoa suomalainen poliittinen puolue on täysin valmis tekemään yhteistyötä rasistien kanssa, kunhan siitä ei tule merkittävää imagohaittaa. Halla-aho on imago-ongelma koska liberaalissa Suomessa rasismia ei saa ilmaista julkisesti. Sampo Terho (rip Sampo josta piti tulla Soinin manttelinperijä) osasi olla viimeiset 10 vuotta hiljaa rasismistaan, joten Sampo Terho olisi ollut täysin luonnollinen yhteistyökumppani Petteri Orpolle ja Juha Sipilälle, noille rasistisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeille.

Se liberaaleista, mutta entäpä sitten Persut?

Edes Edward Gibbon (saati sitten Paul Kennedy) ei osaisi kirjoittaa noinkin sujuvaa nousu ja tuho -narratiivia mistään. Palaillaan suurinpiirtein vuosiin 2009-2010. Keskustapuolue ryvetti itseään jatkuvasti skandaaleissa tuolloin ja onnistui tuhoamaan oman kannatuksensa. Kannatuksen piti mennä jonnekin, ja siitä hyötyi ennen kaikkea Perussuomalaiset, koska media päätti jostain syystä käsitellä Soinia ja Perussuomalaisia silkkihansikkain. Hieman jopa samansuuntaisesti kuin mistä Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Trumpista.

Jo hieman ennen tätä, suomalainen äärioikeisto oli alkanut hakeutua Perussuomalaisten riveihin. Sieltä löytyi fasistisen Suomen Sisun porukka kuten esimerkiksi Teemu “Ikuinen kakkonen” Lahtinen, Johannes “Näytän ruotsinlaivatrubaduurilta” Nieminen, James “James Hirvisaari” Hirvisaari ja tietenkin Jussi “Kellarien kasvatti” Halla-aho. Ja monia muita, kuten se kotkalainen tyyppi joka näyttää K-menu-versiolta Jouni Hynysestä mutta jonka nimeä en muista enkä jaksa tsekatakaan tähän hätään.

Ja perussuomalaiset voitti vaalit, mutta ei mennyt hallitukseen. Kepu sai rivinsä kasaan ja perussuomalaisten kannatuskin alkoi tippua. Kevään 2015 hallitusneuvotteluissa Timo Soinille taisi valjeta että tämä on nyt se viimeinen hetki raahata ruhonsa ministeriaudin takapenkillä, koska toista ei ole tulossa.

Tässä on tosiaan tärkeää huomata se että puolueen linjan on aina päättänyt Timo Soini yksin, ei kukaan muu.

Toki Perussuomalaisilla oli tietty ongelma tässä hallitusyhteistyössä Kempeleen Mugaben ja Alexander Stubbin kanssa: puolueen pitäisi allekirjoittaa Juha Sipilän leikkausagenda ja Kokoomuksen yksityistämisagenda. Mutta näin Soini päätti tehdä, jotta saisi lopettaa uransa ainakin tietyssä mielessä huipulla. Lopputuloksena oli se että lähestulkoon yhtenä äänenä, Perussuomalaisten äänestäjäkunta haistatti paskat koko puolueelle ja palasi äänestämään demareita tai lakkasi äänestämästä. Yksinkertaistan, mutta näin se suurinpiirtein meni. Leikkauspolitiikka ei ollut tervetullut, erityisesti kun Soini oli kovasti yrittänyt esittää olevansa köyhien ja eläkeläisten asialla aiemmin. Takki kääntyi.

Käytännössä ainoa osa-alue missä Perussuomalaiset eivät myyneet periaatteitaan hallitukselle oli rasistisen maahanmuuttopolitiikan ajaminen keskellä vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Tämä oli muulle hallitukselle toki helppo myönnytys tehdä, koska sekä Keskustapuolue että Kokoomus on aina olleet rasistisia puolueita. Perussuomalaisten kannattajakunta toki haukkuu muuta hallitusta suvaitsevaisuudesta mutta no, tästä enemmän alla. Todettakoon toki että suomalaisten pakolaispolitiikan rasistisuudesta voi helposti lukea Maahanmuuttoviraston historiikista “Mansikkamaan vartijat”, joka saa ilmaiseksi täältä. Valistakaa itseänne, rakkaat lukijat.

Kun vuosien 2015-2016 kannatuksen lasku mitattiin vuoden 2017 kuntavaaleissa, tulos oli katastrofaalinen. Valtuutettujen määrä putosi yli neljälläsadalla ja tuli kohtuullisen selväksi että ei tämä tästä enää. Ja Soini toki ilmoitti jo ennen vaaleja eroavansa puoluejohtajan tehtävästä, koska oli onnistunut tuhoamaan puolueen kannatuksen. Mitä Rotta-Timppa ei koskaan toki tule myöntämään mutta näinhän se on. Ja palaamme tähän päivään, 10. kesäkuuta hevomme vuonna 2017.

Twitterissä on nyt Halla-ahon valinnan jälkeen näkynyt paljon “tarkoittaako tämä että Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on muuttunut jyrkemmäksi?”-tyyppisiä liberaalimörköjen tuumailuja. Vastaus on ei.

Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on aina ollut rasistista, erona on ollut se että joskus aiemmin puolueessa oli muitakin kuin niitä joiden ainoa motiivi poliittiseen toimintaan on rasismi. Se vanha SMP-siipi on hävinnyt jonnekin ja tämän päivän Perussuomalaiset aktiivit ovat joko avoimia rasisteja/fasisteja tai sitten kyseessä on Tiina Elovaara. Ihan jo pelkästään siksi että ihmiset joita kiinnostaa muutkin asiat eivät löydä enää syytä äänestää puoluetta.  Eikä näköpiirissä ole sellaista poliittista muutosta, jolla tämä rasistiklikki voisi nostaa omaa kannatustaan, koska ihan oikeasti ihmisiä Suomessa kiinnostaa mahdottoman paljon moni muukin asia kuin se että tuleeko tänne turvapaikanhakijoita.

Lisätään tähän soppaan vielä Halla-ahon kyvyttömyys johtaa edes ryyppäjäisiä panimossa, hänen lähinnä avoimen vastenmielinen luonteensa ja yleinen tietämättömyys mistään poliittisesta toiminnasta (protip: jos ihmisen poliittinen ura on täynnä henkilökohtaisia saavutuksia, muttei poliittisia, kyseessä on yleensä omavoitontahtoinen broileri) niin ei se varsinaisesti mikään resepti menestykselle ole. Sampo Terho olisi ehkä osannut saada puolueen toimimaan jotenkin oikeistokonservatiivisena vaihtoehtona Keskustalle ja Kokoomukselle, mutta Halla-aho todennäköisimmin ei onnistu siinä mitenkään.

Joten voitte lakata huutelemasta että miten tämä on mahdollista ja mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Hyvällä todennäköisyydellä tästä ei ole tulossa mitään demokratian auringonlaskua taihi fasismin yötä.

Tämä on kuolleiden aamukoitto, koska Perussuomalainen puolue on onnistunut surmaamaan itsensä Soinin egoismin ja oman uran takia.

 

 

 

 

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto