Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Woody Allenin Annie Hall sisältää sellaisen lyhyen kohtauksen missä nimetön sivuhahmo (jota esittää nuori Jeff Goldblum) horjuu bileiden läpi puhelimeen. Puhelimeen hän sanoo I forgot my mantra. 

Jännittävän pitkän viikonlopun jälkeen suomalaiset journalistit on samassa tilassa. Sellaiset tunnetut raskaan sarjan journalistit kuin Sean Ricks miettivät nyt kuumeisesti sitä että mikäs tässä nyt on se narratiivi jota halutaan ajaa, kuka on hyvis, kuka on pahis? Pitäisiköhän Soinista nyt tehdä sankari vai roisto? Onneksi tuli helppo syöttö lapaan joka pelastaa Ricksin päivän!

Tiina “Kannatan ihmisoikeuksia toimimalla puolueissa jotka ei niitä kunnioita” Elovaara mainitsi eilen A–Studiossa että Perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtiin Halla-ahon valinnan yhteydessä sieg heil -tervehdyksiä. Oma reaktioni tähän oli eilen lähinnä *pfffft* koska onhan se nyt ilmiselvää että Halla-ahoa kannattaa erityisesti natsimieliset. Ja kun tätä skeneä on aktiivisesti seurannut tarpeeksi pitkään, heilaaminen ei kauheasti enää järkytä.

Mutta! Elovaaralla ei ollutkaan niitä luvattuja todisteita esittää tästä, ja somessa kiertänyt kuva (alla) ei olekaan heilaamista vaan äänestämistä, ilmeisesti.

hei me heilataan
Hämmentävää tässä kuvassa: tuo maailman tiskirättisin kravatti kuvan keskellä, ja se että onnistuttiin ottamaan kuva Persujen puoluekokouksesta niin ettei kukaan heilaa

Mitä se todisteiden puuttuminen tarkoittaa nyt sitten? No mitä väliä. Ehkä Elovaara valehteli, ehkä Elovaara käsitti homman väärin silloin kokouksessa, ehkä joku valehteli Elovaaralle, ehkä heilattiin mutta siitä ei olekaan kuvaa, ketä kiinnostaa vohoi helvetti. 

Vohoi helvetti -osuuteen palataan pian, mutta otetaanpas raskaan sarjan journalistin ja faktapohjaisen uutisoinnin suomenmestarin Sean Ricksin pari kommenttia Twitteristä.

ricks1ricks2

No niin siis tuota. Nyt se on tärkeä saada ne faktat kohdalleen. Koska siis tuota, olennaisintahan tässä äärioikeistoyhteyshommassa on se että heilasiko joku puoluekokouksessa. Koska tästähän riippuu kaikki.

Eikun ei mikään. Sillä ei ole yhtään mitään väliä. Sen sijaan kaikki millä on väliä, on jo tapahtunut ajat sitten.

Halla-ahon, Olli Immosen, Leena Meren, Simon Elon, Maria Lohelan, Juho Eerolan, Sampo Terhon, Jussi Niinistön, Laura Huhtasaaren, Vesa-Matti Saarakkalan ja Riikka Slunga-Poutsalon (mainitsin vain ne jotka tiesin ulkoa) yhteydet ja flirttailut äärioikeiston kanssa ovat olleet julkista tietoa jo vaikka miten pitkään. Ollaan kuuluttu Suomen Sisuun, ollaan hengailtu Suomen Vastarintaliikkeen kanssa, on haettu kannatusta Hommaforumilta ja silloin tällöin pikkaisen ollaan julistettu somessa rotusotaa. Tämä on kaikki julkista tietoa.

Ja silti, media ei ole osannut tehdä tällä yhtikäs mitään. Soini sai sanoa Suomen Sisua “samanlaiseksi kuin metsästysseura” ja sai luvata “harjaavansa” Olli Immosen vaikkei loppujen lopuksi tehnyt yhtään mitään. Helsingin Sanomat kipuili monta vuotta sen kanssa että kehtaako itseään kansallissosialistiseksi kutsuvaa Suomen Vastarintaliikettä sanoa natsistiseksi. Me Naiset tekee human interest -juttuja Halla-ahon perheestä.

Vasemmistoliiton viisain ihminen Tatu Ahponen huomautti aiemmin, että mitä Perussuomalaisiin mielipiteisiin ja median analyyseihin tulee, niin mediassa on hirvittävästi tendenssiä sivuuttaa sisällöt ja nähdä niissä jotain mitä niissä ei ole. Teuvo Hakkarainen on joka suhteessa äärioikeistolaisimpia kansanedustajia mutta senkin media on sivuuttanut kansanmiehen imagon takia. Ja Halla-ahon ideologiaa ei ole haluttu todellisuudessa käsitellä. Kaiken voi aina sivuuttaa ja Soinin selitykset ovat tähän asti kelvanneet joka kerta.

Se siitä. Tämän piti olla paljon lyhyempi kirjoitus koska minulla on poskiontelontulehdus ja haluan suihkuun.

Mutta, koska minä en ihan oikeasti tajua toimittajien ajatusmaailmaa, miksi ihmeessä se heilaus puoluekokouksessa nousee nyt tärkeäksi asiaksi, kun kaikki muu on voitu sivuuttaa miten vaan?

 

Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Sipilä I 2015-2017: Ja kuinkas sitten kävikään?

Tänään se oli sitten virallista: Sipilän hallitus kaatui.

kaikkimeni.jpg

Ensimmäisenä, minä en varsinaisesti uskaltanut veikata Halla-ahon valitsemisen puolesta, koska Perussuomalaisten puoluekokouksessa siihen vaikutti ennen kaikkea se että kenen kannattajat vaivautuivat tulemaan paikalle. Nyt kävi näin.

Sipilällä toki oli suuri hinku pitää hallitus kasassa kahdesta merkittävästä syystä: sote-uudistus ja maakuntamalli. Autioituvien maakuntien Suomessa, Kepulla ei ole tulevaisuutta ellei maakuntamallia ja maakuntahallintoa saada pystyyn niin että Kepulla riittää tulevaisuudessa suojatyöpaikkoja jaettavaksi hyville velille ja tukirahoja puljattavaksi samaisille.

Sote-uudistuksen osalta taas Kokoomuksen motiivit saada se läpi on ilmiselvät, koska kokoomus on terveysalan yritysten taskussa ja moni rahoittaja polttaa päreensä jos sote-uudistus kaatuu. Sipilän osalta taas motivaatiot ovat liian hämäriä jotta niistä saisi kiinni sen enempää kuin että Sipilä kokee että on paras ratkaisemaan tämän ongelman joka on monia vuosia jo roikkunut limbossa. Mutta, vaikka uskot itseesi voit olla silti ihan paska. Sotehan on jo käytännön tasolla hirttänyt kiinni, ja se tekikin mahdolliseksi Petteri Orpon manööverit viikonloppuna.

Se mikä loppujenlopuksi löi naulat Sipilän hallituksen arkkuun on se joka on suosikkipuheenaiheeni, eli ideologia. Asiakysymyksistähän Orpon, Sipilän ja Halla-ahon välillä ei ollut keskustelua niinkään, koska pääpiirteittäin kaikki edustavat samaa oikeistolaisuutta esimerkiksi talouspolitiikassa, vaan ideologisista arvoista.

Kokoomuksen uusliberaali jäsenistö ja äänestäjäkunta oli se joka ratkaisi tilanteen lähestulkoon yksiääneisesti toteamalla hyi saatana ei koskaan yhteistyöstä Halla-ahon kanssa. Heille on ollut täysin ok tehdä rasistista politiikkaa aiemmin, mutta se että siitä tehtäisiin eksplisiittistä siinä muodossa että avoimen rasistinen Halla-aho pääsisi sanomaan ääneen sen miten tässä oikeastaan turvapaikanhakijoiden suhteen toimitaan, se ei käynyt.  Ja sen tajusi Petteri Orpokin, mikä oli minulle vähän häkellyttävää.

Ilmiselvää oli se että Kokoomuksen kenttä oli nousemassa kapinaan. Tämä yhdistettynä tilanteeseen, missä Halla-aho klovnijenginsä kanssa ei pysty takaamaan esimerkiksi puoluekurin toteutumista, tilanne muuttui mahdottomaksi Orpolle. Jos sote-uudistus näyttää muutenkin olevan vaakalaudalla ja hallituskumppani ei pysty takaamaan ääniä, ei ole mitään syytä jatkaa kokoonpanolla joka saattaa kaatua itsekseen. Erityisesti jos sen myötä oman puolueen kannatus saattaa romahtaa, ja seuraavan hallituksen muodostaa vaalit voittaneet Vihreät.

Sitä en toki tarkalleen tiedä että mitä Kesärannassa tapahtu, kun oikeistopuoluejohtajat Halla-ahon rasismiin pakahtu. Voisin kuitenkin kuvitella että se että Halla-aho kieltäytyi jo eilen irtisanoutumaan aiemmista rasistisista ja naisvihamielisistään kommenteista vaikutti jonkin verran asiaan. Syytä on epäillä että Sipilä odotti että Halla-aho luonnollisesti tekisi jonkinlaisen huoneenlämpöisen irtisanoutumisen niistä, mutta eipä tehnyt.

On turha katsella näissä kuvioissa mitään suurta poliittista kaavaa: jo 2015 ennustettiin ettei hallitus istu kautta loppuun, ja yhtenä potentiaalisena syynä siihen pidettiin jo silloin Perussuomalaisten sisäistä hajaannusta, jota Soinin häpeällinen uran loppu ja vaalitappiot ovat lisänneet viime päiviin asti. Tässä ei ole käynnissä mikään oikeiston masterplan, vaan aiemmat sisäiset ristiriidat tuli kulminaatiopisteeseensä.

arvojohtajajuus
Lukekaa laajempi kommentti tästä täältä

Ja kuten tavallista, Juha Sipilällä ei tunnu olevan mitään hajua siitä että miksi edes Kokoomuksen kenttäväki (ja osittain myös hänen oma puolueensa) nosti tästä mekkalan. Sipilähän on rasisti joka on hyväksynyt rasistisen maahanmuuttopolitiikan jo alusta alkaen, mutta tällaiset lausunnot antavat kyllä ymmärtää ettei Sipilällä ole kerta kaikkiaan mitään hajua mistään yhteiskunnallisesta.

Mitäs muuta? No, vasemmiston älyköthän ovat jo todenneet että hallituksen kaatuminen pahensi tilannetta entisestään, koska vasemmisto tykkää hävitä joka kerta. Mitäpä siitä että hallituksen kasassa pysyminen olisi tarkoittanut vielä enemmän kuolleita turvapaikanhakijoita.

pässi

Tulevasta: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat kaikki ilmoittaneet että ainoastaan uusien vaalien kautta mennään hallitusneuvotteluihin. Mikä on toki täysin loogista, koska kaikilla kolmella saattaisi olla lähinnä voitettavaa vaaleissa. Myös Perussuomalaisten kannalta vaalit voisi olla ihan hyvät, koska vaalitappio on tulossa kuitenkin, sen voisi nyt pistää Soinin piikkiin (mikä on toki totta koska Soini on epäkelpo) ja se tarkoittaisi että seuraava eduskuntaryhmä on enemmän Halla-ahon itsensä henkinen ilman turhaa SMP-Soini -painolastia.

Joten ainoaksi toimintakelpoiseksi koalitioksi jää Kepu-Kok-RKP-KD. Sillä saataisiin aikaan noin 101 edustajan hallituskoalitio, joka ei ole stabiili pidemmän päälle, jos lainkaan stabiili. Perussuomalaisten ryhmästä voidaan odottaa loikkauksia muihin puolueisiin toki.

Sipilälle ei oikeastaan jää kuin huonoja vaihtoehtoja: heikko koalitio tai sitten uusiin vaaleihin myöntyminen. Hänen osaltaan lähtölaskenta puoluejohtajuudesta on alkanut jo, Mikä on hyvin ja oikein Suomen historian huonoimmalle pääministerille.

 

Sipilä I 2015-2017: Ja kuinkas sitten kävikään?

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

nakkimuki.jpg
Kun puolueesi kannatus on tippunut kolmannekseen mutta mukissa on vielä nakkeja

Näin sitten siinä kävi että Halla-ahosta tuli Perussuomalaisten puheenjohtaja. Halla-ahosta enemmän olen kirjoittanut täällä, mutta it’s time for some game theory. 

Tätä kirjoittaessani avoimesta ikkunastani kuuluu kovin äänekkäästi sekä voitokkaiden rasistien mölinä ja liberaalien mitä tässä maassa oikein tapahtuu –ulina. Molemmat toki ovat väärässä reaktioissaan ja kerron nyt miksi.

Ensinnäkin, liberaaleilla ei ole oikein kykyä ymmärtää sitä että joka ainoa suomalainen poliittinen puolue on täysin valmis tekemään yhteistyötä rasistien kanssa, kunhan siitä ei tule merkittävää imagohaittaa. Halla-aho on imago-ongelma koska liberaalissa Suomessa rasismia ei saa ilmaista julkisesti. Sampo Terho (rip Sampo josta piti tulla Soinin manttelinperijä) osasi olla viimeiset 10 vuotta hiljaa rasismistaan, joten Sampo Terho olisi ollut täysin luonnollinen yhteistyökumppani Petteri Orpolle ja Juha Sipilälle, noille rasistisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeille.

Se liberaaleista, mutta entäpä sitten Persut?

Edes Edward Gibbon (saati sitten Paul Kennedy) ei osaisi kirjoittaa noinkin sujuvaa nousu ja tuho -narratiivia mistään. Palaillaan suurinpiirtein vuosiin 2009-2010. Keskustapuolue ryvetti itseään jatkuvasti skandaaleissa tuolloin ja onnistui tuhoamaan oman kannatuksensa. Kannatuksen piti mennä jonnekin, ja siitä hyötyi ennen kaikkea Perussuomalaiset, koska media päätti jostain syystä käsitellä Soinia ja Perussuomalaisia silkkihansikkain. Hieman jopa samansuuntaisesti kuin mistä Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Trumpista.

Jo hieman ennen tätä, suomalainen äärioikeisto oli alkanut hakeutua Perussuomalaisten riveihin. Sieltä löytyi fasistisen Suomen Sisun porukka kuten esimerkiksi Teemu “Ikuinen kakkonen” Lahtinen, Johannes “Näytän ruotsinlaivatrubaduurilta” Nieminen, James “James Hirvisaari” Hirvisaari ja tietenkin Jussi “Kellarien kasvatti” Halla-aho. Ja monia muita, kuten se kotkalainen tyyppi joka näyttää K-menu-versiolta Jouni Hynysestä mutta jonka nimeä en muista enkä jaksa tsekatakaan tähän hätään.

Ja perussuomalaiset voitti vaalit, mutta ei mennyt hallitukseen. Kepu sai rivinsä kasaan ja perussuomalaisten kannatuskin alkoi tippua. Kevään 2015 hallitusneuvotteluissa Timo Soinille taisi valjeta että tämä on nyt se viimeinen hetki raahata ruhonsa ministeriaudin takapenkillä, koska toista ei ole tulossa.

Tässä on tosiaan tärkeää huomata se että puolueen linjan on aina päättänyt Timo Soini yksin, ei kukaan muu.

Toki Perussuomalaisilla oli tietty ongelma tässä hallitusyhteistyössä Kempeleen Mugaben ja Alexander Stubbin kanssa: puolueen pitäisi allekirjoittaa Juha Sipilän leikkausagenda ja Kokoomuksen yksityistämisagenda. Mutta näin Soini päätti tehdä, jotta saisi lopettaa uransa ainakin tietyssä mielessä huipulla. Lopputuloksena oli se että lähestulkoon yhtenä äänenä, Perussuomalaisten äänestäjäkunta haistatti paskat koko puolueelle ja palasi äänestämään demareita tai lakkasi äänestämästä. Yksinkertaistan, mutta näin se suurinpiirtein meni. Leikkauspolitiikka ei ollut tervetullut, erityisesti kun Soini oli kovasti yrittänyt esittää olevansa köyhien ja eläkeläisten asialla aiemmin. Takki kääntyi.

Käytännössä ainoa osa-alue missä Perussuomalaiset eivät myyneet periaatteitaan hallitukselle oli rasistisen maahanmuuttopolitiikan ajaminen keskellä vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Tämä oli muulle hallitukselle toki helppo myönnytys tehdä, koska sekä Keskustapuolue että Kokoomus on aina olleet rasistisia puolueita. Perussuomalaisten kannattajakunta toki haukkuu muuta hallitusta suvaitsevaisuudesta mutta no, tästä enemmän alla. Todettakoon toki että suomalaisten pakolaispolitiikan rasistisuudesta voi helposti lukea Maahanmuuttoviraston historiikista “Mansikkamaan vartijat”, joka saa ilmaiseksi täältä. Valistakaa itseänne, rakkaat lukijat.

Kun vuosien 2015-2016 kannatuksen lasku mitattiin vuoden 2017 kuntavaaleissa, tulos oli katastrofaalinen. Valtuutettujen määrä putosi yli neljälläsadalla ja tuli kohtuullisen selväksi että ei tämä tästä enää. Ja Soini toki ilmoitti jo ennen vaaleja eroavansa puoluejohtajan tehtävästä, koska oli onnistunut tuhoamaan puolueen kannatuksen. Mitä Rotta-Timppa ei koskaan toki tule myöntämään mutta näinhän se on. Ja palaamme tähän päivään, 10. kesäkuuta hevomme vuonna 2017.

Twitterissä on nyt Halla-ahon valinnan jälkeen näkynyt paljon “tarkoittaako tämä että Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on muuttunut jyrkemmäksi?”-tyyppisiä liberaalimörköjen tuumailuja. Vastaus on ei.

Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka on aina ollut rasistista, erona on ollut se että joskus aiemmin puolueessa oli muitakin kuin niitä joiden ainoa motiivi poliittiseen toimintaan on rasismi. Se vanha SMP-siipi on hävinnyt jonnekin ja tämän päivän Perussuomalaiset aktiivit ovat joko avoimia rasisteja/fasisteja tai sitten kyseessä on Tiina Elovaara. Ihan jo pelkästään siksi että ihmiset joita kiinnostaa muutkin asiat eivät löydä enää syytä äänestää puoluetta.  Eikä näköpiirissä ole sellaista poliittista muutosta, jolla tämä rasistiklikki voisi nostaa omaa kannatustaan, koska ihan oikeasti ihmisiä Suomessa kiinnostaa mahdottoman paljon moni muukin asia kuin se että tuleeko tänne turvapaikanhakijoita.

Lisätään tähän soppaan vielä Halla-ahon kyvyttömyys johtaa edes ryyppäjäisiä panimossa, hänen lähinnä avoimen vastenmielinen luonteensa ja yleinen tietämättömyys mistään poliittisesta toiminnasta (protip: jos ihmisen poliittinen ura on täynnä henkilökohtaisia saavutuksia, muttei poliittisia, kyseessä on yleensä omavoitontahtoinen broileri) niin ei se varsinaisesti mikään resepti menestykselle ole. Sampo Terho olisi ehkä osannut saada puolueen toimimaan jotenkin oikeistokonservatiivisena vaihtoehtona Keskustalle ja Kokoomukselle, mutta Halla-aho todennäköisimmin ei onnistu siinä mitenkään.

Joten voitte lakata huutelemasta että miten tämä on mahdollista ja mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Hyvällä todennäköisyydellä tästä ei ole tulossa mitään demokratian auringonlaskua taihi fasismin yötä.

Tämä on kuolleiden aamukoitto, koska Perussuomalainen puolue on onnistunut surmaamaan itsensä Soinin egoismin ja oman uran takia.

 

 

 

 

Perussuomalaiset ja kuolleiden aamunkoitto

Jussi Halla-aho poliitikkona

Tässä blogauksessa ei puhuta lainkaan Jussi Halla-ahon varsinaisista mielipiteistä (vastenmielisiähän ne on), Jussi Halla-ahon rasismista (koska rasistihan se on) tai Halla-ahon kuulumisesta fasistiseen liikkeeseen. Kaikkein vähiten puhutaan Halla-ahon perhedraamasta.

halla-aho-1200x675.jpg
K-menu tier Mussolini 

Ei, nyt puhutaan siitä mistä on sangen vähän puhuttu, eli Halla-ahosta poliitikkona. Lähiaikoina kuitenkin tullaan näkemään että kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja: Rotutohtorista vai kryptorotutiedemiehestä.

Sen verran mainittakoon taannoisesta perhedraamasta että ilmeisesti Perussuomalaisten sisäpiirissä jonkin verran pelätään Halla-ahon mahdollisuuksia päästä puheenjohtajaksi sen sijaan että huomattavasti sovinnaisempi ja ennenkaikkea toimintakykyisempi Sampo Terho valittaisiin, ja näin ollen tieto perhedraamasta piti vuotaa kaikille mahdollisille journalisteille.

Halla-ahon kannattajien keskuudessa vallitsee jonkinlainen käsitys siitä että “vihervasemmisto” (mitä se sitten onkin, koska Halla-ahon kannattajien mielestä Jyrki Katainen on eittämättä Suomen pahin kommunisti) on kauhuissaan siitä että Halla-ahosta voisi tulla puheenjohtaja. Missä on tietenkin eräänlainen totuuden siemen, koska tiettyjä liberaaleja se mahdollisuus kammottaa sen symboliarvon takia. Samoja liberaaleja joku Sampo Terho ei kammota, koska Sampo Terho osaa pitää suunsa kiinni niiltä osin, mikä koskee avoimesti rasistisia ilmaisuja.

Soinin pelko taas taitaa pohjata lähinnä siihen että Halla-aho on aivan kammottavan huono politiikkona. Toistakaamme.

Halla-aho on aivan kammottavan huono poliitikko.

Se mille Halla-aho on rakentanut uransa on aika lailla nämä kaksi asiaa:

  • Avoin rasismi
  • Kannattajakunta jota ei kiinnosta minkään negatiivisen huomiointi

Ja se on oikeastaan siinä. Yleisesti ottaen kun puhutaan jopa rivikansanedustajista voidaan yleensä sanoa että poliitikolla on jotain erityisosaamisalueita. Halla-aholla on lähinnä aktiivinen tapa väheksyä kaikkea politiikkaa mikä ei liity tavalla tai toisella maahanmuuttoon, eikä erityisesti kiinnostusta oppia yhtään mitään.

Toki ilman tietopohjaakin pärjää, jos on karismaattinen ja osaava esiintyjä, joka osaa saada median puolelleen. Taitava poliitikko ymmärtää että media ei ole ystävä, mutta osaa pelata median suhteen ainakin sen verran, ettei journalistilla ole erityistä mielihalua ryhtyä vittuilemaan haastateltavalle. Halla-aho taas on kiukutellut toistuvasti niin Ylelle kuin Helsingin Sanomillekin, mikä aika selkeästi näkyy siinä miten hänestä nykyään kirjoitetaan. Jotenkin voisi epäillä, että puheenjohtajana, joka joutuu usein reagoimaan puolueen asioihin mediassa, tämä ei ole varsinainen meriitti.

Ja siitä esiintymisestä: verratkaapas joskus huviksenne Halla-ahon esiintymistä tämän nemesikseen Li Anderssoniin. Halla-aho ei osaa antaa haastattelua punastelematta, takeltelematta ja jankkaamatta.

Sitten voidaan toki mainita ne kaikki raskauttavat jutut Halla-ahon aiemmasta historiasta, mitä tämä on muista poliitikoista sanonut ja niin edespäin, joka ei luo varsinaisesti hyvää pohjaa millekään yhteistyölle, erityisesti kun ottaa huomioon sen että Halla-aho ei ole koskaan oppinut käyttäytymään poliitikon tavoin.

Ja yhtään mitäänhän Halla-aho ei ole saanut aikaan Helsingin kaupunginvaltuustossa, eduskunnassa tai europarlamentissa, paitsi paariastatuksen missä muut poliitikot eivät edes tervehdi häntä käytävillä.

Mutta se on sivuseikka Halla-ahon kannattajille, jotka ovat kymmenen vuoden ajan voineet olla huomioimatta kaiken negatiivisen uutisoinnin suosikkirasististaan. Halla-aho onkin kenties hyvin onnistunut tekemään henkilökohtaisen uran politiikassa, mutta se ei tarkoita että hän olisi vieläkään hyvä poliitikkona, vaan siinä että hän on onnistunut rakentamaan kannattajajoukon joka äänestää häntä täysin kritiikittä.

Puoluejohtajana taas hänen pitäisi olla aidosti hyvä poliitikkona, koska hänen pitäisi osata pitää puolue kurissa ja hajoamatta sisäisiin ristiriitoihin ja johtaa vaalityötä. Mitä hän ei aio tehdä, vaan aikoo puolueen puheenjohtajanakin pysyä europarlamentissa ja Brysselin simpukkapatojen äärellä. Tilanteessa missä Perussuomalaiset on totaalisessa kriisissä äänestäjien kaikotessa, eduskuntaryhmän jäsenet miettivät että mites seuraavissa vaaleissa käy niin se ei ole varsinaisesti puolueen eduksi että puolueen puheenjohtaja tekee mitä lystää.

Halla-ahon valinta tulisi romuttamaan perussuomalaiset täysin, ja siksi Soini ja Terho häntä pelkääkin. Mutta sehän ei Halla-ahoa kiinnosta, koska häntä kiinnostaa ainoastaan oma etu ja oma ego. Siksi hän on poikkeuksellisen huono poliitikko.

 

 

Jussi Halla-aho poliitikkona

Kansallismielisyys, maahanmuuttokriittisyys, sanoja joita ihmisen ei pidä käyttää

WordPress ehti jo kerran syödä tämän kirjoituksen joten otetaanpa uusiksi. Kirjoitan tästä siksi että nämä termit tulee taas tapetille Halla-ahon tuoreimman Putous-tempauksen takia.

Kansallismielisyys ja maahanmuuttokriittisyys on termejä jotka on kiertoilmaisuja seuraaville sanoille: fasismi ja rasismi. Tämä on se lyhyt versio. Jos joku käyttää niitä itsestään, no, nyt tiedätte mitä ne on oikeasti. Jos sattuu olemaan journalisti, termejä ei kannata käyttää lainkaan.

Kansallismielisyys on termi minkä Suomen Sisu otti käyttöönsä joskus tuossa vuosituhannen vaihteessa, milloin Suomen Sisu oli vielä dänkimpi järjestö kuin nykyään. Silloin niiden foorumeilla haaveltiin muun muassa “Leirihallinnon” perustamisesta ja siitä miten parisataatuhatta suomalaista pitäisi ampua maanpettureina. Nykyään ne julistaa sellaista lähinnä dokaillessaan Keskiviikkokerhoissaan.

Mutta, Suomen Sisuhan on tunnetusti fasistinen ja rasistinen järjestö, minkä voi päätellä aika helposti niiden vanhasta sloganista joka kuului “vastustaa rotujen luonnotonta sekoittumista keskenään.” Entinen PJ Päivike yritti sitä joskus Verkkouutisille selitellä 2013 mutta lopputulos ei ollut kovinkaan vakuuttava.

suomenmifu

Siihen on saatu mukaan paitsi rotupuhtaus, myös transviha, toisinajattelijoiden uhkailu ja pönttöisänmaallisuus, mikä on aika komea saavutus noin lyhyeltä pätkältä. Anyway, kansallismielisyys  oli hyvä sana käyttää kun edes Suomen Sisu ei ollut niin pönttö että kehtaisi sanoa itseään avoimen fasistiseksi. Nykyinen Suomen Sisun PJ on muuten kansanedustaja Olli “Rahowan todistaja” Immonen jolla meni hetkeksi välit Timo Soinin kanssa kun meni yllättäen ja pyytämättä julistamaan rotusotahommia Facebookissa.

Suomen Sisu oli tosiaan melkoisen dänkki järjestö noin kaikin puolin jolla ei kovinkaan paljon jäseniä ollut, mutta joskus tuossa viime vuosikymmenen kuluessa Sisu alkoi valkopestä omaa julkisuuskuvaansa. Sen ohessa Suomen Sisu esimerkiksi sulki omat fooruminsa ja Sisun aktiivit kuten esimerkiksi Perussuomalaisten roskajulkaisun Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila perustivat Hommaforumin. Virallinen selitys on se että Hommaforum on jatketta Halla-ahon blogin kommenttiosiolle tai jotain mutta kuka sitä nyt uskoo. Sisu halusi siirtää keskustelut jonkin sellaisen brändin alle joka ei voisi haitata järjestöä muuten.

Samassa yhteydessä lanseerattiin termi maahanmuuttokriittisyys. Vähemmän yllättäen tämä tarkoittaa mitä diipeintä ja sekavinta rasismia, minkä jokainen Hommaforumilla vieraileva voi todeta ihan itse, minä en aio hukata aikaa sen perustelemiseen että miksi Hommaforum on rasistinen. Pääpaino tässä on toki islamvastaisuudella ja sen rasistisilla muodoilla, mutta Hommassa aina vähän väliä pulpahtaa pintaan antisemitismi ja viha suomenruotsalaisia kohtaa ynnä muuta sellaista noiden piirien peruskamaa. Hommaforum on viime vaalien jälkeen ollut lähinnä pystyynkuollut keskustelupalsta missä on enää kourallinen keskustelijoita, kun perussuomalaisiin lähteneet poliittiset fasistit ja rasistit ovat päässeet valtion lihapatojen ääreen.

Tästä lähtien tietynkaltainen ongelma on ollut se että journalistit suuressa viisaudessaan ovat kritiikittömästi käyttäneet termejä maahanmuuttokriittinen ja kansallismielinen uutisoidessaan rasististen ja fasististen toimijoiden edesottamuksista. Muun muassa Suomi Ensin -liikettä on kuvailtu maahanmuuttokriittiseksi. Surkuhupaisinta on se miten Helsingin Sanomat on päättäneet kuvailla Suomen Vastarintaliikettä kansallismieliseksi vaikka järjestö itse kuvaa itseään kansallissosialistiksi. Eli niinkuin natsijärjestöksi.

Jos haluaa lukea tästä skenestä enemmän koska minä en todellakaan jaksa kirjoittaa kaikkea tähän, kannattaa hakea kirjastosta Äärioikeisto Suomessa, jonka on kirjoittanut Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso. Se on varsin hyvä kirja.

Ja ihan turha muuten tulla kommentteihin uikuttamaan, jos on rasisti.

 

 

Kansallismielisyys, maahanmuuttokriittisyys, sanoja joita ihmisen ei pidä käyttää

Kun itsemurhalle on mukava naureskella

Sisältövaroitus: itsemurhan yritys, rasismi.

Lainaan tähän Elina Vainikaisen fb-statuksen aiheesta koska se avaa tilanteen parhaiten. Alla sama kuvamuodossa.

ateneum_itsemurha

Itse bongasin tapahtuneen Punk In Finlandilta kaverin vinkattua aiheesta. Toivottavasti minun ei tässä tarvitse liikaa avata sitä miten suomalainen yhteiskunta sallii tällaisen tapahtua. Suomi Ensin on saanut jatkaa rasistista mielenosoitusta sananvapauden varjolla Helsingin keskustassa jo neljättä viikkoa, häiriten ohikulkijoita väkivaltaisesti ja käyttäytyen samalla uhkaavasti turvapaikanhakijoita kohtaan. Mitään viranomaisten asettamia rajoja mielenosoitus ei ole totellut, ja viranomaiset eivät siihen ole puuttuneet lukuunottamatta sitä kertaa kun alkuperäinen mielenosoitusleiri Lasipalatsin kyljessä tyhjennettiin.

Kansanedustaja Laura Huhtasaari on käynyt pitämässä puheita leirissä, niinkuin toki perussuomalaisen sopii tehdä ennen vaaleja, koska rasismillahan perussuomalaiset kamppailee.

Ja äärioikeistolaiset suunnittelevat hyökkäävänsä turvapaikanhakijoiden leiriin lauantaina. Siellä leirissä on muuten pieniä lapsia jatkuvasti.

Ja suuressa viisaudessaan Helsingin poliisi ei tule toki tekemään mitään. Jos kyseessä olisi vaikkapa antirasistinen mielenosoitus, kuten itsenäisyyspäivänä, siellä olisi jo mellakkapoliisit paikalla ajamassa Suomi Ensin -väkeä pois. Mutta ei, koska poliisi tukee rasisteja.

Tämä bloggaus ei ole kyllä menossa yhtään mihinkään. Voin todeta vaikka millaisia tosiseikkoja Suomi Ensin -ryhmän rasistisesta pahuudesta, Helsingin poliisin implisiittisestä tuesta ja poliisin tekopyhyydestä mitä vihapuheeseen tulee.  Siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Päättäjiä ei kiinnosta, paitsi niitä päättäjiä jotka kerää äänensä rasismilla. Tämä on se mitä suomalainen yhteiskunta on.

Jos voitte, osoittakaa tukenne turvapaikanhakijoille. Lahjoittakaa rahaa, vaatetta tai ruokaa. Tarjotkaa heille lämmin yösija, jos heillä ei sellaista ole. Mutta älkää auttako viranomaisia turvapaikanhakijoiden käännyttämisessä, koska jos autatte, verta on myös teidän käsissänne.

Kun itsemurhalle on mukava naureskella

Vähän käytettyjen ehdokkaiden alennusmyynti ja antirasismin ongelmallisuus

Toveri Suvi Auvinen eilisessä blogauksessaan purki ongelmallisuutta joka liittyy siihen miten Perussuomalaisten entiset kannattajat valuu nyt muihin puolueisiin ja se on muille puolueille paitsi mahdollisuus, myös uhka. Erehdyin aiemmin sanomaan että Vassi kestää paremmin kriitiikkiä sosiaalisessa mediassa kuin Vihreät. Pyydän anteeksi, näin ei ole.

Tarkastellaan tätä ihan ensimmäiseksi noin viestinnän ja imagon perspektiivistä. Kaikki tietää että puolueelle on aina kiva jos joku korkeamman profiilin ehdokas loikkaa puolueeseen toisesta puolueesta. Se tuo omat äänestäjät mukanaan ja oman kampanjointinsa ilman että kenenkään puolueessa tarvitsee oikeastaan tehdä mitään sen eteen. Mycket kiva.

Hurstin tapausta Auvinen avasikin enemmän, että mikä siinä haisee, koska Hurstin aiemmat kommentit mm. transihmisten asioista ja maahanmuuttajien asioista on ihan suoraan ristiriidassa sen kanssa mitä Vasemmistoliitto ajaa. Ja lähtökohtaisestihan pitää todeta se että jokainen perussuomalainen on hyväksynyt osallistuvansa rasistisen puolueen toimintaan.

Jo viime viikolla Helsingin Vasemmistoliiton vaalityöntekijä Hanna Mithiku kommentoi asiaa näin:

 

mithiku.PNG
Alkuperäinen status täällä

Perusongelma mihin nämä palautuu on se että Perussuomalaisten peijaisista tuodut ehdokkaat  (erityisesti nimekkäät sellaiset) on itsessään aina ongelmallisia koska se tulee aina näyttämään halpahintaiselta opportunismilta ottaa näitä ehdolle.

Sitoumuksiin vetoaminen, kuten Auvinen kirjoitti, on aika hölmöä touhua koska jokainen tietää ettei niillä ole mitään sen suurempaa arvoa kuin että niillä voi päästä ehdokkaista eroon jos ehdokkaat on avoimesti rasistisia. Kynnys puuttua ehdokkuuksiin on kuitenkin melko korkea ja jos medialta ei tule painetta niin sitä ei tehdä.

Viestintälinjan olisi pitänyt olla paljon, paljon parempi jotta Hurstin kantojen muuttuminen näyttäytyisi todellisena. Hurstin todellisista kannoistahan en toki itse tiedä mitään, mutta Slunga-Poutsalon kuolemattomia sanoja käyttäen, näin nämä asiat koetaan. Ei minua tarvitse vakuuttaa koska minä en äänestä nyt muutenkaan, mutta ne Helsingin äänestäjät, ne pitäisi vakuuttaa siitä että Hursti tulee oikeasti ajamaan tasa-arvoa.

Toiseksi: Vasemmistoliitolla on pikkuisen ongelmaa käsitellä epätasa-arvoisia asenteita oman puolueensa sisällä. Kun keskustelua tästä käytiin Twitterissä, niin joku rovaniemeläinen vasemmistoliittolainen päätti syyttää minua ja Auvista siitä että olemme etuoikeutettuja. Hurstilla on aika paljon massia. Minä elin elämäni ensimmäiset vuodet maatalossa jossa ei ollut juoksevaa vettä ja elän noin kolmella huntilla kuussa.

Ja tietenkin Vasemmistoliitto onnistui viime kesän puoluekokouksessaan tekemään valtavan farssin sellaisesta kysymyksestä kuin että onko puolue feministinen vai ei. Puolueen aktiiveista yllättävän moni ei pidä feminismistä ja puolueen sisäisissä keskusteluissa tämä tuodaan kovaäänisesti esille ja usein. Puolue ei suostu käsittelemään sitä ongelmallisuutta lainkaan.

Voisimme toki myös käsitellä sitä että miten lähtökohtaisesti jokainen suomalainen puolue identifioi itsensä nimenomaan valkoisen kantasuomalaisuuden kautta ja miten suomalaisen yhteiskunnan rakenteellinen rasismi toimii mutta minulle ei makseta siitä joten en mene niin diippeihin tässä.

En sano “tavataan uurnilla” koska en äänestä.

Vähän käytettyjen ehdokkaiden alennusmyynti ja antirasismin ongelmallisuus