Perussuomalaiset, persunuoret ja matka radikalismin keskipisteeseen

SV: Rasismi

Alkuun pieni kommentti siitä miten mielestäni pitäisi keskustella jostain aiheista. Sosiaalisessa mediassa ja mediassa yleensä monesti nostetaan esiin perussuomalaisten rasismia niinkuin se olisi poikkeus ja vaaditaan reaktioita. Se on melko hönttiä, kun muistetaan se että Perussuomalaiset ratsasti eduskuntaan nimenomaan rasismilla (vähintäänkin merkittävänä osana yhtälöä) ja Perussuomalaisten puoluejohtaja on saanut aiheeseen liittyvän tuomionkin, ja noussut pinnalle nimenomaan maahanmuuton vastustajana. Joten meidän pitäisi lakata nostamasta esiin yksittäisiä rasismin ilmentymiä rasistisessa organisaatiossa ja lakata kauhistelemasta niitä. Siitä ei ole mitään hyötyä.

Sen sijaan pitäisi puhua siitä että mitä ne merkitsevät ja miten ne vaikuttavat.

Persujugendin radikalisaatio

Kun Soinin ulossavustuksen ja puolueen hajoamisen myötä puolueessa ei enää leikitty uskottavuusleikkejä, niin kuluneen vuoden aikana moni perussuomalainen on huomannut ilmapiirin muuttuneen puolueessa. Nyt ei enää puhuta harjaamisesta kun on vähän ennusteltu rotusotaa, nyt rotusodasta saa puhua koska Halla-ahoa, Hakkaraista tai Huhtasaarta ei kiinnosta sellaiseen puheeseen puuttua.

Ohessa hieman näytteitä Persujen ja  Persunuorten hiljattaisista ulostuloista, ruudunkaappaukset lainattu Dmitry Gurbanovilta.

halla-aho.jpg

ville savethousussa.jpg

Näissähän sinänsä mitään outoa ei ole. Sisältö on rasistista sinänsä, mutta se on peitelty sellaiseen kielenkäyttöön että se kelpaisi vaikka Kokoomukselle ihan hyvin. Mutta puolueen nuoriso-osastossa mennään vähän eri suuntaan.

eskelinen.jpg

 

roger kulmala.jpg

sipola.jpg

Ja niin edelleen ja niin edelleen, tätä kamaa löytyy vaikka kuinka paljon. Mutta kenen kannalta tämä on ikävä tilanne?

No, Perussuomalaisten itsensä kannalta. Avataanpa tätä hieman. Olen tosin jo kerran aiemmin blogannut tästä mutta toisto on kaiken a & o.

Voidaan melko perustellusti sanoa että Perussuomalaisissa nykyään on sekä laitaoikeistoa että äärioikeistoa. Tämä ei ole varsinaisesti mikään matemaattisen tarkka määrittely, vaan sellainen mitä olen itse käyttänyt. Laitaoikeistolle tyypillisintä on se, että vaikka edustetaan nimenomaan oikeiston kovinta laitaa, mahdutaan silti samoihin pöytiin muiden oikeistolaisten kanssa. Esimerkiksi joku Simon Elo mahtuu tähän ryhmään hyvänä esimerkkinä. Vaikka Elo itse teki vaalikampanjointinsa nimenomaan rasismin pohjalta Homma-forumilla aikoinaan, Elo ei ole kuitenkaan liian far out vaikkapa Kokoomukselle, koska sekä Elon että Kokoomuksen rasistinen agenda ovat sovitettavissa yhteen ihan ongelmitta.

Äärioikeiston osalta taas ongelma on se että äärioikeisto ei usko parlamentaariseen poliittiseen prosessiin muuna kuin väylänä valtaan, eikä ole kiinnostunut minkäänlaisista kompromisesseista linjan suhteen. Ei ole kiinnostusta ylläpitää minkäänlaista julkista uskottavuutta kenenkään muun silmissä, myöskään.

Perussuomalaisen puolueen kannalta on ongelmallista, jos puolueessa nousee nyt sisäisiä riitoja siitä että onko puolueen rasistinen agenda tarpeeksi raju ja onko se riittävä. Monin tavoin Halla-ahon monet tavoitteet on jo saavutettu turvapaikkapolitiikan kiristämisen yhteydessä, ja uusia ei ole asetettu. Tiukemman linjan äärioikeistolaisille tämä ei kuitenkaan riitä, sillä heille kenen tahansa rodullistetun olemassaolo Suomessa on kauhistus, noin karkeasti sanottuna.

Sitten puolueessa tappelevat eriasteisen rasistiset agendat keskenään, ja ylläolevien ulostulojen sanojat eivät varsinaisesti vaikuta muille puolueille sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa voisi saavuttaa mitään yhteisymmärrystä. Ei siksi etteikö Keskusta, Sosialidemokraatit tai Kokoomus ole valmiita käytännössä minkä tahansa asteiseen rasistiseen politiikkaan, vaan siksi että sellaisen politiikan tekeminen, mitä nämä ihmiset vaativat, ei ole mahdollista tässä järjestelmässä ja yhteiskunnassa. Kaikki suuret puolueet pitävät pintapuolisesti kiinni tasa-arvoagendoista ja syrjinnän torjumisesta, ja niiden ei ole mahdollista luopua siitä.

Jossain pisteessä tosiaan on mahdollista että Halla-aho savustetaan ulos puolueesta Soinin lailla koska hän ei ole tarpeeksi radikaali omille seuraajilleen, eikä voi sitä ollakaan.

Onko poliittinen korrektius Perussuomalaisissa mennyt liian pitkälle? 

Perussuomalaisissa on paljon hierottu sitä ajatusta, että kun ei saa enää sanoa mitään suoraan vaikka se olisi totta. Yleensähän sillä tarkoitetaan sitä että joku on sanonut jotain rasistista ja sitten on nostettu syyte ja on saattanut tulla tuomiokin.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että kun laita- ja äärioikeistossa on vuosikaudet huudettu tuota, on täysin mahdotonta kenellekään huutaa peliä poikki ja todeta Roger Kulmalalle että roturutsasta puhuminen on nyt niin kaukana mistään hyväksyttävästä kuin mikään voi olla. Avoin rasismi ilman minkäänlaista kunniallisuuden pintasilausta ei ole äänestäjiin vetoavaa ja se hajottaa sitä illuusiota, että Perussuomalaiset on normaali puolue jota kuka tahansa voisi äänestää. Rasistista mutta salonkikelpoista puoluetta voi äänestää, sekavan brutaalin rasistisen idin puoluetta ei.

Mutta kun on valittu tietty sananvapauskäsitys osaksi rasistista agendaa, siitä on paha lähteä pakittelemaan pois. Ja sen seurauksena Persunuorten rasistiset ulostulot tulevat jatkumaan ja voimistumaan ja todennäköisesti ajavat omalta osaltaan liikettä marginaalisempaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät voi sitä kehitystä pysäyttää mitenkään, vaikka poliittisista syistä se olisikin kannattavaa tehdä, jotta rasistisia agendoja voisi päästä edistämään realististen mahdollisuuksien puitteissa.

Nimittäin toinen dilemma on se että Perussuomalaisten kannattajia ei juuri mikään muu tunnu kiinnostavan. Niinkuin Dmitry Gurbanov huomautti aiemmin, Persujen oma spindoctor ei onnistu nostamaan mitään muuta agendaa esille.

 

Advertisements
Perussuomalaiset, persunuoret ja matka radikalismin keskipisteeseen

Laura Huhtasaari, “Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” ja muita valheita liberaaleilta

huhtasaari
Kiitos taas kuvasta, PIF.

Tässä keskustelussa ei päästetä Laura Huhtasaarta itseään ääneen lainkaan, vaan puhutaan liberaalien tavasta käsitellä Laura Huhtasaarta ja muita äärioikeistolaisia. Jos joku nyt aikoo tulla kommentteihin vänkäämään siitä miten Huhtasaari ei ole äärioikeistolainen, lue tämä teksti ensin ja sitten kirjoita kommentti. Todennäköisesti deletoin kommenttisi julkaisematta sitä mutta se ei pelaa joka pelkää.

Case studyna tässä toimikoon se miten Huhtasaari on hehkuttanut julkisesti Puolan itsenäisyyspäivän fasistista mielenosoitusta. Tässähän ei ole sinänsä mitään uutta: Huhtasaari on myös käynyt puhumassa Suomi Ensin -liikkeen mielenosoituksessa ja myöntänyt että käy “kansallismielisten” tapahtumissa. Eli siitä ei varsinaisesti tarvitse käydä mitään keskustelua.

Anarkistit ja vasemmistolaiset yleensä kykenevät toteamaan että äärioikeistolainenhan tuo on, huolimatta siitä että Huhtasaari kutsuu itseään konservatiiviksi. Ongelma piileekin siinä kun liberalismi ja äärioikeistolaisuus kohtaavat ja liberalismilla ei ole työkaluja dekonstruoida ideologiaa.

Hyvin yleinen reaktio Huhtasaaren äärioikeistolaisiin kommentointiin on todeta “no, Huhtasaari yrittää saada huomiota ja kampanjoida tällä.” Se lienee sellainen shit tier -poliittisen analyysin kulmakivi: poliitikko ei koskaan puhu totta, ja jos puhuukin, niin ei ilmoittamastaan syystä. Todellisuudessa kuitenkin asiat on toisin, ja tämä ajatus ei liberaaleille mene kaaliin lainkaan: joku ihminen saattaa ihan oikeasti kannattaa fasismia, joka ei ole lainkaan yhteensopiva sen kanssa, mitä liberalismi edustaa. 

Siinä lyhykäisyydessään asian ydin. Äärioikeistolaista politiikkaa kommentoidaan vahvasti painotettuna niin, että Huhtasaaret, Halla-ahot ja Hakkaraiset ovat pelkästään jotain sirkusklovneja, joiden tarkoitus on saada huomiota jotta pääsevät vallankahvaan jatkaakseen meininkiä sellaisena kun se nykypäivänä on. Sillä eihän kukaan voi oikeasti olla äärioikeistolainen konservatiivi, eihän? Eihän kukaan ole oikeasti rasisti?

Paitsi että faktat ei oikein tue tätä. Kun Soinin Perussuomalaiset pääsi vallankahvaan, Persujen fasistisiipi (eli se joka on nykyään vallassa Persuissa) pääsi toteuttamaan rasistista maahanmuuttopolitiikkaansa Sipilän ja Kokoomuksen tuella täysin ongelmitta. Samalla tavalla ollaan päästy torppaamaan translain etenemistä ja yritetty torpata tasa-arvoista avioliittolakia.

Ja liberaaleille ei mahdu kaaliin se että miksi joku vastustaisi tasa-arvoista avioliittolakia, koska “eihän se nyt oikeasti haittaa ketään?” Väärin, liberaali. Se haittaa niitä jotka ovat ideologisista syistä seksuaalivähemmistöjen (ja sukupuolivähemmistöjen) vastustajia. Sillä ideologia on asia joka on yhäkin olemassa, ja sillä on materiaalinen voima politiikassa, uskot sinä siihen tai et.

Tästä syystä muuten Petrus Pennanen on ehkä jopa Huhtasaarta sakeampi tyyppi.

“Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” on sellainen lause jonka tyyppisiä kuulee monesti oikeistoliberaaleilta, kun puhutaan vaikka siitä miten sääntelyä pitäisi purkaa tai verotusta lieventää. Ei, meillä kaikilla ei ole samaa fukyamalaista maailmankuvaa kuin teillä. Kaikki eivät kannata liberaalia kapitalismia. Jotkut kannattavat valkoista ylivaltaa kuten Huhtasaari. Jotkut haluavat tuhota kapitalismin kuten allekirjoittanut. Jotkut todella oudot vieläpä kannattavat jotain vasemmistolaista sosialidemoratiaa. Fucked up but real, niinkuin vanha kansa sanoo.

Summa summarum, Huhtasaaren ideologia on kulmikas palikka ja oikeistoliberalismi neliskanttinen reikä. Ne eivät sovi yhteen. Siksi oikeistoliberaalien pitää aina mitätöidä Huhtasaaren äärioikeistolaisen ideologian totuusarvo, koska muuten se haastaa oikeistoliberalismin.

Ja viimeiseksi asia joka ei sinänsä liity mutta on niin huvittava että laitan sen tähän:

Persunuorten Roger Kulmala puolustaa Huhtasaarta että ei ole nytten kyseessä mitään äärioikeistohommia Puolassa. Ja samalla käyttää antisemiittistä ilmaisua “globalistit” joka, kuten kaikki tietää, tarkoittaa juutalaisia. Ja linkkaa fasistiseen lehteen.

brogerhulmala
Sanookohan Kulmalan isä monestikin että “I am ashamed of my large adult son”
Laura Huhtasaari, “Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” ja muita valheita liberaaleilta

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Myönnettäköön: mielikuvitukseni loppui kesken kun mietin kuvituskuvaa (koska blogauksen esikatselu näyttää rumalta ilman). Mennään siis Orwellilla.

George-Orwell-political-speech-638x3221.jpg
Huomatkaa ettei tällä ole mitään tekemistä koko blogauksen kanssa. En jaksanut käyttää Newspeak-juttua tässä.

Maalitus, kiusaaminen, vihapuhe. Nämä on kaikki termejä joilla on tietty merkitys.

Maalituksesta taisi tulla trendikäs sana siinä vaiheessa kun Jussi Halla-aho päätti Facebookissa aloittaa vihakampanjan Turun Sanomien toimittajaa vastaan loppukesästä 2017. Siinä ilmiössähän ei ole mitään uutta sinänsä, MV-lehti, Suomen Uutiset ja Hommaforum ovat aina tykänneet pistää pystyyn vihakampanjoita poliittisia vastustajiaan vastaan. Tilannetta hämmentääkseen äärioikeisto on nyt alkanut puhua itsekin maalittamisesta, kun esimerkiksi PSG Turvan myyntipäällikkö sai rasististen juttujen takia potkut.

Esimerkki alla.

toope-teemu
Taitavaa harhaanjohtoa siinä kun myyntipäällikköä kuvaillaan myyjäksi, niinkuin se olisi rivityöntekijä.

Tietenkin, jos ihminen on jokseenkin älyllisesti rehellinen, tajuaa että tilanteet eivät ole analogisia: toimittaja Härkösen tapauksessa liian positiiviseksi koettu kirjoittaminen rodullistetuista antoi MV-lehdelle ja sen aatetoverille Halla-aholle syytä kannustaa ihmisiä häiriköimään toimittajaa. Koska joku siitäkin yrittää vääntää, todettakoon että kannustamisen ei aina tarvitse olla eksplisiittistä. Siinä käytetään median julkisuutta ja omaa asemaa niin, että jonkun koetun vihollisen profiilia nostetaan omien parissa ja lopputulokset tiedetään. Omat kädet säilyy teknisessä mielessä puhtaina.

Sitten taas tämän Erikeepergaten myötä (blogaukseni aiheesta täällä ja täällä, tässä en sen enempää keissiä avaa koska ehh) on paljon sanottu sitä että Tero Hannula on syyllistynyt Sanna Ukkolan kiusaamiseen. Se ei kyllä ole oikein mahdollista ja se on myös internetkiusaamisen uhreja kohtaan melko törkeää väittää että kyseessä on sama asia. Noin niinkuin lähtökohtaisesti, kiusata voi ainoastaan sellaisesta asemasta jossa siitä on haittaa. Se että satunnainen jätkä jostain Pohjanmaalta twiittailee vitsejä Pressiklubin vetäjästä ei oikein täytä sitä kriteeriä. Erityisesti kun Ukkola ei olisi todennäköisesti niitä nähnyt jollei Ali “Meillä on mahdollisuus dialogiin” Jahangiri olisi Ukkolalle niitä eteenpäin välittänyt. Kuten olen aiemmin sanonut, ihan jo Suomen lakikin huomioi sen että julkisuuden henkilöitä kohtaan saa esittää kärkevää ja jopa epäasiallista kritiikkiä. Se ei ole kiusaamista.

Entäs vihapuhe sitten? Se on aika hauska keissi. Nimittäin, vihapuheelle on olemassa ihan täsmällinen määritelmä.

vihapuhe.jpg

Tässä sitten taas Jarppaministeri kertoo miten hän on kokenut vihapuhetta koska oli kelvoton ministeri.  Ja Atte Jääskeläinen, pääministerin sylikoira, kertoo miten pääministerin saama palaute oli vihapuhetta. Ja nyt kun joku heittää raflaavan kommentin, tämä Merja Ylä-Anttilan kommentti asiaan kertoo paljon.

vihapuhetta taasen.PNG
Rehellisesti sanottuna, kyllä me tiedämme ettei Feldt-Ranta ymmärrä asioita. Hänhän on demari.

Se että puhe on vihaista tai aggressiivista ei tee siitä vihapuhetta. Vihapuheella on toinen merkitys joka yllä mainittiin. Mutta miksi sitten poliitikot ja mediatalot rakastaa näitä termejä?

Siksi että niillä voidaan harhaanjohtaa ja leimata kaikki kritiikki joka on edes inan verran asiatonta (koska joku Hannula nyt tosiaan ei ollut asiaton verrattuna esim. minuun) vääräksi. Ei ole täysin sattumaa että MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo näin, koska MTV:n uutiset ovat turvallisesti asemoituneet puolustamaan vallanpitäjiä, niinkuin tuossa jutussa Jarppaministeristä.

Lyhyesti loppuun: se että joku esittää kommentin asiattomasti tai vihaisesti, ei tarkoita sitä etteikö se olisi validia kritiikkiä silti. Pyrkimys yrittää mitätöidä vääränlainen kritiikki ja vääränlaiset reaktiot politiikkaan, rasismiin, epäoikeudenmukaiseen, and so on, se on propagandistista toimintaa. Enitenhän nimittäin media ja poliitikot haluavat toimia julkisen keskustelun portinvartijoina ja kyetä päättämään siitä mistä puhutaan ja väärän puheen negatointi on tärkeä osa sitä.

 

 

 

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

huhtasaari.jpg
Kiitos tästäkin Punk In Finland

Perussuomalaiset tekivät varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaresta presidenttiehdokkaan, mikä oli tavallaan odotettua ja pääosin täysin merkityksetöntä. Jostain syystä suomalaiset tuntuvat pitävän Niinistöä hyvänä presidenttinä yli Niinistön todellisten tekojen. Myönnettäköön, Niinistö on hoitanut ulkopolitiikan taitavasti hankalassa tilanteessa missä naapurimaa käy sotaa toista eurooppalaista maata vastaan ja ulkoministerinä on kyvytön egoisti, mutta sitä kukaan nyt tuskin huomioi. Siltä osin on aika sama että onko Perussuomalaisten ehdokkaana Halla-aho, Huhtasaari tai Ior Bock.

Satakunnan Marinol Le Pen on Putinin fani, rasisti, Trumpin kannattaja, vihaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, ja niin edelleen. Siitä ei nyt ole erityisemmin mitään sen suurempaa kiistaa, koska sitähän perussuomalaisuus on hyvin suurilta osin ollut sen jälkeen kun Soini päätti että rasistien tuella pääsee vaikka kuuhun.

Nämä kaikki on vähän ongelmallisia mielipiteitä käsitellä, koska media ja liberaalit tuntuvat olevan vieläkin, 10 vuotta sen jälkeen kun rasistinen “maahanmuuttokritiikki” nousi tapetille, olemaan kykenemättömiä uskomaan että joku voi ylipäätään olla rasisti ja kaikkein vähiten halutaan uskoa että joku haluaa ajaa rasistista politiikkaa.

Siihen on syynsä että miksi Ylen artikkelin ainoa poiminta Huhtasaaren mielipiteistä käsittelee niinkin triviaalia asiaa kuin sitä että Huhtasaari on kreationisti.

huhtis

Kommentointi Huhtasaaresta onkin keskittynyt kahteen asiaan, nimittäin Huhtasaaren mielipiteisiin Venäjästä ja Huhtasaaren kreationismiin uskomisesta.

Kreationismi on sellainen ilmiö joka on Suomessa lähinnä kuriositeetti, koska sitä näkee lähinnä dänkeimmissä kristillisissä lahkoissa ja se on pääasiassa amerikkalaista tuontitavaraa. Sen yhteiskunnallinen merkitys on aika lailla nollaluokkaa, paitsi jos kysyy Jyrki Kasvilta ja Piraattipuolueen Apajalahdelta, jotka ovat tästä kovasti huolissaan, mutta miksi?

Siksi että kuten kreationismikin, suhtautuminen kreationismiin on tuontitavaraa. Harvassa on se suomalainen joka siihen törmää lahkojen ulkopuolella täällä kotimaassa, mutta siihen kyllä törmää jos lukee englanninkielistä internetiä tarpeeksi. Yhdysvalloissa siihen liittyy kaikenlaista aktiivista vääntöä esim. koulukirjojen sisällöstä ja sen sellaisesta joka ei ole Suomen oloissa mitenkään erityisen relevanttia. Asenteet kuitenkin kopioidaan sieltä, ja siitä seuraa Kasvin ja Apajalahden kaltaisten ihmisten kauhisteleva asenne, että nyt vaaralliset tieteen vastustajat rikkoo kaiken tieteen Suomesta koska ovat uskovaisia.

Henkilökohtaisesti pidän Touko Aallon ja Juha Sipilän pälätyksiä siitä että valtionyhtiöiden ja -omistusten “tase pitää laittaa töihin” vaarallisempana, koska se oikeasti vaikuttaa asioihin. Kreationismi, not so much. Se on tässä lähinnä sellainen aspekti josta voidaan puhua jotta voidaan pitää itseään fiksumpina kuin uskovaiset.

Luulisi että tilanteessa missä joka päivä puhutaan siitä miten Maahanmuuttovirasto ja hallitus ovat kolluusiossa vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa ja hoitaneet pakolaispolitiikkaa tavalla joka keskittyy lähinnä turvapaikanhakijoiden lähettämiseksi pois maasta (vaikka sitten kuolemaan, ei se tunnu hallitusta tai Maahanmuuttovirastoa kiinnostavan), että Huhtasaaren rasismin voisi nostaa keskiöön sen sijaan että puhutaan jostain trivialiteeteista. Tosin siinä on vähän se ongelma, että oikeistoliberaalilla puolella ei ole erityistä halua puhua rasismista paitsi päivitellen.

Vulgaari rasismi on heistäkin pahasta, mutta totuus on että kaikki suomalaiset oikeistopuolueet (ja sosialidemokraatit) ajavat rasistista maahanmuuttopolitiikkaa, tosin käyttämättä siitä yhtä suoraa kieltä kuin Huhtasaari. Siksi on mukavampi puhua kreationismin kaltaisesta trivialiteetista kuin rasismista, jos rasismia ei kuitenkaan oikeasti vastusta.

 

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

Kevät tuli, jytky suli

Jokainen hanu on kirjoittamassa tällä hetkellä jotain diippiä analyysejä vaaleista, mitä minä en aio tehdä. En seurannut vaalivalvojaisia, suurimman osan eilispäivästä tein puutarhatöitä. Illalla kävin saunassa ja join sen jälkeen kahvia ja seurasin Yle Kioskin upeaa vaalibileseurantaa jossa mm. puhuttin Ben Zyskowitzin viiksistä ja kysyttiin Jussi Halla-aholta että mitä se yleensä tekee bileissä.

Joten siis itselleni jäi ikoniseksi kuvaksi näistä vaaleista giffi missä Jussi Niinistöä haastatellaan ja taustalla Yle Kioskin Toivo Haimi syö nakkeja mukista. Katsokaa se täältä.

Mutta, pintapuolisia huomioita.

Yksi johtopäätös minkä tästä voi vetää: Timo Soini tuhosi puolueensa ihan omin käsin, ja nyt luikkii hävittyjen vaalien jälkeen karkuun kuin rotta. Tosin rotat ovat mukavia ja sosiaalisia eläimiä.

Konservatiivinen oikeisto hävisi kautta linjan. Vaikka Kokoomus selvisi vaaleista suurimpana, niin kokoomuksenkin kannatus laski, ei noussut. On melko ilmeistä ettei Kataisen aikojen huippulukemiin enää tulla pääsemään. Kepullakin puolueen kannatus laski.

Yksi syy tähän voi olla se että kansa kerta kaikkiaan alkaa olla laajasti kyrpiintynyt siihen menoon, mitä Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset on tarjonneet: leikkauksia ja konservatiivisuutta. Kuntatasollahan juurikin vastustus sote-uudistuksen yksityistämisvimmaa on ollut suurin.

Kokoomuksen ykkösnimi Jan Vapaavuori sai pirun ison äänisaaliin, mikä todennäköisesti osittain johtuu siitä että Vapaavuori ei ole ryvettynyt Kokoomuksen hallitustaipaleen aikana kovinkaan pahasti, koska jäi suurilta osin sivuun hävittyään puheenjohtajaskaban Stubbille. Herää tietenkin kysymys että miten pönttöä väkeä Kokoomuksessa on jos ne kerran Stubbista teki puoluejohtajan, ottaen huomioon sen miten Stubb ei osaa mitään.

Palataan hetkeksi siihen miten Persut hävisi nämä vaalit. Jussi Jalonen, tuo yksi hyvistä suomalaisista bloggaajista, kirjoitti siitä pidemmän tekstin jonka löytää täältä. Itse teen pienen analyysin tämän kuvan alla.

li.jpg

Persujen vaalikampanjointi nojasi lähinnä siihen että ehdokkaiksi haalittiin viimeisetkin kapan pohjalla olleet hallanpuremat potut ja yritettiin vetää tätä “vihervasemmistolaisuuden” vastaista kulttuurisotalinjaa. Mikä näkyy toki tuossa kuvassa, joka on persujen vaalivideosta joka viime viikolla julkaistiin ja jossa yritettiin epäonnistuneesti pilkata Li Anderssonia. Ja tämähän epäonnistui täysin kuten myös viime hetken yritykset ratsastaa Tukholman terrori-iskulla. Voi hakea vertailukohtaa siitä että Vihreät käytti näissä vaaleissa 450 000 euroa ja persut rapeat 500 000. Vihreillä taisi rahat mennä parempaan käyttöön ja tuloskin oli parempi. Ehkä Perussuomalaisten puoluetoimistolla käytettiin ne rahat tinneriin?

Ilmiselvää on että pelkästään maahanmuutosta ölisemällä Suomessa ei juuri vaaleissa enää pärjää, koska ihmisiä kiinnostaa ihan oikeat ongelmat, niinkuin terveydenhuollon saatavuus ja toimeentuleminen. Kansa haluaa työtä ja leipää, ei pölinää fillarikommunismista.

Se siitä. Itse jätin tyhjän äänen koska satuin olemaan ennakkovaalipaikan vieressä syntymäpäiväoluella.

 

Kevät tuli, jytky suli

Jytkyn joutsenlaulu ja Arhinmäki

Tavallaan mukava herätä sunnuntaiaamuun siten että ensimmäiseksi näkee Soinin heittäneen pyyhkeen kehään. Sitten seuraavaksi toki näkee tämän:

arhissoini
tääääähhhhh

Minä nyt vaan olen työtön bloggaaja, polemisti ja yleisesti huonona ja kelvottomana ihmisenä tunnettu, mutta minä en kyllä keksi mitään kunnioitettavaa Soinin urassa. Soini roikkui minipuolueen puoluejohtajana siksi että kansanedustajan palkka on hyvä, voitti vaalit kerran koska Kepu romahti ja media nosti puoluetta, jäi vaalien jälkeen yhäkin oppositioon, romahti seuraavissa vaaleissa ja tajusi että nyt on viimeinen sauma päästä ministeriksi. Ja sitten lopettaa uransa niin että ilmoittaa sen ennen kuntavaaleja, milloin paitsi sotkee puolueensa kuntavaalikuviot niin myös pääsee välttämään kaiken vastuun siitä miten puolue hävisi kuntavaalitkin.

Soinin uraa on ennen kaikkea aina määritellyt se totaalisen selkärangaton opportunismi, mikä salli hänen sanoa ennen vaaleja että kaikkein köyhimmiltä ei pidä leikata mitään ja sitten suostua leikkauksiin koska se takasi hallitukseen pääsyn. Myös se miten äänten perässä Soini salli Perussuomalaisten muodostua kauttaaltaan rasistiseksi puolueeksi ja sitten joka kerta kiistää että hän on rasisti, ei varsinaisesti anna Soinista mitään hyvää kuvaa.

Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään kunnioitettavaa eikä mitään arvostettavaa. Se on puhdasta oman edun tavoittelua jonka ainoa tarkoitus koskaan on ollut taata Soinille mukavat tulot ja loikoisat olot politiikan lihapatojen äärellä. Tätähän hyvin alleviivaa se miten Soini päätti imuroida puoluetuet ja puolueen jäsenmaksut säätiöön, jonka johtoon Soini laittoi sellaisia tyyppejä kuin Vistbackan, joka on ollut pitkään Soinin tukijoita mutta Perussuomalaisten päivänpoliittisista kuvioista ulkona nykyään. Ettei vaan voisi käydä niin että puolue voisi toimia itsenäisesti, vaan Soinilla on aina kassa takanaan.

Joten Paavo voisi mennä itseensä ja lakata kehumasta rasistisia takinkääntäjiä. Erityisesti kun on aiemmin kritisoinut sitä takinkääntelyä. Mutta ei korppi korpin silmää noki, vai miten, Paavo?

Jytkyn joutsenlaulu ja Arhinmäki