Kyttäjuttu: viranomaisen sitoutuminen lakiin

Tästä tulee lyhyt blogaus, koska olen monesti aiemminkin blogannut poliisin toiminnasta, eikä ole erityisesti syytä puhua tarpeettomaan pitkään tästä.

Oikeuden päätöksellä kielletty natsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike teki Turussa perinteisen profiilinnostatustempauksensa lippuineen kaikkineen viime viikonloppuna. Lounais-Suomen poliisi ei pitänyt tätä mitenkään hankalana asiana vaan löytyi komisario kommentoimaan lupsakasti että miten jotkut oli hyvillään ja ulkoilutarkoituksessahan pojat siellä.

Sillä ei tunnu olevan väliä että kyseessä on äärioikeistolainen ja väkivaltainen järjestö, joka on oikeuden päätöksellä lakkautettu. Poliisin kynnys ylipäätään puuttua äärioikeistolaisten häiriköintiin ja väkivaltaan on ollut muutenkin hyvin korkea, niinkuin on nähty esim. viimevuotisissa itsenäisyyspäivänä nähdyissä natsimarsseissa.

Kohtaamme silloin sellaisen ongelman, että viranomainen, jonka pitäisi panna lakia täytäntöön, ei oikeastaan kunnioitakaan lakia. Viranomainen toimii mielivaltaisesti, koska poliisin syvistä riveistä löytyy enemmän ymmärrystä äärioikeistolaisille näkökulmille, kuin vaikkapa nettihäirinnän uhriksi joutuneille naisille. Syyttäjiäkään ei kiinnosta.

Poliisilla on perinteisesti ollut tapana toimia sellaisilla keinoilla, mitkä poliisi näkee perustelluksi, riippumatta siitä mikä lain kirjain tai henki on. Jokaisesta huumausainerikoksesta seuraa kotietsintä, koska käytännössä jokaisen kotoa löytyy jotain minkä perusteella voidaan paperilla keksiä uusi rikos joka on nyt ratkaistu ja niin ollen se kaunistaa selvitystilastoja. Samalla tavalla poliisi on tehnyt satunnaisia ratsioita huumekoirien kanssa kaupunkialueilla, riippumatta siitä että eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa tätä vastaan.

Poliisi tekee myös ilmeistä etnistä profilointia, vaikkei sitä myönnä, koska pystyy joka kerta keksimään syyn että miksi jossain tietyssä tapauksessa on taas kerran pysäytetty joku kadulla ihonvärin takia.

Tietenkin se on helpompi suhtautua tähän jos ei halua ylipäätään yhteiskuntaan toimivaa poliisia: rakenteelllinen väkivalta näkyy tässä paljaana ja karuna. Viranomainen ei eroa mitenkään satunnaisesta asemiehestä joka vaatii suojelurahaa, paitsi siinä että viranomainen perustelee oman toimintansa erikoisella lain tulkinnalla ja erikoisella ideologialla.

Vaikeampi tähän on suhtautua jos on ihminen joka uskoo poliisin tarpeellisuuteen, mutta osaa kuitenkin nähdä sen mikä nähtävissä on. Ongelmana on se että konventionaalisen ja parlamentaarisen politiikan puitteissa kukaan ei ole kyennyt ehdottamaan vielä mallia, millä viranomaiset saataisiin kuriin. Viime viikonlopunkin aikana näkyi taas ehdotuksia siitä että pitää joka kerta ilmoittaa poliisille tällaiset natsijutut, aivan kuten nettihäirinnästäkin pitää ilmoittaa joka kerta.

Ongelma: tämä on täsmälleen se mitä väärin toimiva poliisi haluaa. Poliisille ilmoitusten tekeminen tarkoittaa joka kerta sitä, että aloite luovutetaan poliisille. Poliisi osaa aina haudata tutkinnan jota ei halua tehdä, syyttäjä osaa joka kerta heittää syytteen roskiin jos syyttäjää ei kiinnosta tutkia poliisin toimia tai äärioikeiston häirintää. Huonohan sellainen byrokratia on, joka ei osaa perustella omaa toimintaansa ja esittää sitä lain mukaisesti.

Jos ongelman haluaa ratkaista, sen pitää lähteä koko instituution purkamisesta.

Advertisements
Kyttäjuttu: viranomaisen sitoutuminen lakiin

Vain marssimalla huomenna voit vastustaa natsimarssia

Varustelekan Valtteri Lindholm on kovin suivaantunut siitä, miten jotkut kehtaa huomenna marssia Helsingissä PVL:n natsimarssia ja äärioikeistolaista 612-marssia vastaan.

helsinki ilman natseja.jpeg

Jostain epämääräisen inkoherentista syystä Lindholm haluaa verrata tätä rokotevastaisuuteen, sen voinemme sivuttaa. Lindholm taas jatkaa toteamalla että uusnatsithan on aivan eri asia kuin vanhat natsit, mikä lähinnä osoittaa että Lindholm on osaamattomuuttaan ja tiedonpuutteen takia päätynyt uskomaan äärioikeistolaisia argumentteja siitä että eihän nykyään enää natseja ole koska NSDAP lakkasi olemasta toisen maailmansodan jälkeen.

 Tässä vaiheessa kannattaa herätä ymmärtämään, että vaikka vanhat kunnon natsit olivat poliittinen puolue, jotka pyrkivät valtaan ja ajoivat isoja muutoksia, uusnatsit eivät ole, eivätkä pyri.

Ongelmanahan tässä on se että PVL, joka itsekin myöntää olevansa kansallissosialistinen, yrittää perustaa puoluetta. Samalla tavalla Suomi Ensin -liikkeen äärioikeistolaiset ovat yrittäneet sitä. Suomen Sisun äärioikeistolaiset taas lähti mukaan Perussuomalaisiin ja osa heistä on päätynyt eduskuntaan asti, ja puolueenjohtaja Halla-aho on kuulunut vuosikaudet Suomen Sisuun.

Natsien ainut tarkoitus on herättää huomiota, suututtaa ja saada joku vastustamaan.

Näin sanoo Lindholm, mutta ei osaa kyllä löytää yhtään varsinaista todistetta väitteelleen. Seuraa epämääräistä lööperiä natsismin shokkiarvosta, mutta sitä ei voine pitää todisteena kuin yhden asian suhteen.

Monet liberaalit, jotka eivät osaa kuvitella että jollakulla olisi minkäänlainen muu ideologia kuin yleinen oikeistolainen liberaalius, näkevät natsit nimenomaan sen kautta että natsismi on heille shokeeraavaa ja loukkaavaa, joten luonnollisesti tämä kääntyy ylläolevaksi argumentiksi: natsismi on olemassa vain loukatakseen keskiluokkaisia liberaaleja arvoja. Asiahan ei ole niin: natsismi on ideologia, jolla on ideologisia tavoitteita, ja halu käyttää väkivaltaa tavoitteiden saavuttamiseen.

Oikeassa hän on siinä että natsismi tarjoaa selitysmallia ihmisille jotka ovat yhteiskuntaan pettyneet, ja että syrjäytymistä tulisi ehkäistä ja pitkässä juoksussa natsit päihitetään ehkä siten. Ongelma tässä on se että natsismi on ongelma tässä ja nyt: Suomessa on tehty viime vuosina aina kasvava määrä äärioikeistolaisella ideologialla motivoituja rikoksia. Tällainen “pitkässä juoksussa”-ajattelu heittää bussin alle maahanmuuttajat, rodullistetut, seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt ja muut joita natsien tekemä väkivalta suoraan koskettaa. Sitä on vastustettava nyt, jos välittää kanssaihmisiensä turvallisuudesta.

Sen voi sivuuttaa ainoastaan silloin kun natsit eivät ole uhka itselle. Ja miksi olisivatkaan: ne natsit shoppailevat Lindholmin kaupasta armeijakuteensa.

Loppupäässä blogaustaan Lindholm toteaa vielä näin.

Helsinki ilman natseja -porukka on muuten yksi näistä vastakkainasettelua hakevista ääriyhteisöistä, joiden taustalla on syrjäytyneisyys ja kelpaamattomuuden tunne. Kulkueen nimestä huolimatta porukka ei yritä saada natseja pois – tarkoitus on tapella, ei ratkaista yhtään mitään. Jos siis oikeasti olet sitä mieltä, että natsit ovat huono juttu, älä missään nimessä lähde marssimaan niitä vastaan, sillä natsit ja natsien vastustajan tulevat itsenäisyyspäivänä Helsinkiin nimenomaan toisiaan varten, ja mitä isommin kumpikin saa vastustusta, sitä enemmän nämä ääriporukat houkuttelevat niitä, jotka hakevat aggressiosta ratkaisua omaan katkeruuteensa. Natseja vastaan marssiminen siis synnyttää uusia natseja.

idiot fucker.png

Citation needed, sanoisi Wikipedia. Helsinki ilman natseja tosiaan hakee vastakkainasettelua, mutta se ei ole väärin. Vastakkainasettelu tavallisten ihmisten ja natsien välillä ei ole mitenkään väärin.

Lindholm yrittää leimata natsien vastustajat syrjäytyneiksi, eli hänen retoriikassaan huonommiksi ihmisiksi, joilla ei ole oikeutta osallistua poliittiseen toimintaan, sillä he ovat vähempiarvoisia kuin hyvin toimeentuleva yrittäjä, kuin hän itse. Mikä nyt tavallaan tekee niistä vetoomuksista ehkäistä syrjäytymistä mielenkiintoista, ja ennen kaikkea tekopyhiä.

Ja kun katsotaan natsismin historiaa: natsismi ei noussut valtaan sillä että tappeli kaduilla ketään vastaan. Natsismi nousi valtaan koska muut oikeistolaiset katsoivat natsit salonkikelpoisiksi ja hallituskelpoisiksi.

Viime vuonna kun itse marssin siellä, minä, työtön, minulla oli ystäviä mukana: ammatti-ihmisiä joilla on pitkät työurat eri aloilla, perheellisiä ihmisiä, joista osa on erittäinkin hyvin toimeentulevia. Emmekä me olleet siellä toteuttamassa aggressioita: viime vuonna vastamielenosoittajat eivät syyllistyneet lainkaan väkivaltaan, kuten vuonna ennen sitä. Meidän marssimme oli rauhanomainen, ehkä jopa liiankin.

Se siitä, Lindholm on täynnä paskaa, ja huomenna marssitaan natseja vastaan, ja ensi vuonna, ja joka vuosi kunnes natsit eivät enää marssi.

Vain marssimalla huomenna voit vastustaa natsimarssia

Lyhyt essee väkivallasta ja antifasismista

Tämän keskustelun syntyperä on typerin mahdollinen, nimittäin voivottelu siitä että Marco de Witin lippis pöllittiin hänen seuratessaan PVL:n mielenosoitusta Turussa 18.8.2018. De Wit kaatui jahdatessaan rosvoa ja teloi nilkkansa, haha.

Dk4Nz6HXcAAd-F6.jpg

Suomessa on aika monta vuotta nyt ollut enenevissä määrin väkivaltaista äärioikeistoa, mistä olen kirjoittanut aiemminkin. Keskeinen ongelma sen käsittelyssä on nämä aspektit:

  • Oikeistoliberaaleilla ei ole työkaluja äärioikeistolaisuuden käsittelyyn, vaan oikeistoliberaalit vetoavat yleensä siihen että natseilla on myös sananvapaus, ja heidän argumenttinsa pitää todistaa vääräksi. Mutta jo Sartre osasi sanoa sen ettei nämä ihmiset oikeasti hae mitään dialogia: kun muu oikeisto keskustelee äärioikeistolaisen kanssa, äärioikeistolainen voittaa jo siinä
  • Suomen oikeistolaisissa puolueissa on jokseenkin vahvaa tendenssiä tunnistaa äärioikeistolaiset tahoksi, joka tukee oikeistolaisia aatteita, ja nähdä nämä tietynlaisina liittolaisina, mikä on toki väärä tulkinta.
  • Suomen poliisivoimat ovat vähintäänkin suorittavan portaan osalta vahvasti äärioikeistolaisia kannattavia, minkä todistaa vuodot esim. poliisien salaisesta FB-ryhmästä missä oli jaettu Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen natsipropagandaa kenenkään kyseenalaistamatta.

Viimeisen 10 vuoden aikana on muodostunut tietty kuvio siitä että äärioikeisto eskaloi väkivaltaisten keinojen käyttöä eri tavoilla ja eri tilanteissa. Kaasuisku vuoden 2010 Helsinki Pridessa oli ensimmäinen tällainen tapaus joka on saanut suurempaa huomiota, sen jälkeen PVL on mm. pahoinpidellyt eduskuntavaaliehdokkaita Oulussa, tappanut ohikulkijan Helsingissä ja vähemmällä huomiolle jääneitä pahoinpitelyitä on ollut lukuisia. Suomi Ensin/Rajat kiinni -järjestöryppääseen kuuluvat ihmiset ovat pahoinpidelleet ohikulkijoita Helsingin keskustassa lukuisia kertoja vuoden 2017 aikana pitämiensä mielenosoituksien aikana ja tiedossa on myös se, että ryhmän edustajia on otettu kiinni ampuma-aserikoksista.

Näissä tapauksissa on ollut havaittavissa se että poliisin reaktiot väkivaltaisiin ryhmiin on pääosin ollut aneemisia tai kokonaan olemattomia. Tietty määrä rikosilmoituksia toki johtaa aina pieniin tuomioihin oikeudessa, mutta esimerkiksi poliisilain suomia valtuuksia harvoin käytetään näiden ryhmien edustajiin eikä ennen mielenosoituksia tehdä ennalta-ehkäiseviä kiinniottoja. Tosiaan: poliisi on suunnannut ennalta-ehkäisevät kiinniotot kokonaisvaltaisesti äärioikeiston vastustajiin. Viimeksi tänään poliisi otti kiinni kolme henkilöä vastamielenosoittajia Turkuun kuljettavasta bussista.

Ja se mitä olen itse todistanut, on se miten poliisi jatkuvasti käyttäytyy näissä mielenosoituksissa. Äärioikeistolaiset saavat liikkumavaraa, vastamielenosoittajia paimennetaan, ja rintamasuunta on aina vastamielenosoittajiin päin. Väkivaltaisia äärioikeistolaisia ei oteta kiinni edes ilmiselvissä väkivaltarikostapauksissa, mutta vastamielenosoittajat päätyvät putkaan huomattavan helposti.

Voidaan aina tehdä argumentti sen puolesta että poliisin kenttäjohto on tulkinnut tilannekohtaisesti tapauksia ja käyttänyt pakkokeinoja ja poliisilain suomia oikeuksia tietyllä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ongelma onkin se että tämä ei kestä tarkempaa tarkastelua koko kuvion kannalta, missä poliisi valitsee aina äärioikeistolaisten edun yli vastamielenosoittajien.

Samaan aikaan poliisihallitus on yrittänyt lakkauttaa PVL:n toimintaa oikeusteitse, mutta kentällä tilanne on täysin päinvastoin ja PVL:n toimintaan ei puututa, kun nämä marssivat tai osoittavat mieltään. Luonnollisin selitys tälle on se, että poliisihallituksella ei ole keinoja puuttua paikallisen poliisin toimintaan.

Se kehyksestä, mutta mihin tämä kehitys on johtanut? Ne laajat kansanryhmät, jotka äärioikeistoa ovat vastustaneet, ovat monesti vaatineet sitä että oikeusvaltio ja laillisuusyhteiskunta toimisi äärioikeistoa vastaan lain sallimilla keinoilla. Noin kymmenen vuotta tätä on yritetty, ja monet onkin tajunneet sen ettei se kerta kaikkiaan onnistu.

Voidaankin aina kysyä sitten, että missä kohtaa tulee vastaan se piste, jossa voidaan todeta että poliisista ei ole demokraattisen yhteiskunnan suojaajaksi. Minulle se tuli vastaan jo hyvän aikaa sitten, joskus vuonna 2015 jo. Looginen jatko sille on se että äärioikeistoa vastaan pitää toimia keinoilla millä hyvänsä, ovat ne sitten laillisia tai laittomia, koska mitä väliä laillisuudella on tilanteessa, missä lakiin nojaava yhteiskunta onkin täysin toimintakyvytön?

Väkivallattomuuden puolesta tehdään aina vetoomuksia, että se pitäisi lopettaa. Mutta miksi? Vaikka Suomen jokainen antifasisti sanoutuisi irti väkivaltaisista keinoista, se ei estäisi natseja käyttämästä väkivaltaa. Ei ole kyse mistään eskalaatioprosessista siinä vaiheessa, jos PVL:n Torniainen on jo potkinut jonkun hengiltä Elielinaukiolla. Siinä ei ole enää eskalaation mahdollisuutta tai riskiä, jos vastapuoli on jo osoittanut olevansa valmis surmaamaan vastustajansa.

Tapahtumat Yhdysvalloissa 2017-2018 osoittavat että väkivaltainen äärioikeiston vastustaminen toimii. Charlottesvillen veriteko johti siihen, että moni äärioikeiston vastustaja päätti väkivallan tien olevan oikea tie, ja se on ajanut monet äärioikeistolaiset liikkeet Yhdysvalloissa ahtaalle, koska nämä eivät voi enää pitää kokoontumisia tai mielenosoituksia ilman sitä riskiä, että kohtaavat väkivaltaa. Liike, joka palvoo voimaa ja valtaa, ei voi menestyä jos se ei pääse esittämään voimakasta.

Mikä on tämän looginen päätepiste? Se että äärioikeisto ajetaan taas maan alle, poissa silmistä ja viedään heiltä kasvun mahdollisuus. Siihen päättyy antifasistinen väkivaltakin, koska se ei ala etsiä uutta kohdetta itselleen.

Siksi väkivaltaisen toiminnan tukeminen on asia jonka jokaisen itselleen rehellisen äärioikeiston vastustajan pitäisi tehdä. Ei pidä hokea mitään moraalisaarnoja ihmisille, jotka väkivaltaisin keinoin puolustavat juuri niitä ihmisoikeuksia, jotka äärioikeisto haluaa viedä pois muilta.

 

 

 

 

 

Lyhyt essee väkivallasta ja antifasismista

“Kansallismielinen” poliittinen toiminta – ja mihin se kaatuu

marso
Mun piti itse asiassa laittaa joku ihan toinen kuva tähän mutta laitoin nyt tän kun se tähän tuli.

Miksi Suomessa ei ole todellisuudessa toimivaa militantimpaa äärioikeistolaista liikettä PVL:n ulkopuolella? No, lähinnä siksi että kukaan niissä kuvioissa jotka lähti vuoden 2015 Rajat kiinni -mielenosoituksista ei osaa yhtään mitään.

Tästä tuli lyhyt blogaus.

Mutta siihen on vähän pidempikin vastaus. Keskeisin syy siihen lienee tosiaan se miten siinä liikkeessä ei ole ketään joka ymmärtäisi poliittisen toiminnan luonteesta tai metodeista mitään. Sen sijaan liike on keskittynyt luomaan jonkinlaista faksimiliaa poliittisesta toiminnasta, jonka olisi tarkoitus tehdä… jotain.

Otetaan esimerkiksi Suomi Ensin -liike jota luotsasi Marco de Wit viime vuonna. Tai ainakin käytännössä, itse järjestö oli hajonnut suurinpiirtein kolmeen osaan ja riiteli keskenään. Helmikuussa 2017 keksittiin että pidetään mielenosoitusleiriä Helsingin keskustassa niin kauan kunnes turvapaikanhakijoiden mielenosoitusleiri puretaan tai kielletään tai jotain. Ennen tätä Suomi Ensin -liike oli pääosin osoittanut mieltä vastaanottokeskusten edessä ja Itäkeskuksessa.

Mielenosoitusleiri joutui siirtymään pariinkin otteeseen ja sitä toimintaa karakterisoi lähinnä ohikulkijoiden pahoinpitely, taukoamaton juopottelu sekä kaiken tämän filmaaminen livenä youtubeen. Jossain välissä päätettiin että pääpaino tässä on se että tämä on osa MV-lehden päätoimittajan Ilja Janitskinin presidentinvaalikampanjaa ja ryhdyttiin keräämään kannattajakortteja tätä toimintaa varteen.

iljardisuunnitelma.PNG
(vaalijulisteen kuva oli muuten nyysitty Yleltä)

Jossain kohtaa sitten kun tämä Suomi-Maidan oli jo hiipumassa, Ilja Janitskin itse Andorrasta käsin osallistui livestreamiin jossa keskusteltiin siitä miten pari liikkeen aktiivia olivat olleet keräämässä kannattajakortteja Keravalla, ja Janitskin (päissään) julisti että juu eiköhän tämä ollut tässä että ei kyllä presidentinvaaleihin olla kumminkaan menossa. Samassa kontekstissa Janitskin myös valisti alamaisiaan siitä että mitä “kasipallo” tarkoittaa kokaiininkäyttöslangissa.

Noin itse jos ajattelee, niin se voisi olla melko turhauttavaa ja suututtavaa työskennellä jonkun sellaisen ihmisen vaalikampanjan eteen, joka päättääkin sitten kopsuissaan että eöäh emmä jaksakaan. Liikkeen keskeisimmät hahmot (jotka toki ovat nykyään riidoissa keskenään), Panu Huuhtanen ja Marco de Wit jatkavat yhä toki Ilja Janitskinin kannattamista, ja esiintyvät Pasilan oikeustalolla tukimielenosoituksissa, mistä Janitskin on itse täysin irtisanoutunut.

Koostan ehkä joskus jonkinlaisen yleiskuvan MV-vyyhdistä jos jaksan, mutta se alkaisi olla liian lähellä todellista saastaista journalismia.

Mutta, totuus velvoittaa: noin kymmenisen täysikäistä ja oletettavasti oikeustoimikelpoista ihmistä on käyttänyt suurinpiirtein kaiken aikansa sitten vuoden 2017 siihen, että ovat käkkineet Helsingin keskustassa erinäisissä mielenosoituksissa, joiden tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän epäselvät, ja silloin kun ne eivät ole epäselvät, ne ovat täysin olemattomat.

iljardi
Äärimmäisen uskottava mielenosoitus

Suomi Ensin -liike ja sen loputtomat iteraatiot ovat lähinnä jonkinlainen imitaatio siitä mitä poliittinen toiminta on. Liike kopioi toimintamallinsa kaikilta muilta toimijoilta, telttaleirejä ja mielenosoituksia myöten. siinä toivossa että imitaatio kantaisi hedelmää. Tämä toimintamalli on niin vahva, että Suomi Ensin on järjestänyt vastamielenosoituksia mielenosoituksille, jotka ovat vastustaneet ISIS-terrorismia, ihan pelkästään siksi että pääsisi osallistumaan.

Suomi Ensin on pääosin poliittinen lastikultti, joka toistaa samaa kuviota loputtomiin, siinä toivossa että poliittisen toiminnan esittäminen saisi aikaan jotain. Sen sijaan se tuottaa lähinnä viihdettä Punk in Finlandille ja työtä oikeuslaitokselle.

Siksi sillä ei ole mitään todellista agendaa tai edes sidosta todellisuuteen.

“Kansallismielinen” poliittinen toiminta – ja mihin se kaatuu

Suoraa toimintaa, aktivismia ja liberaaleja narratiiveja

Jännä viikko ollut, tavallaan! Ensin joku lykkäsi tuleen Bar Rock Bearin omistajan autot, sitten oli itsenäisyyspäivä ja alpakkasalaliitto ja joku vielä kehtasi nyysiä Lauttasaaresta liput saloista ja poltti ne näyttävästi videolla! Huh huh nimittäin ihan mielettömät fiilikset.

spränga (1)
Tolkun Ihmiset

Ja sitten alkaa taas se “tuomitsetko sinä tämän” ja “onko sinusta asiallista vahingoittaa muiden omaisuutta”-hommat ja myös tietty “olen juonut kaiken liiman ja vihervasemmistolla ei oikeasti ollut yhtään alpakkaa”-jutut. Emme sano enää tässä kyllä alpakoista mitään paitsi että hyvinhän se Pahkala veti.

Sekä autojen polttamisessa että lippujen polttamisessa tietty reaktio on aina sama: tällä ei kyllä saada aatteelle kannatusta. Ja sehän on noin wolfgangpaulilaisittain ei edes väärässä. Se on täysin asian sivusta. Ja nyt, vaikka äänestäisit Kokoomusta tai Vihreitä niin lue loppuun ihan huolella.

Politiikkaa voi tehdä monella tavalla, sekä parlamentaarisella ja ulkoparlamentaarisella tasolla. Konventionaalisesti puoluepolitiikkaan osallistuva voi olla aktiivinen puolueessa ja saada omia näkemyksiään ohjelmiin yms ja sitä kautta jotain toteutettua omassa kunnassaan tai jopa valtakunnantasolla. Voi myös olla kansalaisaktiivi, joka harjoittaa lobbausta taihi painostusta eduskunnan suuntaan vaikkapa kansalaisaloitekampanjalla tai vastaavalla. Näissä on yhteinen piirre se että näissä kaikissa tarvitaan väistämättä julkisen mielipiteen muokkausta suopeaan suuntaan, koska edustuksellisessa demokratiassa melko harvoin poliittiset puolueet uskaltavat mennä sellaisille linjoille, joille ei ole minkäänlaista kannatusta. Monesti se ratkaisee, että pienempi määrä ihmisiä oikeasti kannattaa tai vastustaa jotain asiaa, mutta monet ovat väliinpitämättömiä sen suhteen. Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassakin: tasa-arvoinen avioliittolaki toteutui koska pohjimmiltaan hyvin monia ihmisiä ei erityisemmin kiinnosta että onko sellainen olemassa eivätkä vastusta lain muutosta. Samaan aikaan pieni mutta äänekäs lauma rasisteja on pystynyt Perussuomalaisten kautta vaikuttamaan maahanmuuttopolitiikkaan, ja se on maksanut ihmishenkiä.

Mielipiteenmuokkauksesta ei ole kyse silloin kun tehdään suoraa toimintaa, on se sitten laillista tai laitonta. Jos ammattiliitot haluavat yleislakolla kaataa hallituksen, se on täysin laillista, mutta ei nojaa siihen että yleinen mielipide kääntyisi välttämättä liittojen puolelle: se riittää että omat luottavat niin paljon että siihen lakkoon menevät.

Laittomassa toiminnassa pätee sama periaate: siinä ei muokata mielipiteitä, vaan tavoitteet on täysin toisaalla. Jos Bar Rock Bearin vessanpöntöt tukitaan ja omistajan autot poltetaan, tarkoituksena on nimenomaan aiheuttaa vaikeuksia baarin omistajalle, niin suoraan ja niin paljon kuin vain on mahdollista. Sama juttu muinaisten turkistarhaiskujen ja meijeriautojen polttamisen kanssa: siinä isketään talouteen. Ja ottaen huomioon sen että turkistarhaajien määrä on pudonnut koska EVR:n iskut aiheuttivat huomattavaa taloudellista riskiä samalla kuin kansalaisaloite-lähestymistapa turkistarhauksen kieltämiseksi epäonnistui totaalisesti, voiko kukaan sanoa ettei laiton suora toiminta voi olla menestyksellistä? Voit olla sitä mieltä että se on väärin ja se on ihan fine olla sitä mieltä, noin yleisesti, mutta ei kannata aina miettiä asioita sen kautta että omasta mielestä moraalisesti oikea keino on ainoa toimiva keino. Se on vähän toopea hommaa se.

Eihän se toki aina ole eikä se ole välttämättä edes kovinkaan merkityksellistä. Lauttasaaren lippurovio nyt on tietynkaltainen symbolinen teko, jota kukaan ei hetken päästä muista, todennäköisesti. Etukäteen ei koskaan tiedä mikä vaikutus on.

Mitä ei pidä tehdä jos tukee ihmisten päämääriä mutta ei välttämättä keinoja niihin: ei pidä liittyä tuomitsevien joukkoon pelkästään siksi että sitä odotetaan. Ei pidä lähteä siihen liberaaliin narratiiviin mukaan että kaikki olisi mielipiteenmuokkaamista, koska se ei sitä ole. Jos ei halua olla solidaarinen jonkun keinoja kohtaan, voi olla vaiti. Varsinkin jos sinulla ei ole varsinaisesti mitään henkilökohtaista moraalista näkemystä siitä että joku olisi toiminut väärin, mutta koet että pitää tuomita koska sitä odotetaan. Voisit toki myös vähän miettiä sitä että mikä on näppäimistön tai älypuhelimensa äärestä paheksuntansa ilmaisevan rooli. Se on tollon rooli. Hyvä on olla, kun on nolla, jolla ei ole mitään merkitystä siinä mitä oikeasti tapahtuu kun joku päättää ryhtyä laittomaan suoraan toimintaan. Ainoa asia jota tapahtuu kun päättää esimerkiksi tuomita suoran toiminnan natseja vastaan, on se että tulee osallistuneeksi sen kohinan tuottamiseen joka peittää alleen faktat siitä mitä natsit on, mihin natsit pyrkivät ja miksi heitä vastustetaan ylipäätään.

Se kynnys on nimittäin aika korkea ja sellainen minkä yli en itse mene. Mutta sellainen ihminen joka päättää ottaa lastin sytytyspaloja mukaan ja pistää jonkun autot tuleen, se ei toimintamalliaan muuta siksi että jotkut Ylen toimittajat tai yritysviestintäkonsultit tai vihtiläiset konepajayrittäjät paheksuu sitä Twitterissä tai Facebookissa. Ja olen aika varma siitä että myöskään se, joka käy polttamassa nipullisen lippuja ja videoi sen välitä siitä paheksunnasta.

Joten olisi aika korkea aika olla vastailematta näihin “tuomitsetko tämän”-tyyppisiin kysymyksiin.

Suoraa toimintaa, aktivismia ja liberaaleja narratiiveja

Perussuomalaisten toinen hajoaminen?

Lukijalle: tässä tekstissä käytetään natsi-termiä tosi löysästi koska mua väsyttää liikaa enkä jaksa tehdä tarkkoja lajimääritelmiä.

Olen kirjoittanut vähän liikaa juttuja viime aikoina sen perusteella mitä somessa on näkynyt, mutta tulipa tässä mieleen kun näin nämä kuvankaappaukset siitä mitä Oulun persujen sihteeri Esa Paloniemi jakaa omalla Twittertilillään. Kuvankaappauksista kiitos twitterhenkilö Dimitri Gurbanoville joka säästi minulta omien kuvankaappauksien ottamisen vaivan.

Persut toki virallisesti sanoutuvat liimanjuojanatsien mustanaamiokerhoista irti:

psvastaus.jpg
ok

Se mitä tämä blogaus ei käsittele on sitä miten Persuissa on aika vahva natsiedustus ja jopa ei-natsit persuissa symppaa natseja jonkinkaltaisina aateveljinä. Sen me tiesimme jo. En myöskään odota että Persut koskaan tätä myöntäisivät tai tuomitsisivat natsitouhut tai mitä helkkaria nyt sitä jossain liberaalissa maailmassa vaaditaan.

Paljon mielenkiintoisempi asia on se mitä natsien läsnäolo puolueessa nyt tarkoittaa, kun puoluejohtajaksi nousi kesällä Jussi Halla-aho jota pidän poliitikkona taitamattomana ja ihmisenä epäkelpona. Lyhyt katsaus viimeisen kymmenen vuoden aikaiseen äärioikeistoskeneen seuraa.

harmaa kalpee.jpg
kristus.

Suurinpiirtein tuossa vuoden 2008 paikkeilla suomalainen äärioikeisto löysi toisensa Hommaforumin kautta, tavalla mitä esim. Suomen Sisu ei kyennyt koskaan tekemään. Äärioikeisto on aina ollut ideologisesti levällään kuin Jokisen eväät. Yhdistäviä piirteitä on aina ollut, mutta myös suuria eroavaisuuksia. Hommaforumilla oli niin antisemiittejä kuin Israel-faneja, niin skinheadeja kuin Batistini-pukuisia intel intek inteklek, eikun, älykkönatseja ja niin eespäin. Perinteisesti nämä tyypit eivät ole osanneet pelata oikein hyvin yhteen, kun linjaerot käy jossain vaiheessa yleensä liian suuriksi. Kaikkia näitä päätyi Perussuomalaisiin siinä vaiheessa kun natsit lähtivät joukolla politiikkaan “maahanmuuttokritiikin” varjolla.

Soinin aikaisessa puolueessa näillä kaikilla oli rinnastettava positio, missä Hommasta ja Suomen Sisusta itsensä puolueeseen kammennut äärioikeistolainen siipi oli usein napit vastakkain muiden persujen ja Soinin kanssa. Altavastaajapositio puolueen sisäisenä oppositiona yhdistää monesti mukavasti.

Mutta sitten kesällä Soini uhmasi märkää ja hävisi ja sössi puolueensa hallinnan Halla-aholle ja sakealle Huhtasaari-Hakkarainen-Eerola-triolle. Tilanne toki elää yhä, mutta monilla tasoilla persuista on käynyt ja käy yhä joukkopako niiden osalta joilla oli jotain muutakin agendaa kuin rasismi ja äärioikeistolaisuus. Veikkaisin että Perussuomalaiset eivät ole enää esimerkiksi vanhalle SMP-aktiiville relevantti vaihtoehto.

Puolueessa ei ole enää oppositiota vaan nyt äärioikeistolaiset ovat puolue. Siitä saattaa helposti seurata ongelmia, kun vanhat ristiriidat alkavat nousta pinnalle ajan kuluessa. Halla-aho on esimerkiksi markkinaliberaali siinä missä monet muut äärioikeistolaiset ovat monilta osin lähinnä rasistisia sosialidemokraatteja, mitä tulee mielipiteisiin esim. hyvinvointivaltiosta. Ja tällaiset antisemitismin ja Israel-fanituksen yhteentörmäykset on myös aika varmoja. Noin historiallisesti katsoen, se että viha maahanmuuttajia kohtaan yhdistää äärioikeistolaisia ei ole kauhean pitävä liima tämänkaltaisissa tilanteissa.

Halla-aho, toisin kuin Soini, ei myöskään varsinaisesti voi yrittää hillitä avointa natsismin kannattamista puolueen sisällä koska se on se pohja miltä hän kampesi itsensä valtaan. Halla-aholla on myös se ongelma että natsien parissa hän ei ole varsinaisesti yleisesti arvostettu aivan kaikkialla: liian harmaa, liian varovainen, liian karismaton ja ennen kaikkea: Halla-aho ei ole itse natsi. Halla-aho edustaa sitä äärioikeistolaista sukupolvea jolle avoin natsismi ei ole tarkoituksenmukaista.

Jos Halla-aholle nousee haastaja, se nousee väistämättä Perussuomalaisten kaikkein kaukaisimmasta oikeasta laidasta, ja sitä puolue ei välttämättä kestä, vaan hajoaa.

Perussuomalaisten toinen hajoaminen?

Koko Tampere Vihaa Natseja, eli Antifa ja miksi se pelottaa

Teen Vogue julkaisi hyvän jutun Antifasta, ja kun kerran Tampereen viime lauantainen mielenosoitus herätti niin paljon huomiota ja pahaa verta mediassa taas kerran, on aika puhua Antifasta.

Huomioksi tässä alussa, koska ette kuitenkaan lue artikkelia: On asioita mitä Antifa ei ole. Antifa ei ole järjestö. Antifa ei ole vasemmistoliittolainen. Antifa ei myöskään ole terroristiorganisaatio (koska no, se ei ole organisaatio). Huomioksi myös: allekirjoittanut ei ainakaan toistaiseksi ota osaa mihinkään militanttiin toimintaan koska on laiska. Pitäisi myös ostaa hiihtomaski jos haluaisi vetää natseja turpaan enkä ole löytänyt sopivaa.

Sen sijaan Antifa on kattokäsite ja kuten artikkelissa sanotaan, koulukunta. Antifana voidaan viitata esimerkiksi juurikin vasemmistoradikaaliin toimintaan, joka on militanttia itsepuolustusta fasismia vastaan. Sen puitteissa hylätään ajatus että valtion ja viranomaisten tehtävä on pitää fasistit kurissa. Palaan ehkä tähän myöhemmin.

Antifalogo.svg (2).png

Tampereen mielenosoituksessa oli heitetty muutama savupommi ja natsit pahoinpitelivät sivullisia ja vastamielenosoittajia, niinkuin tapana on. Mielenosoituksen järjestäjät toki “irtisanoutuivat väkivallasta” samantien niinkuin tapana on. Olisi ehkä voinut osoittaa solidaarisuutta natsien pahoinpitelemille sen sijaan että suojaa oman selustansa.

Oliko tästä mitään hyötyä mielenosoituksen tai fasismin vastustamisen kannalta tästä irtisanoutumisesta? Ei tietenkään: valtaapitävät, poliisi ja liberaalit leimaavat joka kerta mielenosoitukseen lähtevät äärivasemmistolaiseksi.

Mielenosoittamista

Saku Timonen tiivistää melkoisen hyvin tämän uutisoinnin omassa blogissaan joten ei siitä sen enempää. Tietynkaltaiset reaktiot mielenosoitukseen (joka tosiaan oli rauhanomainen, ehkä liiankin) taas tiivistyy hyvin tässä Aamulehden Tuomas Rimpiläisen twiitissä aiheesta.

rimpiläinen.PNG

Rimpiläinen sivuuttaa sen että viime vuosina on ollut suuria rasismin- ja fasisminvastaisia mielenosoituksia jotka ovat keränneet tuhansia ihmisiä. Olli “Rahowan Todistaja” Immosen rotusotapuheiden jälkeen oli liberaalilta pohjalta kasattu Meillä On Unelma, jossa oli 15 tuhatta ihmistä. Saman teki myös Peli Poikki -mielenosoitus joka keräsi suurinpiirtein saman verran ihmisiä Senaatintorille. Voisi toki huomioida sen, että näissä mielenosoituksissa natsit eivät pääosin olleet paikalla paitsi sivustakatsojina. Mitä suurempi mielenosoitus, sitä vähemmän mahdollisuuksia natseilla on väkivaltaan.

Ennen kaikkea: ne eivät olleet sellaisia vastamielenosoituksia joiden tarkoitus on nimenomaan häiritä natsien kokoontumista. Vastamielenosoittaminen blokkaamalla natsien kulkureittejä ja estämällä heitä kokoontumasta aiheuttaa väistämättä konfliktia, joko poliisin tai natsien itsensä kanssa. Olen itse käynyt tänä vuonna Turussa vastamielenosoituksissa, ja niissä on pitänyt todeta, että poliisi huomattavan aktiivisemmin suojaa natseja (Turun tapauksessa Suomi Ensin -liike) kuin vastamielenosoittajia. Viimekertaisessa pääsin lähietäisyydeltä todistamaan sitä miten natsit kiertää koirien kanssa vastamielenosoituksen selustaan ja poliisit seisoo vieressä kuin tikut paskassa.

Huomionarvoista on että yleensä vastamielenosoitukset ovat huomattavasti pienempiä kuin esim. itsenäisyyspäivänä 2016, jolloin meitä oli paikalla varmaankin pari tuhatta ja silloin poliisi joutui perääntymään ja rajoittamaan Vastarintaliikkeen natsikulkueen reittiä. Jos meitä olisi ollut vähemmän, olisin todennäköisesti saanut viettää aikaa Vesa Linja-ahon kanssa poliisisaarrossa sen sijaan että pääsimme kahville.

Mikäs se pointti nyt näiden mielenosoituksien käsittelyn kanssa oli? No se, että kaikissa näissä oli juurikin näitä Rimpiläisen tuomitsemia “väkivaltaa käyttäviä naamiotyyppejä.” Tosin yhdessäkään näistä ei ole käytetty väkivaltaa, ellei lasketa sitä miten natsimielenosoitukseen soluttautunut Punk In Finland -käyttäjä Laku potki ruotsalaisen natsin tohjoksi poliisiauton takapaksissa. Full support sellaiselle toiminnalle anyway, :salut:.

Alerta, alerta, antifascista

Palataan viimein Antifahan. Hyvin paljon tosiaan keskustelu pyörii aina sen ympärillä että “tavalliset ihmiset eivät tue natsien vastustamista koska musta blokki/antifa/anarkistit/vasemmistonuoret riehuvat”. Itse totean aina siihen että mitä väliä? Jos se moraalimyrkytystä kokeva perusinsinööri Lahdesta, tai K-menu Paperi T Yleltä sanoo näin, kyllähän minä sen osaan tuosta lukea ettei heistä ole muutenkaan mitään hyötyä natsien vastustamisessa. Ne jää kotiin joka kerta, eivätkä ole kadulla natsien tai Antifan riveissä, eikä heillä ole poliittisiin päättäjiin mitään merkittävää valtaa anyway.

Suurin osa Antifa-toiminnasta, kuten Teen Voguen artikkelikin kertoo,  on täysin väkivallatonta eikä suurin osa ihmisistä sitä edes tunnista Antifan tekemisiksi. Muun muassa Turussa on tehty sitä, että on tehty julkiseksi se että johonkin musiikkitapahtumaan on buukattu natsibändejä ja saatu keikkapaikan omistaja perumaan tapahtuma. Viimeksi tosin joku teki niin että kaatoi Vantaalla keikkapaikan vessanpönttöihin kipsilaastia, keikka ei peruuntunut mutta lasku oli kova.  Se on myös osa tätä antifasistista työtä että otetaan selvää että ketä siellä vastapuolella on, miten ne toimivat ja mihin pyrkivät. Joskus myös sillä tavoin tulee toimia, että poliittisten ja korkeassa asemissa olevien natsisympatiat tai natsius paljastetaan julkisesti, kuten tässä turvafirmapomon keississä kävi.

Tätä toimintaa kuitenkaan ei yleensä tajuta (hassusti natsit sen kyllä tajuaa mutta tavikset ei) osaksi Antifan toimintaa. Ehkäpä siksi että se ei ole mitenkään skandalöösiä koska se pääosin ei ole mitenkään laitonta. Ja silloinkin kun se on, suuri yleisö ei erityisesti välitä sen laittomuudesta, niinkuin esim. niissä keisseissä missä on julkaistu Vastarintaliikkeen sisäisiä jäsenrekistereitä ja muita.

Mutta se väkivaltainen itsepuolustuspuoli on se ongelma, koska lähtökohtaisesti se on liberaalien ja konventionaalisten arvojen vastaista. Lainaan tähän Saku Timosen mielipidettä vittuilematta, koska arvostan Timosta ja hänen näkemyksiään noin yleisesti.

timonen
Lähde.

Näinhän voi tosiaan sanoa. Ongelma onkin vain siinä että nyt on odoteltu aika lailla kymmenen vuotta sitä että valtio ja sen väkivaltakoneisto reagoisi. Missä kohtaa tulee vastaan se piste, jossa voi sanoa että ok, valtio on epäonnistunut ja poliisi symppaa natseja, käydään pesäpallomailaostoksilla? 

Minusta se piste meni jo vuosia sitten. Ei voi odottaa, että poliisi, joka on leimallisesti oikeistolainen ja omissa FB-ryhmissään jakaa nimenomaan natsien propagandaa, osaisi tai edes haluaisi toimia aktiivisesti pysäyttääkseen natsit. Yli vuoden päivät on odoteltu, että viime syksyisen kuolemantuottamuksen jälkeen Vastarintaliikkeen kieltäminen etenisi. Ei ole edennyt, ja vaikka etenisikin: miten paljon kieltäminen vaikuttaa järjestöön jolla ei ole ongelmaa sen kanssa että sen tavanomainenkin toiminta on lainvastaista?

Liberaali yhteiskunta on myös huono reagoimaan natsismiin asiana joka uhkaa ihmisiä, sen sijaan liberaali media helposti päästää natsit puhumaan mielipiteitään julki tasapuolisuuden nimissä. Ei ole sellaista mediaa Suomessa, joka ei haastattelisi Halla-ahoa tai Jesse Torniaista, ja näin äärioikeistolaisuus normalisoidaan legitiimiksi poliittiseksi liikkeeksi.

Natsithan osaavat käyttää yhteiskunnallisia perusoikeuksia hyväkseen. On helppoa käydä pelottelemassa sivullisia vaikkapa queer-klubi-illassa kun kukaan ei voi estää sisäänpääsyä noin vaan, ja poliisi ei tee mitään ellei tilanne muutu väkivaltaiseksi. On helppo pitää mielenosoitus natsilippujen alla jos valtaapitävät ja viranomaiset toteavat siihen että no, natseillakin on oikeus tuohon. Tästä kirjoitin jo aiemmin osana blogausta natsien retoriikasta. Tarkoitushan näillä tempuilla on nimenomaan ottaa julkista tilaa haltuun ja ajaa ideologiset vastustajat (eli suurilta osin marginalisoidut ryhmät) mahdollisimman ahtaalle.

Tosin tämä muuttuu vaikeammaksi ja sen hinta korkeammaksi, jos siinä on läsnä turpiinsaannin mahdollisuus. Joku satunnainen ylilautajonne voi lähteä osoittamaan natsien kanssa mieltä ja pelottelemaan sivullisia, mutta jos on riskinä saada nyrkistä naamaan, ajatus ei olekaan enää niin houkutteleva. Ja liike jossa on jäljellä enää vain kovin ideologinen ydin ei ole niin kykenevä toimimaan ottaakseen tilaa haltuun.

Tässä se logiikka ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Liberaaleilla ja puoluevasemmistolaisilla on toki pakonomainen tarve todistaa että se on väärä logiikka, koska heidän maailmassaan valtio ei voi epäonnistua tehtävässään. Mutta jotkut totuudet on ilmiselviä, ja Suomessa yksi niistä on tämä:

Suomen valtio ei suojele marginalisoituja ryhmiä. Sen voi tehdä vain kansalaiset itse. Joskus se on väkivaltaista itsepuolustusta.

PS: Lyhyt päivitys ennakoitavien kommentoijien kannalta tähän. Jos olet se tyyppi joka toistaa sitä äärioikeistolaisten “onko tämä sitä parempaa väkivaltaa, niinkuin Li Andersson sanoi”-juttua (mitä Andersson ei koskaan sanonut), niin hei tässä sulle on joku jonka mielestä antifasistinen itsepuolustus on todellakin hyvää väkivaltaa.

 

Koko Tampere Vihaa Natseja, eli Antifa ja miksi se pelottaa