Ensin tragediana ja sitten farssina: MV-lehden muuttuminen MV-Mediaksi

Kirjoitin aiemmin MV-lehdestä jonkin verran ja kirjoitanpa lisää sen nykytilanteesta.

Kuviohan muuttui vuoden alkupuolella, joskin muutos alkoi jo aiemmin. Istuessaan kotiarestissa Andorrassa Ilja Janitskin hankkiutui MV-lehdestä eroon ja luovutti tämän Juha Korhoselle, joka on nykyisellään päätoimittaja ja omistaja. Kauppasummasta tai sellaisen olemassaolosta ei ole tietoa, mutta oletettavasti raha on vaihtanut omistajaa.

Siinä, missä Janitskinin aikainen MV-lehti tuotti valtavat määrät sisältöä sekä toimittajaverkostonsa kautta (joista “T2”-nimellä toimineena mainittakoon Asta Tuominen) että ilmeisesti kopioimalla sisältöjä muista medioista, mitä uudelleennimetty MV-media sitten tekee?

isä ted.png

Kyllä, MV-lehden yksi pääasiallisista kohteista on Punk In Finland, jonka foorumilla tapahtuva seuranta näistä laita- ja äärioikeistojen videolähetyksistä ja mielenosoituksista ärsyttää loputtomasti Korhosta.

Muu sisällöntuotto näyttää olevan lähinnä lyhyitä pätkiä ja muihin valemedioihin viittaamista. Oman osionsa on nimenomaan saanut tämä kämyjen youtube-livestream-tuotanto, joka on pääosin sellaista ettei sitä voi suositella kenellekään. Ei niinkään siksi että se olisi järkyttävää, vaan koska se on puuduttavaa.

Kuinka tässä sitten kävi näin? Miksi MV-medialla on jatkuvasti rahat loppu ja omaa sisällöntuottoakaan ei ole enää merkittävästi? Miksi Korhonen keskittyy kinaamaan Punk In Finlandin kanssa?

Osasyy siihen on se että Punk In Finland toi julkisuuteen Korhosen historian  ja kavallustuomion. Toinen syy siihen on se, että Korhosella ei tunnu olevan kauhean hyvää käsitystä siitä mitä tuli tehtyä ja niin eespäin. Nyt jo poistetulla Youtube-lähetyksellä Korhonen kertoo oman käsityksensä tilanteesta, miten Ilja Janitskin on suunnitellut että MV-lehti voisi jatkaa olemassaoloaan vaikka tulisi tuomioita ja hän on tätä suunnitelmaa toteuttamassa.

Mutta: vaikuttaako Ilja Janitskin minkään perusteella enää kiinnostunut koko MV-lehdestä tai koko laitaoikeiston skenestä? Tämän artikkelin perusteella: ei. Enemmän vaikuttaa siltä, että Korhonen osti Janitskinilta valkoisen elefantin, mikä ei enää tuota yhtään rahaa. Bonuksena päästyään pois poliisivankilasta Ilja Janitskin ilmeisesti päätyi ryyppäämään pitkin Helsinkiä Korhosen piikkiin. Mutta jo vapautumisrännin toisena päivänä löytyi parempaa seuraa kuin Korhonen ja Suomi Ensin -tyypit.

Korhosella lieni tarkoituksena tehdä samat kuin Janitskinilla, eli tehdä MV-lehdellä rahaa joka ei vaatisi hirveää vaivannäköä. Mutta se nyt vaan ei enää toimi koska MV-lehti on ryvetetty, ja rikosilmoituksia taitaa tulla kuin liukuhihnalta. Nyt jo poistetussa videolähetyksessä Korhonen itse taitaa sanoa että on tullut yli 80 rikosilmoitusta liittyen MV-mediaan. Samalla alkuperäiset mainosrahahanat on kiinni, Youtubetilit eivät pysy auki ja kävijäluvut laskevat.

Ensin tragediana, sitten farssina. Kesällä on päästy oikeudenkäynnin kautta näkemään miten MV-lehti toimi vainotessaan toimittajia. Nyt MV-lehden toinen tuleminen keskittyykin johonkin ihan muuhun ja rahaa ei tule tarpeeksi, ainakaan jos pitää mielessä sen että Korhosen tavoite oli saada MV-media tuottavaksi jo syksyllä.

Ilja Janitskin sumutti Korhosta dumpatessaan tekohengityksellä olevan valemediansa hälle rahaa vastaan. Sitä voi melkein jo arvostaa.

Advertisements
Ensin tragediana ja sitten farssina: MV-lehden muuttuminen MV-Mediaksi

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Tämän jutun pohjille olen lukenut noin puolet Saara Jantusen Infosota-kirjasta joskus talvella 2016. Oli yövuoro ja olin töissä, joten en muista siitä paljoa mitään. Mutta siitä lähdetään.

iljardisuunnitelma
vohoi

Infosota on uusi Pommerin sota

Infosodasta on puhuttu paljon, erityisesti vuoden 2016 vaalien jälkeen maailman kun melko ilmiselvästi Venäjä sekaantui eri keinoin Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, vaikkakaan kukaan ei osaa varmaankaan sanoa tässä kohtaa miten merkittävää se oli.

Infosodan teoriasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, ja kotona Suomessa ollaan puhuttu siitä miten MV-lehti on edustanut erityisen venäjämielistä linjaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Siinä ohessa MV-lehti on toiminut väylänä vainota ja ahdistella ääri- ja laitaoikeistolaisten kirjoittajien kuviteltua tai todellista vastustajia, niinkuin Jessikka Aroa, Rebekka Härköstä ja Saara Jantusta ja monia muita.

Infosota on tiivistettynä masinoituja kampanjoita puhua medioissa asioita mitkä eivät ole totta. Siihen tiivistettynä, se ei vaikuta kovinkaan fiksulta, innovatiiviselta tai edes toimivalta.

Jostain syystä kuitenkin Ilja “Totuus Velvoittaa” Janitskin sai kansan syvät rivit lukemaan MV-lehteä ja sekoilemaan sen innoittamana pitkin internetiä ja poliittisia kuvioita. Miksi?

Ja mitä sanoo lehdistö, kuudeskymmenesyhdeksäs valtiomahti?

Syistä miksi toistaitoisen lieksalaisen rahastusprojekti sai niin paljon huomiota ja näkyvyyttä on puhuttu loppujen lopuksi yllättävän vähän. Janitskin huomasi että rasismilla teki mainosrahaa, kunnes mainosrahat loppuivat, siksi että demarinuorten Hanna Huumonen alkoi heitellä kapuloita rattaisiin. Ja sitten tuli oikeusjutut ja Juha Korhonen (PHRO) osti koko MV-lehden pois Janitskinilta koska no, kukapa tietää mutta ei se mikään voittajan veto ollut.

vauhtia
tirsk

Mutta, miksi? Miten ihmeessä se onnistui siinä missä joka ainoa laitaoikeiston ja äärioikeiston projekti (ehkä lukuunottamatta Päivän Byrokraattia) on epäonnistunut?

Itse kokisin sen niin että osittain syy on mediassa ja valtiollisissa toimijoissa. MV-lehti on oire niistä vioista mitä suomalaisissa instituutioissa oli jo valmiiksi, ja väylä mitä kautta mätä purkautui.

Erilaiset laitaoikeistolaiset ja äärioikeistolaiset usein haluavat puhua siitä miten valtamedia on vihervasemmiston talutusnuorassa. Asiahan ei ole näin: suomalainen media on tutkitusti pääosin hyvinkin oikeistolaista. Ongelma on sen oikean laidan perspektiivissä, koska siellä ei osata nähdä että keskiverto toimittaja saattaa äänestää vihreitä, mutta on siltikin hyvin vakaasti oikeistolainen jota ei kiinnosta sosialismi lainkaan. Suomalainen media ylipäätään on vahvasti keskittynyttä neljän eri mediatalon ympärille. Eikä näitä medioita erityisemmin harmittanut ryhtyä tienaamaan rahaa rasismillakaan.

Hegemonia saattaa olla liberaali, mutta se on ehdottoman oikeistoliberaali hegemonia. Se on hegemonia, missä voidaan nähdä toimittajat ehdottomasti fukuyamalaisen historian loppu -ajattelun kannattajina. Media on yksiääninen sen suhteen, että media ei kovinkaan paljoa halua lähteä haastamaan nykyjärjestelmää. Uskotaan voimakkaasti siihen että nykyjärjestelmässä voidaan tehdä pieniä korjausliikkeitä, ja se riittää. Sosiaalipornon aika on ohi.

Vasemmalta katsoen tilanne on sinänsä selvä, voi vaikka lukaista Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun kirjan Luokkavallan vahtikoirat ja tulla samankaltaisiin analyyseihin kuin itse tässä. Mutta oikealla tilanne on toinen: ihminen joka on ehdollistunut ajattelemaan että hän edustaa jotain sellaista kuin todellinen suomalainen kansa tai nettoveronmaksajia, hän ei kykene analysoimaan omaa positiotaan marginaalissa.

Jännittävintähän on se miten tämä marginaaliasema on monesti kuvitteellinen: Perussuomalaisten äänestäjät on keskimäärin olleet hyvätuloisia eivätkä duunareita.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media kyennyt ehkäisemään sen, miten vuonna 2010 ja siitä eteenpäin turhautuneisuus suomalaisen yhteiskunnan instituutioihin ja vastaaviin hyvin pitkälti alkoi purkautua nimenomaan jonkin MV-lehden kautta joka syötti lukijoilleen rasismia lietsoakseen lisää salaliittoteorioita? Ehkä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media voinut kritisoida myös nousevaa rasismin aaltoa tehokkaammin? Aivan taatusti. Nyt Perussuomalaiset pääsi nousemaan ilman että Timo Soini kohtasi median taholta yhtään arvostelua, ja media leipoo Jussi Halla-ahosta salonkikelpoista ja relevanttia normaalia poliitikkoa joka päivä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media pystynyt vastaamaan infosotaan paremmin? Aika varmasti kyllä.

Ja lopuksi sana valtiovallasta

Alamme olla sen prosessin alussa, jonka päässä siintää MV-lehden loppu. Oikeusjuttuja on liikaa, mainostuloja ei tule ja kaikesta päätellen Korhosella on melkomoisia vaikeuksia ylläpitää touhua ilman jatkuvaa rahan pyytelyä tukijoiltaan. Mutta miksi ihmeessä siihen on mennyt niin kauan?

Kyllähän jokainen joka näkee Ilja Janitskinin tajuaa että ei siinä ole mikään Erikeeper-uutisten professori Moriarty. Silti siihen meni yli kolme vuotta, että Janitskin päätyi istumaan leivättömän pöydän ääreen.

Editointi: Liittymättömässä aiheessa, nykyinen valtakunnansyyttäjä alleviivaa vielä tätä hienosti:

Toiviainen kirjoittaa Uotin julkaisemassa vastauksessa, että “mahdollisuutta syyttää ilman asianomistajan syytepyyntöä voitaisiin tarvita, jos jokin tiedotusväline toistuvasti syyllistyisi törkeisiin kunnianloukkausrikoksiin. Tärkeän yleisen edun arvioinnissa on otettava huomioon myös yksityiset edut.”

Vastaus on toki se että ennenkuin tarpeeksi yhteiskunnallisesti merkittävät toimijat kuten Sanoma ja Yle alkoivat ajaa omia juttujaan MV-lehteä vastaan, viranomaiset eivät liikuttaneet evääkään sen pysäyttämiseksi. Ja vielä tänäänkin MV jatkaa todellisten tai kuviteltujen vihollistensa vainoamista.

Jos olisi ollut sellaiset viranomaiset, joita olisi kiinnostanut tämä asia aiemmin, olisi ehkä mennyt eri tavalla. Mutta ei ole.

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Uutisissa tänään, poliisien ammattiliitto haluaa poliiseille erityistä suojaa häirinnältä.

Se mikä tässä on hauskaa, on se että ketkä poliiseja häiriköi. No, äärioikeistolaiset. Uudestaan ja uudestaan. Kerta toisensa jälkeen, äärioikeistossa nostetaan nimettyjä poliiseja framille niin että äärioikeistolaiset jotka näitä juttuja seuraa, saavat kohteita joita häiritä.

Myös MV-lehden puolella on harrastettu samaa.

Screenshot 2018-06-26 10.13.29.png

Tämä siitä huolimatta, että Helsingin poliisi on kerta toisensa jälkeen antanut esimerkiksi PVL:n ja Suomi Ensin -liikkeen jatkaa toimintaansa julkisilla paikoilla, vaikka PVL on jo syyllistynyt veritekoon ja SE taas on kunnostautunut viettämällä puolisen vuotta telttaillen Helsingin keskustassa, pahoinpidellen ohikulkijoita ja juopotellen. Ottaen huomioon miten muissa tapauksissa on toimittu, se on melkomoisen poikkeuksellista, eikä siitä ole mitään epäselvyyttä että pohjimmiltaan poliisi tukee tällaisia rasistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä.

Ongelma toki on se että Helsingin poliisi voi antaa miten paljon liekaa äärioikeistolaisille ja pakkopalauttaa niin monta kuin huvittaa, ja silti äärioikeistolaiset eivät ole koskaan tyytyväisiä poliisiin. Joten äärioikeistolaiset siirtyy sitten häiriköimään poliisia, koska se on äärioikeiston tavanomainen toimintamalli.

Se mikä tässä ei ole yhtään hauskaa, on se miten kaikkien mittapuiden mukaan poliisien häirintä on siitä huolimatta melkoisen poikkeuksellista ja pääosin hillitympää kuin muiden äärioikeiston vihan kohteiden häirintä.

Poliisi on halunnut esiintyä niinkuin torjuisi vihapuhetta. Ongelmana on se että on helppo sanoa tekevänsä asioita vaikka ei tekisi mitään. Suurin osa niistä ei-poliiseista joita vastaan on masinoitu häirintäkampanjoita, ovat saaneet nähdä vastaukseksi esitutkinta lakkautetaan kustannussyistä. Koska poliisia ei tasan kiinnosta jos jotakuta häiriköidään öin ja päivin, koska äärioikeistolainen keskustelufoorumi Ylilauta päättää ottaa jonkun kohteekseen. MV-lehden teot eivät olisi koskaan päätyneet oikeuteen asti, jollei MV-lehti olisi saanut vastaansa sekä Sanomaa että Yleä, joilla on resursseja ja poliittista valtaa pakottaa poliisi suorittamaan esitutkinnat loppuun asti.

Että nyt sitten kun poliiseja häiritään, yhtäkkiä ammattiliiton mielestä kyseessä on jonkinlainen erityinen kriisi? Ehkä onkin. Mutta se johtuu siitä että poliisin piittaamattomuus häirinnän ja uhkailujen suhteen on luonut sellaisen ilmapiirin, missä poliisikin saa osansa näistä.

 

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Valeuutiset, infosota ja demokratian alennustila

Mitä se oikein tarkoittaa, että Venäjän massiivinen innovaatio “kerrotaan sosiaalisessa mediassa asioita jotka ei ole totta” on nyt uusi mörkö, joka uhkaa länsimaista demokratiaa?

Jos on seurannut esim. MH17-lennon alasampumista seurannutta keskustelua, käy nopeasti ilmi se että Venäjän propagandasota on luonteeltaan melkomoisen karkeaa. Siitä huolimatta, jotkut siihen päätyvät uskomaan. Ja jotkut eivät usko eivätkä välitä joka tapauksessa siitä että Venäjä ampui siviilikoneen alas. Suomessakin MV-lehden Venäjä-mielinen (ja kenties Venäjän rahoittama) propaganda uppoaa moniin.

Rysky Riiheläinen toteaakin näin:

” Tavoitteena ei ole niinkään muuttaa mielipiteitä, vaan luoda epäluottamusta ja hämmennystä. Tässä työssä MV-lehti verkostoineen on tehnyt hyvää työtä suomalaisten keskuudessa.

Miksi nämä asiat ovat niin vaikeita käsitellä sitten, jos propaganda on karkeaa ja joku lieksalainen ukko joka karkasi poliisia Andorraan pystyy pistämään koko mediakentän varpailleen itse keksityillä natsiuutisilla? Miksi kelvottomalla propagandalla on niin helppoa luoda epäluottamusta ja hämmennystä?

Jos puhutaan suomalaisesta kontekstista, ongelma lienee siinä miten ihmisten usko politiikkaan ja päättäjiin ylipäätään on rapautunut. Voidaan puhua siitä miten Juha Sipilän rosvoparonin elkeet on syöneet pohjaa ajatuksesta, että tavallisella kansalaisella olisi ylipäätään vaikutusmahdollisuuksia politiikassa. Vasemmistossa monesti halutaan puhua kansalaisyhteiskunnasta, mutta todellisuudessa päättäjät eivät halua kansalaisten olevan aktiivisia. Häkkäsen kommentit tuossa artikkelissa kertovat paljon.

Olen kuullut huolestuttavia puheenvuoroja ihan poliitikkotasolta, että lainsäädäntöä ei tarvitsisi noudattaa, jos se ei ihan omaan moraaliin tai oikeustajuun osu ja uppoa. Jos me ollaan päätetty yhdessä tässä maassa, että perustuslain mukaisesti kansan valitsemat edustajat säätävät lait, niitä täytyy jokaisen noudattaa.

–Muutokset täytyy tehdä demokraattisesti vaalien kautta, ei anarkian kautta. Tässä mielessä oikeusministerinä pikkuisen kannan huolta siitä, että julkisessa keskustelussa on nostettu aika paljon esiin tällaista kansalaistottelemattomuutta.

Näin poliitikko haluaa redusoida kansalaisen poliittisen toiminnan sellaiseksi, että kansalaisella ei ole muuta asemaa kuin käydä äänestämässä. Ja kyllähän me kaikki tiedämme ettei äänestämisellä ole saavutettu juuri mitään, erityisesti kun monet äänesti Soinia, joka uhosi ensin ettei köyhimmiltä saa leikata ja sitten leikattiin köyhimmiltä. Demokratia on huonoissa kantimissa, jos vaalit ovat ainoastaan kumileimasin, jolla valitaan eduskunta, joka on hallituksen kumileimasin ja suurimmat päätökset tekee pari kolme iäkästä miestä yhteistuumin?

“Kansalaisyhteiskunnasta” puhuminen on vähän pönttöä aikana jolloin yhä harvempi kuuluu puolueisiin, joiden sisällä päätetään politiikan suunnat. Tyytymättömyys, voimattomuuden tunne ja disilluusio vaikutusmahdollisuuksiin kasvaa. Olen joskus aiemminkin sanonut, että kun vallan edustaja perustelee vallankäyttöään sillä että hänellä on oikeus käyttää valtaa, niinkuin Häkkänen sanoo, se kielii jo jakkaroiden keikkumisesta.

Takaisin infosotaan ja valeuutisiin. Jos täällä olisi asiat paremmin, ihmiset olisivat taipuvaisempia olemaan kriittisiä kehnon propagandan suhteen. Ongelma on ehkä siinä että koska ei ole (ja Suomi ja Venäjä vaikuttaa päivä päivältä enemmän samanlaisilta patakonservatiivisilta oligarkoilta), suomalainen poliittinen luokka ja mediaestablishmentti ei ole monien silmissä uskottava. Ehkä siksi jonkun Ilja Janitskinin omasta päästään keksimät natsiuutiset uppoaa kansaan niin hyvin.

Valeuutiset, infosota ja demokratian alennustila