Kysy mitä vähemmistöt voisi tehdä puolestasi, eikä mitä voisit tehdä vähemmistöjen eteen: marginalisoidut ryhmät ja puolueet

bussin alle.jpg
Tässä kuvattu normaali tilanne puoluepolitiikassa. Marginalisoitu ryhmä heitetään bussin alle heti kun siitä saa jotain etua irti.

Tämän kirjoituksen inspiroi suurilta osin Anna Kontulan parin päivän takainen Facebook-aivopieru missä Kontula koki asiakseen julistaa että muunsukupuoliset on pilanneet poliittisen keskustelun tai jotain olemalla olemassa. Siitä voitte lukea enemmän toisaalta, koska tässä on aika hyvin avattu se keskustelu. Ja tässä ne alkuperäiset kommentitkin.

Halusin tosin palata siihen laajempaan ongelmaan mikä karakterisoi marginalisoitujen ryhmien huomioimista puoluepolitiikassa. Nimittäin sitä että sekä vasemmistossa että liberaalioikeistossa mielellään viestitetään että ollaan tasa-arvon puolella, mutta käytännössä joka ainoa kerta kun marginalisoidun ryhmän intressit menee ristiin puolueen lyhyen aikavälin poliittisen edun kanssa, marginalisoitu ryhmä häviää.

Ehkä selkein esimerkki siitä on miten translaille kävi viime hallituksen aikana. Mikropuolue Kristillisdemokraatit ilmoittivat etteivät hyväksy sitä, joten pääministeri Stubb päätti ettei translakia nyt sitten tapahdukaan, huolimatta siitä että mm. sosialidemokraatit arvostelivat kristillisdemokraatteja tästä. Miksi Kridet pystyivät tähän?

Siksi että kaikki muut hallituspuolueet toimivat täysin ennalta-arvattavasti. Alexander Stubb oli vastaanottanut Amnestyn ja Trasekin lähetystöjä ja ilmaissut tukensa translain muuttamiselle, mutta koska lyhyen tähtäimen poliittinen etu (Kridet olisivat ehkä lähteneet hallituksesta tai jotain), Stubb päätti ettei näin tehdä. Sosialidemokraatit, Vihreät ja RKP eivät myöskään rikkoneet tätä linjaa lainkaan. Huomattava on että viime vuonna Stubb vielä pälisi tuestaan äitiyslaille ja translaille, vaikka olisi voinut tehdä huomattavasti enemmän näille kun oli pääministeri.

Ja tällä hetkellä tapetilla olevista asioista, on hyvä muistaa se että Helsingin vihreä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on kokonaan pessyt kätensä rasististen mielenosoitusten hoitamisesta. Hyvin todennäköisesti siksi että turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat ovat näin vaalien alla epämieluisia Vihreille, jotka yrittävät saavuttaa vaalivoittoa Helsingissä.

Muutama esimerkki puolueiden periaateohjelmista ja vastaavista, ensimmäinen Kokoomuksen periaateohjelmasta:

kokoomusperiaatteet

Siis kyllähän jokainen nyt tajuaa että erityisesti tuo viimeinen kohta on lähinnä groteskia valehtelua, mutta ongelma onkin siinä että melkein joka ainoa puolue laskettelee periaatteissaan ja ohjelmissaan samat rimpsut, mutta ei todellisuudessa toteuta niitä. Vihreiden vastaava menee jokseenkin näin ja mainitsee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eksplisiittisesti.

vihreättasaarvo

Kuulostaa kivalta, mutta ongelmahan on se että kun joka ainoa vähemmistöaktivisti tietää että näitä toteutetaan ainoastaan satunnaisesti ja silloinkin yleensä niin, että aktivistien pitää tapella poliitikkoja vastaan. Siksi rekisteröidyt parisuhteet saatiin Suomeen aiemmin ja tasa-arvoinen avioliittolaki oli valtaisan työn takana siitä huolimatta että se oli käytännössä triviaali muutos yhteiskunnalle.

Ja niin edespäin.

Samaan aikaan sosiaaliliberaaleissa puolueissa ollaan närkästyneitä joka ainoa kerta kun joku marginalisoituun ryhmään kuuluva toteaa että en minä kyllä enää teitä äänestä kun joka kerta olette pettäneet. Noin yleisenä vinkkinä, yksikään puolue ei ole ansainnut yhtään kenenkään ääntä. Köyhänä monet tuntuu olettavan että minun tulisi äänestää vasemmistoa, ja loukkaantuvat siitä etten äänestä, koska tiedän että joka tapauksessa minun etujani ei kukaan aja. Samalla tavalla monet muut marginalisoituihin ryhmiin kuuluvat pettyvät puolueisiin koska oppivat kantapään kautta sen että puolueille he eivät ole yhtään mitään, jos toisessa vaakakupissa on yhtään mitään muuta.

Jos puolueita kiinnostaisi korjata omaa linjaansa, se pitäisi aloittaa siitä että niistä ylevistä periaatteista oikeasti pidetään kiinni, poikkeuksetta, koska ihmisoikeudet eivät ole neuvottelukysymyksiä. 

Advertisements
Kysy mitä vähemmistöt voisi tehdä puolestasi, eikä mitä voisit tehdä vähemmistöjen eteen: marginalisoidut ryhmät ja puolueet

Mari K Niemi ja äärioikeiston ongelma

nürnberg.jpg
Jos natsien kanssa haluaa käydä dialogia, tämä on se oikea areena sille.

Mari K Niemi, tohtori ja tutkija, jonka aiempia kirjoituksia olen aina silloin tällöin arvostanut positiivisessa mielessä, päätti kirjoittaa bloggauksen Halla-ahosta ja populismista. Tähän mennessä kaikki hyvin.

Niemi arvostelee tässä sitä että Yrjö Rautio (ihminen josta en välitä pätkääkään ja joka on juuttunut joihinkin SDKL:n aikaisiin juoksuhautoihin) teki vahvan moraalisen kannanoton Halla-ahosta. Rautio sanoo suoraan Halla-ahoa ja hänen kaltaisiin fasisteiksi, mikä on täysin oikein. Itse en pidä siitä että fasisti-termiä käytetään löysästi, mutta kuten itse olen aiemmin sivunnut aihetta, Halla-aho on lähes koko aikuisikänsä vaikuttanut fasistisessa liikkeessä. Joten ei pitäisi olla ongelmaa sen kanssa että sanoo Halla-ahoa fasistiksi.

Ratkaisuksi Niemi tarjoaa samaa kuin kymmenet tai sadat muut liberaalit jotka on aiheesta kirjoittaneet: kotiläksyjen tekemistä, faktoja ja dialogia. Jotenkin arvon tohtori on missannut sen että tätä on aika moni kokeillut, ja tuloksia ei ole tullut.

Syy siihen on tämä, ja se on todella yksinkertainen asia. Jussi Halla-aho on fasisti. Ja niin on todella moni muukin laitaoikeistossa vaikuttava. Sanalla on merkitys ja Halla-aho täyttää sen merkityksen. Mitä hittoa varten minä, jolla on opinnot olleet nyt yli vuoden katkolla eikä edes kandia, joudun opettamaan tohtoriksi väitelleille ihmisille että fasisteja on ihan olemassa?

Ottamalla fasistit mukaan julkiseen keskusteluun ja politiikkaan, fasistit eivät muutu vähemmän fasisteiksi, vaan politiikasta tulee fasistisempaa. Rasismin suhteen tämä on jo nähty, miten Juha Sipilä ja Petteri Orpo on iloisesti hakeneet Soinin Perussuomalaisilta tukea: niin kauan kuin tarjotaan persuille rasistisempaa maahanmuuttopolitiikkaa, sitä helpompi persujen on tukea leikkauspolitiikkaa.

Tämä on minulle syvästi turhauttavaa, koska Niemen kirjoitus missaa myös sen pointin että Halla-aho ei edes ole populisti. Halla-aho on lähinnä päinvastaista, fasistinen akateeminen elitisti joka vetoaa suhteellisen kapeaan poliittiseen pohjaan. Jollei media olisi päättänyt että fasistinen kirkkoslaavin tohtori on legitiimi poliittinen toimija, Halla-aho ei olisi edes sitä mitä nyt on, koska mediassa ei osata suhtautua fasismiin.

Huutaessaan paremman poliittisen keskustelun perään Niemi tekee juuri sen millä fasistit ovat menestyneet suomalaisessa politiikassa: heidät on otettu osaksi poliittista keskustelua ja se on legitimoinut fasismin osana suomalaista poliittista kenttää. Sopisi hävetä. Tai ehkä tehdä ne saamarin kotiläksyt ja opetella että fasisteja on ihan oikeasti olemassa.

Mari K Niemi ja äärioikeiston ongelma

Onko retoristen kysymysten esittäminen keskustelun surma?

mitätässämaassa

Mediassa ja somessa näkyy paljon kyselyä. Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä esitetään usein, joskus niitä esittää puoluepoliitikot, joskus muuten vaan poliittisesti aktiiviset ihmiset.

Voiko perussuomalaiset valita puheenjohtajakseen rasistin?

Silti on kysyttävä, miten on mahdollista, että tällaista tapahtuu. [Ylen mielenosoitusuutisoinnista]

Mitä tässä maassa oikein tapahtuu? [Polttopulloiskuista vastaanottokeskuksiin ja ihan joka aiheesta mikä liittyy hallituspolitiikkaan]

Ja niin edelleen. Haluaisin vedota kanssakirjoittajiini että lakatkaa nyt jo tekemästä tätä. Se ei ole oikeasti kauhean hyvä retorinen keino, koska näihin kaikkiin kysymyksiin on vastaukset, vaikka ne vastaukset on epämiellyttäviä ja siksi ne pitäisi sanoa ääneen.

Totta kai persut voivat valita puheenjohtajakseen vaikkapa Jussi Halla-ahon joka on rasisti, koska perussuomalainen puolue on rasistinen puolue.  Totta kai Yle voi uutisoida miten sattuu mielenosoituksista, koska Ylessä on paljon ihmisiä töissä joista osa tukee vahvasti rasistista agendaa. Ja tässä maassa tehdään polttopulloiskuja vastaanottokeskuksiin, koska viranomaisia ei kiinnosta rasistinen väkivalta. Ja hallitus tekee mitä tekee koska Juha Sipilää ei kiinnosta hyvä hallinto, vaan valtion kassan ryöstäminen hyville veljille.

Olisi mukava jos voisitte hetkeksi lopettaa sellaisen retorisen kikkailun ja sanoa asiat niinkuin ne ovat. Maailma tarvitsee enemmän rehellistä suoraa puhetta ja vähemmän pikkunäppäryyksiä, vaikka ne teille suovatkin tyydytystä.

 

 

Onko retoristen kysymysten esittäminen keskustelun surma?