Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

huhtasaari.jpg
Kiitos tästäkin Punk In Finland

Perussuomalaiset tekivät varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaresta presidenttiehdokkaan, mikä oli tavallaan odotettua ja pääosin täysin merkityksetöntä. Jostain syystä suomalaiset tuntuvat pitävän Niinistöä hyvänä presidenttinä yli Niinistön todellisten tekojen. Myönnettäköön, Niinistö on hoitanut ulkopolitiikan taitavasti hankalassa tilanteessa missä naapurimaa käy sotaa toista eurooppalaista maata vastaan ja ulkoministerinä on kyvytön egoisti, mutta sitä kukaan nyt tuskin huomioi. Siltä osin on aika sama että onko Perussuomalaisten ehdokkaana Halla-aho, Huhtasaari tai Ior Bock.

Satakunnan Marinol Le Pen on Putinin fani, rasisti, Trumpin kannattaja, vihaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, ja niin edelleen. Siitä ei nyt ole erityisemmin mitään sen suurempaa kiistaa, koska sitähän perussuomalaisuus on hyvin suurilta osin ollut sen jälkeen kun Soini päätti että rasistien tuella pääsee vaikka kuuhun.

Nämä kaikki on vähän ongelmallisia mielipiteitä käsitellä, koska media ja liberaalit tuntuvat olevan vieläkin, 10 vuotta sen jälkeen kun rasistinen “maahanmuuttokritiikki” nousi tapetille, olemaan kykenemättömiä uskomaan että joku voi ylipäätään olla rasisti ja kaikkein vähiten halutaan uskoa että joku haluaa ajaa rasistista politiikkaa.

Siihen on syynsä että miksi Ylen artikkelin ainoa poiminta Huhtasaaren mielipiteistä käsittelee niinkin triviaalia asiaa kuin sitä että Huhtasaari on kreationisti.

huhtis

Kommentointi Huhtasaaresta onkin keskittynyt kahteen asiaan, nimittäin Huhtasaaren mielipiteisiin Venäjästä ja Huhtasaaren kreationismiin uskomisesta.

Kreationismi on sellainen ilmiö joka on Suomessa lähinnä kuriositeetti, koska sitä näkee lähinnä dänkeimmissä kristillisissä lahkoissa ja se on pääasiassa amerikkalaista tuontitavaraa. Sen yhteiskunnallinen merkitys on aika lailla nollaluokkaa, paitsi jos kysyy Jyrki Kasvilta ja Piraattipuolueen Apajalahdelta, jotka ovat tästä kovasti huolissaan, mutta miksi?

Siksi että kuten kreationismikin, suhtautuminen kreationismiin on tuontitavaraa. Harvassa on se suomalainen joka siihen törmää lahkojen ulkopuolella täällä kotimaassa, mutta siihen kyllä törmää jos lukee englanninkielistä internetiä tarpeeksi. Yhdysvalloissa siihen liittyy kaikenlaista aktiivista vääntöä esim. koulukirjojen sisällöstä ja sen sellaisesta joka ei ole Suomen oloissa mitenkään erityisen relevanttia. Asenteet kuitenkin kopioidaan sieltä, ja siitä seuraa Kasvin ja Apajalahden kaltaisten ihmisten kauhisteleva asenne, että nyt vaaralliset tieteen vastustajat rikkoo kaiken tieteen Suomesta koska ovat uskovaisia.

Henkilökohtaisesti pidän Touko Aallon ja Juha Sipilän pälätyksiä siitä että valtionyhtiöiden ja -omistusten “tase pitää laittaa töihin” vaarallisempana, koska se oikeasti vaikuttaa asioihin. Kreationismi, not so much. Se on tässä lähinnä sellainen aspekti josta voidaan puhua jotta voidaan pitää itseään fiksumpina kuin uskovaiset.

Luulisi että tilanteessa missä joka päivä puhutaan siitä miten Maahanmuuttovirasto ja hallitus ovat kolluusiossa vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa ja hoitaneet pakolaispolitiikkaa tavalla joka keskittyy lähinnä turvapaikanhakijoiden lähettämiseksi pois maasta (vaikka sitten kuolemaan, ei se tunnu hallitusta tai Maahanmuuttovirastoa kiinnostavan), että Huhtasaaren rasismin voisi nostaa keskiöön sen sijaan että puhutaan jostain trivialiteeteista. Tosin siinä on vähän se ongelma, että oikeistoliberaalilla puolella ei ole erityistä halua puhua rasismista paitsi päivitellen.

Vulgaari rasismi on heistäkin pahasta, mutta totuus on että kaikki suomalaiset oikeistopuolueet (ja sosialidemokraatit) ajavat rasistista maahanmuuttopolitiikkaa, tosin käyttämättä siitä yhtä suoraa kieltä kuin Huhtasaari. Siksi on mukavampi puhua kreationismin kaltaisesta trivialiteetista kuin rasismista, jos rasismia ei kuitenkaan oikeasti vastusta.

 

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

Maanantaipalaveri Ratakadulla

Yllättävän harvoin kukaan jaksaa kuunnella minua, mutta tänä maanantaina asiat olivat vaihteeksi toisin. Olin saanut kutsun tulla konsultoimaan Ratakadulle uudesta turvallisuusuhasta, josta Supolla ei vielä ollut selkeää käsitystä. Joten eipä siinä mitään, valtion laskuun junalla Helsinkiin ja neljä tuoppia ravintolavaunussa. Minut otti vastaan Ratakadulla ylitarkastaja Seppo Gehlen, jolla oli yllään huonosti istuva Batistini-puku ja kurkkusalaattitahra kravatissaan.

Olin tehnyt ehtoni selväksi, koska eihän nyt Supolle puhuta jollei siitä saa jotain irti. Vaadin kolme askia valkoista Marlboroa, kaksi kupillista tummapaahtoista kahvia ja vegaanisen croissantin.

Ylitarkastaja Gehlenin mielestä en olisi saanut polttaa neukkarissa. Sanoin että joko saan polttaa täällä tai sitten pidetään neuvottelu puistossa. Lopulta hän myöntyi siihen että saan käyttää tuhkakuppina neuvottelupöydällä seisovaa NKVD-hattua joka kuulemma oli Seppo Tiitisen saama lahja Neuvostoliitosta.

Aloitin esitykseni. Supo oli viimein herännyt äärimaltillisuuden uhkaan mutta ei tuntenut aihepiiriä erityisen hyvin. Äärimaltillisuus oli alkanut ensimmäistä kertaa nousta julkisuuteen 2015, kun Ali Jahangiri oli äärimaltillisuuksissaan päättänyt tehdä ison numeron siitä että meillä pitää olla dialogia äärioikeistolaisten kanssa.

Tässä kohtaa tungin koko croissantin suuhuni ja ylitarkastaja Gehlen katsoi minua kolme minuuttia inhoten kun yritin saada sitä huuhdeltua alas Löfgrensin kahvilla. En täysin onnistunut tässä joten jouduin sylkäisemään noin kolmanneksen siitä kokolattiamatolle. Jatkoin kuitenkin.

Äärimaltillisuus on vaivihkaa levinnyt kaikille yhteiskunnan sektoreille lukuunottamatta liike-elämää jossa yhä vaikutusvaltaisin poliittinen suuntaus on kaikkia vähemmistöjä vihaava insinööriys.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat on täysin äärimaltillisuuden läpitunkema, kerroin esitellen samalla lehtileikkeitä kansiostani joka oli tupaten täynnä äärimaltillisten journalistien kirjoituksia. Näytin samalla myös kuvankaappauksia Facebookryhmistä, jossa eräskin sosialidemokraattinen kulttuurisihteeri uhkasi mestata jokaisen joka kehtaa arvostella viranomaisia.

Jatkoin. “Myös television keskusteluohjelmissa on näkynyt äärimaltillisuutta, jonka tavoitteena on pysähdyttää kaikki mahdollinen ongelmanratkaisu, jotta keskustelu voisi jatkua loputtomiin.”

Gehlen nielaisi hermostuneena.

“Mihin tällä keskustelulla sitten oikein pyritään jos äärimaltillisia ei kiinnosta ongelmien ratkaisu?” hän kysyi.

“Käsittääkseni ei yhtään mihinkään. Paitsi että äärimaltilliset pääsevät paheksumaan kaikkia muita.”

“Onko sinulla ennustetta tai analyysiä siitä mihin tämä tulisi johtamaan?” hän kysyi, yhä hermostuneempana. Pudotin tupakan lattialle ja tallasin sen sammuksiin, polttaen reiän kokolattiamattoon.

“Todennäköisimmin äärimaltillisuus häviää ajan myötä itsestään.” Gehlen näytti helpottuneelta siihen asti kunnes jatkoin. “Suurin osa äärimaltillisista tulee asemoimaan itsensä  äärioikeistoon, koska heidän mielestään on tavattoman törkeää se miten tasa-arvoa puolustetaan yhteiskunnassa. Siksi ne jotka nyt huutavat keskustelun perään tulevat itse pian auttamaan esimerkiksi polttopulloiskuissa ja pahoinpitelyissä, koska äärioikeisto on heidän mielestää paljon sosiaalisti hyväksyttävämpi kuin tasa-arvon puolustaminen.”

Nousin ylös ja tein lähtöä. “Että onnea vaan teille tämän ongelman kanssa, Seppo.”

 

 

 

 

 

 

Maanantaipalaveri Ratakadulla

Valkoisen kulttuuriväen taakka

Tämä on nyt ollut hetken aikaa työn alla, ja mietin että pitäisikö kirjoittaa koko aiheesta lainkaan, mutta koska vastapuoli ei suostu lopettamaan, niin miksipä jättää kirjoittamatta. Tuorein kirjoitus liberaalilta kulttuuriväeltä (johon tämän kontekstissa voidaan laskea toimittajat varsin hyvin) on Reeta Rädyn “Lähdetkö kahville, rasisti?

Vaaditaan lisää empatiaa, sympatiaa ja ymmärrykseen pyritään. That is pretty much it, ja Räty ei oikeastaan onnistu tekemään yhtään pointtia mikä ei olisi tehty samankaltaisissa kolumneissa, artikkeleissa ja haastatteluissa noin miljoona kertaa.

norsu babby.jpg
Elefantinpoikanen syntyy noin 110-kiloisena, eli se on maailman toiseksi suurin vauva heti valkoisen kulttuurieliitin jälkeen

Sitten toki oli Pirkko Saisio, jonka lausunnot Ylelle ja Hesarille saivat kovasti ylistystä muun muassa Hommaforumilla ja muiden rasististen öyhöjen taholta. Taas mennään samoilla linjoilla: ääripäät on olemassa, tarvitaan keskustelua ja niin edespäin.

saisioLSP
Maahanmuuttajien rikostilastoista puhuminen on tosin nimenomaan sitä rasistiseen keskusteluun lähtemistä 95% ajasta, mutta mitäpä siitä. Keskustelua!

Sitten toki oli myös jo jokin aika sitten Laura Honkasalo, joka pahastui siitä että Koko Hubara kritisoi Finlandialla palkittua Oneironia sen positioista. Että kirjailijalla pitää olla oikeus kirjoittaa täsmälleen mistä haluaa ja niin edelleen plaa plaa plaa.

Ja viime viikolla (luullakseni, koska en lukenut koko tekstiä) Antti Hurskainen päätti satuttaa itsensä reunakkuuteen vertaamalla Koko Hubaraa Timo Hännikäiseen. Tätä minun on hankala kommentoida koska ei ole mitään intressejä lukea Hännikäisestä mitään, koska seriously ei. Mutta premissi on joka tapauksessa dille, ja laaja yleissivistykseni antaa minulle mahdollisuuden arvioida asioita mihin en jaksa perehtyä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että itse tulen toistaneeksi aika paljon tässä asioita mitä rodullistetut ihmiset on julkisessa keskustelussa sanoneet monta kertaa. Kuuntelisitte vaikka Maryam Abdulkarimia, Umayya Abu-Hannaa tai Koko Hubaraa sen sijaan että kuuntelisitte minua, rehellisyyden nimissä.

Näiden kaikkien tekstien ongelma on jaettavissa karkeasti kahteen osaan.

Ensimmäisenä: suomalainen kulttuuriväki ja toimittajakunta on lähes poikkeuksetta valkoista väkeä, joilla on sosioekonomisista syistä hyvin vähän tekemistä rodullistettujen suomalaisten kanssa. Siitä johtuen kulttuuriväen rasismikeskustelut miltei poikkeuksetta joko ei ota lainkaan huomioon sitä että kyllä, eniten näkemystä tässä aihepiirissä löytyy nimenomaan rodullistetuilta. Jostain syystä minä en koe että minun pitäisi kirjoittaa kirjoja siitä miten kasvoin työväenluokkaisena 1960-luvun Kalliossa, mutta kulttuuriväki kokee että he ovat nimenomaan moraalinen auktoriteetti jota pitäisi kuunnella tässä rasismikeskustelussa koska no en edes tiedä. Jos yksikin Räty tai Saisio viitsisi kuunnella Hubaraa, joka Oneiron-keskustelussa totesi ”Suomalaisen kulttuurikeskustelun ongelma on se, ettei vähemmistöjen edustajien oma ääni tahdo päästä kuuluville”, niin se olisi jo jotain. Mutta ei, on jostain kumman syystä relevantimpaa puhua ääripäistä ja taistolaisista.

Se toinen osa johtuu oikeastaan ensimmäisestä, ja se on tämän julkisen rasismikeskustelun pohjattoman masturbatorinen luonne. Koska rodullistettuja ei kuunnella tai päästetä ääneen, jäljelle jää vain sellainen valkoisen kulttuurieliitin keskeinen lätinä siitä miten dialogia pitäisi olla. Eikä niissä keskusteluissa oikeastaan osata edes sanoa niinkin yksinkertaista asiaa kuin että miksi rasismi on paha asia. 

Toimittajat ja kulttuuriväki tuottavat keskenään tekstiä siitä että ohoh, Suomessa on rasismia, pitäisiköhän tästä keskustella, mutta se varsinainen keskustelu ei koskaan ala. Puhutaan siitä miten rasismin syitä pitäisi ymmärtää, mutta esimerkiksi minä olen jaksanut istua yliopistolla luennoilla aiheesta ja kehtaisin väittää että minulla on jonkinlainen käsitys siitä miksi ihmiset ovat rasisteja ylipäätään, sosioekonomiset ja kulttuuriset syyt ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei minun tarvitse Pekka Haaviston tavoin tehdä PR-temppua jossa lähden Viitasaarelle flanellipaita päällä kuuntelemaan Teuvo Hakkaraisen pälätystä islamista. Ja kyllä, rodullistetut ihmiset tietävät oikein hyvin että mistä rasismi johtuu, koska he elävät siinä maailmassa joka päivä.

Akateemisella puolella voidaan pitää itsestäänselvyytenä sitä että kyllä, länsimaiset yhteiskunnat kuten Suomi ovat rasismin läpitunkemia. Eihän Suomessa vieläkään varsinaisesti olla sitä mieltä että joku ei-valkoinen voisi olla suomalainen, noin esimerkkinä. Teoriatasolla kyllä, käytännössä ei. Jokainen meistä on tavalla tai toisella rasistinen, koska me olemme kasvaneet yhteiskunnassa joka on rasistinen. Tämä rasismi ilmenee esimerkiksi juurikin sillä tavalla että valkoiset suomalaiset alkavat kokea itsensä auktoriteeteiksi jotka ovat parempia puhumaan rasismista kuin rodullistetut, koska he ovat kulttuuriväkeä ja intellektuelleja eivätkä varmasti itse rasisteja lainkaan.

Ja tässä me pääsemme oikeastaan sen ytimeen mitä Räty ja Saisio ei sano. Miksi rasismi on pahaa? 

Rasismia ei pidä hyväksyä koska se on dehumanisoivaa ja epätasa-arvoa luovaa. Liberaalissa diskurssissa taas rasismi an sich on paha koska rasismi on jokin hyvin abstraktilla tasolla paha asia jota harjoittaa lähinnä se Toinen, joka seisoo MATUT ULOS -kyltin kanssa Rautatientorilla. Mikä nyt tekee toki tästä koko ymmärtämiskeskustelusta vähintäänkin absurdia, koska liberaali kulttuuriväki ei edes osaa sanoa miksi vastustaa noin nimellisesti rasismia mutta sanoo että pitäisi ymmärtää sitä.

Ja tämä kaikki palautuu siihen että julkisen rasismin läsnäolo aiheuttaa sekasortoa ja yhteiskunnallista turbulenssia mistä liberaali kulttuuriväki ei pidä, joten heidän ratkaisunsa on lähinnä yrittää hiljentää antirasistit, koska myös antirasismi aiheuttaa yhteiskunnallista turbulenssia kyseenalaistamalla valkoisen ylivallan. Myöskin toki se että antirasistit yleisesti ottaen kyseenalaistavat sen, että tämä on keskustelu joiden valkoisten hyvin toimeentulevien ihmisten pitäisi käydä, ei sovi kulttuuriväelle, koska kulttuuriväki on tosiaan isoja vauvoja jotka haluavat olla äänessä jatkuvasti, vaikkei heillä olisikaan mitään relevanttia sanottavaa.

Voi ei.

 

Valkoisen kulttuuriväen taakka

Suvaitsevaisuuden kaksoismerkitys

Ajattelin jatkaa samoilla linjoilla kuin mitä aiemmin kirjoitin tässä blogauksessa.

Pirkko Saisio esitti kommenttinsa siitä miten kaikki yhteiskunnan ongelmat johtuu siitä ettemme keskustele tarpeeksi rasistien kanssa, eli sitä normaalia etuoikeutettujen pörinää. Riikka Yrttiaho kirjoitti oman kommenttinsa siitä, joten ei siitä sen enempää.

diversiteetti

Tämä kommentti taas esitettiin Maria Morrille joka huomautti jonkun maan euroviisuedustajan homovastaisuudesta. Kysehän on taas kerran siitä kotitarveoikeistolaisten pakonomaisesta hokemisesta että suvaitsevaiset on suvaitsemattomia koska eivät suvaitse suvaitsemattomuutta.  Missä päästään oikeastaan siihen aiheeseen.

Suvaitsevaisuus kielellisenä ja sosiaalisena konstruktiona on oikeastaan olemassa kahdessa eri muodossa: siinä miten liberaalit sen kokevat, ja miten äärioikeiston rasistit sen kokevat. Puhutaan liberaaleista ensin, koska kaikkihan me vihaamme liberaaleja.

Liberaali suvaitsevaisuus

Tykkään viitata Žižekin kautta tähän Sara Ahmedin konseptiin sivistyneestä rasismista. Mitä ihmisten mielipiteisiin maahanmuuttajista tulee, niin suvaitsevaisuus on ehdottomasti sivistyneen rasismin tiivistelmä eräänlaiseen nollaideologiaan. Se on keskiluokkaisen ihmisen tapa ilmaista että hän on tärkeämpi kuin marginalisoidut ryhmät joita hän ilmaitsee suvaitsevansa, niinkuin näillä ihmisillä ei ole merkitystä ja oikeutta ennenkuin joku sen heille antaa.

Nimittäin, se on se mitä monet uskovat: että liberaalissa yhteiskunnassa oikeudet vähemmistöille antaa enemmistö, siitä huolimatta että ne joihin aina liberaalit viittaavat, eli ensisijaisesti Martin Luther King ja Gandhi, olisivat tuominneet tällaisen asenteen. Siksi ainoastaan tietyt tavat edistää tasa-arvoa ovat oikeita. Esimerkiksi Vihreiden äänestäminen on hyvä, ja rauhanomainen mielenosoitus mitä kukaan ei noteeraa on hyvä.

On myös erittäin helppoa sanoa olevansa suvaitsevainen tai sanoa kannattavansa tasa-arvoa koska se ei yleensä vaadi liberaalilta kontekstilta mitään konkreettisia tekoja, ja on toki huomattava että kun ryhdytään puhumaan esimerkiksi saamelaisten asemasta Suomessa, liberaalista paljastuu rasisti.

Äärioikeiston suvaitsevaisuus

Jos liberaalit on huonoja dekonstruoimaan ideologiaansa, niin äärioikeistolaiset ovat mahdollisesti vieläkin heikompia siinä. Se tapa, jolla äärioikeistolaiset puhuvat suvaitsevaisuudesta, on puhtaasti fiktiivinen konstruktio jolla äärioikeisto yrittää selittää oman ideologiansa ongelmallista suhdetta muuhun maailmaan.

Esimerkkinä lista ihmisistä joita eri äärioikeistolaiset ovat pitäneet “suvaitsevaisina”:

  • Allekirjoittanut
  • Juha Sipilä
  • Suvi Auvinen
  • Mikko Paatero
  • Kimmo Sasi
  • Marjaana Toiviainen
  • Jyrki Katainen
  • Alexander Stubb
  • Saku Timonen
  • Sanna Ukkola

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Jopa liberaali saattaisi huomata että kategoria joka kattaa tällaisen joukon ihmisiä saattaa olla täysin fiktiivinen kategoria. Siinä on oikeastaan ainoastaan niissä olosuhteissa järkeä, että on viimeiset kymmenen vuotta viettänyt ympäripäissään jossain Hommaforumilla, teinivuodet Ylilaudan naisvihaajien joukossa tai viimeiset sata päivää Marco de Witin seurassa Suomi Ensin -leirillä Helsingin keskustassa. Suomalainen äärioikeistoskene on nimittäin aika sakia.

Äärioikeiston pösilöistä ideoista ei kannata ehkä puhua sen enempää sinänsä, koska äärioikeiston “suvaitsevaisuus”-kategoria kattaa oikeastaan täsmälleen kaikki ihmiset jotka eivät absoluuttisesti vastusta kaikkea maahanmuuttoa tai eivät kannata patamustaa konservatiivisuutta. Ja mikä tärkeintä: suvaitsevainen on sellainen ihminen joka ei hyväksy eksplisiittistä rasismia.

Teesi, antiteesi, synteesi ja hyvä luoja dialektiikassani on liberaaleja

Mikä tavallaan on sitten erittäinkin mielenkiintoista on se miten tämä äärioikeiston täysin inkoherentti suvaitsevaisto-hokeminen on johtanut siihen että kaiken maailman pösilöt liberaalit ovat alkaneet omaksua itselleen sitä leimaa täysin uudella tavalla, kuten esimerkiksi nämä jotka ovat keksineet sanoa itseään “s*vakkih*oriksi”, samaan aikaan kun on noussut tämä tolkun ihmisten kategoria.

Tavallaanhan tässä on käynnissä sellainen hemmetin omituinen dialektinen prosessi jossa liberaalit, jotka kannattavat omanmuotoistaan liberaalia suvaitsevaisuutta, alkavat omaksua äärioikeistolta tavan ajatella itseään uudella tavalla suvaitsevaisina. Myös Pirkko Saision ja monen muun hönön “kaksi ääripäätä”-argumentit pohjaavat tähän prosessiin, missä tästä inkoherentin ideologian noidankattilasta nousee pääosin täysin fiktiivinen vastakkainasettelu. Ääripääkeskustelusta sopii lukea vaikkapa toveri Epiksen twiitit täältä.

Olennaisintahan on se että käytännössä kaikki jotka tässä puhuvat suvaitsevaisuudesta, ovat rasisteja tavalla tai toisella. Siksi synteesinä tämä tolkun ihminen on niin houkutteleva niille, jotka liberaaleista lähtökohdistaan kannattavat rakenteellista rasismia joskaan eivät eksplisiittistä rasismia. Jos antirasistit vaativat todellista ja radikaalia tasa-arvoa, kaiken maailman Pirkko Saisioille se tarkoittaa pelottavaa loikkaa todellisuuteen jossa ei ole valkoista ylivaltaa, mikä tekee siitä liberaaleille vaarallisemman vaihtoehdon kuin kädenojennus äärioikeistolaisille rasisteille.

Sellainen olo että pitää vielä palata myöhemmin tähän aihepiiriin ja kirjoittaa hieman koherentimmin tästä, mutta eiköhän olla samaa mieltä kaikki siitä että Saisio on hönö.

 

Suvaitsevaisuuden kaksoismerkitys

Tuija Siltamäen vaikea elämä Ylen kolumnistina

Ylen tuorein kolumni tässä sarjassa missä Yle julkaisee kaiken maailman mitättömyyksien tekstejä on aika sopiva näin pääsiäisen aikaan, koska liberaali keskiluokkainen ihminen päättää kavuta ristille siitä että miten kaikki on niin vaikeaa ja progressiiviset ihmiset niin kovin hankalia.

siltamäki

Pääasiassahan tässä on taas kyse siitä että itsensä liberaaliksi kokeva kokee ongelmalliseksi sen että joku oikeasti kehtaa vaatia muutakin kuin liberaaliksi julistautumista. Women of the World -festivaalin kritiikkiin en ota kantaa koska en ollut siellä eikä se erityisemmin minua kiinnostanut muutenkaan.

Mutta tämä Siltamäen pörinä siitä miten nyt on turvapaikanhakijoita puolustavat aktivistit toimineet väärin, se kiinnostaa minua enemmän koska Siltamäki siteeraa minua suoraan tässä (luullakseni).

Kun Suomi palauttaa turvapaikanhakijoita, juo Paula Risikko heidän mielestään “pakolaislasten verta”.

Kyllä, se olin minä joka sanoi tuon enkä sitä häpeä pätkääkään. Risikon taas pitäisi hävetä monestakin syystä. Mutta vilkaistaanpas tuota kontekstia hieman.

siltamäki2

Tässä on jotenkin sellainen viba mihin aika usein törmää kun lukee keskiluokkaisten ihmisten kirjoituksia aktivismista. Samaa harjoitti hiljattain Laura Honkasalo Annan kolumnissa. Feminismiryhmä Facebookissa on niin ilkeä ja kaikkea ei osaa ja feminismi on kyllä nytten aivan pilalla yadda yadda yadda. Yksinkertaisesti, aktivistiskenessä ei jakseta katsella hyssyttelyä ja ihmisiä jotka vaatii erioikeuksia syrjivään kielenkäyttöön pelkästään siksi että he jollain abstraktilla tasolla kuitenkin ovat suvaitsevaisia.

Yksi perusteeseistäni on se että Siltamäen ja Honkasalon kaltaiset ihmiset on täysin merkityksettömiä. Ei sillä ole olennaisesti väliä että heitä suututtaa se kun he eivät saa tunnustusta siitä että he kyllä ovat suvaitsevaisia/feministejä, eikä sillä ole väliä että he tuomitsevat sen että käyttää raflaavampaa kieltä kuin mihin suomalaisessa julkisessa keskustelussa on totuttu. Nämä ihmiset eivät koskaan ole siellä missä tapahtuu, eivätkä puolesta tai vastaan. Täysiä nonentiteettejä joka mielessä.

Ja nimenomaan mielenosoittaminen on seuraava juttu jonka Siltamäki ottaa hampaisiinsa. Siltamäen kritiikin kärki tässä osuu taas kerran siihen että palautuslennolla Kabuliin ei ollutkaan, aiemmista tiedoista poiketen, lapsiperhettä, joten väärin mielenosoitettu ja infosota ja valeuutiset ja Ville Niinistö syyllistyy nyt valehteluun ja niin eespäin. Eli aivan samaa kuin mistä Ylen muut turhantoimittajat löpisivät silloin viime viikolla.

Tässä jotenkin missataan se pointti että turvapaikanhakijoiden puolesta toimivat ovat täysin johdonmukaisesti vastustaneet käännytyksiä Afganistaniin ja Irakiin, riippumatta siitä kuka on ollut kohteena. Ja niitä vastustetaan edelleen. Tuntuu lähinnä perverssiltä että joku satunnainen Siltamäki, joka ei ole itse tehnyt yhtään mitään minkään edestä, toteaa nyt aktivismin olevan väärää ja merkityksetöntä koska yhdessä tapauksessa aktivisteilla ei ollut oikeaa tietoa, koska viranomaiset tiedotti mitä sattui ja valtakunnanmediat eivät tilanteen ollessa käynnissä uutisoineet mitään. Perversion taso vielä nousee siitä koska Siltamäki itsekin myöntää sen että poliisi “epäonnistui” tiedottamisessa. Eli mitä ihmisten olisi Siltamäen mielestä pitänyt tehdä?

Miksiköhän mä vielä jaksan kirjoittaa tästä? Mennään nyt loppuun asti kuitenkin kun aloitettiin. Erityisesti koska minut aika lailla suoraan mainitaan tässä taas.

siltamäki3

TORILLA TAVATAAN

Loppujen lopuksi on aika hankala saada kiinni siitä että mitä Siltamäki yrittää edes sanoa mistään, koska tässä käsitellään tavallaan ristiin rastiin kolmea eri aihetta: feminististä tapahtumaa, turvapaikanhakijoiden käännyttämisen vastustamista ja sitä että jotkut puhuu internetissä ilkein sanoin ministereistä ja viranomaisista.

Ihmisenä joka tunnetaan siitä että olen tosiaan useaan väliin sanonut lol syö paskaa niin ministereille, kansanedustajille kuin satunnaisille pöntöille, niin haluaisin painottaa sitä että minä en nyt tosiaan ole mikään vasemmiston kannattaja paitsi joskus tangentiaalisesti kun intressit kohtaavat. Koska en hae mitään menestystä puoluepolitiikan sektorilla, niin ei minun tarvitse rajoittaa kielenkäyttöäni sen mukaan että mikä on tavanomaista. Tai edes kohteliasta.

Palaisin nyt hetkeksi vielä siihen että en pidä tällaisia Siltamäkiä yhtään minään. Se on tavallaan nähty niinkuin monta monta kertaa miten joku huutelee sivusta että väärin protestoitu, väärin sanottu, väärin, väärin, väärin, mutta kun nämä selkärangattomat oikeistoliberaalit eivät edes jaksa koskaan tehdä mitään muuta kuin jankuttaa siitä miten ihmiset tekevät asioita väärin heidän mielestään. Sillä on väliä että kansanedustaja Ozan Yanar on paikalla blokkaamassa poliisiautoja muiden aktivistien kanssa, sillä on väliä että pastori Marjaana Toiviainen jaksaa järjestää mielenosoituksia turvapaikanhakijoiden hyväksi ja ottaa yhteen poliisin kanssa siinä ohessa, aivan kuten anarkistiset toverit tekevät.

Sinä, Siltamäki, olet täysin merkityksetön yhtään mikään suhteen etkä sinä tule koskaan vaikuttamaan yhtään mihinkään. Siksi sinä oletkin oikein hyvä kolumnisti Ylelle. Sinä et ole edes sen arvoinen että viitsisin kehottaa sinua syömään paskaa.

 

 

 

 

Tuija Siltamäen vaikea elämä Ylen kolumnistina

Osmo Soininvaara: Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Mikael Jungner avautui Facebookissa nolon vaalitappionsa jälkeen, ja Osmo Soininvaara päätti lähteä kommentoimaan sitä.

suomen typerin mies.png
Kukaan ei äänestänyt sua, Miksu, koska olet nolo ukko. Se on totuus.

Kuten olen itse joskus todennut myös, en anna sydäntäni kenellekään joka ei osaa dekonstruoida ideologiaa. Soininvaara on siitä omituinen puutarhatonttu, koska paitsi että Soininvaara ei osaa dekonstruoida ideologiaa, Soininvaara aktiivisesti pyrkii kieltää koko ajatuksen minkään ideologian todellisesta olemassaolosta. Haluaisin taas käyttää sitä Slavoj Žižekin roskakorijuttua mutta käytän sitä liikaa, mutta täsmälleen siitä on tässä kyse. Palataan tähän hetken päästä.

Virkkeet kuten “On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat kuulua urbaania liberalismia edustavaan puolueeseen, mutta ovat hajallaan eri puolueissa” eivät varsinaisesti herätä minussa erityisen syvää luottamusta Soininvaaran poliittisesta osaamisesta. Ylipäätään Soininvaaran kaikesta tekstituotannosta näkee miten Soininvaaralle kaikki liberalismia edustava on hyvä ja kaikki konservatiivisuutta edustava pahaa.

Tai “Jos kaikki puolueet lakkautettaisiin ja ihmiset joutuisivat järjestäytymään poliittisesti uudestaan, urbaania vasemmistoliberalismia edustavasta puolueesta tulisi mahtipuolue”, mitä tämä edes tarkoittaa, pohjimmiltaan? Sitä että Soininvaara on sitä mieltä että todellisuudessa on virhe koska ihmiset eivät toimi niinkuin Soininvaara näkee oikeaksi.

Enitenhän Soininvaara inhoaa sitä miten nuorten toimeentulotukea leikannut laki nimettiin Lex Soininvaaraksi. Huomautan tässä kohtaa etten pidä Paavo Arhinmäkeä juuri minään, mutta tässä on hyvä vastakkainasettelu. Arhinmäki sanoo mihin lakimuutos johtaa konkreettisesti, omassa närkästyneessä vastineessaan Soininvaara puhuu siitä miten asioiden pitäisi toimia. Mutta eiväthän ne toimi.

Ensin Soininvaara sanoo “Vaille koulutusta jääneisiin nuoriin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, tarjota soveltuvaa koulutusta, työllistää tukitöihin tai työpajoihin ja auttaa terveysongelmissa”, missä näkyy taas tämä klassinen soininvaaralainen liberaali toiveajattelu. Pitäisi? Auttaako pitäisi jos kaikki tietävät että mitään ei tulla tekemään, ja sen Arhinmäki tiesi ja on siinä ihan oikeassa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Soininvaara vielä jatkaa näin: ” Siinä ei ole mitään väärää, että jotain yhteistyöhalukkuutta voidaaan toimeentulotukea nostavalta nuorelta edellyttää.  Toimeentulotuki ei ole tarkoitettu syrjäytymisavutukseksi, jonka turvin voi hengailla elämänsä pilalle.”

Se mitä Soininvaara oikeastaan sanoo: jos jollakulla ei ole kykyä toimia, on ihan oikein viedä häneltä toimeentulo, koska hän loukkaa minun liberaalia moraaliaatettani siitä että jokainen ihminen on rationaalinen toimija jolla on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Ja palataan tähän Soininvaaran fantasiaan tästä urbaanista liberaalipuolueesta. “Tämä puolue asemoituisi Ståhlbergin terminologian mukaan porvarilliseen vasemmistoon. Porvarilliseen, koska se ei ajattelisi maailmaa ay-liikkeen silmälasien läpi, vaan ottaisi markkinatalouden annettuna tosiasiana.”

Syvällä ideologian suossa oleva Soininvaara ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään sitä että tässä ei ole kyse minkäänlaisesta vasemmistolaisuudesta lainkaan. Jostain kumman syystä liberaalissa oikeistossa, mihin voidaan laskea sellaiset keskinkertaisuudet kuin Soininvaara, Antero Vartia ja Juhana Vartiainen, on paljon tendenssiä horista siitä miten ainoa tapa pelastaa hyvinvointivaltio on lakkauttaa se koska markkinatalous on luonnonlaki. Tässä inkoherentissa poliittisessa positiossa ihmiset jotenkin saattavat jopa ajatella olevansa jotain porvarillista vasemmistoa, mutta todellisuudessa ovat paljon kovemman oikeistolaisen linjan kannattajia kuin kokoomuslaiset keskimäärin.

Palataan siihen ideologian roskakorin ääreen vielä näin lopuksi. Yksi asia jonka Soininvaara sivuuttaa kokonaan on se että Soininvaaran liberalismi ei ole se mikä on nostanut Vihreitä viime vuosina, vaan Ville Niinistön (toinen ihminen jota en pidä juuri minään) tapa asemoida puolue sivistyksen ja ihmisoikeuden puolustamisen puolelle. Ei ole mitenkään täysin sattumanvaraista se että ketkä näissä vaaleissa nousivat valtuustoihin vihreässäkin leirissä. Sivistyksestä ja ihmisoikeuksista Soininvaara on toki hiljaa koska hänelle ei ole mitään käyttöä niille, ainoa millä on väliä on se että on liberaali.

Soininvaaran kaikesta ulosannista paistaa läpi se miten hän on lähinnä kärttyinen vanha ukko joka ei kerta kaikkiaan suostu ymmärtämään sitä että miksi ihmiset eivät ole asioista samaa mieltä kuin hän, tai miksi joku ylipäätään tukisi konservatiivisempaa puoluetta. Jos oma ajatusmaailma on tuolla tasolla, niin kannattaisi oikeasti vaikka hankkia oikeita töitä ja lähteä politiikasta. Tai mennä Kumpulan siirtolapuutarhaan puutarhatontuksi. Mutta eihän Osmon hengenheimolainen Antero Vartiakaan suostunut tajuamaan sitä että mitä mätää tässä aiemmassa vaalitempauksessa oli:

vahanuket ja tesla.jpg

Sillä tasolla liikutaan, eikä suostuta näkemään että on olemassa jotain muutakin kuin ainoastaan omissa haaveissa oleva liberaali teknokraatti/meritokraattiutopia.

 

 

 

 

 

 

 

Osmo Soininvaara: Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

Kysy mitä vähemmistöt voisi tehdä puolestasi, eikä mitä voisit tehdä vähemmistöjen eteen: marginalisoidut ryhmät ja puolueet

bussin alle.jpg
Tässä kuvattu normaali tilanne puoluepolitiikassa. Marginalisoitu ryhmä heitetään bussin alle heti kun siitä saa jotain etua irti.

Tämän kirjoituksen inspiroi suurilta osin Anna Kontulan parin päivän takainen Facebook-aivopieru missä Kontula koki asiakseen julistaa että muunsukupuoliset on pilanneet poliittisen keskustelun tai jotain olemalla olemassa. Siitä voitte lukea enemmän toisaalta, koska tässä on aika hyvin avattu se keskustelu. Ja tässä ne alkuperäiset kommentitkin.

Halusin tosin palata siihen laajempaan ongelmaan mikä karakterisoi marginalisoitujen ryhmien huomioimista puoluepolitiikassa. Nimittäin sitä että sekä vasemmistossa että liberaalioikeistossa mielellään viestitetään että ollaan tasa-arvon puolella, mutta käytännössä joka ainoa kerta kun marginalisoidun ryhmän intressit menee ristiin puolueen lyhyen aikavälin poliittisen edun kanssa, marginalisoitu ryhmä häviää.

Ehkä selkein esimerkki siitä on miten translaille kävi viime hallituksen aikana. Mikropuolue Kristillisdemokraatit ilmoittivat etteivät hyväksy sitä, joten pääministeri Stubb päätti ettei translakia nyt sitten tapahdukaan, huolimatta siitä että mm. sosialidemokraatit arvostelivat kristillisdemokraatteja tästä. Miksi Kridet pystyivät tähän?

Siksi että kaikki muut hallituspuolueet toimivat täysin ennalta-arvattavasti. Alexander Stubb oli vastaanottanut Amnestyn ja Trasekin lähetystöjä ja ilmaissut tukensa translain muuttamiselle, mutta koska lyhyen tähtäimen poliittinen etu (Kridet olisivat ehkä lähteneet hallituksesta tai jotain), Stubb päätti ettei näin tehdä. Sosialidemokraatit, Vihreät ja RKP eivät myöskään rikkoneet tätä linjaa lainkaan. Huomattava on että viime vuonna Stubb vielä pälisi tuestaan äitiyslaille ja translaille, vaikka olisi voinut tehdä huomattavasti enemmän näille kun oli pääministeri.

Ja tällä hetkellä tapetilla olevista asioista, on hyvä muistaa se että Helsingin vihreä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on kokonaan pessyt kätensä rasististen mielenosoitusten hoitamisesta. Hyvin todennäköisesti siksi että turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat ovat näin vaalien alla epämieluisia Vihreille, jotka yrittävät saavuttaa vaalivoittoa Helsingissä.

Muutama esimerkki puolueiden periaateohjelmista ja vastaavista, ensimmäinen Kokoomuksen periaateohjelmasta:

kokoomusperiaatteet

Siis kyllähän jokainen nyt tajuaa että erityisesti tuo viimeinen kohta on lähinnä groteskia valehtelua, mutta ongelma onkin siinä että melkein joka ainoa puolue laskettelee periaatteissaan ja ohjelmissaan samat rimpsut, mutta ei todellisuudessa toteuta niitä. Vihreiden vastaava menee jokseenkin näin ja mainitsee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eksplisiittisesti.

vihreättasaarvo

Kuulostaa kivalta, mutta ongelmahan on se että kun joka ainoa vähemmistöaktivisti tietää että näitä toteutetaan ainoastaan satunnaisesti ja silloinkin yleensä niin, että aktivistien pitää tapella poliitikkoja vastaan. Siksi rekisteröidyt parisuhteet saatiin Suomeen aiemmin ja tasa-arvoinen avioliittolaki oli valtaisan työn takana siitä huolimatta että se oli käytännössä triviaali muutos yhteiskunnalle.

Ja niin edespäin.

Samaan aikaan sosiaaliliberaaleissa puolueissa ollaan närkästyneitä joka ainoa kerta kun joku marginalisoituun ryhmään kuuluva toteaa että en minä kyllä enää teitä äänestä kun joka kerta olette pettäneet. Noin yleisenä vinkkinä, yksikään puolue ei ole ansainnut yhtään kenenkään ääntä. Köyhänä monet tuntuu olettavan että minun tulisi äänestää vasemmistoa, ja loukkaantuvat siitä etten äänestä, koska tiedän että joka tapauksessa minun etujani ei kukaan aja. Samalla tavalla monet muut marginalisoituihin ryhmiin kuuluvat pettyvät puolueisiin koska oppivat kantapään kautta sen että puolueille he eivät ole yhtään mitään, jos toisessa vaakakupissa on yhtään mitään muuta.

Jos puolueita kiinnostaisi korjata omaa linjaansa, se pitäisi aloittaa siitä että niistä ylevistä periaatteista oikeasti pidetään kiinni, poikkeuksetta, koska ihmisoikeudet eivät ole neuvottelukysymyksiä. 

Kysy mitä vähemmistöt voisi tehdä puolestasi, eikä mitä voisit tehdä vähemmistöjen eteen: marginalisoidut ryhmät ja puolueet