Päivän Byrokraatti, Katleena Kortesuo ja arvomaailmat

01epigraph.jpeg
Hirveä klisee siteerata The Wirea mutta menköön tällä kertaa

Taas normipäivä sosiaalisessa mediassa: äärioikeistolaiset rakentaa lokakampanjoita toimittajia vastaan milloin milläkin perustein.

Screenshot 2018-02-20 08.31.31

Päivän Byrokraatti on käsitelty jo aiemmin tässä blogissa ja en jaksa siihen sen enempää sanoja hukata. Mutta sopii huomata että tässä taas palataan siihen ihan uskomattoman typerään salaliittoteoriaan että koko Töölö olisi toiminut yhdessä estääkseen natsien marssin itsenäisyyspäivänä, ja metodi tähän oli tuoda alpakoita Töölöntorille. Joo.

Huomionarvoistahan tässä siis on se miten PB taas kerran levittää äärioikeistopiiristä lähteneitä salaliittoteorioita. Mikäpä siinä. PB noin niinkuin julkaisunahan on lähinnä MV-lehti kaiken maailman ekonomeille ja sijoituskonsulteille, jotka naisten ja vasemmistolaisten ohella vihaavat maahanmuuttajia ja Vihreitä. Mutta se siitä ja asiaan.

Joskus aiemmin viestintäkonsultti Katleena Kortesuo ilmoitti minulle jossain Päivän byrokraattia koskevassa keskustelussa duunaavansa kirjaa PB:n “päätoimittajan” Juha Ketolan kanssa. Silloin jo kritisoin tätä että no, sellaisten ihmisten kanssa ei ehkä kannata työskennellä, jotka päätoimittavat jotain valeuutismediaa.

Nostin tämän pointin eilen esille tämän uusimman mustamaalauskampanjan yhteydessä. Oma pointti ehkä laajemmin olisi se, että sama se vaikka tekisi kirjaa ekologisesta ruokailusta tai jostain vastaavasta, mikä ei lainkaan liity toisen henkilön muuhun toimintaa, se on melko väkevä viesti omasta arvomaailmasta, ettei lainkaan näe ongelmaa työskennellä tällaisen ihmisen kanssa. Sehän on toki yleisoikeistolainen tendenssi olla välittämättä esim. naisvihasta jos nämä ihmiset kuuluu siihen pikkuporvarilliseen yrittäjäluokkaan ja osaavat vetää puvut päälle.

Kortesuon puolustus oli se että hänen ja Ketolan välillä ei liiku rahaa, Ketola kirjoittaa ainoastaan kolmanneksen kirjasta, hän ei ole tietoinen siitä mitä Päivän Byrokraatti tekee koska hän ei sitä seuraa, Päivän Byrokraatti ei täytä (hänen omia ja itse keksimiään kriteereitä) äärioikeistolaisuudelle ja kyllä vasemmallakin tapahtuu maalitusta (koska Feministisen puolueen (joka ei ole vasemmistopuolue) PJ Katju Aro kertoi että kuka varsinaisesti on Päivän Byrokraatin takana).

Sellaista vahvaa viestintäosaamista.

Tavallaanhan tässä näkyy se mikrokosmos siitä miten menestyvä ihminen on jokaisen marginalisoidun kannalta aina epäluotettava yksilö, jonka toimintaa pitääkin syvästi epäillä, koska aivan varmasti nämä ihmiset eivät koskaan asettaudu marginalisoitujen puolelle, jos omat kaverit on toisella puolella. Kortesuo myös maalaili Juho Pylvänäisestä (joka huomautteli että Kortesuon äärioikeistomääritelmät on silkkaa dadaa) kuvaa jonain ihmeellisen pelottavana yksilönä. Miksi? Tietenkin siksi, että paremmissa piireissä kukaan ei edes kysele että hei hetkonen, miksi teet kirjaa yhdessä tyypin kanssa joka on tällainen paremman väen Ilja Janitskin.

Ihmiset, joille antaa tukensa ja joiden kanssa tekee projekteja kertoo enemmän arvomaailmasta kuin se julkisuuskuva rempseänä konsulttina joka ei ihan aina pelaa kaikkien bisnesmaailman konventioiden mukaan.

Niinkuin McNulty sanoo, you play in dirt, you get dirty.

P.S. Arvostin joskus aiemmin Kortesuon juttuja noin niinkuin alansa osaajana mutta en voi kyllä hyvällä omatunnolla tehdä edes sitä.

 

Advertisements
Päivän Byrokraatti, Katleena Kortesuo ja arvomaailmat

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Myönnettäköön: mielikuvitukseni loppui kesken kun mietin kuvituskuvaa (koska blogauksen esikatselu näyttää rumalta ilman). Mennään siis Orwellilla.

George-Orwell-political-speech-638x3221.jpg
Huomatkaa ettei tällä ole mitään tekemistä koko blogauksen kanssa. En jaksanut käyttää Newspeak-juttua tässä.

Maalitus, kiusaaminen, vihapuhe. Nämä on kaikki termejä joilla on tietty merkitys.

Maalituksesta taisi tulla trendikäs sana siinä vaiheessa kun Jussi Halla-aho päätti Facebookissa aloittaa vihakampanjan Turun Sanomien toimittajaa vastaan loppukesästä 2017. Siinä ilmiössähän ei ole mitään uutta sinänsä, MV-lehti, Suomen Uutiset ja Hommaforum ovat aina tykänneet pistää pystyyn vihakampanjoita poliittisia vastustajiaan vastaan. Tilannetta hämmentääkseen äärioikeisto on nyt alkanut puhua itsekin maalittamisesta, kun esimerkiksi PSG Turvan myyntipäällikkö sai rasististen juttujen takia potkut.

Esimerkki alla.

toope-teemu
Taitavaa harhaanjohtoa siinä kun myyntipäällikköä kuvaillaan myyjäksi, niinkuin se olisi rivityöntekijä.

Tietenkin, jos ihminen on jokseenkin älyllisesti rehellinen, tajuaa että tilanteet eivät ole analogisia: toimittaja Härkösen tapauksessa liian positiiviseksi koettu kirjoittaminen rodullistetuista antoi MV-lehdelle ja sen aatetoverille Halla-aholle syytä kannustaa ihmisiä häiriköimään toimittajaa. Koska joku siitäkin yrittää vääntää, todettakoon että kannustamisen ei aina tarvitse olla eksplisiittistä. Siinä käytetään median julkisuutta ja omaa asemaa niin, että jonkun koetun vihollisen profiilia nostetaan omien parissa ja lopputulokset tiedetään. Omat kädet säilyy teknisessä mielessä puhtaina.

Sitten taas tämän Erikeepergaten myötä (blogaukseni aiheesta täällä ja täällä, tässä en sen enempää keissiä avaa koska ehh) on paljon sanottu sitä että Tero Hannula on syyllistynyt Sanna Ukkolan kiusaamiseen. Se ei kyllä ole oikein mahdollista ja se on myös internetkiusaamisen uhreja kohtaan melko törkeää väittää että kyseessä on sama asia. Noin niinkuin lähtökohtaisesti, kiusata voi ainoastaan sellaisesta asemasta jossa siitä on haittaa. Se että satunnainen jätkä jostain Pohjanmaalta twiittailee vitsejä Pressiklubin vetäjästä ei oikein täytä sitä kriteeriä. Erityisesti kun Ukkola ei olisi todennäköisesti niitä nähnyt jollei Ali “Meillä on mahdollisuus dialogiin” Jahangiri olisi Ukkolalle niitä eteenpäin välittänyt. Kuten olen aiemmin sanonut, ihan jo Suomen lakikin huomioi sen että julkisuuden henkilöitä kohtaan saa esittää kärkevää ja jopa epäasiallista kritiikkiä. Se ei ole kiusaamista.

Entäs vihapuhe sitten? Se on aika hauska keissi. Nimittäin, vihapuheelle on olemassa ihan täsmällinen määritelmä.

vihapuhe.jpg

Tässä sitten taas Jarppaministeri kertoo miten hän on kokenut vihapuhetta koska oli kelvoton ministeri.  Ja Atte Jääskeläinen, pääministerin sylikoira, kertoo miten pääministerin saama palaute oli vihapuhetta. Ja nyt kun joku heittää raflaavan kommentin, tämä Merja Ylä-Anttilan kommentti asiaan kertoo paljon.

vihapuhetta taasen.PNG
Rehellisesti sanottuna, kyllä me tiedämme ettei Feldt-Ranta ymmärrä asioita. Hänhän on demari.

Se että puhe on vihaista tai aggressiivista ei tee siitä vihapuhetta. Vihapuheella on toinen merkitys joka yllä mainittiin. Mutta miksi sitten poliitikot ja mediatalot rakastaa näitä termejä?

Siksi että niillä voidaan harhaanjohtaa ja leimata kaikki kritiikki joka on edes inan verran asiatonta (koska joku Hannula nyt tosiaan ei ollut asiaton verrattuna esim. minuun) vääräksi. Ei ole täysin sattumaa että MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo näin, koska MTV:n uutiset ovat turvallisesti asemoituneet puolustamaan vallanpitäjiä, niinkuin tuossa jutussa Jarppaministeristä.

Lyhyesti loppuun: se että joku esittää kommentin asiattomasti tai vihaisesti, ei tarkoita sitä etteikö se olisi validia kritiikkiä silti. Pyrkimys yrittää mitätöidä vääränlainen kritiikki ja vääränlaiset reaktiot politiikkaan, rasismiin, epäoikeudenmukaiseen, and so on, se on propagandistista toimintaa. Enitenhän nimittäin media ja poliitikot haluavat toimia julkisen keskustelun portinvartijoina ja kyetä päättämään siitä mistä puhutaan ja väärän puheen negatointi on tärkeä osa sitä.

 

 

 

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Laitaoikeiston lastenallas: libertarianismi, objektivismi ja anarkokapitalismi

snek.jpg
snek

Jos olet joskus puhunut politiikkaa (erityisesti talouspolitiikkaa) sosiaalisessa mediassa, todennäköisyys on sen puolella että jossain kohtaa huomaat että sinulle selittää jotain inkoherenttia soopaa markkinatalouden kaikkivoipaisuudesta joku tyyppi jolla on todennäköisesti profiilikuvassa stetson tai fedora päässä. Jos siitä saat irti sen fiiliksen että tällä tyypillä ei ole hajua taloudesta, politiikasta tai oikeastaan mistään muustakaan, olet törmännyt libertaariin, objektivistiin tai anarkokapitalistiin.

Näillä on tiettyjä eroja mutta käytännössä ei suuria, ja ainakin Suomen kontekstissa nämä yleensä löytyy jostain Liberaalimafian kaltaisesta FB-ryhmästä sulassa sovussa haisemasta. Syy tähän lienee se ilmeisin: näitä tyyppejä ei nyt oikeasti ole kauhean paljon ja jossain niidenkin on oltava.

Taksonomia

Kaikkia näitä ideologioita yhdistää usko siihen että markkinatalous on paras tapa järjestää kaikki, valtio (myös valtionkaltaiset rakenteet) on pahoja ja tehottomia ja niin edespäin. Eli siis uusliberalismia vailla mitään kohtuullisuutta, koska uusliberaalitkin on pääosin sitä mieltä, että jotain tolkkua asioissa pitäisi olla ja esimerkiksi valtion kannattaa ainakin ylläpitää jotain infraa.

aynrandhat.jpg
5/5 hattu, joisin hatun käyttäjän kanssa vegaanisia härkäruukkuja Mustassa Härässä

Tiivistetään lyhyesti näiden suuntausten erot. Libertarianismi ja objektivismi on hauskasti todella lähellä toisiaan, mutta myös perinteisesti (ei tosin päde erityisemmin Suomessa) uskomattoman riitaisia. Objektivismin kehitti venäläissyntyinen pierufilosofi ja romaanikirjailija Ayn Rand ja Rand näki objektivisminsa eheänä ja yhtenäisenä filosofiana. Tietty juuri kukaan muu ei ollut tätä mieltä, koska ajatukset kuten “arvot syntyy luonnosta” on aika pösilöitä ajatuksia.  Myös Randin kosmisen tason rasismi häiritsi aikoinaan jotain libertaareja. Peukalosääntönä, mitään oikeasti merkittäviä eroja ei enää ole ja monet jotka sanovat itseään libertaareiksi ihailevat kuitenkin Ayn Randia.

Ayn-Rand-social-security.jpg
kuka pieraisi

Sekä objektivismi että mainstream-libertarianismi kannattavat jonkinlaisen valtion olemassaoloa.  Yleensä puhutaan yövartijavaltiosta joka hoitaa jotain yleistä järjestystä ja puolustusta eikä mitään muuta. Siinä kohtaa kun joku edes etäisesti johonkin tolkulliseen suuntaan miettivä ihminen sanoo tähän että no onpas vitun typerä idea niin anarkokapitalismi sanoo pidäs mun bisseä.

Anarkokapitalismi on määriteltävissä lähinnä niin että jos libertarianismi ja objektivismi on pönttöjä niin anarkokapitalismi menee vielä pidemmälle vaatimalla valtion hajottamista kokonaan. Valtion korvaa tietenkin markkinatalous. Huomata kannattaa että anarkokapitalismilla ei ole yhtään mitään tekemistä anarkismin perinteen kanssa koska anarkismi on vasemmistolaista. Anarkisteina kukaan muu ei juuri anarkokapitalisteja pidä kuin anarkokapitalistit itse.

Kritiikki ja ongelmallisuus

Tämä on oikeastaan se hankalin osuus tässä kevyessä pintaraapaisussa aiheeseen. En nimittäin tiedä että mitä sanottavaa aiheesta on paitsi ettei näiden tyyppien ajatuksissa ole yhtään mitään tolkkua ja kaikki tämä on outoa uskonlahkomaista puuhaa joka ei kelpaa juuri kenellekään.

Mutta tolkulla tässä kontekstissa tarkoitan sitä että onko ideologia ensinnäkin toteutettavissa lainkaan ja jos se on toteutettavissa, olisiko siitä oikeasti mitään erityistä iloa kenellekään. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa se että historia kertoo meille aika hyvin millainen yhteiskunta on, jos vaikka elintarvikkeiden laatua ei tarkkailla lainkaan. Vastaus siihen toki on se että voisi olla yksityisen sektorin omaa sertifiointia mutta no, sehän on ilmiselvää ettei sellainen ole luotettavaa juuri koskaan, missä kohtaa vaikka perunoita ostavan kuluttajan pitäisi ottaa selvää että onko perunat sertifioinut turvalliseksi luotettava taho.

Tässä kohtaa aika moni miettii että mikä vitun järki. Ei siinä mitään sellaista olekaan, se on puhdasta ideologiaa, koska tämä markkinataloususko ei yksinkertaisesti salli edes valtionkaltaisten rakenteiden luomista. Ja jotkut anarkokapitalistit eivät osaa ratkaista edes yksinkertaisempia ongelmia missään hypoteettisissa anarkokapitalistisissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi että miten ihmeessä voisi rakentaa koskaan mitään infrastruktuuria.

Sitten on tietty kaikkea sellaista kuin että käytännön tasolla tämä porukka on poikkeuksetta aina fasistien ja rasistien kanssa kimpassa koska eivät usko minkäänlaiseen tasa-arvoon. Joten jos haluat nähdä rumalla parralla varustetun jannun juttuja siitä miten afroamerikkalaisten asema on oikea koska Bell Curve ja vapaa markkinatalous, kannattaa keskustella näiden kanssa. Tai jos tykkää kuulla siitä miten yhteisöjen oikeus on ajaa seksuaalivähemmistöt ulos.

Mad_max_fury_road_immortan_joe_by_maltian-d89hlf8.png
Tavallaan toki tämäkin tyyppi osasi rakentaa koherentimman yhteiskunnan kuin nämä osaisivat

Nämä kaikki filosofiathan vetoaa ihmisiin jotka kokee olevansa jotenkin erityisiä ja menestyisivät hyvin ilman valtion sotkeutumista heidän elämäänsä. Muistan miten yksi tällainen selitti miten ilman valtion sortoa hän voisi vapaasti asua asuntovaunussa kerrostalon sijaan (spoiler: Suomessa on ihan laillista asua asuntovaunussa). En kyllä tiedä miksi tämä oli joku merkittävä kynnyskysymys mutta no.

Sehän toki on ihan yleisesti tiedossa että miltei jokainen pitää itseään erilaisena ja poikkeuksellisena yksilönä, mutta sen varaan ei ehkä kannata rakentaa yhteiskuntaa.

Viimeinen naula markkinataloususkovaisen laitaoikeiston arkkuun

Sattuneista syistä, uusliberaalinkaan talouspolitiikan kannattajissa elinkeinoelämän parissa ei löydy kauheasti näitä tyyppejä siitä yksinkertaisesta syystä että elinkeinoelämän kannalta nykyiset valtiolliset rakenteet on kovasti käteviä. Joten keskimäärin valtion purkaminen ei oikein kannata kenellekään: ei kansalaisille, ei elinkeinoelämälle, ei poliitikoille. Valtiohan on elinkeinoelämälle myös loistava rahantekokone ja tapa kupata kansalaisten raha omiin taskuihin, kuten Kokoomuksen sote-teatteri todistaa.

Markkinatalous ei toteudu koskaan idealistisesti vaan aina kyynisesti ja pahantahtoisesti. Kuka haluaisi vapaata kilpailua, jos on mahdollista saavuttaa kartelliasema tai jopa monopoli?

Siihen tiivistyy se miksi nämä ideologiat eivät yksinkertaisesti toimi.

 

Laitaoikeiston lastenallas: libertarianismi, objektivismi ja anarkokapitalismi

Kun heität Overtonin ikkunaa liian isolla kivellä

rikottu.jpg
Olen menossa tästä sisään. 

En ala tässä sen enempää avaamaan että mikä on Overtonin ikkuna mutta todettakoon että se kuvaa sitä ilmiötä että mikä on yhteiskunnassa sallittavaa puhetta ja mikä ei. Ikkunan ulkopuolella olevaa puhetta pidetään mahdottomana tai radikaalina, mutta ikkuna siirtyy sen myötä miten yhteiskunnallinen puhe etenee. Esimerkiksi tästä miten median kyvyttömyys käsitellä äärioikeistolaisia poliitikkoja kuten Jussi Halla-ahoa, Maria Lohelaa, James Hirvisaarta tai Susanna Koskea. Sen myötä rasistinen ja laitaoikeistolainen puhe politiikassa on yleistynyt niin paljon, että vaikkapa kokoomuslainen pitkän linjan poliitikko Jan Vapaavuori voi kerätä ääniä islamvastaisuudella, ja tätä ei pidetä mitenkään omituisena.

Sinimustat.jpg
Susanna Koski fasistisen liikkeen tunnusväreissä edustamassa. Pohjanmaa on kyllä iljettävää seutua kaikin puolin.

Hassusti tosin Overtonin ikkunasta ei yleensä puhuta siinä kontekstissa että se saattaa joskus siirtyä silloinkin kun sitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu siirtää. Sekä laitaoikeistolaiset että uusliberaalit ovat onnistuneet siirtämään sitä tahattomasti niin että huomattavan radikaalitkin vasemmistolaiset ajatukset pääsevät nykyään esiin. Tavallaan kai minä olen siitä hyvä esimerkki. Ehkä.

Sen radikaalin puheen hyväksymisen takanahan piilee se että Suomessa jossain vaiheessa uusliberaalit ja laitaoikeistolaiset päätti että on hyvä idea leimata jokainen status quon vasemmalta haastava kommunistiksi, taistolaiseksi tai sosialistiksi. Tai että Vasemmistoliiton nykyinen puheenjohtaja Li Andersson kannattaa poliittista väkivaltaa (varoitus: linkin takana uskomattoman sakeaa paskaa.) Osittainhan tämä johtuu siitä että suuri osa laitaoikeistolaisista ei ymmärrä politiikasta tai historiasta yhtään mitään ja niiden poliittinen sivistys perustuu siihen että ne lukevat toistensa pierunhajuisia Uusi Suomi -blogeja ja nyökyttelevät kaikelle että “hyvää pohdintaa” koska joku on osannut laittaa monta sanaa peräkkäin siitä miten islamin vastustaminen ei ole rasismia koska plaa plaa (se muuten on rasismia, sinä pönttö.)

Uusliberaalit taas eivät osaa dekonstruoida ideologiaa mutta tietävät jotenkin että vasemmistolaisuus on uhka sille maailmanjärjestykselle jonka he haluaisivat sementoida pysyväksi, koska muutos pelottaa.

Tässä poliittisessa näköalattomuudessa ollaan sitten onnistuttu tahtomattaan luoda sellainen tila missä radikaali vasemmistolaisuus ja jopa kommunismi voidaan esittää, jos ei vielä täysin relevantteina vaihtoehtoina, ainakin miettimisen arvoisina. Uskoisin esimerkiksi että Vasemmistoliitolla olisi varaa siirtää linjaansa huomattavasti vasemmistolaisempaan suuntaan ilman että äänestäjät kaikkoaisi, koska oudosti on käynyt niin, että laitaoikeisto ja uusliberaalit ovat omansa politiikkansa epäonnistuessa tehneet hyvää työtä mainostakseen vaihtoehtoa.

Anarkistinen liike ja anarkistinen ideologia ylipäätään oli Suomessa aina viime vuosiin asti aika lailla sukupuuttoon kuollut, mutta nyt sekin on tullut takaisin. Se houkuttaa ihmisiä siinä määrin että Jari Sarasvuokin sanoi radiohaastattelussa että näkee vallankumouksen tulevan. Ja osittain syynä anarkismin nousuun Suomessa on ehdottomasti se että laitaoikeisto ja uusliberaalit eivät ole osanneet pitää turpiaan kiinni aiheesta.

Jos minä olisin uusliberaali tai laitaoikeistolainen, miettisin että mitä tässä on tullut tehtyä, paitsi että ne eivät osaa sellaista.

 

Kun heität Overtonin ikkunaa liian isolla kivellä