Laura Huhtasaaren gradurosvous ja media

huhtasaari
Täydellisessä maailmassa tämä olisi ainoa Huhtasaaresta käytetty kuva

Tämä on sarjassaan toinen kirjoitus Laura Huhtasaaresta, joka ei sinänsä puhu niinkään Huhtasaaren teoista ja sanomisista, vaan keskustelusta aiheen ympärillä. Ei ole syytä puhua varsinaisesti mitään suoraan poliitikon sanomisista, jos tällä ei ole minkäänlaista uskottavuutta kuitenkaan. Huhtasaari lienee lähinnä epärehellinen ja ylimielinen politiikko joka sattui osumaan oikeaan paikkaan. Hieman niinkuin Juhana Vartiainen, joka viettää päivänsä valehdellen milloin mistäkin. Tai Kempeleen vatipää. Onhan näitä.

Mutta: mikä on ongelmana siinä miten media ylipäätään käsittelee tätä aihetta? Se, ettei kymmenen viimeisen vuoden aikana ole opittu juuri mitään. Ei se toki ole median ongelma, se on myös poliittisen luokan ongelma ja tavallisten kansalaisten ongelma. En haluaisi sanoa että säännöt on muuttuneet, mutta enemmänkin niin että säännöt eivät koskaan olleet todellisia.

Hienoilla sanoilla voisi sanoa että on ollut olemassa eräänlainen sopimus siitä miten poliitikko saa käyttäytyä julkisesti. Lakia ei ainakaan avoimesti saa halveksua, saa kierrellä ja kaarrella miten vain, saa jopa valehdella, mutta suoraan näkyvä ilmiselvä valehtelu ei ole ollut kovinkaan yleistä. Mutta miten tässä tapauksessa sitten on?

huhtis huhtis.jpg

Näin Huhtasaari kommentoi pitkän ja tylsän plagiointisaagansa uusinta käännettä. No, todellisuus on se että Jyväskylän yliopisto ei aiemmin ollut tietoinen tästä spesifisestä gradusta, mistä Huhtasaari oli omansa louhinut. Siksi uusi vilkaisu tilanteeseen ja niin poispäin.

Mitä seurauksia Huhtasaarelle mistään tästä tulee? Ei mitään. Joka ainoa sana joka aiheesta kirjoitetaan valuu santaan, vaikka tutkinto peruttaisiin, silläkään ei ole sen suurempaa väliä, koska Marinol le Pen tulee tekemään uraa politiikassa eikä peruskoulussa, ainakin niin kauan kuin se on mahdollista. Faneja ei kiinnosta. Jussi Halla-ahoa ei erityisemmin kiinnosta, ja mitä muita moraalin ja suoraselkäisyyden perikuvia Perussuomalaisten johdossa on? Tuomittu seksuaalirikollinen Putkonen? Teuvo Hakkarainen, jolla on itsellään syytteitä niskassa mutta seurauksia niistä ei tule? Juho Eerola?

Media voisi ihan hyvin säästää sanansa ja olla kirjoittamatta yhtään mitään koko jutusta, koska mitään merkitystä sillä ei ole. Tiivistetäänpäs yhteen virkkeeseen.

Mitään seurauksia mistään teosta ei koskaan tule, elleivät ihmiset määräävässä asemassa siinä viitekehyksessä usko että niitä pitäisi tulla. 

Juhana Vartiaiselta paloi ek-vaaliehdokkuus demarina kun meni ja sanoi työttömiä rikkaruohoiksi. Kaikesta huolimatta, demareillakin on joku raja ja näin siinä kävi. Silloin tuli seurauksia, koska Antti Rinne tuntui uskovat että on olemassa rajoja sille miten puolueen näkyvä jäsen saa käyttäytyä.

Laitaoikeistossa ei ole mitään tällaista käsitystä. Perussuomalaiset veljeilee avoimesti natsististen järjestöjen kuten PVL:n ja Soldiers of Odinin kanssa, ja kerta toisensa jälkeen näistä yritetään nostaa jonkinlaista konventionaalisen politiikan kehyksissä tapahtuvaa kohua. Ja kerta toisensa jälkeen tulos on nolla koska ulkopuolelta tuleva arvostelu ei silti kiinnosta Perussuomalaisia yhtään. Ja samaan aikaan tämä johtaa siihen, että Perussuomalaisia säännönmukaisesti käsitellään yhtenä tavanomaisena puolueena muiden joukossa.

Jos haluttaisiin saada aikaan jotain, Perussuomalaiset pitäisi eristää poliittisesti täysin. Ei yhteistyötä millään tasolla, ei mitään yhteyksiä muiden puolueiden ja Perussuomalaisten välillä. Pitäisi vallita käsitys ja yhteisymmärrys siitä, että holtittomasti käyttäytyvän ja mitä tahansa sääntöjä noudattamattoman osapuolen kanssa ei kukaan tee yhtikäs mitään.

Eikä Laura Huhtasaaren jutuista pitäisi enää kirjoittaa mitään.

 

 

 

 

Advertisements
Laura Huhtasaaren gradurosvous ja media

Perussuomalaiset, persunuoret ja matka radikalismin keskipisteeseen

SV: Rasismi

Alkuun pieni kommentti siitä miten mielestäni pitäisi keskustella jostain aiheista. Sosiaalisessa mediassa ja mediassa yleensä monesti nostetaan esiin perussuomalaisten rasismia niinkuin se olisi poikkeus ja vaaditaan reaktioita. Se on melko hönttiä, kun muistetaan se että Perussuomalaiset ratsasti eduskuntaan nimenomaan rasismilla (vähintäänkin merkittävänä osana yhtälöä) ja Perussuomalaisten puoluejohtaja on saanut aiheeseen liittyvän tuomionkin, ja noussut pinnalle nimenomaan maahanmuuton vastustajana. Joten meidän pitäisi lakata nostamasta esiin yksittäisiä rasismin ilmentymiä rasistisessa organisaatiossa ja lakata kauhistelemasta niitä. Siitä ei ole mitään hyötyä.

Sen sijaan pitäisi puhua siitä että mitä ne merkitsevät ja miten ne vaikuttavat.

Persujugendin radikalisaatio

Kun Soinin ulossavustuksen ja puolueen hajoamisen myötä puolueessa ei enää leikitty uskottavuusleikkejä, niin kuluneen vuoden aikana moni perussuomalainen on huomannut ilmapiirin muuttuneen puolueessa. Nyt ei enää puhuta harjaamisesta kun on vähän ennusteltu rotusotaa, nyt rotusodasta saa puhua koska Halla-ahoa, Hakkaraista tai Huhtasaarta ei kiinnosta sellaiseen puheeseen puuttua.

Ohessa hieman näytteitä Persujen ja  Persunuorten hiljattaisista ulostuloista, ruudunkaappaukset lainattu Dmitry Gurbanovilta.

halla-aho.jpg

ville savethousussa.jpg

Näissähän sinänsä mitään outoa ei ole. Sisältö on rasistista sinänsä, mutta se on peitelty sellaiseen kielenkäyttöön että se kelpaisi vaikka Kokoomukselle ihan hyvin. Mutta puolueen nuoriso-osastossa mennään vähän eri suuntaan.

eskelinen.jpg

 

roger kulmala.jpg

sipola.jpg

Ja niin edelleen ja niin edelleen, tätä kamaa löytyy vaikka kuinka paljon. Mutta kenen kannalta tämä on ikävä tilanne?

No, Perussuomalaisten itsensä kannalta. Avataanpa tätä hieman. Olen tosin jo kerran aiemmin blogannut tästä mutta toisto on kaiken a & o.

Voidaan melko perustellusti sanoa että Perussuomalaisissa nykyään on sekä laitaoikeistoa että äärioikeistoa. Tämä ei ole varsinaisesti mikään matemaattisen tarkka määrittely, vaan sellainen mitä olen itse käyttänyt. Laitaoikeistolle tyypillisintä on se, että vaikka edustetaan nimenomaan oikeiston kovinta laitaa, mahdutaan silti samoihin pöytiin muiden oikeistolaisten kanssa. Esimerkiksi joku Simon Elo mahtuu tähän ryhmään hyvänä esimerkkinä. Vaikka Elo itse teki vaalikampanjointinsa nimenomaan rasismin pohjalta Homma-forumilla aikoinaan, Elo ei ole kuitenkaan liian far out vaikkapa Kokoomukselle, koska sekä Elon että Kokoomuksen rasistinen agenda ovat sovitettavissa yhteen ihan ongelmitta.

Äärioikeiston osalta taas ongelma on se että äärioikeisto ei usko parlamentaariseen poliittiseen prosessiin muuna kuin väylänä valtaan, eikä ole kiinnostunut minkäänlaisista kompromisesseista linjan suhteen. Ei ole kiinnostusta ylläpitää minkäänlaista julkista uskottavuutta kenenkään muun silmissä, myöskään.

Perussuomalaisen puolueen kannalta on ongelmallista, jos puolueessa nousee nyt sisäisiä riitoja siitä että onko puolueen rasistinen agenda tarpeeksi raju ja onko se riittävä. Monin tavoin Halla-ahon monet tavoitteet on jo saavutettu turvapaikkapolitiikan kiristämisen yhteydessä, ja uusia ei ole asetettu. Tiukemman linjan äärioikeistolaisille tämä ei kuitenkaan riitä, sillä heille kenen tahansa rodullistetun olemassaolo Suomessa on kauhistus, noin karkeasti sanottuna.

Sitten puolueessa tappelevat eriasteisen rasistiset agendat keskenään, ja ylläolevien ulostulojen sanojat eivät varsinaisesti vaikuta muille puolueille sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa voisi saavuttaa mitään yhteisymmärrystä. Ei siksi etteikö Keskusta, Sosialidemokraatit tai Kokoomus ole valmiita käytännössä minkä tahansa asteiseen rasistiseen politiikkaan, vaan siksi että sellaisen politiikan tekeminen, mitä nämä ihmiset vaativat, ei ole mahdollista tässä järjestelmässä ja yhteiskunnassa. Kaikki suuret puolueet pitävät pintapuolisesti kiinni tasa-arvoagendoista ja syrjinnän torjumisesta, ja niiden ei ole mahdollista luopua siitä.

Jossain pisteessä tosiaan on mahdollista että Halla-aho savustetaan ulos puolueesta Soinin lailla koska hän ei ole tarpeeksi radikaali omille seuraajilleen, eikä voi sitä ollakaan.

Onko poliittinen korrektius Perussuomalaisissa mennyt liian pitkälle? 

Perussuomalaisissa on paljon hierottu sitä ajatusta, että kun ei saa enää sanoa mitään suoraan vaikka se olisi totta. Yleensähän sillä tarkoitetaan sitä että joku on sanonut jotain rasistista ja sitten on nostettu syyte ja on saattanut tulla tuomiokin.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että kun laita- ja äärioikeistossa on vuosikaudet huudettu tuota, on täysin mahdotonta kenellekään huutaa peliä poikki ja todeta Roger Kulmalalle että roturutsasta puhuminen on nyt niin kaukana mistään hyväksyttävästä kuin mikään voi olla. Avoin rasismi ilman minkäänlaista kunniallisuuden pintasilausta ei ole äänestäjiin vetoavaa ja se hajottaa sitä illuusiota, että Perussuomalaiset on normaali puolue jota kuka tahansa voisi äänestää. Rasistista mutta salonkikelpoista puoluetta voi äänestää, sekavan brutaalin rasistisen idin puoluetta ei.

Mutta kun on valittu tietty sananvapauskäsitys osaksi rasistista agendaa, siitä on paha lähteä pakittelemaan pois. Ja sen seurauksena Persunuorten rasistiset ulostulot tulevat jatkumaan ja voimistumaan ja todennäköisesti ajavat omalta osaltaan liikettä marginaalisempaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät voi sitä kehitystä pysäyttää mitenkään, vaikka poliittisista syistä se olisikin kannattavaa tehdä, jotta rasistisia agendoja voisi päästä edistämään realististen mahdollisuuksien puitteissa.

Nimittäin toinen dilemma on se että Perussuomalaisten kannattajia ei juuri mikään muu tunnu kiinnostavan. Niinkuin Dmitry Gurbanov huomautti aiemmin, Persujen oma spindoctor ei onnistu nostamaan mitään muuta agendaa esille.

 

Perussuomalaiset, persunuoret ja matka radikalismin keskipisteeseen

Laura Huhtasaari, “Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” ja muita valheita liberaaleilta

huhtasaari
Kiitos taas kuvasta, PIF.

Tässä keskustelussa ei päästetä Laura Huhtasaarta itseään ääneen lainkaan, vaan puhutaan liberaalien tavasta käsitellä Laura Huhtasaarta ja muita äärioikeistolaisia. Jos joku nyt aikoo tulla kommentteihin vänkäämään siitä miten Huhtasaari ei ole äärioikeistolainen, lue tämä teksti ensin ja sitten kirjoita kommentti. Todennäköisesti deletoin kommenttisi julkaisematta sitä mutta se ei pelaa joka pelkää.

Case studyna tässä toimikoon se miten Huhtasaari on hehkuttanut julkisesti Puolan itsenäisyyspäivän fasistista mielenosoitusta. Tässähän ei ole sinänsä mitään uutta: Huhtasaari on myös käynyt puhumassa Suomi Ensin -liikkeen mielenosoituksessa ja myöntänyt että käy “kansallismielisten” tapahtumissa. Eli siitä ei varsinaisesti tarvitse käydä mitään keskustelua.

Anarkistit ja vasemmistolaiset yleensä kykenevät toteamaan että äärioikeistolainenhan tuo on, huolimatta siitä että Huhtasaari kutsuu itseään konservatiiviksi. Ongelma piileekin siinä kun liberalismi ja äärioikeistolaisuus kohtaavat ja liberalismilla ei ole työkaluja dekonstruoida ideologiaa.

Hyvin yleinen reaktio Huhtasaaren äärioikeistolaisiin kommentointiin on todeta “no, Huhtasaari yrittää saada huomiota ja kampanjoida tällä.” Se lienee sellainen shit tier -poliittisen analyysin kulmakivi: poliitikko ei koskaan puhu totta, ja jos puhuukin, niin ei ilmoittamastaan syystä. Todellisuudessa kuitenkin asiat on toisin, ja tämä ajatus ei liberaaleille mene kaaliin lainkaan: joku ihminen saattaa ihan oikeasti kannattaa fasismia, joka ei ole lainkaan yhteensopiva sen kanssa, mitä liberalismi edustaa. 

Siinä lyhykäisyydessään asian ydin. Äärioikeistolaista politiikkaa kommentoidaan vahvasti painotettuna niin, että Huhtasaaret, Halla-ahot ja Hakkaraiset ovat pelkästään jotain sirkusklovneja, joiden tarkoitus on saada huomiota jotta pääsevät vallankahvaan jatkaakseen meininkiä sellaisena kun se nykypäivänä on. Sillä eihän kukaan voi oikeasti olla äärioikeistolainen konservatiivi, eihän? Eihän kukaan ole oikeasti rasisti?

Paitsi että faktat ei oikein tue tätä. Kun Soinin Perussuomalaiset pääsi vallankahvaan, Persujen fasistisiipi (eli se joka on nykyään vallassa Persuissa) pääsi toteuttamaan rasistista maahanmuuttopolitiikkaansa Sipilän ja Kokoomuksen tuella täysin ongelmitta. Samalla tavalla ollaan päästy torppaamaan translain etenemistä ja yritetty torpata tasa-arvoista avioliittolakia.

Ja liberaaleille ei mahdu kaaliin se että miksi joku vastustaisi tasa-arvoista avioliittolakia, koska “eihän se nyt oikeasti haittaa ketään?” Väärin, liberaali. Se haittaa niitä jotka ovat ideologisista syistä seksuaalivähemmistöjen (ja sukupuolivähemmistöjen) vastustajia. Sillä ideologia on asia joka on yhäkin olemassa, ja sillä on materiaalinen voima politiikassa, uskot sinä siihen tai et.

Tästä syystä muuten Petrus Pennanen on ehkä jopa Huhtasaarta sakeampi tyyppi.

“Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” on sellainen lause jonka tyyppisiä kuulee monesti oikeistoliberaaleilta, kun puhutaan vaikka siitä miten sääntelyä pitäisi purkaa tai verotusta lieventää. Ei, meillä kaikilla ei ole samaa fukyamalaista maailmankuvaa kuin teillä. Kaikki eivät kannata liberaalia kapitalismia. Jotkut kannattavat valkoista ylivaltaa kuten Huhtasaari. Jotkut haluavat tuhota kapitalismin kuten allekirjoittanut. Jotkut todella oudot vieläpä kannattavat jotain vasemmistolaista sosialidemoratiaa. Fucked up but real, niinkuin vanha kansa sanoo.

Summa summarum, Huhtasaaren ideologia on kulmikas palikka ja oikeistoliberalismi neliskanttinen reikä. Ne eivät sovi yhteen. Siksi oikeistoliberaalien pitää aina mitätöidä Huhtasaaren äärioikeistolaisen ideologian totuusarvo, koska muuten se haastaa oikeistoliberalismin.

Ja viimeiseksi asia joka ei sinänsä liity mutta on niin huvittava että laitan sen tähän:

Persunuorten Roger Kulmala puolustaa Huhtasaarta että ei ole nytten kyseessä mitään äärioikeistohommia Puolassa. Ja samalla käyttää antisemiittistä ilmaisua “globalistit” joka, kuten kaikki tietää, tarkoittaa juutalaisia. Ja linkkaa fasistiseen lehteen.

brogerhulmala
Sanookohan Kulmalan isä monestikin että “I am ashamed of my large adult son”
Laura Huhtasaari, “Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” ja muita valheita liberaaleilta

Päivän Byrokraatti – laitaoikeistolaisuuden käenpoika

Kaikkihan joilla on mänttejä tuttuja sosiaalisessa mediassa tietää tämän Päivän Byrokraatti -sivuston jossa kritisoidaan näennäisesti valtion “ylimitoitettua” byrokratiaa ja virkamieskunnan Kadavergehorsamkeitia (tämä on kyllä liian vaikea sana PB-lukijoille mutta omat lukijani ovatkin fiksuja ja filmaattisia ihmisiä jotka osaa googlata).

Näin siis teoriassa, ja niillähän saitti taisikin aloittaa. Valtion toiminnassa ja virkamiesten käytöksessä on kaikenlaista korjattavaa, siitä varmaan jokainen on samaa mieltä sinänsä.

PB1

Ja näin sivusto itsensä esittelee.

Vilkaistaanpa sitten huviksemme että mitä alaalueita sivustolta löytyy.

  • ALKOHOLI
  • AY-LIIKE
  • BYROKRATIA(
  • EI KATEGORIAA
  • EU
  • JULKEA SEKTORI
  • KORRUPTIO
  • KOULUTUS
  • LIBERALISMI
  • LIIKENNE
  • MAAHANMUUTTO
  • MAASTAMUUTTO
  • MARKKINATALOUS
  • OLESKELUYHTEISKUNTA
  • POLITIIKKA
  • RIKOSLAKI
  • SANANVAPAUS
  • SOSIALISMI
  • SUVAITSEVAISUUS
  • TALOUS
  • TASA-ARVO
  • TUPAKKA
  • TYÖTTÖMYYS
  • ULKOMAAT
  • USKONNOT
  • VEROTUS
  • VIHREÄ VALHE
  • YRITTÄJYYS

Joku saattaisi jo kohdassa “Julkea sektori” tai “Oleskeluyhteiskunta” miettiä että hetkinen. Ehkä tämä saitti ei olekaan sitä mitä sanoo? Tai mitä löytyy jonkun “Vihreä valhe”-kategorian alta? No, sitä itseään ja paljon.

Yleisesti ottaen hyvää vibaa ihmisen asenteista saa kanssa siitä miten ja mistä aiheista puhutaan jos mennään maahanmuuttoteemoihin. Päivän Byrokraatti muun muassa on sitä mieltä että ei-suomenkielisille synnyttäjille ei pitäisi maksaa tulkkeja ja että SDP:n kaupunginvaltuutettu haluaa vaihtaa Espoon väestön ulkomaalaisiin.

Eikä pidä unohtaa sitä miten PB valehteli siitä miten Riku Rantalan Startup Refugees on käyttänyt varoja kaarnaveneisiin. Tämä piti jopa korjata myöhemmin koska Rantala itse nosti aiheesta äläkän. Sattuneista syistä, Rantalan proggis ei käyttäny yli sataa tonnia kaarnalaivojen veistämiseen.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vasemmisto on Vihreiden ohella PB:lle erityinen vihan kohde, koska PB mm. väitti Vasemmistonuorten osallistuneen Hampurin mellakoihin. Ja koska minä vedän vähemmän mutkia suoriksi kuin PB, alla kuvakaappauskin sanamuodoista.

pb3

Tähän toki piti saada liitettyä Li Andersson ja Paavo Arhinmäki, joista kumpikaan ei ole ollut Hampurissa.

Myös PB:n Twitter-osallistuminen on sangen mielenkiintoista. Haluan perata tämän hieman tarkemmin, koska siitä on olennaisesti vähemmän vaivaa kuin noiden “artikkelien” perkaamisesta. Tein sen nimittäin jo aiemmin päivällä Twitterin puolella, joten here goes.

pb antifa.PNG

Vilkaistaanpas väitteen totuusarvoa. No, ensinnäkin Antifa ei ole järjestö. Se on kattokäsite, samalla tavalla kuin vaikkapa “eläinoikeusaktivistit” tai “ympäristönsuojelija.”

Ja missä se on luokiteltu terroristijärjestöksi, koska ei ainakaan EU:ssa tai Yhdysvaltojen liittovaltion puitteissa, koska ne yleisesti lienee ne relevantimmat tarkkailukohteet? No, New Jerseyn osavaltiossa. Tavallaan. 

Niin, sekään ei ollut ihan kokonainen totuus. New Jerseyn osavaltion Homeland Security -virastolla (nyt se byrokraatti sitten kelpaakin yhtäkkiä jopa PB:lle) on kyllä yksi sivu joka esittelee Antifan anarkistisena ääriliikkeenä ja mainitsee nimeltä kolme New Jerseyssä vaikuttavaa antifa-ryhmää. Mutta that’s it. Vaikka se on lajiteltu “domestic terrorism”-otsikon alle, missään kohtaa ei mainita että osavaltio pitäisi Antifata terroristisena liikkeenä. Mistä tämä tulkinta sitten tulee?

Vähiten yllättäen, laitaoikeistolaisilta ja äärioikeistolaisilta MV-lehden vastineilta niinkuin Infowars. Tein huvikseni aiheesta google-haun.

pb2

Eli tällaista siis. Tavallaan siis voidaan sanoa että jutussa on sinällään jotain todellisuusperää, mutta mitään tarkempaa tarkastelua koko homma ei kestä.

PB tuntuu sisältönsä perusteella asettuvan varsin tukevasti jonnekin laitaoikeistoon, jonka tässä voimme määritellä näin: se mahtuu vielä jokseenkin parlamentaaristen puolueiden puitteisiin, mutta vohoi helvettiläinen että miten sakeaa tämä sisältö antifeminismeineen, vasemmistovihoineen ja neuvostoliittotraumoineen on. Yleisesti ottaen jos joku pitää kuolemansyntinä sitä että joku vastustaa markkinataloutta, kyseessä on jo aika omituinen tapaus ihmiseksi.

Suomessakin on aina ollut olemassa tietynlainen yhteenkuuluvuus libertaaripiirien ja äärioikeiston välillä, ja ulkomaisista tapauksista on kirjoitettukin jonkin verran. Sisällöltään PB ei erityisesti eroa tavarasta mitä voisi löytää Hommaforumilta tai jostain Suomi Ensin -keskusteluryhmistä. Eksplisiittistä rasismia toki on hankalampi löytää koska PB on tarkempi julkisuuskuvastaan kuin ne hommanautit jotka ovat istuneet viimeiset 10 vuotta internetissä vihaamassa maahanmuuttajia ja Vihreitä.

PB:n kirjoittajia tai twittertilin käyttäjää (päätoimittajaksi ilmoitetaan Juha Ketola, mutta jutuissa ei näytä olevan yksittäisten kirjoittajien nimiä) tosiaan ei tunnu varsinaisesti haittaavan mahdollisimman pahasuopa ja virheellinen tulkinta mistään (niinkuin tuo Twitter-jutun analyysi näyttää), niin kauan kuin saadaan haukuttua vasemmistoa, feministejä, virkamiehiä tai maahanmuuttajia.

Tällainen käenpoika-strategiahan perustuu siihen että saitilla saattaa olla jotain substanssiakin sisältäviä juttuja siitä miten joku virkamies tai vastaava on toiminut oudosti tai väärin, mutta niidenkin juttujen pointti on saada tämä laitaoikeistolainen propaganda leviämään, koska sitähän saitin sisältö on. Ei se olennaisesti eroa MV-lehdestä mitenkään.

Huomatkaa myös rakkaat lukijat että minä vaivaudun viittaamaan lähteisiin. PB ei. 

 

Päivän Byrokraatti – laitaoikeistolaisuuden käenpoika

Huono onni voi kohdata kenet tahansa. Paitsi niitä joita se ei kohtaa.

Pelastusarmeijalla on taas käynnissä keräyskampanja, jonka puitteissa mm. Tarja Halonen ja Peter Vesterbacka on kuvattu niinkuin he olisivat kodittomia kadulla asujia.

yolonen.PNG

Itse useamman kerran asunnottomuuden uhan alla eläneenä niin koen tämän jokseenkin loukkaavaksi monellakin tavalla, jo kampanjasloganista alkaen.

Huono onni voi kohdata kenet tahansa. Hieno slogan, mutta kun se ei ole totta. Meidän yhteiskunnassamme varallisuus, työllisyys ja koulutus on mitä korkeimmissa määrin periytyvää. Luokkien välillä ei juurikaan liikuta. Paitsi mitä nyt nykynuoret tulevat tienaamaan vähemmän ja omistamaan vähemmän kuin aiemmat sukupolvet.

Kun yhteiskunnassa on päässyt tietyn rajapyykin yli, todellisen köyhyyden riskiä ei enää ole. Se siitä huonosta tuurista. Hyvin harva pörssiyritysjohtaja tai kansanedustaja päätyy kadulle vaikka tekisi mitä.

Mutta jos on lähtökohtaisesti köyhä ja omia turvaverkkoja ei ole, kadulle päätyminen on joka kerta noin yhden maksamatta jääneen vuokran päässä, niinkuin ilmeisesti ihmisille kävikin talvella koska Kela ei maksanut toimeentulotukia ajoissa.

hästerbacka

Ylipäätään hyvin toimeentulevien ihmisten nostaminen tällaisten kampanjoiden keskiöön kertoo paljon siitä millä asenteella täällä yhteiskunnassa mitään tehdään. Julkisuudessa voidaan ihastella Hakaniemen kauppahallista sisäfilettä ostavaa ministeriä joka on siellä niinkuin kuka tahansa meistä. Paitsi no, me joilla ei ole varaa sisäfileeseen tai edes jauhelihaan.

Ennen kaikkeahan tässä valehdellaan siitä että tämä yhteiskunta on parempi kuin mitä se on. Saattaa olla että Halonen ja Vesterbacka on oikeasti kiinnostuneita sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, mutta voin taata tämän: hallituksessa kellään ei ole kiinnostusta siihen. Yhdenkään pörssiyhtiön johtaja ei välitä siitä että ihmisillä ei ole varaa edes ruokaan aina. Suomessa ei ole mitään yhtenäistä yhteiskuntaa. On se hyvätuloisten teatteritaso ja meidän köyhien Suomi, jolla ei ole oikeastaan mitään annettavaa kenellekään siinä elävälle ollut aikoihin.

Jos ainoa tapa saada hyvätuloiset reagoimaan asunnottomuuteen ja köyhyyteen on käyttää muita hyvätuloisia mannekiineina, koska oikeasti asunnottomat ei edes rekisteröidy kanssaihmisinä kartalle, ei ole mitään toivoa saavuttaa mitään ymmärrystä mistään.

Huono onni voi kohdata kenet tahansa. Paitsi niitä joita se ei kohtaa.

Vasemmistoliitto – ei tarvitse hävitä joka kerta

Disclaimer: en ole vuosiin ollut Vasemmistoliiton jäsen enkä ole puolueen kanssa sen enempää tekemisissä kuin että tunnen monia vasemmistoliittolaisia.  Arvostan puolueessa monia ihmisiä mutta olen myös eri linjoilla puolueen kanssa monien asioiden suhteen. Mutta näinä poliittisen kontrapunktin aikoina huomaa joskus olevansa esim. ihmisoikeusasioissa samassa leirissä ties kenen kanssa. 

Pitkän näivettymisen jälkeen, Vasemmistoliitto on onnistunut heräämään kuolleista. Ensimmäisen kerran olemassaolonsa aikana sillä on toimintakykyinen ja osaava puheenjohtaja joka on yleisesti pidetty. Monien vaalitappioiden jälkeen puolueen kannatus on viimein jokseenkin stabiilissa nousevassa trendissä. On melko turvallista olettaa että seuraavissa eduskuntavaaleissa puolueen kannatus nousee.

Tästä huolimatta Vasemmistoliitolla on suuria ongelmia, ja ongelmien nimet on toivottomuus ja päämäärättömyys, jotka hyvin pitkälti nivoutuvat toisiinsa. Molemmilla on toki pitkät juuret: jos on seurannut Suvi-Anne Siimeksen, Martti Korhosen ja Paavo Arhinmäen linjatonta ja huomattavan ei-innostavaa johtoa, on vaikea kuvitella että mitä muuta puolueella on edessä kuin marginaaliin painuminen.

Kylmän sodan loppuminen ja Neuvostoliiton kaatuminen loi monille sellaisen mindsetin että vasemmistolaisuus on nyt kokonaan ohi ja sillä ei ole tulevaisuutta. Nyt, hevomme vuonna 2017, voi taas todeta että toisin kävi. Nyt uusliberalismi ja kapitalismi ovat kriisissä, ja vasemmistolaiset liikkeet nousevat uudestaan.

Silti, jos vasemmistolaisten juttuja kuuntelee, monesti se SKDL-veteraani jonka joka kolmas sana on “työväenliike” hokee jatkuvasti liian radikaali ei voi olla, äänestäjät kaikkoaa, liian radikaali ei voi olla, sitä ei vaan hyväksytä. Tästä huolimatta, Jeremy Corbyn onnistui sotkemaan konservatiivien pakan jokseenkin totaalisesti viime viikon vaaleissa, vaaliohjelmalla joka oli eksplisiittisesti sosialistinen.

Vasemmistoliiton yksi tärkeimmistä tavoitteista sitten vuoden 2015 on ollut kaataa Sipilän hallitus. Nyt se kaatui, ja miten monet tähän on reagoineet? Kauhulla. Että nyt tulee vielä pahempi hallitus ja kaikki on turhaa ja plaa plaa.

Olisiko joskus mahdollista edes kuvitella että voisitte joskus voittaa jotain? Jos toteatte että peli on hävitty ennenkuin peliä on edes pelattu, niin se on siinä, oikeisto voittaa joka kerta silloin. Defaitismilla ei päästä mihinkään.

pässi
Tämä ihminen ei osaa dekonstruoida ideologiaa. 

Defaitismi näkyy myös siinä että koska koetaan että laajat muutokset kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa on mahdottomia, niin niistä ei edes puhuta. Siksi Vasemmistoliiton ainoa merkittävä saavutus onkin ollut perusturvan nosto Kataisen hallituksen aikaan, ja sekin katosi Sipilän myötä. Jos ei osaa edes kuvitella mitään parempaa kuin muruja pöydästä, ei koskaan saa muruja enempää. Enimmäkseen ei saa edes muruja. Ja se johtaa sitten seuraavaan ongelmaan, eli päämäärättömyyteen.

Päämäärättömyys on todennäköisesti se mikä eniten haittaa Vasemmistoliittoa. Osaako vasemmistoliittolainen keskimäärin tiivistää puolueensa tavoitteet yhteen lauseeseen? Minä anarkistina osaan sanoa “radikaali tasa-arvo”, jos joku tavoitteistani kysyy. Jos kysytään tarkennusta, se on helppo avata.

Sen sijaan epämääräisempi “oikeudenmukaisuus” ei ole aatteellisesti kovinkaan vetoavaa, koska se on tavoitteena niin epämääräistä. Tarkoittaako oikeudenmukaisuus kylmän sodan aikaista Suomea, missä tuloerot olivat pienempiä mutta elinkeinoelämän eliitillä oli silti valtavasti vaikutusvaltaa? Tarkoittaako se täystyöllisyyttä? Tarkoittaako se perustuloa?

Päämäärättömyys on johtanut myös siihen tilanteeseen missä Vasemmistoliitto on helppo oikeistomediassa esittää ainoastaan asioita vastustavana puolueena, koska faktuaalisesti Vasemmistoliitto on sitä myös ollutkin monesti. Status quon vastustaminen vaatii tiukkaa ideologiaa ja konkreettisia tavoitteita, ei epämääräisyyksiä, minkä voi huomata siitä miten Labour otti voiton briteissä. Konkreettisia vaatimuksia jotka nivoutuu laajempaan ideologiaan. Jos Vasemmistoliitto aikoo edustaa demokraattista sosialismia, sille sosialismille pitäisi löytyä muoto.

Kapitalistinen hegemonia on toki mahtava vastustaja, mutta maailma muuttuu jatkuvasti, ja ideologinen työ tekee mistä tahansa liikkeestä valmiin tarttumaan tilaisuuksiin.

Älkää laulako “sinun täytyy astua johtoon” jos seuraava virke on “no mutta ei kyllä Kokoomus edes päästä meitä lähelle johtoa.” Ei se ole mikään luonnonlaki että te häviätte joka kerta.

Vasemmistoliitto – ei tarvitse hävitä joka kerta

Vapauden kaiho, vapauden kahleet

Kansan Uutisten Pontus Purokuru on kirjoittanut uusliberalismista blogiinsa, ja ajattelin hieman kommentoida sitä tässä.

Kirjoituksessa on paljon pielessä, ja paljon juuri siksi että Purokuru ei usko palkkatyöhön, asia jota olen kommentoinut täällä aiemmin. Se tavallaan varjostaa koko kirjoitusta niiltä osin, missä Purokuru ei ymmärrä kanssaihmistään.

lifestyle-graffiti.jpg

Purokuru esittää paljon väitteitä, ja keskeisin niistä on ehkä tässä sitaatissa:

Yksinyrittäjien määrä on kasvanut vuosikymmenessä noin 40 000:lla. Kyselyjen mukaan yrittäjyys houkuttelee itsenäisyyden ja vapauden vuoksi. Yhä useampi valitsee mieluummin matalammat tulot ja itsemääräämisen kuin elämän palkkatyössä, jossa joku toinen määrää ajasta ja työn sisällöstä.

Startupit herättävät huomattavasti enemmän kiinnostusta ja haluja kuin pölyiseltä tuntuva julkinen sektori. Slush on maailmanmenon kannalta olennaisempi tapahtuma kuin kymmenen vanhan työväen vappumarssia. Yritysmaailmassa on menoa ja nautintoa, toisin kuin yliopistoilla, jotka ovat Suomessa hiiltyneet tummiksi raunioiksi, joiden seasta kuuluu voimatonta valitusta.

Tämä saattaa olla päällisin puolin totta, mutta niinkuin moni asia, se ei silti sitä ole. Yksinyrittäjien määrä kasvaa jatkuvasti siksi että yritykset ja yrittäjät mieluusti ulkoistavat työntekijänsä riskit muuttamalla työntekijän yrittäjäksi. Tuskinpa kovinkaan moni kääntäjä esimerkiksi sanoisi ei sille jos voisi tehdä työtään työntekijänä samalla palkalla, kuin mitä yrittäjänä saa. Tai parturikampaaja, joka vuokraa tuolinsa salongin omistajalta.

Julkiselle sektorille on yhä ihmisiä pyrkimässä töihin jatkuvasti, koska virkaan pääseminen on yhäkin aika lailla lottovoitto, niin kauan kun pääsee asemaan missä sopimuksia ja määräaikaisuuksia ei ketjuteta jatkuvasti. Suurin osa ihmisistä kaipaa vakautta eikä rikkauksia. Yliopistomaailmassa pätee sama: työnteko yliopistolla on onnistuttu kurjistamaan sellaisella tasolla, että akateemisesti koulutettu ihminen lähtee nykyään mieluummin vaikka ulkomaille töihin.

Jos peilaa tätä tekstiä siihen mitä Purokuru on kirjoittanut aiemmin, on aika selvää että hänen katsantokantansa on nimenomaankin sellainen joka on omaksunut uusliberaalin maailman arvot. Totta kai freelancer on vapaampi tietyssä mielessä, mutta freelancerin elämää rajoittavat kahleet ovatkin erilaisia. Onko sillä perustavanlaatuisesti väliä että osoittaako työtehtävät tilaaja vai esimies, jos käytännön taloudellisista syistä niistä ei voi kieltäytyä, ellei sitten halua hakeutua sosiaaliturvan pariin?

Ja totta kai ihmiset oppivat rakastamaan omia kahleitaan. Slush ja Nordic Business Forum on täynnä ihmisiä, jotka mielellään olisivat menestysyrittäjiä, mutta koska käytännön tasolla eivät ole, tyytyvät illuusioon siitä. Toisin kuin uusliberaalin talouspolitiikan rappeuttamassa julkisessa sektorissa, Slushissa voi saada itselleen liminaalisen kokemuksen siitä että on osa jotain itseään suurempaa ja osana menestyjien yhteisöä. Totta kai se on lähinnä puhdasta illuusiota, mutta illuusio voi olla todellisuutta todellisempaa. Tai miksi te luulette että Aleksi Valavuoren ja Ville Tolvasen kaltaisia ihmisiä palkataan johtoasemiin? Koska he ovat lojaaleja ja kyvykkäitä alallaan? Ei, vaan heillä on tapana esittää itsensä suurempina ja kyvykkäämpinä kuin mitä he ovat. Mutta takaisin yhteisöllisyyteen.

Tällaiset illusoriset yhteisöt mitä esimerkiksi Suomen viestintä-, markkinointi-, mainos- ja somekonsultaatiopiirit luovat ovat loistavia esimerkkejä yhteisöistä jotka eivät ole millään tavalla konkreettisia. Se joka vaikkapa menettää työpaikkansa, putoaa yhteisöstä todella nopeasti.  Yhteisöllisyyden perään haikailu on tyypillistä tänä aikana, mutta kuten Jean-Luc Nancy jo epäili, on syytä olla kriittinen sen suhteen että onko koskaan sellaista yhteisöllisyyttä kuin mitä ihmiset kuvittelevat edes ollut olemassa. Uusliberaalin maailman some-spesialistit verkostoituvat koska on pakko. Kylmän sodan aikaiset ay-aktiivit verkostoituivat ja hengasivat työväentaloilla koska oli pakko. Itse vetäisin sen johtopäätöksen että yhteisöllisyys on yksilön hyvinvoinnin kannallalta välttämätöntä, eikä mikään ideaalitila sinänsä.

Tekstissä paljon palaa siihen että Purokuru ei tunnu ymmärtävän lainkaan sitä että vapaus on uusliberaalissa retoriikassa aina tarkoittanut vapautta vähemmistölle, ei suurille massoille. Kuten sanottua, työelämän kontrolli on yksi ja sama freelancerille kuin palkkatyöläisellekin, mutta muoto vain vaihtelee hieman ja voi kuvitella olevansa vapaampi.

Tämä on se mikä voidaan peittää nimenomaan Slushin kaltaisella toiminnalla joka luo yhteisön illuusion. Joka ainoa somekonsultti Slushissa kilpailee keskenään asiakkaista ja sopimuksista, sen sijaan että vaikkapa puhaltaisivat yhteen hiileen. Teeskentelemällä että ollaan kaikki yhdessä ja samassa leirissä, pystytään välttämään se uusliberaalin ideologian painajainen, missä ihmiset oikeasti järjestäytyisivät yhteisöiksi ajaakseen omaa etuaan. Tärkeintä ja suurinta on atomisaatio, ja atomisaatiota voidaan tukea luomalla illusorisia yhteisöllisyyden tunteita.

 

 

 

 

Vapauden kaiho, vapauden kahleet