Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Woody Allenin Annie Hall sisältää sellaisen lyhyen kohtauksen missä nimetön sivuhahmo (jota esittää nuori Jeff Goldblum) horjuu bileiden läpi puhelimeen. Puhelimeen hän sanoo I forgot my mantra. 

Jännittävän pitkän viikonlopun jälkeen suomalaiset journalistit on samassa tilassa. Sellaiset tunnetut raskaan sarjan journalistit kuin Sean Ricks miettivät nyt kuumeisesti sitä että mikäs tässä nyt on se narratiivi jota halutaan ajaa, kuka on hyvis, kuka on pahis? Pitäisiköhän Soinista nyt tehdä sankari vai roisto? Onneksi tuli helppo syöttö lapaan joka pelastaa Ricksin päivän!

Tiina “Kannatan ihmisoikeuksia toimimalla puolueissa jotka ei niitä kunnioita” Elovaara mainitsi eilen A–Studiossa että Perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtiin Halla-ahon valinnan yhteydessä sieg heil -tervehdyksiä. Oma reaktioni tähän oli eilen lähinnä *pfffft* koska onhan se nyt ilmiselvää että Halla-ahoa kannattaa erityisesti natsimieliset. Ja kun tätä skeneä on aktiivisesti seurannut tarpeeksi pitkään, heilaaminen ei kauheasti enää järkytä.

Mutta! Elovaaralla ei ollutkaan niitä luvattuja todisteita esittää tästä, ja somessa kiertänyt kuva (alla) ei olekaan heilaamista vaan äänestämistä, ilmeisesti.

hei me heilataan
Hämmentävää tässä kuvassa: tuo maailman tiskirättisin kravatti kuvan keskellä, ja se että onnistuttiin ottamaan kuva Persujen puoluekokouksesta niin ettei kukaan heilaa

Mitä se todisteiden puuttuminen tarkoittaa nyt sitten? No mitä väliä. Ehkä Elovaara valehteli, ehkä Elovaara käsitti homman väärin silloin kokouksessa, ehkä joku valehteli Elovaaralle, ehkä heilattiin mutta siitä ei olekaan kuvaa, ketä kiinnostaa vohoi helvetti. 

Vohoi helvetti -osuuteen palataan pian, mutta otetaanpas raskaan sarjan journalistin ja faktapohjaisen uutisoinnin suomenmestarin Sean Ricksin pari kommenttia Twitteristä.

ricks1ricks2

No niin siis tuota. Nyt se on tärkeä saada ne faktat kohdalleen. Koska siis tuota, olennaisintahan tässä äärioikeistoyhteyshommassa on se että heilasiko joku puoluekokouksessa. Koska tästähän riippuu kaikki.

Eikun ei mikään. Sillä ei ole yhtään mitään väliä. Sen sijaan kaikki millä on väliä, on jo tapahtunut ajat sitten.

Halla-ahon, Olli Immosen, Leena Meren, Simon Elon, Maria Lohelan, Juho Eerolan, Sampo Terhon, Jussi Niinistön, Laura Huhtasaaren, Vesa-Matti Saarakkalan ja Riikka Slunga-Poutsalon (mainitsin vain ne jotka tiesin ulkoa) yhteydet ja flirttailut äärioikeiston kanssa ovat olleet julkista tietoa jo vaikka miten pitkään. Ollaan kuuluttu Suomen Sisuun, ollaan hengailtu Suomen Vastarintaliikkeen kanssa, on haettu kannatusta Hommaforumilta ja silloin tällöin pikkaisen ollaan julistettu somessa rotusotaa. Tämä on kaikki julkista tietoa.

Ja silti, media ei ole osannut tehdä tällä yhtikäs mitään. Soini sai sanoa Suomen Sisua “samanlaiseksi kuin metsästysseura” ja sai luvata “harjaavansa” Olli Immosen vaikkei loppujen lopuksi tehnyt yhtään mitään. Helsingin Sanomat kipuili monta vuotta sen kanssa että kehtaako itseään kansallissosialistiseksi kutsuvaa Suomen Vastarintaliikettä sanoa natsistiseksi. Me Naiset tekee human interest -juttuja Halla-ahon perheestä.

Vasemmistoliiton viisain ihminen Tatu Ahponen huomautti aiemmin, että mitä Perussuomalaisiin mielipiteisiin ja median analyyseihin tulee, niin mediassa on hirvittävästi tendenssiä sivuuttaa sisällöt ja nähdä niissä jotain mitä niissä ei ole. Teuvo Hakkarainen on joka suhteessa äärioikeistolaisimpia kansanedustajia mutta senkin media on sivuuttanut kansanmiehen imagon takia. Ja Halla-ahon ideologiaa ei ole haluttu todellisuudessa käsitellä. Kaiken voi aina sivuuttaa ja Soinin selitykset ovat tähän asti kelvanneet joka kerta.

Se siitä. Tämän piti olla paljon lyhyempi kirjoitus koska minulla on poskiontelontulehdus ja haluan suihkuun.

Mutta, koska minä en ihan oikeasti tajua toimittajien ajatusmaailmaa, miksi ihmeessä se heilaus puoluekokouksessa nousee nyt tärkeäksi asiaksi, kun kaikki muu on voitu sivuuttaa miten vaan?

 

Advertisements
Persut ja toimittajat – ensin tragediana ja sitten farssina

Mitä minä sanoin – poliisiin ei voi luottaa

Tänään oli koulujen kevätjuhlapäivä, ja luonnollisesti Marco de Wit aloitti Vesalan koululla kevätjuhlan järjestämällä yhden peruskoulunsa päättävän oppilaan kanssa spektaakkelin. Videossa näkyy myös miten poliisit ovat paikalla mutta eivät tee mitään. Tällä kertaa ei ollut ilmeisesti oppilaita tönittäviksi ja de Wit tuli omalla kyydillä paikalle.

Samaan aikaan Long Play on julkaissut lyhyen jutun jota avataan laajemmin ilmeisesti huomenna, aiheena poliisin sisäinen rasismi, joka on ehdottoman ilmiselvää. Ainakin tätä kirjoittaessa liikenne tuntuu kaataneen Long Playn serverit, mutta juttu löytyy myös täältä. Näkövammaisille ystävällisempi versio taas löytyy täältä.

Lyhyesti sanottuna, median kovasti hehkuttama “nettipoliisi” Marko “Fobba” Forss on ollut ylläpitäjänä tässä poliisin salaisessa Facebook-keskusteluryhmässä eikä ole erityisemmin reagoinut ryhmän rasismiin paitsi huomauttelemalla että näyttää pahalta jos ryhmästä vuotaa jotain ulos, koska siellä esim. naureskeltiin tälle itsemurhayritykselle josta blogasin itsekin.

fiestafobba.jpg
Mulla vaan sattui olemaan tää kuva eikä syytä jättää käyttämättä

On yksiselitteisen ilmeistä että poliisissa sisäisesti tiedetään kaikilla tasoilla tästä. Ja sehän selvittää sen että miksi pahoinpitelyistä ja niskotteluista ja jopa kuolemantapauksesta huolimatta Suomi Ensin ja Vastarintaliike saavat jatkaa julkista toimintaansa. Poliisit nimittäin jakaa Vastarintaliikkeen materiaalia keskenään ryhmässä, kuten myös MV-lehteä. Ihmetteleekö kukaan enää että miksi Ilja Janitskinia ei saada Andorrasta Suomeen, jos poliisi on Janitskinin puolella?

Poliisi on ehdottomasti äärioikeiston puolella, kaikkia muita vastaan. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja koska näin on, poliisia ei voi korjata koska mätä sijaitsee niin miehistössä, päällystössä kuin johdossakin. Poliisi pitää lakkauttaa nykymuodossaan, ja mitä sen tilalle luodaankin pitää saada demokraattiseen ohjaukseen.

Mitä minä sanoin – poliisiin ei voi luottaa

Jussi Halla-aho poliitikkona

Tässä blogauksessa ei puhuta lainkaan Jussi Halla-ahon varsinaisista mielipiteistä (vastenmielisiähän ne on), Jussi Halla-ahon rasismista (koska rasistihan se on) tai Halla-ahon kuulumisesta fasistiseen liikkeeseen. Kaikkein vähiten puhutaan Halla-ahon perhedraamasta.

halla-aho-1200x675.jpg
K-menu tier Mussolini 

Ei, nyt puhutaan siitä mistä on sangen vähän puhuttu, eli Halla-ahosta poliitikkona. Lähiaikoina kuitenkin tullaan näkemään että kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja: Rotutohtorista vai kryptorotutiedemiehestä.

Sen verran mainittakoon taannoisesta perhedraamasta että ilmeisesti Perussuomalaisten sisäpiirissä jonkin verran pelätään Halla-ahon mahdollisuuksia päästä puheenjohtajaksi sen sijaan että huomattavasti sovinnaisempi ja ennenkaikkea toimintakykyisempi Sampo Terho valittaisiin, ja näin ollen tieto perhedraamasta piti vuotaa kaikille mahdollisille journalisteille.

Halla-ahon kannattajien keskuudessa vallitsee jonkinlainen käsitys siitä että “vihervasemmisto” (mitä se sitten onkin, koska Halla-ahon kannattajien mielestä Jyrki Katainen on eittämättä Suomen pahin kommunisti) on kauhuissaan siitä että Halla-ahosta voisi tulla puheenjohtaja. Missä on tietenkin eräänlainen totuuden siemen, koska tiettyjä liberaaleja se mahdollisuus kammottaa sen symboliarvon takia. Samoja liberaaleja joku Sampo Terho ei kammota, koska Sampo Terho osaa pitää suunsa kiinni niiltä osin, mikä koskee avoimesti rasistisia ilmaisuja.

Soinin pelko taas taitaa pohjata lähinnä siihen että Halla-aho on aivan kammottavan huono politiikkona. Toistakaamme.

Halla-aho on aivan kammottavan huono poliitikko.

Se mille Halla-aho on rakentanut uransa on aika lailla nämä kaksi asiaa:

  • Avoin rasismi
  • Kannattajakunta jota ei kiinnosta minkään negatiivisen huomiointi

Ja se on oikeastaan siinä. Yleisesti ottaen kun puhutaan jopa rivikansanedustajista voidaan yleensä sanoa että poliitikolla on jotain erityisosaamisalueita. Halla-aholla on lähinnä aktiivinen tapa väheksyä kaikkea politiikkaa mikä ei liity tavalla tai toisella maahanmuuttoon, eikä erityisesti kiinnostusta oppia yhtään mitään.

Toki ilman tietopohjaakin pärjää, jos on karismaattinen ja osaava esiintyjä, joka osaa saada median puolelleen. Taitava poliitikko ymmärtää että media ei ole ystävä, mutta osaa pelata median suhteen ainakin sen verran, ettei journalistilla ole erityistä mielihalua ryhtyä vittuilemaan haastateltavalle. Halla-aho taas on kiukutellut toistuvasti niin Ylelle kuin Helsingin Sanomillekin, mikä aika selkeästi näkyy siinä miten hänestä nykyään kirjoitetaan. Jotenkin voisi epäillä, että puheenjohtajana, joka joutuu usein reagoimaan puolueen asioihin mediassa, tämä ei ole varsinainen meriitti.

Ja siitä esiintymisestä: verratkaapas joskus huviksenne Halla-ahon esiintymistä tämän nemesikseen Li Anderssoniin. Halla-aho ei osaa antaa haastattelua punastelematta, takeltelematta ja jankkaamatta.

Sitten voidaan toki mainita ne kaikki raskauttavat jutut Halla-ahon aiemmasta historiasta, mitä tämä on muista poliitikoista sanonut ja niin edespäin, joka ei luo varsinaisesti hyvää pohjaa millekään yhteistyölle, erityisesti kun ottaa huomioon sen että Halla-aho ei ole koskaan oppinut käyttäytymään poliitikon tavoin.

Ja yhtään mitäänhän Halla-aho ei ole saanut aikaan Helsingin kaupunginvaltuustossa, eduskunnassa tai europarlamentissa, paitsi paariastatuksen missä muut poliitikot eivät edes tervehdi häntä käytävillä.

Mutta se on sivuseikka Halla-ahon kannattajille, jotka ovat kymmenen vuoden ajan voineet olla huomioimatta kaiken negatiivisen uutisoinnin suosikkirasististaan. Halla-aho onkin kenties hyvin onnistunut tekemään henkilökohtaisen uran politiikassa, mutta se ei tarkoita että hän olisi vieläkään hyvä poliitikkona, vaan siinä että hän on onnistunut rakentamaan kannattajajoukon joka äänestää häntä täysin kritiikittä.

Puoluejohtajana taas hänen pitäisi olla aidosti hyvä poliitikkona, koska hänen pitäisi osata pitää puolue kurissa ja hajoamatta sisäisiin ristiriitoihin ja johtaa vaalityötä. Mitä hän ei aio tehdä, vaan aikoo puolueen puheenjohtajanakin pysyä europarlamentissa ja Brysselin simpukkapatojen äärellä. Tilanteessa missä Perussuomalaiset on totaalisessa kriisissä äänestäjien kaikotessa, eduskuntaryhmän jäsenet miettivät että mites seuraavissa vaaleissa käy niin se ei ole varsinaisesti puolueen eduksi että puolueen puheenjohtaja tekee mitä lystää.

Halla-ahon valinta tulisi romuttamaan perussuomalaiset täysin, ja siksi Soini ja Terho häntä pelkääkin. Mutta sehän ei Halla-ahoa kiinnosta, koska häntä kiinnostaa ainoastaan oma etu ja oma ego. Siksi hän on poikkeuksellisen huono poliitikko.

 

 

Jussi Halla-aho poliitikkona