Lyhyt essee väkivallasta ja antifasismista

Tämän keskustelun syntyperä on typerin mahdollinen, nimittäin voivottelu siitä että Marco de Witin lippis pöllittiin hänen seuratessaan PVL:n mielenosoitusta Turussa 18.8.2018. De Wit kaatui jahdatessaan rosvoa ja teloi nilkkansa, haha.

Dk4Nz6HXcAAd-F6.jpg

Suomessa on aika monta vuotta nyt ollut enenevissä määrin väkivaltaista äärioikeistoa, mistä olen kirjoittanut aiemminkin. Keskeinen ongelma sen käsittelyssä on nämä aspektit:

  • Oikeistoliberaaleilla ei ole työkaluja äärioikeistolaisuuden käsittelyyn, vaan oikeistoliberaalit vetoavat yleensä siihen että natseilla on myös sananvapaus, ja heidän argumenttinsa pitää todistaa vääräksi. Mutta jo Sartre osasi sanoa sen ettei nämä ihmiset oikeasti hae mitään dialogia: kun muu oikeisto keskustelee äärioikeistolaisen kanssa, äärioikeistolainen voittaa jo siinä
  • Suomen oikeistolaisissa puolueissa on jokseenkin vahvaa tendenssiä tunnistaa äärioikeistolaiset tahoksi, joka tukee oikeistolaisia aatteita, ja nähdä nämä tietynlaisina liittolaisina, mikä on toki väärä tulkinta.
  • Suomen poliisivoimat ovat vähintäänkin suorittavan portaan osalta vahvasti äärioikeistolaisia kannattavia, minkä todistaa vuodot esim. poliisien salaisesta FB-ryhmästä missä oli jaettu Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen natsipropagandaa kenenkään kyseenalaistamatta.

Viimeisen 10 vuoden aikana on muodostunut tietty kuvio siitä että äärioikeisto eskaloi väkivaltaisten keinojen käyttöä eri tavoilla ja eri tilanteissa. Kaasuisku vuoden 2010 Helsinki Pridessa oli ensimmäinen tällainen tapaus joka on saanut suurempaa huomiota, sen jälkeen PVL on mm. pahoinpidellyt eduskuntavaaliehdokkaita Oulussa, tappanut ohikulkijan Helsingissä ja vähemmällä huomiolle jääneitä pahoinpitelyitä on ollut lukuisia. Suomi Ensin/Rajat kiinni -järjestöryppääseen kuuluvat ihmiset ovat pahoinpidelleet ohikulkijoita Helsingin keskustassa lukuisia kertoja vuoden 2017 aikana pitämiensä mielenosoituksien aikana ja tiedossa on myös se, että ryhmän edustajia on otettu kiinni ampuma-aserikoksista.

Näissä tapauksissa on ollut havaittavissa se että poliisin reaktiot väkivaltaisiin ryhmiin on pääosin ollut aneemisia tai kokonaan olemattomia. Tietty määrä rikosilmoituksia toki johtaa aina pieniin tuomioihin oikeudessa, mutta esimerkiksi poliisilain suomia valtuuksia harvoin käytetään näiden ryhmien edustajiin eikä ennen mielenosoituksia tehdä ennalta-ehkäiseviä kiinniottoja. Tosiaan: poliisi on suunnannut ennalta-ehkäisevät kiinniotot kokonaisvaltaisesti äärioikeiston vastustajiin. Viimeksi tänään poliisi otti kiinni kolme henkilöä vastamielenosoittajia Turkuun kuljettavasta bussista.

Ja se mitä olen itse todistanut, on se miten poliisi jatkuvasti käyttäytyy näissä mielenosoituksissa. Äärioikeistolaiset saavat liikkumavaraa, vastamielenosoittajia paimennetaan, ja rintamasuunta on aina vastamielenosoittajiin päin. Väkivaltaisia äärioikeistolaisia ei oteta kiinni edes ilmiselvissä väkivaltarikostapauksissa, mutta vastamielenosoittajat päätyvät putkaan huomattavan helposti.

Voidaan aina tehdä argumentti sen puolesta että poliisin kenttäjohto on tulkinnut tilannekohtaisesti tapauksia ja käyttänyt pakkokeinoja ja poliisilain suomia oikeuksia tietyllä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ongelma onkin se että tämä ei kestä tarkempaa tarkastelua koko kuvion kannalta, missä poliisi valitsee aina äärioikeistolaisten edun yli vastamielenosoittajien.

Samaan aikaan poliisihallitus on yrittänyt lakkauttaa PVL:n toimintaa oikeusteitse, mutta kentällä tilanne on täysin päinvastoin ja PVL:n toimintaan ei puututa, kun nämä marssivat tai osoittavat mieltään. Luonnollisin selitys tälle on se, että poliisihallituksella ei ole keinoja puuttua paikallisen poliisin toimintaan.

Se kehyksestä, mutta mihin tämä kehitys on johtanut? Ne laajat kansanryhmät, jotka äärioikeistoa ovat vastustaneet, ovat monesti vaatineet sitä että oikeusvaltio ja laillisuusyhteiskunta toimisi äärioikeistoa vastaan lain sallimilla keinoilla. Noin kymmenen vuotta tätä on yritetty, ja monet onkin tajunneet sen ettei se kerta kaikkiaan onnistu.

Voidaankin aina kysyä sitten, että missä kohtaa tulee vastaan se piste, jossa voidaan todeta että poliisista ei ole demokraattisen yhteiskunnan suojaajaksi. Minulle se tuli vastaan jo hyvän aikaa sitten, joskus vuonna 2015 jo. Looginen jatko sille on se että äärioikeistoa vastaan pitää toimia keinoilla millä hyvänsä, ovat ne sitten laillisia tai laittomia, koska mitä väliä laillisuudella on tilanteessa, missä lakiin nojaava yhteiskunta onkin täysin toimintakyvytön?

Väkivallattomuuden puolesta tehdään aina vetoomuksia, että se pitäisi lopettaa. Mutta miksi? Vaikka Suomen jokainen antifasisti sanoutuisi irti väkivaltaisista keinoista, se ei estäisi natseja käyttämästä väkivaltaa. Ei ole kyse mistään eskalaatioprosessista siinä vaiheessa, jos PVL:n Torniainen on jo potkinut jonkun hengiltä Elielinaukiolla. Siinä ei ole enää eskalaation mahdollisuutta tai riskiä, jos vastapuoli on jo osoittanut olevansa valmis surmaamaan vastustajansa.

Tapahtumat Yhdysvalloissa 2017-2018 osoittavat että väkivaltainen äärioikeiston vastustaminen toimii. Charlottesvillen veriteko johti siihen, että moni äärioikeiston vastustaja päätti väkivallan tien olevan oikea tie, ja se on ajanut monet äärioikeistolaiset liikkeet Yhdysvalloissa ahtaalle, koska nämä eivät voi enää pitää kokoontumisia tai mielenosoituksia ilman sitä riskiä, että kohtaavat väkivaltaa. Liike, joka palvoo voimaa ja valtaa, ei voi menestyä jos se ei pääse esittämään voimakasta.

Mikä on tämän looginen päätepiste? Se että äärioikeisto ajetaan taas maan alle, poissa silmistä ja viedään heiltä kasvun mahdollisuus. Siihen päättyy antifasistinen väkivaltakin, koska se ei ala etsiä uutta kohdetta itselleen.

Siksi väkivaltaisen toiminnan tukeminen on asia jonka jokaisen itselleen rehellisen äärioikeiston vastustajan pitäisi tehdä. Ei pidä hokea mitään moraalisaarnoja ihmisille, jotka väkivaltaisin keinoin puolustavat juuri niitä ihmisoikeuksia, jotka äärioikeisto haluaa viedä pois muilta.

 

 

 

 

 

Advertisements
Lyhyt essee väkivallasta ja antifasismista

Koko Tampere Vihaa Natseja, eli Antifa ja miksi se pelottaa

Teen Vogue julkaisi hyvän jutun Antifasta, ja kun kerran Tampereen viime lauantainen mielenosoitus herätti niin paljon huomiota ja pahaa verta mediassa taas kerran, on aika puhua Antifasta.

Huomioksi tässä alussa, koska ette kuitenkaan lue artikkelia: On asioita mitä Antifa ei ole. Antifa ei ole järjestö. Antifa ei ole vasemmistoliittolainen. Antifa ei myöskään ole terroristiorganisaatio (koska no, se ei ole organisaatio). Huomioksi myös: allekirjoittanut ei ainakaan toistaiseksi ota osaa mihinkään militanttiin toimintaan koska on laiska. Pitäisi myös ostaa hiihtomaski jos haluaisi vetää natseja turpaan enkä ole löytänyt sopivaa.

Sen sijaan Antifa on kattokäsite ja kuten artikkelissa sanotaan, koulukunta. Antifana voidaan viitata esimerkiksi juurikin vasemmistoradikaaliin toimintaan, joka on militanttia itsepuolustusta fasismia vastaan. Sen puitteissa hylätään ajatus että valtion ja viranomaisten tehtävä on pitää fasistit kurissa. Palaan ehkä tähän myöhemmin.

Antifalogo.svg (2).png

Tampereen mielenosoituksessa oli heitetty muutama savupommi ja natsit pahoinpitelivät sivullisia ja vastamielenosoittajia, niinkuin tapana on. Mielenosoituksen järjestäjät toki “irtisanoutuivat väkivallasta” samantien niinkuin tapana on. Olisi ehkä voinut osoittaa solidaarisuutta natsien pahoinpitelemille sen sijaan että suojaa oman selustansa.

Oliko tästä mitään hyötyä mielenosoituksen tai fasismin vastustamisen kannalta tästä irtisanoutumisesta? Ei tietenkään: valtaapitävät, poliisi ja liberaalit leimaavat joka kerta mielenosoitukseen lähtevät äärivasemmistolaiseksi.

Mielenosoittamista

Saku Timonen tiivistää melkoisen hyvin tämän uutisoinnin omassa blogissaan joten ei siitä sen enempää. Tietynkaltaiset reaktiot mielenosoitukseen (joka tosiaan oli rauhanomainen, ehkä liiankin) taas tiivistyy hyvin tässä Aamulehden Tuomas Rimpiläisen twiitissä aiheesta.

rimpiläinen.PNG

Rimpiläinen sivuuttaa sen että viime vuosina on ollut suuria rasismin- ja fasisminvastaisia mielenosoituksia jotka ovat keränneet tuhansia ihmisiä. Olli “Rahowan Todistaja” Immosen rotusotapuheiden jälkeen oli liberaalilta pohjalta kasattu Meillä On Unelma, jossa oli 15 tuhatta ihmistä. Saman teki myös Peli Poikki -mielenosoitus joka keräsi suurinpiirtein saman verran ihmisiä Senaatintorille. Voisi toki huomioida sen, että näissä mielenosoituksissa natsit eivät pääosin olleet paikalla paitsi sivustakatsojina. Mitä suurempi mielenosoitus, sitä vähemmän mahdollisuuksia natseilla on väkivaltaan.

Ennen kaikkea: ne eivät olleet sellaisia vastamielenosoituksia joiden tarkoitus on nimenomaan häiritä natsien kokoontumista. Vastamielenosoittaminen blokkaamalla natsien kulkureittejä ja estämällä heitä kokoontumasta aiheuttaa väistämättä konfliktia, joko poliisin tai natsien itsensä kanssa. Olen itse käynyt tänä vuonna Turussa vastamielenosoituksissa, ja niissä on pitänyt todeta, että poliisi huomattavan aktiivisemmin suojaa natseja (Turun tapauksessa Suomi Ensin -liike) kuin vastamielenosoittajia. Viimekertaisessa pääsin lähietäisyydeltä todistamaan sitä miten natsit kiertää koirien kanssa vastamielenosoituksen selustaan ja poliisit seisoo vieressä kuin tikut paskassa.

Huomionarvoista on että yleensä vastamielenosoitukset ovat huomattavasti pienempiä kuin esim. itsenäisyyspäivänä 2016, jolloin meitä oli paikalla varmaankin pari tuhatta ja silloin poliisi joutui perääntymään ja rajoittamaan Vastarintaliikkeen natsikulkueen reittiä. Jos meitä olisi ollut vähemmän, olisin todennäköisesti saanut viettää aikaa Vesa Linja-ahon kanssa poliisisaarrossa sen sijaan että pääsimme kahville.

Mikäs se pointti nyt näiden mielenosoituksien käsittelyn kanssa oli? No se, että kaikissa näissä oli juurikin näitä Rimpiläisen tuomitsemia “väkivaltaa käyttäviä naamiotyyppejä.” Tosin yhdessäkään näistä ei ole käytetty väkivaltaa, ellei lasketa sitä miten natsimielenosoitukseen soluttautunut Punk In Finland -käyttäjä Laku potki ruotsalaisen natsin tohjoksi poliisiauton takapaksissa. Full support sellaiselle toiminnalle anyway, :salut:.

Alerta, alerta, antifascista

Palataan viimein Antifahan. Hyvin paljon tosiaan keskustelu pyörii aina sen ympärillä että “tavalliset ihmiset eivät tue natsien vastustamista koska musta blokki/antifa/anarkistit/vasemmistonuoret riehuvat”. Itse totean aina siihen että mitä väliä? Jos se moraalimyrkytystä kokeva perusinsinööri Lahdesta, tai K-menu Paperi T Yleltä sanoo näin, kyllähän minä sen osaan tuosta lukea ettei heistä ole muutenkaan mitään hyötyä natsien vastustamisessa. Ne jää kotiin joka kerta, eivätkä ole kadulla natsien tai Antifan riveissä, eikä heillä ole poliittisiin päättäjiin mitään merkittävää valtaa anyway.

Suurin osa Antifa-toiminnasta, kuten Teen Voguen artikkelikin kertoo,  on täysin väkivallatonta eikä suurin osa ihmisistä sitä edes tunnista Antifan tekemisiksi. Muun muassa Turussa on tehty sitä, että on tehty julkiseksi se että johonkin musiikkitapahtumaan on buukattu natsibändejä ja saatu keikkapaikan omistaja perumaan tapahtuma. Viimeksi tosin joku teki niin että kaatoi Vantaalla keikkapaikan vessanpönttöihin kipsilaastia, keikka ei peruuntunut mutta lasku oli kova.  Se on myös osa tätä antifasistista työtä että otetaan selvää että ketä siellä vastapuolella on, miten ne toimivat ja mihin pyrkivät. Joskus myös sillä tavoin tulee toimia, että poliittisten ja korkeassa asemissa olevien natsisympatiat tai natsius paljastetaan julkisesti, kuten tässä turvafirmapomon keississä kävi.

Tätä toimintaa kuitenkaan ei yleensä tajuta (hassusti natsit sen kyllä tajuaa mutta tavikset ei) osaksi Antifan toimintaa. Ehkäpä siksi että se ei ole mitenkään skandalöösiä koska se pääosin ei ole mitenkään laitonta. Ja silloinkin kun se on, suuri yleisö ei erityisesti välitä sen laittomuudesta, niinkuin esim. niissä keisseissä missä on julkaistu Vastarintaliikkeen sisäisiä jäsenrekistereitä ja muita.

Mutta se väkivaltainen itsepuolustuspuoli on se ongelma, koska lähtökohtaisesti se on liberaalien ja konventionaalisten arvojen vastaista. Lainaan tähän Saku Timosen mielipidettä vittuilematta, koska arvostan Timosta ja hänen näkemyksiään noin yleisesti.

timonen
Lähde.

Näinhän voi tosiaan sanoa. Ongelma onkin vain siinä että nyt on odoteltu aika lailla kymmenen vuotta sitä että valtio ja sen väkivaltakoneisto reagoisi. Missä kohtaa tulee vastaan se piste, jossa voi sanoa että ok, valtio on epäonnistunut ja poliisi symppaa natseja, käydään pesäpallomailaostoksilla? 

Minusta se piste meni jo vuosia sitten. Ei voi odottaa, että poliisi, joka on leimallisesti oikeistolainen ja omissa FB-ryhmissään jakaa nimenomaan natsien propagandaa, osaisi tai edes haluaisi toimia aktiivisesti pysäyttääkseen natsit. Yli vuoden päivät on odoteltu, että viime syksyisen kuolemantuottamuksen jälkeen Vastarintaliikkeen kieltäminen etenisi. Ei ole edennyt, ja vaikka etenisikin: miten paljon kieltäminen vaikuttaa järjestöön jolla ei ole ongelmaa sen kanssa että sen tavanomainenkin toiminta on lainvastaista?

Liberaali yhteiskunta on myös huono reagoimaan natsismiin asiana joka uhkaa ihmisiä, sen sijaan liberaali media helposti päästää natsit puhumaan mielipiteitään julki tasapuolisuuden nimissä. Ei ole sellaista mediaa Suomessa, joka ei haastattelisi Halla-ahoa tai Jesse Torniaista, ja näin äärioikeistolaisuus normalisoidaan legitiimiksi poliittiseksi liikkeeksi.

Natsithan osaavat käyttää yhteiskunnallisia perusoikeuksia hyväkseen. On helppoa käydä pelottelemassa sivullisia vaikkapa queer-klubi-illassa kun kukaan ei voi estää sisäänpääsyä noin vaan, ja poliisi ei tee mitään ellei tilanne muutu väkivaltaiseksi. On helppo pitää mielenosoitus natsilippujen alla jos valtaapitävät ja viranomaiset toteavat siihen että no, natseillakin on oikeus tuohon. Tästä kirjoitin jo aiemmin osana blogausta natsien retoriikasta. Tarkoitushan näillä tempuilla on nimenomaan ottaa julkista tilaa haltuun ja ajaa ideologiset vastustajat (eli suurilta osin marginalisoidut ryhmät) mahdollisimman ahtaalle.

Tosin tämä muuttuu vaikeammaksi ja sen hinta korkeammaksi, jos siinä on läsnä turpiinsaannin mahdollisuus. Joku satunnainen ylilautajonne voi lähteä osoittamaan natsien kanssa mieltä ja pelottelemaan sivullisia, mutta jos on riskinä saada nyrkistä naamaan, ajatus ei olekaan enää niin houkutteleva. Ja liike jossa on jäljellä enää vain kovin ideologinen ydin ei ole niin kykenevä toimimaan ottaakseen tilaa haltuun.

Tässä se logiikka ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Liberaaleilla ja puoluevasemmistolaisilla on toki pakonomainen tarve todistaa että se on väärä logiikka, koska heidän maailmassaan valtio ei voi epäonnistua tehtävässään. Mutta jotkut totuudet on ilmiselviä, ja Suomessa yksi niistä on tämä:

Suomen valtio ei suojele marginalisoituja ryhmiä. Sen voi tehdä vain kansalaiset itse. Joskus se on väkivaltaista itsepuolustusta.

PS: Lyhyt päivitys ennakoitavien kommentoijien kannalta tähän. Jos olet se tyyppi joka toistaa sitä äärioikeistolaisten “onko tämä sitä parempaa väkivaltaa, niinkuin Li Andersson sanoi”-juttua (mitä Andersson ei koskaan sanonut), niin hei tässä sulle on joku jonka mielestä antifasistinen itsepuolustus on todellakin hyvää väkivaltaa.

 

Koko Tampere Vihaa Natseja, eli Antifa ja miksi se pelottaa