Valta betoniin valettuna

Yksi suosikkikirjoistani on Loka Laitisen Musta Monopoli, joka on 1980-luvulla kirjoitettu ja käsittelee Suomen politiikkaa siinä ajassa ja paikassa. Se on yhäkin melko relevantti teos jos haluaa ymmärtää sitä miksi asiat ovat niinkuin ovat.

Musta Monopoli 001.jpg

Laitinen ei itse termiä käytä, mutta minä pidän termistä poliittinen luokka. Parempaakaan termiä päättäjille kollektiivisesti ei juuri ole. Sitä kovasti halutaan kuvitella, että ollaan päästy eteenpäin niistä ajoista kun ministerit, ay-pamput ja pankinjohtajat saunoivat yhdessä ja sopivat miten maata hallitaan, mutta käytännön tasolla näin ei ole.

Laitinen nostaa esiin dilemman  siinä miten suomalainen politiikka otti muotonsa toisen maailmansodan jälkeen. Ennen puoluetukea koskevaa lainsäädäntöä, puolueet olivat riippuvaisia sidosryhmistään rahoituksen suhteen, ja siitä tilanteesta haluttiin puoluetuen muodossa päästä eroon. Varsin hyvä pyrkimys monen mielestä, varmastikin. Käytännön tasolla puoluetuki onnistuikin sementoimaan Suomessa valta-asetelmat pysyvästi ja monilla tavoin valta siirtyikin kokonaisuudessaan silloisille puolueille, jotka ovat ne jotka poliittiset ohjelmat ja hallituksien linjat luovat. Kannattaa muistaa että ainoa uusi puolue, joka on millään todellisella tavalla menestynyt suomalaisessa politiikassa viimeisen 50 vuoden aikana on Vihreät. Perussuomalaiset kuitenkin rakennettiin muinaisen SMP:n pohjalle, eikä Perussuomalaisia voi varsinaisesti pitää sinänsä minään uutena puolueena, samaten kuin Vasemmistoliitto lähti liikkeelle SKDL:n ja SKP:n kuvioista.

Puolueet ovat käytännössä ikuisia järjestelmässä, missä valtio jakaa niille rahaa sen perusteella, että niillä on kansanedustajia. Ja kansanedustajia saa vaaleissa läpi rahalla. Tämä luo äärimmäisen epätasa-arvoisen astelman niille, jotka eivät toimi etabloituneissa puolueissa, mutta joilla olisi halu päästä eduskuntaan.

Ja kuka siitä sitten päättää kenellä on todellisuudessa asiaa eduskuntaan? Puolueiden organisaatiot, joissa aktiivien määrät ovat vuosi vuodelta pienempiä (ainoastaan Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat poikkeuksia) ja näin ollen noin parintuhannen ihmisen joukko päättääkin puoluekokouksissa, millaista agendaa vallankahvassa ollessaan puolue tulee ajamaan.

Äänestäjän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että todellisuudessa valinta vaaleissa rajoittuu siihen mitä puolueet milloinkin haluavat tarjota. Esimerkiksi vaaleissa 2015 kaikki puolueet Vasemmistoliittoa lukuunottamatta tarjosivat pelkkää leikkauslinjaa, ja sitähän sitten saatiinkin. Ei siksi että sille olisi ollut todellinen tarve (Suomessa ongelma on veropohjan rapautuminen 1990-luvun ja 2000-luvun veroleikkauksien myötä ja kysyntälama) vaan siksi että puolueet puhtaan ideologisista syistä päätyivät näille linjoille.

Sinulta tai minulta ei kysytty mitään.

Puolueiden johto ja kansanedustajiksi/ministereiksi pääsevät ovatkin puhtaimmillaan sitä poliittista luokkaa joka voi hyvin ja ei kärsi nälkää tai vilua koskaan. On aivan sama onko kansanedustaja Vasemmistoliitosta vai Kokoomuksesta, onko hän taustoiltaan kaupan kassa vai asianajaja, silti kansanedustaja tulee maailman tappiin asti olemaan hyvin toimeentuleva. Poliittisen uran päätteeksi on aina luvassa mukava työpaikka joko poliittisen organisaation piiristä tai yksityiseltä sektorilta, jos sattuu esim. ajamaan terveydenhuollon yksityistämistä niinkuin Lasse Männistö teki ja sai siitä palkkion. Astetta vanhemmalla kansanedustajasukupolvella on vieläpä sopeutumiseläkkeet, joita maksetaan maailman tappiin asti, niinkuin Suvi Linden on saanut ilokseen huomata. Ja mitään todellista vastuuta ei ole: riippumatta siitä miten katastrofaalista jälkeä politiikassa tekee, mitään seurauksia siitä ei tule koitumaan.

Meitä hallitsee poliittinen luokka joka on kolluusiossa omistavan luokan kanssa hyvin pitkälti, koska leikkauslinjasta on hyötyneet lähinnä omistava luokka. Siksi minä en äänestä, koska eduskunnassa ei ole yhtään ketään joka haluaisi minkäänlaista perustavanlaatuista muutosta nykytilanteeseen, vaikka sitä tarvittaisiin kipeästi.

Poliittinen luokka palvelee miljardöörejä, jotka maksavat yhteensä kahdeksan miljoonaa euroa veroja omaisuudestaan vuodessa, samalla kun köyhimmät kaksi miljoonaa maksavat veroja yli viisi miljardia. Kyllä, luit oikein.

Poliittinen luokka tulee aina ja ikuisesti pitämään näiden seitsemän ihmisen intressejä tärkeämpänä kuin kenenkään meistä, vaikka nämä seitsemän eivät kontribuoi yhteiskuntaan läheskään yhtä paljon kuin mitä kaksi miljoonaa köyhintä.

Advertisements
Valta betoniin valettuna

Aktiivimalli, Kokoomuksen narratiivi ja poliittinen luokka

“Aktiivimalli” on hieno termi. Se ei tarkoita yhtään mitään, paitsi että se on kautta rantain tehty leikkaus sosiaaliturvaan.

Toistakaamme ensin:

Työttömyysturva on aina ollut vastikkeellista. Työttömyysturvaa ei saa ellei ole valmis töihin. Nykymallissa työttömyysturvaa leikataan, jos ei pääse TE-toimiston turhanpäiväisille kursseille tai saa töitä. Mitä ei kaikkialla ole, ja kaikki eivät ylipäätään voi ottaa työtä vastaan (koska jos on käynyt töissä, työttömyyskorvaukset menee manuaaliseen käsittelyyn ja rahat saa sitten kun joskus saa, olettaen että työnantaja osaa toimittaa palkkakuitin jotenkin järkevästi).

sasi zysse.jpg
Tiesittekö muuten että Ben Zyskowicz ei ole koskaan ollut töissä? Sasikin oli elämäntapakansanedustaja yli 30 vuotta.

Miksi kaiken maailman Kimmo “Ajeletkos muuten vielä autolla” Sasit ja Juhana Vartiaiset sitten kannattaa “aktiivimallia” niinkuin se olisi jotenkin hyödyllinen asia? Koska se ei ole, mutta se vahvistaa yhteiskuntanäkemystä joka on kokoomuslaisen ideologian ytimessä: kunnon kansalaiset ja veltot työttömät jotka eivät edes töihin halua. Tietenkään minkäänlaiset faktat eivät tue että näin olisi, koska käytännössä kaikki jotka siihen kykenevät, haluavat töihin, ja siksi oikeistolaisen median pitää mustamaalata nyt kansalaisaloitteen tehnyttä Martin-Éric Racinea ja silloin tällöin kaivaa esiin joku yksittäinen hemmo joka haluaa elää pelkästään tukien varassa.

Nyt tässä hommassa meni kuitenkin pahasti jotain pieleen, ja se on se että kansalaisaloite saikin laajan kansansuosion. Se rikkoo pahasti kokoomuslaista narratiivia, ja lisäksi se nosti “aktiivimallin” totaalisen kelvottomuuden tapetille. Tähän asti Kokoomus on voinut, kuten journalisti Dimitri Gurbanov totesi, esittää itsensä järkipuolueena joka kannattaa rationaalisia toimenpiteitä. Harmi vaan että koko mallin tueksi ei ole yhtään rationaalista argumenttia, ainoastaan ideologisia ja aiheen sivuun meneviä.

Veltto-Vartiainen tahollaan totesi että onko nykytilanne sitten hyvä? Ei ole, suurtyöttömyys ja köyhyys eivät ole hyvä asia. Mutta aktiivisesti köyhien ihmisten elämää haittaava toimenpide joka ei tee yhtään mitään tilanteen parantamiseksi, on vielä huonompi. Ja kiitos mm. Saku Timosen, joka on aktiivisesti nostanut aihetta esiin, se alkaa olla hyvin ilmeistä sekä oikealla että vasemmalla laidalla politiikassa.

Narratiivi on lipsunut Kokoomuksen poliittisen johdon käsistä kansalle, ja se pelottaa Kokoomusta. Miksi muuten olisi pitänyt aloittaa harkittu mediakampanja kansalaisaloitetta vastaan?

Ja mikä pahinta: kansalaisaloite onnistui. Nyt Kokoomuksella ei ole enää kuin huonoja vaihtoehtoja. Joko pitää kaataa “aktiivimalli” sen seurauksena, mikä saa Vartiaisen et al näyttämään impotenteilta toopeilta, pitää kaataa se valiokunnissa ennen eduskuntakäsittelyä tai jättää se käsittelemättä ennen seuraavia vaaleja. Mikään näistä ei ole sellainen, jolla on hyvä lopputulema Kokoomuksen kannatuksen kannalta.

Miten meidän pitäisi sitten suhtautua näihin kokoomuslaisiin jotka nyt “aktiivimallia” puolustavat?

Ensinnäkin niin Kimmo Sasilta pitäisi ottaa ajokortti pois. Toiseksi: Juhana Vartiainen voisi kokeilla hakea oikeita töitä.

Juhana_Vartiainen_2017_15.jpg
Tästä jätkästä näkee päältä ettei se ole koskaan joutunut oikeasti hakemaan töitä, koska demarien jäsenkirjalla saa ja kokoomukseen loikkaamalla pääsee.

Ja mikä tärkeintä: meidän tulisi tajuta se, että Suomen edustuksellinen demokratia, niinkuin Loka Laitinen jo 1980-luvulla Mustassa Monopolissa kirjoitteli, on todellisuudessa puolueoligarkkien järjestelmä, joka on luonut maahan poliittisen luokan mikä toimii politiikan portinvartijoina. Sinulla tai minulla ei ole asiaa eduskuntaan. Sinne pääsee ainoastaan Vartiaisen ja Sasin kaltaiset korruptiomöykyt. Nämä ihmiset eivät ole koskaan edustaneet sinua, vaan omia intressejään. Poliittinen järjestelmä on politiikan huipulla ainoastaan keino, millä muuten toistaitoiset ja kelvottomat Vartiaisen kaltaiset yksilöt pääsevät lihapatojen ääreen. Vai luuletteko että nämä ihmiset olisivat koskaan ilman politiikkaa päässeet yhtään mihinkään?

Aktiivimalli, Kokoomuksen narratiivi ja poliittinen luokka

Katse menneisyyteen

Näin tuossa pari päivää sitten tämän kuvan Twitterissä ja aloinpa päivän päätteeksi kelailla sitä.

unfuck.jpg

Koska muistan ajan jostain melkein 30 vuoden takaa kun asiat oli tosin. Joskus silloin olin lapsi, joka rakasti kissaansa ja aurinkoisia päiviä mansikkamaalla. Muistan auringon lämmön ja maaseudun vehreyden ja vanhan omenatarhan, joka oli kasvanut umpeen. Halusin ehkä olla biologi koska pidin eläimistä ja kasveista.

En erityisemmin halua muistella sitä aikaa, koska sen ajan toiveikkuus ja ajatukset tulevaisuudesta olivat harhaa. Sinne ei voi palata. Vuosien myötä kaikki toivo siitä on pikkuhiljaa mennyt pois, ja sitten on paikassa, missä toteaa että on vain kertakaikkisen liian myöhäistä mikään ajatus siitä että voisi unfuckata itsensä, koska ei ole mitään unfuckattavaakaan. On vain pitkä sarja pieniä pettymyksiä ja isompia, jotka eivät koskaan korjaannu. Parempaan menneisyyteen ei halua katsoa, koska näkee sen miten tulevaisuutta ei ole.

Elämässä on hyviäkin asioita, toki, mutta tuntuu siltä ettei ne koskaan kompensoi sitä jatkuvaa köyhyyttä, mistä olen niin monta kertaa jo aiemmin kirjoittanut, koska joskus sitä haluaisi edes ne tavanomaiset asiat mistä kai ihmiset haaveilee: oma asunto, matkustaminen, hyvää ruokaa ja sen sellaista. Se on tragediaksi niin banaali, ettei sitä edes kukaan kehtaa tragediaksi kutsua. Se on musertavaa arkea, missä päivä toisensa jälkeen yrittää nousta siitä kuopasta, mihin on vajonnut vaikka tietää ettei se koskaan onnistu.

Hetkittäin voi teeskennellä, että voisi saada sen työn mihin haki, tai että voisi jotenkin kikkailla itsensä takaisin opiskelemaan että saisi viimein tutkinnon valmiiksi, mutta eihän se koskaan niin mene. Jokainen työhakemus on yhtä turhanpäiväinen, kun tietää että ilman tutkintoa hakemukset menee roskiin joka paikassa. Eikä sekään auta, että tietää että tässä maassa on satojatuhansia samassa tilanteessa, kilpailemassa niistä vähistä työpaikoista mitä on. Mutta siitä olen kirjoittanut jo monesti.

Joskus melkein neljä vuotta sitten päätin etten olisi näistä asioista enää hiljaa. Siinä vaiheessa jo olin oppinut sen että erittäin moni kanssaihminen suhtautuu huono-osaisempiin halveksunnalla ja pilkalla, enkä tänäänkään ole saanut siihen pettyä. Sitä voi sanoa että meillä olisi velvoite olla kiltimpiä toisiamme kohtaan mutta se ei kyllä toteudu. Miten olla kiltti ja huomaavainen sellaisessa maailmassa, missä hyväosaiset sylkevät päällesi?

Ehkä olisi kaikin puolin ollut parempi, että se pieni poika joka joskus olin, olisi kuollut sinne mansikkamaalle kesken kaiken onnellisuuden, toiveikkaana, ettei olisi koskaan tarvinnut elää näin. Sen sijaan elän, ja se elämä on tehnyt minusta vihaisen ja luontaantyöntävän.

Mitään muuta tapaa olla olemassa ei ole.

 

 

 

Katse menneisyyteen

Toinen piirre tiedustelulain puutteessa: kenelle tietoja annetaan?

PV

Koen kysymysten esittämisen aihepiiristä mielenkiintoisena, joten esitän toisenkin kysymyksen: Helsingin Sanomat on kertoneet laajamittaisesta yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta ulkomaisten tiedustelupalveluiden kanssa, mitä Puolustusvoimat on harjoittanut nyt vuosikausia, alkaen jo kylmän sodan ajalta.

Katsotaanpas taas mitä lain esityöt sanoo, koska se on oikeastaan melko paljastavaa ja jännittävää.

2.4.11 Tietojen luovuttaminen ja kansainvälinen yhteistyö

Tiedustelutietojen luovuttamisesta viranomaisten välillä on säädettävä lain tasolla. Tällä hetkellä tietojen luovuttamisesta säädetään muun muassa henkilötietolaissa, julkisuuslaissa, SKRTL:ssä ja kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetussa laissa. Nykytilaa ei kuitenkaan voida pitää riittävänä, sillä lähtökohtaisesti tiedustelua tehdään vakavien uhkien ehkäisemiseksi, jolloin kyse ei ole rikosten torjunnasta. Tilanteissa, joissa tiedustelutoiminnan aikana ilmenisi rikokseksi katsottava tapahtuma, voitaisiin tietyissä tapauksissa asiasta ilmoittaa rikostorjuntaviranomaiselle tai esitutkintaviranomaiselle.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan hankittuja tiedustelutietoja ei voida myöskään luovuttaa yksityisille tahoille. Nykylainsäädännön mukaan sotilastiedustelua koskeva kansainvälinen yhteistyö ei ole mahdollista tarpeelliseksi katsotussa laajuudessa. Ilman nimenomaisia laintasoista säännöstä sotilastiedustelu ei voi suorittaa tiedusteluoperaatiota yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa, mikäli
sellainen katsottaisiin Suomen kansallisten etujen mukaan tarpeelliseksi.

Hyvin ilmeistä on se että nykymuotoinen kansainvälinen toiminta ei näyttäisi pohjaavaan mihinkään lakiin lainkaan. Lienee tietynkaltainen ongelma, jos hallituksella tai eduskunnalla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millaista tietojenvaihtoa esim. Yhdysvaltojen kanssa Puolustusvoimat harjoittaa. Silloin käytännön tasolla ulkopoliittista päätösvaltaa on luovutettu Puolustusvoimille, mikä varmasti on no, jollei laitonta niin ainakin syvästi ei-toivottua.

Ja noin yleisesti kai sitä tulee pitää ongelmana, jos viranomaistaho pohjaa kaiken toimintansa ainoastaan löyhään lain tulkintaan ja etabloituneeseen menettelytapaan.

Toinen piirre tiedustelulain puutteessa: kenelle tietoja annetaan?

Tiedustelulain puute on kiinnostavampi kuin tiedustelulaki

PV.jpg

Minua ei ole sen suuremmin kiinnostanut tiedustelulaki tällä hetkellä, koska olen olettanut sen menevän läpi sukkana, niinkuin kaikki lisävaltuudet viranomaisille aina tuntuu menevän. Viestikoelaitos-uutisointi Hesarissa ja poliisin yllättävä kotietsintä toimittaja Laura Halmisen kotiin on kuitenkin melko poikkeuksellista näin Suomen oloissa.

Tänään kuitenkin törmäsin hauskaan kysymykseen: Miten Suomessa voi olla sotilastiedustelua, jos siitä ei ole lailla säädetty? Päätin tehdä niinkuin vastuullinen kansalainen tekee ja luin siis tiedustelulain esitöistä olennaisimmat osat.  Sivusta 31 eteenpäin.

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 264/2006 vp.) todetaan, että sotilasstrategisen tilannekuvan muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi tiedustelu- ja valvontajärjestelmä seuraa Suomen turvallisuusympäristön kehitystä, määrittää ympäristön muutokset ja tuottaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Järjestelmä antaa ennakkovaroituksen sotilaallisten uhkien kehittymisestä, jotta voidaan käynnistää tarvittavat vastatoimet. 

Eli lainsäätäjä on kyllä ottanut sotilastiedustelun tarpeen huomioon lakia säätäessä. Ongelmahan kuitenkin on että tämä pykälä ja sen esitöiden mukainen tulkinta on aika lailla sellainen, ettei se rajoita käytännössä mitään.

Ja miksi uuteen tiedustelulakiin haetaan myös oikeuksia tarkkailla Suomen kansalaisten verkkoliikennettä, sillä tavoin että Viestikoekeskus hoitaisi käytännön työn ja luovuttaisi työn tulokset Suojelupoliisille?

Yksi mahdollisuus olisi toki se, että VKK:n holveissa sitä verkkovalvontaa harjoitetaan jo nyt, koska on täysin mahdollista että Puolustusvoimissa on sitä lain toista pykälää tulkittu erittäin löyhästi, koska se on mahdollista. Todellista laillista edellytystä tälle ei olisi, siltikään, mutta entäpä jos tämä on se vallitseva tilanne?

Sen tiedon olemassaolo ja mahdollinen vuotaminen Helsingin Sanomille saattaisi olla se, miksi Puolustusvoimat, puolustusministeri ja tasavallan presidentti kaikki reagoivat niin voimakkaasti lehtijuttuun, joka todellisuudessa ei sisältänyt mitään uutta aiheeseen perehtyneelle.  Itse olen ihan harrastuspohjalta perehtynyt näihin aiheisiin ja lukenut muutaman kirjan ja itseäni ei yllättänyt artikkelin sisällössä juuri mikään.

Kukapa tietää, en minä ainakaan. Yksi asia on kuitenkin varma: yksikään poliitikko eduskunnassa ei myöskään sitä saa tietää, koska sotilastiedustelu on niin systemaattisesti salannut toiminnastaan aivan kaiken.

 

 

 

Tiedustelulain puute on kiinnostavampi kuin tiedustelulaki

Donald Trump ja Robert Mueller – mistä on kyse?

Olen päätynyt puhumaan Trumpista viime aikoina melko usein tuttujen kanssa, ja on tullut todettua että Suomessa uutisia on jokseenkin hankala seurata, koska suomalainen media on yleensä aika heikkolaatuista, mitä tulee Yhdysvaltojen sisäpolitiikan uutisointiin. Syyt siihen on aika ilmeisiä: jos ei seuraa aktiivisesti Yhdysvaltojen politiikkaa eikä tunne syvemmälti maan nykyhistoriaa, on aika hankala ottaa selvää siitä mitä tapahtuu maassa jossa valtion rakenne on radikaalisti erilainen kuin Suomessa.

18mueller-master768-v2.jpg

 

Mutta: minäpä olen sitten vuoden 2007 aktiivisesti seurannut, nolannut itseni tyhmillä mielipiteillä aiheesta, oppinut vähän enemmän ja tässä kohtaa voin sanoa että on aika hyvä käsitys siitä mitä siellä maassa tapahtuu. Joten kerronpa teille mistä on kyse.

Kaiken keskiössä on Venäjä. Toukokuussa 2017 apulaisoikeusministeri Rod Rosenstein nimitti entisen FBI-johtaja Robert Muellerin johtamaan oikeusministeriön alaista tutkimusta aiheesta “onko Donald Trump tai hänen vaaliorganisaationsa ollut  yhteyksissä Venäjän valtioon.” Tämän taustalle oli se, että Trump oli aiemmin erottanut FBI:n johtajan James Comeyn, ja Comey oli tullut julkisuuteen sanoakseen että Trump oli vaatinut häntä lopettamaan rikostutkinnan joka kohdistui entiseen kansallisen turvallisuuden neuvonantajaan Michael Flynniin (joka ehti olla asemassaan hädintuskin pari viikkoa) .

Tämä nyt on vielä aika suoraviivaista ja sen voi lukea Wikipediastakin. Kuviossa on kuitenkin kaikenlaista monimutkaisuutta ja Yhdysvaltojen oikeus- ja valtiojärjestelmän kommervenkkeja jotka on hankalia huomioida.

Tällä hetkellä syytteitä on nostettu neljää Trumpin organisaatiota tavalla tai toisella edustanutta henkilöä vastaan: Paul Manafort, Rick Gates, Michael Flynn ja George Papadopoulos. Papadopoulos ja Flynn ovat myöntäneet syytteet rikokseen joka on molemmilla sama eli false statements. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa sitä että sekä Papadopoulos että Flynn ovat antaneet valheellisia lausumia FBI:n rikostutkijoille kuulusteluissa. Trumpin vaalikampanjaorganisaatiossa ulkopoliittisista asioista vastuussa ollut Papadopoulos oli kieltänyt olleensa yhteyksissä Venäjän valtion edustajien kanssa, mutta hänen Facebook-tilinsä sisältämät tiedot todistivat toisin. Michael Flynn taas oli aiemmin kieltänyt olleensa yhteyksissä Venäjän Washingtonin-suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa, mutta myönsi sen myöhemmin. Flynn oli jo vuosia sitten istunut Vladimir Putinin vieressä päivällisillä jotka järjesti Russia Today, ja ottanut vastaan varoja osallistumisestaan. Flynn ei myöskään tehnyt ilmoitusta ulkomaisten varojen vastaanotosta, mikä hänen olisi pitänyt tehdä.

Molemmat näistä tunnustivat rikokset jotta välttäisivät mahdollisesti raskaammat tuomiot. Yhdysvalloissa on yleisessä käytössä plea bargain eli syyteneuvottelu, missä syyllisyytensä myöntävä voi neuvotella syyttäjän kanssa siitä, että syyttäjä suosittelee pienempää rangaistusta tai jättää jopa osan rikoksista syyttämättä. Yleisesti ottaen tässä syyttäjä vaatii aina täyttä yhteistyötä syyttäjän kanssa sekä kaikkien rikosten tunnustamista. Flynnin tapauksessa oli neuvosteltu, että myös hänen poikansa Michael G. Flynn jää syytteittä. Flynniä ei tulla myöskään syyttämään siitä, että Flynn oli ollut yhteyksissä Erdoganin hallintoon ja mm. suunnitellut turkkilaisen oppositiopoliitikon Fethullah Gülenin kidnappaamista ja Turkkiin kuljettamista Yhdysvaltojen maaperältä.

Paul Manafort ja Rick Gates taas on molemmat asetettu syytteseen huomattavasti raskaammista rikoksista, mutta ei suoraan Venäjä-yhteyksistään. Molemmat ovat olleet lobbareita Viktor Janukovytšin  Venäjä-mieliselle Ukrainan hallinnolle Yhdysvalloissa, ja siinä ohessa syyllistyneet tekoihin jotka johtivat syytteisiin muun muassa talousrikoksista, veronkierrosta ja salaliitosta Yhdysvaltojen valtiota vastaan. Yhdysvalloissa ulkomaisten valtioiden laskuun työskentelevien lobbareiden pitää rekisteröityä ja kumpikaan eivät sitä tehneet, mikä on rikollista sinänsä.

Myös Trumpin poika Donald Trump jr. ja Trumpin vävypoika Jared Kushner ovat myös tutkinnan kohteina, mutta heitä vastaan ei ole nostettu syytteitä. Tämän ytimessä on tapaaminen Trump Towerissa venäläisten lobbarien kanssa kesällä 2016, ja olivatko nämä lobbarit suoraan yhteyksissä Venäjän valtioon.

doland

Se taustasta, nyt analyysiin:

Tilanne Trumpin organisaation kannalta on se, että koska kysymys on hyvin raskaista syytteistä (mm. Flynn olisi saattanut joutua vuosikymmeniksi vankilaan rikoksista joiden syytteet hän vältti plea dealin kautta), yhteistyö syyttäjän eli Muellerin kanssa on houkutteleva vaihtoehto. Joku tässä kohtaa saattaa huomata että hei, hetkinen, eikö Trump voi vain jakaa armahduksia näille tyypeille niin he eivät joudu linnaan?

Voi, mutta se ei yksiselitteisesti kannata. Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöksen mukaan (Burdick vs. United States) armahduksen hyväksyminen tarkoittaa samaa kuin rikoksen tunnustaminen. Mikäli esim. Flynn olisi saanut armahduksen, Flynn olisi joutunut samantien myöntämään yhteydet Venäjän Washingtonin-suurlähettilääseen ja Flynn olisi voitu pakottaa todistamaan oikeudessa näin.

Mueller on myös alusta lähtien tehnyt yhteistyötä New Yorkin osavaltion oikeusministerin (kankea käännös, mutta olkoon) kanssa Manafort-tapauksessa. Paul Manafortin epäonneksi monet rikossyytteet ovat syytekelpoisia osavaltiotasolla, eikä pelkästään liittovaltiotasolla. Yhdysvalloissa nimittäin presidentti ei pysty armahtamaan osavaltiotason rikoksista, ainoastaan liittovaltiotason. On syytä epäillä, että Mueller, joka on aavistanut sen että Trumpin Valkoinen talo saattaa yrittää sabotoida hänen rikostutkintojaan, on tehnyt vastaavia yhteistöitä muidenkin tutkinnassa olevien osalta. Miltä osin siis Muellerin vetämän tutkinnan sabotointi on hankalaa ja kenties mahdotonta, mikä tietty laittaa Trumpin organisaation hankalaan asemaan.

On myös mahdollista että Trump yrittää erottaa Muellerin, vaikka Mueller on kongressin hyväksymä. Ongelmaksi jää se että kuka erottamisen tekee, koska Trump itse ei sitä voi suoraan tehdä, vaan se tehtävä jää oikeusministerille. Varsinainen oikeusministeri Jeff Sessions jääväsi itsensä jo varhaisessa vaiheessa koko Mueller-tutkinnasta, joten se jää apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin tehtäväksi. Rosenstein ei kuitenkaan ole kiinnostunut tätä tekemään, joten Trump joutuisi erottamaan Rosensteinin ja antamaan tehtävän jollekulle muulle. Viimeksi kun näin tapahtui, niin tapahtui Watergate-skandaalin aikaan ja se tuli tunnetuksi Saturday Night Massacrena ja aiheutti valtavan kriisin itsessään.

Osavaltiotason tutkinnat jatkuisivat tästä huolimatta, ja vaikka Mueller erotettaisiin, Muellerin pitäisi tehdä selvitys tutkinnasta kongressille. Se ei siis ole yksiselitteinen tie ulos tästä ongelmasta Trumpille, erityisesti kun Nixoninkin tapauksessa tämä johti obstruction of justice –syytteeseen mikä aloitti Nixonin viraltapanoprosessin joka johti Nixonin eroon.

Miltä tämä sitten näyttää? Melkoisen synkältä Trumpin kannalta, koska tähän asti Muellerin tutkinta on johtanut jo konkreettisiin tuloksiin ja avainhenkilöt kuten Flynn ovat myöntäneet syyllisyytensä. Samaan aikaan pitää toki muistaa että presidentin viraltapano Yhdysvalloissa on pääosin tuntematonta maaperää, koska sitä prosessia ei ole koskaan kuljettu loppuun asti.

 

 

 

 

Donald Trump ja Robert Mueller – mistä on kyse?

Miksi sinua vihataan, Juhana Vartiainen?

Kerron tarinan eiliseltä näin alkuun. Olin eilen Turun keskustassa liukastelemassa muiden joukossa ja huomasin tyypin jolla oli rollaattori jumissa siinä eilisessä jääsohjossa. Hän kieltäytyi kyllä avusta ja kertoi että oli keräämässä tölkkejä, jotta saisi kasaan rahaa niin että saisi lääkkeet ostettua. Hänellä oli nimittäin ollut aivoverenvuoto ja sen jälkihoitoon piti jotain hakea. Annoin hänelle femman mikä oli taskussa, vaikkei oikeastaan siihenkään olisi varaa, koska oletteko koskaan kokeilleet olla köyhä joulun aikaan? Ei ole herkkua, mutta toisaalta, itselläni ei ole tilannetta missä pitää kerätä tölkkejä saadakseen rahaa lääkkeisiin.

Mutta tämä on mitä se on: kaikkien kauniiden puheiden takana, poliitikoilla ei ole pienintäkään kiinnostusta siihen mihin leikkauspolitiikka johtaa. Se johtaa juuri tähän: ihmisillä ei ole varaa lääkkeisiin, ruokaan tai asumiseen. Niillekin jotka voisivat töitä tehdä, töitä ei ole, eikä tule, koska jokainen poliittinen teko yritysten hyväksi lisää omistajien voittoja eikä investointeja joista tulisi työpaikkoja.

Itse asiaan: pari viikkoa sitten demarinuoret ehdottivat ruoan alvin nostoa koska totta kai demarit tekevät kaikkea typerää, eiväthän ne muuten demareita olisi. Tätä lähti toki komppaamaan VATT:n entinen ylijohtaja ja entinen demari Juhana Vartiainen.

vartiainen blogi

Puretaan tätä nyt vähän ja erityisesti sitä miksi minä inhoan Juhana Vartiaista. Tässä puhutaan siitä että ruoan hinnan nousua voisi kompensoida indeksikorotuksilla. Niin voisi mutta arvatkaapas mitä: indeksikorotukset on jatkuvasti ne mistä on leikattu. Istuva hallitus on toiminut juuri näin, ja muitakin tukia on jatkuvasti leikattu. Vartiaisella ei ole minkäänlaista uskottavuutta siinä kun hän puhuu indeksikorotuksista, erityisesti kun edustaa puoluetta joka on systemaattisesti niiden leikkaamista kannattanut.

Ja miten tämä “joviaali” kommentti sitten että kaikkein köyhimpiin ei vaikuta, koska hehän kuitenkaan eivät ruokaa osta vaan saavat ruokansa leipäjonoista. Niin, niistä leipäjonoista jotka ovat jo nyt satojen metrien mittaiset. Ihan siksi että ihmisillä ei nytkään ole rahaa ruokaan. Eikä kukaan voi ylläpitää mitään terveellistä tai inhimillistä ruokavaliota sillä kamalla mitä leipäjonoista saa.

Sen pitäisi olla todellakin selvää että kenen asiaa Vartiainen ajaa: sen hyvätuloisemman kymmenen prosentin. Kaikki muut ihmiset ovat Vartiaiselle lähinnä karjaa, mistä on välillä kansantaloudelle hyötyä mutta muuten he eivät kelpaa mihinkään.

Minusta yhteiskunnan ei pitäisi pyöriä jonkinlaisen takaperoisen talousajattelun voimin, missä talous on tärkeämpi kuin ihmiset joihin se vaikuttaa. Talouden pitäisi olla olemassa kansaa varten, eikä toisinpäin. Mutta se on tällaisen reaalikapitalismin luonne: talous muodostuu sellaiseksi, että ainoat jotka siitä hyötyvät, ovat hyvätuloiset. Eivät työtä tekevät eivätkä köyhät työelämän ulkopuolella.

Myös se johtopäätös minkä tällaisista poliittisista mielipiteistä pitää vetää on ilmiselvä: meidän pitää vaatia enemmän, meidän pitää vaatia täydellistä taloudellista tasa-arvoa eikä tyytyä puolustamaan mitään indeksikorotuksia, koska niitäkään nykyjärjestelmä ja päättäjämme eivät aio meille antaa, minkä pitäisi olla lapsellekin selvää. En minä ole anarkokommunisti täysin syyttä, minä olen anarkokommunisti siksi että näen että valtaisa osa tästä kansasta on täysin päättäjien hylkäämä ja halveksuma, mukaanlukien minä itse.

Vartiaisen pyrkimys on jatkuvasti leikata, leikata ja leikata lisää valtiontaloudesta, niin että omistava luokka hyötyy siitä ja köyhät voivat sitten käydä hakemassa leipänsä Hurstilta. Ikävä kyllä Hurstilta ei saa rahaa lääkkeisiin, jos sattuu olemaan sairas. Eikä asuntoa, jos ei satu olemaan rahaa maksaa vuokraa, kun valtion asuntopolitiikka keskittyy asuntojen hintojen nostamiseen, jotta sijottajat voivat tehdä enemmän rahaa.

Törkeintä tässä on kuitenkin se, miten työtön ja köyhä saa kuulla olevansa yhteiskunnan loinen eläessään pienillä ja alati pienentyvillä etuuksilla. Millä sitten Vartiainen huutelee näitä kommenttejaan siitä miten köyhien pitäisi ymmärtää kuolla pois sotkemasta kansantaloutta ja miten työttömät on rikkaruohoja? Kyllähän te sen arvaatte: hyväpalkkaisissa julkisissa viroissa ja nyt kansanedustajana. Kumpi sitä on isompi loinen, se joka haluaa töihin ja saa nyt toimeentulotukea, vai se joka nostaa kansanedustajan palkkiota täysin ilman minkäänlaisia ansioita?

Ja siksi minä inhoan sinua, Juhana Vartiainen.

 

 

 

 

 

 

 

Miksi sinua vihataan, Juhana Vartiainen?