Nuoren intellektuellin miehen muotokuva

pirates of penzance.jpg
Jos gettaat vitsin niin tykkään susta

Olisinpa fiksu ja filmaattinen ja älykäs.

Voisin osallistua keskusteluun vaikkapa helsinkiläisen yökerhon syrjivistä käytännöistä. Voisin kertoa kaiken siitä miten on täysin hyväksyttävää olla päästämättä rodullistettuja yökerhoon, koska ravintola saa valita asiakkaansa* ja lisäksi on sellainen laki että pitää olla hyväksytty henkilöllisyystodistus jotta voi todistaa ikänsä** ja kaikkien on pakko todistaa ikänsä kuitenkin.***

Voisin, kuin tuulenvire avoimesta ikkunasta pyyhältää paikalle kertomaan naiselle jota häiritsee se miten tuntemattomat kommentoi kadulla hänen ulkonäköään, että itse asiassa on kyse kohteliaisuudesta. Eikä pidä olettaa että olisin kusimursu siksi että olen tätä mieltä: ettehän te edes oikeasti tunne minua.****

Voisin kertoa kaikille jotka vastustavat rasismia että oikeasti se että rasismiin reagoidaan saa rasistit voittamaan. Itsehän voin samaan aikaan sanoa etten ole rasisti mutta kannatan Trumpia koska Trump suututtaa marginalisoituja. Koska siis tämähän on rationaalista.

Oi, olisin niin kovin rationaalinen ja neutraali ettei minulle löytyisi vertaistani. Olisin niin rationaalinen etten näe että kun ihmiset rasistisissa internetympyröissä iloitsevat eilisestä liikennekuolemasta että kyseessä saattaisi olla jonkinlaiset rasistiset motivaatiota koska ettehän te voi toteen näyttää ihmisten rasistisia motivaatioita tästä. 

Laskeutuisinpa taivaalta enkelin lailla ja avaisin sen sinetin, jonka takaa paljastuu suuri ITSE ASIASSA -banneri ja kaikki minua vähäisemmät naiset ja rodullistetut ja sukupuolivähemmistöt ja seksuaalivähemmistöt ja ja kaikki jotka eivät ole minä, olisivat ihmeissään siitä miten suuri nero minä olen.

Ja sitten minä ihmettelisin kovin närkästyneenä miten nuo kaikki käskivät minua suksimaan helvettiin tyhmine juttuineni.

 

* ei saa

** ei ole

*** ei

**** ok tää tyyppi oli varmaan nelikymppinen mutta who gives a shit

Nuoren intellektuellin miehen muotokuva

Opiskelijat, raha, moralismi ja dialogi

Teknisesti ottaen minäkin olisin opiskelija yhä, jos sosiaaliturva ei olisi niin tolkuttomasti järjestetty että minulla ei ole mahdollisuuksia viimeistellä tutkintoani. Se tietty edistäisi työllistymistäni mutta minkäs tekee, pitää löytää töitä ennenkuin lähtee takaisin opiskelemaan. Paitsi että niitä ei löydy mutta anyway, ei minun pitänyt puhua itsestäni vaan opiskelijoiden asemasta yleensä.

Opiskelijoiden asema, kuten muidenkin pienituloisten asema, on jatkuvasti huonontunut. Tänä vuonna opintotuki putoaa reilusta kolmestahuntista kahteen ja puoleen hunttiin kuussa, ja sehän nyt on kaikille ihan selvä ettei sellaisella summalla kukaan elä.

Tietenkin kaikki internetin neropatit huomauttaa että opintoraha on itse asiassa noussut.

dorka

Tämä on näitä hienoja retorisia temppuja mitä näkee. Teknisesti ottaenhan se on toki totta, mutta sattuneista syistä kovinkaan moni ei halua rahoittaa neljän tai viiden vuoden elämistään lainalle ellei ole pakko.

Opintolainan ottaminen on sellainen mihin kaiken maailman suurten ikäluokkien pullamössöt pöhisee aina että kyllä minäkin silloin 1970-luvulla lainaa otin ja hyvin meni. Mitä nyt silloin korkeakoulututkinnon arvo oli moninkertainen työmarkkinoilla nykyiseen tilanteeseen nähden ja inflaatio söi lainan tehokkaasti.

Kuullaan myös usein moralisointia siitä että kyllä omaan tulevaisuuteensa pitää satsata. Miten käy jos opinnon keskeytyy, niinkuin itselläni kävi? Sitten on velkaa muttei tutkintoa jolla työllistyä.

Tein kevyen katsauksen siihen mitä opiskelijoiden hyvinvoinnista kirjoitetaan. Löysin tekemättä erityisesti töitä viisi eri artikkelia aiheesta. Vain muutamassa vaivaudutaan edes mainitsemaan taloudellisen tilanteen painoarvo opiskelijoiden hyvinvoinnin osalta.

Ja kuten Mark Fisher sanoo:

fisher

Mikä tuo meidät varsinaiseen ongelmaan: opiskelijoiden köyhyys on ongelma, jonka ratkaisemiseen ei ole poliittista tahtoa. Päinvastoin, poliitikkojen mielestä opiskelijoiden köyhyys on hyvä tilanne ja moraalisesti oikein. Siksi halutaan puhua opiskelijoiden hyvinvoinnista, väännellä käsiä että onpas kamalaa kun on noin paljon mielenterveysongelmia ja olla hoitamatta sekä mielenterveysongelmat että köyhyyden ongelmat. Tämä kaikki palautuu siihen yhteiskunnallisen keskustelun käsitteeseen mikä tuntuu olevan vallitseva usko liberaalien parissa: asioista keskustelu itsessään on hyvä asia ja parantaa yhteiskunnan ongelmat.

Paitsi ettei ne kymmenet jutut opiskelijoiden köyhyydestä mediassa ole vaikuttaneet mihinkään. Sen sijaan koulutuksesta on taas leikattu ja opiskelijat ovat entistä köyhempiä. Ylipäätään opintotuen leikkaukset on vain osa suurempaa halua leikata koulutuksesta ja lopulta tehdä koulutuksesta maksullista.

koulutuskusetus.jpg
Kuva itsessään on klise, mutta kuka oikeasti uskoi tuohon lainkaan?

Ehkä opiskelijoiden ongelma onkin se että opiskelijoiden poliittinen aktivismi on laimennettu mekaaniseen mielenosoittamiseen ja poliitikkoihin vetoamiseen, vaikka sillä ei ole juurikaan saatu tuloksia aikaan.

Ehdotus: jos opiskelijat haluavat parantaa asemaansa, tarvitaan huomattavasti hankalampaa toimintaa, sellaista joka parhaimmillaan pysäyttää yliopistojen toiminnan. Pitäisi ottaa kohteeksi muun muassa leikkaukset ja heikennykset hyväksyneet yliopistojen rehtorit, ja tehdä heidän työstään mahdotonta. Pitää estää poliitikkojen esiintyminen yliopistoissa ja irtisanoutua puoluepoliittisesta toiminnasta, koska jokainen puolue (Vasemmistoliitto poikkeuksena, yllättäen) hyväksyi aikoinaan yliopistolain joka vaikeutti yliopistojen rahoitusta ja on ollut merkittävä osa suomalaisen koulutuksen heikentymisestä. Jos joku opiskelijapoliitikko tukee leikkauksia, hänet pitää ajaa pois yliopistolta häntä koipien välissä.

Ennen kaikkea pitää vaatia parannuksia nyt ja heti eikä tyytyä julkiseen keskusteluun, koska julkisesta keskustelusta ei ole koskaan ollut mitään hyötyä kenellekään.

 

 

Opiskelijat, raha, moralismi ja dialogi

Touko Aallon jähmeät arvot

Helsingin Sanomat teki jutun Vihreiden uudesta puheenjohtajasta Touko Aallosta. Sinänsä mitään erityisen mielenkiintoista tässä ei ole paitsi Aallon linjaus talouspolitiikasta.

aalto

En ihmettele että uusliberaalia linjaa tukeva Hesari ei esitä kritiikkiä tästä. Ongelmahan lähinnä on se että Suomessa lähestulkoon kautta linjan julkisuuden omaisuuden myynti on johtanut siihen että valtion omaisuuden myynti ei ole kannattanut lainkaan. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka katsastustoiminnan myynti yksityisille markkinoille. Tai sähköverkkojen myynti Carunalle.  Tai Digita-kauppa. Tai Kemiran myynti Yaralle.

Aivan selkeäähän se on että valtion omaisuuden ja valtionyhtiöiden myynti ei yleisesti ottaen johda mihinkään positiiviseen tulokseen valtion tai kansalaisen kannalta. Todellisia jähmeitä arvoja edustaakin tämä “tase töihin”-hokeminen joka ei perustu mihinkään todelliseen.

Ja Aallon perustelu miten “tiettyyn aikaan, tiettyyn tarkoitukseen” perustetun omaisuuden ja toiminnan voisi myydä on aivan naurettava argumentti. Pitikö Digita myydä siksi että verkkotoiminta oli Suomessa jotenkin olennaisesti muuttunut? Pitikö Kemira myydä siksi että suomalaisen maataloustuotannon lannoitteiden tarve oli jotenkin olennaisesti muuttunut?

Vastaus siihen on ei.

Aallon perustelut ovatkin puhtaan ideologisia ja vailla minkäänlaisia perusteita ideologisuutensa ulkopuolella. Se onkin todellinen jähmeä arvo: pidetään kiinni siitä että valtion omaisuutta pitää myydä vaikka kerta toisensa jälkeen nähdään ettei siitä ole ollut mitään iloa kenellekään paitsi sijoittajille.

Touko Aallon jähmeät arvot

Laitaoikeiston lastenallas: libertarianismi, objektivismi ja anarkokapitalismi

snek.jpg
snek

Jos olet joskus puhunut politiikkaa (erityisesti talouspolitiikkaa) sosiaalisessa mediassa, todennäköisyys on sen puolella että jossain kohtaa huomaat että sinulle selittää jotain inkoherenttia soopaa markkinatalouden kaikkivoipaisuudesta joku tyyppi jolla on todennäköisesti profiilikuvassa stetson tai fedora päässä. Jos siitä saat irti sen fiiliksen että tällä tyypillä ei ole hajua taloudesta, politiikasta tai oikeastaan mistään muustakaan, olet törmännyt libertaariin, objektivistiin tai anarkokapitalistiin.

Näillä on tiettyjä eroja mutta käytännössä ei suuria, ja ainakin Suomen kontekstissa nämä yleensä löytyy jostain Liberaalimafian kaltaisesta FB-ryhmästä sulassa sovussa haisemasta. Syy tähän lienee se ilmeisin: näitä tyyppejä ei nyt oikeasti ole kauhean paljon ja jossain niidenkin on oltava.

Taksonomia

Kaikkia näitä ideologioita yhdistää usko siihen että markkinatalous on paras tapa järjestää kaikki, valtio (myös valtionkaltaiset rakenteet) on pahoja ja tehottomia ja niin edespäin. Eli siis uusliberalismia vailla mitään kohtuullisuutta, koska uusliberaalitkin on pääosin sitä mieltä, että jotain tolkkua asioissa pitäisi olla ja esimerkiksi valtion kannattaa ainakin ylläpitää jotain infraa.

aynrandhat.jpg
5/5 hattu, joisin hatun käyttäjän kanssa vegaanisia härkäruukkuja Mustassa Härässä

Tiivistetään lyhyesti näiden suuntausten erot. Libertarianismi ja objektivismi on hauskasti todella lähellä toisiaan, mutta myös perinteisesti (ei tosin päde erityisemmin Suomessa) uskomattoman riitaisia. Objektivismin kehitti venäläissyntyinen pierufilosofi ja romaanikirjailija Ayn Rand ja Rand näki objektivisminsa eheänä ja yhtenäisenä filosofiana. Tietty juuri kukaan muu ei ollut tätä mieltä, koska ajatukset kuten “arvot syntyy luonnosta” on aika pösilöitä ajatuksia.  Myös Randin kosmisen tason rasismi häiritsi aikoinaan jotain libertaareja. Peukalosääntönä, mitään oikeasti merkittäviä eroja ei enää ole ja monet jotka sanovat itseään libertaareiksi ihailevat kuitenkin Ayn Randia.

Ayn-Rand-social-security.jpg
kuka pieraisi

Sekä objektivismi että mainstream-libertarianismi kannattavat jonkinlaisen valtion olemassaoloa.  Yleensä puhutaan yövartijavaltiosta joka hoitaa jotain yleistä järjestystä ja puolustusta eikä mitään muuta. Siinä kohtaa kun joku edes etäisesti johonkin tolkulliseen suuntaan miettivä ihminen sanoo tähän että no onpas vitun typerä idea niin anarkokapitalismi sanoo pidäs mun bisseä.

Anarkokapitalismi on määriteltävissä lähinnä niin että jos libertarianismi ja objektivismi on pönttöjä niin anarkokapitalismi menee vielä pidemmälle vaatimalla valtion hajottamista kokonaan. Valtion korvaa tietenkin markkinatalous. Huomata kannattaa että anarkokapitalismilla ei ole yhtään mitään tekemistä anarkismin perinteen kanssa koska anarkismi on vasemmistolaista. Anarkisteina kukaan muu ei juuri anarkokapitalisteja pidä kuin anarkokapitalistit itse.

Kritiikki ja ongelmallisuus

Tämä on oikeastaan se hankalin osuus tässä kevyessä pintaraapaisussa aiheeseen. En nimittäin tiedä että mitä sanottavaa aiheesta on paitsi ettei näiden tyyppien ajatuksissa ole yhtään mitään tolkkua ja kaikki tämä on outoa uskonlahkomaista puuhaa joka ei kelpaa juuri kenellekään.

Mutta tolkulla tässä kontekstissa tarkoitan sitä että onko ideologia ensinnäkin toteutettavissa lainkaan ja jos se on toteutettavissa, olisiko siitä oikeasti mitään erityistä iloa kenellekään. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa se että historia kertoo meille aika hyvin millainen yhteiskunta on, jos vaikka elintarvikkeiden laatua ei tarkkailla lainkaan. Vastaus siihen toki on se että voisi olla yksityisen sektorin omaa sertifiointia mutta no, sehän on ilmiselvää ettei sellainen ole luotettavaa juuri koskaan, missä kohtaa vaikka perunoita ostavan kuluttajan pitäisi ottaa selvää että onko perunat sertifioinut turvalliseksi luotettava taho.

Tässä kohtaa aika moni miettii että mikä vitun järki. Ei siinä mitään sellaista olekaan, se on puhdasta ideologiaa, koska tämä markkinataloususko ei yksinkertaisesti salli edes valtionkaltaisten rakenteiden luomista. Ja jotkut anarkokapitalistit eivät osaa ratkaista edes yksinkertaisempia ongelmia missään hypoteettisissa anarkokapitalistisissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi että miten ihmeessä voisi rakentaa koskaan mitään infrastruktuuria.

Sitten on tietty kaikkea sellaista kuin että käytännön tasolla tämä porukka on poikkeuksetta aina fasistien ja rasistien kanssa kimpassa koska eivät usko minkäänlaiseen tasa-arvoon. Joten jos haluat nähdä rumalla parralla varustetun jannun juttuja siitä miten afroamerikkalaisten asema on oikea koska Bell Curve ja vapaa markkinatalous, kannattaa keskustella näiden kanssa. Tai jos tykkää kuulla siitä miten yhteisöjen oikeus on ajaa seksuaalivähemmistöt ulos.

Mad_max_fury_road_immortan_joe_by_maltian-d89hlf8.png
Tavallaan toki tämäkin tyyppi osasi rakentaa koherentimman yhteiskunnan kuin nämä osaisivat

Nämä kaikki filosofiathan vetoaa ihmisiin jotka kokee olevansa jotenkin erityisiä ja menestyisivät hyvin ilman valtion sotkeutumista heidän elämäänsä. Muistan miten yksi tällainen selitti miten ilman valtion sortoa hän voisi vapaasti asua asuntovaunussa kerrostalon sijaan (spoiler: Suomessa on ihan laillista asua asuntovaunussa). En kyllä tiedä miksi tämä oli joku merkittävä kynnyskysymys mutta no.

Sehän toki on ihan yleisesti tiedossa että miltei jokainen pitää itseään erilaisena ja poikkeuksellisena yksilönä, mutta sen varaan ei ehkä kannata rakentaa yhteiskuntaa.

Viimeinen naula markkinataloususkovaisen laitaoikeiston arkkuun

Sattuneista syistä, uusliberaalinkaan talouspolitiikan kannattajissa elinkeinoelämän parissa ei löydy kauheasti näitä tyyppejä siitä yksinkertaisesta syystä että elinkeinoelämän kannalta nykyiset valtiolliset rakenteet on kovasti käteviä. Joten keskimäärin valtion purkaminen ei oikein kannata kenellekään: ei kansalaisille, ei elinkeinoelämälle, ei poliitikoille. Valtiohan on elinkeinoelämälle myös loistava rahantekokone ja tapa kupata kansalaisten raha omiin taskuihin, kuten Kokoomuksen sote-teatteri todistaa.

Markkinatalous ei toteudu koskaan idealistisesti vaan aina kyynisesti ja pahantahtoisesti. Kuka haluaisi vapaata kilpailua, jos on mahdollista saavuttaa kartelliasema tai jopa monopoli?

Siihen tiivistyy se miksi nämä ideologiat eivät yksinkertaisesti toimi.

 

Laitaoikeiston lastenallas: libertarianismi, objektivismi ja anarkokapitalismi

Liberation In Desperation: Cultural Bias And Material Conditions

For as long as I have been poor, I have been told that things aren’t really that bad, because I have always had a place to live, food to eat and there are always welfare services available. Things are not that bad hides an unpleasant truth in it though: my life remains physically sustainable but mentally and socially degrading.

For years I did not speak up about this condition, because there is a strong cultural bias towards not revealing poverty to others. For a neoliberal society, this cultural bias has several benefits: poor people withdraw from society as they cannot afford to take part in the rituals of society. The welfare state, under neoliberal conditions, uses social benefits as a vehicle of guilt, telling you that you are not allowed to criticise the state because you are receiving benefits. This despite the benefits not being on an adequate level to actually take part in society.

The neoliberal politicians both on the left and right keep emphasizing personal responsibility, which, again, is another vehicle for guilt and withdrawal. You are on all levels being told that your poverty and degradation is your personal responsibility. If you are unable to find work, you are told you are not looking hard enough, despite the fact that there are no jobs.

Yet we know that this is not true. Poverty is inherited. Wealth is inherited. Social status is inherited. Social networks are inherited. Most likely, if you are poor, it is because society is built in a manner that makes you poor.

What you will learn, in time is that your material conditions will never improve. There simply isn’t anything you can do to improve your own position, if the material conditions do not exist that make improvement possible. Luck and chance affect the conditions of your live far more than anything you can do yourself.

Forget about self-improvement and finding happiness within yourself. We are not here for that, because there is nothing beyond the material condition for us. Yet more neoliberal ideological propaganda, made so you would look inward and revel in your own guilt.

There is a deep desperation in understanding that you have no agency, that those things that you thought had been promised are forever out of your reach. If you are poor, you will never have a home or a family. You can never provide for your children and they will grow up as poor as you, facing an ever more uncertain future. You cannot even find companionship in a pet, because you cannot afford a pet. Your social life will be limited for those brief moments when you have the means to go outside.

But precisely in that moment when you realize that all you do is hopeless mechanical actions to improve a situation you cannot affect at all, you can be liberated. But that liberation hurts. It is not about making success possible for yourself, it is about making success possible for every, because success without universal success is merely privilege extended.

That is the core of radical equality, going beyond your personal desperation.

 

Liberation In Desperation: Cultural Bias And Material Conditions

Kerta kiellon päälle köyhyydestä

palkkatuki
vohoi

Teen mielelläni (tai no en koska mitään hyvää mieltä ei tästä koskaan saa) katsauksia siihen että miten asiat edistyy noin niinkuin köyhyyshommien ja muun suhteen. Tajusin että olen nyt puhunut sen kolme vuotta köyhyydestä, jonka aikana olen onnistunut työllistymään noin puoleksi vuodeksi ja sopimuksen loppuminen johti vielä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon kuin missä olin aiemmin. Nyt olen taas hakenut yli vuoden töitä ja päässyt yhteen haastatteluun jossa minua ei valittu töihin.

Minä, mediavaikuttaja

Joku pösilövasemmistolainen päätti tuossa viime viikon puolella suuttua minulle siitä että minä monopolisoin köyhyyden kokemuksen tai jotain (laittaisin linkin tähän mutta oikeasti unohdin jo että kuka oli kyseessä). Olen ilmeisesti todella tärkeä mielipidevaikuttaja koska pystyn yksin hallitsemaan koko maan julkista keskustelua köyhyydestä antamatta muille tilaa puhua omista kokemuksistaan. Tulee hyvä mieli siitä että voin käyttää tällaista valtaa.

Poliitikoista

Tuntuu siltä että olen sanonut tämän aika monta kertaa jo, mutta tästä köyhyydestä puhumisesta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Joku voisi kertoa sen Maria Ohisalolle, joka on puhunut aiheesta Suomiareenassa juuri tänään, koska yksikään menestyvä ihminen ei ole kiinnostunut köyhien asemasta mitenkään. Jostain kumman syystä liberaalit ja vasemmistolaiset suomalaispoliitikot kuvittelevat että kunhan köyhien asioista puhutaan niin tilanteet paranee. Ei parane, koska teillä ei ole koskaan mitään muuta tarjota kuin sitä puhetta. Se on poliitikoille ihan fine että miljoona suomalaista elää köyhänä. Ei minulla ole mitään syytä luottaa teihin tai kuunnella teitä.

“Mutta minäkin olen ollut köyhä”

Suurinpiirtein näin totesi minulle Jari Parantainen, joka on tällä hetkellä kovapalkkainen markkinointikonsultti tai jotain siihen suuntaan. Summaisin sellaiset kommentit näin: ratkaiseva sana on se ollut. 

Moni jaksaa elää pienituloisena tai jopa köyhänä jonkin aikaa vaikka opiskelijana tai työuransa alussa. Sitten kun se tilanne on jatkunut käytännössä koko aikuisiän, jossain kohtaa tajuaa sen väistämättömän totuuden ettei se lopu koskaan. Ei ole yhtään mitään sellaista mitä minä voisin tehdä päästäkseni pois köyhyydestä. Kyllä kyllä, voin hakea töitä ja teoriassa opiskellakin (tosin siihen minulla ei ole taloudellista mahdollisuutta) mutta mikään näistä ei takaa poispääsyä. Ainoa asia joka on aina varma on se että jossain kohtaa kuuta loppuu aina rahat ja sitten pitää miettiä että millä sen kuun viimeisen viikon syö.

Epätoivo ja medikalisaatio 

On kovin ilmiselvää ettei tässä elämässä tällä tavalla mitään mieltä ole, koska oikeastaan mitään ei voi tehdä. Olen 35-vuotias ja tiedän etten koskaan tule omistamaan asuntoa tai autoa, perustamaan perhettä tai lähtemään lomalle ulkomaille. Sen sijaan joka kuukausi jossain kohtaa loppuu rahat ja istun viikon tai puolitoista neljän seinän sisällä miettien että miten saisi jostain ruokaa.

Ja tietty joku sanoo että no, voisit elää alkukuun vähemmillä rahoilla. Varmaan voisinkin. Voisin olla ostamatta kirjaa tai uutta paitaa. Voisin joka päivä syödä kotona sen sijaan että pari kertaa kuussa syön jossain muualla kuin kotona. Kaikkea mahdollista voisi kyllä tehdä. Sen sijaan en oikeastaan näkisi tässäkään mitään järkeä koska nauttisin elämästäni vielä vähemmän kuin mitä nyt, ja omien laskujeni mukaan minulla on suurinpiirtein kaksi tai kolme päivää per kuukausi jolloin millään tasolla nautin oikeasti olemassaolostani.

Joka kerta kun joku kertoo että saattaisi tietää työpaikasta tai kehottaa hakemaan johonkin, herää sellainen kuluttava ja syövyttävä toivo että elämä voisi muuttua, mutta ei se muutu, koska joka kerta kun olen näitä viimeisen 10 vuoden aikana yrittänyt, tulokset on olleet olemattomia. Siltikään ei saa sanoa että haluaa pois täältä koska tässä elämässä ei kerta kaikkiaan ole yhtään mitään järkeä eikä tästä saa mitään iloa.

Silloin ihmiset sanoo että ehkä sun pitäisi käydä terapiassa tai miettiä jotain lääkitystä. En minä oikein usko että se että syvästi vituttaa köyhyys ja työttömyys ole mikään mielenterveysongelma, se on materiaalinen asia. Ei sellaista lääkettä ole jonka ottamalla muuttuu vähemmän köyhäksi.

Olisi varsin kohtuullista olla medikalisoimatta ihmisten taloudellista tilannetta ja siitä seuraavia tunnelmia. Tietenkin medikalisoimalla voidaan välttyä arvostelematta taloudellista epätasa-arvoa koska se herättäisi kaiken maailman kysymyksiä, kuten esimerkiksi että miksi ihmeessä pitää maksaa useita tuhansia euroja ihmiselle joka tekee tarpeettomia kännykkäpelejä.

Loppukaneetti

Eihän tämänkään kirjoittamisesta mitään hyötyä ole. Kirjoitin silti koska toistan tiettyjä kuvioita siinä toivossa että asiat, jotka eivät muutu koskaan, muuttuisivat. Kirjoitan ja haen töitä ja jatkan elämistä vaikka mitään tulosta ei tule.

Kerta kiellon päälle köyhyydestä

Päivän Byrokraatti – laitaoikeistolaisuuden käenpoika

Kaikkihan joilla on mänttejä tuttuja sosiaalisessa mediassa tietää tämän Päivän Byrokraatti -sivuston jossa kritisoidaan näennäisesti valtion “ylimitoitettua” byrokratiaa ja virkamieskunnan Kadavergehorsamkeitia (tämä on kyllä liian vaikea sana PB-lukijoille mutta omat lukijani ovatkin fiksuja ja filmaattisia ihmisiä jotka osaa googlata).

Näin siis teoriassa, ja niillähän saitti taisikin aloittaa. Valtion toiminnassa ja virkamiesten käytöksessä on kaikenlaista korjattavaa, siitä varmaan jokainen on samaa mieltä sinänsä.

PB1

Ja näin sivusto itsensä esittelee.

Vilkaistaanpa sitten huviksemme että mitä alaalueita sivustolta löytyy.

  • ALKOHOLI
  • AY-LIIKE
  • BYROKRATIA(
  • EI KATEGORIAA
  • EU
  • JULKEA SEKTORI
  • KORRUPTIO
  • KOULUTUS
  • LIBERALISMI
  • LIIKENNE
  • MAAHANMUUTTO
  • MAASTAMUUTTO
  • MARKKINATALOUS
  • OLESKELUYHTEISKUNTA
  • POLITIIKKA
  • RIKOSLAKI
  • SANANVAPAUS
  • SOSIALISMI
  • SUVAITSEVAISUUS
  • TALOUS
  • TASA-ARVO
  • TUPAKKA
  • TYÖTTÖMYYS
  • ULKOMAAT
  • USKONNOT
  • VEROTUS
  • VIHREÄ VALHE
  • YRITTÄJYYS

Joku saattaisi jo kohdassa “Julkea sektori” tai “Oleskeluyhteiskunta” miettiä että hetkinen. Ehkä tämä saitti ei olekaan sitä mitä sanoo? Tai mitä löytyy jonkun “Vihreä valhe”-kategorian alta? No, sitä itseään ja paljon.

Yleisesti ottaen hyvää vibaa ihmisen asenteista saa kanssa siitä miten ja mistä aiheista puhutaan jos mennään maahanmuuttoteemoihin. Päivän Byrokraatti muun muassa on sitä mieltä että ei-suomenkielisille synnyttäjille ei pitäisi maksaa tulkkeja ja että SDP:n kaupunginvaltuutettu haluaa vaihtaa Espoon väestön ulkomaalaisiin.

Eikä pidä unohtaa sitä miten PB valehteli siitä miten Riku Rantalan Startup Refugees on käyttänyt varoja kaarnaveneisiin. Tämä piti jopa korjata myöhemmin koska Rantala itse nosti aiheesta äläkän. Sattuneista syistä, Rantalan proggis ei käyttäny yli sataa tonnia kaarnalaivojen veistämiseen.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vasemmisto on Vihreiden ohella PB:lle erityinen vihan kohde, koska PB mm. väitti Vasemmistonuorten osallistuneen Hampurin mellakoihin. Ja koska minä vedän vähemmän mutkia suoriksi kuin PB, alla kuvakaappauskin sanamuodoista.

pb3

Tähän toki piti saada liitettyä Li Andersson ja Paavo Arhinmäki, joista kumpikaan ei ole ollut Hampurissa.

Myös PB:n Twitter-osallistuminen on sangen mielenkiintoista. Haluan perata tämän hieman tarkemmin, koska siitä on olennaisesti vähemmän vaivaa kuin noiden “artikkelien” perkaamisesta. Tein sen nimittäin jo aiemmin päivällä Twitterin puolella, joten here goes.

pb antifa.PNG

Vilkaistaanpas väitteen totuusarvoa. No, ensinnäkin Antifa ei ole järjestö. Se on kattokäsite, samalla tavalla kuin vaikkapa “eläinoikeusaktivistit” tai “ympäristönsuojelija.”

Ja missä se on luokiteltu terroristijärjestöksi, koska ei ainakaan EU:ssa tai Yhdysvaltojen liittovaltion puitteissa, koska ne yleisesti lienee ne relevantimmat tarkkailukohteet? No, New Jerseyn osavaltiossa. Tavallaan. 

Niin, sekään ei ollut ihan kokonainen totuus. New Jerseyn osavaltion Homeland Security -virastolla (nyt se byrokraatti sitten kelpaakin yhtäkkiä jopa PB:lle) on kyllä yksi sivu joka esittelee Antifan anarkistisena ääriliikkeenä ja mainitsee nimeltä kolme New Jerseyssä vaikuttavaa antifa-ryhmää. Mutta that’s it. Vaikka se on lajiteltu “domestic terrorism”-otsikon alle, missään kohtaa ei mainita että osavaltio pitäisi Antifata terroristisena liikkeenä. Mistä tämä tulkinta sitten tulee?

Vähiten yllättäen, laitaoikeistolaisilta ja äärioikeistolaisilta MV-lehden vastineilta niinkuin Infowars. Tein huvikseni aiheesta google-haun.

pb2

Eli tällaista siis. Tavallaan siis voidaan sanoa että jutussa on sinällään jotain todellisuusperää, mutta mitään tarkempaa tarkastelua koko homma ei kestä.

PB tuntuu sisältönsä perusteella asettuvan varsin tukevasti jonnekin laitaoikeistoon, jonka tässä voimme määritellä näin: se mahtuu vielä jokseenkin parlamentaaristen puolueiden puitteisiin, mutta vohoi helvettiläinen että miten sakeaa tämä sisältö antifeminismeineen, vasemmistovihoineen ja neuvostoliittotraumoineen on. Yleisesti ottaen jos joku pitää kuolemansyntinä sitä että joku vastustaa markkinataloutta, kyseessä on jo aika omituinen tapaus ihmiseksi.

Suomessakin on aina ollut olemassa tietynlainen yhteenkuuluvuus libertaaripiirien ja äärioikeiston välillä, ja ulkomaisista tapauksista on kirjoitettukin jonkin verran. Sisällöltään PB ei erityisesti eroa tavarasta mitä voisi löytää Hommaforumilta tai jostain Suomi Ensin -keskusteluryhmistä. Eksplisiittistä rasismia toki on hankalampi löytää koska PB on tarkempi julkisuuskuvastaan kuin ne hommanautit jotka ovat istuneet viimeiset 10 vuotta internetissä vihaamassa maahanmuuttajia ja Vihreitä.

PB:n kirjoittajia tai twittertilin käyttäjää (päätoimittajaksi ilmoitetaan Juha Ketola, mutta jutuissa ei näytä olevan yksittäisten kirjoittajien nimiä) tosiaan ei tunnu varsinaisesti haittaavan mahdollisimman pahasuopa ja virheellinen tulkinta mistään (niinkuin tuo Twitter-jutun analyysi näyttää), niin kauan kuin saadaan haukuttua vasemmistoa, feministejä, virkamiehiä tai maahanmuuttajia.

Tällainen käenpoika-strategiahan perustuu siihen että saitilla saattaa olla jotain substanssiakin sisältäviä juttuja siitä miten joku virkamies tai vastaava on toiminut oudosti tai väärin, mutta niidenkin juttujen pointti on saada tämä laitaoikeistolainen propaganda leviämään, koska sitähän saitin sisältö on. Ei se olennaisesti eroa MV-lehdestä mitenkään.

Huomatkaa myös rakkaat lukijat että minä vaivaudun viittaamaan lähteisiin. PB ei. 

 

Päivän Byrokraatti – laitaoikeistolaisuuden käenpoika