Raportti Turun vastamielenosoituksista 18.8.2018

Tämä postattiin Punk In Finlandille ekaksi, ja siellä annettiin lupa levittää tätä, joten repostaan sen tänne, korjaamatta kieliasua sen suuremmin. Kiitos rapsasta nimimerkki Ontuva hollantilainen.

Eiliseltä huomioita.

– Natsien mielenosoitus oli n. 200 ihmistä pienempi kuin Tampereella

– Natsien vastustajien mielenosoitus oli yli 2x isompi kuin Tampereella

– Kun natsit kulkivat keskustassa, tavan ohikulkijat ja muut kiinnostuneet osoittivat aika suoraan, etteivät halua natseja Turkuun. Ihan tavan papparaiset harmittelivat, kun ei ole kananmunia millä heittää natseja.

– Poliisin toiminta oli taas jäätävän puolueellista

– Tuomikirkossa pappi oli hiilenä, kun natsit möykkäs niin että tuomikirkon seinät kaiki juutalaisvihollisjulistuksia

– Nordmanin huuto on naurettavan kuuloista ja samaan lopputulokseen näytti päätyvän: aivan kaikki.

Esimerkkejä poliisin toiminnasta:

Yksi mielenosoittaja kiinniotettiin natsien vastaisesta mielenosoituksesta ja poliisi jotenkin epämääräisesti tutki taskuja ja totes, että “sillä on hammasraudat tai jotain”, mikä varmaan viittasi hammassuojiin. Sen sijaan natsien järkkärit juoksivat kovetetut lyöntihanskat käsissä ympäri mielenosoitusta täysin ilman mitään häirintää poliisien taholta.

Kun 1488-kukkakulkue saapui joen rantaan, mellakkakyttien komentaja antoi ohjeistuksen poistaa kaikki vastamielenosoittajat ja sanoi, että jos joku jää vähänkin “vetelehtimään” tai pitää ääntä, niin pidättäkää heti. Kysyttäessä toiminnan syytä sanoivat, että ovat täällä turvaamassa sananvapautta. Lopulta eivät kuitenkaan pidättäneet jengiä. Natsit sen sijaan saivat melko vapaasti kulkea tässäkin tilanteessa vastamielenosoituksen luokse.

Kun uusnatseilla oli yliopistonkadulla jokin vastamielenosoitukseen kohdistettu häirintäyritys, välissä olevat mellakkakytät kielsivät huutamasta natseille :sad1x: Olivat kyllä saartaneet nämä n. 20 PVL:n natsia joilla oli liput käärittynä mukana.

Natsit löivät poliisin valvonnassa useampaakin henkilö kauppatorilla. Lyöntien jälkeen iskun saaneet saivat poikkeuksetta mellakkakytät kimppuunsa. Natsit saivat käytännössä lyödä kadunreunassa seisovia mellakkakyttien välistä ilman minkäänlaista puuttumista.

Poliisi turvasi tehokkaasti natsien kuvaajien oikeutta olla niin lähellä mielenosoituksia kuin halusivat. Sen sijaan natsien mielenosoituksen lähelle menemisessä oli välitön kiinniottouhka. Natsien tapauksessa poliisit olivat aina sitä mieltä, ettei heiläl ole oikeutta positaa näitä. Sen sijaan poliisilla näytti olevan tämä oikeus, kun kukaan meni lähellekään natsien mielenosoitusta.

 

Advertisements
Raportti Turun vastamielenosoituksista 18.8.2018

Lyhyt essee väkivallasta ja antifasismista

Tämän keskustelun syntyperä on typerin mahdollinen, nimittäin voivottelu siitä että Marco de Witin lippis pöllittiin hänen seuratessaan PVL:n mielenosoitusta Turussa 18.8.2018. De Wit kaatui jahdatessaan rosvoa ja teloi nilkkansa, haha.

Dk4Nz6HXcAAd-F6.jpg

Suomessa on aika monta vuotta nyt ollut enenevissä määrin väkivaltaista äärioikeistoa, mistä olen kirjoittanut aiemminkin. Keskeinen ongelma sen käsittelyssä on nämä aspektit:

  • Oikeistoliberaaleilla ei ole työkaluja äärioikeistolaisuuden käsittelyyn, vaan oikeistoliberaalit vetoavat yleensä siihen että natseilla on myös sananvapaus, ja heidän argumenttinsa pitää todistaa vääräksi. Mutta jo Sartre osasi sanoa sen ettei nämä ihmiset oikeasti hae mitään dialogia: kun muu oikeisto keskustelee äärioikeistolaisen kanssa, äärioikeistolainen voittaa jo siinä
  • Suomen oikeistolaisissa puolueissa on jokseenkin vahvaa tendenssiä tunnistaa äärioikeistolaiset tahoksi, joka tukee oikeistolaisia aatteita, ja nähdä nämä tietynlaisina liittolaisina, mikä on toki väärä tulkinta.
  • Suomen poliisivoimat ovat vähintäänkin suorittavan portaan osalta vahvasti äärioikeistolaisia kannattavia, minkä todistaa vuodot esim. poliisien salaisesta FB-ryhmästä missä oli jaettu Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen natsipropagandaa kenenkään kyseenalaistamatta.

Viimeisen 10 vuoden aikana on muodostunut tietty kuvio siitä että äärioikeisto eskaloi väkivaltaisten keinojen käyttöä eri tavoilla ja eri tilanteissa. Kaasuisku vuoden 2010 Helsinki Pridessa oli ensimmäinen tällainen tapaus joka on saanut suurempaa huomiota, sen jälkeen PVL on mm. pahoinpidellyt eduskuntavaaliehdokkaita Oulussa, tappanut ohikulkijan Helsingissä ja vähemmällä huomiolle jääneitä pahoinpitelyitä on ollut lukuisia. Suomi Ensin/Rajat kiinni -järjestöryppääseen kuuluvat ihmiset ovat pahoinpidelleet ohikulkijoita Helsingin keskustassa lukuisia kertoja vuoden 2017 aikana pitämiensä mielenosoituksien aikana ja tiedossa on myös se, että ryhmän edustajia on otettu kiinni ampuma-aserikoksista.

Näissä tapauksissa on ollut havaittavissa se että poliisin reaktiot väkivaltaisiin ryhmiin on pääosin ollut aneemisia tai kokonaan olemattomia. Tietty määrä rikosilmoituksia toki johtaa aina pieniin tuomioihin oikeudessa, mutta esimerkiksi poliisilain suomia valtuuksia harvoin käytetään näiden ryhmien edustajiin eikä ennen mielenosoituksia tehdä ennalta-ehkäiseviä kiinniottoja. Tosiaan: poliisi on suunnannut ennalta-ehkäisevät kiinniotot kokonaisvaltaisesti äärioikeiston vastustajiin. Viimeksi tänään poliisi otti kiinni kolme henkilöä vastamielenosoittajia Turkuun kuljettavasta bussista.

Ja se mitä olen itse todistanut, on se miten poliisi jatkuvasti käyttäytyy näissä mielenosoituksissa. Äärioikeistolaiset saavat liikkumavaraa, vastamielenosoittajia paimennetaan, ja rintamasuunta on aina vastamielenosoittajiin päin. Väkivaltaisia äärioikeistolaisia ei oteta kiinni edes ilmiselvissä väkivaltarikostapauksissa, mutta vastamielenosoittajat päätyvät putkaan huomattavan helposti.

Voidaan aina tehdä argumentti sen puolesta että poliisin kenttäjohto on tulkinnut tilannekohtaisesti tapauksia ja käyttänyt pakkokeinoja ja poliisilain suomia oikeuksia tietyllä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ongelma onkin se että tämä ei kestä tarkempaa tarkastelua koko kuvion kannalta, missä poliisi valitsee aina äärioikeistolaisten edun yli vastamielenosoittajien.

Samaan aikaan poliisihallitus on yrittänyt lakkauttaa PVL:n toimintaa oikeusteitse, mutta kentällä tilanne on täysin päinvastoin ja PVL:n toimintaan ei puututa, kun nämä marssivat tai osoittavat mieltään. Luonnollisin selitys tälle on se, että poliisihallituksella ei ole keinoja puuttua paikallisen poliisin toimintaan.

Se kehyksestä, mutta mihin tämä kehitys on johtanut? Ne laajat kansanryhmät, jotka äärioikeistoa ovat vastustaneet, ovat monesti vaatineet sitä että oikeusvaltio ja laillisuusyhteiskunta toimisi äärioikeistoa vastaan lain sallimilla keinoilla. Noin kymmenen vuotta tätä on yritetty, ja monet onkin tajunneet sen ettei se kerta kaikkiaan onnistu.

Voidaankin aina kysyä sitten, että missä kohtaa tulee vastaan se piste, jossa voidaan todeta että poliisista ei ole demokraattisen yhteiskunnan suojaajaksi. Minulle se tuli vastaan jo hyvän aikaa sitten, joskus vuonna 2015 jo. Looginen jatko sille on se että äärioikeistoa vastaan pitää toimia keinoilla millä hyvänsä, ovat ne sitten laillisia tai laittomia, koska mitä väliä laillisuudella on tilanteessa, missä lakiin nojaava yhteiskunta onkin täysin toimintakyvytön?

Väkivallattomuuden puolesta tehdään aina vetoomuksia, että se pitäisi lopettaa. Mutta miksi? Vaikka Suomen jokainen antifasisti sanoutuisi irti väkivaltaisista keinoista, se ei estäisi natseja käyttämästä väkivaltaa. Ei ole kyse mistään eskalaatioprosessista siinä vaiheessa, jos PVL:n Torniainen on jo potkinut jonkun hengiltä Elielinaukiolla. Siinä ei ole enää eskalaation mahdollisuutta tai riskiä, jos vastapuoli on jo osoittanut olevansa valmis surmaamaan vastustajansa.

Tapahtumat Yhdysvalloissa 2017-2018 osoittavat että väkivaltainen äärioikeiston vastustaminen toimii. Charlottesvillen veriteko johti siihen, että moni äärioikeiston vastustaja päätti väkivallan tien olevan oikea tie, ja se on ajanut monet äärioikeistolaiset liikkeet Yhdysvalloissa ahtaalle, koska nämä eivät voi enää pitää kokoontumisia tai mielenosoituksia ilman sitä riskiä, että kohtaavat väkivaltaa. Liike, joka palvoo voimaa ja valtaa, ei voi menestyä jos se ei pääse esittämään voimakasta.

Mikä on tämän looginen päätepiste? Se että äärioikeisto ajetaan taas maan alle, poissa silmistä ja viedään heiltä kasvun mahdollisuus. Siihen päättyy antifasistinen väkivaltakin, koska se ei ala etsiä uutta kohdetta itselleen.

Siksi väkivaltaisen toiminnan tukeminen on asia jonka jokaisen itselleen rehellisen äärioikeiston vastustajan pitäisi tehdä. Ei pidä hokea mitään moraalisaarnoja ihmisille, jotka väkivaltaisin keinoin puolustavat juuri niitä ihmisoikeuksia, jotka äärioikeisto haluaa viedä pois muilta.

 

 

 

 

 

Lyhyt essee väkivallasta ja antifasismista

Miksi kääntyä pois radikalisaatiosta?

Tämä on osa jotain mitä yritän muun ohessa kasata eli essee/luentosarja radikaalista politiikasta ja vallankumouksellisesta politiikasta yhteiskunnassa, missä sille ei juuri ole tilausta vielä. Koska meidän pitää ymmärtää se miksi me ajattelemme niinkuin me ajattelemme.

Kysymys mitä jokaisen joka on yhteiskunnasta syrjäytetty pitäisi kysyä itseltään: miksi olet syrjäytetty?  Vastaus tulee jokaisella aina olemaan erilainen, ja siihen vaikuttaa toki se että mitä olet itse tehnyt, myös se missä olosuhteissa elät. Jos luet tätä, niin sinuun vaikuttaa se yhteiskunta, mitä tänne on luotu.

Keskeisin vaikuttaja minun sukupolvessani on Suomen noin kymmenen vuotta kestänyt taloudellinen alennustila. Se ei ole kuitenkaan ollut kaikilta pois: jos olet päässyt hyvän elämän syrjään kiinni tavalla tai toisella, sinun yhteiskuntasi on se missä palvelut toimii, töitä on, omistusasuntoja saa ja materiaalinen hyvinvointisi lisääntyy vuosi vuodelta.

Entä jos sinulle onkin käynyt toisin? Olet päätynyt niiden joukkoon, jotka elävät jatkuvassa köyhyydessä ja tiedät ettet siitä pääse pois yhteiskunnan rakenteiden takia: olet pitkäaikaistyötön, sinulla ei ole valmista tutkintoa eikä edellytyksiä hankkiakaan sellaista, koska se on tässä järjestelmässä mahdotonta. Meitä on vähintään 660 tuhatta. Se ei ole vähän. Syytätkö itseäsi tilanteestasi? Varmasti.

Itseni kohdalla voin hyvin tarkkaan sanoa mikä johti mihinkin, huonot ratkaisut jotka tein yli 10 vuotta sitten. Mutta samalla voin nähdä selvästi sen että näin ei pitäisi olla. Pitäisi olla mahdollista nousta köyhyydestä pois, mutta se ei ole. Koska nykyjärjestelmällä ei ole minua varten mitään tarjottavaa, radikalisoiduin.

Rehellisyyden nimissä: minä tuskin olisin poliittinen radikaali, jos en olisi kokenut sitä mitä olen kokenut: yli kymmenen vuotta köyhyyttä, asunnottomuuden uhkaa, rapistuvia elinoloja, jatkuvaa stressiä rahan riittämisestä. Siksi myös ymmärrän miksi niin harva on radikaali. Se vaatii tietyn kokemuksen ja tietyn ideologisen kehyksen, joka antaa mahdollisuuden ymmärtää oman tilanteensa. Yhteiskunnassa valtaapitävä oikeistoliberaali ideologia saa ihmiset syyttämään pelkästään itseään omista tilanteistaan. Mutta kukaan ei ole oman onnensa seppä, ei siinä maailmassa missä vanhempiesi tulotaso on tärkein määrittäjä sille millainen sinun elämästäsi tulee.

Oikeistoliberaali ideologia saa sinut vihaamaan itseäsi. Minun ideologiani, anarkokommunismi Kropotkinin hengessä, saa minut rakastamaan ihmisyyttä, mutta myös tunnistamaan sen miten minulla on tässä yhteiskunnassa vihollisia: omistava luokka ja sitä palveleva poliittinen luokka. Niin moni omistavassa luokassa haluaa esittää humaania ihmisoikeuksien kannattajaa, mutta silti käytännön tasolla kannattaa politiikkaa joka vie marginalisoidulta kansanosalta ihmisoikeudet ja leivän suusta.

Julkinen radikalismi on kuitenkin asia jolla on tässä yhteiskunnassa varjopuolensa. Se on se mikä viimeistään sementoi asemasi köyhälistössä: omistava luokka haluaa rankaista radikalismista. Jos puhut ihmisoikeuksien puolesta tavalla joka ei oikeistoliberaalissa yhteiskunnassa ole sallittua, jos puhut siitä miten sinun luokallasi on vihollisia, jos puhut oikeistoliberaalin hegemonian fasistista varjopuolta vastaan, sinut hylätään. Voit saada kuulla ihan suoraan sen, että koska olet radikaali, sinä et koskaan pääse minnekään töihin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon se että kaikki se, miten radikaaleja syrjitään, on jopa omistavan luokan omien lakien mukaan laitonta, mutta se sivuutetaan, koska ideologisesta rikoksesta on rankaistava.

Ainakaan itseni kohdalla se ei ole toiminut, ehkä siksi että Freudin kuvaama kuolemanvietti on liian voimakas tai siksi että ideologiani antaa minulle ymmärryksen siitä että minä en joka tapauksessa tule saamaan omistavalta luokalta almuja. Kun menetettävää ei ole, ei ole mitään syytä jarrutella, ei ole mitään syytä olla kannattamatta aina vain radikaalimpaa linjaa. Se on prosessi mitä tunnistan itsessäni.

Ja radikalismi on, ellei oman itsen kannalta, omistavan luokan kannalta, pysyvä aspekti ihmisessä. Voisin tällä sekunnilla sanoa etten enää kannata ideologiaani ja lakata sanomasta niitä asioita mitä olen sanonut viimeisen muutaman vuoden aikana. Se leima ei kuitenkaan lähtisi pois, ja minulla ei siitä huolimatta olisi asiaa hyvinvoivien ihmisten yhteiskuntaan.

Ei ole mitään syytä kääntyä pois radikalismista, koska jos olet radikaali, omistava luokka pitää sinua vihollisenaan loppuun asti ja haluaa rankaista sinua julkeudestasi.

calvin & hobbes.jpg
Siinä se kamalin rikos yhteiskuntaamme vastaan.

 

 

Miksi kääntyä pois radikalisaatiosta?

Kyllä, sinulla on vihollisia

Joku Something Awful -foorumilla onnistui erittäin hyvin tiivistämään erään asian joka jää monesti huomaamatta, koska sitä ei tuoda julkisessa keskustelussa esiin syistä mihin palaan myöhemmin.

enemies

Miksi niin perustavanlaatuinen asia kuin se, että yhteiskunnassa eri luokkien välillä on vastakkaisia intressejä, jää niin monesti huomioimatta? Ylläolevassa tekstinpätkässä se mainitaan: liberaalit vihaa ajatusta siitä, ettei yhteiskunta olisi harmoninen. Puhutaan myös monesti siitä miten talouskasvu hyödyttää kaikkia, mutta moni myös kokee asian niin, että vaikka Helsingin Sanomat kirjoittaa talouskasvusta, se ei näy missään.

Siinä köyhälistöpositiossa missä itse olen, yhtään mikään talouskasvu ei ole koskaan hyödyttänyt minua lainkaan. Ei ole tullut työpaikkoja eikä varaa asuntoon. Samaan aikaan näen miten kotiseuduille pykätään aina vaan isompia omakotitaloja joiden pihoilla on aina suurempia autoja. Kaivopuistonrantaan ilmestyy uusia hienoja terasseja, joilla voi istua auringossa ja juoda yhdeksän euron kuoharilasillisia, yllään kevyt merellinen neule ja vaaleat chinot. Jollakulla täällä menee todella hyvin, mutta kenen kustannuksella? Kerrotaan että täällä on nousukausi, mutta miksei minulla ole siltikään töitä eikä ylipäätään mitään toivoa tulevaisuudesta? Miksei työväenluokan palkat nouse, vaikka pörssiyhtiöt maksaa valtavia osinkoja omistajilleen.

Koko poliittinen luokka on koulutettu siihen ajatukseen, että ainoa tärkeä asia on talous, ja sen lait ovat jumalansanaa jota ei saa kyseenalaistaa. Ainoa joka tästä yhteiskunnasta ja sen jamasta todellisuudessa hyötyy on hyvin kapea sektori ihmisiä. Sijoittajat, pääomalla eläjät, rikkaat perijät, bisnesnilkit jotka rakentavat imperiuminsa poliittisilla kontakteillaan (terveisiä Wahlroosille) ja sen sellainen roskaväki. Siinä sivussa pienemmät rahat pääsee käärimään konsultit ja muut bisnespöhisijät niinkuin Jari Sarasvuo.

Oikeistoliberaalit köyhyystutkijat eivät koskaan sano sitä, koska eivät voi, mutta se on se segmentti väestöä, joka on köyhän ja työväenluokan vihollinen. Se on se luokka, joka elää pelkästään riistosta, joka tapahtuu aina jonkun muun kustannuksella.

Eikä niiden ihmisten kanssa voi edes keskustella siitä, että yhteiskunta kaipaisi muutosta. Tasan sillä hetkellä, kun ehdottaa ainoaa todellista lääkettä epäoikeudenmukaisuudelle, tulon- ja omaisuudenjakoa uusiksi, alkaa kirkuminen: kyllähän minä olen ansainnut itse omaisuuteni.  Mitä ne ihmiset eivät ole koskaan tehneet edes: raha tulee rahan luo ja harva voi omilla käsillään tehdä työtä mistä maksetaan miljoonia.

Puoluevasemmistollakin puuttuu täysin selkäranka tämän asian suhteen, koska vastakkainasettelu on niin kammottava ajatus ja pahoittaa rikkaiden ihmisten mielet.

 

vatsakkainasettelu.jpg
Minusta tuntuu että tämä mies valehtelee.

Mitä rikkaiden ihmisten mielensäpahoittamiseen tulee, onneksi sentään omistavalla luokalla on kesy sylikoira Tuukka Temonen, joka tekee huonoja elokuvia joiden ainoa tarkoitus on silitellä egoja. Sitä on hyvä katsella hyvätuloisessa seurassa, ja leikkiä että on todellisuudessa ansainnut asemansa.

valmentaja.jpg
Tuukka Temonen ei osaa mitään
Kyllä, sinulla on vihollisia

Ensin tragediana ja sitten farssina: MV-lehden muuttuminen MV-Mediaksi

Kirjoitin aiemmin MV-lehdestä jonkin verran ja kirjoitanpa lisää sen nykytilanteesta.

Kuviohan muuttui vuoden alkupuolella, joskin muutos alkoi jo aiemmin. Istuessaan kotiarestissa Andorrassa Ilja Janitskin hankkiutui MV-lehdestä eroon ja luovutti tämän Juha Korhoselle, joka on nykyisellään päätoimittaja ja omistaja. Kauppasummasta tai sellaisen olemassaolosta ei ole tietoa, mutta oletettavasti raha on vaihtanut omistajaa.

Siinä, missä Janitskinin aikainen MV-lehti tuotti valtavat määrät sisältöä sekä toimittajaverkostonsa kautta (joista “T2”-nimellä toimineena mainittakoon Asta Tuominen) että ilmeisesti kopioimalla sisältöjä muista medioista, mitä uudelleennimetty MV-media sitten tekee?

isä ted.png

Kyllä, MV-lehden yksi pääasiallisista kohteista on Punk In Finland, jonka foorumilla tapahtuva seuranta näistä laita- ja äärioikeistojen videolähetyksistä ja mielenosoituksista ärsyttää loputtomasti Korhosta.

Muu sisällöntuotto näyttää olevan lähinnä lyhyitä pätkiä ja muihin valemedioihin viittaamista. Oman osionsa on nimenomaan saanut tämä kämyjen youtube-livestream-tuotanto, joka on pääosin sellaista ettei sitä voi suositella kenellekään. Ei niinkään siksi että se olisi järkyttävää, vaan koska se on puuduttavaa.

Kuinka tässä sitten kävi näin? Miksi MV-medialla on jatkuvasti rahat loppu ja omaa sisällöntuottoakaan ei ole enää merkittävästi? Miksi Korhonen keskittyy kinaamaan Punk In Finlandin kanssa?

Osasyy siihen on se että Punk In Finland toi julkisuuteen Korhosen historian  ja kavallustuomion. Toinen syy siihen on se, että Korhosella ei tunnu olevan kauhean hyvää käsitystä siitä mitä tuli tehtyä ja niin eespäin. Nyt jo poistetulla Youtube-lähetyksellä Korhonen kertoo oman käsityksensä tilanteesta, miten Ilja Janitskin on suunnitellut että MV-lehti voisi jatkaa olemassaoloaan vaikka tulisi tuomioita ja hän on tätä suunnitelmaa toteuttamassa.

Mutta: vaikuttaako Ilja Janitskin minkään perusteella enää kiinnostunut koko MV-lehdestä tai koko laitaoikeiston skenestä? Tämän artikkelin perusteella: ei. Enemmän vaikuttaa siltä, että Korhonen osti Janitskinilta valkoisen elefantin, mikä ei enää tuota yhtään rahaa. Bonuksena päästyään pois poliisivankilasta Ilja Janitskin ilmeisesti päätyi ryyppäämään pitkin Helsinkiä Korhosen piikkiin. Mutta jo vapautumisrännin toisena päivänä löytyi parempaa seuraa kuin Korhonen ja Suomi Ensin -tyypit.

Korhosella lieni tarkoituksena tehdä samat kuin Janitskinilla, eli tehdä MV-lehdellä rahaa joka ei vaatisi hirveää vaivannäköä. Mutta se nyt vaan ei enää toimi koska MV-lehti on ryvetetty, ja rikosilmoituksia taitaa tulla kuin liukuhihnalta. Nyt jo poistetussa videolähetyksessä Korhonen itse taitaa sanoa että on tullut yli 80 rikosilmoitusta liittyen MV-mediaan. Samalla alkuperäiset mainosrahahanat on kiinni, Youtubetilit eivät pysy auki ja kävijäluvut laskevat.

Ensin tragediana, sitten farssina. Kesällä on päästy oikeudenkäynnin kautta näkemään miten MV-lehti toimi vainotessaan toimittajia. Nyt MV-lehden toinen tuleminen keskittyykin johonkin ihan muuhun ja rahaa ei tule tarpeeksi, ainakaan jos pitää mielessä sen että Korhosen tavoite oli saada MV-media tuottavaksi jo syksyllä.

Ilja Janitskin sumutti Korhosta dumpatessaan tekohengityksellä olevan valemediansa hälle rahaa vastaan. Sitä voi melkein jo arvostaa.

Ensin tragediana ja sitten farssina: MV-lehden muuttuminen MV-Mediaksi

Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Tuossa kun Trumpin ja Putinin valtiovierailun aikaan poliisi nähtävästi suoritti kiinniottoja lain vastaisesti joku totesi siihen että näistä pitää kannella, koska kanteleminen on ainoa tapa vaikuttaa viranomaiseen.

Itsehän sanon että se on täysin väärä tapa. Jos halutaan viedä hampaat vastarinnalta, helpoin tapa tehdä se on antaa turvallinen ulostuloväylä tyytymättömyydelle. Kantelut oikeusasiamiehelle eivät johda mihinkään, ja edes lakia rikkova poliisi ei saa rangaistusta koskaan tällaisista tilanteista. Parin vuoden päästä oikeusasiamies voi tehdä päätöksen että väärin toimittu, mutta mitään muutosta toiminnassa ei tapahdu.

Sanoin tähän että myös suora toiminta on vaihtoehto, sen sijaan että kantelisi viranomaisesta. Joku siitä sitten kysyi että miten toimia muiden viranomaisten osalta sitten.

Vastaukseni on: tehkää vastuullisen tahon työnteosta ja normaalista toiminnasta mahdotonta. Ja tästä on jo hyviä esimerkkejä. Muun muassa Trumpin nimittämä Department of Homeland Securityn Kristjen Nielsenin elämä on muuttunut huomattavasti epämiellyttävämmäksi, koska hän ei saa olla rauhassa protestoijilta.

Minulta kysyttiin sitten näin.

metodit.png

En ole jaksanut uskoa nykymuotoiseen mielenosoittamiseen. Olin paikalla Peli poikki- mielenosoituksessa natsin murhattua ohikulkijan Helsingin keskustassa. Sinne tuli viisitoista tuhatta ihmistä, ja se epäonnistui kaikissa tavoitteissaan täysin. Nykyisissä suurmielenosoituksissa ei yksinkertaisesti ole luotu sellaista tilannetta, että piittaamattoman hallituksen ja hallintokoneiston tarvitsisi siihen reagoida. Poliisin fasismisympatiat ovat ilmeisiä ja toimeenpaneva porras ei viitsi puuttua natsien väkivaltaan vieläkään.

Minä noin henkilökohtaisesti uskon syvästi henkilökohtaiseen vastuuseen. Esimerkiksi kun nyt leikkausten myötä ja Kelan sisäisten toimenpiteiden myötä ihmisten on entistä hankalampi saada lääkkeitään joita tarvitset elääkseen, jokainen Kelan työntekijä on vastuussa siitä tilanteesta. Ei hallitus voi leikata yhtään mitään, ellei hallintokoneisto siihen suostu.

Yksittäisen rivityöntekijän häirintään toki ei ole syytä, mutta kohteita epämiellyttävälle protestille riittää, aina pääkonttorilta paikallisiin pomoihin. Viekää ne mielenosoitukset pois Senaatintorilta, viekää ne sisään Kelan konttoreihin, viekää ne päättävien henkilöiden kotien eteen. Jos näette jonkun leikkauspolitiikan toimeenpanijan illallisella ravintolassa, kertokaa hänelle mitä mieltä olette.

Toimeenpanevan portaan uskollisuus poliitiikkohin pitää murtaa, jos muutosta halutaan.

Ja palatakseni poliisiin: turvapaikanhakijoiden asemaa puolustavat ovat nähneet että yleiset mielenosoitukset eivät toimi. Sen sijaan mielenosoitukset lentokentällä pakkopalautuksia vastaan tekevät pakkopalautuksen toimeenpanevalle portaalle todella epämiellyttävän olon. Voin vannoa, että jokainen poliisi joka pistää viattomia turvapaikanhakijoita kuolemanlennoilla Kabuliin, tekisi sen ilman että saa kuulla olevansa se murhaaja mitä on.

Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Kaasua, liittokansleri Merkel

Kaasuputket ja Venäjän energiavienti, niistä ei vakavat turvallisuuspoliittiset ajattelijat lakkaa lausumasta mielipiteitään. Mutta onko ne ajatukset monestikaan kovinkaan syviä?

Turvallisuuspolitiikassa vaikuttaa olevan kovastikin sen suuntaista ajattelua, että asiat esitetään, niinkuin niiden toivottaisiin olevan. Mitä Venäjän uuteen uhkaan tulee, niin se on kovin ilmeistä. Ei haluta ajatella että olisi olemassa konkreettisia syitä, miksi Venäjä kehittyy niinkuin se kehittyy, tai miksi tietyt rakenteet on olemassa.

Energiatuonnin historia ulottuu jo aikaan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Saksassa vaikutti kaksi vahvaa tekijää silloin: saksalainen metalliteollisuus, joka halusi mahdollisimman halpaa energiaa, ilmiselvistä syistä. Samaan aikaan Länsi-Saksan hallitus halusi sitoa Neuvostoliiton länsimaiseen talousjärjestelmään erinäisistä syistä. Luonnollisesti DDR:n suuntaan oli jo kaasuputket olemassa, koska DDR toi energiansa nimenomaan Neuvostoliitosta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, fukuyamalaisen ajattelun huippukaudella, Venäjällä oli paljon sen suuntaista ajattelua että Venäjä voisikin olla Euroopan Brasilia, ja energiavientiä kehitettiin sen mukaan. Nämä projektit oli siis jo tietyiltä osin olemassa ennen Putinin aikaa, eikä niitä nähty lainkaan ongelmallisina siinä vaiheessa. Bonnin hallituksen ajatteluhan vaikutti yhä: nämä nähtiin tasapainoa luovina asioina. Sitten, Georgian sodan, Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä näkemys Venäjästä muuttui.

Nyt kaasuputket olikin ongelmallisia. Mutta onko ne edes sitä?

Katsotaan jotain lähteitä jotka on jokseenkin uskottavampia kuin Yhdysvaltain presidentti.

Käytännön luvut on monilla tavoin suhteellisen pieniä, erityisesti kun puhutaan maakaasusta. Clean Energy Wiren fact sheet kertoo (omat lähteensä ilmoittaen) että paljonko Saksa tuo Venäjältä. Vuonna 2016 22,6% Saksan energiantuotannosta nojasi maakaasuun. Ja tästä maakaasusta, 35% tuli Venäjältä. Mikä sitten kertoo meille että Saksan energiantuotannosta noin kahdeksan prosenttia nojaa venäläiseen kaasutuontiin.

Öljyn osalta Saksassa ei tuoteta paljoakaan energiaa suoraan, vaan öljyä käytetään pääosin liikenteeseen ja kuljetukseen. Siitä noin 40% tulee suoraan Venäjältä. Huomattavasti merkityksellisempi luku.

Mutta: mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

No, yllättävän vähän. Bonnin suunnitelma sitoa NL länsimaiseen talouteen toimii niiltä osin, vaikka NL hajosikin.

Katsotaan mitä Gazprom itse sanoo tilastoissaan. Saksa on Gazpromin ylivoimaisesti merkittävin asiakas mitä Euroopan-vientiin tulee, ja vastaa yli neljänneksestä Gazpromin Euroopan-viennistä. Gazpromin vientituotot taas on suurinpiirtein 20% Venäjän kokonaistaloudesta.

Saksa on huomattavasti kehittyneempi taloudellisesti kuin Venäjä, ja on yksinään maailman neljänneksi suurin talousalue. Venäjä on olennaisesti pienempi, ja huomattavan riippuvainen raaka-aineviennistä.

Venäjällä ei ole kovinkaan merkittäviä mahdollisuuksia lopettaa energianvientiä Saksaan tai muuhun Eurooppaan millään pidemmällä aikavälillä, ellei Venäjä sitten ole valmis laajaan talouskriisiin ja esim. asevarustelunsa kokonaisvaltaiseen lopettamiseen. Saksalla on toki luvassa vaikeuksia jos energiantuonti lakkaa, mutta ne ovat vielä sen kokoisia että niihin on olemassa keinoja ratkaista tilanne, jos poliittista tahtoa löytyy. Saksalla olisi esimerkiksi mahdollisuuksia lisätä maakaasun tuontia uusilla LNG-terminaaleilla, jos poliittinen tahto löytyy, taas kerran.

Silti, Itä-Euroopan tilanteen kiristyessä, miten menee? Ehkä tilanne on niin yksinkertainen kuin että Naton rakoillessa liitoksissaan, Saksan pitää katsoa tilanne niin että onko siellä poliittista tahtoa nykyistä laajempiin toimenpiteisiin Venäjän aggressiivista politiikkaa vastaan, kun pääliittolainen Yhdysvallat on epäluotettava ja epävarma toimija. Ja oma veikkaukseni on että ei ole: Keski- ja Länsi-Euroopalla ei ole juuri mitään saavutettavaa siinä. Siinä suuremmassa pelissä energiantuonti alkaa olla marginaliaa.

 

 

Kaasua, liittokansleri Merkel