Poltetun gorillan taktiikka ja Iltalehti ja LI ANDERSSON MAKSA GORILLAVELKAS

Anarkistina minua toki miellyttää aina anarkismista uutisointi vaikka se olisi miten negatiivista. Nyt meitä anarkisteja syytetään Viikin kampuksen gorillapatsaan polttamisesta.

hai hai.PNG
ok

Ja miltä pohjalta? No tuota öö. Takku.netin foorumilla on aiheesta yksi postaus, jonka on allekirjoittanut “Helsingin anarkistinen iskuryhmä.” Minä en muuten yleensä lue Takku.netisä koska saitti varastaa sisältöä.

hai

That’s it. Mitään “Helsingin anarkistista iskuryhmää” ei ole edes olemassa, parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Foorumille voi kirjoittaa kuka tahansa, millä nimimerkillä tahansa ja kirjoittaa käytännössä mitä tahansa.

Vinkkinä: oikeissa tiedotteissa on yleensä korroboroivaa tietoa. Esimerkiksi jos on poltettu autoja jossain, tiedotteessa on monesti maininta jostain sellaisesta mitä julkisuudessa tekotavasta ei ole ollut tiedossa, kuten vaikkapa tarkasta sytyttämiskeinosta. Tuossa ei ole mitään sellaista.

En nyt väitä että esim. toimittajat kuin Janne Zareff, joka tällä on jo ehtinyt Twitterissä mouhota, tai tämän kirjoittanut Henna Korkala ovat lähdekritiikittömiä tolloja, mutta kyllähän he ovat.

Loppukevennys: ilmeisesti tämän Twitter-käyttäjän mielestä Li Andersson on syyllinen. Kehotamme Li Anderssonia irtisanoutumaan gorillavelan tekemisestä.

li hai.PNG

 

Advertisements
Poltetun gorillan taktiikka ja Iltalehti ja LI ANDERSSON MAKSA GORILLAVELKAS

Katse menneisyyteen

Näin tuossa pari päivää sitten tämän kuvan Twitterissä ja aloinpa päivän päätteeksi kelailla sitä.

unfuck.jpg

Koska muistan ajan jostain melkein 30 vuoden takaa kun asiat oli tosin. Joskus silloin olin lapsi, joka rakasti kissaansa ja aurinkoisia päiviä mansikkamaalla. Muistan auringon lämmön ja maaseudun vehreyden ja vanhan omenatarhan, joka oli kasvanut umpeen. Halusin ehkä olla biologi koska pidin eläimistä ja kasveista.

En erityisemmin halua muistella sitä aikaa, koska sen ajan toiveikkuus ja ajatukset tulevaisuudesta olivat harhaa. Sinne ei voi palata. Vuosien myötä kaikki toivo siitä on pikkuhiljaa mennyt pois, ja sitten on paikassa, missä toteaa että on vain kertakaikkisen liian myöhäistä mikään ajatus siitä että voisi unfuckata itsensä, koska ei ole mitään unfuckattavaakaan. On vain pitkä sarja pieniä pettymyksiä ja isompia, jotka eivät koskaan korjaannu. Parempaan menneisyyteen ei halua katsoa, koska näkee sen miten tulevaisuutta ei ole.

Elämässä on hyviäkin asioita, toki, mutta tuntuu siltä ettei ne koskaan kompensoi sitä jatkuvaa köyhyyttä, mistä olen niin monta kertaa jo aiemmin kirjoittanut, koska joskus sitä haluaisi edes ne tavanomaiset asiat mistä kai ihmiset haaveilee: oma asunto, matkustaminen, hyvää ruokaa ja sen sellaista. Se on tragediaksi niin banaali, ettei sitä edes kukaan kehtaa tragediaksi kutsua. Se on musertavaa arkea, missä päivä toisensa jälkeen yrittää nousta siitä kuopasta, mihin on vajonnut vaikka tietää ettei se koskaan onnistu.

Hetkittäin voi teeskennellä, että voisi saada sen työn mihin haki, tai että voisi jotenkin kikkailla itsensä takaisin opiskelemaan että saisi viimein tutkinnon valmiiksi, mutta eihän se koskaan niin mene. Jokainen työhakemus on yhtä turhanpäiväinen, kun tietää että ilman tutkintoa hakemukset menee roskiin joka paikassa. Eikä sekään auta, että tietää että tässä maassa on satojatuhansia samassa tilanteessa, kilpailemassa niistä vähistä työpaikoista mitä on. Mutta siitä olen kirjoittanut jo monesti.

Joskus melkein neljä vuotta sitten päätin etten olisi näistä asioista enää hiljaa. Siinä vaiheessa jo olin oppinut sen että erittäin moni kanssaihminen suhtautuu huono-osaisempiin halveksunnalla ja pilkalla, enkä tänäänkään ole saanut siihen pettyä. Sitä voi sanoa että meillä olisi velvoite olla kiltimpiä toisiamme kohtaan mutta se ei kyllä toteudu. Miten olla kiltti ja huomaavainen sellaisessa maailmassa, missä hyväosaiset sylkevät päällesi?

Ehkä olisi kaikin puolin ollut parempi, että se pieni poika joka joskus olin, olisi kuollut sinne mansikkamaalle kesken kaiken onnellisuuden, toiveikkaana, ettei olisi koskaan tarvinnut elää näin. Sen sijaan elän, ja se elämä on tehnyt minusta vihaisen ja luontaantyöntävän.

Mitään muuta tapaa olla olemassa ei ole.

 

 

 

Katse menneisyyteen

Nuoren intellektuellin miehen muotokuva

pirates of penzance.jpg
Jos gettaat vitsin niin tykkään susta

Olisinpa fiksu ja filmaattinen ja älykäs.

Voisin osallistua keskusteluun vaikkapa helsinkiläisen yökerhon syrjivistä käytännöistä. Voisin kertoa kaiken siitä miten on täysin hyväksyttävää olla päästämättä rodullistettuja yökerhoon, koska ravintola saa valita asiakkaansa* ja lisäksi on sellainen laki että pitää olla hyväksytty henkilöllisyystodistus jotta voi todistaa ikänsä** ja kaikkien on pakko todistaa ikänsä kuitenkin.***

Voisin, kuin tuulenvire avoimesta ikkunasta pyyhältää paikalle kertomaan naiselle jota häiritsee se miten tuntemattomat kommentoi kadulla hänen ulkonäköään, että itse asiassa on kyse kohteliaisuudesta. Eikä pidä olettaa että olisin kusimursu siksi että olen tätä mieltä: ettehän te edes oikeasti tunne minua.****

Voisin kertoa kaikille jotka vastustavat rasismia että oikeasti se että rasismiin reagoidaan saa rasistit voittamaan. Itsehän voin samaan aikaan sanoa etten ole rasisti mutta kannatan Trumpia koska Trump suututtaa marginalisoituja. Koska siis tämähän on rationaalista.

Oi, olisin niin kovin rationaalinen ja neutraali ettei minulle löytyisi vertaistani. Olisin niin rationaalinen etten näe että kun ihmiset rasistisissa internetympyröissä iloitsevat eilisestä liikennekuolemasta että kyseessä saattaisi olla jonkinlaiset rasistiset motivaatiota koska ettehän te voi toteen näyttää ihmisten rasistisia motivaatioita tästä. 

Laskeutuisinpa taivaalta enkelin lailla ja avaisin sen sinetin, jonka takaa paljastuu suuri ITSE ASIASSA -banneri ja kaikki minua vähäisemmät naiset ja rodullistetut ja sukupuolivähemmistöt ja seksuaalivähemmistöt ja ja kaikki jotka eivät ole minä, olisivat ihmeissään siitä miten suuri nero minä olen.

Ja sitten minä ihmettelisin kovin närkästyneenä miten nuo kaikki käskivät minua suksimaan helvettiin tyhmine juttuineni.

 

* ei saa

** ei ole

*** ei

**** ok tää tyyppi oli varmaan nelikymppinen mutta who gives a shit

Nuoren intellektuellin miehen muotokuva

Tarkempi analyysi: poliisin kelvottomuus Suomessa

Tähän meni hetki, koska piti käyttää jonkin verran aikaa ja vaivaa jotta saisin lähteet kohdalleen. TW: poliisiväkivalta, seksuaalinen ahdistelu, seksuaalirikokset

sikapoliisi.jpg
Harvoinpa tämä kuva on näin osuva.

Poliisin avoin rasismi on tästä päivästä lähtien täysin selvä asia jokaiselle joka jaksoi seurata mediaa edes vähän. Mutta poliisin ongelmat on laajempia kuin se, mitä tänään on paljastunut.

Tässä kirjoituksessa joudun osittain luottamaan itse hankkimaani tietoon ja ikävä kyllä kaksinkeskeisille keskusteluille tai muinaisille jutuille on hankalampi löytää tähän linkattavaa lähdettä. Joten joudutte luottamaan minun henkilökohtaiseen integriteettiini, joka on kuitenkin kertaluokkaa kovempi kuin Suomen poliisilla on.

Ongelmat on paitsi ideologisia, myös rakenteellisia. Alkaen siitä että aina viime vuosiin asti poliisilta on vaadittu tiettyjä asioita kuten pidemmän muotoista asepalvelusta, tiettyä fyysistä suorituskykyä ja tiettyä psykologista profiilia, on muokannut poliisivoimien kokoonpanoa selkeän laitaoikeistolaiseen suuntaan jatkuvasti, koska esim. pasifisteilla jotka ovat kieltäytyneet aseellisesta palveluksesta ei ole ollut mahdollista päästä poliisin töihin.

Lisäksi pitää muistaa se että useimpiin poliisin virkoihin on ollut pääsy ainoastaan Poliisikoulun/Polamkin kautta. Vieläkin on hyvin vaikea päästä niihin virkoihin, joihin poliisitutkinnon voi korvata korkeakoulututkinnolla.

Polamkin rooli (kuulemani mukaan) on hyvin merkittävä koska koulussa on tapana opettaa että Oikeaa Poliisityötä on nimenomaan järjestyspoliisin työ, jossa korostuu huomattavasti enemmän maskuliinisuus ja voimankäyttö kuin muissa poliisin tehtävissä. Polamkissakaan ei kovin hyvää ilmapiiriä tarjota opiskelijalle, joka ei ole vähintäänkin jossain määrin oikeistolainen.

Poliisin tehtävät voidaan jakaa karkeasti kahteen eri toimintoon: yleisen järjestyksen ylläpitoon ja rikostutkintaan. Koska Polamkissa rikostutkintaa ei erityisemmin arvosteta, siitä on seurannut se että sitä ei myöskään poliisiorganisaatiossa arvosteta (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta), ja kaikkein vähiten arvostetaan päivittäistutkintaa, eli juuri niitä poliiseja joiden pitäisi tutkia niitä tavanomaisempia rikoksia.

Lopputulos on se, että jos poliisin selvitystilastoista raakataan pois ilmiselvät tapaukset joissa rikostutkintaa ei tapahdu kuin ainoastaan teknisessä mielessä, tilastot alkavat näyttää helvetin rumalta.  Tätä ei voi painottaa liikaa: poliisi on kertakaikkisen avuton ratkaisemaan rikoksia, jos tekijä on onnistunut välttämään välittömän kiinnijäämisen.

Hyvä esimerkki tästä on tunnettu Ulvilan tapaus, jota en osaa tai edes halua tiivistää mitenkään muuten, kuin että paikallinen rikospoliisi ensin päätti että kyseessä on jonkinlainen teleporttaava puukotteleva Mustanaamio, sotki koko rikostutkinnan suvereenisti (mm. samantien kiinniottaen satunnaisen romanimiehen koska tämä oli romani) ja sitten päättäenkin että tekijä olikin Anneli Auer. And the rest is history, ja koko murhajuttu ei tule selviämään koskaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin mm. asiantuntijana Keijo Ahorintaa, joka on kunnostautunut keksimällä omasta päästään suomalaisen saatananpalvontailmiön, ja se ei kerta kaikkiaan vaan ole todellista, niinkuin aihetta tutkinut Titus Hjelm sanoi. Pyyjääpää vaan sinne kotikatsomoihinkin.

Hirveä tekstiseinä. Kevennän kuvalla.

tonnin seteli.jpg
Anarkisti kuulee tavikselta että poliisi on rasistinen.

 

Samalla tavalla tapaus Aarnio antaa syytä epäillä että korruptio ja rahanteko on levinnyt laajemmallekin Suomen poliisissa, vaikka tähän mennessä Aarnio on käytännössä ainoa syytetty laajamittaisesta huumekaupasta ja järjestäytyneen rikollisuuden kanssa vehkeilystä. Uskotteko te ettei kukaan Helsingin poliisissa tiennyt mitä Aarnio puuhaili?

Erityisesti kun ottaa huomioon ns. Semin tapauksen, joka on pääosin jäänyt hämärän peittoon sen vuoksi että tutkinnat eivät johtaneet pääosin mihinkään, koska poliisi ei halunnut totuuden tulevan ilmi.

Takaisin siihen rasismin teemaan, ja Helsingin poliisin ilmiselvään sympatiaan Suomi Ensin -liikettä kohtaan, josta olen jonkin verran blogannut täällä aiemmin. Ja tietenkin tämänpäiväinen blogaukseni koski samaa aihepiiriä. On siis aika ryhtyä kysymään, että toimiko poliisi oikein itsenäisyyspäivänä 2015, suojellessaan äärioikeistolaisia marssijoita. Satuin itse juuri silloin olemaan töissä erään poliisiopiskelijan kanssa joka kertoi kirkkain silmin että kyseessä ei voi olla äärioikeistolainen marssi koska hänen tuntemiaan poliiseja marssii siellä myös. Mitenköhän on?

Ja tietenkin on myös se että poliisin käyttämä väkivalta ja mielivalta vasemmistolaisia ja anarkisteja kohtaan on täysin ilmiselvää, kun katsoo miten silkkihansikkain ohikulkijoita pahoinpiteleviä Suomi Ensin -mielenosoittajia kohdellaan, kun samaan aikaan liian kova musiikin soitto Dallapénpuistossa johtaa etälamauttimen ja pippurisumutteen käyttöön. Kansallinen Vastarintaliikekin saa jatkaa toimintaansa, vaikka potkivat Jimi Karttusen hengiltä syksyllä 2016. Toimenpiteitä äärioikeistoa vastaan luvattiin, mutta mitään ei ilmaantunut.

Ja juuri tänään viimeksi oli lehtijuttu siitä miten huonolaatuista ja epäinhimillistä  (tw: seksuaalirikokset) kohtelua seksuaalirikoksen rikosuhri saa. Ironisesti lehtijutussa on silti liitteenä poliisin ohjeet miten toimia, siitä huolimatta että jokainen rikosuhri tietää että poliisilta ei juuri apua saa, ellei käy hirvittävän hyvä tuuri.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, putkakuolemat (tw: tekstissä mainitaan seksuaalirikokset). Senkin ohuen materiaalin perusteella mitä Suomessa niistä on kerätty, on havaittavissa se että poliisi laiminlyö velvollisuutensa kiinniotettuja kohtaan. Tietenkin aktivistipuolella tiedetään myös se että mielenosoituksissa kiinniotettuja naisoletettuja riisutetaan turhaan ja kouritaan putkatiloissa, mutta eipä näistä ole tutkimuksia tehty.

Iso-Britanniassa tapahtuu muuten väkilukuerosta huolimatta suurinpiirtein saman verran putka- ja vankilakuolemia kuin Suomessa. Miksi tämä radikaali ero vaikka britit nyt ovat vähintäänkin yhtä kovaa bönthön tiputuskansaa kuin suomalaisetkin?

Siellä nämä kuolintapaukset tutkii itsenäinen tutkintaelin, ei poliisi itse. IPCC itse asiassa tutkii jokaisen voimakäyttötilanteen. Ja kiistämättä sillä on vaikutusta, koska Suomessa poliisi on niin huono tutkimaan omia rikoksiaan, että valtakunnansyyttäjäkin on herännyt siihen.

Loppukaneetti. Joku sanoo kuitenkin aina kaikki nämä faktat ja näkemykset kuultuaan, että no mutta Suomessa kuitenkin ihmiset luottaa poliisiin. Mutta miten on? Ainoastaan jos kysytään Valittujen palojen tilaajakunnalta. Minä en ottaisi tuollaisia Saddamin vaalimenestyksen kaltaisia kannatuslukuja kovin tosissaan. Paska organisaatio joka ei tee juuri mitään paitsi sitä mitä haluaa.

 

Tarkempi analyysi: poliisin kelvottomuus Suomessa

TE-toimiston aktivoituna, tarina tiistailta

Sain kutsun josta en voi kieltäytyä, eli piti mennä tällaiseen tapahtumaan tai muuten ei tule rahaa enää. Ovella ohjeistettiin että pitää buukata itselleen vähintään yksi haastattelu taihi vastaava jonkun palveluntarjoajan luona ennenkuin saa käydä uusimassa työnhakunsa. Tämän myös tein, ja koko homma oli nopeasti ohi omalta osaltani

Itselläni ei ollut ongelmaa tämän kanssa, toisin kuin asian toisin kokeneella joka kirjoitti siitä Reddittiin, koska tiesin lähtökohtaisesti että millaista hakisin tuolta ja mitä takuulla en. Minua ei olennaisesti haittaisi esimerkiksi opiskella jotain taloushallinnon juttuja tässä odotellessani että saisi jotain töitä (haha like that’s gonna happen) ja jos sen saa TE-toimiston kautta niin eiköhän se olisi ihan hyvä.

Ongelma: täällä oli muiden palveluntarjoajien joukossa myös kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavia, mikä nyt on ihan puhdasta kusetusta, koska tarkoitushan on saada huijattua ihmisiä tekemään ilmaista työtä yrityksille ja kunnille sitä kautta. Itse olin lukenut Saku Timoseni joten tiesin että tämähän on asianlaita. Lähtökohtaisesti kuntouttavaa työtoimintaa ei pidä tarjota terveille ja työkykyisille ihmisille, mutta kaikkihan eivät tätä tiedä. Varmasti moni jallitettiinkin siihen suuntaan jotta Turun kaupunki tai jonkun päättäjän kaverin firma saa ilmaista työvoimaa.

Ilmainen sämpylä oli ihan ok. Tilaisuuden luonteesta toki sanoo kaiken sen että sitä oli kaupungin puolesta isännöimässä törkymöykky kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt. Turhaa hommaa siis.

Mitään hyötyähän tällaisista ole juuri kenellekään, mutta tilastoja tällaisilla saa siivottua.

TE-toimiston aktivoituna, tarina tiistailta

Lyhyt intro syrjintään ja muuhun: eli ukot, kerrankin turvat kiinni

Tämä ei ole mikään diippi käsittely aiheesta. Monet muut on tehneet sen paremmin. Lukekaa sitä varten vaikka Ruskeita tyttöjä tai Sophie Labellen Assigned Malea. Tai kenen tahansa feministin kirjoituksia, jos kiinnostaa feministiset jutut. Mutta niinkuin näissä asioissa on, on joskus helpompi sanoa että mikä ei ole jotain kuin mikä on.

rockwell.png

 

Twitterissä oli taas vaihteeksi vääntöä siitä että eikö sukupuolinen syrjintä voi kohdistua miehiin ja toinen klassikkoaihe eli eikö rasismi voi kohdistua valkoisiinkin? Lyhyt vastaus on tämä: ei voi. Mene kotiisi ja turpa kiinni, sinä valkoinen cishetmies. Koska jostain kumman syystä ne aina esittää näitä mielipiteitä. Tai sitten niitä esittää Sanna Ukkola.

Hieman pidempi versio on tämä: syrjintä ei ole merkityksellistä ellei sen takana ole rakenteita. Esimerkiksi meidän suomalaisen yhteiskuntamme rakenteet ovat sellaisia, että jos et ole valkoinen, saumat on sen puolella että sinulle ei suositella yliopisto-opintoja vaan ehdotetaan että menepäs opiskelemaan lähihoitajaksi tai bussikuskiksi. Tai jos olet nainen, saat monesti kuulla että olet liikaa äänessä jos ylipäätään avaat suusi. Tai jos olet liikuntarajoitteinen, saat kuulla että olisi parempi että et tulisi johonkin tapahtumaan koska tapahtumapaikka ei ole esteetön ja olisi kovin hankalaa jos tulisit sinne.Nämä on sellaisia asioita jotka haittaavat miljoonien ihmisten elämää pelkästään tässä maassa.

Valkoiseen, varakkaaseen länsimaiseen cishet-mieheen ei kohdistu Suomessa minkäänlaista syrjintää (tai ylipäätään oikeastaan missään). On toki ongelmallisia rakenteita jotka vaikuttaa näihinkin, mutta: niitä rakenteita ylläpitää ne samaiset valkoiset cishetmiehet. Mutta yksikään nainen ei Suomessa voi kohdistaa merkittävää syrjintää näihin. Eikä yksikään ei-valkoinen.

Se että nainen tai muunsukupuolinen sanoo miestä käppäukoksi ei ole syrjintää. Kun rodullistetut järjestävät valkoisilta kielletyn tapahtuman, se ei ole syrjintää ei myöskään ole syrjintää, eikä se että  Syrjinnän määritelmä ei ole se että jollekulle tuli paha mieli tai että ei ole tervetullut jokaiseen tilaan.

Syrjinnän ydin on siinä että se rajoittaa ihmisten elämää, ratkaisuja, mahdollisuuksia ja turvallisuutta. Sen cishet-käppäukon mieleen ei tule koskaan että onko turvallista mennä baarissa kuselle, toisin kuin transihmiselle, jotka joutuu miettimään tätä aivan liian monesti. Eikä se saa myöskään kuulla työhaastattelussa “emme arvanneet että olet… romani.” Ja niin edelleen.

Neuvoni on siis tämä: joskus voi vaan pitää turpansa kiinni ja oikeasti kuunnella marginalisoituja ihmisiä eikä olla aina se tyyppi joka alkaa selittää siitä miten kerran tuli paha mieli. Koska valkoisella cishetmiehellä on aina helpompaa kuin kaikilla muilla.

Lyhyt intro syrjintään ja muuhun: eli ukot, kerrankin turvat kiinni

Kuinka köyhä saa köyhyydestä puhua

Joskus vielä toivoisin että voisin olla kirjoittamatta siitä mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu, mutta no, se vaatisi sitä että olisi useammin rahaa lähteä kotoa tekemään asioita ihmisten parissa. Nyt on tili tyhjä taas kerran ja elämänpiiri kapeutuu sen myötä.

Joten, niinkuin sanoin joskus tuossa torstaina Twitterin puolella näistä Kelan epäonnistumisista, tietävätköhän poliitiikot ja virkamiehet sen miten paljon köyhät ihmiset heitä vihaavat? Etsin hetken aikaa kuvitusta tähän ja löysin lopulta kuvan Kelan pääjohtajasta Elli Aaltosesta aiemmassa virka-asunnossaan.

aaltonen.PNG
Ei se taida tietää köyhyydestä yhtään mitään bront

(lähde)

Se sanoo ihan kaiken. Kelan pääjohtajana nykyään Aaltonen tienaa sen viisitoista donaa kuussa ja taitaa nytkin asua luksustason virka-asunnossa.

Ja joku kehtaa vielä sanoa minulle että “viha on voimakas ja negatiivinen tunne.” Ai jaa? Näinkö? Mitä sitten pitäisi sanoa? Että olen ihan ok sen kanssa että jotkut asuu palatseissa jotka maksetaan yhteiskunnan rahoista ja samalla sanoo että työttömällä ei ole oikeutta toimeentuloon.

Yhteiskunnassamme köyhällä on sellainen positio että häntä ei pitäisi olla olemassa, mutta uusliberaalissa yhteiskunnassamme ei ole täysin hyväksyttävää sanoa sitä ääneen. Hyväosaiset ovat luoneet sellaisen kulttuurin missä köyhälle annetaan tasan kaksi roolia: hän voi olla hyväntekeväisyyden vastaanottaja tai hän voi olla positiivinen individualistinen viesti että köyhyydestä voi nousta kovalla työllä. Muu ei ole sallittua.

Siksi köyhä ei saa olla toimija omassa positiossaan. Köyhä ei saa sanoa että miten tämä yhteiskunta ei kerta kaikkiaan toimi, että yhteiskunta on syvästi epäoikeudenmukainen, ja rikkaudet pitäisi jakaa niin että kaikki hyötyisivät siitä, muutkin kuin Elli Aaltonen jonka Keskustapuolueen jäsenkirja on nostanut yhteiskunnan huipulle. Sillä sen mitä aina kuulee on vihainen ja närkästynyt vastaus MUTTA SINÄHÄN SAAT TUKIA YHTEISKUNNALTA!

Niin saan. En haluaisi yhteiskunnalta tukia, haluan tehdä töitä. Olen kykenevä tekemään töitä, mutta töitä (erityisesti töitä jolla eläisi) ei ole. Ja niinkuin aiemmassa blogauksessani aiheesta totesin, te maksatte niitä tukia köyhille jotta köyhät eivät nousisi vastarintaan.

Ryysyistä rikkauksiin -tarinat ovat taas yhteiskunnan tapa helpottaa omatuntoaan. Että se on köyhien oma vika jos pysyvät köyhinä koska eivät ole tehneet tarpeeksi työtä. Epämiellyttävästi tosin kaikki sosiologit osaavat kertoa siitä miten yhteiskunnallinen luokka vaikuttaa menestykseen ja miten turvaverkkojen puute vaikuttaa menestykseen. Roskaa. Sen voi julkisessa keskustelussa jättää huomiotta koska se kalvaa menestyjien omatuntoa muuten.

Ja jos minä sanon “Tietääkö poliitikot ja virkamiehet yhtään miten paljon heitä vihataan ja täysin oikeutetusti?” niin voisin esittää sille myös jatkokysymyksen: tiedänkö minä miten paljon minua vihataan sen takia etten suostu olemaan hiljaa ja puhun tästä köyhyydestäni väärään sävyyn.

Nimittäin vohoi vittu minä kyllä tiedän. Sitä palautetta sataa jatkuvalla syötöllä sosiaalisessa mediassa, blogikommentteihin ja kaiken maailman fasistien keskustelupalstoille. Toki, tässä kohtaa haluan huomauttaa, vähemmän kuin jos olisin naisoletettu henkilö joka puhuu politiikasta yhtään mitään.

Aina välillä joku myös sanoo että jos puhuisit nätimmin niin joku ehkä kuuntelisi sinua. Minä kokeilin sitä joskus, ja se ei toiminut lainkaan. Sitten on vain se kiltisti alistuva köyhä jota voi valokuvata leipäjonossa ja kauhistella että onpas noilla niin kurjasti asiat. Mutta kuunnella sellaista köyhää? Ei koskaan. Seuraavaksi yleensä tulee vihjailua siitä että et kyllä koskaan pääse töihin jos olet tuollainen. No en ole pääsemässä joka tapauksessa muutenkaan, niin tämä on riski jonka voin ottaa.

Saan myös toisenlaista palautetta nimittäin ihmisiltä jotka on samassa asemassa kuin minä. Ja he sanovat jatka just tota. Ja se on se palaute josta minä välitän.

Kuinka köyhä saa köyhyydestä puhua