Räjähtävä tyhmyys – sissisotafantasiat Suomessa

N.B. Tässä kirjoituksessa vedetään jokseenkin mutkia suoriksi koska kirjoittaja ei ole sotahistorioitsija tai käynyt koskaan Maanpuolustuskorkeakoulua., eikä tarkoitus ole antaa mitään kattavaa kokonaiskuvaa sissisotaan, vaan tarkastella yhtä aspektia turvallisuuspoliittisesta keskustelusta.

Aina välillä sitä näkee väläyteltävän ajatusta siitä miten sissisodankäynti on se keino millä Suomi voi puolustaa itseään, halvemmalla kuin mitä nykyinen doktriini ja puolustusratkaisu tarjoaa. Kaikuja siitä näkyi mm. Johannes Yrttiahon kirjoituksissa hävittäjäostoa vastaan. Ongelma lienee siinä että ajatus on typerä. Tässä pyrin kertomaan miksi.

Ihmisillä tuntuu menevän sekaisin se, mikä on sissitoiminnan ja sissisodankäynnin ero. Sissitoimintaa on Suomessa harjoitettu jo toisessa maailmansodassa eri muodoissa, ja sen jälkeen toimintaa on kehitetty. Tiivistettynä kyse on kevyistä jalkaväkijoukoista, jotka toimivat tiedustelu-, sabotaasi- ja väijytystehtävissä vihollisen selustassa ja vihollisen hyökkäyssuunnan laitamilla. Siinä ei ole mitään sen suurempaa ongelmaa minkään kannalta.

Sissisodankäynti, sellaisena kuin sitä on Suomessa esitetty, on ollut jokseenkin näillä linjoilla: raskaasta kalustosta luovutaan osittain tai kokonaisvaltaisesti, ilmavoimia ei nähdä tarpeelliseksi, kuten ei merivoimiakaan (jotka tosin harvemmin tulevat esiin näissä pohdinnoissa). Sen sijaan panostetaan kouluttamaan hemmetisti kevyttä jalkaväkeä, aseistetaan nämä hampaisiin asti mm. jalkaväkimiinoilla sun muulla ja perustetaan läjittäin paikallisia asevarikkoja mistä yksiköt voivat hankkia aseensa konfliktin syttyessä. Eräs lähtökohta onkin se, ettei edes pyritä estämään hyökkääjää miehittämään maata, vaan taistelu alkaa sitten kun maa on jo miehitetty.

Siihen on syynsä, miksi yksikään teollisuusvaltio ei ole päättänyt luoda tällaista puolustusjärjestelmää itselleen.

Se ei pysty turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan jatkumista. 

Tässä sissisotadoktriinissa luovuttaisiin kokonaan edes toivosta, että mahdollinen konflikti olisi ratkaistava ajallisesti lyhyessä ajassa. Sen sijaan tilalle tulisi mahdollisesti vuosia kestävä sota, jonka tuloksesta ei ole mitään takeita. Ja koko sen ajan, yhteiskunnalliset olot tulisivat rappeutumaan miehityksen alla ja sotatoimien näyttämönä.

Tehokasta sissisodankäyntiä voidaan käydä silloin kun muita realistisia vaihtoehtoja ei ole. Esimerkkinä voidaan nostaa esille vaikka Hizbollah Libanonissa, joka vuonna 2006 käytännössä torjui Israelin hyökkäysyrityksen sissisodankäynnin keinoin. Huomattava on kuitenkin se että Hizbollah ei voinut mitenkään estää esim. Israelin ilmavoimien toimintaa siviilikohteita vastaan, joten siviiliväestön kärsimykset olivat huomattavat ja paljon raskaammat kuin Hizbollahin sissijoukkojen.

Miksi sitten sissisodankäyntiä ehdotellaan satunnaisesti niin oikealta kuin vasemmaltakin vaihtoehdoksi nykyiselle puolustusdoktriinille ja Puolustusvoimille? Osittain kyse on sissisodan romantisoinnista, niin vasemmalla kuin oikeallakin, osittain kyse vastarannankiiskeydestä missä voi asemoida itsensä niin että on ainoa joka tietää mikä oikeasti toimii. On huomattava se että Puolustusvoimissa ammatikseen toimivat harvemmin kannattavat sissisodankäyntiä maanpuolustuksen kulmakivenä, ei siksi että pelkäisivät työpaikkojensa puolesta, vaan siksi että ajatuksessa ei ole kerta kaikkiaan mitään erityisen positiivista. Monilta osin se johtaa huonompaan tilanteeseen kuin nykyinen järjestelmä, jossa konventionaalista sotaa voidaan käydä rajallinen aika.

Lisäksi yleensä sissisodankäynnin kannattajat tuntuvat olevan ihmisiä joita ei kiinnosta minkäänlainen ajattelu siitä, millainen vastuu puolustusjärjestelmän muutoksiin liittyy.

Muuttunut geopoliittinen ja reaalipoliittinen tilanne menee myös sissisotaintoilijoilta ohi. Suomi ei tunnu olevan Venäjälle sellainen alue, jonka Venäjä haluaisi oman valtansa alle, kuten Baltia tai Krim, vaan enemmän sellainen alue, joka mahdollisessa konfliktissa voi potentiaalisesti olla kauttakulkualue. Silloin ei Venäjän tarvitsisi lähtökohtaisestikaan vallata juuri mitään muuta kuin muutamat Etelä- ja Länsi-Suomen asutuskeskukset satamineen ja lentokenttineen.

Sellaisessa tilanteessa voi sitten miettiä, että mitä se metsien sankka sissijoukko tekisi, kun vastustajaa ei ole lähelläkään ja Etelä-Suomi on helposti hallittavissa ilmasta käsin.

Summa summarum: sissisotafantasiat on kertakaikkisen typeriä.

 

 

 

 

 

Advertisements
Räjähtävä tyhmyys – sissisotafantasiat Suomessa

Missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Seikkailuja yksityistetyn byrokratian parissa tänään, mutta niistä ehkä toiste. Sen sijaan haluan kysyä hyvin yksinkertaisen kysymyksen: missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Me kuulemme näitä juttuja uudestaan ja uudestaan, siitä miten viranomaiset toimii todennäköisesti lainvastaisesti tehdessään palautuspäätöksiä, ja miten poliisi säännönmukaisesti rikkoo palautuskieltoja siitä huolimatta että myös yksittäinen virkamies on velvollinen noudattamaan niitä.

Tai se että Kela on tulkinnut lakia lainvastaisesti ja vetoaa siihen että tämä on käytäntö.

Monien vastaus on aina että nämä asiat pitää korjata. Mutta niitä ei korjata koskaan, koska poliitikkojen intresseissä ei ole tehdä niin. Vuodesta toiseen jatkuu sama meininki missä ihmisten perusoikeuksia rikotaan ja joltakulta saattaa mennä henki, toiselta asunto alta.

Joten missä vaiheessa saa sanoa nyt riitti, en luota enää koskaan? Vaikuttaa kovin ilmiselvältä se että vasemmistopoliitikkojen hokemia parannuksia ja korjauksia ei tulla koskaan tekemään, joten olisiko parempi tehdä lopultakin jotain muuta.

Se oli se kysymys.

 

 

 

 

 

 

 

Missä vaiheessa pitää menettää luottamus?

Poltetun gorillan taktiikka ja Iltalehti ja LI ANDERSSON MAKSA GORILLAVELKAS

Anarkistina minua toki miellyttää aina anarkismista uutisointi vaikka se olisi miten negatiivista. Nyt meitä anarkisteja syytetään Viikin kampuksen gorillapatsaan polttamisesta.

hai hai.PNG
ok

Ja miltä pohjalta? No tuota öö. Takku.netin foorumilla on aiheesta yksi postaus, jonka on allekirjoittanut “Helsingin anarkistinen iskuryhmä.” Minä en muuten yleensä lue Takku.netisä koska saitti varastaa sisältöä.

hai

That’s it. Mitään “Helsingin anarkistista iskuryhmää” ei ole edes olemassa, parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Foorumille voi kirjoittaa kuka tahansa, millä nimimerkillä tahansa ja kirjoittaa käytännössä mitä tahansa.

Vinkkinä: oikeissa tiedotteissa on yleensä korroboroivaa tietoa. Esimerkiksi jos on poltettu autoja jossain, tiedotteessa on monesti maininta jostain sellaisesta mitä julkisuudessa tekotavasta ei ole ollut tiedossa, kuten vaikkapa tarkasta sytyttämiskeinosta. Tuossa ei ole mitään sellaista.

En nyt väitä että esim. toimittajat kuin Janne Zareff, joka tällä on jo ehtinyt Twitterissä mouhota, tai tämän kirjoittanut Henna Korkala ovat lähdekritiikittömiä tolloja, mutta kyllähän he ovat.

Loppukevennys: ilmeisesti tämän Twitter-käyttäjän mielestä Li Andersson on syyllinen. Kehotamme Li Anderssonia irtisanoutumaan gorillavelan tekemisestä.

li hai.PNG

 

Poltetun gorillan taktiikka ja Iltalehti ja LI ANDERSSON MAKSA GORILLAVELKAS

Katse menneisyyteen

Näin tuossa pari päivää sitten tämän kuvan Twitterissä ja aloinpa päivän päätteeksi kelailla sitä.

unfuck.jpg

Koska muistan ajan jostain melkein 30 vuoden takaa kun asiat oli tosin. Joskus silloin olin lapsi, joka rakasti kissaansa ja aurinkoisia päiviä mansikkamaalla. Muistan auringon lämmön ja maaseudun vehreyden ja vanhan omenatarhan, joka oli kasvanut umpeen. Halusin ehkä olla biologi koska pidin eläimistä ja kasveista.

En erityisemmin halua muistella sitä aikaa, koska sen ajan toiveikkuus ja ajatukset tulevaisuudesta olivat harhaa. Sinne ei voi palata. Vuosien myötä kaikki toivo siitä on pikkuhiljaa mennyt pois, ja sitten on paikassa, missä toteaa että on vain kertakaikkisen liian myöhäistä mikään ajatus siitä että voisi unfuckata itsensä, koska ei ole mitään unfuckattavaakaan. On vain pitkä sarja pieniä pettymyksiä ja isompia, jotka eivät koskaan korjaannu. Parempaan menneisyyteen ei halua katsoa, koska näkee sen miten tulevaisuutta ei ole.

Elämässä on hyviäkin asioita, toki, mutta tuntuu siltä ettei ne koskaan kompensoi sitä jatkuvaa köyhyyttä, mistä olen niin monta kertaa jo aiemmin kirjoittanut, koska joskus sitä haluaisi edes ne tavanomaiset asiat mistä kai ihmiset haaveilee: oma asunto, matkustaminen, hyvää ruokaa ja sen sellaista. Se on tragediaksi niin banaali, ettei sitä edes kukaan kehtaa tragediaksi kutsua. Se on musertavaa arkea, missä päivä toisensa jälkeen yrittää nousta siitä kuopasta, mihin on vajonnut vaikka tietää ettei se koskaan onnistu.

Hetkittäin voi teeskennellä, että voisi saada sen työn mihin haki, tai että voisi jotenkin kikkailla itsensä takaisin opiskelemaan että saisi viimein tutkinnon valmiiksi, mutta eihän se koskaan niin mene. Jokainen työhakemus on yhtä turhanpäiväinen, kun tietää että ilman tutkintoa hakemukset menee roskiin joka paikassa. Eikä sekään auta, että tietää että tässä maassa on satojatuhansia samassa tilanteessa, kilpailemassa niistä vähistä työpaikoista mitä on. Mutta siitä olen kirjoittanut jo monesti.

Joskus melkein neljä vuotta sitten päätin etten olisi näistä asioista enää hiljaa. Siinä vaiheessa jo olin oppinut sen että erittäin moni kanssaihminen suhtautuu huono-osaisempiin halveksunnalla ja pilkalla, enkä tänäänkään ole saanut siihen pettyä. Sitä voi sanoa että meillä olisi velvoite olla kiltimpiä toisiamme kohtaan mutta se ei kyllä toteudu. Miten olla kiltti ja huomaavainen sellaisessa maailmassa, missä hyväosaiset sylkevät päällesi?

Ehkä olisi kaikin puolin ollut parempi, että se pieni poika joka joskus olin, olisi kuollut sinne mansikkamaalle kesken kaiken onnellisuuden, toiveikkaana, ettei olisi koskaan tarvinnut elää näin. Sen sijaan elän, ja se elämä on tehnyt minusta vihaisen ja luontaantyöntävän.

Mitään muuta tapaa olla olemassa ei ole.

 

 

 

Katse menneisyyteen

Nuoren intellektuellin miehen muotokuva

pirates of penzance.jpg
Jos gettaat vitsin niin tykkään susta

Olisinpa fiksu ja filmaattinen ja älykäs.

Voisin osallistua keskusteluun vaikkapa helsinkiläisen yökerhon syrjivistä käytännöistä. Voisin kertoa kaiken siitä miten on täysin hyväksyttävää olla päästämättä rodullistettuja yökerhoon, koska ravintola saa valita asiakkaansa* ja lisäksi on sellainen laki että pitää olla hyväksytty henkilöllisyystodistus jotta voi todistaa ikänsä** ja kaikkien on pakko todistaa ikänsä kuitenkin.***

Voisin, kuin tuulenvire avoimesta ikkunasta pyyhältää paikalle kertomaan naiselle jota häiritsee se miten tuntemattomat kommentoi kadulla hänen ulkonäköään, että itse asiassa on kyse kohteliaisuudesta. Eikä pidä olettaa että olisin kusimursu siksi että olen tätä mieltä: ettehän te edes oikeasti tunne minua.****

Voisin kertoa kaikille jotka vastustavat rasismia että oikeasti se että rasismiin reagoidaan saa rasistit voittamaan. Itsehän voin samaan aikaan sanoa etten ole rasisti mutta kannatan Trumpia koska Trump suututtaa marginalisoituja. Koska siis tämähän on rationaalista.

Oi, olisin niin kovin rationaalinen ja neutraali ettei minulle löytyisi vertaistani. Olisin niin rationaalinen etten näe että kun ihmiset rasistisissa internetympyröissä iloitsevat eilisestä liikennekuolemasta että kyseessä saattaisi olla jonkinlaiset rasistiset motivaatiota koska ettehän te voi toteen näyttää ihmisten rasistisia motivaatioita tästä. 

Laskeutuisinpa taivaalta enkelin lailla ja avaisin sen sinetin, jonka takaa paljastuu suuri ITSE ASIASSA -banneri ja kaikki minua vähäisemmät naiset ja rodullistetut ja sukupuolivähemmistöt ja seksuaalivähemmistöt ja ja kaikki jotka eivät ole minä, olisivat ihmeissään siitä miten suuri nero minä olen.

Ja sitten minä ihmettelisin kovin närkästyneenä miten nuo kaikki käskivät minua suksimaan helvettiin tyhmine juttuineni.

 

* ei saa

** ei ole

*** ei

**** ok tää tyyppi oli varmaan nelikymppinen mutta who gives a shit

Nuoren intellektuellin miehen muotokuva

Tarkempi analyysi: poliisin kelvottomuus Suomessa

Tähän meni hetki, koska piti käyttää jonkin verran aikaa ja vaivaa jotta saisin lähteet kohdalleen. TW: poliisiväkivalta, seksuaalinen ahdistelu, seksuaalirikokset

sikapoliisi.jpg
Harvoinpa tämä kuva on näin osuva.

Poliisin avoin rasismi on tästä päivästä lähtien täysin selvä asia jokaiselle joka jaksoi seurata mediaa edes vähän. Mutta poliisin ongelmat on laajempia kuin se, mitä tänään on paljastunut.

Tässä kirjoituksessa joudun osittain luottamaan itse hankkimaani tietoon ja ikävä kyllä kaksinkeskeisille keskusteluille tai muinaisille jutuille on hankalampi löytää tähän linkattavaa lähdettä. Joten joudutte luottamaan minun henkilökohtaiseen integriteettiini, joka on kuitenkin kertaluokkaa kovempi kuin Suomen poliisilla on.

Ongelmat on paitsi ideologisia, myös rakenteellisia. Alkaen siitä että aina viime vuosiin asti poliisilta on vaadittu tiettyjä asioita kuten pidemmän muotoista asepalvelusta, tiettyä fyysistä suorituskykyä ja tiettyä psykologista profiilia, on muokannut poliisivoimien kokoonpanoa selkeän laitaoikeistolaiseen suuntaan jatkuvasti, koska esim. pasifisteilla jotka ovat kieltäytyneet aseellisesta palveluksesta ei ole ollut mahdollista päästä poliisin töihin.

Lisäksi pitää muistaa se että useimpiin poliisin virkoihin on ollut pääsy ainoastaan Poliisikoulun/Polamkin kautta. Vieläkin on hyvin vaikea päästä niihin virkoihin, joihin poliisitutkinnon voi korvata korkeakoulututkinnolla.

Polamkin rooli (kuulemani mukaan) on hyvin merkittävä koska koulussa on tapana opettaa että Oikeaa Poliisityötä on nimenomaan järjestyspoliisin työ, jossa korostuu huomattavasti enemmän maskuliinisuus ja voimankäyttö kuin muissa poliisin tehtävissä. Polamkissakaan ei kovin hyvää ilmapiiriä tarjota opiskelijalle, joka ei ole vähintäänkin jossain määrin oikeistolainen.

Poliisin tehtävät voidaan jakaa karkeasti kahteen eri toimintoon: yleisen järjestyksen ylläpitoon ja rikostutkintaan. Koska Polamkissa rikostutkintaa ei erityisemmin arvosteta, siitä on seurannut se että sitä ei myöskään poliisiorganisaatiossa arvosteta (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta), ja kaikkein vähiten arvostetaan päivittäistutkintaa, eli juuri niitä poliiseja joiden pitäisi tutkia niitä tavanomaisempia rikoksia.

Lopputulos on se, että jos poliisin selvitystilastoista raakataan pois ilmiselvät tapaukset joissa rikostutkintaa ei tapahdu kuin ainoastaan teknisessä mielessä, tilastot alkavat näyttää helvetin rumalta.  Tätä ei voi painottaa liikaa: poliisi on kertakaikkisen avuton ratkaisemaan rikoksia, jos tekijä on onnistunut välttämään välittömän kiinnijäämisen.

Hyvä esimerkki tästä on tunnettu Ulvilan tapaus, jota en osaa tai edes halua tiivistää mitenkään muuten, kuin että paikallinen rikospoliisi ensin päätti että kyseessä on jonkinlainen teleporttaava puukotteleva Mustanaamio, sotki koko rikostutkinnan suvereenisti (mm. samantien kiinniottaen satunnaisen romanimiehen koska tämä oli romani) ja sitten päättäenkin että tekijä olikin Anneli Auer. And the rest is history, ja koko murhajuttu ei tule selviämään koskaan. Oikeudenkäynneissä käytettiin mm. asiantuntijana Keijo Ahorintaa, joka on kunnostautunut keksimällä omasta päästään suomalaisen saatananpalvontailmiön, ja se ei kerta kaikkiaan vaan ole todellista, niinkuin aihetta tutkinut Titus Hjelm sanoi. Pyyjääpää vaan sinne kotikatsomoihinkin.

Hirveä tekstiseinä. Kevennän kuvalla.

tonnin seteli.jpg
Anarkisti kuulee tavikselta että poliisi on rasistinen.

 

Samalla tavalla tapaus Aarnio antaa syytä epäillä että korruptio ja rahanteko on levinnyt laajemmallekin Suomen poliisissa, vaikka tähän mennessä Aarnio on käytännössä ainoa syytetty laajamittaisesta huumekaupasta ja järjestäytyneen rikollisuuden kanssa vehkeilystä. Uskotteko te ettei kukaan Helsingin poliisissa tiennyt mitä Aarnio puuhaili?

Erityisesti kun ottaa huomioon ns. Semin tapauksen, joka on pääosin jäänyt hämärän peittoon sen vuoksi että tutkinnat eivät johtaneet pääosin mihinkään, koska poliisi ei halunnut totuuden tulevan ilmi.

Takaisin siihen rasismin teemaan, ja Helsingin poliisin ilmiselvään sympatiaan Suomi Ensin -liikettä kohtaan, josta olen jonkin verran blogannut täällä aiemmin. Ja tietenkin tämänpäiväinen blogaukseni koski samaa aihepiiriä. On siis aika ryhtyä kysymään, että toimiko poliisi oikein itsenäisyyspäivänä 2015, suojellessaan äärioikeistolaisia marssijoita. Satuin itse juuri silloin olemaan töissä erään poliisiopiskelijan kanssa joka kertoi kirkkain silmin että kyseessä ei voi olla äärioikeistolainen marssi koska hänen tuntemiaan poliiseja marssii siellä myös. Mitenköhän on?

Ja tietenkin on myös se että poliisin käyttämä väkivalta ja mielivalta vasemmistolaisia ja anarkisteja kohtaan on täysin ilmiselvää, kun katsoo miten silkkihansikkain ohikulkijoita pahoinpiteleviä Suomi Ensin -mielenosoittajia kohdellaan, kun samaan aikaan liian kova musiikin soitto Dallapénpuistossa johtaa etälamauttimen ja pippurisumutteen käyttöön. Kansallinen Vastarintaliikekin saa jatkaa toimintaansa, vaikka potkivat Jimi Karttusen hengiltä syksyllä 2016. Toimenpiteitä äärioikeistoa vastaan luvattiin, mutta mitään ei ilmaantunut.

Ja juuri tänään viimeksi oli lehtijuttu siitä miten huonolaatuista ja epäinhimillistä  (tw: seksuaalirikokset) kohtelua seksuaalirikoksen rikosuhri saa. Ironisesti lehtijutussa on silti liitteenä poliisin ohjeet miten toimia, siitä huolimatta että jokainen rikosuhri tietää että poliisilta ei juuri apua saa, ellei käy hirvittävän hyvä tuuri.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, putkakuolemat (tw: tekstissä mainitaan seksuaalirikokset). Senkin ohuen materiaalin perusteella mitä Suomessa niistä on kerätty, on havaittavissa se että poliisi laiminlyö velvollisuutensa kiinniotettuja kohtaan. Tietenkin aktivistipuolella tiedetään myös se että mielenosoituksissa kiinniotettuja naisoletettuja riisutetaan turhaan ja kouritaan putkatiloissa, mutta eipä näistä ole tutkimuksia tehty.

Iso-Britanniassa tapahtuu muuten väkilukuerosta huolimatta suurinpiirtein saman verran putka- ja vankilakuolemia kuin Suomessa. Miksi tämä radikaali ero vaikka britit nyt ovat vähintäänkin yhtä kovaa bönthön tiputuskansaa kuin suomalaisetkin?

Siellä nämä kuolintapaukset tutkii itsenäinen tutkintaelin, ei poliisi itse. IPCC itse asiassa tutkii jokaisen voimakäyttötilanteen. Ja kiistämättä sillä on vaikutusta, koska Suomessa poliisi on niin huono tutkimaan omia rikoksiaan, että valtakunnansyyttäjäkin on herännyt siihen.

Loppukaneetti. Joku sanoo kuitenkin aina kaikki nämä faktat ja näkemykset kuultuaan, että no mutta Suomessa kuitenkin ihmiset luottaa poliisiin. Mutta miten on? Ainoastaan jos kysytään Valittujen palojen tilaajakunnalta. Minä en ottaisi tuollaisia Saddamin vaalimenestyksen kaltaisia kannatuslukuja kovin tosissaan. Paska organisaatio joka ei tee juuri mitään paitsi sitä mitä haluaa.

 

Tarkempi analyysi: poliisin kelvottomuus Suomessa

TE-toimiston aktivoituna, tarina tiistailta

Sain kutsun josta en voi kieltäytyä, eli piti mennä tällaiseen tapahtumaan tai muuten ei tule rahaa enää. Ovella ohjeistettiin että pitää buukata itselleen vähintään yksi haastattelu taihi vastaava jonkun palveluntarjoajan luona ennenkuin saa käydä uusimassa työnhakunsa. Tämän myös tein, ja koko homma oli nopeasti ohi omalta osaltani

Itselläni ei ollut ongelmaa tämän kanssa, toisin kuin asian toisin kokeneella joka kirjoitti siitä Reddittiin, koska tiesin lähtökohtaisesti että millaista hakisin tuolta ja mitä takuulla en. Minua ei olennaisesti haittaisi esimerkiksi opiskella jotain taloushallinnon juttuja tässä odotellessani että saisi jotain töitä (haha like that’s gonna happen) ja jos sen saa TE-toimiston kautta niin eiköhän se olisi ihan hyvä.

Ongelma: täällä oli muiden palveluntarjoajien joukossa myös kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavia, mikä nyt on ihan puhdasta kusetusta, koska tarkoitushan on saada huijattua ihmisiä tekemään ilmaista työtä yrityksille ja kunnille sitä kautta. Itse olin lukenut Saku Timoseni joten tiesin että tämähän on asianlaita. Lähtökohtaisesti kuntouttavaa työtoimintaa ei pidä tarjota terveille ja työkykyisille ihmisille, mutta kaikkihan eivät tätä tiedä. Varmasti moni jallitettiinkin siihen suuntaan jotta Turun kaupunki tai jonkun päättäjän kaverin firma saa ilmaista työvoimaa.

Ilmainen sämpylä oli ihan ok. Tilaisuuden luonteesta toki sanoo kaiken sen että sitä oli kaupungin puolesta isännöimässä törkymöykky kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt. Turhaa hommaa siis.

Mitään hyötyähän tällaisista ole juuri kenellekään, mutta tilastoja tällaisilla saa siivottua.

TE-toimiston aktivoituna, tarina tiistailta