Kevyt tutustumiskierros äärioikeiston retoriikkaan

Viikonloppuna Pohjoismainen Vastarintaliike osoitti mieltä Tampereella ja Hesarin Tommi Nieminen (kerrankin pääsee kehumaan Hesaria, my god) kirjoitti hyvän jutun Juha Kärkkäisen natsihommista, ja koska internet on taas täynnä savuverhoja puhaltelevia natseja ja tarkoituksellisesti tai tahallaan natsien retoriikkaan sotkeutuvia, ajattelin kirjoittaa siitä hieman.

Huomio: tämän on ilmaissut elegantimmin videomuodossa youtube-henkilö ContraPoints, joten jos on vaikka laiska ja osaa englantia, voi katsoa tämän. Luonnollisesti minä keskityn Suomen spesifisiin juttuihin ja noin poispäin tässä, mutta äärioikeisto on äärioikeistoa, riippumatta siitä missä maassa ollaan.

Toinen huomio: “natsi”-termiä käytetään tässä kansantajuisesti ja se kattaa myös fasismin koska en minä nyt ala tehdä tarkkaa lajimääritystä jostain Laura Huhtasaaresta tai Marco de Witistä.

Natsi ei yleensä sano olevansa natsi

krustitintti.PNG

Tämän pitäisi olla aika itsestäänselvää sinänsä, mutta se ei ole, koska yleisesti ottaen ihmiset poliittisessa sfäärissä osaavat jotenkuten määritellä omat ideologiansa eivätkä yleisesti ottaen valehtele niistä. Noin niinkuin keskimäärin ihmiset ei kauheasti arvosta avointa natsismia, joten natsien pitää yleisesti kieltää olevansa natseja tai olla myöntämättä sitä. Poikkeuksia toki löytyy, niinkuin Pohjoismainen vastarintaliike joka on avoimesti kansallissosialistinen.

Huolimatta siitä että Olli Immonen osallistuu natsijärjestön tapahtumiin, kaveeraa uusnatsien kanssa ja yleisesti ottaen kirjoittelee kaikenlaista fasisminruskeaa, Immonen kovasti kieltää olevansa minkäänlainen uusnatsi. Herää tietty kysymys että miksi sitä pitäisi uskoa, ja kuka sitä uskoo, mutta ratkaisu on olla miettimättä liikaa sitä mitä ihminen itsestään sanoo.

Natsit osaavat keksiä kiertoilmaisuja 

Nämä termit muuten saattavat vanhentua tämän blogitekstin kirjoittamisen aikana jo, joten yritän kirjoittaa nopeammin.

Liittyen siihen ettei natsit myönnä yleensä olevan natseja, natsipiireissä kehitetään säännöllisesti sille kiertoilmaisuja. Suomen oloissa monet näistä termeistä liittyy nimenomaan maahanmuuttoon ja sen sellaiseen, mutta muitakin on.

Keskeisimmät termit mitä Suomessa on käytetty ovat “kansallismielinen” ja “maahanmuuttokriittinen.” Ja muistin juuri että olen aiemmin kirjoittanut näistä erillisen tekstin, joka löytyy täältä. Summataanko kuitenkin että “kansallismielinen” tarkoittaa jonkinlaista natsi-ideologiaa, kuten Suomen Sisun tapauksessa ja “maahanmuuttokriittinen” tarkoittaa ideologista rasismia. Ongelma näissä on että tällaiset termit ovat lehdistön heikkohermoisille näppäriä, koska Suomessa syystä tai toisesta toimittajat liian usein arkailee sen kanssa, että voiko esim Vastarintaliikettä kutsua natsijärjestöksi, siitä huolimatta että liike itse sanoo olevansa kansallissosialistinen.

Sitten on sellaisia termejä kuin “islamisaation vastustaja”, joka meinaa myös ideologista rasistia ja “antiglobalisti” joka meinaa ideologista antisemitismiä. Tässä kohtaa on ehkä hyvä mainita siitä että kun natsit puhuu islamista, se on näppärä keino väistää rasismisyytökset koska voi hokea islam ei ole rotu joten islamin vastustaminen ei voi olla rasismia. Tosin tässä riittää se jos katselee että mistä puhutaan: jostain kumman syystä islamin vastustajat jauhavat loputtomasti Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta, harvemmin esim. Aasian maista tai Suomen tataarivähemmistöstä. Tietty myös kaikki propagandan kuvakieli pohjaa nimenomaan tähän.

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli

Pedanttius

Pedanttius keskusteluissa on hyvin toimiva strategia, koska vaikka se on helppo tunnistaa, niin siihen on monesti vaikea olla reagoimatta. Monillehan on tuttu (ainakin jos tätä natsiskeidaa on seurannut kymmenen vuotta niinkuin minä) sellainen ihmisen muotoinen sienirihmasto, joka tulee joka ainoaan somekeskusteluun vänkäämään siitä että mitä rasismi itse asiassa on, ja juurikin usein viitaten tähän islam ei ole rotu -settiin. Mutta hei jos natsit käyttää islamia nimenomaan rodullistaen itse sen, niin tuota, miksi me käydään tätä keskustelua?

Sitten on tämä mihin törmäsin viimeksi tänä viikonloppuna somessa tuon Tampereen natsimielenosoituksen jälkeen eli “natseja oli viimeksi 1930-luvulla” tai “natseja ei ole ollut vuoden 1945 jälkeen.” Pedantti argumentti joka pohjaa siihen että NSDAP lakkautettiin lokakuussa 1945. Toki niinkuin yhtään älyllisesti rehellinen tajuaa että natsismi on ideologia, eikä pelkästään puolue.

Ja NSDAP sai jo 1940-luvun loppupuolella ensimmäiset jatkajat.

“Sinä olet seuraava!” ja “Ajojahti!”-tyyppiset argumentit

Viime aikoina natsit somessa ovat hokeneet paljon maalittamisesta. Sekä minä että Salla Vuorikoski olemme kirjoittaneet aiheesta enemmän toisaalla, mutta basically, sanarosvouden lisäksi kyse on tästä: äärioikeisto haluaa teeskennellä, että jos heitä sanotaan rasisteiksi tai natseiksi, juuri sinä olet seuraavana listalla ja juuri sinut leimataan rasistiksi ihan just.

En väittäisi etteikö rasismi sinänsä ole vaikea aihe (siinä mielessä että valtaväestö ei halua miettiä että onko rasistinen), koska yhteiskuntamme ylipäätään on rasistinen (katsokaa vaikka miten Suomessa on kohdeltu saamelaisia ja romaneita ja kohdellaan yhä) ja liberaali rasismi, missä saa olla rasisti kunhan ei ilmaise itseään karkeasti, on vallitseva ideologia. Se ei kuitenkaan merkitse sitä että joku ei voisi olla ihan oikeasti rasistinen tai jopa kannattaa rasistista ideologiaa.

Maalittamisesta keskustelu tuon Kärkkäisen kontekstissa on merkityksellistä juuri siksi että se vie huomion pois Kärkkäisestä itsestään. Silloin me keskustelemme jostain muusta eikä siitä mitä Kärkkäinen on tehnyt ja mitä aatetta hän kannattaa.

Toinen hyvä esimerkki tästä on Terhi Kiemunki joka kirjoitteli rasistista törkyä Facebookissa viime vuonna ja päätyi julkisuuteen siitä.

Miten Tampereen Perussuomalaiset siihen reagoi?

kiemunki.PNG
Lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016040921389621_uu.shtml

No mites?

kiemunki2.PNG

Ei juma tää näyttää ihan siltä että Kiemunki olisi taas ollut natsimiekkarissa??? Juurikin siinä Tampereen natsimiekkarissa 21.10.2017. Kyllä tästä jotenkin saa sen kuvan että Kiemunki saattaa olla natsismin kannattaja.

Läpällä ja kännissä

Tästä ei varmaan tarvitse mitään esimerkkejä, toivottavasti. Saatte kuitenkin yhden. Hetero Priden järjestänyt persu, Jani Viinikainen, jäi ns rysän päältä kiinni lapa ojossa ja Hitler-naamari päässä Hetero Priden jälkimainingeissa. Viinikaisen selitys: se oli vitsi.

Tietty jos siinä samassa kuvassa on Seppo Lehto ja joku satunnainen skinhead-kuteisiin pukeutunut jannu niin voi miettiä että miten paljon tässä on vitsiä mukana.

On aina täysin mahdollista, että se joka sanoo tekevänsä Hitler-tervehdyksiä vitsinä on ihan oikeasti natsi.

“Kyllä äärivasemmistokin!”

Natsit noin lähtökohtaisesti on väkivaltainen liike, ja Kyllä Jämpti On Näin. Ongelmana vain on se että tässä natsit haluaa tehdä jonkinlaisen vertauksen asioiden välillä jotka eivät ole verrattavissa.

Pohjoismainen Vastarintaliike on Ruotsissa syyllistynyt ainakin yhteen murhaan, Suomessa taas Vastarintaliike on pahoinpidellyt ihmisiä ja tehnyt kaasuiskun Helsinki Prideen. Lisäksi äärioikeistolaiset ovat yrittäneet polttaa vastaanottokeskuksia ja pahoinpidelleet ihmisiä mm. Suomi Ensin -liikkeen tapahtumissa.

Tämä tulee hyvin selväksi jos vertailee vaikkapa sisäministeriön omasta ekstremismikatsauksesta  vuodelta 2015 rikosten laatua. Suurin osa siitä, mikä on laskettu äärivasemmiston rikoksiksi, on virkavallan vastustamista. Ainoastaan kolme kuudestatoista on väkivaltarikoksia.

Äärioikeiston saldo taas on hyvin paljon enemmän väkivaltarikospainotteinen. Liikkeillä on eroa.

rikos.PNG

“Mutta sanam vapaus!”

Tämä on taas tosi relevantti, koska 21.10.2017 järjestetty natsien mielenosoitus oli Sananvapauden puolesta -mielenosoitus. Jostain syystä tämä on todella hankala monille käsitellä, koska liberaali sananvapausideologia on melkoisen inkoherentti ja siksi kaikilla ei ole työkaluja sen purkamiseen, vaikka kyseessä olisi joku Suomi Ensin -mielenosoitus jossa huudetaan PA-kamoihin siitä miten poliitikkoja pitäisi ampua, tai sakeutensa takia kenkää saanut turvafirmapomo.

Kannattaa muistaa tämä: natsit eivä tosiaan oikeasti kannata sananvapautta. Se näkyy siinä miten toimittajia yritetään hiljentää ja vastustajia pelotella (SV: r/iskaus, väkivalta, misogynia, rasismi). Natseille sananvapaus on lähinnä keppihevonen, jota voi käyttää argumenttina. MV-lehti ja sen pyörittäjä Ilja Janitskin on menossa oikeuteen erinäisistä syytteistä (kunhan ukko saadaan ulos Andorrasta) ja MV-lehden natsikannattajat vetoaa sananvapauteen.

Syytteet? Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, törkeä kunnianloukkaus, tekijänoikeusrikos, salassapitorikos ja rahankeräysrikos. Vaikka olisikin sananvapausaktivisti ja tyhmä kuin saapas, pitäisi ehkä tajuta että näissä syytteissä on kyse myös jostain muusta toiminnasta kuin siitä että on ilmaissut mielipidettään.

Loppujen lopuksi

Mihin natsit näillä retorisilla keinoilla sitten tähtäävät? Siihen, että heidän ideologiansa saa tangentiaalisia kannattajia, niinkuin esim. hönteimmät sananvapausaktivistit, ihmiset jotka luulevat oikeasti kritisoivansa maahanmuuttoa ilman rasismia, liberaalit jotka kokevat rasismileimaamisen ikäväksi ja niin edespäin.

Kuten ContraPoints sanoo, liberaalioikeistolaisilla ja oikeistokonservatiiveilla ei yleensä ole työkaluja havaita tätä retoriikkaa tai nähdä sen tarkoitusta, vaikka se on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.

Keskustelut tästä pitäisikin käydä niin ettei natseja oteta siihen keskusteluun mukaan. Jos joku ilmiselvästi julkisuudessa valehtelee, kuten Olli Immonen, pitäisi kyetä toteamaan että tässä nyt Olli valehtelee, eikä sortua siihen että uskotaan ilmiselvästi valehtelevaa toistaitoista teollisuusvartijaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements
Kevyt tutustumiskierros äärioikeiston retoriikkaan

Valeuutiset, infosota ja demokratian alennustila

Mitä se oikein tarkoittaa, että Venäjän massiivinen innovaatio “kerrotaan sosiaalisessa mediassa asioita jotka ei ole totta” on nyt uusi mörkö, joka uhkaa länsimaista demokratiaa?

Jos on seurannut esim. MH17-lennon alasampumista seurannutta keskustelua, käy nopeasti ilmi se että Venäjän propagandasota on luonteeltaan melkomoisen karkeaa. Siitä huolimatta, jotkut siihen päätyvät uskomaan. Ja jotkut eivät usko eivätkä välitä joka tapauksessa siitä että Venäjä ampui siviilikoneen alas. Suomessakin MV-lehden Venäjä-mielinen (ja kenties Venäjän rahoittama) propaganda uppoaa moniin.

Rysky Riiheläinen toteaakin näin:

” Tavoitteena ei ole niinkään muuttaa mielipiteitä, vaan luoda epäluottamusta ja hämmennystä. Tässä työssä MV-lehti verkostoineen on tehnyt hyvää työtä suomalaisten keskuudessa.

Miksi nämä asiat ovat niin vaikeita käsitellä sitten, jos propaganda on karkeaa ja joku lieksalainen ukko joka karkasi poliisia Andorraan pystyy pistämään koko mediakentän varpailleen itse keksityillä natsiuutisilla? Miksi kelvottomalla propagandalla on niin helppoa luoda epäluottamusta ja hämmennystä?

Jos puhutaan suomalaisesta kontekstista, ongelma lienee siinä miten ihmisten usko politiikkaan ja päättäjiin ylipäätään on rapautunut. Voidaan puhua siitä miten Juha Sipilän rosvoparonin elkeet on syöneet pohjaa ajatuksesta, että tavallisella kansalaisella olisi ylipäätään vaikutusmahdollisuuksia politiikassa. Vasemmistossa monesti halutaan puhua kansalaisyhteiskunnasta, mutta todellisuudessa päättäjät eivät halua kansalaisten olevan aktiivisia. Häkkäsen kommentit tuossa artikkelissa kertovat paljon.

Olen kuullut huolestuttavia puheenvuoroja ihan poliitikkotasolta, että lainsäädäntöä ei tarvitsisi noudattaa, jos se ei ihan omaan moraaliin tai oikeustajuun osu ja uppoa. Jos me ollaan päätetty yhdessä tässä maassa, että perustuslain mukaisesti kansan valitsemat edustajat säätävät lait, niitä täytyy jokaisen noudattaa.

–Muutokset täytyy tehdä demokraattisesti vaalien kautta, ei anarkian kautta. Tässä mielessä oikeusministerinä pikkuisen kannan huolta siitä, että julkisessa keskustelussa on nostettu aika paljon esiin tällaista kansalaistottelemattomuutta.

Näin poliitikko haluaa redusoida kansalaisen poliittisen toiminnan sellaiseksi, että kansalaisella ei ole muuta asemaa kuin käydä äänestämässä. Ja kyllähän me kaikki tiedämme ettei äänestämisellä ole saavutettu juuri mitään, erityisesti kun monet äänesti Soinia, joka uhosi ensin ettei köyhimmiltä saa leikata ja sitten leikattiin köyhimmiltä. Demokratia on huonoissa kantimissa, jos vaalit ovat ainoastaan kumileimasin, jolla valitaan eduskunta, joka on hallituksen kumileimasin ja suurimmat päätökset tekee pari kolme iäkästä miestä yhteistuumin?

“Kansalaisyhteiskunnasta” puhuminen on vähän pönttöä aikana jolloin yhä harvempi kuuluu puolueisiin, joiden sisällä päätetään politiikan suunnat. Tyytymättömyys, voimattomuuden tunne ja disilluusio vaikutusmahdollisuuksiin kasvaa. Olen joskus aiemminkin sanonut, että kun vallan edustaja perustelee vallankäyttöään sillä että hänellä on oikeus käyttää valtaa, niinkuin Häkkänen sanoo, se kielii jo jakkaroiden keikkumisesta.

Takaisin infosotaan ja valeuutisiin. Jos täällä olisi asiat paremmin, ihmiset olisivat taipuvaisempia olemaan kriittisiä kehnon propagandan suhteen. Ongelma on ehkä siinä että koska ei ole (ja Suomi ja Venäjä vaikuttaa päivä päivältä enemmän samanlaisilta patakonservatiivisilta oligarkoilta), suomalainen poliittinen luokka ja mediaestablishmentti ei ole monien silmissä uskottava. Ehkä siksi jonkun Ilja Janitskinin omasta päästään keksimät natsiuutiset uppoaa kansaan niin hyvin.

Valeuutiset, infosota ja demokratian alennustila

Mitä sanot ihmiselle, joka aikoo tappaa itsensä köyhyyden takia?

SV: Kuolema, itsemurha.

Yleisesti en jaksa käydä keskusteluja blogini kommenttien pohjalta (sori, olen siten laiska), mutta koin tämän kommentin maanantaiseen tekstiini sen verran puhuttelevaksi, että käsitellään nyt sitä.

köyhyyskuolema

Alkuperäinen kommentti täällä

Niin, mitäpä tähän pitäisi sanoa? Ei mitään. Siihen ei voi sanoa yhtään mitään. Siihen ei pidäkään sanoa yhtään mitään. Monet haluaa sanoa jotain sellaista kuin voimia sinulle tai pitäisiköhän sun puhua tuosta jollekulle tai varmasti sullekin vielä tapahtuu jotain hyvää. Niin ei pidä tehdä, koska se on täysin epärehellistä ja vastenmielistä.

Köyhyysdiskurssi mediassa pyörii monesti sen ympärillä että köyhyydestä voi nousta. Se on massiivinen valhe. Totta kai joku aina sieltä nousee, en sitä kiellä, koska poikkeustapauksia on aina. Yhteiskunnan laajuutta katsoessa taas trendi on siihen suuntaan, että köyhyys lisääntyy ja sosiaalinen liikkuvuus vähentyy aina enemmän ja enemmän. Hyvin suuri osa niistä jotka on toisen sukupolven työttömien perheistä kotoisin (eli isovanhemmat menetti työnsä 1990-luvun lamassa, vanhemmat eivät koskaan työllistyneet pitkäaikaisesti) eivät tule koskaan tuntemaan mitään muuta kuin jatkuvan ja koko elämän kestävän köyhyyden.

On alhaista ja vastenmielistä antaa ihmisille toivoa jos toivoa ei ihan oikeasti ole. Kun turvaverkot on leikattu minimiin, ei ole varaa kouluttautua, ja koulutetutkin ihmiset jäävät vaille työtä, niin kouluttamaton (tai ne joilla jäi koulutus kesken kuten minä) ei kerta kaikkiaan tule saamaan töitä, ellei olosuhteet muuten ole jotenkin äärimmäisen poikkeukselliset.

Yhteiskunta päätti kuitenkin suuressa viisaudessaan hiljentää ne jotka toteavat, täysin loogisesti ja materiaalisiin olosuhteihin perustuen, ettei heidän elämänsä tästä parane koskaan. Aina löytyy joku sanomaan että auttaisikohan terapia? Mihin sen pitäisi auttaa? Ei se että työtön käyttää rahansa terapiaan luo uusia työpaikkoja. Jos on työkykyinen mutta töitä ei ole, se on yhteiskunnallinen ongelma, ei psykologinen, mutta köyhyys on päätetty medikalisoida. Ratkaiseeko se oikeasti mitään, että psykiatrian ja lääketieteen keinoin saadaan ihmiset ainoastaan pysymään elossa ilman että heidän elämänsä parantuvat muuten lainkaan?

Siteeraan tässä Mark Fisherin kirjaa Capitalist Realism: Is There No Alternative? 

Instead of treating it as incumbent on individuals to resolve their own psychological distress, instead, that is, of accepting the vast privatization of stress that has taken place over the last thirty years, we need to ask: how has it become acceptable that so many people, and especially so many young people, are ill? The ‘mental health plague’ in capitalist societies would suggest that, instead of being the only social system that works, capitalism is inherently dysfunctional, and that the cost of it appearing to work is very high.

Tuleeko asiat koskaan parantumaan? Tuskin. Sen sijaan kontrolli köyhiin ja työttömiin lisääntyy, koska niinkuin 1600-luvulla, meidän päättäjämme pitävät köyhyyttä moraalisena vajeena eikä materiaalisena ongelmana. Jos ainoa muutos mitä elämässä saattaa olla edessä on pääseminen johonkin työpajaan jossa täytetään ristikoita, eikö siinä ole oikeasti ihan hyvä syy miettiä että kantaakohan tuo kurkihirsi ihmisen painon?

Tämäkin kirjoitus on huuto siihen tyhjyyteen mikä meidän yhteiskunta on. Se saa vastauksekseen honotusta siitä miten asiat nyt kuitenkin on enimmäkseen hyvin ja onhan meillä sosiaaliturva. Enimmäkseen hyvin ei kauheasti lohduta, jos on yksi niistä joilla ei mene hyvin ja joilla ei voi mennä koskaan hyvin. Ja mikä on sosiaaliturvan tarkoitus? Onko se jonkinlainen päättäjien sideharso jonka pitää peittää syyllisyydentunnon tekemät haavat? Onko tarkoitus pitää ihmisiä elossa vaikkei kukaan näistä ihmisistä välitäkään? Onko tarkoitus elää, vaikkei elämässä olisikaan enää mitään hyvää?

Tässä oli hiljattain asunnottomien päivä, maanantaina 16.10.2017. Silloin pidettiin konferensseja asunnottomuudesta ja sen sellaisesta ja johtavat köyhyystutkijat pääsivät luennoimaan vertaisilleen. Asunnottomien ääntä ei siellä kuulu. Miksi? Siksi että asunnottomuus olisi äärimmäisen helppo ja halpa ongelma ratkaista, jos siihen olisi poliittista tahtoa. Sitä vaan ei ole ja sitä ei tule. Keskustapuolueella, Kokoomuksella, Sosiaalidemokraateilla, Vihreillä ja Soinin pellejengillä ei ole minkäänlaista intressiä tehdä mitään köyhien eteen koskaan. Sen sijaan voidaan järjestää tällaisia tilaisuuksia vaikka kaikki tietää etteivät ne johda yhtään mihinkään.

Ja ihmiset asuu kaveriensa nurkissa, siltojen alla ja teltoissa. Tällä viikolla Etelä-Suomessakin tulee muuten taas yöpakkaset.

Ei ihme että yhteiskunnan pitää hiljentää köyhät. Se ei ole kovinkaan ylevää Suomi 100 -Suomelle että täällä on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole mitään muuta halua kuin kuolla, koska mitään muuta ei ole tehtävissä.

Sen verran häpyä teillä voisi sentään olla ettette oman mukavuudenhalun takia jaarittele latteuksia heille.

Mitä sanot ihmiselle, joka aikoo tappaa itsensä köyhyyden takia?

Köyhyys: Ihmisten pahantahtoisuuteen voimme aina luottaa

Hieman jatkoa eiliseltä, koska eilen en jaksanut tähän aspektiin paneutua.

Siihen on syynsä miksi köyhät harvemmin puhuvat köyhyydestä tai työttömät työttömyydestä. Siitä puhuminen voidaan jättää turhanpäiväisille journalisteille, jotka kirjoittavat kauhistelevan artikkelin ja sitten menevät kotiinsa syömään avokadopastaa ja juomaan luomuviiniä.

Tässä parin vuoden aikana kun olen puhunut asioista, omasta tilanteestani ja siitä miten se on vaikuttanut käsitykseeni yhteiskunnasta, olen kohdannut varmaan yli tuhat ihmistä jotka on netissä keskittyneet leimaamaan minut hulluksi, psykoottiseksi tai muuten vaan haukkuneet minua. Se oli täsmälleen se mitä oletinkin tapahtuvan.

Ei ihme, että se köyhä väestönosa (noin 16,7% suomalaisista) on enimmäkseen hiljaa. Pelkoa on paljon, koska julkinen nöyryytys ja julkisten virastojen kostot niille jotka kehtaa niiden toiminnasta puhua pelottaa monia. Päättäjät ovat myös jatkuvasti pyrkineet julkisissa puheissaan ja päätöksissään nöyryyttämään työttömiä ja syyllistämään työttömiä omasta työttömyydestään, vaikka ongelma on siinä että työpaikkoja ei ole eikä niitä tule. Me olemme ikävä ongelma joka pitää lakaista maton alle, koska meidän ei anneta edes kuolla pois.

Tämä on tietty voimauttanut monet oikeistolaiset jotka pystyvät nyt huutamaan avoimesti siitä miten köyhät nyt vaan on heikompaa ainesta ja halveksuttavia.

Ja nekin jotka haluavat sanoa olevansa köyhien puolella, eivät tee yhtään mitään. Vasemmistolta saadaan jotain abstraktia tukea mutta vasemmisto ei koskaan saa mitään aikaan. Sosialidemokraatit taas kannattavat, hyvinvoivien suurten ikäluokkien työläisten puolueena, köyhien rankaisemista ja laajennettua kontrollia. Vihreät? Maria Ohisalo saattaa olla puolueen varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija, mutta mitä sillä tekee kun puolue on jatkuvasti kannattanut köyhien aseman huonontamista. Lex Soininvaaraa ei ole unohdettu ja Touko Aalto on niin oikeistoliberaali kuin mitä ihminen voi olla.

Köyhien parhaimmatkin puolustajat onnistuvat lähinnä siinä että saavat itselleen jakkaran eduskunnasta ja pääsyn lihapatojen ääreen. Mitään muuta ei ole koskaan tulossa.

Ihmisten pahantahtoisuuteen voi aina luottaa.

Siksi näin köyhänä onkin kovin helppo sympata muita marginalisoituja ryhmiä, jotka ovat samassa asemassa. Ei päättäjien joukossa todellisuudessa ole ketään joka välittää transihmisten asemasta tai turvapaikanhakijoiden asemasta. Kaikki marginalisoidut päätyy demonisoiduiksi ja sorrettuun asemaan, koska tässä valtiossa heillä ei ole yhtään poliittista tukijaa. Marginalisoidun ei kannata äänestää yhtään ketään koska sillä ei mitään tulla saavuttamaan. Täällä ei ole ulospääsyä.

 

 

 

 

Köyhyys: Ihmisten pahantahtoisuuteen voimme aina luottaa

Luokkaerot, bönthö ja kontrolli

Myönnettäköön, itseäni ei erityisemmin kiinnosta mitkään norminpurkutalkoot. Pääosin ne tarkoittavat sitä että omistava luokka saa entistä suurempia etuja ja vapauksia ja köyhempiä ei mikään tule koskaan hyödyttämään.

Alkoholipolitiikka kiinnostaa jonkin verran koska bönthö on kivaa. Alkoholipolitiikassa olisi kaikenlaista perattavaa, vaikken kannatakaan esim. Alkon monopolin poistamista nykyisellään.

IMG_20170917_155732_648
cursed image feat. Isokouvola

Hyvin harvoin alkoholipolitiikasta puhutaan luokkakontekstissa. Itse asiassa ainoa jonka olen nähnyt puhuvan luokkanäkökulmasta sen suhteen on Anna Kontula. Jos vaivautuu tarkastelemaan kriittisesti toteutettua suomalaista alkoholipolitiikkaa ja sen historiaa, niin luokan vaikutus siihen on erittäin suuri.

Ensinnäkin: harva on niin köyhä ettei ole koskaan varaa alkoholiin. Se on saavutettava ylellisyys miltei jokaiselle, koska 24 kaljardin hupiboksi maksaa noin kaksikymppiä. Totta kai köyhiä syyllistetään tästä, mutta no, mihin muuhunkaan köyhällä on varaa? Alimmilla tulotasoilla on kertakaikkisen vaikeaa löytää sosiaalista toimintaa, mihin ei uppoaisi enemmän rahaa. Joten Pirkat auki, Twitter auki ja höpinää tötteröön.

Melkein joka ainoa keino mitä alkoholikulutuksen kontrolliin käytetään, osuu lähes ainoastaan köyhiin (joku pienpanimoiden ulosmyynnin kielto on ehkä poikkeus).

Hinnankorotus: jos on keskipalkkainen tai kovatuloinen, sillä ei ole olennaisesti väliä että maksaako kalja kaksikymppiä vai kolmekymppiä per hupiboksi. Eikä silläkään ole väliä että maksaako tuopistaan neljä euroa vai kahdeksan.

Myyntiaikojen rajoitus: sama juttu. Jos on varaa, on myös aina mahdollista pitää jumalatonta lastia viinaa kotona niin ettei käytännössä koskaan tule baari-illan jälkeen kysymystä että mistä viinat jatkoille tai seuraavan päivän röpöttelyyn.

Anniskeluluvat: jos perustat kalliin juottolan paremmalle väelle, voit olla melko varma että virkamiesosastolta ei tule erityistä noottia meluhaitoista tai siitä että Tiger of Sweden -pukuiset herrat virtsaavat naapuriporttikonkeihin. Avaapa kuppila Kalliossa, ja hyvätuloiset ihmiset lobbaavat jatkuvasti sen puolesta, että baaristasi päästäisiin eroon. Ja virkamiehet tekevät työtä pyydettyä.

Käsittääkseni alkoholihaittojen suhteen ei ole havaittavissa erityistä korrelaatiota sen välillä, että mikä ihmisen tulotaso on ja sen että voiko hän tuhota itsensä mitä vakavimmalla alkoholismilla. Kuitenkin, alkoholipolitiikkaa on tehty siltä pohjalta että keski- ja yläluokat osaavat hallita viinanjuonnin paremmin kuin Itä-Helsingin ja Varissuon lumpenproletariat.

Näistä lähtökohdista en erityisemmin keksi syytä kannattaa nykymuotoista kontrollia. Kuten Heimito von Doderer sanoi:

Mielestäni jokainen ihminen on täysin oikeutettu reagoimaan tämänhetkiseen insinöörien ja yritystaloustieteilijöiden synnyttämään maailmantilaan mitä vakavimmalla alkoholismilla, mikäli hän vain voi itse hankkia itselleen juotavaa. Itsensä ja toistensa tuhoaminen tällä tavoin on ymmärrettävää ja täysin anteeksiannettava reaktio. Että joku ei nykypäivänä juo, on osoitus huomattavasta ja vapaaehtoisesta lisävaivannäöstä.

 

Luokkaerot, bönthö ja kontrolli

Kulttuuripersoona jalustalla – Pirkko Saisio, taas kerran

Siis kyllähän minä sen ymmärrän että julkinen keskustelu Suomessa pääosin tiivistyy siihen että kulttuuripersoonat ja journalistit haluavat keskustella keskenään siitä, miten tässä maassa pitäisi keskustella. Täällä aiempi blogaus aiheesta, jos kiinnostaa ja käytin myös jokusen sanan suvaitsevaisuus-käsitteen purkamiseen aiemmin.

Taitaa olla kolmas kerta jo puolen vuoden sisään kun Saisio pääsee Hesarin kulttuurisivuilla ääneen siitä miten häntä ei ymmärretä ja hänen nerokkuuttaan ei arvosteta.

Hyvä Saisio (tai no keskinkertainen Saisio), ehkä sinulla vain ei ole relevanssia enää? Ehkä meitä ei ihan oikeasti kiinnosta se mitä hyvinvoivat valkoiset keskustelevat keskenään rasismista? Ehkä meitä ei kiinnosta tämä “pitäisi ymmärtää”-keskustelu koska sillä “pitäisi ymmärtää”-keskustelulla ei olla 10 vuoden aikana saavutettu mitään muuta kuin äärioikeistolaisuuden normalisointi?

itsekeskeisyys
hahahahaha miten itsekeskeinen ihminen voi olla

Tietty monet liberaalit ovat heränneet puolustamaan Saisiota, koska Saisio edustaa sitä mitä he ovat (tai haluaisivat olla): valkoisen Suomen eliitin hegemoniaa julkisessa keskustelussa. Kysytään “miten sitten saadaan tolkun ihmiset mukaan” kuin mitkäkin ammattihuolestujat?

Mitä jos kysyttäisiin vaikkapa niiltä jotka tekevät jo nyt jotain? Puolustavat ihmisoikeuksia yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa, blokkaavat poliisiautoja lentokentällä ja lähtevät vastamielenosoittamaan natseja vaikka tietävät että todennäköisesti seuraavana päivänä nimi ja naama on MV-lehdessä ja tappouhkauksia sataa ovista ja ikkunoista?

Tai mitä jos kysyttäisiin rodullistetuilta suomalaisilta miltä se tuntuu, kun jatkuvasti keskustelu rasismista jää tasolle, että valkoiset keskustelevat keskenään että hei Kake, miltäs rasismi nyt vaikuttaa? Tai miten pääministeri ei jaksa reagoida äärioikeiston katupartioihin joiden tarkoitus on nimenomaan terrorisoida rodullistettuja? Ei Saisioita kiinnosta rodullistettujen mielipiteet toki lainkaan, joten tämähän olisi mahdottomuus.

Fakta mistä ei pääse pois: Saisio ja kaltaisensa eivät koskaan tee yhtään mitään. He eivät koskaan tee yhtään mitään kenenkään sorretun eteen koska heitä kiinnostaa lähinnä nostaa itsensä jalustalle. Puhetta riittää, tekoja ei.

Emme me tarvitse puhetta. Ei meidän tarvitse ymmärtää rasisteja enää, me ihan oikeasti tiedetään mitä rasismi on ja mistä se johtuu. Tarvitaan tekoja ja ihmisiä jotka on valmiita tekoihin.

Nyt mä käytin jonkun turhanpäiväisen teatteri-ihmisen dissaamiseen aivan liian monta sanaa joten menen keittämään kahvia. Saisio ei ole mikään sankari, Saisio on turhanpäiväinen pönöttäjä.

 

 

 

Kulttuuripersoona jalustalla – Pirkko Saisio, taas kerran

Natsivertauksista

Koska joudun jatkuvasti vääntämään aiheesta, jossa olen tietynkaltainen semi-asiantuntija (tein kandin Saksan Aktion T4-ohjelmasta joka oli eräänlainen prototyyppi monella tapaa myöhemmälle joukkotuhonnalle) joten selittäkäämme siis tämä tilanne auki.

kytät jyväskylä.PNG
Kuvassa poliisi pippurisumuttaa rauhallisia ihmisiä Jyväskylässä 4.9.2017. Business as usual.

Argumentti, jota on monesti esitetty viime aikoina niin Juha Sipilän, poliisijohdon kuin rasistienkin suulla on se että pakkopalautuksia tekevä poliisi vain tekee työtään. Poliisin pitää noudattaa määräyksiä ja käskyjä ja niin edespäin. Koska lakiinhan toiminta nojaa.

Poliisipäällikkö Vuola meni vielä astetta pidemmälle tässä vaatiessaan koko yhteiskunnalta kuuliaisuutta.

poliisitoope

Ja sitten ihmiset niinkuin esimerkiksi minä ja monet muut sanovat että tämähän on aika lailla samaa meininkiä kuin natseilla. Internetin laitaoikeiston pärekorit ja piparkakkutalot toki alkavat öyhöttää natsikorteista ja muusta vastaavasta, kuten he aina tekevät. Tämä on kuitenkin hyvin täsmällinen ilmaisu.

Sillä kun tutkitaan tarkemmin esimerkiksi holokaustia tai muita kansanmurhaoperaatioita mitkä natsit panivat täytäntöön, sieltä löytyy yhteneväisenä teemana se miten käskyjä ei kyseenalaistettu vaikka niiden toimeenpanijat olisivat pitäneet niitä vastenmielisinä. Christopher Browningin teoksesta Ordinary Men joka käsittelee reservipoliisipataljoonaa Puolassa, tämä teema nousee jatkuvasti esille. Natsien toimintaa ei mahdollistanut niinkään silmitön viha ja antisemitismi, vaan virkamiehien ja viranomaisten kyvyttömyys kyseenalaistaa käskyjä. On myös huomattava, että edes Natsi-Saksan kontekstissa, niitä jotka kieltäytyivät tällaisia käskyjä noudattamasta, ei rankaistu lainkaan. Täten on vähän heikko vedota että poliisille, joka kieltäytyy tulee karmeat seuraukset siitä.

Sivuhuomautuksena, tuoreempi historiantutkimus on myös osoittanut että Suomen poliisilla ei ollut ongelmaa osallistua juutalaisten kansanmurhaan, toisin kuin aiemmin on luultu.

Orjallinen luottamus siihen että määräykset, käskyt ja laki on oikeassa (holokaustin osalta laillisuus on toki erinomaisen kyseenalaista, mutta Saksan poliisilla ei ollut ongelmaa osallistua aiempaan sortoon joka oli laillista) johtaa yleensä karmeisiin lopputuloksiin.

Se, mitä poliisipäällikkö Vuola odottaa on se että ihmiset luopuvat omasta moraalistaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta jotta poliisi saa rauhassa pakata turvapaikanhakijoita kuolemanlennoille. Ja se on aivan samaa ja täsmälleen samaa retoriikkaa kuin mitä ihan todelliset, aktuaaliset ja kirjaimelliset natsit ovat historiassa käyttäneet.

Jos yksittäinen poliisi haluaa toimia oikein: kieltäydy. Sinullekin löytyy tukea täältä jos niin teet.

Natsivertauksista