Kirje al-Holin leirin lapsille

En ole koskaan käynyt Syyriassa. Jotkut teistä varmaan muistavat Suomen. Vanhempanne päättivät viedä teidät sodan keskelle, ja siihen te olette syyttömiä. Siltikin, Suomen valtio päätti tuomita teidät kuolemaan.

On säädytöntä, että asiat tehdään niinkuin ne tehdään. Mutta me olemme sivistysvaltio ja meillä on sivistysvaltion tavat. Ajattelin kertoa niistä teille, vaikka tuskin kukaan teistä tätä tekstiä ikinä tulee näkemäänkään.

Teidän äitinne ovat ongelmallisia Suomen valtiolle ja Suomen hallitukselle. Ei konkreettisesti, koska jos te pääsisitte takaisin tänne, me voisimme kyllä pitää huolen siitä että äitinne eivät enää tekisi sen kaltaisia tempauksia, jotka teidät on al-Holin leirille vieneet. Teitä on niin vähän, ja valtiolla on paljon resursseja käyttää sellaiseen.

Ongelma on poliittinen: äärioikeisto haluaa näyttää että Antti Rinteen hallitus on tuonut ISIS-taistelijoita, tai ainakin ISIS-taistelijoiden vaimoja, takaisin Suomeen. Atte Kalevat ja Jussi Halla-ahot ehkä haluavat teidän paluutanne tänne juuri siksi, jotta voivat päästä tv-studioihin kertomaan siitä miten hallitus päästi ISIS-taistelijat maahan. Ja Rinteen hallitus joutuu reagoimaan siihen ja pelaamaan äärioikeiston peliä. Pääasiassa siksi, että kykyjä olla pelaamatta pelejä ei ole.

Lapsiasiainvaltuutettu sanoo että olette oikeutettuja diplomaattien apuun, mutta se on huutavan ääni korvessa. Kylmäsilmäisempi logiikka sanoo sen että koska on hyvin epätodennäköistä, että Suomen oikeusjärjestelmä selviäisi äitienne mahdollisten rikosten käsittelystä puhtain paperein, on parempi olla tekemättä mitään. Pääsette takaisin maahan jos tänne onnistutte pääsemään, olettehan sentään Suomen kansalaisia, mutta koska kukaan ei tule teitä auttamaan pois leiriltä, sinne tulette jäämään. Se on se logiikka mitä hallitus on kuunnellut.

Koska suomalainen äärioikeisto vihaa ei-valkoisia, he vihaavat teitä. Äärioikeiston ja Suomen hallituksen toiminta yhdessä osoittaa teitä kohti kiväärin ilman liipasinta, joka laukeaa väistämättä joskus: nälkä ja taudit huolehtivat siitä puolesta, mistä Suomen valtio ei halua kantaa vastuuta. Mutta kenenkään ei tarvitse saada verta käsilleen.

Onko kukaan kertonut sitä teille? Että Suomen valtio haluaa teidän kuolevan hiljaa pois, ettette ole enää ongelma? Että äärioikeistolle parikymmentä lasta on aivan hyväksyttävä pelinappula?

Kertooko kukaan teille Vilja Eerikasta, kahdeksanvuotiaasta joka kuoli siksi ettei Helsingin kunnallispoliitikot halunneet resursoida lapsensuojelua? Tai niistä jotka ovat kuolleet diabetekseen koska viimeisin hallitus ei halunnut maksaa enää korvauksia diabeetikoiden lääkkeistä? Tämä valtio on aina rakennettu heikompien kustannuksella, jotta poliitikot voivat pysyä vallassa ja puhua maailman tasa-arvoisimmasta yhteiskunnasta. Silti, parisenkymmentä lasta voi jättää kuolemaan nälkään ja tauteihin al-Holin leirille koska politiikka vaatii sen.

Eikä ehkä sitä voi jättää mainitsematta, että jos nimenne olisivat sellaisia kuin Matti, Liisa ja Jarno, niin Puolustusvoimien kuljetuskone olisi todennäköisesti jo käynyt hakemassa teidät. Koska olette monien mielestä ei-suomalaisia ihonvärinne takia, teidän uhraamisenne on vieläkin helpompaa.

Olen iloinen jos joku teistä edes pääsee joskus takaisin tänne. Mutta paljoa toivoa teillä ei ole, ei kun kuolemantuomionne on lausunut sellaiset tuomarit, jotka eivät edes kehtaa katsoa teitä silmiin. Toivon että voitte löytää edes jotain onnellisuuden hetkiä sellaisesta maailmasta, mitä te ette ole itsellenne tehneet, vaan mitä muut ovat tehneet teidän ympärillänne. Ette ole syyllisiä mihinkään paitsi olemassaoloon.

 

Kirje al-Holin leirin lapsille

Yksityistetyn työhaun puitteissa 2018

Tuossa keväällä 2018 sain kirjeen että minut on valittu pilottiprojektiin, johon osallistuminen täyttää aktiivimallin vaatimukset, joten joskus siinä huhtikuun paikkeilla suuntasin infotilaisuuteen, joka tuolloin pidettiin vanhan lääninhallituksen talolla. Tarjolla taisi olla ilmaista kahvia ja kyniä.

Järjestäjänä oli Työnvälityspiste-niminen organisaatio, ja niinkuin ehkä huomaatte: sumutus alkaa jo kotisivuilta. TE-toimiston logo on paremmin framilla sivustolla, kuin sivuhuomatus siitä että palvelun tuottaa Työelämän Infopiste Oy. Mikä tieto muuten löytyy vasta yritysasiakassivulta.

Sen neljän-viiden kuukauden aikana kun olin yrityksen asiakkaana asioin yrityksen kanssa tasan kaksi kertaa infotilaisuuden jälkeen. Kerran piti käydä osallistumassa CV:n tekoon, mutta minulla nyt sattui olemaan ihan hyvä CV jo valmiina, joten joku yrityksen työntekijöistä kyyläili sen läpi ja totesi että ihan hyvä on. Sen jälkeen puhuttiin 15 minuuttia työnhausta, mahdollisuudesta saada yrityksen kautta työtarjouksia, joita ei koskaan tullut yhtään ja sitten lähdin kotiin. Toisen kerran asioin yrityksen kanssa kun ilmoitin että olen palannut yliopistolle opiskelemaan joten nyt loppuu tämä.

Mikä tässä sitten on ongelmana? Se että koko konsepti on taas sitä samaa: julkista rahaa lapataan yksityiselle konsulttiyritykselle, joka tuottaa palveluja aivan yhtä huonosti kuin TE-toimistokin, mutta kalliimmalla.

Erinomaisen luottamusta herättävä oli mm. konsulttiukon lausuma “ilmoittakaa sitten Kelalle että osallistutte toimintaan jonka täyttää aktiiivimallin vaatimukset, mutta me emme kirjoita minkäänlaisia todistuksia aiheesta.”

Yksi asia mitä jäi mieleen oli se että ideologia oli hyvin vahvasti läsnä. Infotilaisuus ja CV:n teko oli täynnä paternalistista muistuttelua siitä että työpaikan saanti on vaan siitä kiinni että on tarpeeksi hyvä hakija. Mitään tekemistä työllisyystilastojen kanssa tällä ei toki ole: töitä on vain liian vähän ja hakijoita liian paljon. Jokaiselle kerrotaan että työttömyys on oma vika.

Kokemus oli pohjimmiltaan hyvä tiivistetelmä siitä miten yksityinen sektori toimii Suomessa: tämä osakeyhtiö tuottaa palvelua joka on täysin tarpeeton eikä hyödytä juuri ketään. Ainoa syy sen olemassaololle on lapata julkista rahaa yrityksen taskuihin. Konsulttihorinan takana piilee vahvasti se sama kuin mikä TE-toimiston työnvälityksessäkin: jos ei satu löytymään haluttua muodollista pätevyyttä, sieltä ei töitä löydy eikä niitä edes tarjota.

Kyllä se vähän korpeaa istua juomassa laihaa kahvia kun samalla konsulttiukkeli todennäköisemmin kiskoo kymppitonnin kuukaudessa tuottamalla palvelua mitä kukaan ei tarvitse, mutta sillä on oikeat hyvät veljet jolla se tällaisen sopimuksen sai.

 

 

 

Yksityistetyn työhaun puitteissa 2018

Kyttäjuttu: viranomaisen sitoutuminen lakiin

Tästä tulee lyhyt blogaus, koska olen monesti aiemminkin blogannut poliisin toiminnasta, eikä ole erityisesti syytä puhua tarpeettomaan pitkään tästä.

Oikeuden päätöksellä kielletty natsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike teki Turussa perinteisen profiilinnostatustempauksensa lippuineen kaikkineen viime viikonloppuna. Lounais-Suomen poliisi ei pitänyt tätä mitenkään hankalana asiana vaan löytyi komisario kommentoimaan lupsakasti että miten jotkut oli hyvillään ja ulkoilutarkoituksessahan pojat siellä.

Sillä ei tunnu olevan väliä että kyseessä on äärioikeistolainen ja väkivaltainen järjestö, joka on oikeuden päätöksellä lakkautettu. Poliisin kynnys ylipäätään puuttua äärioikeistolaisten häiriköintiin ja väkivaltaan on ollut muutenkin hyvin korkea, niinkuin on nähty esim. viimevuotisissa itsenäisyyspäivänä nähdyissä natsimarsseissa.

Kohtaamme silloin sellaisen ongelman, että viranomainen, jonka pitäisi panna lakia täytäntöön, ei oikeastaan kunnioitakaan lakia. Viranomainen toimii mielivaltaisesti, koska poliisin syvistä riveistä löytyy enemmän ymmärrystä äärioikeistolaisille näkökulmille, kuin vaikkapa nettihäirinnän uhriksi joutuneille naisille. Syyttäjiäkään ei kiinnosta.

Poliisilla on perinteisesti ollut tapana toimia sellaisilla keinoilla, mitkä poliisi näkee perustelluksi, riippumatta siitä mikä lain kirjain tai henki on. Jokaisesta huumausainerikoksesta seuraa kotietsintä, koska käytännössä jokaisen kotoa löytyy jotain minkä perusteella voidaan paperilla keksiä uusi rikos joka on nyt ratkaistu ja niin ollen se kaunistaa selvitystilastoja. Samalla tavalla poliisi on tehnyt satunnaisia ratsioita huumekoirien kanssa kaupunkialueilla, riippumatta siitä että eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa tätä vastaan.

Poliisi tekee myös ilmeistä etnistä profilointia, vaikkei sitä myönnä, koska pystyy joka kerta keksimään syyn että miksi jossain tietyssä tapauksessa on taas kerran pysäytetty joku kadulla ihonvärin takia.

Tietenkin se on helpompi suhtautua tähän jos ei halua ylipäätään yhteiskuntaan toimivaa poliisia: rakenteelllinen väkivalta näkyy tässä paljaana ja karuna. Viranomainen ei eroa mitenkään satunnaisesta asemiehestä joka vaatii suojelurahaa, paitsi siinä että viranomainen perustelee oman toimintansa erikoisella lain tulkinnalla ja erikoisella ideologialla.

Vaikeampi tähän on suhtautua jos on ihminen joka uskoo poliisin tarpeellisuuteen, mutta osaa kuitenkin nähdä sen mikä nähtävissä on. Ongelmana on se että konventionaalisen ja parlamentaarisen politiikan puitteissa kukaan ei ole kyennyt ehdottamaan vielä mallia, millä viranomaiset saataisiin kuriin. Viime viikonlopunkin aikana näkyi taas ehdotuksia siitä että pitää joka kerta ilmoittaa poliisille tällaiset natsijutut, aivan kuten nettihäirinnästäkin pitää ilmoittaa joka kerta.

Ongelma: tämä on täsmälleen se mitä väärin toimiva poliisi haluaa. Poliisille ilmoitusten tekeminen tarkoittaa joka kerta sitä, että aloite luovutetaan poliisille. Poliisi osaa aina haudata tutkinnan jota ei halua tehdä, syyttäjä osaa joka kerta heittää syytteen roskiin jos syyttäjää ei kiinnosta tutkia poliisin toimia tai äärioikeiston häirintää. Huonohan sellainen byrokratia on, joka ei osaa perustella omaa toimintaansa ja esittää sitä lain mukaisesti.

Jos ongelman haluaa ratkaista, sen pitää lähteä koko instituution purkamisesta.

Kyttäjuttu: viranomaisen sitoutuminen lakiin

Hesarin suuri köyhyysartikkeli: lyhyt kommentti

Sisältövaroitus: itsetuhoisuus.

Hesari kirjoitti tänään köyhyydestä. Koska itseäni oli haastateltu jo ajat sitten aiheesta omalla nimellä ja naamalla ja se oli aikamoinen kokemus jo silloin, niin ajattelin kirjoittaa muutaman sanan.

köyhyys
4000 vastasi, yhtään kukaan heistä ei hyötynyt tästä artikkelista

Alunperin en aikonut, koska omasta köyhyydestä kirjoittaminen ei tuo hyvää mieltä. Siinä ei ole mitään katarsista saavutettavaksi, kun ajattelee asioita mitä ei oikeastaan haluaisi ajatella.

Ensinnäkin, koko artikkeli on aivan hyödytön, sanoin sen jo aiemmin ja sanon tässä uudestaan. Köyhyydestä on kirjoitettu vaikka miten paljon minun elinaikanani, mutta yhtään ainoaa konkreettista tekoa, joka olisi köyhiä auttanut, ei ole tehty. Poliittista luokkaa ei kertakaikkiaan kiinnosta pätkääkään köyhien asema, ei nyt eikä koskaan. Sieltä suunnasta on ihan turha odottaa apua.

Toiseksi: silloin kun oma juttuni ilmestyi, sitä luettiin aika paljon ja näin kun silloisen pääministeri Kataisen erityisavustaja Juho Romakkaniemi kauhisteli sitä että voi miten kauheaa voikaan olla. Romakkaniemi toki jatkoi siitä saumatta köyhien pilkkaamiseen ja leikkauspolitiikan kannattamiseen.

Miten tänään sitten? No, nykyisen pääministerin erityisavustaja päivittelee myös sitä että onpas se köyhyys kamalaa.

kräkkinen 2

Mikä on aika paksua, kun se kuvottava sika Sipilä on nimenomaan ajanut viimeiset vuodet politiikkaa jonka tarkoitus on ollut tehdä köyhien asemasta vielä huonompi ja siirtää yhteinen omaisuus pääministerin taskuihin. Sanoin tämän Kärkkäiselle, ja vastaukset mitä sain oli niin täydellisen ympäripyöreitä, kuin mitä kepulaiselta voikin odottaa.

kräkkinen1kräkkinen

Minä en koe mitään suurta onnistuneisuutta. Vuosi vuodelta asemani heikkenee, terveys rapistuu, ja sadoista työhakemuksista huolimatta töitä en ole saanut kuin muutaman keikkatyön ja puolen vuoden laittoman määräaikaisuusketjutuksen verran. Miksi minua pitäisi kiinnostaa se että joku kokee tekevänsä hyvää, jos he eivät sitä tee.

Kyllähän tällainen pistää vituttamaan.

Loppujen lopuksi, se mitä artikkelissa kauhisteltiin, se itsetuhoisuus ja viha. Oi kyllä, sitä löytyy. Kun minun elämälläni ei ole edes itselleni oikein mitään arvoa, kun taloudellisen tilanteen takia en voi edes täysin nauttia niistä harvoista hyvistä asioista mitä elämässäni on, niin ei mene päivääkään ettenkö miettisi sitä miten ihanaa olisi jos tämä kaikki loppuisi pian. Köyhyydessä eläminen on kuin olisi happosateessa: se liuottaa kaiken pois elämästä, ne hyvätkin asiat.  Illuusiot on lähteneet: kerroin jo vuosia sitten turhista työnhauista, ja nyt on vuosi 2019, olen viisi vuotta vanhempi ja tiedostan aivan hyvin etten minä tule koskaan samaan töitä tai muuta toimeentuloa, jolla elämä olisi elämisen arvoista taas. Niin ei vaan tule käymään, sanovat ihmiset mitä tahansa.

Eikä se lohduta yhtään että Hesari kirjoittaa aiheesta. On sitä ennenkin kirjoitettu ja koskaan siitä ei mitään seuraa. Huomenna siirrytään toisiin uutisiin ja köyhien asema ei muutu.

Minä todellakin koko sydämestäni vihaan joka ainoaa hallituspoliitikkoa ja jokaista joka heidän kanssaan työskentelee, koska he ovat koko yhteiskuntaluokkani vihollisia.

Hesarin suuri köyhyysartikkeli: lyhyt kommentti

Johannes Yrttiaho ja hävittäjäkaupat, osa 2

Jatkoa eiliselle tekstilleni samasta aiheesta, koska Yrttiaho on Facebookissa julkaissut toisen kirjoituksen aiheesta.

rauha
Niin hyvä kuva että piti käyttää uudestaan

Yrttiahon tarkoitus oli ehkä siloitella vastareaktiota aiempaan tekstiinsä, mutta tekstin vaikutus on hyvin suurilta osin päinvastainen, jos sitä lukee kriittisesti. Teen tässä muutamia poimintoja, jotka ovat omasta mielestäni kenties olennaisempia virhearvioita.

Hävittäjähankinta ja sen perusteiden hyväksyminen tarkoittaa käytännössä nykyisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan jatkamista ja tuon linjan hyväksymistä. Tämä tarkoittaa Yhdysvaltojen politiikan tukemista. Seurauksena tästä on myös mm. Suomen täysjäsenyys Natossa. Vaihtoehtoja olisi tietenkin olemassa. Nyt kun keskustelu hävittäjähankinnasta alkaa kiihtyä, on mahdollista vahvistaa liikettä, joka vaatii irtautumista Suomessa 90-luvun alusta sakka otettaan kiristäneestä militaristisesta politiikasta, kirjoittaa Yrttiaho FB-statuksessaan.

Totta, eräillä poliitikoilla, kuten esimerkiksi Paavo Lipposella aikoinaan, oli merkittäviäkin haluja tukea Yhdysvaltojen politiikkaa. Pääosin kuitenkin Suomi on pysynyt omilla linjoillaan ja ennenkaikkea EU:n yhteisillä linjoilla. Voidaan toki kysyä että onko Suomella ollut erityistä syytä osallistua esim. YK:n mandaatilla kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa tai muihin kansainvälisiin operaatioihin, mutta on kyseenalaista leimata nämä kaikki Yhdysvaltojen politiikan tukemiseksi.

Yrttiaho myös käy keskustelua Natosta niinkuin olisi yhä 1990-luku. Vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltojen hallinto presidentteineen olisi vähemmän kiinnostunut Natosta kuin aiemmin, ja pitää Eurooppaa vapaamatkustajana liittoutumassa. Olemmekin päätyneet sellaiseen tilanteeseen, missä reaalipoliitikko pohtiikin, että voiko Natoon edes luottaa, ja siihen on osittain herättykin muualla maailmassa. Suomessa tosin Nato-keskustelu jatkuu samoilla linjoilla kuin viimeiset 20 vuotta, syystä tai toisesta.

Tämän jälkeen Yrttiaho alkaa taas puhua siitä miten hävittäjät ovat Suomelle heikosti sopiva asejärjestelmä, mutta siitä puhuin jo aiemmassa tekstissäni.

“Uskottavan puolustuksen” nimissä tehokkaampaa olisi minun ymmärtääkseni turvata maavoimiin, ilmatorjuntaan ja aluepuolustukseen. Ne tekevät maasta raskaasti valloitettavan ja ehkäisevät myös sen käyttämisen läpikulkuun (tosin isäntämaasopimuksella on kauttakulkuoikeus käytännössä jo Yhdysvalloille annettu…). Puolustuksellisessa mielessä tätä on pidetty parhaana ratkaisuna.

Ymmärtääkseni ja on pidetty parhaana ratkaisuna ovat taas ilmaisuja jotka paljastavat sen ettei kirjoittaja tarkalleen tiedä mistä puhuu. Mihinkään näistä panostaminen ei olisi toki huono idea sinänsä, mutta yhäkin tästä puuttuu substanssi.

Karkeasti yleistäen voidaan sanoa niin, että uskottava puolustus vaatii ilmavoimia ja hävittäjätoimintaa siksi, että pelkkä maasta-ilmaan-ilmatorjunta on reaktiivista toimintaa, jolla on rajattu liikkumavara. Persianlahden sodassa 1991 havaittiin, että ilmatorjunta voidaan lamauttaa ilmasta käsin varsin ongelmitta, jos vihollisella ei ole omia koneita ilmassa. Kun aloite ilmassa on luovutettu viholliselle, vihollinen voi suunnitella oman ilmatoimintansa niinkuin parhaaksi näkee ja iskeä miten haluaa.

Maavoimien toiminta vaikeutuu olennaisesti, jos vihollinen pystyy käyttämään omia rynnäkkökoneitaan silloin kun parhaaksi näkee. Esimerkiksi Irakin armeija oli käytännössä immobilisoitu 1991, ja ei kyennyt merkittävään vastarintaan liittoutuman maajoukkoja vastaan.

Mikä sitten kykenee toimimaan ilmauhan alla, maavoimien ja alueellisen puolustuksen piirissä? Vastaus on sissijoukot. Suomessa on jo kylmän sodan aikana käyty keskustelua siitä tulisiko Puolustusvoimat rakentaa nimenomaan siltä pohjalta, että panostettaisiin sissisodankäyntiin ylivoimaista vihollista vastaan (mitä Neuvostoliitto oli huomattavasti enemmän kuin mitä Venäjä on vuonna 2018), ja se lopputulos mihin silloin tultiin oli ei. Syy on pohjimmiltaan yksinkertainen: sissijoukot kyllä voivat jatkaa sotaa hyvin pitkään ja tehdä miehityksen raskaaksi, kyllä. Se mitä sissijoukot eivät voi tehdä on suojata yhteiskuntajärjestystä tai estää miehitystä. Se tarkoittaa pahimmillaan hirvittävää määrää kuolonuhreja. Kannattaa muistaa, miten Itä-Euroopan sissiliikkeille kävi kylmän sodan aikaan: ne kaikki tuhottiin ja yksikään niistä ei saavuttanut tavoitteitaan.

Ja mitä isäntämaasopimukseen tulee, niin Yrttiaho tuntuu tässä toistavan salaliittoteorioita siihen että se olisi jotenkin velvoittava sopimus.

Jonkinlaisena näennäisvaihtoehtona on tarjoiltu sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa ja siis miljardien eurojen käyttämistä ruotsalaisvalmisteisiin lentokoneisiin. Se ei kuitenkaan edellä sanotusta johtuen muuta oikeastaan mitään olennaista. JAS on sekin Nato-yhteensopiva kone ja Ruotsihan on jo pitkään lennellyt kansainvälisissä tehtävissä ja toiminut tiiviissä yhteistyössä USA:n ja Nato:n kanssa.

Kun puhutaan “Nato-yhteensopivuudesta”, puhutaan yleisesti Link 16-tiedonsiirtojärjestelmästä, mikä ei merkkaa loppujen lopuksi muuta kuin sitä että Gripen osaa keskustella muidenkin koneiden kuin Ruotsin omien kanssa ja siirtää sekä vastaanottaa tietoa niille ja niiltä. Itse en osaa nähdä tätä valtavan ongelmallisena.

Sillä, mitä Ruotsi on omilla koneillaan tehnyt, ei taida olla relevanssia sen kannalta mitä Suomi omillaan tekisi. Ja mitä Ruotsi teki: Ruotsi osallistui 2011 YK:n mandaatilla Operation Unified Protectoriin muutamalla koneella. Käytännön tasolla tässä valvottiin lentokieltoa Muammar Gaddafin käytettyä ilmavoimiaan sisällissodassa siviilikohteisiin.

Vasemmiston ei tietenkään tule juuttua mihinkään aselaji- tai asejärjestelmäkeskusteluun, vaan tähdätä ulkopoliittisen suunnan muuttamiseen, sotilaallisen voiman keventämiseen ja armeijan poliittisen vallan suitsimiseen. Pitäisi tuomita militarismi sen kaikissa muodoissaan ja olla aktiivisesti mukana organisoimassa rauhanliikettä.

Ongelma tässä lienee se että Yrttiaho on koko ajan käynyt aselaji- ja asejärjestelmäkeskustelua ilman substanssiargumentteja sen tueksi, ja vetäytyy rauhanaatteen taakse kun häntä haastetaan sen suhteen. Tuntuu jopa siltä että hän ei erityisen hyvin edes tunne oman puolueensa nykylinjauksia, jotka tuntuvat menevän kaikkein eniten siihen suuntaan, että nimenomaan ulkopoliittista suuntaa halutaan viedä tiukemmin sotilaallisen liittoutumattomuuden suuntaan, ja sen hinta on uskottava puolustus, minkä Vasemmistoliitto on hyväksynyt viime aikoina.

Ylipäätään vaatimuksissa että pitää tuomita militarismi ja organisoida rauhanliike, laitetaan hirvittävästi vastuuta niiden niskaan, jotka ovat suurvaltapelin pelinappuloita. Kansainvälinen tilanne on kiristynyt 2010-luvulla olennaisesti, ja siitä kantaa vastuun suurvallat. Emme me. Suomessa organisoitava rauhanliike ei voi vaikuttaa suurvaltojen imperialismiin.

 

Johannes Yrttiaho ja hävittäjäkaupat, osa 2

Johannes Yrttiaho ja hävittäjäkaupat

Turkulainen kaupunginvaltuutettu Johannes Yrttiaho otti kantaa hävittäjäkauppoihin. Ajattelin lyhyesti käsitellä Yrttiahon väitteet tässä, ihan vain siksi että jouduin kuulemaan useammalta vasemmistoliittolaiselta tutulta miten karseaa tuubaa tämä keskustelu on. Vasemmistoliittohan ei ole varsinaisesti ollut aiemmin tunnettu erikoisen asiantuntevista puolustus- ja turvallisuuspolitiikkakannoistaan, vaikka toki nykyisen puheenjohtajan kautena Vasemmistoliitto on saanut aikaan pääosin erinomaisen turvallisuuspoliittisen ohjelman.

rauha.png
Highway to the Vasemmistoliitto Zone

Ohitan ilmeisen puolueen sisäiset poliittiset implikaatiot tässä kirjoittelussa, ja keskityn lähinnä substanssiargumentteihin.

Ensinnäkin valtavat summat olisivat väistämättä pois sosiaaliturvan ja palveluiden järjestämisestä, myös vaikka tie- ja ratahankkeista, kirjoittaa Yrttiaho.

Tämä on hyvin helppo: se ei ole totta. Valtion budjettiprosessi ei nyt vaan toimi niin, että vapahtuva raha kaadettaisiin automaattisesti johonkin hyvään ja produktiiviseen. Vaikka 7-10 miljardia on toki aika iso siivu valtion budjetista, se ei ole myöskään sellainen kustannus joka tulee kerralla maksettavaksi. Hävittäjät ei ole nakkeja, joita ostetaan kaupasta paketti kerrallaan, niiden toimitukset vie aina vuosia.

Toiseksi, hävittäjähankinta kytkisi Suomen entistäkin tiiviimmin Naton aseteknologiaan ja syventäisi tosiasiallista liittosuhdetta. 

Natosta puhuminen yksittäisenä toimijana tässä on fuulaa. Käytännön tasolla aseteknologiaa tulisi, jos valittaisiin ei-yhdysvaltalainen hävittäjä, useammasta maasta. Tiettyjen aseteknologioiden osalta valinnanvaraa ei juuri ole: jos halutaan ostaa esimerkiksi ilmasta-ilmaan-ohjuksia, jotka ovat hävittäjien tärkeimmät asejärjestelmät, lista maista jotka sellaisia osaavat valmistaa on hyvin lyhyt. Jo nyt Suomen ilmavoimat käyttää yhdysvaltalaisia ohjuksia, joten mitään konkreettista muutosta tilanteeseen ei monessakaan skenaariossa tulisi. Jos vaikka ruotsalainen Gripen E valittaisiin, Ilmavoimat jatkaisi pääosin samojen järjestelmien käyttöä.

Huomioitakoon että Yrttiaho ei selkeästi tunne aihepiiriä tarpeeksi hyvin, koska hän ei mainitse sitä skenaariota mikä. jos F-35 valitaan ostettavaksi hävittäjäksi, toteutuisi. Silloin Suomi olisi riippuvainen Nato-maihin rakennetusta huoltoverkostosta, koska F-35 ei sisältäisi tarvittavia teknologiasiirtoja, jotta huollot voitaisiin tehdä kotimaisin voimin. Muun muassa moottorihuoltoa on kaavailtu tehtäväksi Turkissa, mikä on melko epäilyttävää, jos otetaan huomioon Turkin ihmisoikeustilanne.

Kolmas näkökohta on puolustuksellinen. Tiedetään, että Suomen puolustuksen näkökulmasta tällaiset aseet ovat täysin turhia. Kyse on hyökkäysaseista, joilla ilmassa (ja muutenkin) ylivoimaista vihollista vastaan ei ole mitään käyttöä. Tehokkaan puolustuksen järjestämiseksi olisi järkevää panostaa alueelliseen puolustukseen, maavoimiin ja ilmatorjuntaan.

Tässä kohtaa pitää kysyä: miten “tiedetään?” Pikemminkin modernin sodankäynnin historia näyttää sen, että ilman omia ilmavoimia muukin puolustus ja sotatoimet vaikeutuvat huomattavasti. Esimerkkejä löytyy huomattavan paljon, alkaen Korean sodasta, Vietnamin sodasta, Israelin käymistä sodista, Iranin-Irakin sodasta, ensimmäisestä ja toisesta Persianlahden sodasta ja kenties tuoreimpana esimerkkinä Georgian sodasta.

“Hyökkäysaseista” puhuminen niinkuin asejärjestelmiä voitaisiin yksiselitteisesti luokitella hyökkäyksellisiksi tai puolustuksellisiksi on ennen kaikkea poliittinen lähtökohta, jolla ei ole käytännön sodankäyntitilanteiden kannalta suurtakaan merkitystä. Suihkuhävittäjä voi toimia hyökkäyksellisesti tai puolustuksellisesti.

Lisäksi kun puhutaan suurpiirteisesti että “olisi järkevää panostaa alueelliseen puolustukseen, maavoimiin ja ilmatorjuntaan”, niin se unohtaa kokonaan sen, että näihin osa-alueisiin on viime vuonna tehty merkittäviäkin panostuksia. On hankittu mm. uusia ilmatorjuntajärjestelmiä, telatykistöä, raketinheittimiä ja lisää panssarivaunuja. Ongelmallisempana tässä on listattu kolme osa-aluetta ilman minkäännäköisiä perusteluja sille miksi näihin pitäisi panostaa ja millä tavoin.

Haluan vielä mainita erikseen tämän ajatuksen siitä että hävittäjillä varustetut ilmavoimat voisi korvata ilmatorjunnalla, mihin törmää satunnaisesti, ja siitä voi osittain syyttää eläköitynyttä eversti Ahti Lappea, joka on päässyt nostamaan omia ajatuksiaan esiin aiheesta. Osittain se lienee ymmärrettävää: Lappi kuitenkin oli ilmatorjunnan tarkastaja aikoinaan.

Käytännön tasolla kuitenkin ilmatorjunta on aina luonteeltaan reaktiivista, sen kyky reagoida muuttuviin tapahtumiin on rajallista käytännön syistä (ilmatorjunta toimii siellä missä se on kantamansa rajoissa, ja se siirtyy pääosin maanpinnalla) ja ilmatorjunta harvemmin kykenee ottamaan ilmasodan aloitetta haltuun. Ilmatorjunta on tärkeää, mutta ei ole täysin sattumaa, että jokainen maa joka siihen kykenee, rakentaa myös itselleen ilmavoimat ja niihin hävittäjät.

Loppujen lopuksi ei voi muuta oikein todeta, kuin että Yrttiaho yksinkertaistaa tilannetta hävittäjäkauppojen suhteen tavalla mikä ei ole produktiivinen lähestymistapa, ja kruunaa sen puhumalla asejärjestelmistä tavalla mikä näyttää että hänellä ei ole asiantuntemusta tai edes amatööritason tietämystä aiheesta.

 

Johannes Yrttiaho ja hävittäjäkaupat

Ja antakaa persujen tulla natsien luo: Äärioikeiston verkostoituminen somessa ja muualla

Sisältövaroitus: Alla olevissa kuvissa on väkivaltafantasioita, rasismia ja transfobiaa kirjallisessa muodossa.

olli immonen natsien kanssa.png
Olli Immonen ja joku toinen noname-persu PVL:n riveissä yhdessä Timo Hännikäisen kanssa.

Ensinnäkin: tämän tekstin pääasiallisen havainnon teki joku muu kuin minä, eli Dmitry Gurbanov Twitterissä.  Nimittäin:

Gurbanov

Jäin miettimään tätä. Koska näinhän se tosiaan on. Halla-ahon oma äärioikeistolaisuus on moneen kertaan todistettu fakta, mutta ilmeisesti jonkinlaista halua tehdä pesäeroa militanttiin ja väkivaltaiseen äärioikeistoon on. Siitä ainakin haastattelu kertoo. Tosin Halla-aho toki puhuu “äärioikeistosta” tässä hyvin suppeassa ja tarkoituksenmukaisessa merkityksessä, koska Halla-aho tuskin haluaa avoimesti myöntää Perussuomalaisten olevan äärioikeistolainen puolue. Halla-aho redusoi äärioikeiston pelkästään PVL:n kaltaiseksi väkivaltaiseksi ja laittomaksi liikkeeksi, vaikka no, se on valetta. Suomen Sisu, johon monet perussuomalaiset kuuluvat, Halla-aho itse mukaanluettuna, on äärioikeistolainen organisaatio, ja Perussuomalaiset nykyisellään ovat hyvin leimallisesti äärioikeistolainen puolue.

Huonosti johdetun puolueen ongelma onkin se, että se pesäeron teko ei onnistu juuri mitenkään, koska jäsenistö kansanedustajia myöten symppaa vahvasti väkivaltaisempia äärioikeistolaisia liikkeitä kuten Pohjoismaista Vastarintaliikettä, Rajat Kiinni-verkostosta syntyneitä pieniä fraktioryhmiä ja sen kaltaisia liikkeitä. Halla-aho näkee tämän ilmeisesti sekä imagollisesti että poliittisesti hankalaksi.

Esimerkkinä tästä voidaan mainita itse Laura Huhtasaari, kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja, joka kävi talvella 2017 pitämässä lyhyen, joskin sekavan puheen yhden Suomi Ensin -fraktion mielenosoitusleirissä Paasikivenaukiolla. Kyseinen fraktio on siten varsin mielenkiintoinen, että siinä on pääosin aktiiveja, jotka ovat liian out there Perussuomalaisiin, mutta omista syistään Huhtasaari symppaa heitä. Tapahtumahetkellä kyseinen Suomi Ensin -fraktio tuntui olevan lähinnä erään tamperelaisen toopen egoprojekti, ja on sittemmin hajonnut ja synnyttänyt ainakin kolme uutta fraktiota joilla on jopa nimet.

paska-laura.jpg
Kaljan ja Erikeeperin hajun voi melkein aistia tästä kuvasta.

Olli Immosen tapaus oli kaikille tuttu jo kesältä 2015, ja Immosen yhteydet uusnatseihin ovat hyvin tunnetut. Toki sen jälkeen Immonen on suurinpiirtein kadonnut politiikasta niin tehokkaasti, kuin mitä eduskunnassa istuva kansanedustaja voi kadota.

Ja mitä Turun mielenosoituksiin 18.8.2018 tulee, Varisverkosto on varsin ansiokkaasti dokumentoinut tapahtuneen täällä. Kesti hyvän tovin ennenkuin lehdistö heräsi tapahtuneeseen, mutta lopulta Helsingin Sanomienkin oli pakko kirjoittaa aiheesta,

Mutta eräs toinen asia on jäänyt, ehkä syystäkin, pääosin huomaamatta, ja se on se miten tehokkaasti Perussuomalaiset ovat verkostoituneet Twitterin anonyymien äärioikeistotrollien kanssa, joista itse kirjoitin eilen.. Valitsin tässä tarkastelun kohteeksi Laura Huhtasaaren ja muutamia muita lähinnä sillä perusteella että tulivat Twitterissä vastaan tätä kirjoittaessani.

Alla muutama poiminta Laura Huhtasaaren seuraamista anonyymitileistä ja muista jotka on lievästi sanoen mielenkiintoisia valintoja seurattavaksi.

Ensimmäinen tosin ei ole varsinaisesti anonyymi, koska kyseessä on yksi monista tileistä, jonka omistaa Seppo Lehto, joka päätyi aikoinaan vankilaan kunnianloukkausjutuista. Lehdon tunnistaa helposti niistä kuvista jotka tili postaa.

seppo1.PNG

Joku voisi toki kysyä että mitäs ihmeellistä tässä sitten on. No, aika erikoinen puunkaatopalvelu.

seppo1.1.PNG

Toinenkin on Seppo Lehdolta, ja tällä kertaa mainostetaan joulupukkipalvelua.

 

seppo2.PNG

seppo2.1.PNG
Sellainen bad santa.

 

Sieltä löytyy myös Uusi Presidentti -tili joka väittää olevansa Huhtasaaren kannatustili. Todellisuudessa se on yksi monista joka postaa samaa sisältöä kuin moni muu tili, niinkuin eilen kirjoitin.

laura2.PNG

Ja Oikea Media, joka on valemedia.

laura3.PNG

Sekaan mahtuu myös toinen valemedia, eli rasistista propagandaa levittävä PT-media.

laura1.PNG

Löytyy lisää eilisessä blogauksessa mainittuja anonyymitrollitilejä.

anonyymit.PNG

anot2.PNG

Ja niin edelleen. Seurattavat on toki seurattavia, itsekin seuraan kaikkea mahdollista. Mutta tietynkaltainen valikointi Huhtasaarella on huomattavissa silti. Erityisesti koska Huhtasaarella on tapa keskustella anonyymien trollitilien kanssa niinkuin aatetoverien kanssa yleensä keskustellaan.

sini.PNG

yk.PNG

Ja niin edelleen. Voitte mennä itse katsomaan jos haluatte.

Leena Meren osalta materiaalia on vähemmän, koska Meri ei käytä twitteriä yhtä intensiivisesti kuin Huhtasaari. Mutta heti seurattujen listan alkupäästä löytyy tuttu trollitili.

meri.PNG

Entäs sitten Riikka Purra, oman kuvauksensa mukaan Perussuomalaisten spindoctor?

 

Kaikenlaista. Fasistista verkkolehteä, anonyymejä trolleja, vähemmän anonyymi trolli joka tekeytyy järjestöksi, valemediaa ja sen sellaista.

Lopuksi vielä Persujen Dank Old Man Veikko Vallin, joka ei myöskään ole mikään Twitterin suurkäyttäjä, mutta silti häntä kiinnostaa tällaiset tilit tarpeeksi jotta hän seuraisi niitä henkilökohtaisesti.

Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Vaikka Persuilla puolueena olisi tapana pitää tietty etäisyys äärioikeiston sakeampaan laitaan, niin yksittäisillä persuilla ihan puolueen huipulla saakka on tapana pitää ainakin jonkinlaista kontaktia netitse erilaisten valemedioiden, trollien ja rasistisen propagandan levittäjien kanssa. Yleensä ihmisten pitämästä seurasta voi päätellä jotain heidän arvoistaan ja sympatioistaan. Persuilla ne tuntuu menevän vahvasti avoimen fasistiseen ja rasistiseen suuntaan.

 

 

Ja antakaa persujen tulla natsien luo: Äärioikeiston verkostoituminen somessa ja muualla