Touko Aallon jähmeät arvot

Helsingin Sanomat teki jutun Vihreiden uudesta puheenjohtajasta Touko Aallosta. Sinänsä mitään erityisen mielenkiintoista tässä ei ole paitsi Aallon linjaus talouspolitiikasta.

aalto

En ihmettele että uusliberaalia linjaa tukeva Hesari ei esitä kritiikkiä tästä. Ongelmahan lähinnä on se että Suomessa lähestulkoon kautta linjan julkisuuden omaisuuden myynti on johtanut siihen että valtion omaisuuden myynti ei ole kannattanut lainkaan. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka katsastustoiminnan myynti yksityisille markkinoille. Tai sähköverkkojen myynti Carunalle.  Tai Digita-kauppa. Tai Kemiran myynti Yaralle.

Aivan selkeäähän se on että valtion omaisuuden ja valtionyhtiöiden myynti ei yleisesti ottaen johda mihinkään positiiviseen tulokseen valtion tai kansalaisen kannalta. Todellisia jähmeitä arvoja edustaakin tämä “tase töihin”-hokeminen joka ei perustu mihinkään todelliseen.

Ja Aallon perustelu miten “tiettyyn aikaan, tiettyyn tarkoitukseen” perustetun omaisuuden ja toiminnan voisi myydä on aivan naurettava argumentti. Pitikö Digita myydä siksi että verkkotoiminta oli Suomessa jotenkin olennaisesti muuttunut? Pitikö Kemira myydä siksi että suomalaisen maataloustuotannon lannoitteiden tarve oli jotenkin olennaisesti muuttunut?

Vastaus siihen on ei.

Aallon perustelut ovatkin puhtaan ideologisia ja vailla minkäänlaisia perusteita ideologisuutensa ulkopuolella. Se onkin todellinen jähmeä arvo: pidetään kiinni siitä että valtion omaisuutta pitää myydä vaikka kerta toisensa jälkeen nähdään ettei siitä ole ollut mitään iloa kenellekään paitsi sijoittajille.

Touko Aallon jähmeät arvot

Laitaoikeiston lastenallas: libertarianismi, objektivismi ja anarkokapitalismi

snek.jpg
snek

Jos olet joskus puhunut politiikkaa (erityisesti talouspolitiikkaa) sosiaalisessa mediassa, todennäköisyys on sen puolella että jossain kohtaa huomaat että sinulle selittää jotain inkoherenttia soopaa markkinatalouden kaikkivoipaisuudesta joku tyyppi jolla on todennäköisesti profiilikuvassa stetson tai fedora päässä. Jos siitä saat irti sen fiiliksen että tällä tyypillä ei ole hajua taloudesta, politiikasta tai oikeastaan mistään muustakaan, olet törmännyt libertaariin, objektivistiin tai anarkokapitalistiin.

Näillä on tiettyjä eroja mutta käytännössä ei suuria, ja ainakin Suomen kontekstissa nämä yleensä löytyy jostain Liberaalimafian kaltaisesta FB-ryhmästä sulassa sovussa haisemasta. Syy tähän lienee se ilmeisin: näitä tyyppejä ei nyt oikeasti ole kauhean paljon ja jossain niidenkin on oltava.

Taksonomia

Kaikkia näitä ideologioita yhdistää usko siihen että markkinatalous on paras tapa järjestää kaikki, valtio (myös valtionkaltaiset rakenteet) on pahoja ja tehottomia ja niin edespäin. Eli siis uusliberalismia vailla mitään kohtuullisuutta, koska uusliberaalitkin on pääosin sitä mieltä, että jotain tolkkua asioissa pitäisi olla ja esimerkiksi valtion kannattaa ainakin ylläpitää jotain infraa.

aynrandhat.jpg
5/5 hattu, joisin hatun käyttäjän kanssa vegaanisia härkäruukkuja Mustassa Härässä

Tiivistetään lyhyesti näiden suuntausten erot. Libertarianismi ja objektivismi on hauskasti todella lähellä toisiaan, mutta myös perinteisesti (ei tosin päde erityisemmin Suomessa) uskomattoman riitaisia. Objektivismin kehitti venäläissyntyinen pierufilosofi ja romaanikirjailija Ayn Rand ja Rand näki objektivisminsa eheänä ja yhtenäisenä filosofiana. Tietty juuri kukaan muu ei ollut tätä mieltä, koska ajatukset kuten “arvot syntyy luonnosta” on aika pösilöitä ajatuksia.  Myös Randin kosmisen tason rasismi häiritsi aikoinaan jotain libertaareja. Peukalosääntönä, mitään oikeasti merkittäviä eroja ei enää ole ja monet jotka sanovat itseään libertaareiksi ihailevat kuitenkin Ayn Randia.

Ayn-Rand-social-security.jpg
kuka pieraisi

Sekä objektivismi että mainstream-libertarianismi kannattavat jonkinlaisen valtion olemassaoloa.  Yleensä puhutaan yövartijavaltiosta joka hoitaa jotain yleistä järjestystä ja puolustusta eikä mitään muuta. Siinä kohtaa kun joku edes etäisesti johonkin tolkulliseen suuntaan miettivä ihminen sanoo tähän että no onpas vitun typerä idea niin anarkokapitalismi sanoo pidäs mun bisseä.

Anarkokapitalismi on määriteltävissä lähinnä niin että jos libertarianismi ja objektivismi on pönttöjä niin anarkokapitalismi menee vielä pidemmälle vaatimalla valtion hajottamista kokonaan. Valtion korvaa tietenkin markkinatalous. Huomata kannattaa että anarkokapitalismilla ei ole yhtään mitään tekemistä anarkismin perinteen kanssa koska anarkismi on vasemmistolaista. Anarkisteina kukaan muu ei juuri anarkokapitalisteja pidä kuin anarkokapitalistit itse.

Kritiikki ja ongelmallisuus

Tämä on oikeastaan se hankalin osuus tässä kevyessä pintaraapaisussa aiheeseen. En nimittäin tiedä että mitä sanottavaa aiheesta on paitsi ettei näiden tyyppien ajatuksissa ole yhtään mitään tolkkua ja kaikki tämä on outoa uskonlahkomaista puuhaa joka ei kelpaa juuri kenellekään.

Mutta tolkulla tässä kontekstissa tarkoitan sitä että onko ideologia ensinnäkin toteutettavissa lainkaan ja jos se on toteutettavissa, olisiko siitä oikeasti mitään erityistä iloa kenellekään. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa se että historia kertoo meille aika hyvin millainen yhteiskunta on, jos vaikka elintarvikkeiden laatua ei tarkkailla lainkaan. Vastaus siihen toki on se että voisi olla yksityisen sektorin omaa sertifiointia mutta no, sehän on ilmiselvää ettei sellainen ole luotettavaa juuri koskaan, missä kohtaa vaikka perunoita ostavan kuluttajan pitäisi ottaa selvää että onko perunat sertifioinut turvalliseksi luotettava taho.

Tässä kohtaa aika moni miettii että mikä vitun järki. Ei siinä mitään sellaista olekaan, se on puhdasta ideologiaa, koska tämä markkinataloususko ei yksinkertaisesti salli edes valtionkaltaisten rakenteiden luomista. Ja jotkut anarkokapitalistit eivät osaa ratkaista edes yksinkertaisempia ongelmia missään hypoteettisissa anarkokapitalistisissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi että miten ihmeessä voisi rakentaa koskaan mitään infrastruktuuria.

Sitten on tietty kaikkea sellaista kuin että käytännön tasolla tämä porukka on poikkeuksetta aina fasistien ja rasistien kanssa kimpassa koska eivät usko minkäänlaiseen tasa-arvoon. Joten jos haluat nähdä rumalla parralla varustetun jannun juttuja siitä miten afroamerikkalaisten asema on oikea koska Bell Curve ja vapaa markkinatalous, kannattaa keskustella näiden kanssa. Tai jos tykkää kuulla siitä miten yhteisöjen oikeus on ajaa seksuaalivähemmistöt ulos.

Mad_max_fury_road_immortan_joe_by_maltian-d89hlf8.png
Tavallaan toki tämäkin tyyppi osasi rakentaa koherentimman yhteiskunnan kuin nämä osaisivat

Nämä kaikki filosofiathan vetoaa ihmisiin jotka kokee olevansa jotenkin erityisiä ja menestyisivät hyvin ilman valtion sotkeutumista heidän elämäänsä. Muistan miten yksi tällainen selitti miten ilman valtion sortoa hän voisi vapaasti asua asuntovaunussa kerrostalon sijaan (spoiler: Suomessa on ihan laillista asua asuntovaunussa). En kyllä tiedä miksi tämä oli joku merkittävä kynnyskysymys mutta no.

Sehän toki on ihan yleisesti tiedossa että miltei jokainen pitää itseään erilaisena ja poikkeuksellisena yksilönä, mutta sen varaan ei ehkä kannata rakentaa yhteiskuntaa.

Viimeinen naula markkinataloususkovaisen laitaoikeiston arkkuun

Sattuneista syistä, uusliberaalinkaan talouspolitiikan kannattajissa elinkeinoelämän parissa ei löydy kauheasti näitä tyyppejä siitä yksinkertaisesta syystä että elinkeinoelämän kannalta nykyiset valtiolliset rakenteet on kovasti käteviä. Joten keskimäärin valtion purkaminen ei oikein kannata kenellekään: ei kansalaisille, ei elinkeinoelämälle, ei poliitikoille. Valtiohan on elinkeinoelämälle myös loistava rahantekokone ja tapa kupata kansalaisten raha omiin taskuihin, kuten Kokoomuksen sote-teatteri todistaa.

Markkinatalous ei toteudu koskaan idealistisesti vaan aina kyynisesti ja pahantahtoisesti. Kuka haluaisi vapaata kilpailua, jos on mahdollista saavuttaa kartelliasema tai jopa monopoli?

Siihen tiivistyy se miksi nämä ideologiat eivät yksinkertaisesti toimi.

 

Laitaoikeiston lastenallas: libertarianismi, objektivismi ja anarkokapitalismi

Liberation In Desperation: Cultural Bias And Material Conditions

For as long as I have been poor, I have been told that things aren’t really that bad, because I have always had a place to live, food to eat and there are always welfare services available. Things are not that bad hides an unpleasant truth in it though: my life remains physically sustainable but mentally and socially degrading.

For years I did not speak up about this condition, because there is a strong cultural bias towards not revealing poverty to others. For a neoliberal society, this cultural bias has several benefits: poor people withdraw from society as they cannot afford to take part in the rituals of society. The welfare state, under neoliberal conditions, uses social benefits as a vehicle of guilt, telling you that you are not allowed to criticise the state because you are receiving benefits. This despite the benefits not being on an adequate level to actually take part in society.

The neoliberal politicians both on the left and right keep emphasizing personal responsibility, which, again, is another vehicle for guilt and withdrawal. You are on all levels being told that your poverty and degradation is your personal responsibility. If you are unable to find work, you are told you are not looking hard enough, despite the fact that there are no jobs.

Yet we know that this is not true. Poverty is inherited. Wealth is inherited. Social status is inherited. Social networks are inherited. Most likely, if you are poor, it is because society is built in a manner that makes you poor.

What you will learn, in time is that your material conditions will never improve. There simply isn’t anything you can do to improve your own position, if the material conditions do not exist that make improvement possible. Luck and chance affect the conditions of your live far more than anything you can do yourself.

Forget about self-improvement and finding happiness within yourself. We are not here for that, because there is nothing beyond the material condition for us. Yet more neoliberal ideological propaganda, made so you would look inward and revel in your own guilt.

There is a deep desperation in understanding that you have no agency, that those things that you thought had been promised are forever out of your reach. If you are poor, you will never have a home or a family. You can never provide for your children and they will grow up as poor as you, facing an ever more uncertain future. You cannot even find companionship in a pet, because you cannot afford a pet. Your social life will be limited for those brief moments when you have the means to go outside.

But precisely in that moment when you realize that all you do is hopeless mechanical actions to improve a situation you cannot affect at all, you can be liberated. But that liberation hurts. It is not about making success possible for yourself, it is about making success possible for every, because success without universal success is merely privilege extended.

That is the core of radical equality, going beyond your personal desperation.

 

Liberation In Desperation: Cultural Bias And Material Conditions

Päivän Byrokraatti – laitaoikeistolaisuuden käenpoika

Kaikkihan joilla on mänttejä tuttuja sosiaalisessa mediassa tietää tämän Päivän Byrokraatti -sivuston jossa kritisoidaan näennäisesti valtion “ylimitoitettua” byrokratiaa ja virkamieskunnan Kadavergehorsamkeitia (tämä on kyllä liian vaikea sana PB-lukijoille mutta omat lukijani ovatkin fiksuja ja filmaattisia ihmisiä jotka osaa googlata).

Näin siis teoriassa, ja niillähän saitti taisikin aloittaa. Valtion toiminnassa ja virkamiesten käytöksessä on kaikenlaista korjattavaa, siitä varmaan jokainen on samaa mieltä sinänsä.

PB1

Ja näin sivusto itsensä esittelee.

Vilkaistaanpa sitten huviksemme että mitä alaalueita sivustolta löytyy.

  • ALKOHOLI
  • AY-LIIKE
  • BYROKRATIA(
  • EI KATEGORIAA
  • EU
  • JULKEA SEKTORI
  • KORRUPTIO
  • KOULUTUS
  • LIBERALISMI
  • LIIKENNE
  • MAAHANMUUTTO
  • MAASTAMUUTTO
  • MARKKINATALOUS
  • OLESKELUYHTEISKUNTA
  • POLITIIKKA
  • RIKOSLAKI
  • SANANVAPAUS
  • SOSIALISMI
  • SUVAITSEVAISUUS
  • TALOUS
  • TASA-ARVO
  • TUPAKKA
  • TYÖTTÖMYYS
  • ULKOMAAT
  • USKONNOT
  • VEROTUS
  • VIHREÄ VALHE
  • YRITTÄJYYS

Joku saattaisi jo kohdassa “Julkea sektori” tai “Oleskeluyhteiskunta” miettiä että hetkinen. Ehkä tämä saitti ei olekaan sitä mitä sanoo? Tai mitä löytyy jonkun “Vihreä valhe”-kategorian alta? No, sitä itseään ja paljon.

Yleisesti ottaen hyvää vibaa ihmisen asenteista saa kanssa siitä miten ja mistä aiheista puhutaan jos mennään maahanmuuttoteemoihin. Päivän Byrokraatti muun muassa on sitä mieltä että ei-suomenkielisille synnyttäjille ei pitäisi maksaa tulkkeja ja että SDP:n kaupunginvaltuutettu haluaa vaihtaa Espoon väestön ulkomaalaisiin.

Eikä pidä unohtaa sitä miten PB valehteli siitä miten Riku Rantalan Startup Refugees on käyttänyt varoja kaarnaveneisiin. Tämä piti jopa korjata myöhemmin koska Rantala itse nosti aiheesta äläkän. Sattuneista syistä, Rantalan proggis ei käyttäny yli sataa tonnia kaarnalaivojen veistämiseen.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vasemmisto on Vihreiden ohella PB:lle erityinen vihan kohde, koska PB mm. väitti Vasemmistonuorten osallistuneen Hampurin mellakoihin. Ja koska minä vedän vähemmän mutkia suoriksi kuin PB, alla kuvakaappauskin sanamuodoista.

pb3

Tähän toki piti saada liitettyä Li Andersson ja Paavo Arhinmäki, joista kumpikaan ei ole ollut Hampurissa.

Myös PB:n Twitter-osallistuminen on sangen mielenkiintoista. Haluan perata tämän hieman tarkemmin, koska siitä on olennaisesti vähemmän vaivaa kuin noiden “artikkelien” perkaamisesta. Tein sen nimittäin jo aiemmin päivällä Twitterin puolella, joten here goes.

pb antifa.PNG

Vilkaistaanpas väitteen totuusarvoa. No, ensinnäkin Antifa ei ole järjestö. Se on kattokäsite, samalla tavalla kuin vaikkapa “eläinoikeusaktivistit” tai “ympäristönsuojelija.”

Ja missä se on luokiteltu terroristijärjestöksi, koska ei ainakaan EU:ssa tai Yhdysvaltojen liittovaltion puitteissa, koska ne yleisesti lienee ne relevantimmat tarkkailukohteet? No, New Jerseyn osavaltiossa. Tavallaan. 

Niin, sekään ei ollut ihan kokonainen totuus. New Jerseyn osavaltion Homeland Security -virastolla (nyt se byrokraatti sitten kelpaakin yhtäkkiä jopa PB:lle) on kyllä yksi sivu joka esittelee Antifan anarkistisena ääriliikkeenä ja mainitsee nimeltä kolme New Jerseyssä vaikuttavaa antifa-ryhmää. Mutta that’s it. Vaikka se on lajiteltu “domestic terrorism”-otsikon alle, missään kohtaa ei mainita että osavaltio pitäisi Antifata terroristisena liikkeenä. Mistä tämä tulkinta sitten tulee?

Vähiten yllättäen, laitaoikeistolaisilta ja äärioikeistolaisilta MV-lehden vastineilta niinkuin Infowars. Tein huvikseni aiheesta google-haun.

pb2

Eli tällaista siis. Tavallaan siis voidaan sanoa että jutussa on sinällään jotain todellisuusperää, mutta mitään tarkempaa tarkastelua koko homma ei kestä.

PB tuntuu sisältönsä perusteella asettuvan varsin tukevasti jonnekin laitaoikeistoon, jonka tässä voimme määritellä näin: se mahtuu vielä jokseenkin parlamentaaristen puolueiden puitteisiin, mutta vohoi helvettiläinen että miten sakeaa tämä sisältö antifeminismeineen, vasemmistovihoineen ja neuvostoliittotraumoineen on. Yleisesti ottaen jos joku pitää kuolemansyntinä sitä että joku vastustaa markkinataloutta, kyseessä on jo aika omituinen tapaus ihmiseksi.

Suomessakin on aina ollut olemassa tietynlainen yhteenkuuluvuus libertaaripiirien ja äärioikeiston välillä, ja ulkomaisista tapauksista on kirjoitettukin jonkin verran. Sisällöltään PB ei erityisesti eroa tavarasta mitä voisi löytää Hommaforumilta tai jostain Suomi Ensin -keskusteluryhmistä. Eksplisiittistä rasismia toki on hankalampi löytää koska PB on tarkempi julkisuuskuvastaan kuin ne hommanautit jotka ovat istuneet viimeiset 10 vuotta internetissä vihaamassa maahanmuuttajia ja Vihreitä.

PB:n kirjoittajia tai twittertilin käyttäjää (päätoimittajaksi ilmoitetaan Juha Ketola, mutta jutuissa ei näytä olevan yksittäisten kirjoittajien nimiä) tosiaan ei tunnu varsinaisesti haittaavan mahdollisimman pahasuopa ja virheellinen tulkinta mistään (niinkuin tuo Twitter-jutun analyysi näyttää), niin kauan kuin saadaan haukuttua vasemmistoa, feministejä, virkamiehiä tai maahanmuuttajia.

Tällainen käenpoika-strategiahan perustuu siihen että saitilla saattaa olla jotain substanssiakin sisältäviä juttuja siitä miten joku virkamies tai vastaava on toiminut oudosti tai väärin, mutta niidenkin juttujen pointti on saada tämä laitaoikeistolainen propaganda leviämään, koska sitähän saitin sisältö on. Ei se olennaisesti eroa MV-lehdestä mitenkään.

Huomatkaa myös rakkaat lukijat että minä vaivaudun viittaamaan lähteisiin. PB ei. 

 

Päivän Byrokraatti – laitaoikeistolaisuuden käenpoika

Maanantaipalaveri Ratakadulla

Yllättävän harvoin kukaan jaksaa kuunnella minua, mutta tänä maanantaina asiat olivat vaihteeksi toisin. Olin saanut kutsun tulla konsultoimaan Ratakadulle uudesta turvallisuusuhasta, josta Supolla ei vielä ollut selkeää käsitystä. Joten eipä siinä mitään, valtion laskuun junalla Helsinkiin ja neljä tuoppia ravintolavaunussa. Minut otti vastaan Ratakadulla ylitarkastaja Seppo Gehlen, jolla oli yllään huonosti istuva Batistini-puku ja kurkkusalaattitahra kravatissaan.

Olin tehnyt ehtoni selväksi, koska eihän nyt Supolle puhuta jollei siitä saa jotain irti. Vaadin kolme askia valkoista Marlboroa, kaksi kupillista tummapaahtoista kahvia ja vegaanisen croissantin.

Ylitarkastaja Gehlenin mielestä en olisi saanut polttaa neukkarissa. Sanoin että joko saan polttaa täällä tai sitten pidetään neuvottelu puistossa. Lopulta hän myöntyi siihen että saan käyttää tuhkakuppina neuvottelupöydällä seisovaa NKVD-hattua joka kuulemma oli Seppo Tiitisen saama lahja Neuvostoliitosta.

Aloitin esitykseni. Supo oli viimein herännyt äärimaltillisuuden uhkaan mutta ei tuntenut aihepiiriä erityisen hyvin. Äärimaltillisuus oli alkanut ensimmäistä kertaa nousta julkisuuteen 2015, kun Ali Jahangiri oli äärimaltillisuuksissaan päättänyt tehdä ison numeron siitä että meillä pitää olla dialogia äärioikeistolaisten kanssa.

Tässä kohtaa tungin koko croissantin suuhuni ja ylitarkastaja Gehlen katsoi minua kolme minuuttia inhoten kun yritin saada sitä huuhdeltua alas Löfgrensin kahvilla. En täysin onnistunut tässä joten jouduin sylkäisemään noin kolmanneksen siitä kokolattiamatolle. Jatkoin kuitenkin.

Äärimaltillisuus on vaivihkaa levinnyt kaikille yhteiskunnan sektoreille lukuunottamatta liike-elämää jossa yhä vaikutusvaltaisin poliittinen suuntaus on kaikkia vähemmistöjä vihaava insinööriys.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat on täysin äärimaltillisuuden läpitunkema, kerroin esitellen samalla lehtileikkeitä kansiostani joka oli tupaten täynnä äärimaltillisten journalistien kirjoituksia. Näytin samalla myös kuvankaappauksia Facebookryhmistä, jossa eräskin sosialidemokraattinen kulttuurisihteeri uhkasi mestata jokaisen joka kehtaa arvostella viranomaisia.

Jatkoin. “Myös television keskusteluohjelmissa on näkynyt äärimaltillisuutta, jonka tavoitteena on pysähdyttää kaikki mahdollinen ongelmanratkaisu, jotta keskustelu voisi jatkua loputtomiin.”

Gehlen nielaisi hermostuneena.

“Mihin tällä keskustelulla sitten oikein pyritään jos äärimaltillisia ei kiinnosta ongelmien ratkaisu?” hän kysyi.

“Käsittääkseni ei yhtään mihinkään. Paitsi että äärimaltilliset pääsevät paheksumaan kaikkia muita.”

“Onko sinulla ennustetta tai analyysiä siitä mihin tämä tulisi johtamaan?” hän kysyi, yhä hermostuneempana. Pudotin tupakan lattialle ja tallasin sen sammuksiin, polttaen reiän kokolattiamattoon.

“Todennäköisimmin äärimaltillisuus häviää ajan myötä itsestään.” Gehlen näytti helpottuneelta siihen asti kunnes jatkoin. “Suurin osa äärimaltillisista tulee asemoimaan itsensä  äärioikeistoon, koska heidän mielestään on tavattoman törkeää se miten tasa-arvoa puolustetaan yhteiskunnassa. Siksi ne jotka nyt huutavat keskustelun perään tulevat itse pian auttamaan esimerkiksi polttopulloiskuissa ja pahoinpitelyissä, koska äärioikeisto on heidän mielestää paljon sosiaalisti hyväksyttävämpi kuin tasa-arvon puolustaminen.”

Nousin ylös ja tein lähtöä. “Että onnea vaan teille tämän ongelman kanssa, Seppo.”

 

 

 

 

 

 

Maanantaipalaveri Ratakadulla

Huono onni voi kohdata kenet tahansa. Paitsi niitä joita se ei kohtaa.

Pelastusarmeijalla on taas käynnissä keräyskampanja, jonka puitteissa mm. Tarja Halonen ja Peter Vesterbacka on kuvattu niinkuin he olisivat kodittomia kadulla asujia.

yolonen.PNG

Itse useamman kerran asunnottomuuden uhan alla eläneenä niin koen tämän jokseenkin loukkaavaksi monellakin tavalla, jo kampanjasloganista alkaen.

Huono onni voi kohdata kenet tahansa. Hieno slogan, mutta kun se ei ole totta. Meidän yhteiskunnassamme varallisuus, työllisyys ja koulutus on mitä korkeimmissa määrin periytyvää. Luokkien välillä ei juurikaan liikuta. Paitsi mitä nyt nykynuoret tulevat tienaamaan vähemmän ja omistamaan vähemmän kuin aiemmat sukupolvet.

Kun yhteiskunnassa on päässyt tietyn rajapyykin yli, todellisen köyhyyden riskiä ei enää ole. Se siitä huonosta tuurista. Hyvin harva pörssiyritysjohtaja tai kansanedustaja päätyy kadulle vaikka tekisi mitä.

Mutta jos on lähtökohtaisesti köyhä ja omia turvaverkkoja ei ole, kadulle päätyminen on joka kerta noin yhden maksamatta jääneen vuokran päässä, niinkuin ilmeisesti ihmisille kävikin talvella koska Kela ei maksanut toimeentulotukia ajoissa.

hästerbacka

Ylipäätään hyvin toimeentulevien ihmisten nostaminen tällaisten kampanjoiden keskiöön kertoo paljon siitä millä asenteella täällä yhteiskunnassa mitään tehdään. Julkisuudessa voidaan ihastella Hakaniemen kauppahallista sisäfilettä ostavaa ministeriä joka on siellä niinkuin kuka tahansa meistä. Paitsi no, me joilla ei ole varaa sisäfileeseen tai edes jauhelihaan.

Ennen kaikkeahan tässä valehdellaan siitä että tämä yhteiskunta on parempi kuin mitä se on. Saattaa olla että Halonen ja Vesterbacka on oikeasti kiinnostuneita sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, mutta voin taata tämän: hallituksessa kellään ei ole kiinnostusta siihen. Yhdenkään pörssiyhtiön johtaja ei välitä siitä että ihmisillä ei ole varaa edes ruokaan aina. Suomessa ei ole mitään yhtenäistä yhteiskuntaa. On se hyvätuloisten teatteritaso ja meidän köyhien Suomi, jolla ei ole oikeastaan mitään annettavaa kenellekään siinä elävälle ollut aikoihin.

Jos ainoa tapa saada hyvätuloiset reagoimaan asunnottomuuteen ja köyhyyteen on käyttää muita hyvätuloisia mannekiineina, koska oikeasti asunnottomat ei edes rekisteröidy kanssaihmisinä kartalle, ei ole mitään toivoa saavuttaa mitään ymmärrystä mistään.

Huono onni voi kohdata kenet tahansa. Paitsi niitä joita se ei kohtaa.

Valkoisen kulttuuriväen taakka

Tämä on nyt ollut hetken aikaa työn alla, ja mietin että pitäisikö kirjoittaa koko aiheesta lainkaan, mutta koska vastapuoli ei suostu lopettamaan, niin miksipä jättää kirjoittamatta. Tuorein kirjoitus liberaalilta kulttuuriväeltä (johon tämän kontekstissa voidaan laskea toimittajat varsin hyvin) on Reeta Rädyn “Lähdetkö kahville, rasisti?

Vaaditaan lisää empatiaa, sympatiaa ja ymmärrykseen pyritään. That is pretty much it, ja Räty ei oikeastaan onnistu tekemään yhtään pointtia mikä ei olisi tehty samankaltaisissa kolumneissa, artikkeleissa ja haastatteluissa noin miljoona kertaa.

norsu babby.jpg
Elefantinpoikanen syntyy noin 110-kiloisena, eli se on maailman toiseksi suurin vauva heti valkoisen kulttuurieliitin jälkeen

Sitten toki oli Pirkko Saisio, jonka lausunnot Ylelle ja Hesarille saivat kovasti ylistystä muun muassa Hommaforumilla ja muiden rasististen öyhöjen taholta. Taas mennään samoilla linjoilla: ääripäät on olemassa, tarvitaan keskustelua ja niin edespäin.

saisioLSP
Maahanmuuttajien rikostilastoista puhuminen on tosin nimenomaan sitä rasistiseen keskusteluun lähtemistä 95% ajasta, mutta mitäpä siitä. Keskustelua!

Sitten toki oli myös jo jokin aika sitten Laura Honkasalo, joka pahastui siitä että Koko Hubara kritisoi Finlandialla palkittua Oneironia sen positioista. Että kirjailijalla pitää olla oikeus kirjoittaa täsmälleen mistä haluaa ja niin edelleen plaa plaa plaa.

Ja viime viikolla (luullakseni, koska en lukenut koko tekstiä) Antti Hurskainen päätti satuttaa itsensä reunakkuuteen vertaamalla Koko Hubaraa Timo Hännikäiseen. Tätä minun on hankala kommentoida koska ei ole mitään intressejä lukea Hännikäisestä mitään, koska seriously ei. Mutta premissi on joka tapauksessa dille, ja laaja yleissivistykseni antaa minulle mahdollisuuden arvioida asioita mihin en jaksa perehtyä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että itse tulen toistaneeksi aika paljon tässä asioita mitä rodullistetut ihmiset on julkisessa keskustelussa sanoneet monta kertaa. Kuuntelisitte vaikka Maryam Abdulkarimia, Umayya Abu-Hannaa tai Koko Hubaraa sen sijaan että kuuntelisitte minua, rehellisyyden nimissä.

Näiden kaikkien tekstien ongelma on jaettavissa karkeasti kahteen osaan.

Ensimmäisenä: suomalainen kulttuuriväki ja toimittajakunta on lähes poikkeuksetta valkoista väkeä, joilla on sosioekonomisista syistä hyvin vähän tekemistä rodullistettujen suomalaisten kanssa. Siitä johtuen kulttuuriväen rasismikeskustelut miltei poikkeuksetta joko ei ota lainkaan huomioon sitä että kyllä, eniten näkemystä tässä aihepiirissä löytyy nimenomaan rodullistetuilta. Jostain syystä minä en koe että minun pitäisi kirjoittaa kirjoja siitä miten kasvoin työväenluokkaisena 1960-luvun Kalliossa, mutta kulttuuriväki kokee että he ovat nimenomaan moraalinen auktoriteetti jota pitäisi kuunnella tässä rasismikeskustelussa koska no en edes tiedä. Jos yksikin Räty tai Saisio viitsisi kuunnella Hubaraa, joka Oneiron-keskustelussa totesi ”Suomalaisen kulttuurikeskustelun ongelma on se, ettei vähemmistöjen edustajien oma ääni tahdo päästä kuuluville”, niin se olisi jo jotain. Mutta ei, on jostain kumman syystä relevantimpaa puhua ääripäistä ja taistolaisista.

Se toinen osa johtuu oikeastaan ensimmäisestä, ja se on tämän julkisen rasismikeskustelun pohjattoman masturbatorinen luonne. Koska rodullistettuja ei kuunnella tai päästetä ääneen, jäljelle jää vain sellainen valkoisen kulttuurieliitin keskeinen lätinä siitä miten dialogia pitäisi olla. Eikä niissä keskusteluissa oikeastaan osata edes sanoa niinkin yksinkertaista asiaa kuin että miksi rasismi on paha asia. 

Toimittajat ja kulttuuriväki tuottavat keskenään tekstiä siitä että ohoh, Suomessa on rasismia, pitäisiköhän tästä keskustella, mutta se varsinainen keskustelu ei koskaan ala. Puhutaan siitä miten rasismin syitä pitäisi ymmärtää, mutta esimerkiksi minä olen jaksanut istua yliopistolla luennoilla aiheesta ja kehtaisin väittää että minulla on jonkinlainen käsitys siitä miksi ihmiset ovat rasisteja ylipäätään, sosioekonomiset ja kulttuuriset syyt ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei minun tarvitse Pekka Haaviston tavoin tehdä PR-temppua jossa lähden Viitasaarelle flanellipaita päällä kuuntelemaan Teuvo Hakkaraisen pälätystä islamista. Ja kyllä, rodullistetut ihmiset tietävät oikein hyvin että mistä rasismi johtuu, koska he elävät siinä maailmassa joka päivä.

Akateemisella puolella voidaan pitää itsestäänselvyytenä sitä että kyllä, länsimaiset yhteiskunnat kuten Suomi ovat rasismin läpitunkemia. Eihän Suomessa vieläkään varsinaisesti olla sitä mieltä että joku ei-valkoinen voisi olla suomalainen, noin esimerkkinä. Teoriatasolla kyllä, käytännössä ei. Jokainen meistä on tavalla tai toisella rasistinen, koska me olemme kasvaneet yhteiskunnassa joka on rasistinen. Tämä rasismi ilmenee esimerkiksi juurikin sillä tavalla että valkoiset suomalaiset alkavat kokea itsensä auktoriteeteiksi jotka ovat parempia puhumaan rasismista kuin rodullistetut, koska he ovat kulttuuriväkeä ja intellektuelleja eivätkä varmasti itse rasisteja lainkaan.

Ja tässä me pääsemme oikeastaan sen ytimeen mitä Räty ja Saisio ei sano. Miksi rasismi on pahaa? 

Rasismia ei pidä hyväksyä koska se on dehumanisoivaa ja epätasa-arvoa luovaa. Liberaalissa diskurssissa taas rasismi an sich on paha koska rasismi on jokin hyvin abstraktilla tasolla paha asia jota harjoittaa lähinnä se Toinen, joka seisoo MATUT ULOS -kyltin kanssa Rautatientorilla. Mikä nyt tekee toki tästä koko ymmärtämiskeskustelusta vähintäänkin absurdia, koska liberaali kulttuuriväki ei edes osaa sanoa miksi vastustaa noin nimellisesti rasismia mutta sanoo että pitäisi ymmärtää sitä.

Ja tämä kaikki palautuu siihen että julkisen rasismin läsnäolo aiheuttaa sekasortoa ja yhteiskunnallista turbulenssia mistä liberaali kulttuuriväki ei pidä, joten heidän ratkaisunsa on lähinnä yrittää hiljentää antirasistit, koska myös antirasismi aiheuttaa yhteiskunnallista turbulenssia kyseenalaistamalla valkoisen ylivallan. Myöskin toki se että antirasistit yleisesti ottaen kyseenalaistavat sen, että tämä on keskustelu joiden valkoisten hyvin toimeentulevien ihmisten pitäisi käydä, ei sovi kulttuuriväelle, koska kulttuuriväki on tosiaan isoja vauvoja jotka haluavat olla äänessä jatkuvasti, vaikkei heillä olisikaan mitään relevanttia sanottavaa.

Voi ei.

 

Valkoisen kulttuuriväen taakka