Keltaliivit,medianarratiivit ja vähän Venäjääkin

Olen yleensä aina myöhässä, ja Ranskan gilets jaunes, eli keltaliivi-protestit saattavat jo olla hiipumaan päin kun Macron päätti perääntyä ja tehdä myönnytyksiä. Olen seuraillut tätä jonkin verran vailla sen suurempaa intoa, koska on muitakin hommia, mutta seuraaminen on ollut yllättävän hankalaa.

Syy siihen on se että suomalaisessa mediassa ei ole saatu aikaan oikein minkäänlaista analyysiä siitä mistä edes on kyse, lukuunottamatta mahdollisesti Yle Kioskia joka onnistui tiivistämään protestit edes jotenkuten, Instagramissa.

Hesari otti toki sen linjan että emme voi käsittää mistä on kyse, mielenosoittajat ovat lapsellisia ja ainoastaan eliittijournalisti voi ymmärtää sen että muutos mihinkään suuntaan on mahdotonta. Samaan aikaan Yle esittelee kokoelman kliseitä ja tiivistää Ranskan että no, se on vallankumouskansaa. Parempaa analyysiä saa muun muassa entiseltä Baywatch-tähdeltä Pamela Andersonilta.

Journalistisille instituutioille ja hierarkioille on perinteisesti ollut vaikea ymmärtää sellaista poliittista liikehdintää mikä ei asettaudu etabloituneisiin muotteihin. Keltaliiviliike on sellainen, koska sitä motivoi paitsi turhautuneisuus Macronin uusliberaaliin politiikkaan, myös turhautuneisuus siitä että ilmastonmuutokseen halutaan reagoida kulutusveroilla, jotka tuntuvat ainoastaan pienituloisten elämässä eivätkä vaikuta suurituloisten elämään lainkaan. Keltaliiviprotesti onkin vähintään osittain luokkapohjainen, maailmassa missä journalistit pitävät luokka-ajattelua vanhentuneena.

Media rakastui Macroniin täysin. Mutta osoittautuikin että Macronia ei rakasta juuri kukaan muu paitsi media ja rikkaat.

Siksi media ei oikein osaa raportoida siitä mistä edes on kyse, koska se ei kertakaikkiaan sovi liberaalioikeiston paradigmaan. Politiikka halutaan nähdä ainoastaan kapeana osa-alueena yhteiskunnasta, joka on vielä luonteeltaan sellainen että sitä harjoittaa vain poliittinen luokka ja sitä saa kommentoida ainoastaan eliittijournalisti. Kun politiikka menee sen kapean establishmentin kehyksen ulkopuolelle, niinkuin 1990-luvulla Suomessa työttömien protestiliikkeen puitteissa tai nyt Ranskassa, sekä poliitikot että journalistit eivät tiedä mistä on kyse.

Samasta syystä toistuu se mikä seurasi Yhdysvaltojen presidentinvaaleja: syyttäkäämme Venäjää tapahtuvasta, koska emme ymmärrä mistä on kyse. Ei pidä erehtyä siitä etteikö Venäjä olisi toiminut vaikuttaakseen tapahtumiin sekä silloin että nyt, mutta Venäjä ei selitä yksinään Trumpin valtaannousua eikä Ranskan mellakoita. Sen sijaan Venäjä mielellään antaa itsestään kuvan omnipotenttina manipulaattorina. Ja monet ovat sen verran höhliä, että näkemällä Venäjän kaiken takana tekevät Venäjän työt.

 

 

 

 

Advertisements
Keltaliivit,medianarratiivit ja vähän Venäjääkin

Sanna Ukkola, ihminen joka ei opi sitten millään

Jouduin kirjoittamaan tästä jo aiemmin mutta, kertaus on opintojen äiti.

Muistatteko sen miten Sanna Ukkola päätti alkaa soitella erään satunnaisen Twitter-käyttäjän työpaikalle, ja siitä moni hänelle huomautti, ettei ole kovinkaan asiallista toimintaa tällainen? Ja Julkisen Sanan Neuvosto antoi langettavan päätöksen siitä miten Ukkola sai kolumnoida Ylelle siitä että miksi on sakeillut työaikana ja soitellut ihmisille?

Hommalle oli jo pantu piste aikoja sitten, mutta no. Paljastui että se joka on eri mieltä asiasta on: Sanna Ukkola. Miten yllättävää.

Ei auta JSN:n langettava päätös siihen että Ukkola yhä jaksaa nähdä itsensä jotenkin uhrina siinä, että häntä on kritisoitu hänen toiminnastaan journalismin puitteissa. Tämä olisi se mikä pitäisi muistaa: kukaan ei ole kritisoinut Ukkolaa varsinaisesti mistään muusta kuin siitä, miten hän erittäin julkista ammattiaan hoitaa.

Ja se ei ole kiusaamista, koska kiusaamista ei ole se, että kritisoi asiallisesti, tai jopa epäasiallisesti, sitä miten joku julkisessa tehtävässä oleva työtään hoitaa. Journalistin tulee kestää se.

Se on aivan eri asia kuin se miten äärioikeisto vainoaa journalisteja levittämällä huhuja, leimaamalla narkomaaneiksi tai lähettämällä tappouhkauksia. Kiusaamisesta puhuminen on tunteisiin vetoavaa roskaa, kun toinen on voinut käyttää Yleä alustana oman toimintansa puolustamiselle.

Eikä Yleä ilmeisesti kiinnosta se että toimittaja päättää syyttää satunnaisia Twitter-käyttäjiä rikoksesta. Tosin nyt eräs asianomainen kai jo harkitsee rikosilmoitusta aiheesta, joten saa nähdä että miten tässä käy.

Eräällä mielenkiintoisella tavalla voisi nähdä Sanna Ukkolan maan johtavana gonzo-journalistina: aivan sama mikä aihe on, Ukkola asettaa itsensä ja oman persoonansa oman narratiivinsa keskiöön. Mutta et sinä Ukkola mikään Thompson ole, tai edes Taibbi.

Sanna Ukkola, ihminen joka ei opi sitten millään

Vain marssimalla huomenna voit vastustaa natsimarssia

Varustelekan Valtteri Lindholm on kovin suivaantunut siitä, miten jotkut kehtaa huomenna marssia Helsingissä PVL:n natsimarssia ja äärioikeistolaista 612-marssia vastaan.

helsinki ilman natseja.jpeg

Jostain epämääräisen inkoherentista syystä Lindholm haluaa verrata tätä rokotevastaisuuteen, sen voinemme sivuttaa. Lindholm taas jatkaa toteamalla että uusnatsithan on aivan eri asia kuin vanhat natsit, mikä lähinnä osoittaa että Lindholm on osaamattomuuttaan ja tiedonpuutteen takia päätynyt uskomaan äärioikeistolaisia argumentteja siitä että eihän nykyään enää natseja ole koska NSDAP lakkasi olemasta toisen maailmansodan jälkeen.

 Tässä vaiheessa kannattaa herätä ymmärtämään, että vaikka vanhat kunnon natsit olivat poliittinen puolue, jotka pyrkivät valtaan ja ajoivat isoja muutoksia, uusnatsit eivät ole, eivätkä pyri.

Ongelmanahan tässä on se että PVL, joka itsekin myöntää olevansa kansallissosialistinen, yrittää perustaa puoluetta. Samalla tavalla Suomi Ensin -liikkeen äärioikeistolaiset ovat yrittäneet sitä. Suomen Sisun äärioikeistolaiset taas lähti mukaan Perussuomalaisiin ja osa heistä on päätynyt eduskuntaan asti, ja puolueenjohtaja Halla-aho on kuulunut vuosikaudet Suomen Sisuun.

Natsien ainut tarkoitus on herättää huomiota, suututtaa ja saada joku vastustamaan.

Näin sanoo Lindholm, mutta ei osaa kyllä löytää yhtään varsinaista todistetta väitteelleen. Seuraa epämääräistä lööperiä natsismin shokkiarvosta, mutta sitä ei voine pitää todisteena kuin yhden asian suhteen.

Monet liberaalit, jotka eivät osaa kuvitella että jollakulla olisi minkäänlainen muu ideologia kuin yleinen oikeistolainen liberaalius, näkevät natsit nimenomaan sen kautta että natsismi on heille shokeeraavaa ja loukkaavaa, joten luonnollisesti tämä kääntyy ylläolevaksi argumentiksi: natsismi on olemassa vain loukatakseen keskiluokkaisia liberaaleja arvoja. Asiahan ei ole niin: natsismi on ideologia, jolla on ideologisia tavoitteita, ja halu käyttää väkivaltaa tavoitteiden saavuttamiseen.

Oikeassa hän on siinä että natsismi tarjoaa selitysmallia ihmisille jotka ovat yhteiskuntaan pettyneet, ja että syrjäytymistä tulisi ehkäistä ja pitkässä juoksussa natsit päihitetään ehkä siten. Ongelma tässä on se että natsismi on ongelma tässä ja nyt: Suomessa on tehty viime vuosina aina kasvava määrä äärioikeistolaisella ideologialla motivoituja rikoksia. Tällainen “pitkässä juoksussa”-ajattelu heittää bussin alle maahanmuuttajat, rodullistetut, seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt ja muut joita natsien tekemä väkivalta suoraan koskettaa. Sitä on vastustettava nyt, jos välittää kanssaihmisiensä turvallisuudesta.

Sen voi sivuuttaa ainoastaan silloin kun natsit eivät ole uhka itselle. Ja miksi olisivatkaan: ne natsit shoppailevat Lindholmin kaupasta armeijakuteensa.

Loppupäässä blogaustaan Lindholm toteaa vielä näin.

Helsinki ilman natseja -porukka on muuten yksi näistä vastakkainasettelua hakevista ääriyhteisöistä, joiden taustalla on syrjäytyneisyys ja kelpaamattomuuden tunne. Kulkueen nimestä huolimatta porukka ei yritä saada natseja pois – tarkoitus on tapella, ei ratkaista yhtään mitään. Jos siis oikeasti olet sitä mieltä, että natsit ovat huono juttu, älä missään nimessä lähde marssimaan niitä vastaan, sillä natsit ja natsien vastustajan tulevat itsenäisyyspäivänä Helsinkiin nimenomaan toisiaan varten, ja mitä isommin kumpikin saa vastustusta, sitä enemmän nämä ääriporukat houkuttelevat niitä, jotka hakevat aggressiosta ratkaisua omaan katkeruuteensa. Natseja vastaan marssiminen siis synnyttää uusia natseja.

idiot fucker.png

Citation needed, sanoisi Wikipedia. Helsinki ilman natseja tosiaan hakee vastakkainasettelua, mutta se ei ole väärin. Vastakkainasettelu tavallisten ihmisten ja natsien välillä ei ole mitenkään väärin.

Lindholm yrittää leimata natsien vastustajat syrjäytyneiksi, eli hänen retoriikassaan huonommiksi ihmisiksi, joilla ei ole oikeutta osallistua poliittiseen toimintaan, sillä he ovat vähempiarvoisia kuin hyvin toimeentuleva yrittäjä, kuin hän itse. Mikä nyt tavallaan tekee niistä vetoomuksista ehkäistä syrjäytymistä mielenkiintoista, ja ennen kaikkea tekopyhiä.

Ja kun katsotaan natsismin historiaa: natsismi ei noussut valtaan sillä että tappeli kaduilla ketään vastaan. Natsismi nousi valtaan koska muut oikeistolaiset katsoivat natsit salonkikelpoisiksi ja hallituskelpoisiksi.

Viime vuonna kun itse marssin siellä, minä, työtön, minulla oli ystäviä mukana: ammatti-ihmisiä joilla on pitkät työurat eri aloilla, perheellisiä ihmisiä, joista osa on erittäinkin hyvin toimeentulevia. Emmekä me olleet siellä toteuttamassa aggressioita: viime vuonna vastamielenosoittajat eivät syyllistyneet lainkaan väkivaltaan, kuten vuonna ennen sitä. Meidän marssimme oli rauhanomainen, ehkä jopa liiankin.

Se siitä, Lindholm on täynnä paskaa, ja huomenna marssitaan natseja vastaan, ja ensi vuonna, ja joka vuosi kunnes natsit eivät enää marssi.

Vain marssimalla huomenna voit vastustaa natsimarssia