Vihervasemmistoa, Kempeleen Juhaa ja viestintästrategiaa ja moikka, Antti Ronkainen!

Antti Ronkainen kirjoitti omaan blogiinsa Kempeleen korruptiokeisarin vihervasemmisto-kommenteista oman näkökulmansa, ja ajattelin tähän kirjoittaa siihen lyhyen vastineeni.

Musta Monopoli 001
Mulla on varmaan joku syy käyttää tätä mutta käytetäänpäs nyt uudestaan.

Ronkaisen pääpointti on siinä, että Sipilä käyttäytyi tarkoituksellisen provokatorisesti jotta saisi vastapuolen vänkäämään vihervasemmisto-termistä. Sen näkemyksen ongelma lienee lähinnä siinä, että mitä hyötyä provokaation reaktiosta loppujen lopuksi on? Railo opposition ja hallituksen välillä on hyvin harvoin ollut niin selkeä ja raju kuin nykyään.

Itse teen mieluummin analyysini aina tämän peukalosäännön pohjalta: politiikassa asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. 

Sipilä syyttää “vihervasemmistoa” maan vahingoittamisesta ja korostaa omaa rooliaan jälkien korjaajana ja siivoajana. Tämä on täysin linjassa sen kanssa, mikä on ollut Sipilän retorinen linja aina: vastuullisuutta talouteen leikkauksilla, ja hyvinvointivaltio on ylellisyys mihin ei ole varaa. Ainoastaan liiketalouden ja viennin edut ratkaisevat.

Tämän retoriikan ongelma on siinä että epäsuosittu ja ideologisen uusliberaali austerity-linja ei ole saavuttanut juuri mitään: Suomi päätyi taas talouskasvuun kun maailmantalous kääntyi nousuun, ja todennäköisesti leikkaukset lähinnä kasvattivat kysyntälamaa, mikä on ollut Suomessa merkittävä faktori sitten vuoden 2008 talousromahduksen.

Keskustapuolueen kannatus on romahtanut, ja Juha Sipilä on paljastanut ennätyksellisen epäpäteväksi pääministeriksi, jonka kyky ajaa ylipäätään mitään muutoksia läpi on ollut uskomattoman huono. Ilman presidentin väliintuloa, oltaisiin nähty uskomaton työtaistelurumba kiky-haaveiden takia, jotka toteutuivatkin vain osittain.

Hallituksen yleinen toimettomuus joka on alkanut jo ajat sitten, on vain lisääntynyt sitä myötä kun sote-uudistus tuntuu kaatuvan omaan mahdottomuuteensa ja hallituksen enemmistö eduskunnassa muuttuu aina vain kapeammaksi. Ongelman alkujuuri on siinä, että pääministerin valinnan epädemokraattisuus johti tilanteeseen, missä epäpätevä ja korruptoitunut maakuntateollisuuspatruuna pystyi ostamaan itselleen puolueen puheenjohtajuuden. Seuraukset puolueelle ovat ilmiselviä.

Joten Sipilä tarttuu oljenkorsiin, esittelee hupaisia nikkaroimiaan esineitä ja väittää ettei paatti vuoda. Mistään sen kummallisemmasta ei ole kyse. Ei pidä nähdä suuria strategioita siellä, missä sellaisia ei ole.

Ylipäätään on liikaa tendenssiä redusoida politiikassa kaikki pelkäksi viestinnäksi. Viestinnän keinoin ei voida muuttaa konkreettisia materiaalisia realiteetteja, joihin kuuluu se syvä tyytymättömyys ja jopa viha mitä hallituksen politiikkaan kohdistetaan. Keskustalla ei ole keinoja kaivaa itseään ulos siitä kuopasta mihin se Juha Sipilän johdolla käveli, ja se näkyy siinä että veteraanipoliitikot kuten esimerkiksi Seppo Kääriäinen nyt jättäytyvät sivuun.

 

Advertisements
Vihervasemmistoa, Kempeleen Juhaa ja viestintästrategiaa ja moikka, Antti Ronkainen!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s