Miksi kääntyä pois radikalisaatiosta?

Tämä on osa jotain mitä yritän muun ohessa kasata eli essee/luentosarja radikaalista politiikasta ja vallankumouksellisesta politiikasta yhteiskunnassa, missä sille ei juuri ole tilausta vielä. Koska meidän pitää ymmärtää se miksi me ajattelemme niinkuin me ajattelemme.

Kysymys mitä jokaisen joka on yhteiskunnasta syrjäytetty pitäisi kysyä itseltään: miksi olet syrjäytetty?  Vastaus tulee jokaisella aina olemaan erilainen, ja siihen vaikuttaa toki se että mitä olet itse tehnyt, myös se missä olosuhteissa elät. Jos luet tätä, niin sinuun vaikuttaa se yhteiskunta, mitä tänne on luotu.

Keskeisin vaikuttaja minun sukupolvessani on Suomen noin kymmenen vuotta kestänyt taloudellinen alennustila. Se ei ole kuitenkaan ollut kaikilta pois: jos olet päässyt hyvän elämän syrjään kiinni tavalla tai toisella, sinun yhteiskuntasi on se missä palvelut toimii, töitä on, omistusasuntoja saa ja materiaalinen hyvinvointisi lisääntyy vuosi vuodelta.

Entä jos sinulle onkin käynyt toisin? Olet päätynyt niiden joukkoon, jotka elävät jatkuvassa köyhyydessä ja tiedät ettet siitä pääse pois yhteiskunnan rakenteiden takia: olet pitkäaikaistyötön, sinulla ei ole valmista tutkintoa eikä edellytyksiä hankkiakaan sellaista, koska se on tässä järjestelmässä mahdotonta. Meitä on vähintään 660 tuhatta. Se ei ole vähän. Syytätkö itseäsi tilanteestasi? Varmasti.

Itseni kohdalla voin hyvin tarkkaan sanoa mikä johti mihinkin, huonot ratkaisut jotka tein yli 10 vuotta sitten. Mutta samalla voin nähdä selvästi sen että näin ei pitäisi olla. Pitäisi olla mahdollista nousta köyhyydestä pois, mutta se ei ole. Koska nykyjärjestelmällä ei ole minua varten mitään tarjottavaa, radikalisoiduin.

Rehellisyyden nimissä: minä tuskin olisin poliittinen radikaali, jos en olisi kokenut sitä mitä olen kokenut: yli kymmenen vuotta köyhyyttä, asunnottomuuden uhkaa, rapistuvia elinoloja, jatkuvaa stressiä rahan riittämisestä. Siksi myös ymmärrän miksi niin harva on radikaali. Se vaatii tietyn kokemuksen ja tietyn ideologisen kehyksen, joka antaa mahdollisuuden ymmärtää oman tilanteensa. Yhteiskunnassa valtaapitävä oikeistoliberaali ideologia saa ihmiset syyttämään pelkästään itseään omista tilanteistaan. Mutta kukaan ei ole oman onnensa seppä, ei siinä maailmassa missä vanhempiesi tulotaso on tärkein määrittäjä sille millainen sinun elämästäsi tulee.

Oikeistoliberaali ideologia saa sinut vihaamaan itseäsi. Minun ideologiani, anarkokommunismi Kropotkinin hengessä, saa minut rakastamaan ihmisyyttä, mutta myös tunnistamaan sen miten minulla on tässä yhteiskunnassa vihollisia: omistava luokka ja sitä palveleva poliittinen luokka. Niin moni omistavassa luokassa haluaa esittää humaania ihmisoikeuksien kannattajaa, mutta silti käytännön tasolla kannattaa politiikkaa joka vie marginalisoidulta kansanosalta ihmisoikeudet ja leivän suusta.

Julkinen radikalismi on kuitenkin asia jolla on tässä yhteiskunnassa varjopuolensa. Se on se mikä viimeistään sementoi asemasi köyhälistössä: omistava luokka haluaa rankaista radikalismista. Jos puhut ihmisoikeuksien puolesta tavalla joka ei oikeistoliberaalissa yhteiskunnassa ole sallittua, jos puhut siitä miten sinun luokallasi on vihollisia, jos puhut oikeistoliberaalin hegemonian fasistista varjopuolta vastaan, sinut hylätään. Voit saada kuulla ihan suoraan sen, että koska olet radikaali, sinä et koskaan pääse minnekään töihin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon se että kaikki se, miten radikaaleja syrjitään, on jopa omistavan luokan omien lakien mukaan laitonta, mutta se sivuutetaan, koska ideologisesta rikoksesta on rankaistava.

Ainakaan itseni kohdalla se ei ole toiminut, ehkä siksi että Freudin kuvaama kuolemanvietti on liian voimakas tai siksi että ideologiani antaa minulle ymmärryksen siitä että minä en joka tapauksessa tule saamaan omistavalta luokalta almuja. Kun menetettävää ei ole, ei ole mitään syytä jarrutella, ei ole mitään syytä olla kannattamatta aina vain radikaalimpaa linjaa. Se on prosessi mitä tunnistan itsessäni.

Ja radikalismi on, ellei oman itsen kannalta, omistavan luokan kannalta, pysyvä aspekti ihmisessä. Voisin tällä sekunnilla sanoa etten enää kannata ideologiaani ja lakata sanomasta niitä asioita mitä olen sanonut viimeisen muutaman vuoden aikana. Se leima ei kuitenkaan lähtisi pois, ja minulla ei siitä huolimatta olisi asiaa hyvinvoivien ihmisten yhteiskuntaan.

Ei ole mitään syytä kääntyä pois radikalismista, koska jos olet radikaali, omistava luokka pitää sinua vihollisenaan loppuun asti ja haluaa rankaista sinua julkeudestasi.

calvin & hobbes.jpg
Siinä se kamalin rikos yhteiskuntaamme vastaan.

 

 

Advertisements
Miksi kääntyä pois radikalisaatiosta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s