Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Tämän jutun pohjille olen lukenut noin puolet Saara Jantusen Infosota-kirjasta joskus talvella 2016. Oli yövuoro ja olin töissä, joten en muista siitä paljoa mitään. Mutta siitä lähdetään.

iljardisuunnitelma
vohoi

Infosota on uusi Pommerin sota

Infosodasta on puhuttu paljon, erityisesti vuoden 2016 vaalien jälkeen maailman kun melko ilmiselvästi Venäjä sekaantui eri keinoin Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, vaikkakaan kukaan ei osaa varmaankaan sanoa tässä kohtaa miten merkittävää se oli.

Infosodan teoriasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, ja kotona Suomessa ollaan puhuttu siitä miten MV-lehti on edustanut erityisen venäjämielistä linjaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Siinä ohessa MV-lehti on toiminut väylänä vainota ja ahdistella ääri- ja laitaoikeistolaisten kirjoittajien kuviteltua tai todellista vastustajia, niinkuin Jessikka Aroa, Rebekka Härköstä ja Saara Jantusta ja monia muita.

Infosota on tiivistettynä masinoituja kampanjoita puhua medioissa asioita mitkä eivät ole totta. Siihen tiivistettynä, se ei vaikuta kovinkaan fiksulta, innovatiiviselta tai edes toimivalta.

Jostain syystä kuitenkin Ilja “Totuus Velvoittaa” Janitskin sai kansan syvät rivit lukemaan MV-lehteä ja sekoilemaan sen innoittamana pitkin internetiä ja poliittisia kuvioita. Miksi?

Ja mitä sanoo lehdistö, kuudeskymmenesyhdeksäs valtiomahti?

Syistä miksi toistaitoisen lieksalaisen rahastusprojekti sai niin paljon huomiota ja näkyvyyttä on puhuttu loppujen lopuksi yllättävän vähän. Janitskin huomasi että rasismilla teki mainosrahaa, kunnes mainosrahat loppuivat, siksi että demarinuorten Hanna Huumonen alkoi heitellä kapuloita rattaisiin. Ja sitten tuli oikeusjutut ja Juha Korhonen (PHRO) osti koko MV-lehden pois Janitskinilta koska no, kukapa tietää mutta ei se mikään voittajan veto ollut.

vauhtia
tirsk

Mutta, miksi? Miten ihmeessä se onnistui siinä missä joka ainoa laitaoikeiston ja äärioikeiston projekti (ehkä lukuunottamatta Päivän Byrokraattia) on epäonnistunut?

Itse kokisin sen niin että osittain syy on mediassa ja valtiollisissa toimijoissa. MV-lehti on oire niistä vioista mitä suomalaisissa instituutioissa oli jo valmiiksi, ja väylä mitä kautta mätä purkautui.

Erilaiset laitaoikeistolaiset ja äärioikeistolaiset usein haluavat puhua siitä miten valtamedia on vihervasemmiston talutusnuorassa. Asiahan ei ole näin: suomalainen media on tutkitusti pääosin hyvinkin oikeistolaista. Ongelma on sen oikean laidan perspektiivissä, koska siellä ei osata nähdä että keskiverto toimittaja saattaa äänestää vihreitä, mutta on siltikin hyvin vakaasti oikeistolainen jota ei kiinnosta sosialismi lainkaan. Suomalainen media ylipäätään on vahvasti keskittynyttä neljän eri mediatalon ympärille. Eikä näitä medioita erityisemmin harmittanut ryhtyä tienaamaan rahaa rasismillakaan.

Hegemonia saattaa olla liberaali, mutta se on ehdottoman oikeistoliberaali hegemonia. Se on hegemonia, missä voidaan nähdä toimittajat ehdottomasti fukuyamalaisen historian loppu -ajattelun kannattajina. Media on yksiääninen sen suhteen, että media ei kovinkaan paljoa halua lähteä haastamaan nykyjärjestelmää. Uskotaan voimakkaasti siihen että nykyjärjestelmässä voidaan tehdä pieniä korjausliikkeitä, ja se riittää. Sosiaalipornon aika on ohi.

Vasemmalta katsoen tilanne on sinänsä selvä, voi vaikka lukaista Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun kirjan Luokkavallan vahtikoirat ja tulla samankaltaisiin analyyseihin kuin itse tässä. Mutta oikealla tilanne on toinen: ihminen joka on ehdollistunut ajattelemaan että hän edustaa jotain sellaista kuin todellinen suomalainen kansa tai nettoveronmaksajia, hän ei kykene analysoimaan omaa positiotaan marginaalissa.

Jännittävintähän on se miten tämä marginaaliasema on monesti kuvitteellinen: Perussuomalaisten äänestäjät on keskimäärin olleet hyvätuloisia eivätkä duunareita.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media kyennyt ehkäisemään sen, miten vuonna 2010 ja siitä eteenpäin turhautuneisuus suomalaisen yhteiskunnan instituutioihin ja vastaaviin hyvin pitkälti alkoi purkautua nimenomaan jonkin MV-lehden kautta joka syötti lukijoilleen rasismia lietsoakseen lisää salaliittoteorioita? Ehkä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media voinut kritisoida myös nousevaa rasismin aaltoa tehokkaammin? Aivan taatusti. Nyt Perussuomalaiset pääsi nousemaan ilman että Timo Soini kohtasi median taholta yhtään arvostelua, ja media leipoo Jussi Halla-ahosta salonkikelpoista ja relevanttia normaalia poliitikkoa joka päivä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media pystynyt vastaamaan infosotaan paremmin? Aika varmasti kyllä.

Ja lopuksi sana valtiovallasta

Alamme olla sen prosessin alussa, jonka päässä siintää MV-lehden loppu. Oikeusjuttuja on liikaa, mainostuloja ei tule ja kaikesta päätellen Korhosella on melkomoisia vaikeuksia ylläpitää touhua ilman jatkuvaa rahan pyytelyä tukijoiltaan. Mutta miksi ihmeessä siihen on mennyt niin kauan?

Kyllähän jokainen joka näkee Ilja Janitskinin tajuaa että ei siinä ole mikään Erikeeper-uutisten professori Moriarty. Silti siihen meni yli kolme vuotta, että Janitskin päätyi istumaan leivättömän pöydän ääreen.

Editointi: Liittymättömässä aiheessa, nykyinen valtakunnansyyttäjä alleviivaa vielä tätä hienosti:

Toiviainen kirjoittaa Uotin julkaisemassa vastauksessa, että “mahdollisuutta syyttää ilman asianomistajan syytepyyntöä voitaisiin tarvita, jos jokin tiedotusväline toistuvasti syyllistyisi törkeisiin kunnianloukkausrikoksiin. Tärkeän yleisen edun arvioinnissa on otettava huomioon myös yksityiset edut.”

Vastaus on toki se että ennenkuin tarpeeksi yhteiskunnallisesti merkittävät toimijat kuten Sanoma ja Yle alkoivat ajaa omia juttujaan MV-lehteä vastaan, viranomaiset eivät liikuttaneet evääkään sen pysäyttämiseksi. Ja vielä tänäänkin MV jatkaa todellisten tai kuviteltujen vihollistensa vainoamista.

Jos olisi ollut sellaiset viranomaiset, joita olisi kiinnostanut tämä asia aiemmin, olisi ehkä mennyt eri tavalla. Mutta ei ole.

Advertisements
Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

One thought on “Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: