Kyllä, sinulla on vihollisia

Joku Something Awful -foorumilla onnistui erittäin hyvin tiivistämään erään asian joka jää monesti huomaamatta, koska sitä ei tuoda julkisessa keskustelussa esiin syistä mihin palaan myöhemmin.

enemies

Miksi niin perustavanlaatuinen asia kuin se, että yhteiskunnassa eri luokkien välillä on vastakkaisia intressejä, jää niin monesti huomioimatta? Ylläolevassa tekstinpätkässä se mainitaan: liberaalit vihaa ajatusta siitä, ettei yhteiskunta olisi harmoninen. Puhutaan myös monesti siitä miten talouskasvu hyödyttää kaikkia, mutta moni myös kokee asian niin, että vaikka Helsingin Sanomat kirjoittaa talouskasvusta, se ei näy missään.

Siinä köyhälistöpositiossa missä itse olen, yhtään mikään talouskasvu ei ole koskaan hyödyttänyt minua lainkaan. Ei ole tullut työpaikkoja eikä varaa asuntoon. Samaan aikaan näen miten kotiseuduille pykätään aina vaan isompia omakotitaloja joiden pihoilla on aina suurempia autoja. Kaivopuistonrantaan ilmestyy uusia hienoja terasseja, joilla voi istua auringossa ja juoda yhdeksän euron kuoharilasillisia, yllään kevyt merellinen neule ja vaaleat chinot. Jollakulla täällä menee todella hyvin, mutta kenen kustannuksella? Kerrotaan että täällä on nousukausi, mutta miksei minulla ole siltikään töitä eikä ylipäätään mitään toivoa tulevaisuudesta? Miksei työväenluokan palkat nouse, vaikka pörssiyhtiöt maksaa valtavia osinkoja omistajilleen.

Koko poliittinen luokka on koulutettu siihen ajatukseen, että ainoa tärkeä asia on talous, ja sen lait ovat jumalansanaa jota ei saa kyseenalaistaa. Ainoa joka tästä yhteiskunnasta ja sen jamasta todellisuudessa hyötyy on hyvin kapea sektori ihmisiä. Sijoittajat, pääomalla eläjät, rikkaat perijät, bisnesnilkit jotka rakentavat imperiuminsa poliittisilla kontakteillaan (terveisiä Wahlroosille) ja sen sellainen roskaväki. Siinä sivussa pienemmät rahat pääsee käärimään konsultit ja muut bisnespöhisijät niinkuin Jari Sarasvuo.

Oikeistoliberaalit köyhyystutkijat eivät koskaan sano sitä, koska eivät voi, mutta se on se segmentti väestöä, joka on köyhän ja työväenluokan vihollinen. Se on se luokka, joka elää pelkästään riistosta, joka tapahtuu aina jonkun muun kustannuksella.

Eikä niiden ihmisten kanssa voi edes keskustella siitä, että yhteiskunta kaipaisi muutosta. Tasan sillä hetkellä, kun ehdottaa ainoaa todellista lääkettä epäoikeudenmukaisuudelle, tulon- ja omaisuudenjakoa uusiksi, alkaa kirkuminen: kyllähän minä olen ansainnut itse omaisuuteni.  Mitä ne ihmiset eivät ole koskaan tehneet edes: raha tulee rahan luo ja harva voi omilla käsillään tehdä työtä mistä maksetaan miljoonia.

Puoluevasemmistollakin puuttuu täysin selkäranka tämän asian suhteen, koska vastakkainasettelu on niin kammottava ajatus ja pahoittaa rikkaiden ihmisten mielet.

 

vatsakkainasettelu.jpg
Minusta tuntuu että tämä mies valehtelee.

Mitä rikkaiden ihmisten mielensäpahoittamiseen tulee, onneksi sentään omistavalla luokalla on kesy sylikoira Tuukka Temonen, joka tekee huonoja elokuvia joiden ainoa tarkoitus on silitellä egoja. Sitä on hyvä katsella hyvätuloisessa seurassa, ja leikkiä että on todellisuudessa ansainnut asemansa.

valmentaja.jpg
Tuukka Temonen ei osaa mitään
Advertisements
Kyllä, sinulla on vihollisia

Ensin tragediana ja sitten farssina: MV-lehden muuttuminen MV-Mediaksi

Kirjoitin aiemmin MV-lehdestä jonkin verran ja kirjoitanpa lisää sen nykytilanteesta.

Kuviohan muuttui vuoden alkupuolella, joskin muutos alkoi jo aiemmin. Istuessaan kotiarestissa Andorrassa Ilja Janitskin hankkiutui MV-lehdestä eroon ja luovutti tämän Juha Korhoselle, joka on nykyisellään päätoimittaja ja omistaja. Kauppasummasta tai sellaisen olemassaolosta ei ole tietoa, mutta oletettavasti raha on vaihtanut omistajaa.

Siinä, missä Janitskinin aikainen MV-lehti tuotti valtavat määrät sisältöä sekä toimittajaverkostonsa kautta (joista “T2”-nimellä toimineena mainittakoon Asta Tuominen) että ilmeisesti kopioimalla sisältöjä muista medioista, mitä uudelleennimetty MV-media sitten tekee?

isä ted.png

Kyllä, MV-lehden yksi pääasiallisista kohteista on Punk In Finland, jonka foorumilla tapahtuva seuranta näistä laita- ja äärioikeistojen videolähetyksistä ja mielenosoituksista ärsyttää loputtomasti Korhosta.

Muu sisällöntuotto näyttää olevan lähinnä lyhyitä pätkiä ja muihin valemedioihin viittaamista. Oman osionsa on nimenomaan saanut tämä kämyjen youtube-livestream-tuotanto, joka on pääosin sellaista ettei sitä voi suositella kenellekään. Ei niinkään siksi että se olisi järkyttävää, vaan koska se on puuduttavaa.

Kuinka tässä sitten kävi näin? Miksi MV-medialla on jatkuvasti rahat loppu ja omaa sisällöntuottoakaan ei ole enää merkittävästi? Miksi Korhonen keskittyy kinaamaan Punk In Finlandin kanssa?

Osasyy siihen on se että Punk In Finland toi julkisuuteen Korhosen historian  ja kavallustuomion. Toinen syy siihen on se, että Korhosella ei tunnu olevan kauhean hyvää käsitystä siitä mitä tuli tehtyä ja niin eespäin. Nyt jo poistetulla Youtube-lähetyksellä Korhonen kertoo oman käsityksensä tilanteesta, miten Ilja Janitskin on suunnitellut että MV-lehti voisi jatkaa olemassaoloaan vaikka tulisi tuomioita ja hän on tätä suunnitelmaa toteuttamassa.

Mutta: vaikuttaako Ilja Janitskin minkään perusteella enää kiinnostunut koko MV-lehdestä tai koko laitaoikeiston skenestä? Tämän artikkelin perusteella: ei. Enemmän vaikuttaa siltä, että Korhonen osti Janitskinilta valkoisen elefantin, mikä ei enää tuota yhtään rahaa. Bonuksena päästyään pois poliisivankilasta Ilja Janitskin ilmeisesti päätyi ryyppäämään pitkin Helsinkiä Korhosen piikkiin. Mutta jo vapautumisrännin toisena päivänä löytyi parempaa seuraa kuin Korhonen ja Suomi Ensin -tyypit.

Korhosella lieni tarkoituksena tehdä samat kuin Janitskinilla, eli tehdä MV-lehdellä rahaa joka ei vaatisi hirveää vaivannäköä. Mutta se nyt vaan ei enää toimi koska MV-lehti on ryvetetty, ja rikosilmoituksia taitaa tulla kuin liukuhihnalta. Nyt jo poistetussa videolähetyksessä Korhonen itse taitaa sanoa että on tullut yli 80 rikosilmoitusta liittyen MV-mediaan. Samalla alkuperäiset mainosrahahanat on kiinni, Youtubetilit eivät pysy auki ja kävijäluvut laskevat.

Ensin tragediana, sitten farssina. Kesällä on päästy oikeudenkäynnin kautta näkemään miten MV-lehti toimi vainotessaan toimittajia. Nyt MV-lehden toinen tuleminen keskittyykin johonkin ihan muuhun ja rahaa ei tule tarpeeksi, ainakaan jos pitää mielessä sen että Korhosen tavoite oli saada MV-media tuottavaksi jo syksyllä.

Ilja Janitskin sumutti Korhosta dumpatessaan tekohengityksellä olevan valemediansa hälle rahaa vastaan. Sitä voi melkein jo arvostaa.

Ensin tragediana ja sitten farssina: MV-lehden muuttuminen MV-Mediaksi

Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Tuossa kun Trumpin ja Putinin valtiovierailun aikaan poliisi nähtävästi suoritti kiinniottoja lain vastaisesti joku totesi siihen että näistä pitää kannella, koska kanteleminen on ainoa tapa vaikuttaa viranomaiseen.

Itsehän sanon että se on täysin väärä tapa. Jos halutaan viedä hampaat vastarinnalta, helpoin tapa tehdä se on antaa turvallinen ulostuloväylä tyytymättömyydelle. Kantelut oikeusasiamiehelle eivät johda mihinkään, ja edes lakia rikkova poliisi ei saa rangaistusta koskaan tällaisista tilanteista. Parin vuoden päästä oikeusasiamies voi tehdä päätöksen että väärin toimittu, mutta mitään muutosta toiminnassa ei tapahdu.

Sanoin tähän että myös suora toiminta on vaihtoehto, sen sijaan että kantelisi viranomaisesta. Joku siitä sitten kysyi että miten toimia muiden viranomaisten osalta sitten.

Vastaukseni on: tehkää vastuullisen tahon työnteosta ja normaalista toiminnasta mahdotonta. Ja tästä on jo hyviä esimerkkejä. Muun muassa Trumpin nimittämä Department of Homeland Securityn Kristjen Nielsenin elämä on muuttunut huomattavasti epämiellyttävämmäksi, koska hän ei saa olla rauhassa protestoijilta.

Minulta kysyttiin sitten näin.

metodit.png

En ole jaksanut uskoa nykymuotoiseen mielenosoittamiseen. Olin paikalla Peli poikki- mielenosoituksessa natsin murhattua ohikulkijan Helsingin keskustassa. Sinne tuli viisitoista tuhatta ihmistä, ja se epäonnistui kaikissa tavoitteissaan täysin. Nykyisissä suurmielenosoituksissa ei yksinkertaisesti ole luotu sellaista tilannetta, että piittaamattoman hallituksen ja hallintokoneiston tarvitsisi siihen reagoida. Poliisin fasismisympatiat ovat ilmeisiä ja toimeenpaneva porras ei viitsi puuttua natsien väkivaltaan vieläkään.

Minä noin henkilökohtaisesti uskon syvästi henkilökohtaiseen vastuuseen. Esimerkiksi kun nyt leikkausten myötä ja Kelan sisäisten toimenpiteiden myötä ihmisten on entistä hankalampi saada lääkkeitään joita tarvitset elääkseen, jokainen Kelan työntekijä on vastuussa siitä tilanteesta. Ei hallitus voi leikata yhtään mitään, ellei hallintokoneisto siihen suostu.

Yksittäisen rivityöntekijän häirintään toki ei ole syytä, mutta kohteita epämiellyttävälle protestille riittää, aina pääkonttorilta paikallisiin pomoihin. Viekää ne mielenosoitukset pois Senaatintorilta, viekää ne sisään Kelan konttoreihin, viekää ne päättävien henkilöiden kotien eteen. Jos näette jonkun leikkauspolitiikan toimeenpanijan illallisella ravintolassa, kertokaa hänelle mitä mieltä olette.

Toimeenpanevan portaan uskollisuus poliitiikkohin pitää murtaa, jos muutosta halutaan.

Ja palatakseni poliisiin: turvapaikanhakijoiden asemaa puolustavat ovat nähneet että yleiset mielenosoitukset eivät toimi. Sen sijaan mielenosoitukset lentokentällä pakkopalautuksia vastaan tekevät pakkopalautuksen toimeenpanevalle portaalle todella epämiellyttävän olon. Voin vannoa, että jokainen poliisi joka pistää viattomia turvapaikanhakijoita kuolemanlennoilla Kabuliin, tekisi sen ilman että saa kuulla olevansa se murhaaja mitä on.

Suoran toiminnan metodeja, vapaana käytettäväksi

Kaasua, liittokansleri Merkel

Kaasuputket ja Venäjän energiavienti, niistä ei vakavat turvallisuuspoliittiset ajattelijat lakkaa lausumasta mielipiteitään. Mutta onko ne ajatukset monestikaan kovinkaan syviä?

Turvallisuuspolitiikassa vaikuttaa olevan kovastikin sen suuntaista ajattelua, että asiat esitetään, niinkuin niiden toivottaisiin olevan. Mitä Venäjän uuteen uhkaan tulee, niin se on kovin ilmeistä. Ei haluta ajatella että olisi olemassa konkreettisia syitä, miksi Venäjä kehittyy niinkuin se kehittyy, tai miksi tietyt rakenteet on olemassa.

Energiatuonnin historia ulottuu jo aikaan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Saksassa vaikutti kaksi vahvaa tekijää silloin: saksalainen metalliteollisuus, joka halusi mahdollisimman halpaa energiaa, ilmiselvistä syistä. Samaan aikaan Länsi-Saksan hallitus halusi sitoa Neuvostoliiton länsimaiseen talousjärjestelmään erinäisistä syistä. Luonnollisesti DDR:n suuntaan oli jo kaasuputket olemassa, koska DDR toi energiansa nimenomaan Neuvostoliitosta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, fukuyamalaisen ajattelun huippukaudella, Venäjällä oli paljon sen suuntaista ajattelua että Venäjä voisikin olla Euroopan Brasilia, ja energiavientiä kehitettiin sen mukaan. Nämä projektit oli siis jo tietyiltä osin olemassa ennen Putinin aikaa, eikä niitä nähty lainkaan ongelmallisina siinä vaiheessa. Bonnin hallituksen ajatteluhan vaikutti yhä: nämä nähtiin tasapainoa luovina asioina. Sitten, Georgian sodan, Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä näkemys Venäjästä muuttui.

Nyt kaasuputket olikin ongelmallisia. Mutta onko ne edes sitä?

Katsotaan jotain lähteitä jotka on jokseenkin uskottavampia kuin Yhdysvaltain presidentti.

Käytännön luvut on monilla tavoin suhteellisen pieniä, erityisesti kun puhutaan maakaasusta. Clean Energy Wiren fact sheet kertoo (omat lähteensä ilmoittaen) että paljonko Saksa tuo Venäjältä. Vuonna 2016 22,6% Saksan energiantuotannosta nojasi maakaasuun. Ja tästä maakaasusta, 35% tuli Venäjältä. Mikä sitten kertoo meille että Saksan energiantuotannosta noin kahdeksan prosenttia nojaa venäläiseen kaasutuontiin.

Öljyn osalta Saksassa ei tuoteta paljoakaan energiaa suoraan, vaan öljyä käytetään pääosin liikenteeseen ja kuljetukseen. Siitä noin 40% tulee suoraan Venäjältä. Huomattavasti merkityksellisempi luku.

Mutta: mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

No, yllättävän vähän. Bonnin suunnitelma sitoa NL länsimaiseen talouteen toimii niiltä osin, vaikka NL hajosikin.

Katsotaan mitä Gazprom itse sanoo tilastoissaan. Saksa on Gazpromin ylivoimaisesti merkittävin asiakas mitä Euroopan-vientiin tulee, ja vastaa yli neljänneksestä Gazpromin Euroopan-viennistä. Gazpromin vientituotot taas on suurinpiirtein 20% Venäjän kokonaistaloudesta.

Saksa on huomattavasti kehittyneempi taloudellisesti kuin Venäjä, ja on yksinään maailman neljänneksi suurin talousalue. Venäjä on olennaisesti pienempi, ja huomattavan riippuvainen raaka-aineviennistä.

Venäjällä ei ole kovinkaan merkittäviä mahdollisuuksia lopettaa energianvientiä Saksaan tai muuhun Eurooppaan millään pidemmällä aikavälillä, ellei Venäjä sitten ole valmis laajaan talouskriisiin ja esim. asevarustelunsa kokonaisvaltaiseen lopettamiseen. Saksalla on toki luvassa vaikeuksia jos energiantuonti lakkaa, mutta ne ovat vielä sen kokoisia että niihin on olemassa keinoja ratkaista tilanne, jos poliittista tahtoa löytyy. Saksalla olisi esimerkiksi mahdollisuuksia lisätä maakaasun tuontia uusilla LNG-terminaaleilla, jos poliittinen tahto löytyy, taas kerran.

Silti, Itä-Euroopan tilanteen kiristyessä, miten menee? Ehkä tilanne on niin yksinkertainen kuin että Naton rakoillessa liitoksissaan, Saksan pitää katsoa tilanne niin että onko siellä poliittista tahtoa nykyistä laajempiin toimenpiteisiin Venäjän aggressiivista politiikkaa vastaan, kun pääliittolainen Yhdysvallat on epäluotettava ja epävarma toimija. Ja oma veikkaukseni on että ei ole: Keski- ja Länsi-Euroopalla ei ole juuri mitään saavutettavaa siinä. Siinä suuremmassa pelissä energiantuonti alkaa olla marginaliaa.

 

 

Kaasua, liittokansleri Merkel

Humaani asuntopolitiikka vaatii kiinteistösijoittajan sijoittamista historian roskakoriin

Tästä tuli näemmä kaksiosainen blogaus, koska ensimmäisessä osassa puhuin siitä miten perustulo on huono idea ja miten perusturvaa pitäisi kehittää.

groverhouse.jpg
Antaisitko vapaan markkinatalouden näkymättömän käden rakentaa sinulle tällaisen upean pilttuun?

Suomalaisessa asumismallissa on kolme pääasiallista asumisratkaisua. On omistusasuminen, vuokralla asuminen ja vihoviimeisenä asumisoikeusasuminen, joka on minulle suureksi osaksi mysteeri ja vaikuttaa siltä että se on häviämässä pikkuhiljaa. Keskitymme tässä kuitenkin omistusasumiseen ja vuokralla asumisen eroihin.

Suomalaisessa yhteiskunnassa omistusasuminen on ylivoimaisesti suosituin asumisen muoto, ja käytännössä jokainen joka siihen taloudellisesti kykenee, ostaa asunnon. Syitä on moninaisia: omistusasuminen tuo mukanaan esim. veroetuja jotka laskevat asumisen todellista hintaa, asuntojen hintakehitys niillä seuduilla missä ihmisiä asuu on yleensä positiivinen joten ostamalla asunnon kasvattaa varallisuuttaan tekemättä mitään, ja niin edelleen.

On myös tietenkin arkielämän edut. Omistusasunnosta lähtökohtaisesti ei tarvitse lähteä muutaman kuukauden varoitusajalla ulos, niinkuin vuokralla käy. Voi laittaa pihamaalleen kukkaistutukset ja tietää että ne on sitten parin vuoden päästä täydessä loistossaan, ja itse on vielä silloin asumassa siellä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Omistusasuminen luo stabiiliutta elämään.

Vuokralla taas asuu noin neljännes Suomen asukkaista. Vuokra-asumisella ei asumismuotona ole juuri mitään etuja, vaan se on lähes kaikin tavoin huonompi tapa asua. Joillekin yksittäisille ihmisille se toki saattaa olla parempi, mutta jokseenkin sama tässä kohtaa.

Asuntovuokrauksen ongelmat ja Suomen tilanne

Ongelmat asunnonvuokrauksessa ovat paitsi taloudellisia, myös moraalisia. Katsotaan mitä Adam Smith sanoi vuokraisännyydestä jo herramme vuonna 1776 teoksessaan Kansojen varallisuus:

  • “The rent of the land, therefore, considered as the price paid for the use of the land, is naturally a monopoly price. It is not at all proportioned to what the landlord may have laid out upon the improvement of the land, or to what he can afford to take; but to what the farmer can afford to give. “

  • “[Landlords] are the only one of the three orders whose revenue costs them neither labour nor care, but comes to them, as it were, of its own accord, and independent of any plan or project of their own. That indolence, which is the natural effect of the ease and security of their situation, renders them too often, not only ignorant, but incapable of that application of mind”
  • “RENT, considered as the price paid for the use of land, is naturally the highest which the tenant can afford to pay in the actual circumstances. In adjusting the lease, the landlord endeavours to leave him no greater share of the produce than what is sufficient to keep up the stock”

Joku tarkkaavainen huomaa että Smith puhuu spesifisesti maanvuokrasta tässä, mutta nykypäivään sovitettuna myös asunnot menee tämän piikkiin varsin mainiosti.

Lähtökohtaisesti vuokraisäntä, tai asuntosijoittaja, ei tuota yhtään mitään hyödyllistä eikä tee työtä. Sen sijaan tämä, on hän sitten yksilö tai oikeushenkilö, tienaa rahansa siten, että pitää hallussaan välttämätöntä hyödykettä, joiden kysyntä ja tarjonta ei noudata täysin tavanomaisia kysynnän ja tarjonnan lakeja. Miksi? Koska jokaisen on pakko asua jossain.

Siksipä, Suomessa missä vuokrasääntely on purettu jo ajat sitten, vuokrat ovat tasan niin korkeat kuin mitä maksajat kestää maksaa. Tämä johtaa sellaisiin outouksiin, kuin esimerkiksi siihen että kun monesti esim. asuntolainoja harkitessa on pidetty peukalosääntönä sitä, ettei asumisen kustannukset ylitä neljäsosaa tai kolmasosaa lainanottajan tuloista, niin Helsingissä vuokralla asuva saattaa helposti joutua pistämään tuloistaan yli puolet tai enemmän vuokraan.

Toinen rakennemuutoksen aalto on lisännyt asumisen kustannuksia kasvukeskuksissa radikaalisti, yksinkertaisesti siitä syystä että niissä on työpaikkoja, ja muualla ei. Siksi monen valinta rajoittuukin näihin vaihtoehtoihin: joko köyhyys ja työttömyys pikkukaupungissa tai maaseudulla, tai jossain määrin lievempi köyhyys ja työllistyminen pääkaupunkiseudulla.

Tästä seuraa myös sellainen tilanne, missä korkeaa vuokraa maksava kertakaikkiaan ei voi asuntosäästää niinkuin aiemmat sukupolvet kykenivät tekemään. Joten jos satut olemaan matalapalkka-alalla, asut koko elämäsi vuokralla ja siitä hyötyä saa ainoastaan asuntosijoittaja.

Miksi tämä tilanne on sitten kaikkien kannalta huono?

Tässä tilanteessa suurinpiirtein kaikki on väärin ja ainoat jotka siitä hyötyvät on asuntosijoittajat. Vuokrien taso pitää pienituloiset pienituloisina ja kykenemättöminä ostamaan asuntoja. Ja ehkä olennaisin:

Asumisen hinta on pois jokaiselta muulta alalta, mihin vuokralla asuvat voisivat muuten kuluttaa rahansa. 

Suomen tärkeimmät talousalueet ovat juuri ne jotka ovat kalleimpia asua, ja merkittävä siivu asukkaiden työn hedelmistä valuu pienen vähemmistön taskuun jokseenkin lyhentämättömänä.

Yleensä tässä kohtaa joku oikeistolainen sanoo että mutta kyllähän ne kiinteistösijoittajat joutuvat maksamaan veronsa kuitenkin. Vastaus siihen on että hyvin todennäköisesti, jos sijoittajataho on esimerkiksi kansainvälinen yhtiö, niin no. Kyllä te olette uutisia katsoneet, ja tiedätte että todennäköisyys on sen puolella ettei maksa. Sama toki pätee myös kotimaisiin yhtiöihin.

Mutta se päivittäistavarakauppias, huonekalukauppias, baarinomistaja, parturikampaaja, tai lähestulkoon kuka vain muu jolle ihmiset mielellään kantaisi rahansa? Ne maksaa veronsa. Ja työllistävät huomattavasti enemmän kuin sijoitusyhtiö tai yksityinen kiinteistösijoittaja.

Nyt päästiin siihen että miten tehdä sijoittajista selvää jotta asumisen hinta saataisiin alas

Tähän on oikeastaan kaksi lähestymistapaa, eripituisilla tähtäimillä. Voidaan joko odottaa vallankumousta, milloin asuntojen haltijat voivat ottaa asuntonsa haltuun ja tyhjänä olevat asunnot voidaan ottaa hyötykäyttöön (tämä olisi oikeastaan se mitä minä nyt kannatan), mutta jos se kuulostaa liian rajulta, niin voidaan tehdä jotain muutakin.

Ja myönnettäköön, se saisi aikaan melkomoista turbulenssia taloudessa ja sen seurauksia on jokseenkin vaikea arvioida niillä resursseilla mitä minulla on käytössäni (puolikas kuppi kahvia, nettiyhteys ja tyhjä tupakka-aski), mutta antaa mennä silti.

Ensimmäisessä vaiheessa pitäisi luoda tilanne, missä saadaan vuokralle nykyisellään tyhjänä olevat asunnot. Mallia voi ottaa vanhasta osmaanivaltakunnan maalaista, missä tietyn ajan kuluttua hyödyntämättä ollut maa palasi takaisin kruunulle. Jo tällä saataisiin helpotettua asuntopulaa sinänsä merkittävissä määrin niillä paikkakunnilla, missä asuntopulaa on. Use it or lose it olisi pelin henki. Vuokratulojen verotusta pitäisi samalla ryhtyä hinaamaan ylöspäin kunnes vuokraaminen ja sijoitusasuntojen omistaminen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. Tällä saadaan asuntojen hinnat alemmas.

Toisessa vaiheessa tehtäisiin hallaa pankkien bisnekselle luomalla valtiollinen asuntolainajärjestelmä. Se ei toimisi sillä logiikalla, että sitoudutaan maksamaan lyhennyksiä tietty määrä kuussa, vaan lyhennyksiä maksettaisiin tulojen perusteella tietty prosentti, mikä nyt sopivalta tuntuu. Lyhennyksiä maksettaisiin sekä perusturvasta että varsinaisista tuloista, perusturvasta matalammalla prosentilla.

Tällaisen asuntolainajärjestelmän ei olisi tarkoitus mahdollistaa mitä asumista tahansa, vaan mentäisiin tällaisella periaatteella: jokaisella on oikeus omaan huoneeseen. Jos useampi ihminen hakee lainaa samaan asuntoon, sitä myönnetään sillä periaatteella että asunnon koko saa olla huone per henkilö plus yksi. Toki ne jotka viihtyy yksiössä voisi yhä hankkia itselleen sellaisenkin. Lähtökohtaisesti näkisin niin että omakotitaloasumista ei pitäisi tukea lukuunottamatta olemassaolevaa omakotitalokantaa, ainakaan urbaaneissa olosuhteissa. Kaupunkisuunnittelu Helsinkiin vaatii lisää Kallioita ja vähemmän Jollaksia.

Toki uutta rakentamista myös tarvittaisiin, mutta: mikä tolkku siinä on, että nykyisellään julkinen toimija myy maata, jolle yksityinen toimija rakennuttaa taloja sen perusteella että mikä parhaiten myy, ja sitten toinen yksityinen toimija myy nämä? Siinä on aika monta välikättä jotka on täysin tarpeettomia, joten voitaisiin luoda rakentamista varten julkisia toimijoita ja rakennetut asunnot myydään sitten kulujenkattamisperiaatteella.

Summa summarum

Yksikään kiinteistösijoittaja ei tainnut lukea tähän asti. Myönnettäköön että moni menettäisi tällaisen reformin yhteydessä omaisuutensa, mutta ylivoimaisesti suurinta osaa suomalaisista hyödyttäisi se, ettei ole edes teoriassa enää mahdollista joutua asunnottomaksi (koska valtiollinen asuntolaina ei katsoisi luottotietoja, koska miksi katsoisi) ja matalapalkkaisetkin ihmiset voisivat omistaa omat asuntonsa.

Toimenpiteitä toki pitäisi tehdä sen suhteen että miten käy niille jotka tälläkin hetkellä omistavat asuntonsa, mutta tärkein kaikesta on paradigman muutos: asunnon ei pidä olla sijoitus, vaan oikeus.

Ja niinkuin Pjotr Kropotkin sanoo, jotkut vastustavat aina, mutta tukehtukoot ahneuteensa.

 

Humaani asuntopolitiikka vaatii kiinteistösijoittajan sijoittamista historian roskakoriin

Perustulo on huijausta, mutta tukijärjestelmä uusiksi silti

Sisältövaroitus: itsemurha

Vähiten kaikista poliittisten sfäärin asioista minua kiinnostaa perustuloagitointi. Listaanpas syyt siihen nopeasti niin saadaan tämä nopeasti alkuun.

vahanuket ja tesla
ostaisitko näiltä tyypeiltä sosiaaliturvajärjestelmän? no en minäkään

Fuck perustulo nyt soitetaan HC:tä

  • Perustulomalleja, jotka olisi sekä poliittisesti hyväksyttäviä, että sosiaaliturvan tason kannalta riittäviä ei ole esitetty
  • Monien sen kannattajien osalta, se olisi näppärä tapa leikata nykyistä sosiaaliturvaa lakkauttamalla toimeentulotuki
  • Sen varjolla todennäköisesti lakkautettaisiin asumistuki, joka olisi ilman radikaalia korjausta asuntopolitiikkaan valtava inhimillinen katastrofi
  • Se on liberaalien ajama idea
  • Minua eniten kiinnostaa ajaa politiikkaa, jonka tavoitteena on täystyöllisyys missä jokainen saa pitää oman työnsä hedelmät ja ne jotka eivät työtä voi tehdä, saavat enemmän kuin riittävän toimeentulon
  • Ajatus perustulosta jokaiselle lienee tarpeeton. Se joka tienaa yli mediaanin nytkin ei tarvitse sitä.
  • Monet perusteet joita on esitetty

Ensimmäinen kohta on kenties keskeisin. Suurinpiirtein jokainen malli, jonka olen nähnyt, toisi merkittävälle osalle ihmisistä niukemman toimeentulon kuin nyt. Puoluevasemmistossa on jonkin verran ymmärrystä sille, ettei se ole järkevä tai moraalinen ratkaisu lainkaan.

Toinen kohta taas näkyy sellaisista asioista jotka käytännössä loistaa poissaolollaan esim Vihreiden eri perustuloesittelyistä, kuten esim. tuet lääkkeiden ja vastaavien hankkimiseen. Toisesta esittelystä löytyy maininta syyperustaisista tuista, mutta ainoa nimetty on ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Jotenkin tämä ei vakuuta. Noilta sivuilta ei löydy muuten sanakaan lääkkeistä, joten vaikka diabeetikkona olisi aika epäileväinen ennenkuin lähden kannattamaan mitään tällaista

Asumistuen lakkauttaminen on toinen asia jota jotkut oikeistoliberaalit ajaa vasemmistolaisin sanankääntein: se siirtää veronmaksajien rahoja omistavalle luokkalle, tai muuta vastaavaa. Faktuaalisesti katsoen tämä on toki totta, mutta: tämä ongelma ei ole ratkaistavissa muuttamalla tukijärjestelmää, jos ei sitten haluta ajaa ihmisiä kadulle. Oikea ratkaisu on radikaalit muutokset asumispolitiikkaan ylipäätään, mutta se on toinen aihe josta kirjoitan ehkä huomenna.

Minä en ylipäätään luota liberaaleihin, muun muassa yllä mainituista syistä.

Noin muuten, minä en näe kovinkaan paljon syytä siihen että puhdasta käteistä pitäisi lapata jo hyvin toimeentulevien taskuihin. Ei ne kuitenkaan sillä mitään järkevää tee.

Vielä pari väitettä:

Vihreiden perustulomallissa puhutaan köyhyyden torjumisesta näin:

perstulo

Tässä on vähän ongelmia. On hyvin totta että jotkut tukimallit ovat hyvin tehokkaasti työnteosta syrjäyttäviä, kuten toimeentulotuki. Mutta jos puhutaan esim. sairaseläkkeellä olevista tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, niin surprise, monet näistä eivät ole enää menossa työelämään yhtään mitenkään. Ja he pysyvät silti köyhinä, koska heidän ainoa toimeentulonsa tulee siitä sosiaaliturvajärjestelmästä.

Elettyäni taas pari vuotta samantasoisilla tuloilla kuin mitä Vihreiden perustulojärjestelmä takaisi, minulle on tullut lähinnä ajatus siitä että jos vaikka ajaisi päin rekkaa, niin olisi tämäkin ohi, koska sillä rahasummalla eläminen edes puolittain siedettävästi ei ole mahdollista. Mutta ei ole varaa autoonkaan. Se siitä köyhyyden torjumisesta.

Vihreät esittää nipun teesejä perustulosta, jotka on osittain totta ja osittain potaskaa. Valitsin niistä kaksi koska ei ole tarkoituksenmukaista perata niitä jokaista erikseen.

perstulo2

perstulo3

On tilanteita, missä töihin ei kannata mennä. Ne tilanteet on sellaisia, missä työtä tarjotaan liian vähän tai liian heikolla palkalla. Syyt miksi se ei kannata, on aika yksinkertaisia: jos tienaa vaikka pari hunttia keikkatyöllä ollessaan työttömänä, seuraavat päivärahat tulee sitten joskus, kun joku Kelan virkailija on saanut aikaiseksi lukea palkkakuittisi. Jos et tee työtä, niin tuet tulee ajoillaan.

Itsehän täytin aktiivimallin kriteerit ensimmäistä kertaa tässä kuussa. Siksi työttömyyskorvaukset tulee sitten joskus, ja tilillä on kymppi. Täysin sama tilanne. Mutta se ei johdu siitä mikä tukimuoto on, vaan siitä että miten tukimuodot on järjestetty.

Ja sitten on tietty jotain tapauksia missä ansiosidonnainen on suurempi kuin tarjotun työn palkka, mutta ne eivät ole mitään niin yleisiä tapauksia, että niistä kannattaisi puhua.

Ja sitten tietty on vielä ne, joilla on esim. niin kovat lääkemenot, että pitäisi tienata ministeripalkkaa maksaakseen ne omasta pussista, milloin tilanne palaa siihen että perustulon alla niiltä todennäköisesti lähtisi kyky maksaa ne.

Nykyisen tukijärjestelmän ongelmat ja miten ratkaista ne

Yksi sana on keskeisempi kuin kaikki muut tässä: kontrolli. Anna Kontula on kirjoittanut aiheesta pamfletin, jonka voitte varmaan ostaa jos haluatte perehtyä asiaan laajemmin, mutta pääpiirteittäin näin:

Jos haluaa vähentää verotuksestaan kymppitonnin verran, nykyjärjestelmässä ei todennäköisesti tarvitse koskaan näyttää yhtään kuittia kenellekään. Jos haluaa saada työttömyyskorvausta senkin jälkeen, kun tienasi kuusikymppiä keikkatyössä, sinun pitää esittää palkkakuitti ja odottaa että joku Kelan suojatyöpaikkalainen ehtii katsoa sitä. Ja ennenkuin voit ylipäätään saada työttömyyskorvausta, sinun pitää hakea päätös TE-toimiston Vehmgerichtiltä, että olet tosiaan työtön.

Tämä on se, mikä tekee köyhän elämästä epävarmaa. Jos sinulle ei ole tarjottu tarpeeksi hyvää työkeikkaa, kannattaa miettiä kahdesti että ottaako satasen keikan vastaan, jos tuet tuleekin sitten kaksi viikkoa myöhässä.

Sen sijaan, että haihateltaisiin perustuloratkaisun perään, jolla enemmän kuin todennäköisesti olisi monen ihmisen elämään katastrofaaliset vaikutukset, miksei yksinkertaisesti korjata tätä?

Nopea ratkaisu, jonka voisi tehdä noin viikossa

Yksinkertaisesti: luovutaan tukipäätösten tekemisestä Kelassa kokonaan, koska meillä on jo verkkolomakkeet, niiden käsittelyn voi täysin automatisoida, ja konttorista pitäisi saada sama palvelu niille jotka eivät tietokonetta voi käyttää syystä tai toisesta. Samantien kun joku ilmoittaa haluavansa hänelle kuuluvaa tukea, se maksetaan. Jälkikäteen selvitellään että oliko tämä oikein, ja jos on maksettu liikaa, se peritään takaisin pienissä erissä automaattisesti tulevasta tuesta, tai mahdollisesta tulosta. Jos on maksettu liian vähän, sitten erotus maksetaan jälkikäteen. Niin yksinkertaista se on, mitä tulee moniin tukiin.

Yksityiskohtia viilattavaksi toki on, mutta tällä tavoin voitaisiin vaikka pudottaa nykyiset TE-toimistot kokonaan pois loopista. TE-toimistothan on joka tapauksessa lakkauttamassa nykymuodossaan, vaikkei kukaan tiedä että kuka päätökset tekee jatkossa, joten mikäpä siinä olisi että lopetetaan samantien päätösten tekeminen siitä että katsotaanko joku työttömäksi.

Ja voitaisiin luopua karenssimenettelyistä, koska ei niissä mitään järkeä ole aikoihin ollut.

Laajempi ratkaisu, joka pureutuisi ongelmiin syvemmälle

Perustulon sijaan pitäisi korvata merkittävä osa nykyisistä tukimuodoista kuten työttömyystuki, opintotuki, toimeentulotuen perusosa ja kansaneläke yhtenäisellä tukimuodolla. Sanotaan sitä vaikka tulottomuuskorvaukseksi. 

Tämä toimisi myöskin ilmoitusperusteisesti, joten se maksettaisiin samantien täysmääräisenä kelle tahansa, joka sitä hakee. Jälkikäteen arvioitaisiin onko ihmisellä tuloja vai ei. Kuten nykyisessä työttömyyskorvauksessa, olisi kohtuullisen kokoinen marginaali jonka sisällä saa olla tuloja ilman että tukea vähennetään. Sen rajan ylittyessä tukea vähennettäisiin euro per tienattu kaksi euroa, suurinpiirtein kuten sovitellussa työttömyysrahassa.

Nykyisten tukimuotojen yksi ongelma on se, miten ne on mekanistisia eivätkä ota huomioon lainkaan sitä, miten ihmisten rahantarve muuttuu esim. joulun ja juhannuksen aikaan. Aika paljon inhimillistä kärsimystä ja stressiä vältettäisiin pelkästään sillä, että maksettaisiin korotettua tukea kesä- ja joulukuussa. Hyvätuloisia tämä ehdotus tuntuu aina huvittavan, mutta sanokaa minun sanoneen: ei ole yhtään köyhää joka odottaisi joulua pelkästään riemumielin. Ja niinkuin Keynes sanoisi, rahan kaataminen niille jotka laittaa sen suoraan kulutukseen on sitä parasta talouselvytystä.

Asumistukeen ei koskettaisi, ellei samalla alettaisi tehdä asumispoliittisia radikaaleja ratkaisuja.

Ja tämän korvauksen pitäisi olla reilusti enemmän kuin se Vihreiden esittämä 560 euroa kuussa.

 

 

 

 

Perustulo on huijausta, mutta tukijärjestelmä uusiksi silti

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Tämän jutun pohjille olen lukenut noin puolet Saara Jantusen Infosota-kirjasta joskus talvella 2016. Oli yövuoro ja olin töissä, joten en muista siitä paljoa mitään. Mutta siitä lähdetään.

iljardisuunnitelma
vohoi

Infosota on uusi Pommerin sota

Infosodasta on puhuttu paljon, erityisesti vuoden 2016 vaalien jälkeen maailman kun melko ilmiselvästi Venäjä sekaantui eri keinoin Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, vaikkakaan kukaan ei osaa varmaankaan sanoa tässä kohtaa miten merkittävää se oli.

Infosodan teoriasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, ja kotona Suomessa ollaan puhuttu siitä miten MV-lehti on edustanut erityisen venäjämielistä linjaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Siinä ohessa MV-lehti on toiminut väylänä vainota ja ahdistella ääri- ja laitaoikeistolaisten kirjoittajien kuviteltua tai todellista vastustajia, niinkuin Jessikka Aroa, Rebekka Härköstä ja Saara Jantusta ja monia muita.

Infosota on tiivistettynä masinoituja kampanjoita puhua medioissa asioita mitkä eivät ole totta. Siihen tiivistettynä, se ei vaikuta kovinkaan fiksulta, innovatiiviselta tai edes toimivalta.

Jostain syystä kuitenkin Ilja “Totuus Velvoittaa” Janitskin sai kansan syvät rivit lukemaan MV-lehteä ja sekoilemaan sen innoittamana pitkin internetiä ja poliittisia kuvioita. Miksi?

Ja mitä sanoo lehdistö, kuudeskymmenesyhdeksäs valtiomahti?

Syistä miksi toistaitoisen lieksalaisen rahastusprojekti sai niin paljon huomiota ja näkyvyyttä on puhuttu loppujen lopuksi yllättävän vähän. Janitskin huomasi että rasismilla teki mainosrahaa, kunnes mainosrahat loppuivat, siksi että demarinuorten Hanna Huumonen alkoi heitellä kapuloita rattaisiin. Ja sitten tuli oikeusjutut ja Juha Korhonen (PHRO) osti koko MV-lehden pois Janitskinilta koska no, kukapa tietää mutta ei se mikään voittajan veto ollut.

vauhtia
tirsk

Mutta, miksi? Miten ihmeessä se onnistui siinä missä joka ainoa laitaoikeiston ja äärioikeiston projekti (ehkä lukuunottamatta Päivän Byrokraattia) on epäonnistunut?

Itse kokisin sen niin että osittain syy on mediassa ja valtiollisissa toimijoissa. MV-lehti on oire niistä vioista mitä suomalaisissa instituutioissa oli jo valmiiksi, ja väylä mitä kautta mätä purkautui.

Erilaiset laitaoikeistolaiset ja äärioikeistolaiset usein haluavat puhua siitä miten valtamedia on vihervasemmiston talutusnuorassa. Asiahan ei ole näin: suomalainen media on tutkitusti pääosin hyvinkin oikeistolaista. Ongelma on sen oikean laidan perspektiivissä, koska siellä ei osata nähdä että keskiverto toimittaja saattaa äänestää vihreitä, mutta on siltikin hyvin vakaasti oikeistolainen jota ei kiinnosta sosialismi lainkaan. Suomalainen media ylipäätään on vahvasti keskittynyttä neljän eri mediatalon ympärille. Eikä näitä medioita erityisemmin harmittanut ryhtyä tienaamaan rahaa rasismillakaan.

Hegemonia saattaa olla liberaali, mutta se on ehdottoman oikeistoliberaali hegemonia. Se on hegemonia, missä voidaan nähdä toimittajat ehdottomasti fukuyamalaisen historian loppu -ajattelun kannattajina. Media on yksiääninen sen suhteen, että media ei kovinkaan paljoa halua lähteä haastamaan nykyjärjestelmää. Uskotaan voimakkaasti siihen että nykyjärjestelmässä voidaan tehdä pieniä korjausliikkeitä, ja se riittää. Sosiaalipornon aika on ohi.

Vasemmalta katsoen tilanne on sinänsä selvä, voi vaikka lukaista Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun kirjan Luokkavallan vahtikoirat ja tulla samankaltaisiin analyyseihin kuin itse tässä. Mutta oikealla tilanne on toinen: ihminen joka on ehdollistunut ajattelemaan että hän edustaa jotain sellaista kuin todellinen suomalainen kansa tai nettoveronmaksajia, hän ei kykene analysoimaan omaa positiotaan marginaalissa.

Jännittävintähän on se miten tämä marginaaliasema on monesti kuvitteellinen: Perussuomalaisten äänestäjät on keskimäärin olleet hyvätuloisia eivätkä duunareita.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media kyennyt ehkäisemään sen, miten vuonna 2010 ja siitä eteenpäin turhautuneisuus suomalaisen yhteiskunnan instituutioihin ja vastaaviin hyvin pitkälti alkoi purkautua nimenomaan jonkin MV-lehden kautta joka syötti lukijoilleen rasismia lietsoakseen lisää salaliittoteorioita? Ehkä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media voinut kritisoida myös nousevaa rasismin aaltoa tehokkaammin? Aivan taatusti. Nyt Perussuomalaiset pääsi nousemaan ilman että Timo Soini kohtasi median taholta yhtään arvostelua, ja media leipoo Jussi Halla-ahosta salonkikelpoista ja relevanttia normaalia poliitikkoa joka päivä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media pystynyt vastaamaan infosotaan paremmin? Aika varmasti kyllä.

Ja lopuksi sana valtiovallasta

Alamme olla sen prosessin alussa, jonka päässä siintää MV-lehden loppu. Oikeusjuttuja on liikaa, mainostuloja ei tule ja kaikesta päätellen Korhosella on melkomoisia vaikeuksia ylläpitää touhua ilman jatkuvaa rahan pyytelyä tukijoiltaan. Mutta miksi ihmeessä siihen on mennyt niin kauan?

Kyllähän jokainen joka näkee Ilja Janitskinin tajuaa että ei siinä ole mikään Erikeeper-uutisten professori Moriarty. Silti siihen meni yli kolme vuotta, että Janitskin päätyi istumaan leivättömän pöydän ääreen.

Editointi: Liittymättömässä aiheessa, nykyinen valtakunnansyyttäjä alleviivaa vielä tätä hienosti:

Toiviainen kirjoittaa Uotin julkaisemassa vastauksessa, että “mahdollisuutta syyttää ilman asianomistajan syytepyyntöä voitaisiin tarvita, jos jokin tiedotusväline toistuvasti syyllistyisi törkeisiin kunnianloukkausrikoksiin. Tärkeän yleisen edun arvioinnissa on otettava huomioon myös yksityiset edut.”

Vastaus on toki se että ennenkuin tarpeeksi yhteiskunnallisesti merkittävät toimijat kuten Sanoma ja Yle alkoivat ajaa omia juttujaan MV-lehteä vastaan, viranomaiset eivät liikuttaneet evääkään sen pysäyttämiseksi. Ja vielä tänäänkin MV jatkaa todellisten tai kuviteltujen vihollistensa vainoamista.

Jos olisi ollut sellaiset viranomaiset, joita olisi kiinnostanut tämä asia aiemmin, olisi ehkä mennyt eri tavalla. Mutta ei ole.

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy