Laura Huhtasaari, “Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” ja muita valheita liberaaleilta

huhtasaari
Kiitos taas kuvasta, PIF.

Tässä keskustelussa ei päästetä Laura Huhtasaarta itseään ääneen lainkaan, vaan puhutaan liberaalien tavasta käsitellä Laura Huhtasaarta ja muita äärioikeistolaisia. Jos joku nyt aikoo tulla kommentteihin vänkäämään siitä miten Huhtasaari ei ole äärioikeistolainen, lue tämä teksti ensin ja sitten kirjoita kommentti. Todennäköisesti deletoin kommenttisi julkaisematta sitä mutta se ei pelaa joka pelkää.

Case studyna tässä toimikoon se miten Huhtasaari on hehkuttanut julkisesti Puolan itsenäisyyspäivän fasistista mielenosoitusta. Tässähän ei ole sinänsä mitään uutta: Huhtasaari on myös käynyt puhumassa Suomi Ensin -liikkeen mielenosoituksessa ja myöntänyt että käy “kansallismielisten” tapahtumissa. Eli siitä ei varsinaisesti tarvitse käydä mitään keskustelua.

Anarkistit ja vasemmistolaiset yleensä kykenevät toteamaan että äärioikeistolainenhan tuo on, huolimatta siitä että Huhtasaari kutsuu itseään konservatiiviksi. Ongelma piileekin siinä kun liberalismi ja äärioikeistolaisuus kohtaavat ja liberalismilla ei ole työkaluja dekonstruoida ideologiaa.

Hyvin yleinen reaktio Huhtasaaren äärioikeistolaisiin kommentointiin on todeta “no, Huhtasaari yrittää saada huomiota ja kampanjoida tällä.” Se lienee sellainen shit tier -poliittisen analyysin kulmakivi: poliitikko ei koskaan puhu totta, ja jos puhuukin, niin ei ilmoittamastaan syystä. Todellisuudessa kuitenkin asiat on toisin, ja tämä ajatus ei liberaaleille mene kaaliin lainkaan: joku ihminen saattaa ihan oikeasti kannattaa fasismia, joka ei ole lainkaan yhteensopiva sen kanssa, mitä liberalismi edustaa. 

Siinä lyhykäisyydessään asian ydin. Äärioikeistolaista politiikkaa kommentoidaan vahvasti painotettuna niin, että Huhtasaaret, Halla-ahot ja Hakkaraiset ovat pelkästään jotain sirkusklovneja, joiden tarkoitus on saada huomiota jotta pääsevät vallankahvaan jatkaakseen meininkiä sellaisena kun se nykypäivänä on. Sillä eihän kukaan voi oikeasti olla äärioikeistolainen konservatiivi, eihän? Eihän kukaan ole oikeasti rasisti?

Paitsi että faktat ei oikein tue tätä. Kun Soinin Perussuomalaiset pääsi vallankahvaan, Persujen fasistisiipi (eli se joka on nykyään vallassa Persuissa) pääsi toteuttamaan rasistista maahanmuuttopolitiikkaansa Sipilän ja Kokoomuksen tuella täysin ongelmitta. Samalla tavalla ollaan päästy torppaamaan translain etenemistä ja yritetty torpata tasa-arvoista avioliittolakia.

Ja liberaaleille ei mahdu kaaliin se että miksi joku vastustaisi tasa-arvoista avioliittolakia, koska “eihän se nyt oikeasti haittaa ketään?” Väärin, liberaali. Se haittaa niitä jotka ovat ideologisista syistä seksuaalivähemmistöjen (ja sukupuolivähemmistöjen) vastustajia. Sillä ideologia on asia joka on yhäkin olemassa, ja sillä on materiaalinen voima politiikassa, uskot sinä siihen tai et.

Tästä syystä muuten Petrus Pennanen on ehkä jopa Huhtasaarta sakeampi tyyppi.

“Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” on sellainen lause jonka tyyppisiä kuulee monesti oikeistoliberaaleilta, kun puhutaan vaikka siitä miten sääntelyä pitäisi purkaa tai verotusta lieventää. Ei, meillä kaikilla ei ole samaa fukyamalaista maailmankuvaa kuin teillä. Kaikki eivät kannata liberaalia kapitalismia. Jotkut kannattavat valkoista ylivaltaa kuten Huhtasaari. Jotkut haluavat tuhota kapitalismin kuten allekirjoittanut. Jotkut todella oudot vieläpä kannattavat jotain vasemmistolaista sosialidemoratiaa. Fucked up but real, niinkuin vanha kansa sanoo.

Summa summarum, Huhtasaaren ideologia on kulmikas palikka ja oikeistoliberalismi neliskanttinen reikä. Ne eivät sovi yhteen. Siksi oikeistoliberaalien pitää aina mitätöidä Huhtasaaren äärioikeistolaisen ideologian totuusarvo, koska muuten se haastaa oikeistoliberalismin.

Ja viimeiseksi asia joka ei sinänsä liity mutta on niin huvittava että laitan sen tähän:

Persunuorten Roger Kulmala puolustaa Huhtasaarta että ei ole nytten kyseessä mitään äärioikeistohommia Puolassa. Ja samalla käyttää antisemiittistä ilmaisua “globalistit” joka, kuten kaikki tietää, tarkoittaa juutalaisia. Ja linkkaa fasistiseen lehteen.

brogerhulmala
Sanookohan Kulmalan isä monestikin että “I am ashamed of my large adult son”
Advertisements
Laura Huhtasaari, “Kaikkihan me olemme tästä asiasta samaa mieltä” ja muita valheita liberaaleilta

Laki on vaikea asia

N.B. Allekirjoittanut on opiskellut tasan yhden kurssin sisällön verran rikos- ja prosessioikeutta eikä sitäkään yliopistossa. Joten saatan tehdä virheitä ja niistä voi huomauttaa. Lisäksi allekirjoittanut on anarkisti, joka ei usko siihen että laki on mikään absoluuttinen hyvä tai edes että sitä tarvitsisi noudattaa, mutta toisaalta, minä en osaa munia mutta osaan silti kokata paremman munakkaan kuin yksikään kana. On minun lakiosaamiseni sentään paremmalla tasolla kuin ääri- ja laitaoikeiston hönöillä.

laki

Liikun tosiaan nyt vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, koska lakijutut on vaikeita ja siksi juristit on keksitty, jotta ihmisten ei tarvitse lakia osata. Yhden asian kuitenkin handlaan, ja se on lain politisointi omiin tarkoituksiin. Jos se jälkipolvia kiinnostaa, niin esimerkit tässä pohjaa tähän keissiin joka tulee unohtumaan noin viikossa.

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä vihapuhe-termin käytöstä äärioikeistolaisessa ja laitaoikeistolaisessa retoriikassa. Huumorisarjan kansanedustaja syytti Fatim Diarraa vihapuheesta maalaisia kohtaan niinkuin on odotettavissa, poliisilta tuli vastaus: kyseessä ei ole vihapuhe.

hokkanen

Pulttibois-kansanedustaja (jonka nimeä en tosiaan aio mainita) noudatti tässä mm. Hommaforumilta tuttua metodia tehdä politiikkaa: tehdään ilmoituksia ja ilmiantoja poliittisista vastustajista. Joku muu on ehkä jaksanut käydä ihan poliisiasemallakin tekemässä ilmoituksen Fatim Diarrasta, mutta siitä minä en tietäisi.

Laki politiikan jatkeena siis. Miten vähän se muuten yllättää että siitä metodista pitävät eivät muuten ymmärrä laista juurikaan mitään? Alla vastaus Hokkasen twiittiin jossa oli hallituksen esitykseen linkki.

mäkelä
Jollei Mika Niikkoa olisi keksitty, tässä olisi eduskunnan tyhmin ihminen.

Vastaus: se on täsmälleen näin. Kansanedustaja ei tiedä, että lain tulkinnassa ohjeena monesti juurikin käytetään sitä hallituksen esitystä, koska se sisältää yleisesti tyhjentävämmän kuvauksen mm. lain soveltamisalasta kuin laki itse. Pitäisiköhän minun ryhtyä kansanedustajaksi?

Ehkäpä Mäkelää ei kannata kuitenkaan huomioida tätä enempää, koska kyseessä on kuitenkin fiktiivinen henkilö. Katsotaan jotain muuta tässä vaihtelun vuoksi.

Helsingin poliisi lupasi poliisiblogiin tietoa viharikoksista ja miten ne toimivat.

b0liisiviharikos

Reaktion voikin arvata.

vihapuhehönöt

Olemme pikkuhiljaa pääsemässä jonkin pointin äärelle. Nimittäin tuossa jo aiemmin, kun samainen ylikonstaapeli Hokkanen huomautti, että vaikka rikoslaissa syrjintää koskevissa asioissa ei tehdä eroa valtaväestön ja vähemmistöjen välillä, oikeuskäytännössä kyllä tehdään, vähemmän yllättäen sama valitus alkoi.

taas tää hönö

Sehän on toki ilmeistä miksi syrjintää koskeva lainsäädäntö on kirjoitettu niinkuin se on. Valtaväestö ei tarvitse suojaa syrjinnältä, koska syrjinnän keskeisimmät muodot ovat rakenteellisia. Suomessa ei ole tilannetta, missä valtaväestön edustajalta jää etnisen taustan takia työpaikka saamatta tai baari-ilta väliin koska portsari ei päästänyt sisään. Tämä on se miten laki aivan yksiselitteisesti toimii eikä se ole mielipidekysymys. Mutta no mites käy?

polpo di tomato

Äärioikeistolaiset hönöt puhuukin nykyään PolPosta eli poliittisesta poliisista joka vainoaa heitä ja rikkoo lakia koska rakastavat turvapaikanhakijoita ja islamia tai jotain. Tietty tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että miten poliisi todellisuudessa toimii, mutta maailma on erilainen liimanjuojan silmin.

Toistetaan nyt huvikseen. Laintulkinta ihan yksiselitteisesti näissä tapauksissa toimii tietyllä tavoin. Valtaväestöllä ei ole suojaa syrjinnältä, koska valtaväestö ei sitä tarvitse. Kyllä jämpti on näin. Hokkanen on täysin oikeassa siinä mitä sanoo, ja keskustelun pitäisi oikeastaan loppua siihen. Mutta maailma on ruma ja typerä paikka ja eihän se lopu.

Pulttibois-kansanedustajalle, Jani Mäkelälle ja näille oikeistohönöille lailla on oikeasti vain yksi arvo: se että se on heidän kanssaan poliittisesti samaa mieltä. Se näkyy myös siinä miten heikkoa argumentaatio on: uskooko joku oikeasti sitä että joku Janne Lehtinen on ihan oikeasti huolissaan siitä että syrjivätkö viranomaiset ihmisiä? Ei tietenkään ole. Niin kauan kuin poliisi esim. harrastaa etnistä profilointia lainvastaisesti, se on lehtisille ja sen sellaisille ihan fine. Pulttibois-kansanedustaja taas itkee poliisille ja samaan aikaan kannustaa salametsästykseen koska suurpedot pelottaa. Laki lakkaa olemasta tärkeä sillä sekunnilla kun laki on heidän mielestään väärässä.

Eikä ainoastaan väärässä: nämä jatkaa loputtomiin vänkäämistä siitä miten lain pitäisi heidän mielestään toimia tietyllä tavalla, vaikkei se todellisuudessa niin toimi. Aikuiset ihmiset huutavat etteivät usko asioiden todelliseen tilaan, se on aika jännä ilmiö.

Laki on vaikea asia

“Parempaa väkivaltaa” ja hölmöt retoriset ansat

danuta.jpg
Jottei esikatselukuvissa ole aina pelkästään Twitter-kuvankaappauskuvia.

SV: Ruudunkaappauksissa väkivallalla fantasiointia.

Kirjoitin jo aiemmin tästä äärioikeiston retoriikasta, mutta voisin nostaa esiin tässä huvikseni yhden spesifisen jutun, koska tämän uutisen jälkeen se nousee taas esiin. Siitä huolimatta että mitään oikeaa väkivaltaa ei tapahtunut ja no, uutinen perustuu Halla-ahon FB-statukseen ja voisi kuvitella että se on mukavasti väritetty.

PÄIVITYS: Halla-aho oli tosiaan värittänyt tarinaa. Niinkuin sanan merkityksessä “valehdellut.”

Eli: äärioikeistolaiset jaksavat hokea sitä että Li Andersson kutsui vasemmiston väkivaltaa paremmaksi väkivallaksi. Andersson ei tehnyt niin, vaan kutsui sitä erilaiseksi, mikä lienee no-brainer: jos vasemmistossa käytetään väkivaltaa, sen motivaatio ja kohteet on radikaalisti erilaisia kuin äärioikeistossa. Niko Peltokangas kirjoitti omaan blogiinsa aiheesta pari vuotta sitten.

Ja vilkaistaan taas Twitteriin koska ilmeisesti Twitterin saostuskaivon tyhjennys täyttää tätä blogia ihan mukavasti.

parempaa väkivaltaa
♫ ootkos nähnyt tän / uckelsin sakian ja viiksekkään / Reijo Tossavainen, se hän juuri on nimeltään ♫

parempaa väkivaltaa 2

Ja niin edelleen ja niin edelleen, eiköhän tämä riitä. Sen toistaminen jatkuu loputtomiin osittain siksi että vasemmistossa ei osata dekonstruoida sen tarkoitusta. Se pitää kerta toisensa jälkeen debunkata koska yritetään näyttää mahdollisimman poliittisesti uskottavilta ja sen sellaista (oletteko koskaan huomanneet: tämä ei ole minulle mikään huolenaihe?).

Sen sijaan että puhutaan siitä että äärioikeisto on syyllistynyt ja syyllistyy väkivaltaan, päädytään puhumaan jostain pääosin hypoteettisesta äärivasemmiston väkivallasta. Sillä voidaan myös vetää samalle viivalle se miten Halla-ahoa on häiriköity ja miten uusnatsi potki jonkun hengiltä.  Hölmömpikin huomaa että nämä asiat ei ole samanlaisia. Vain toinen niistä on väkivaltaa.

Mitä minä sitten suosittelisin? No, sanokaa vaikka että HYVÄ TURKU, koska ainakin omasta puolestani olen sitä mieltä että rasistit ei kuulu Turkuun. Ei se uhkaa yhtään mitään että jotkut käy yöllä vittuilemassa Halla-aholle, erityisesti kun Halla-aho itse on huomattavasti enemmän leikitellyt väkivallan mahdollisuudella kuin joku Li Andersson tai Paavo Arhinmäki.

scripta.PNG
Lähde: Scripta, kirjoitus “Kommentti homonampumiskohinaan”

Väkivallalla leikkiminen on vähän sellainen “älä lähde rodeoon jos et kestä hevosii”-tyyppinen juttu. Halla-ahon rasistinen retoriikka on aivan varmasti toiminut monella motivaationa rasistiseen väkivaltaan, ja näin ihan tuoreeltaan Halla-aho on organisoinut häirintäkampanjoita mm. Turun Sanomien Rebekka Härköstä vastaan. Jos alkaa tulla vastareaktiota, niin so it goes, sanoisi Vonnegut.

Ja: Vastareaktiot on kuitenkin olleet jopa suhteettoman lievästä päästä. Suomessa ei juuri sellaista äärioikeistolaista poliitikkoa ole, joka ei saisi kulkea kadulla rauhassa. Joten ehkä olisi aika lakata vastaamasta äärioikeiston “parempaa väkivaltaa”-hokemiseen. Irtisanoutukaa sitten kun on jotain mistä irtisanoutua.

“Parempaa väkivaltaa” ja hölmöt retoriset ansat

Yläluokkasafari ja luokkaviha

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret järjestivät tälle viikolle Yläluokkasafarin eli opastetun bussimatkan Päähesen alueen ökyalueille, mukaanlukien Westend, Kuusisaari ja Sundsberg. Tämä ei ole varsinaisesti uusi idea, Ruotsissa näitä on jo järjestetty iät ja ajat. Silti, se mitä tästä seurasi oli se että hyvätuloisilla ja hyvätuloisten peesaajilla tuli tippa linssiin ja pissat housuun hyvin kollektiivisesti. Miljonääri Angrybirds-Vesterbacka muun muassa kutsuu opintotuella eläviä vasemmistolaisia eliitiksi.

luokkaviha2.PNG
Kas kun Kaius Niemi ei sano että köyhän pitää ottaa lakki päästä kun suuri hyväntekijä Vesterbacka tulee vastaan

Sinänsä itsekin olen kritisoinut erinäisistä syistä koko safarin ideaa, mutta se näytti reaktioiden perusteella toimivan oikein hyvin.

Tässä Päivärinnan klipissä näkyy hyvin se että miten miljonäärillä menee tunteisiin. Pro Westend -yhdistyksen PJ taas yrittää kertoa siitä miten Westendissä asuu ihan tavallisia ihmisiä. Mitä nyt Westendissä keskitulot on noin kuusi kertaa se mitä Otaniemessä. Kaikki ihmiset ovat tavallisia mutta toiset ovat jostain syystä paljon enemmän menestyneitä kuin toiset.

Jos on jonkinlaiset pohjat yhteiskuntatieteessä, tietää sen että jo valmiiksi varakkaat rikastuu helpommin ja köyhät pysyvät pääosin köyhinä vaikka tekisivät mitä. Ja jos on hyvät lähtökohdat elämään ja sosiaaliset turvaverkot, on helpompi opiskella ja työllistyä. Sehän siinä on pohjimmiltaan se suuri epätasa-arvo. On lottovoitto syntyä Westendiin, mutta Turun Pernoon syntyminen on vähän niinkuin olisi voittanut paketin Juhla Mokkaa bingossa.

Täällä ei siis olla tasa-arvoisia. Ja miljonäärin mielestä sen osoittaminen on luokkavihan lietsomista. Saatatte ehkä arvata että mitä mieltä minä olen luokkavihan lietsomisesta. Minusta se on parempaa kuin keskiolut. Siteerataanpa tässä yhtä twitterin anarkistia eli Niko Ravattista.

luokkaviha1

Viha tosiaan on rakentavaa. Luokkaviha ei ole verrattavissa rasistiseen vihaan, luokkaviha kumpuaa sortavista rakenteista. Luokkaviha herättää ihmisen ajattelemaan että miksi hänellä menee huonosti ja muilla hyvin, ja miksi vastaus hyvin harvoin on se että hän tekee jotain väärin.

Rikkaat näet eivät itse luo rikkauksiaan. Melkein poikkeuksetta rikkaus on joko perittyä tai sitten se kiskotaan suoraan työntekijän tuottamasta lisäarvosta, ilman että rikas ihminen tuottaa itse mitään. Ei Vesterbackakaan ole itse tehnyt Angry Birdsiä alusta loppuun eikä Jorma Ollila rakentanut Nokian puhelimia. Joku muu teki sen työn muttei koskaan nähnyt kuin murto-osan työnsä tuotosta. Rikas saattaa toki tehdä paljon töitä sinänsä, niinkuin moni yrittäjä tekee, mutta silti suurin osa rikkaiden kapitalistien omaisuudesta kertyy muiden työstä.

Varmaan tässä kohtaa huomaa että rikkaiden rikastuminen nimenomaan vaatii sitä että jotkut pysyy köyhinä.

Jo Adam Smith tajusi sen, että järjestelmä jossa joku pystyy omistamalla tiettyä hyödykettä rikastumaan tekemättä tuottavaa työtä on perusteellisesti viallinen. Ne rikkaat sijoittajat ovat juuri tätä ryhmää. Toki näitäkin aina puolustetaan sillä että he maksavat niin ja niin paljon veroja, mutta parempihan olisi jos tässä maassa ei olisi yhtään voittoon pyrkivää asuntosijoittajaa, joiden ainoa todellinen panos yhteiskuntaa on nostaa asumisen hintaa.

Toki rikkaiden asuinalueilla asuu myös pikkuporvaristoa, eli vaikkapa tämä kirurgi joka pöyrilöityi ja närkästyi siitä että ESVN kutsui rikkaita vapaamatkustajiksi. Siihen on syynsä miksi Wilhelm Reich teoksessaan Fasismin massapsykologia totesi että reaktionäärinen pikkuporvaristo on fasismin tärkein kasvualusta. Jos joku vaatii taloudellista tasa-arvoa, pikkuporvaristo on valmis vaikka väkivaltaan estääkseen sen.

Siinä hieman taustaa. Sitten henkilökohtainen näkemykseni.

Minä tienaan omien laskujeni mukaan vähän alle kymmeneksen siitä mikä on Westendin keskitulotaso. Aina vähän väliä ei ole rahaa ruokaan. Juuri eilen kiroilin sitä että kengän sauma on ratkennut ja pitää taas kantaa rahaa suutarille, jotta saa kengät kuntoon. Talvikenkiä en ole omistanut pariin vuoteen.

Aikooko joku tosissaan väittää että minun pitäisi yhtään kiinnostua siitä mitä mieltä joku rikas on arvostelusta? Minä en edes elä samassa maailmassa kuin Vesterbackat ja kuusisaarelaiset kirurgit. Nämä vetoaa että ovat tehneet kovaa työtä menestyäkseen ja vaativat nyt arvostusta siitä hyvästä, että osallistuvat yhteiskuntaan maksamalla veroja. Ihan kaikki maksaa veroja koska se on se yhteiskuntaan osallistumisen laillinen minimi. Se ei ole mitään sankaruutta tai saavutusta. Olen minäkin tehnyt kovasti työtä, palkattakin saadakseni itselle paremman taloudellisen aseman mutta guess what? Minä en onnistunut siinä missä joku muu onnistui, merkittävästi siksi että lähtökohtani olivat erilaiset. Palkinnoksi tästä rikkaat ihmiset sanoo loiseksi, kun ei ole töitä suurtyöttömyyden aikana.

Todellakin minusta rikkaat yhteiskuntaluokkana eivät ansaitse yhtään mitään. Minä kannatan radikaalia tasa-arvoa jossa kaikki ovat samalla viivalla ja höpinät siitä miten lääkärin pitää saada kuusi tai kahdeksan kertaa enemmän palkkaa kuin sairaanhoitajan, joka tekee raskaampaa työtä, ovat jääneet historiaan. Kukaan ei tarvitse viiden tonnin palkkaa ja kukaan ei tarvitse kartanoa Westendissä.

Se on se maailma mitä rikkaat pelkäävät: maailma jossa he eivät voi olla rikkaita riistämällä muita.

luokkaviha3
en edes tiedä kuka tämä Tero on mutta Tero voisi juosta perseeseen
Yläluokkasafari ja luokkaviha

Yksiulotteinen turvallisuuspoliittinen keskustelu ja Nato

Aloittaisin tämän sillä Paasikiven jutulla tosiasioiden myöntämisestä, mutta se haisee kokoomusnuori-tyyppiseltä blogitekstiltä. Anarkistina positioni turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan suhteen on se, että vaikken usko valtioon, valtiot on olemassa ja niissä on eroja. Siksi niin kauan kuin valtioita on, pitää olla turvallisuuspolitiikkaa ja puolustuspolitiikkaa. Rojava todistaa hyvin sen, että jopa demokraattisen konfederalismin kontekstissa pitää olla kyky käydä sotaa. Suomalainen konteksti taas on erilainen, ja siksi toistaiseksi puhumme olemassaolevien rakenteiden pohjalta.

Suomessa turvallisuuspolitiikka on julkisessa keskustelussa monesti yksiulotteista ja suoraan sanottuna rasittavaa. Yhteiskuntatieteiden, historian ja sotatieteiden hallitseminen edes jollain tasolla on huomattavasti parempi pohja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle kuin se että on suorittanut asevelvollisuuden joskus 30-40 vuotta sitten.

Esimerkki tästä: ukkoutuneet oikeistolaiset monesti puhuvat Venäjästä niinkuin Neuvostoliitto ei olisi lakannut olemasta ja Suomea kriisitilanteessa olisi yhä vastassa Neuvostoliiton sotilaallinen kapasiteetti eikä se mikä Venäjällä todellisuudessa on. Totta kai siellä on sotilaita ja kalustoa (erityisesti kalustoa) paljon enemmän kuin mitä Suomella on tai tulee koskaan olemaan, mutta Venäjän kyky käydä sotaa Neuvostoliittoon verrattuna on olennaisesti vähäisempi. Tästä seuraa se, että Suomen sotilaallisen kapasiteetin merkitys on huomattavasti korostunut sitten vuoden 1991 ja uskottava puolustus on mahdollistakin.

zizek pooh.jpg

Puuttuu myös ymmärrys ideologiasta ja puuttuu ennen kaikkea kyky dekonstruoida omaa ideologiaansa. Minun on siinä kontekstissa, missä liittoutumajärjestelmät johtivat suoraan ensimmäiseen maailmansotaan ja epäsuorasti sen kautta toiseen, vaikea ymmärtää miksi vuonna 2017 sotilaallinen liittoutuminen on ongelmatonta jos se ei sitä 1800-luvun loppupuolelta vuoteen 1914 ollut, erityisesti kun ydinaseet ovat lisänneet potentiaalisten konfliktien potentiaalista tuhoisuutta huomattavasti.

Taustalla on tietenkin sellainen oikeistolainen ideologia, jossa Venäjän imperialismi on vaarallista, käsittämätöntä ja yksinkertaisesti pahaa, mutta länsimainen imperialismi on rationaalista ja ymmärrettävää eikä siitä tehdä eettisiä arvioita. Totuus on taas se että Venäjä on täysin käsitettävissä ja ymmärrettävissä, silloinkin kun Krimin ja itä-Ukrainan suhteen Venäjä käyttäytyy imperialistisesti, tai kun Venäjä antagonisoi Baltian maita. Ymmärtäminen ei tarvitse hyväksyntää, mutta valtioiden toimintatapoja määrittää historia sekä (arvasitte) ideologia, aivan kuten Yhdysvaltoja. Siinä missä Venäjällä on ainakin jonkinkaltainen pyrkimys saada takaisin alueita jotka Venäjä on kokenut menettäneensä Neuvostoliiton hajotessa, Yhdysvalloissa on vahva taipumus interventioihin silloinkin kun interventiot eivät ole millään tasolla Yhdysvaltojen intressien mukaisia. Vilkaistaan sitä mitä Barack Obama on sanonut aiheesta.

obama stupid shit
Lähde: https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2016/04/the-obama-doctrine/471525/

Potentiaalinen interventio Syyriassa on hyvä case study ideologiasta ja valtion intresseistä. Presidentti Obama teki reaalipoliittisesti oikean arvion, ettei ole Yhdysvaltojen intressien mukaista sotkeutua Syyrian kriisiin mitenkään laajemmin, huolimatta siitä että Bashar al-Assad käytti kemiallisia aseita siviilejä vastaan. Tämä arvio todennäköisesti on täysin oikea. Silti moni halusi että Obama olisi määrännyt intervention, pelkästään koska se on mahdollista. Tätä interventionistista politiikkaa ei määrää, kuten Obama arvioikin, pelkästään rationaalisuus vaan myös ideologia.

Yhdysvaltojen historia ja tendenssi interventioihin on se mikä on alunperin minulle henkilökohtaisesti tehnyt Nato-jäsenyydestä ei-kannattavan.  Naton sisällä olevat maat ovat aina vaihtelevissa määrin riippuvaisia siitä miten Yhdysvallat johtavana Nato-maana toimii. Ranska, Iso-Britannia ja Saksa voivat toki toimia kokonsa ja vaikutusvaltansa puolesta itsenäisemmin halutessaan, mutta pieni maa kuten Suomi käytännössä Nato-jäsenyydellä kirjoittaa avoimen šekin Yhdysvaltojen ulkopolitiikalle.

Takaisin nykytilanteeseen: Suomessa turvallisuuspolitiikan kulmakivi on aina ollut se miten on pyritty säilyttämään ulkopoliittinen liikkumatila, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että Venäjää/Neuvostoliittoa ei antagonisoida, muttei myöskään anneta Venäjän/Neuvostoliiton määrätä täysin sitä mitä Suomi tekee. Kylmän sodan aikana tämä onnistui: Suomi onnistui luomaan toimivat suhteet kylmän sodan molempien osapuolien kanssa, vaikkakin kriisitilanteessa Suomi olisi päätynyt tukevasti ja peruuttamattomasti Neuvostoliiton leiriin. Sillä toki ei olisi ollut väliä, koska kaikki olisivat kuolleet ydinsodassa.

Oikeistossa tämä on jokseenkin unohdettu, koska post-1991 kaikki mikä on länsimaista on puhdasta edistyksellisyyttä ja jotain mihin pitää pyrkiä, mukaanlukien Nato, siitäkin huolimatta että Yhdysvaltojen lukuunottamatta, muilla Nato-mailla ei ole Suomelle ihmeellisesti annettavaa, ihan jo siksi että konflikti joka keskittyy pelkästään Suomeen on epätodennäköinen. Suomessa konfliktin uhka on olemassa ensisijaisesti osana laajempaa konfliktia (aivan kuten 1939-1945), ja tuolloin liittoutuminen ei ole yksiselitteisesti ongelmaton asia.

Ehkä turvallisuuspolitiikan kyyninen tavoite pitäisikin muotoilla näin: kun seuraava sota Euroopassa tapahtuu, jos Suomi onnistuu pysyttelemään sen ulkopuolella, turvallisuuspolitiikka on onnistunutta.

 

Yksiulotteinen turvallisuuspoliittinen keskustelu ja Nato