Kevyt tutustumiskierros äärioikeiston retoriikkaan

Viikonloppuna Pohjoismainen Vastarintaliike osoitti mieltä Tampereella ja Hesarin Tommi Nieminen (kerrankin pääsee kehumaan Hesaria, my god) kirjoitti hyvän jutun Juha Kärkkäisen natsihommista, ja koska internet on taas täynnä savuverhoja puhaltelevia natseja ja tarkoituksellisesti tai tahallaan natsien retoriikkaan sotkeutuvia, ajattelin kirjoittaa siitä hieman.

Huomio: tämän on ilmaissut elegantimmin videomuodossa youtube-henkilö ContraPoints, joten jos on vaikka laiska ja osaa englantia, voi katsoa tämän. Luonnollisesti minä keskityn Suomen spesifisiin juttuihin ja noin poispäin tässä, mutta äärioikeisto on äärioikeistoa, riippumatta siitä missä maassa ollaan.

Toinen huomio: “natsi”-termiä käytetään tässä kansantajuisesti ja se kattaa myös fasismin koska en minä nyt ala tehdä tarkkaa lajimääritystä jostain Laura Huhtasaaresta tai Marco de Witistä.

Natsi ei yleensä sano olevansa natsi

krustitintti.PNG

Tämän pitäisi olla aika itsestäänselvää sinänsä, mutta se ei ole, koska yleisesti ottaen ihmiset poliittisessa sfäärissä osaavat jotenkuten määritellä omat ideologiansa eivätkä yleisesti ottaen valehtele niistä. Noin niinkuin keskimäärin ihmiset ei kauheasti arvosta avointa natsismia, joten natsien pitää yleisesti kieltää olevansa natseja tai olla myöntämättä sitä. Poikkeuksia toki löytyy, niinkuin Pohjoismainen vastarintaliike joka on avoimesti kansallissosialistinen.

Huolimatta siitä että Olli Immonen osallistuu natsijärjestön tapahtumiin, kaveeraa uusnatsien kanssa ja yleisesti ottaen kirjoittelee kaikenlaista fasisminruskeaa, Immonen kovasti kieltää olevansa minkäänlainen uusnatsi. Herää tietty kysymys että miksi sitä pitäisi uskoa, ja kuka sitä uskoo, mutta ratkaisu on olla miettimättä liikaa sitä mitä ihminen itsestään sanoo.

Natsit osaavat keksiä kiertoilmaisuja 

Nämä termit muuten saattavat vanhentua tämän blogitekstin kirjoittamisen aikana jo, joten yritän kirjoittaa nopeammin.

Liittyen siihen ettei natsit myönnä yleensä olevan natseja, natsipiireissä kehitetään säännöllisesti sille kiertoilmaisuja. Suomen oloissa monet näistä termeistä liittyy nimenomaan maahanmuuttoon ja sen sellaiseen, mutta muitakin on.

Keskeisimmät termit mitä Suomessa on käytetty ovat “kansallismielinen” ja “maahanmuuttokriittinen.” Ja muistin juuri että olen aiemmin kirjoittanut näistä erillisen tekstin, joka löytyy täältä. Summataanko kuitenkin että “kansallismielinen” tarkoittaa jonkinlaista natsi-ideologiaa, kuten Suomen Sisun tapauksessa ja “maahanmuuttokriittinen” tarkoittaa ideologista rasismia. Ongelma näissä on että tällaiset termit ovat lehdistön heikkohermoisille näppäriä, koska Suomessa syystä tai toisesta toimittajat liian usein arkailee sen kanssa, että voiko esim Vastarintaliikettä kutsua natsijärjestöksi, siitä huolimatta että liike itse sanoo olevansa kansallissosialistinen.

Sitten on sellaisia termejä kuin “islamisaation vastustaja”, joka meinaa myös ideologista rasistia ja “antiglobalisti” joka meinaa ideologista antisemitismiä. Tässä kohtaa on ehkä hyvä mainita siitä että kun natsit puhuu islamista, se on näppärä keino väistää rasismisyytökset koska voi hokea islam ei ole rotu joten islamin vastustaminen ei voi olla rasismia. Tosin tässä riittää se jos katselee että mistä puhutaan: jostain kumman syystä islamin vastustajat jauhavat loputtomasti Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta, harvemmin esim. Aasian maista tai Suomen tataarivähemmistöstä. Tietty myös kaikki propagandan kuvakieli pohjaa nimenomaan tähän.

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli

Pedanttius

Pedanttius keskusteluissa on hyvin toimiva strategia, koska vaikka se on helppo tunnistaa, niin siihen on monesti vaikea olla reagoimatta. Monillehan on tuttu (ainakin jos tätä natsiskeidaa on seurannut kymmenen vuotta niinkuin minä) sellainen ihmisen muotoinen sienirihmasto, joka tulee joka ainoaan somekeskusteluun vänkäämään siitä että mitä rasismi itse asiassa on, ja juurikin usein viitaten tähän islam ei ole rotu -settiin. Mutta hei jos natsit käyttää islamia nimenomaan rodullistaen itse sen, niin tuota, miksi me käydään tätä keskustelua?

Sitten on tämä mihin törmäsin viimeksi tänä viikonloppuna somessa tuon Tampereen natsimielenosoituksen jälkeen eli “natseja oli viimeksi 1930-luvulla” tai “natseja ei ole ollut vuoden 1945 jälkeen.” Pedantti argumentti joka pohjaa siihen että NSDAP lakkautettiin lokakuussa 1945. Toki niinkuin yhtään älyllisesti rehellinen tajuaa että natsismi on ideologia, eikä pelkästään puolue.

Ja NSDAP sai jo 1940-luvun loppupuolella ensimmäiset jatkajat.

“Sinä olet seuraava!” ja “Ajojahti!”-tyyppiset argumentit

Viime aikoina natsit somessa ovat hokeneet paljon maalittamisesta. Sekä minä että Salla Vuorikoski olemme kirjoittaneet aiheesta enemmän toisaalla, mutta basically, sanarosvouden lisäksi kyse on tästä: äärioikeisto haluaa teeskennellä, että jos heitä sanotaan rasisteiksi tai natseiksi, juuri sinä olet seuraavana listalla ja juuri sinut leimataan rasistiksi ihan just.

En väittäisi etteikö rasismi sinänsä ole vaikea aihe (siinä mielessä että valtaväestö ei halua miettiä että onko rasistinen), koska yhteiskuntamme ylipäätään on rasistinen (katsokaa vaikka miten Suomessa on kohdeltu saamelaisia ja romaneita ja kohdellaan yhä) ja liberaali rasismi, missä saa olla rasisti kunhan ei ilmaise itseään karkeasti, on vallitseva ideologia. Se ei kuitenkaan merkitse sitä että joku ei voisi olla ihan oikeasti rasistinen tai jopa kannattaa rasistista ideologiaa.

Maalittamisesta keskustelu tuon Kärkkäisen kontekstissa on merkityksellistä juuri siksi että se vie huomion pois Kärkkäisestä itsestään. Silloin me keskustelemme jostain muusta eikä siitä mitä Kärkkäinen on tehnyt ja mitä aatetta hän kannattaa.

Toinen hyvä esimerkki tästä on Terhi Kiemunki joka kirjoitteli rasistista törkyä Facebookissa viime vuonna ja päätyi julkisuuteen siitä.

Miten Tampereen Perussuomalaiset siihen reagoi?

kiemunki.PNG
Lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016040921389621_uu.shtml

No mites?

kiemunki2.PNG

Ei juma tää näyttää ihan siltä että Kiemunki olisi taas ollut natsimiekkarissa??? Juurikin siinä Tampereen natsimiekkarissa 21.10.2017. Kyllä tästä jotenkin saa sen kuvan että Kiemunki saattaa olla natsismin kannattaja.

Läpällä ja kännissä

Tästä ei varmaan tarvitse mitään esimerkkejä, toivottavasti. Saatte kuitenkin yhden. Hetero Priden järjestänyt persu, Jani Viinikainen, jäi ns rysän päältä kiinni lapa ojossa ja Hitler-naamari päässä Hetero Priden jälkimainingeissa. Viinikaisen selitys: se oli vitsi.

Tietty jos siinä samassa kuvassa on Seppo Lehto ja joku satunnainen skinhead-kuteisiin pukeutunut jannu niin voi miettiä että miten paljon tässä on vitsiä mukana.

On aina täysin mahdollista, että se joka sanoo tekevänsä Hitler-tervehdyksiä vitsinä on ihan oikeasti natsi.

“Kyllä äärivasemmistokin!”

Natsit noin lähtökohtaisesti on väkivaltainen liike, ja Kyllä Jämpti On Näin. Ongelmana vain on se että tässä natsit haluaa tehdä jonkinlaisen vertauksen asioiden välillä jotka eivät ole verrattavissa.

Pohjoismainen Vastarintaliike on Ruotsissa syyllistynyt ainakin yhteen murhaan, Suomessa taas Vastarintaliike on pahoinpidellyt ihmisiä ja tehnyt kaasuiskun Helsinki Prideen. Lisäksi äärioikeistolaiset ovat yrittäneet polttaa vastaanottokeskuksia ja pahoinpidelleet ihmisiä mm. Suomi Ensin -liikkeen tapahtumissa.

Tämä tulee hyvin selväksi jos vertailee vaikkapa sisäministeriön omasta ekstremismikatsauksesta  vuodelta 2015 rikosten laatua. Suurin osa siitä, mikä on laskettu äärivasemmiston rikoksiksi, on virkavallan vastustamista. Ainoastaan kolme kuudestatoista on väkivaltarikoksia.

Äärioikeiston saldo taas on hyvin paljon enemmän väkivaltarikospainotteinen. Liikkeillä on eroa.

rikos.PNG

“Mutta sanam vapaus!”

Tämä on taas tosi relevantti, koska 21.10.2017 järjestetty natsien mielenosoitus oli Sananvapauden puolesta -mielenosoitus. Jostain syystä tämä on todella hankala monille käsitellä, koska liberaali sananvapausideologia on melkoisen inkoherentti ja siksi kaikilla ei ole työkaluja sen purkamiseen, vaikka kyseessä olisi joku Suomi Ensin -mielenosoitus jossa huudetaan PA-kamoihin siitä miten poliitikkoja pitäisi ampua, tai sakeutensa takia kenkää saanut turvafirmapomo.

Kannattaa muistaa tämä: natsit eivä tosiaan oikeasti kannata sananvapautta. Se näkyy siinä miten toimittajia yritetään hiljentää ja vastustajia pelotella (SV: r/iskaus, väkivalta, misogynia, rasismi). Natseille sananvapaus on lähinnä keppihevonen, jota voi käyttää argumenttina. MV-lehti ja sen pyörittäjä Ilja Janitskin on menossa oikeuteen erinäisistä syytteistä (kunhan ukko saadaan ulos Andorrasta) ja MV-lehden natsikannattajat vetoaa sananvapauteen.

Syytteet? Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, törkeä kunnianloukkaus, tekijänoikeusrikos, salassapitorikos ja rahankeräysrikos. Vaikka olisikin sananvapausaktivisti ja tyhmä kuin saapas, pitäisi ehkä tajuta että näissä syytteissä on kyse myös jostain muusta toiminnasta kuin siitä että on ilmaissut mielipidettään.

Loppujen lopuksi

Mihin natsit näillä retorisilla keinoilla sitten tähtäävät? Siihen, että heidän ideologiansa saa tangentiaalisia kannattajia, niinkuin esim. hönteimmät sananvapausaktivistit, ihmiset jotka luulevat oikeasti kritisoivansa maahanmuuttoa ilman rasismia, liberaalit jotka kokevat rasismileimaamisen ikäväksi ja niin edespäin.

Kuten ContraPoints sanoo, liberaalioikeistolaisilla ja oikeistokonservatiiveilla ei yleensä ole työkaluja havaita tätä retoriikkaa tai nähdä sen tarkoitusta, vaikka se on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.

Keskustelut tästä pitäisikin käydä niin ettei natseja oteta siihen keskusteluun mukaan. Jos joku ilmiselvästi julkisuudessa valehtelee, kuten Olli Immonen, pitäisi kyetä toteamaan että tässä nyt Olli valehtelee, eikä sortua siihen että uskotaan ilmiselvästi valehtelevaa toistaitoista teollisuusvartijaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements
Kevyt tutustumiskierros äärioikeiston retoriikkaan

Valeuutiset, infosota ja demokratian alennustila

Mitä se oikein tarkoittaa, että Venäjän massiivinen innovaatio “kerrotaan sosiaalisessa mediassa asioita jotka ei ole totta” on nyt uusi mörkö, joka uhkaa länsimaista demokratiaa?

Jos on seurannut esim. MH17-lennon alasampumista seurannutta keskustelua, käy nopeasti ilmi se että Venäjän propagandasota on luonteeltaan melkomoisen karkeaa. Siitä huolimatta, jotkut siihen päätyvät uskomaan. Ja jotkut eivät usko eivätkä välitä joka tapauksessa siitä että Venäjä ampui siviilikoneen alas. Suomessakin MV-lehden Venäjä-mielinen (ja kenties Venäjän rahoittama) propaganda uppoaa moniin.

Rysky Riiheläinen toteaakin näin:

” Tavoitteena ei ole niinkään muuttaa mielipiteitä, vaan luoda epäluottamusta ja hämmennystä. Tässä työssä MV-lehti verkostoineen on tehnyt hyvää työtä suomalaisten keskuudessa.

Miksi nämä asiat ovat niin vaikeita käsitellä sitten, jos propaganda on karkeaa ja joku lieksalainen ukko joka karkasi poliisia Andorraan pystyy pistämään koko mediakentän varpailleen itse keksityillä natsiuutisilla? Miksi kelvottomalla propagandalla on niin helppoa luoda epäluottamusta ja hämmennystä?

Jos puhutaan suomalaisesta kontekstista, ongelma lienee siinä miten ihmisten usko politiikkaan ja päättäjiin ylipäätään on rapautunut. Voidaan puhua siitä miten Juha Sipilän rosvoparonin elkeet on syöneet pohjaa ajatuksesta, että tavallisella kansalaisella olisi ylipäätään vaikutusmahdollisuuksia politiikassa. Vasemmistossa monesti halutaan puhua kansalaisyhteiskunnasta, mutta todellisuudessa päättäjät eivät halua kansalaisten olevan aktiivisia. Häkkäsen kommentit tuossa artikkelissa kertovat paljon.

Olen kuullut huolestuttavia puheenvuoroja ihan poliitikkotasolta, että lainsäädäntöä ei tarvitsisi noudattaa, jos se ei ihan omaan moraaliin tai oikeustajuun osu ja uppoa. Jos me ollaan päätetty yhdessä tässä maassa, että perustuslain mukaisesti kansan valitsemat edustajat säätävät lait, niitä täytyy jokaisen noudattaa.

–Muutokset täytyy tehdä demokraattisesti vaalien kautta, ei anarkian kautta. Tässä mielessä oikeusministerinä pikkuisen kannan huolta siitä, että julkisessa keskustelussa on nostettu aika paljon esiin tällaista kansalaistottelemattomuutta.

Näin poliitikko haluaa redusoida kansalaisen poliittisen toiminnan sellaiseksi, että kansalaisella ei ole muuta asemaa kuin käydä äänestämässä. Ja kyllähän me kaikki tiedämme ettei äänestämisellä ole saavutettu juuri mitään, erityisesti kun monet äänesti Soinia, joka uhosi ensin ettei köyhimmiltä saa leikata ja sitten leikattiin köyhimmiltä. Demokratia on huonoissa kantimissa, jos vaalit ovat ainoastaan kumileimasin, jolla valitaan eduskunta, joka on hallituksen kumileimasin ja suurimmat päätökset tekee pari kolme iäkästä miestä yhteistuumin?

“Kansalaisyhteiskunnasta” puhuminen on vähän pönttöä aikana jolloin yhä harvempi kuuluu puolueisiin, joiden sisällä päätetään politiikan suunnat. Tyytymättömyys, voimattomuuden tunne ja disilluusio vaikutusmahdollisuuksiin kasvaa. Olen joskus aiemminkin sanonut, että kun vallan edustaja perustelee vallankäyttöään sillä että hänellä on oikeus käyttää valtaa, niinkuin Häkkänen sanoo, se kielii jo jakkaroiden keikkumisesta.

Takaisin infosotaan ja valeuutisiin. Jos täällä olisi asiat paremmin, ihmiset olisivat taipuvaisempia olemaan kriittisiä kehnon propagandan suhteen. Ongelma on ehkä siinä että koska ei ole (ja Suomi ja Venäjä vaikuttaa päivä päivältä enemmän samanlaisilta patakonservatiivisilta oligarkoilta), suomalainen poliittinen luokka ja mediaestablishmentti ei ole monien silmissä uskottava. Ehkä siksi jonkun Ilja Janitskinin omasta päästään keksimät natsiuutiset uppoaa kansaan niin hyvin.

Valeuutiset, infosota ja demokratian alennustila

Mitä sanot ihmiselle, joka aikoo tappaa itsensä köyhyyden takia?

SV: Kuolema, itsemurha.

Yleisesti en jaksa käydä keskusteluja blogini kommenttien pohjalta (sori, olen siten laiska), mutta koin tämän kommentin maanantaiseen tekstiini sen verran puhuttelevaksi, että käsitellään nyt sitä.

köyhyyskuolema

Alkuperäinen kommentti täällä

Niin, mitäpä tähän pitäisi sanoa? Ei mitään. Siihen ei voi sanoa yhtään mitään. Siihen ei pidäkään sanoa yhtään mitään. Monet haluaa sanoa jotain sellaista kuin voimia sinulle tai pitäisiköhän sun puhua tuosta jollekulle tai varmasti sullekin vielä tapahtuu jotain hyvää. Niin ei pidä tehdä, koska se on täysin epärehellistä ja vastenmielistä.

Köyhyysdiskurssi mediassa pyörii monesti sen ympärillä että köyhyydestä voi nousta. Se on massiivinen valhe. Totta kai joku aina sieltä nousee, en sitä kiellä, koska poikkeustapauksia on aina. Yhteiskunnan laajuutta katsoessa taas trendi on siihen suuntaan, että köyhyys lisääntyy ja sosiaalinen liikkuvuus vähentyy aina enemmän ja enemmän. Hyvin suuri osa niistä jotka on toisen sukupolven työttömien perheistä kotoisin (eli isovanhemmat menetti työnsä 1990-luvun lamassa, vanhemmat eivät koskaan työllistyneet pitkäaikaisesti) eivät tule koskaan tuntemaan mitään muuta kuin jatkuvan ja koko elämän kestävän köyhyyden.

On alhaista ja vastenmielistä antaa ihmisille toivoa jos toivoa ei ihan oikeasti ole. Kun turvaverkot on leikattu minimiin, ei ole varaa kouluttautua, ja koulutetutkin ihmiset jäävät vaille työtä, niin kouluttamaton (tai ne joilla jäi koulutus kesken kuten minä) ei kerta kaikkiaan tule saamaan töitä, ellei olosuhteet muuten ole jotenkin äärimmäisen poikkeukselliset.

Yhteiskunta päätti kuitenkin suuressa viisaudessaan hiljentää ne jotka toteavat, täysin loogisesti ja materiaalisiin olosuhteihin perustuen, ettei heidän elämänsä tästä parane koskaan. Aina löytyy joku sanomaan että auttaisikohan terapia? Mihin sen pitäisi auttaa? Ei se että työtön käyttää rahansa terapiaan luo uusia työpaikkoja. Jos on työkykyinen mutta töitä ei ole, se on yhteiskunnallinen ongelma, ei psykologinen, mutta köyhyys on päätetty medikalisoida. Ratkaiseeko se oikeasti mitään, että psykiatrian ja lääketieteen keinoin saadaan ihmiset ainoastaan pysymään elossa ilman että heidän elämänsä parantuvat muuten lainkaan?

Siteeraan tässä Mark Fisherin kirjaa Capitalist Realism: Is There No Alternative? 

Instead of treating it as incumbent on individuals to resolve their own psychological distress, instead, that is, of accepting the vast privatization of stress that has taken place over the last thirty years, we need to ask: how has it become acceptable that so many people, and especially so many young people, are ill? The ‘mental health plague’ in capitalist societies would suggest that, instead of being the only social system that works, capitalism is inherently dysfunctional, and that the cost of it appearing to work is very high.

Tuleeko asiat koskaan parantumaan? Tuskin. Sen sijaan kontrolli köyhiin ja työttömiin lisääntyy, koska niinkuin 1600-luvulla, meidän päättäjämme pitävät köyhyyttä moraalisena vajeena eikä materiaalisena ongelmana. Jos ainoa muutos mitä elämässä saattaa olla edessä on pääseminen johonkin työpajaan jossa täytetään ristikoita, eikö siinä ole oikeasti ihan hyvä syy miettiä että kantaakohan tuo kurkihirsi ihmisen painon?

Tämäkin kirjoitus on huuto siihen tyhjyyteen mikä meidän yhteiskunta on. Se saa vastauksekseen honotusta siitä miten asiat nyt kuitenkin on enimmäkseen hyvin ja onhan meillä sosiaaliturva. Enimmäkseen hyvin ei kauheasti lohduta, jos on yksi niistä joilla ei mene hyvin ja joilla ei voi mennä koskaan hyvin. Ja mikä on sosiaaliturvan tarkoitus? Onko se jonkinlainen päättäjien sideharso jonka pitää peittää syyllisyydentunnon tekemät haavat? Onko tarkoitus pitää ihmisiä elossa vaikkei kukaan näistä ihmisistä välitäkään? Onko tarkoitus elää, vaikkei elämässä olisikaan enää mitään hyvää?

Tässä oli hiljattain asunnottomien päivä, maanantaina 16.10.2017. Silloin pidettiin konferensseja asunnottomuudesta ja sen sellaisesta ja johtavat köyhyystutkijat pääsivät luennoimaan vertaisilleen. Asunnottomien ääntä ei siellä kuulu. Miksi? Siksi että asunnottomuus olisi äärimmäisen helppo ja halpa ongelma ratkaista, jos siihen olisi poliittista tahtoa. Sitä vaan ei ole ja sitä ei tule. Keskustapuolueella, Kokoomuksella, Sosiaalidemokraateilla, Vihreillä ja Soinin pellejengillä ei ole minkäänlaista intressiä tehdä mitään köyhien eteen koskaan. Sen sijaan voidaan järjestää tällaisia tilaisuuksia vaikka kaikki tietää etteivät ne johda yhtään mihinkään.

Ja ihmiset asuu kaveriensa nurkissa, siltojen alla ja teltoissa. Tällä viikolla Etelä-Suomessakin tulee muuten taas yöpakkaset.

Ei ihme että yhteiskunnan pitää hiljentää köyhät. Se ei ole kovinkaan ylevää Suomi 100 -Suomelle että täällä on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole mitään muuta halua kuin kuolla, koska mitään muuta ei ole tehtävissä.

Sen verran häpyä teillä voisi sentään olla ettette oman mukavuudenhalun takia jaarittele latteuksia heille.

Mitä sanot ihmiselle, joka aikoo tappaa itsensä köyhyyden takia?

Köyhyys ei ole toimittajan testattavissa

Sisältövaroitus: tekstissä mainitaan kuolema ja elämänhalun menettäminen.

Anna-lehti oli ilmeisesti päättänyt testata että miten toimittaja pärjää 50 euron ruokabudjetilla. En linkkaa suoraan juttuun koska en sitä itsekään lukenut, mutta voitte lukea Haapalaisen twiitit aiheesta. Voin allekirjoittaa ne itse täysin, ja jos tykkäätte lukea huonoja lehtijuttuja, siellä on myös linkki sinne.

Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon uudestaan: jos halutaan näkemystä köyhyydestä, pitää kysyä köyhiltä. Ei sitä voi testata. En myöskään kysyisi köyhyystutkijoilta mitään.

Jos tiivistän tämän hyvin lyhyesti, kyse on tästä: testaamalla tietää että testi loppuu joskus. Minä olen lyhyitä työllisyysajanjaksoja lukuunottamatta ollut nyt köyhä kymmenen vuotta, ja haluan kuolla siksi etten halua elää loppuelämääni siinä jatkuvassa kriisin tilassa, joka seuraa siitä, että joka ainoa kerta kun tulee yhtään rahaa, joutuu pohtimaan että miten se riittää tällä kertaa. Onko pakollisia menoja, pitääkö maksaa laskuja, tarvitseeko matkustaa toiseen kaupunkiin?

Ja kun tietää että varsinaisesti mitään toivoa köyhyyden päättymisestä ei ole, tietää myös sen että tämä jatkuu siihen asti kunnes olen kuollut. Joku sanoisi sitä näköalattomuudeksi, minä puhuisin realismista. Viimeisen 20 vuoden aikana köyhyys on nelinkertaistunut Suomessa, työpaikkoja on noin yksi per 20 työnhakijaa (ja niihinkin on helpompi päästä jos on jo nyt työllistynyt), on selvää että sosiaaliturvasta leikataan jatkossakin ja mikään ei tule elämässäni parantumaan koskaan. Joskus jostain hommasta voi saada hieman ylimääräistä, mutta useimmiten se on käytetty jo silloin kun sen käteensä saa.

Se toimittaja voi elää viikon viidelläkympillä, syödä kumppaninsa piikkiin ja käydä syömässä työpaikan tilaisuudessa ilmaista ruokaa. Ja viikon jälkeen homma on ohi, ja voi taas olla miettimättä ruokakaupassa että mitä ostaa. Minkä lisäksi toki tämän viikon aikana ei tarvitse miettiä hajoaako kengät, kuluuko housut puhki, pitääkö ostaa lääkkeitä jos sairastuu, onko pakko maksaa lääkärikäynnistä ja niin edelleen.

verkkoon-köyhyys-1200x675.jpg
Leipäjonotkin jää väliin, jos ei ole jaksamista tai varaa kulkea.

Köyhälle taas tulevaisuus ei tarkoita yhtään mitään. Seuraava viikko ei tuo mitään parempaa tullessaan. Se tuo mukanaan vain uutta työhakemusta joka ei johda mihinkään, kotona istuttuja päiviä koska ei ole varaa mennä minnekään, miettimistä voiko käyttää parikymppiä viihteeseen ja jos näin tekee, onko loppukuusta rahaa.

Emme me tarvitse näitä juttuja mihinkään. Me tiedämme jo nyt että emme pärjää, emmekä koskaan tulekaan pärjäämään. Eikä meillä ole rahaa laittaa viittäkymppiä joka viikko ruokaan.

Köyhyys ei ole toimittajan testattavissa

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Myönnettäköön: mielikuvitukseni loppui kesken kun mietin kuvituskuvaa (koska blogauksen esikatselu näyttää rumalta ilman). Mennään siis Orwellilla.

George-Orwell-political-speech-638x3221.jpg
Huomatkaa ettei tällä ole mitään tekemistä koko blogauksen kanssa. En jaksanut käyttää Newspeak-juttua tässä.

Maalitus, kiusaaminen, vihapuhe. Nämä on kaikki termejä joilla on tietty merkitys.

Maalituksesta taisi tulla trendikäs sana siinä vaiheessa kun Jussi Halla-aho päätti Facebookissa aloittaa vihakampanjan Turun Sanomien toimittajaa vastaan loppukesästä 2017. Siinä ilmiössähän ei ole mitään uutta sinänsä, MV-lehti, Suomen Uutiset ja Hommaforum ovat aina tykänneet pistää pystyyn vihakampanjoita poliittisia vastustajiaan vastaan. Tilannetta hämmentääkseen äärioikeisto on nyt alkanut puhua itsekin maalittamisesta, kun esimerkiksi PSG Turvan myyntipäällikkö sai rasististen juttujen takia potkut.

Esimerkki alla.

toope-teemu
Taitavaa harhaanjohtoa siinä kun myyntipäällikköä kuvaillaan myyjäksi, niinkuin se olisi rivityöntekijä.

Tietenkin, jos ihminen on jokseenkin älyllisesti rehellinen, tajuaa että tilanteet eivät ole analogisia: toimittaja Härkösen tapauksessa liian positiiviseksi koettu kirjoittaminen rodullistetuista antoi MV-lehdelle ja sen aatetoverille Halla-aholle syytä kannustaa ihmisiä häiriköimään toimittajaa. Koska joku siitäkin yrittää vääntää, todettakoon että kannustamisen ei aina tarvitse olla eksplisiittistä. Siinä käytetään median julkisuutta ja omaa asemaa niin, että jonkun koetun vihollisen profiilia nostetaan omien parissa ja lopputulokset tiedetään. Omat kädet säilyy teknisessä mielessä puhtaina.

Sitten taas tämän Erikeepergaten myötä (blogaukseni aiheesta täällä ja täällä, tässä en sen enempää keissiä avaa koska ehh) on paljon sanottu sitä että Tero Hannula on syyllistynyt Sanna Ukkolan kiusaamiseen. Se ei kyllä ole oikein mahdollista ja se on myös internetkiusaamisen uhreja kohtaan melko törkeää väittää että kyseessä on sama asia. Noin niinkuin lähtökohtaisesti, kiusata voi ainoastaan sellaisesta asemasta jossa siitä on haittaa. Se että satunnainen jätkä jostain Pohjanmaalta twiittailee vitsejä Pressiklubin vetäjästä ei oikein täytä sitä kriteeriä. Erityisesti kun Ukkola ei olisi todennäköisesti niitä nähnyt jollei Ali “Meillä on mahdollisuus dialogiin” Jahangiri olisi Ukkolalle niitä eteenpäin välittänyt. Kuten olen aiemmin sanonut, ihan jo Suomen lakikin huomioi sen että julkisuuden henkilöitä kohtaan saa esittää kärkevää ja jopa epäasiallista kritiikkiä. Se ei ole kiusaamista.

Entäs vihapuhe sitten? Se on aika hauska keissi. Nimittäin, vihapuheelle on olemassa ihan täsmällinen määritelmä.

vihapuhe.jpg

Tässä sitten taas Jarppaministeri kertoo miten hän on kokenut vihapuhetta koska oli kelvoton ministeri.  Ja Atte Jääskeläinen, pääministerin sylikoira, kertoo miten pääministerin saama palaute oli vihapuhetta. Ja nyt kun joku heittää raflaavan kommentin, tämä Merja Ylä-Anttilan kommentti asiaan kertoo paljon.

vihapuhetta taasen.PNG
Rehellisesti sanottuna, kyllä me tiedämme ettei Feldt-Ranta ymmärrä asioita. Hänhän on demari.

Se että puhe on vihaista tai aggressiivista ei tee siitä vihapuhetta. Vihapuheella on toinen merkitys joka yllä mainittiin. Mutta miksi sitten poliitikot ja mediatalot rakastaa näitä termejä?

Siksi että niillä voidaan harhaanjohtaa ja leimata kaikki kritiikki joka on edes inan verran asiatonta (koska joku Hannula nyt tosiaan ei ollut asiaton verrattuna esim. minuun) vääräksi. Ei ole täysin sattumaa että MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo näin, koska MTV:n uutiset ovat turvallisesti asemoituneet puolustamaan vallanpitäjiä, niinkuin tuossa jutussa Jarppaministeristä.

Lyhyesti loppuun: se että joku esittää kommentin asiattomasti tai vihaisesti, ei tarkoita sitä etteikö se olisi validia kritiikkiä silti. Pyrkimys yrittää mitätöidä vääränlainen kritiikki ja vääränlaiset reaktiot politiikkaan, rasismiin, epäoikeudenmukaiseen, and so on, se on propagandistista toimintaa. Enitenhän nimittäin media ja poliitikot haluavat toimia julkisen keskustelun portinvartijoina ja kyetä päättämään siitä mistä puhutaan ja väärän puheen negatointi on tärkeä osa sitä.

 

 

 

Yön maalittajat: olen kuulemma sanonut kylillä oikeistolaisia kielirosvoiksi

Miten tiedottaa itsensä raastupaan: Yle ja Sanna Ukkola

Lyhyt päivitys Sanna Ukkolan Erikeepergatesta. Yle oli nyt saanut oman tiedotteensa ulos ja no, se on vähän niinkuin erikoinen.

ukkola5.PNG
Täältä löytyy.

Onhan se tosiaan hienoa että työnantaja tukee työntekijää häirintätapauksissa, mutta mitä aiemmassa blogauksessani mainitsin, niin tiedotuslinja jossa Hannula yhä esitetään häirikkönä tai jonkinlaisena ahdistelijana on paitsi journalistin eettisten ohjeiden vastainen, myös mahdollisesti Hannulan kunniaa loukkaava, olosuhteet huomioonottaen.

journo.PNG
Journalistin ohjeista.

Ukkolan on annettu käyttää Ylen uutissivuja oman kantansa esittämiseen, mikä on lievästi sanoen outoa, ottaen huomioon että tässä on käynnissä jonkinlainen ajojahti jossa vastakkain on yksi ehdottomasti tunnetuimmista suomalaisista toimittajista ja joku satunnainen tyyppi jostain Pohjanmaalta tai mistä hän nyt olikaan.

Minua kiinnostaisi nähdä miten käy jos Hannula päättää tehdä asiasta rikosilmoituksen. Harvoin sitä kuitenkaan valtakunnanmediassa ketään leimataan häiriköksi noin vain ja näin ohuin perustein. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, suorastaan.

ukkola again.jpg
Ammattitoimittaja ei taida käyttää näitä sanoja ihan sattumalta tässä yhteydessä?

Tosiaan, sekä Ukkola itse että Pihlajanmäki mainitsevat tämän keissin samassa yhteydessä uhkailun ja jopa tappouhkauksien kanssa. Voisi sanoa että näitä asioita ei tässä kontekstissa voi olla assosioimatta Hannulan persoonaan.

PS: Pihlajanmäenkin viittaus siihen että Ukkola on toiminut poliisin ohjeiden mukaisesti on sangen outoa, koska poliisin kannan mukaan tällaista ohjetta ei ole olemassakaan.

Miten tiedottaa itsensä raastupaan: Yle ja Sanna Ukkola

Spektaakkeli-Ukkolan harha-askel

Minä en erityisemmin pidä journalisteista. Siksi minä en yleensä kirjoita esimerkiksi Sanna Ukkolasta. Eilisen valossa ajattelin kuitenkin kirjoittaa jotain, koska vaikuttaisi siltä että Ukkola on ylittänyt jonkinlaiset rajat sen suhteen miten journalismin puitteissa toimitaan.

Luokkavallan vahtikoiranahan toki Sanna Ukkola on ensiluokkainen toimittaja: joku joka on aina valmis kirjoittamaan että missään ei ole mitään kritisoitavaa, nyky-yhteiskunnan toimintamalleissa ei ole mitään väärää ja pulinat pois. Ehkä siksi, kun marginalisoitujen ryhmien pilkkaamisesta poliittisella kentällä lähdettiin tekemään sallittua (kiitos vaan, Timo Soini), Sanna Ukkola hyppäsi samantien siihen kelkkaan.

sontaukkola.PNG
Kuvakaappaus Suvi Auvisen Päivystävä anarkisti-blogista (joo olen tosiaan niin laiska)

Tämä Pressiklubin juttuhan oli nyt lähtökohtaisesti typerä ja en katso itse pressiklubia, mutta Ukkolan toimintaa karakteroisoi lähinnä lapselliset tempaukset niinkuin tämä joiden olisi kai tarkoitus olla provokatiivisia. Ja sitten kun joku viitsii pilkata tätä, Ukkolalla palaa käämit ja tämä soittaa sitten nimenomaisen Tero Hannulan työnantajalle.

No, työnantajallehan se ei mitenkään kuulu vaikka Hannula toimisi miten (niin kauan kun toimii omissa nimissään työajan ulkopuolella), mutta se on toinen asia. Mutta miten sitten Ukkola reagoi kun esim. Auvinen nostaa esiin tämän toiminnan?

Sanoo että kyseessä on pitkään jatkunut häirintä. Minä olen vain työtön satunnaiskirjoittaja, mutta: miksei vuosikaudet ammatissa toiminut toimittaja osaa esittää tälle pitkään jatkunelle häirinnälle yhtään todistetta? Äärioikeistolaisen maalituksen kohteeksi osuneet toimittajat ovat juuri tehneet näin.

ukkolahäirintä2.PNG

Huvikseni tutkiskelin sitä mitä nyt Twitteristä löytyisi aiheesta. Hannula ei ainakaan pintapuolisen haun perusteella ole jutellut Sanna Ukkolasta paljoa mitään.

ukkolahäirintä.PNG

Olettaen ettei tästä paljastu jotain huomattavan bisarria (ja Ukkola itse ei ole muuta maininnut kuin Twitterin), niin en osaisi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen että Ukkolan egon päälle on käynyt liikaa tämä kenties epäkohtelias mutta pääosin humoristinen arvostelu. Minä olen itse ollut paljon epäkohteliaampi, mutta toisaalta, minulla ei ole työnantajaa jolle soittaa.

Ja kyllähän herranjestas joka ainoa ihminen tietää että kun yhteiskunnassa korkeammalla portaalla oleva ihminen soittaa jonkun työnantajalle, tarkoitus on hankkia sille potkut. Sama se on että vaatiiko sitä avoimesti vai ei, se on sen teon implikaatio.

Viimeiseksi vielä: en tiedä journalistin ohjeista mitään koska en ole journalisti enkä sellainen koskaan halua ollakaan. Sen sijaan tiedän sen, että Suomessa lakitasollakin on tunnustettu se, että julkisuuden henkilöihin (kuten Ukkola) kohdistuu monesti kritiikkiä ja tämä kritiikki tarvitsee jopa erityistä suojelua, osittain kenties siksi että muuten vallanpitäjät ja silmäätekevät olisivat jatkuvasti vetämässä kansalaisia raastupaan. Epäilen että normaali toimintamalli journalismissa rumaan kritiikkiin ei voi olla tämä.

Entäs muuten se jos Ukkola tosiaan päättää ottaa sen linjan että Hannula onkin häiriköinyt häntä pidempiaikaisesti? Minä en ole lakimies, mutta katsoisin että siinä kohtaa ihan tuo linkkaamani lakipykälä saattaisi olla sovellettavissa.

Pitäisikö Hannulan nyt soittaa Ylen johtoon ja kysyä että no mites nämä syytteet mitä Pressiklubin Ukkola on esittänyt? Ehkä.

 

 

 

Spektaakkeli-Ukkolan harha-askel