Suxes ja miten LGBT-historia toistaa itseään

Turun Pride-viikko on ohi ja se oli hauska. Sen aikana tapasin mm. sarjakuvataitelija Sophie Labellen, osoitin mieltä natseja vastaan toverien kanssa ja istuin vesisateessa piknikillä.

Turku Pride sai myös Suxes-ravintolan Arto Juntusen avaamaan sanaisen arkkunsa siitä miten hänestä Turku Pride on huono ja miksi hänen ravintolansa ei tule enää tukemaan Turku Pridea. Tämän Kylän Homopoika kirjoitti aiheesta jo aiemmin mutta ajattelin itse kommentoida tätä myös.

Se on toistuva teema LGBT-aktivismissa ja LGBT-historiassa miten hyvätuloiset valkoiset cishomot ovat yrittäneet työntää muut marginalisoidut ryhmät sivuun aktivismissa. Syy siihen on se että on rakennettu yhteiskunnallista narratiivia jossa valkoiset cishomot ovat cisheteroiden lisäksi myös normaali ryhmä toisin kuin muut ryhmät. Ja kuten TKHP-Eino sanoo omassa blogauksessaan, tämä on Pride-kontekstin huomioonottaen erinomaisen mielenkiintoista kun muistaa ketkä Stonewallin mellakoissa olivat. Siellä oli nimenomaan rodullistetut transnaiset toimimassa syrjivää poliisia vastaan.

suxes1

Huomatkaa erityissti lause tämä hajaannuttaminen ajaa lähinnä priden vastustajien etuja. Koska Suxesissa ei löydy sen verran solidaarisuutta, että jaksaisivat tuntea mieluummin sympatiaa muita marginalisoituja kohtaan kuin ottaa huomioon että mitäköhän Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen meistä nyt ajattelee.

Turku Pride on siitä hieno tapahtuma, että se ei ole Helsinki Priden kaltainen umpikaupallinen tapahtuma vaan ensisijaisesti yhäkin mielenosoitus. Turku Pride ei pelkää ottaa kantaa.

Ja sekin että Turku Pride on päättänyt ottaa linjan, että ollaan eettisiä ja ekologisia niin pitkälle kuin mahdollista ei sekään sovi Suxesille. Valitetaan siitä että Turku Prideilla ei ole tarjolla liharuokaa ja Tämäkö on Turku Priden yhdenvertaisuutta? Hei Arto Juntunen: jos sinulla hajoaa pää siihen ettet saa nauravia nakkeja ja ketsuppia Prideilla niin ehkä sulla on oikeasti asiat liian hyvin.

Sepä siitä, en jaksa käyttää tähän sen enempää vaivaa. Todettakoon taas että tämä on toistuva kuvio siitä miten parempiosainen marginalisoitu ryhmä on valmis heittämään muut bussin alle koska heitä kiinnostaa oma asemansa enemmän kuin mikään solidaarisuus.

Mitä sitten on tehtävä? No, Suxesia voi boikotoida. Itse olen ollut järjestämässä siellä tapahtumia aiempina vuosina, en ole enää järjestämässä. Olen myös käynyt siellä oluella, en käy enää. Sen sijaan suosittelen ihmisiä käymään vaikka Cosmic Comic Cafessa ja Portissa. Ne on mukavampia paikkoja muutenkin eivätkä näytä uimahallin kahviolta.

Myös: olikohan se nyt hyvää ja ammattimaista viestintää kirjoittaa tuollainen itkuinen julkilausuma? Juntunen: jos Turku Pride ottaa pannuun, kannattaa yrittäjänä pitää se vaikka ihan omana tietonaan ja lopettaa yhteistyö kaikessa hiljaisuudessa. Tuollaiset manifestit on epäammattimaisia ja lähinnä tuo kaikkien tietoon että “tämän baarin omistaa ämpäri”.

Advertisements
Suxes ja miten LGBT-historia toistaa itseään

Finis Finlandiae: Tätä maata ei ole enää.

Kiirettä on pitänyt sitten perjantain. Jotkut rasistit ovat taas käyttäneet väkivaltaa rodullistettuja kohtaan, Juha Sipilä on päättänyt että Suomesta pitää saada valvontayhteiskunta, tavanomaiset epäillyt haluavat turvapaikanhakijat keskitysleireille ja noskelaiset demarit komppaavat.

Koska nyt tarvitaan lisää valtuuksia poliisille (huolimatta siitä että nytkään poliisi ei tehnyt mitään tiedossa olleelle uhalle) ja paperittomien maahanmuuttajien sulkemista vankilaan harkitaan vaikka siitäkään ei ole mitään hyötyä. Tiedossa on myös että poliittisesti ohjattu Maahanmuuttovirasto (joka on muuten todella ongelmallinen konsepti noin laillisuutensa puolesta) on päättänyt että on tärkeintä tehdä mahdollisimman paljon kielteisiä päätöksiä.

Vihreät ovat monesti teeskennelleet olevansa avoimen yhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolella, mutta kun populismilla on saatavissa pisteitä, Touko Aalto on valmis keräämään ne.

kiakkovieraat
Jos ette osaa hallita ilman että joudutte seisomaan mellakkapoliisin selkien takana, teillä ei ole asiaa hallita.

Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Eilen sanoin toisaalla että olisi toivottavaa, että yhteiskunnan kriisitilanteissa yhteiskuntaa johtaisi sellaiset ihmiset joilla olisi kompetenssia toimia. Sen sijaan meillä on korruptiomöykky Pohjanmaalta joka ei ymmärrä lainsäädäntötyöstä mitään, poliittinen broileri valtionvarainministerinä ja ulkoministerinä turhin ihminen mitä maa päällään kantaa, vieläpä sellainen kuvottavuus joka nyt leikkii aina tuominneensa rasismin, päästettyään ensin äärioikeistolaiset siivellään eduskuntaan.

Eikä siinä vielä kaikki: viranomaiset eivät kerta kaikkiaan ole kiinnostuneet tekemään töitään, ja siksi kaksi ihmistä kuoli. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Sen sijaan kyllä poliisilla riittää loputtomasti resursseja ja intoa pistää pakkopalautuksia täytäntöön samantien, vaikka lopputulos olisi päin helvettiä ja pakkopalautettu pääsee takaisin maahan myöhemmin.

Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Johtopäätös jonka tästä voi vetää on aika yksinkertainen. Ne asiat jotka on ainakin nimellisesti olleet aina suomalaisen yhteiskunnan perusta, eli tasa-arvo, lailla rakentaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen, niitä ei ole enää.

Hallitus on lauma oligarkkeja jotka tukevat rasismia koska haluavat saada vapaat kädet yksityistää julkisen omaisuuden ja syytää tukirahoja sukulaisilleen. Viranomaiset sallivat poliittisen ohjaamisen, poliisi ei viitsi tehdä töitään mutta on kyllä aina valmis suojelemaan rasistisia aateveljiään.

Ja mitäs se presidentti, johon on aina nojattu arvojohtajana on sanonut?

niinistöö

Jos meidän yhteiskuntajärjestyksemme horjuu, se ei horju siksi että marokkolainen puukotti kahta ihmistä hengiltä Turun kauppatorilla. Se horjuu siksi että valtion olemassaolon oikeutus horjuu, koska viranomaiset ja päättäjät ovat menettäneet uskottavuutensa täyden moraalinpuutteen ja mielivallalla hallitsemisen takia. Ja jos hallitsijoilla ei ole enää uskottavuutta, mikään ei olennaisesti erota Sipilää ja Niinistöä joidenkin muiden pikkuvaltioiden autokraateista.

Tässä maassa päättäjillä on loputtomasti ymmärrystä rasisteille, mutta ei mitään ymmärrystä marginalisoiduille ryhmille. Ehkä on aika todeta Finis Finlandiae, tässä maassa ei ole enää mitään tuettavaa tai kannatettavaa. Samalla voisi todeta että sellaiset moraalittomat nollat kuin Niinistö eivät todellakaan ole mitään presidenttejä ja sellaiset korruptoituneet oligarkit kuin Sipilä eivät todellakaan ole mitään pääministereitä.

Finis Finlandiae: Tätä maata ei ole enää.

Society of the Terrorism Spectacle

Content Warning: contains mentions and brief descriptions of violence.

Terrorism-Word-Cloud.jpg

Not all tragedies have a larger meaning attached. This is what we should remember.

While the events that took place in Turku on the 18th of August were a tragedy, we should do well enough to remember that at this point, any ties to organized terrorism are of a flimsy nature and not confirmed at all. I feel safe enough in making a bet that in the end, no ties to terrorism will be discovered.

While the media and the politicians ask for restraint, this has already been framed as a terrorist attack regardless of the lack of substance pointing towards that. Why? Society demands a Spectacle and an narrative.

We’ve seen attacks like this before and we’ll see more in the future. Yet, the public discourse where asylum seekers have been portrayed as a security threat, this case is singled out as something unique and something that is going to change society forever.

We should probably ask “why?” Senseless violence cannot, for the most part, be prevented if there’s people willing to do acts of violence. We can change our society in ways that do make people less prone towards violence as a solution, but that is an effort that’s impossible to do under the current political system. Our political system in fact demands the existence of violence.

At the core of the answer to “why” lies of course the structural racism of the Finnish state. The Imatra attack was essentially in all regards the same as this one, even up to the detail of the misogynist slant of the violence. Yet, since the perpetrator was white, we as a society saw no real problem in it: Finnish men are prone towards violence against women, and our society accepts it without making a fuss. The government absolutely ignores it. The police do not take strong action against it. Friends and relatives of victims often try to make the victims ignore it. The media occasionally pretends to care, but at the heart of it, they do care even less than the government. Ordinary misogynistic violence is not a Spectacle, apart from the rare case.

Thus, even before the bodies of the victims got cold, we as a society went oh, this just didn’t matter at all. 

Yet, a Moroccan 18-year old who stabs women at random is something that our society wishes to see as significant. Of course the publicity and the Spectacle of the act of violence play a significant part but still, publicity doesn’t happen in a vacuum. When a person of color commits an act of violence in a society that still sees white as the default, the first to come lapping at the pools of blood are the far right and then the media. The media does play coy with building up the spectacle, admonishing their audience to stop spreading rumors, telling people to not panic, yet they never show any real restraint at fueling the fires of the Spectacle.

Terrorism is the best Spectacle for the media. Except in the rarest of cases, it does not affect them at all unlike wars where media representatives occasionally die, because terrorism so rarely manages to become a significant threat to the media. Terrorism simply cannot break a society by itself. Terrorism is a safe Spectacle since there is no existential threat in it. It even makes random and senseless violence dramatic.

So the attack in Turku was packaged as a terrorist threat, because of the demand for Spectacle and the racism of our society. And at the core of it, the fault lies with the media.

 

Society of the Terrorism Spectacle

Turku, 18.8. 2017

SV: sisältää väkivallan kuvailua.

Kuulin uutiset että kaupungilla tapahtuu jotain joskus kello neljän jälkeen, en muista ihan tarkkaan. Päätin samantien lähteä keskustaan koska siten minä ilmeisesti toimin. Bussissa bussikuski kuulutti ennen Aninkaistentullia juu tuota Puutorilla on ammuttu ja Kauppatorilla puukotettu että fundeeratkaas vähän missä jäätte bussista pois. Muistan miettineeni että olipas siinä kyllä turkulainen tapa ilmaista asia. Kun saavuin paikalle, tilanteet oli jo ohi. Olin vähän ennen kotoa lähtemistäni kuullut että Cosmic Comic Cafe on ainakin auki, joten päätin mennä sinne katsomaan miten tilanne kehittyy, huolimatta siitä että poliisi kovasti ehdotteli että ihmisten pitäisi pysyä poissa keskustasta.

Minähän aina sanon että poliisiin ei tule luottaa ja ei tämä epäilty terroriteko mikään poikkeus ole.

Siinä sitten tuli juotua olutta, viestiteltyä tutuille ja ulkomaisille journalisteille koska ilmeisesti Twitterissä aktiiviset turkulaiset olivat harvassa. Tuli kerättyä tietoa sieltä sun täältä että mitä oli oikeasti tapahtunut, ja kuva tapahtumista selvisi aika nopeasti.

Join sitten lisää viinaa ja kävelin joskus kahden jälkeen kotiin. Siinä vaiheessa baari oli jo täyttynyt ja elämä jatkui normaalisti. Seuraavana päivänä pitikin lähteä reagoimaan siihen että äärioikeistolainen Suomi Ensin oli tulossa Turkuun osoittamaan mieltä.

Siitä huolimatta että moni normaalisti poliisia kohtaan kriittinen oli kiitellyt poliisia nopeasta toiminnasta, minä haluaisin väittää että poliisit eivät tässä ole sankareita. Sankareita on ne jotka kantoivat yksilöllisesti ja ilman aseita ja luotiliivejä vastuunsa ja toimivat hyökkäyksen alkaessa. Koska niin tämän yhteiskunnan pitäisi toimia.

Turvallisuutta ei luo se että joka kadunkulmassa seisoo poliisi konepistoolin kanssa. Se on pikemminkin osoitus yhteiskunnasta joka ei osaa myöntää omaa haavoittuvaisuuttaan: pitää pistää pystyyn heti tragedian jälkeen täysin merkityksetön näytös jonka tarkoitus on vain todistella että yhteiskunnan väkivaltakoneistolla on joku olemassaolon oikeutus. Oikeaa turvallisuutta luo sellainen kulttuuri missä sivustakatsojat tarttuu toimeen ja yhteisö rakentaa itse oman turvallisuutensa, on se sitten auttamalla loukkaantunutta tai hakkaamalla pesäpallomailalla sarjapuukottajaa päähän. Sellaista meininkiä meidän yhteiskunta tarvitsee.

Toiseksi: tuli taas vaihteeksi hyvin selväksi se että kenen puolella poliisi on kun rasistit haluavat osoittaa mieltä. Suomi Ensin -hyypiöt tulivat valokuvaamaan ja huutelemaan solvauksia vastamielenosoittajille ja saivat tehdä sitä käytännössä vapaasti, ennenkuin poliisi taas tuli väliin ja siirsi vastamielenosoittajia kauemmaksi. Poliisi myös vaati vastamielenosoittajia riisumaan huivit ja naamiot kasvoiltaan kiinniotoilla uhaten, ja vastamielenosoittajia otettiin myös kiinni. Vahvin signaali toki on se miten poliisi aina ja joka kerta asemoi itsensä: selkä kohti rasisteja, koska poliisi ei koe rasisteita uhaksi.

Ja jo ennen vastamielenosoitusta Suomi Ensin -sakki kävi häiriköimässä rauhallista muistohetkeä solvaten satunnaisia paikallaolijoita rasistisesti. Poliisi antoi tämänkin jatkua.

Huomionarvoista on että vastamielenosoitus oli käytännössä spontaani ja siihen osallistui myös aktiivisten antirasistien lisäksi monia muitakin turkulaisia jotka paikalle sattuivat, koska niin monia inhotti syvästi se miten Marco de Wit paskasakkeineen tulee hiljaiseen muistohetkeen rymyämään. Poliisi päätti mieluummin puolustaa rasisteja kuin turkulaisia.

Ei tosiaankaan syytä pitää poliisia sankareina siksi että joku ampui yhden laukauksen. Poliisi palasi alle vuorokaudessa normaaliin päiväjärjestykseen missä rasistien annetaan häiritä tavallisten ihmisten elämää. Saisivat hävetä.

muistomerkki.jpg

 

 

 

Turku, 18.8. 2017

Täällä ei ole ulospääsyä

no-exit-les-cunliffe.jpg

Viimeisin köyhyyskirjoitukseni sai taas osakseen näitä “rahaa voi säästää keittämällä viikoksi vaikka soppaa”-kommenteja. Olisi mukava jos ihmiset joskus lukisivat niitä tekstejä ennen tätä kommentointia. Olen ennenkin sivunnut sitä miten köyhyys tarkoittaa totaalista toimijuuden puutetta omassa elämässään. Ei ole todellisia päätöksiä tehtäväksi eikä valtaa yli oman elämän. Voit tehdä asioita, mutta sinulla ei ole valtaa yli sen onnistutko vai etkö.

Se että keittää samaa soppaa viikkokaupalla säästääkseen rahaa tai se että hankkiutuu turhanpäiväiseen työtoimintaan mistä jää muutama ylimääräinen euro käteen ei ratkaise sitä ydinongelmaa: ihminen pysyy silti köyhänä. Täällä ei ole ulospääsyä.

Hyväntahtoiset aina on toivoa –tyyppiset kommentit tuntuu lähinnä avoimen pilkallisilta silloin kun tietää ettei toivoa oikeasti ole. Ei ole töitä, ja opiskelemaankaan ei voi enää mennä koska ei ole varaa. Täällä ei ole ulospääsyä.

Ihmisarvo ei oikeasti perustu siihen mitä ihminen omistaa. Tyhjempiä sanoja ei ole koskaan lausuttukaan. Olen kirjoittanut siitä miten köyhyys eristää ihmisen. Useasti ei ole varaa tavata ketään. Jos joku sattuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, sitä ei tule näkemään koska ei ole varaa matkata sinne.

Kehtaatko koskaan kutsua ketään kotiisi, jos joudut jakamaan asuntosi muiden ihmisten kanssa ja koko elämäsi on tungettu pieneen nuhjuiseen kymmenen neliön huoneeseen? Kaikki mitä omistat on rumaa koska sinulla ei ole varaa mihinkään muuhun. Mutta minkäs teet, jos joku sattuu näkemään miten asut, joudut pyytelemään anteeksi sitä miten rumaa kaikki on.

Mietit jonkun käydessä kylässä, että onko sinulla varaa ostaa lisää kahvia, jos kyläilijä haluaa juoda kahvisi. Joudut kieltäytymään baariinlähtemisestä koska sinulla ei ole edes varaa bussilippuun. Jäät yksin siihen huoneeseen ja tajuat että elämäsi on oikeasti tässä eikä se ole muuttumassa paremmaksi. Joka ainoa ajanhetki niin kauan kuin tulet olemaan elossa, joudut miettimään sitä että koska rahasi tällä kertaa loppuvat.

Missä on se suuri henkistyminen jota vailla minä ilmeisesti olen, koska olen niin rahvaanomainen että minusta materiaalinen hyvinvointi on olennainen osa ihmisen onnellisuutta? Ehkä se onkin vain valehtelua hyvin toimeentulevilta köyhemmille? Tämä on se mitä kysyn uudestaan ja uudestaan, ja silti ihmiset tarjoaa jatkuvasti ratkaisuksi sitä henkistymistä.

Esimerkkinä tähän lopuksi. Sain kivan summan ylimääräistä rahaa ja ehdin ostaa muutaman kirjan. Sitten tililtä lähti lainan lyhennykset ja summa summarum: minulla ei ollut taaskaan yhtään ylimääräistä rahaa jonka olisin voinut käyttää yhtään mihinkään. Oliko se hyvä asia että rahaa tuli ylipäätään? Oli. Mutta silti se tuntuu taas siltä että oikeasti mitään ei tapahtunutkaan. Pienien vastoinkäymisten virta vie pienetkin ilot mukanaan. Kun tietää että kaikki tämä on tässä, ja ei ole valtaa vaikuttaa siihen miten oma elämä menee, ei ole syytä iloita mistään.

Eh bien, continuons.

Täällä ei ole ulospääsyä

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

huhtasaari.jpg
Kiitos tästäkin Punk In Finland

Perussuomalaiset tekivät varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaresta presidenttiehdokkaan, mikä oli tavallaan odotettua ja pääosin täysin merkityksetöntä. Jostain syystä suomalaiset tuntuvat pitävän Niinistöä hyvänä presidenttinä yli Niinistön todellisten tekojen. Myönnettäköön, Niinistö on hoitanut ulkopolitiikan taitavasti hankalassa tilanteessa missä naapurimaa käy sotaa toista eurooppalaista maata vastaan ja ulkoministerinä on kyvytön egoisti, mutta sitä kukaan nyt tuskin huomioi. Siltä osin on aika sama että onko Perussuomalaisten ehdokkaana Halla-aho, Huhtasaari tai Ior Bock.

Satakunnan Marinol Le Pen on Putinin fani, rasisti, Trumpin kannattaja, vihaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, ja niin edelleen. Siitä ei nyt ole erityisemmin mitään sen suurempaa kiistaa, koska sitähän perussuomalaisuus on hyvin suurilta osin ollut sen jälkeen kun Soini päätti että rasistien tuella pääsee vaikka kuuhun.

Nämä kaikki on vähän ongelmallisia mielipiteitä käsitellä, koska media ja liberaalit tuntuvat olevan vieläkin, 10 vuotta sen jälkeen kun rasistinen “maahanmuuttokritiikki” nousi tapetille, olemaan kykenemättömiä uskomaan että joku voi ylipäätään olla rasisti ja kaikkein vähiten halutaan uskoa että joku haluaa ajaa rasistista politiikkaa.

Siihen on syynsä että miksi Ylen artikkelin ainoa poiminta Huhtasaaren mielipiteistä käsittelee niinkin triviaalia asiaa kuin sitä että Huhtasaari on kreationisti.

huhtis

Kommentointi Huhtasaaresta onkin keskittynyt kahteen asiaan, nimittäin Huhtasaaren mielipiteisiin Venäjästä ja Huhtasaaren kreationismiin uskomisesta.

Kreationismi on sellainen ilmiö joka on Suomessa lähinnä kuriositeetti, koska sitä näkee lähinnä dänkeimmissä kristillisissä lahkoissa ja se on pääasiassa amerikkalaista tuontitavaraa. Sen yhteiskunnallinen merkitys on aika lailla nollaluokkaa, paitsi jos kysyy Jyrki Kasvilta ja Piraattipuolueen Apajalahdelta, jotka ovat tästä kovasti huolissaan, mutta miksi?

Siksi että kuten kreationismikin, suhtautuminen kreationismiin on tuontitavaraa. Harvassa on se suomalainen joka siihen törmää lahkojen ulkopuolella täällä kotimaassa, mutta siihen kyllä törmää jos lukee englanninkielistä internetiä tarpeeksi. Yhdysvalloissa siihen liittyy kaikenlaista aktiivista vääntöä esim. koulukirjojen sisällöstä ja sen sellaisesta joka ei ole Suomen oloissa mitenkään erityisen relevanttia. Asenteet kuitenkin kopioidaan sieltä, ja siitä seuraa Kasvin ja Apajalahden kaltaisten ihmisten kauhisteleva asenne, että nyt vaaralliset tieteen vastustajat rikkoo kaiken tieteen Suomesta koska ovat uskovaisia.

Henkilökohtaisesti pidän Touko Aallon ja Juha Sipilän pälätyksiä siitä että valtionyhtiöiden ja -omistusten “tase pitää laittaa töihin” vaarallisempana, koska se oikeasti vaikuttaa asioihin. Kreationismi, not so much. Se on tässä lähinnä sellainen aspekti josta voidaan puhua jotta voidaan pitää itseään fiksumpina kuin uskovaiset.

Luulisi että tilanteessa missä joka päivä puhutaan siitä miten Maahanmuuttovirasto ja hallitus ovat kolluusiossa vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa ja hoitaneet pakolaispolitiikkaa tavalla joka keskittyy lähinnä turvapaikanhakijoiden lähettämiseksi pois maasta (vaikka sitten kuolemaan, ei se tunnu hallitusta tai Maahanmuuttovirastoa kiinnostavan), että Huhtasaaren rasismin voisi nostaa keskiöön sen sijaan että puhutaan jostain trivialiteeteista. Tosin siinä on vähän se ongelma, että oikeistoliberaalilla puolella ei ole erityistä halua puhua rasismista paitsi päivitellen.

Vulgaari rasismi on heistäkin pahasta, mutta totuus on että kaikki suomalaiset oikeistopuolueet (ja sosialidemokraatit) ajavat rasistista maahanmuuttopolitiikkaa, tosin käyttämättä siitä yhtä suoraa kieltä kuin Huhtasaari. Siksi on mukavampi puhua kreationismin kaltaisesta trivialiteetista kuin rasismista, jos rasismia ei kuitenkaan oikeasti vastusta.

 

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

Nalle Österman ja journalismin ydin: transfobinen Tuska-reportaasi

Sisältövaroitus: koska tämä blogaus käsittelee Östermanin aivan kelvotonta otetta transasioiden käsittelyssä, transfobian esiintymistä sitaateissa ei voi välttää. Pyrin sensuroimaan suorat viittaukset, mutta esim. artikkelissa itsessään on heti otsikossa t-sana ja seksuaalisen ahdistelun kuvausta. Ja ylipäätään artikkelin lähestymistapa on äärimmäisen epäinhimillistävää karnevalisointia.

Ja koska olen itse cis-ihminen, käsittelen tätä siitä omasta perspektiivistäni, enkä väitä että tässä on mikään perimmäinen totuus. En myöskään linkkaa itse artikkeliin koska no, en halua ajaa liikennettä Iltamakasiiniin.

ba03237a6d6499f0e2633314826e1526--cutest-animals-baby-animals.jpg
Tässä on kuva kissasta ettei mahdolliset kuvamuotoiset sitaatit tule esikatseluihin.

Itse artikkeliin sitten. Oikeastaan voi sanoa pelkästään jutun otsikon ja jättää sen siihen, koska siinä on kaikki keskeisimmät virheet näppärästi listattuna.

Iltamakasiini testasi, miten hevikansa suhtautuu seksuaalivähemmistöihin – t*****na Tuskassa!

  • Testasi – eli  ei-transihminen pukeutuu rooliasuun jota käyttää bändinsä kanssa keikkaillessa.
  • Seksuaalivähemmistö – transihmiset ei ole seksuaalivähemmistö vaan sukupuolivähemmistö.
  • Ja tietty t-sana joka on loukkaus.

Jos sivuutetaan se että Iltamakasiini on puhdas roskajulkaisu joka myy klikkejä lähinnä pikkutuhmilla kuvilla julkkisnaisista, niin dumattavaksi tässä päätyy Östermanin ammattitaito. Luulisi että ties miten monta vuotta rockjournalistina ollut tyyppi osaisi kirjoittaa roskajulkaisullekin jonkinlaisen artikkelin, mutta eipä siltä näytä.

Oikeastihan artikkeli ei käsittele mitään muuta kuin sitä että toimittaja pukeutui naiseksi ja meni festareille. Ei mitään todellista suhtautumista sukupuolivähemmistöihin, koska no, sitten olisi varmaan pitänyt haastatella jotakuta joka kuuluu sukupuolivähemmistöön. Syrjinnästä, mahdollisesta pelosta ja väkivallan uhasta mitä sukupuolivähemmistöt kohtaa tehdään jonkinlainen karnevalistinen spektaakkeli, jonka keskiössä on keski-ikäinen miespuolinen toimittaja jonka ei tarvitse pelätä yhtään mitään.

Bella herättää ansaittua huomiota ympäri Tuska-festivaalia, minne ikinä meneekin.

Selän takana kuuluu tietysti myös naurunpurskahduksia ja sivusilmällä näkyy pään pudistelua, mutta sehän on vain positiivista. Nauruhan pidentää tunnetusti ikää ja hauskaahan tänne on tultu pitämään.

Lukemattomat festivaalivieraat, niin miehet kuin naisetkin uskaltautuvat ottamaan kontaktia. Bella saa poseerata arviolta 30–40 valokuvassa yhdessä rohkeimpien festivaalivieraiden kanssa. Eräät haluavat jopa tarjota drinkin näin hemaisevalle kaunottarelle. Täysin ymmärrettävää.

Tämä ei todennäköisesti olisi niin hauskaa jollekulle joka kuuluu sp-vähemmistöön. Toimittajalle se toki on hauskaa koska hänelle tämä on juttukeikka.

Österman sai Facebookin puolella kommentointia osakseen tästä artikkelista, ja paljastui että Österman ei edes tiedä että t-sana on loukkaava. Tässä ote Östermanin kyvystä ottaa palautetta vastaan.

Siinä on melkein joku bingosuora. Sananvapauden rajoittaminen, “triggeröityminen”, itseään vastaan kääntyminen, “miksi tämä sana on vahingollinen” ja plaa plaa. Österman vielä yrittää oikeuttaa t-sanan käyttämisen linkkaamalla äärioikeistolaiseen Musta Orkidea -blogiin.

Olisin voinut perata kommentteja enemmän mutta en oikeastaan jaksa, koska tähänhän se tiivistyy: etuoikeutettu toimittaja kirjoittaa artikkelin joka käsittelee sp-vähemmistöjä päin helvettiä ja suuttuu kritiikistä. Koska onhan hänellä sananvapaus.

 

 

Nalle Österman ja journalismin ydin: transfobinen Tuska-reportaasi