Suvaitsevaisuuden kaksoismerkitys

Ajattelin jatkaa samoilla linjoilla kuin mitä aiemmin kirjoitin tässä blogauksessa.

Pirkko Saisio esitti kommenttinsa siitä miten kaikki yhteiskunnan ongelmat johtuu siitä ettemme keskustele tarpeeksi rasistien kanssa, eli sitä normaalia etuoikeutettujen pörinää. Riikka Yrttiaho kirjoitti oman kommenttinsa siitä, joten ei siitä sen enempää.

diversiteetti

Tämä kommentti taas esitettiin Maria Morrille joka huomautti jonkun maan euroviisuedustajan homovastaisuudesta. Kysehän on taas kerran siitä kotitarveoikeistolaisten pakonomaisesta hokemisesta että suvaitsevaiset on suvaitsemattomia koska eivät suvaitse suvaitsemattomuutta.  Missä päästään oikeastaan siihen aiheeseen.

Suvaitsevaisuus kielellisenä ja sosiaalisena konstruktiona on oikeastaan olemassa kahdessa eri muodossa: siinä miten liberaalit sen kokevat, ja miten äärioikeiston rasistit sen kokevat. Puhutaan liberaaleista ensin, koska kaikkihan me vihaamme liberaaleja.

Liberaali suvaitsevaisuus

Tykkään viitata Žižekin kautta tähän Sara Ahmedin konseptiin sivistyneestä rasismista. Mitä ihmisten mielipiteisiin maahanmuuttajista tulee, niin suvaitsevaisuus on ehdottomasti sivistyneen rasismin tiivistelmä eräänlaiseen nollaideologiaan. Se on keskiluokkaisen ihmisen tapa ilmaista että hän on tärkeämpi kuin marginalisoidut ryhmät joita hän ilmaitsee suvaitsevansa, niinkuin näillä ihmisillä ei ole merkitystä ja oikeutta ennenkuin joku sen heille antaa.

Nimittäin, se on se mitä monet uskovat: että liberaalissa yhteiskunnassa oikeudet vähemmistöille antaa enemmistö, siitä huolimatta että ne joihin aina liberaalit viittaavat, eli ensisijaisesti Martin Luther King ja Gandhi, olisivat tuominneet tällaisen asenteen. Siksi ainoastaan tietyt tavat edistää tasa-arvoa ovat oikeita. Esimerkiksi Vihreiden äänestäminen on hyvä, ja rauhanomainen mielenosoitus mitä kukaan ei noteeraa on hyvä.

On myös erittäin helppoa sanoa olevansa suvaitsevainen tai sanoa kannattavansa tasa-arvoa koska se ei yleensä vaadi liberaalilta kontekstilta mitään konkreettisia tekoja, ja on toki huomattava että kun ryhdytään puhumaan esimerkiksi saamelaisten asemasta Suomessa, liberaalista paljastuu rasisti.

Äärioikeiston suvaitsevaisuus

Jos liberaalit on huonoja dekonstruoimaan ideologiaansa, niin äärioikeistolaiset ovat mahdollisesti vieläkin heikompia siinä. Se tapa, jolla äärioikeistolaiset puhuvat suvaitsevaisuudesta, on puhtaasti fiktiivinen konstruktio jolla äärioikeisto yrittää selittää oman ideologiansa ongelmallista suhdetta muuhun maailmaan.

Esimerkkinä lista ihmisistä joita eri äärioikeistolaiset ovat pitäneet “suvaitsevaisina”:

  • Allekirjoittanut
  • Juha Sipilä
  • Suvi Auvinen
  • Mikko Paatero
  • Kimmo Sasi
  • Marjaana Toiviainen
  • Jyrki Katainen
  • Alexander Stubb
  • Saku Timonen
  • Sanna Ukkola

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Jopa liberaali saattaisi huomata että kategoria joka kattaa tällaisen joukon ihmisiä saattaa olla täysin fiktiivinen kategoria. Siinä on oikeastaan ainoastaan niissä olosuhteissa järkeä, että on viimeiset kymmenen vuotta viettänyt ympäripäissään jossain Hommaforumilla, teinivuodet Ylilaudan naisvihaajien joukossa tai viimeiset sata päivää Marco de Witin seurassa Suomi Ensin -leirillä Helsingin keskustassa. Suomalainen äärioikeistoskene on nimittäin aika sakia.

Äärioikeiston pösilöistä ideoista ei kannata ehkä puhua sen enempää sinänsä, koska äärioikeiston “suvaitsevaisuus”-kategoria kattaa oikeastaan täsmälleen kaikki ihmiset jotka eivät absoluuttisesti vastusta kaikkea maahanmuuttoa tai eivät kannata patamustaa konservatiivisuutta. Ja mikä tärkeintä: suvaitsevainen on sellainen ihminen joka ei hyväksy eksplisiittistä rasismia.

Teesi, antiteesi, synteesi ja hyvä luoja dialektiikassani on liberaaleja

Mikä tavallaan on sitten erittäinkin mielenkiintoista on se miten tämä äärioikeiston täysin inkoherentti suvaitsevaisto-hokeminen on johtanut siihen että kaiken maailman pösilöt liberaalit ovat alkaneet omaksua itselleen sitä leimaa täysin uudella tavalla, kuten esimerkiksi nämä jotka ovat keksineet sanoa itseään “s*vakkih*oriksi”, samaan aikaan kun on noussut tämä tolkun ihmisten kategoria.

Tavallaanhan tässä on käynnissä sellainen hemmetin omituinen dialektinen prosessi jossa liberaalit, jotka kannattavat omanmuotoistaan liberaalia suvaitsevaisuutta, alkavat omaksua äärioikeistolta tavan ajatella itseään uudella tavalla suvaitsevaisina. Myös Pirkko Saision ja monen muun hönön “kaksi ääripäätä”-argumentit pohjaavat tähän prosessiin, missä tästä inkoherentin ideologian noidankattilasta nousee pääosin täysin fiktiivinen vastakkainasettelu. Ääripääkeskustelusta sopii lukea vaikkapa toveri Epiksen twiitit täältä.

Olennaisintahan on se että käytännössä kaikki jotka tässä puhuvat suvaitsevaisuudesta, ovat rasisteja tavalla tai toisella. Siksi synteesinä tämä tolkun ihminen on niin houkutteleva niille, jotka liberaaleista lähtökohdistaan kannattavat rakenteellista rasismia joskaan eivät eksplisiittistä rasismia. Jos antirasistit vaativat todellista ja radikaalia tasa-arvoa, kaiken maailman Pirkko Saisioille se tarkoittaa pelottavaa loikkaa todellisuuteen jossa ei ole valkoista ylivaltaa, mikä tekee siitä liberaaleille vaarallisemman vaihtoehdon kuin kädenojennus äärioikeistolaisille rasisteille.

Sellainen olo että pitää vielä palata myöhemmin tähän aihepiiriin ja kirjoittaa hieman koherentimmin tästä, mutta eiköhän olla samaa mieltä kaikki siitä että Saisio on hönö.

 

Advertisements
Suvaitsevaisuuden kaksoismerkitys

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s