Anarkistin mielipiteet puolustuspolitiikasta

Huonoja puolustuspolitiikkamielipiteitä esitetään paljon. Muun muassa Talvisotaan juuttunut ja maamiinoilla överit vetänyt puolustusministeri Niinistö tuntuu jatkuvasti olevan täysin hukassa sen kanssa että mitä sitä nyt oikeastaan pitäisi tehdä.

sakaramiina
Ajatelkaapa että meillä on puolustusministeri jonka mielipiteet on samaa tasoa kuin jollain reunakkuus-t-paidalla.

Ja sitten toisessa päässä on sellaista kuin Ohi On -kampanja joka nyt vaan on uskomattoman sakea ja pönttö siinä että asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa nyt samantien. Se toki epäonnistui siinä, koska jotenkin ihmisillä taisi olla sellainen olo että aggressiivisen ja imperialistisen Venäjän rajanaapurilla pitäisi olla jonkinlainen armeija. Palkka-armeijan huonot puolet on monessa paikassa jo käyty läpi joten minä en aio siihen mennä, koska käytännössähän se on se mitä Ohi On -kampanja haluaisi.

enbuske ohi on
Jotenkin Enbuske ei ole uskottava turvallisuuspoliittisena osaajana.

Huonot oikeistobloggaajat usein aloittaa sillä Paasikivi-sitaatilla tekstin ja siitä yleensä tietää että pitäkää jostain kiinni koska nyt on tulossa jotain todella pösilöä kamaa. Eli “Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.” Ajattelin nyt sortua samaan.

Anarkistinahan minä olen ehdottomasti sitä mieltä että olisi naurettava ajatus sotia yhtään minkään valtion puolesta. Tosin: kaikki valtiot eivät ole läheskään yhtä pahoja. Jotkut on pahempia kuin toiset. Suomi ja Ruotsi on rasistisia ja kolonialistisia länsimaita, joilla on ruma historia. Mutta jos otetaan vertailukohteeksi vaikka rasistiset, imperialistiset ja ihmisoikeuksia kunnioittamattomat Venäjä ja Yhdysvallat, niin no.

Joten tehdään se myönnytys että Suomella pitää olla puolustusvoimat, siinä missä Suomella pitää olla jonkinlainen sosiaaliturvajärjestelmäkin. Mutta millaiset niiden pitäisi olla?

Tavallaan Suomessahan on se ongelma tosiaan että puolustuspolitiikkakeskustelu on jätetty oikeistolle, jonka käsitys maanpuolustuksesta on siellä jossain talvisodassa. Vasemmistosta ei ole puolustusosaamista löytynyt, ennenkuin Li Andersson alkoi ottaa puolustuspolitiikkaa haltuun siinä missä muutkin politiikan osa-alueet. Mutta julkisen tolkullisen keskustelun puute on lamaannuttanut asevelvollisuuden uudistamisen suurilta osin. Myönnettäköön että Puolustusvoimat on tehneet sen mitä voivat, esimerkiksi käytännön tasolla tekemällä asevelvollisuusjärjestelmästä valikoivan palveluksen johon ei enää haluta niitä jotka eivät ole motivoineita tekemään mitään. Samaan aikaan muodostuu ongelmia nimenomaan asevelvollisuuden takia: koska upseeriksi johtaa Suomessa hyvin valikoiva polku, se ei tuota erityisen hyviä lopputuloksia. (jos ette tuota jaksa lukea, lukekaa tämä.)

Mihin suuntaan asevelvollisuutta pitäisi kehittää? Karkeasti arvioiden, mitä enemmän viisi-kuusikymppiset ukot valittaa siitä että miten intti on nyt liian helppo, sitä parempi suunta. Tulisi löytää paremmat balanssit sen välillä että miten tehokasta koulutus on ja sen miten paljon se stressaa ja vaikeuttaa palveluksien käyvien elämää. Onko ainoa tapa oppia sotataitoja se, että asutaan kasarmilla 6 kuukautta? Todennäköisesti ei. Olisiko relevantimpaa se että pyrittäisiin järjestämään koulutusta niin että mahdollisimman moni voisi suorittaa merkittävän osan palvelustaan omalla kotipaikkakunnalla, ja kasarmeilla toimittaisiin minimiaika? Omasta mielestäni tätä voisi ainakin kokeilla.

Asevelvollisuus voisi hyvin määrätä sukupuolineutraaliksi ja kutsuntoihin kutsua koko ikäluokka. Siviilipalvelus voitaisiin lakkauttaa koska voitaisiin olla valikoivampia ylipäätään. Sama aseettoman palveluksen kanssa koska se nyt on ylipäätään hassu jäänne jostain menneestä maailmasta.

Puolustuspolitiikkaa voitaisiin myös käyttää työ- ja talouspolitiikan jatkeena. Vaikka se ei olisi halvin vaihtoehto, pitäisi kehittää omaa puolustusteollisuutta ja sen yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Sen sijaan että tuotetaan roskaa myyntiin maihin jotka polkevat ihmisoikeuksia, meillä pitäisi olla täysin valtiollinen puolustusteollisuus jonka ainoa tarkoitus on valmistaa asioita omaan käyttöön ja toissijaisesti potentiaalisten liittolaisten kuten Ruotsin käyttöön. Mistä puheenollen, pitäisi panostaa puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa ja ostaa ne hävittäjät Ruotsista, koska Saab on jo nyt tarjonnut diiliä missä saataisiin vähintäänkin osa kokoonpanosta Suomeen. Sillä tavalla voitaisiin tehdä elvyttävää talouspolitiikkaa ostamalla hävittäjiä.

Joo ja ne jalkaväkimiinat voitaisiin unohtaa. Parempiakin ratkaisuja on olemassa.

 

Advertisements
Anarkistin mielipiteet puolustuspolitiikasta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s