Vaarallista vaalien aikaa

N.B., Huom!, Obs!: 

Olen kirjoittanut tässä siitä minkä parissa olen työni puolesta aiemmalla uralla puuhaillut, eli turvallisuusasioiden. Näin ollen se olmi lukija, joka alkaa huudella että uhkaillaanko sitä blogissa poliitikkoja, mene pois koska olet väärässä. Tämä teksti onkin enemmän varoitus siitä vaarallisesta tilanteesta missä yhteiskuntamme on tällä hetkellä, ja siitä että politiikan päätökset voivat heijastua myös ei-toivotuilla tavoilla päättäjiin. Yhteiskuntarauha on arvokas asia sinänsä, mutta meidän hallituksemme ei tunnu sitä arvostavan. 

Voidaan sanoa että käsissämme on todellakin monimutkainen ja vaarallinen tilanne. Tai no ei minun käsissäni koska haluan asettautua sen asetelman ulkopuolelle.

Mutta kuten olen kirjoitellut tässä ja tässä , Suomen sosiaaliturvajärjestelmä päätettiin romahduttaa koska Kelan johto – pääasiassa Elli Aaltonen – on epäpätevä ja hallitus, joka tästä toimeentulotuen muutoksesta päätti on myös groteskin epäpätevä. TJEU: ihan kaikki mitä Sipilä on tehnyt.

On maaliskuun alku ja uskomattoman monet suurissa kaupungeissa ei tule saamaan ajoissa rahaa vuokraan, ruokaan tai lääkkeisiin. Vaalipäivä on vasta 9. päivä huhtikuuta, ja ennen sitä tilanne ehtii kärjistyä ja kaikki tämä keskellä parasta vaalikampanjointikautta.

Luonnollisesti yksikään kokoomuslainen, persu tai kepulainen ei ole miettinyt, että omat päätökset voisivat joskus tulla ikävällä tavalla kadulla vastaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on sellainen ikävä illuusio siitä että suomalainen kansa on lainkuuliaista ja nurisee aikansa, mutta lopulta nöyrtyy. Tämä ei ole totta, eikä se koskaan ole ollut totta.

Murrostorstain aikaan 1990-luvun lamavuosina tilanne ratkesi kahteen asiaan: budjetissa oli asioita mitä pystyi leikkaamaan ilman että se huononsi ihmisten asemaa, ja tuli 1990-luvun nousukausi. Suurin osa kansasta lähti 1990-luvun uusliberaalin aallon kyytiin, ja aina välillä muistettiin mainita rakenteellinen työttömyys, mutta enimmäkseen yhteiskunnan kelkasta pudonneet voitiin unohtaa. Nokian rahoilla ja leipäjonoilla nämä kyettiin pitämään hiljaisena. Ja kaikki unohtivat sen, miten kansanedustajia ohjeistettiin pysymään pois ikkunoiden edestä mielenosoituksien aikaan, koska joku saattaisi vaikka ampua.

murrostorstai.jpg
Mielenosoittajia eduskuntatalon edessä 4.11.1993, lisenssi: Hyvönen Markku, Museoviraston historian kuvakokoelma, CC BY 4.0

 

Sitten alettiin puhua kriisistä, kun Kokoomus halusi valtaan 2008. Katainen, Stubb ja Häkämies johtivat tätä uutta linjaa, ja sillähän se menestys tuli. Katainen tosin tajusi että lamassa rypevä maa tarvitsee myös elvytystoiminpiteitä, ja niitä tehtiinkin kunnes Katainen lähti ja Stubb tuli tilalle. Sitten talous notkahtikin, koska Stubbin pääministerikaudella elvytystoimet lopetettiin ja alkoi leikkauspolitiikka. Ja luonnollisesti Stubbia seurasi pääministeriksi Juha Sipilä, joka on hankkinut talousoppinsa ja ihmisoikeusajattelunsa lähinnä kenraali Augusto Pinochetilta. Tiukka leikkauslinja, sosiaaliturva alas, julkinen omaisuus myyntiin.

Vielä 20 vuotta sitten ihmisillä oli haave paremmasta tulevaisuudesta. Nyt, kun Suomi on ollut lähes kymmenen vuotta lamassa, sitä ei ole. Allekirjoittanut ei odota tulevaisuudelta yhtään mitään hyvää. Ellei sitten joku ala maksamaan näistä teksteistä joskus. Mutta silläkin jolla ei ole tulevaisuutta sinänsä, on nykypäivä, on rahaa perjantaikaljoihin ja Marlboroon.

Kunnes tapahtuu se mitä nyt tapahtui – hallitus antaa sosiaaliturvajärjestelmän romahtaa. Ei edes tarkoituksellisesti vaan täysin siksi, että Elli Aaltonen ja Juha Sipilä ovat mitättömyyksiä, joille ei olisi pitänyt antaa tehtäväksi edes hakea sätkäpaperia kioskilta.

Yhtäkkiä ongelma monelle tuhannelle suomalaiselle ei ole enää se että tulevaisuus näyttää toivottomalta, vaan se että tämäkin päivä riistetään heiltä pois. On todellinen riski että asunto menee alta, jos sosiaaliturvatilanne ei korjaannu ja nopeasti. Ja on melkoisen varmaa ettei korjaannu, koska Aaltonen ja hallitus eivät tasan tarkkaan aio käyttää rahaa tilanteen korjaamiseen.

Ja nämä ihmiset tulee olemaan siellä kaduilla, tämä tieto mielessä samaan aikaan kuin kunnallisvaalikampanjoivat poliitikot, joiden olisi tarkoitus vakuuttaa äänestäjät siitä että tämä äänestäminen ja erityisesti heidän äänestämisensä on hyvä idea.

Pysähdy poliitikko hetkeksi ajattelemaan. Eikö sinustakin tämä tilanne on räjähdysaltis?

 

Advertisements
Vaarallista vaalien aikaa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s