Kuinka köyhä saa köyhyydestä puhua

Joskus vielä toivoisin että voisin olla kirjoittamatta siitä mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu, mutta no, se vaatisi sitä että olisi useammin rahaa lähteä kotoa tekemään asioita ihmisten parissa. Nyt on tili tyhjä taas kerran ja elämänpiiri kapeutuu sen myötä.

Joten, niinkuin sanoin joskus tuossa torstaina Twitterin puolella näistä Kelan epäonnistumisista, tietävätköhän poliitiikot ja virkamiehet sen miten paljon köyhät ihmiset heitä vihaavat? Etsin hetken aikaa kuvitusta tähän ja löysin lopulta kuvan Kelan pääjohtajasta Elli Aaltosesta aiemmassa virka-asunnossaan.

aaltonen.PNG
Ei se taida tietää köyhyydestä yhtään mitään bront

(lähde)

Se sanoo ihan kaiken. Kelan pääjohtajana nykyään Aaltonen tienaa sen viisitoista donaa kuussa ja taitaa nytkin asua luksustason virka-asunnossa.

Ja joku kehtaa vielä sanoa minulle että “viha on voimakas ja negatiivinen tunne.” Ai jaa? Näinkö? Mitä sitten pitäisi sanoa? Että olen ihan ok sen kanssa että jotkut asuu palatseissa jotka maksetaan yhteiskunnan rahoista ja samalla sanoo että työttömällä ei ole oikeutta toimeentuloon.

Yhteiskunnassamme köyhällä on sellainen positio että häntä ei pitäisi olla olemassa, mutta uusliberaalissa yhteiskunnassamme ei ole täysin hyväksyttävää sanoa sitä ääneen. Hyväosaiset ovat luoneet sellaisen kulttuurin missä köyhälle annetaan tasan kaksi roolia: hän voi olla hyväntekeväisyyden vastaanottaja tai hän voi olla positiivinen individualistinen viesti että köyhyydestä voi nousta kovalla työllä. Muu ei ole sallittua.

Siksi köyhä ei saa olla toimija omassa positiossaan. Köyhä ei saa sanoa että miten tämä yhteiskunta ei kerta kaikkiaan toimi, että yhteiskunta on syvästi epäoikeudenmukainen, ja rikkaudet pitäisi jakaa niin että kaikki hyötyisivät siitä, muutkin kuin Elli Aaltonen jonka Keskustapuolueen jäsenkirja on nostanut yhteiskunnan huipulle. Sillä sen mitä aina kuulee on vihainen ja närkästynyt vastaus MUTTA SINÄHÄN SAAT TUKIA YHTEISKUNNALTA!

Niin saan. En haluaisi yhteiskunnalta tukia, haluan tehdä töitä. Olen kykenevä tekemään töitä, mutta töitä (erityisesti töitä jolla eläisi) ei ole. Ja niinkuin aiemmassa blogauksessani aiheesta totesin, te maksatte niitä tukia köyhille jotta köyhät eivät nousisi vastarintaan.

Ryysyistä rikkauksiin -tarinat ovat taas yhteiskunnan tapa helpottaa omatuntoaan. Että se on köyhien oma vika jos pysyvät köyhinä koska eivät ole tehneet tarpeeksi työtä. Epämiellyttävästi tosin kaikki sosiologit osaavat kertoa siitä miten yhteiskunnallinen luokka vaikuttaa menestykseen ja miten turvaverkkojen puute vaikuttaa menestykseen. Roskaa. Sen voi julkisessa keskustelussa jättää huomiotta koska se kalvaa menestyjien omatuntoa muuten.

Ja jos minä sanon “Tietääkö poliitikot ja virkamiehet yhtään miten paljon heitä vihataan ja täysin oikeutetusti?” niin voisin esittää sille myös jatkokysymyksen: tiedänkö minä miten paljon minua vihataan sen takia etten suostu olemaan hiljaa ja puhun tästä köyhyydestäni väärään sävyyn.

Nimittäin vohoi vittu minä kyllä tiedän. Sitä palautetta sataa jatkuvalla syötöllä sosiaalisessa mediassa, blogikommentteihin ja kaiken maailman fasistien keskustelupalstoille. Toki, tässä kohtaa haluan huomauttaa, vähemmän kuin jos olisin naisoletettu henkilö joka puhuu politiikasta yhtään mitään.

Aina välillä joku myös sanoo että jos puhuisit nätimmin niin joku ehkä kuuntelisi sinua. Minä kokeilin sitä joskus, ja se ei toiminut lainkaan. Sitten on vain se kiltisti alistuva köyhä jota voi valokuvata leipäjonossa ja kauhistella että onpas noilla niin kurjasti asiat. Mutta kuunnella sellaista köyhää? Ei koskaan. Seuraavaksi yleensä tulee vihjailua siitä että et kyllä koskaan pääse töihin jos olet tuollainen. No en ole pääsemässä joka tapauksessa muutenkaan, niin tämä on riski jonka voin ottaa.

Saan myös toisenlaista palautetta nimittäin ihmisiltä jotka on samassa asemassa kuin minä. Ja he sanovat jatka just tota. Ja se on se palaute josta minä välitän.

Advertisements
Kuinka köyhä saa köyhyydestä puhua

7 thoughts on “Kuinka köyhä saa köyhyydestä puhua

  1. anarkisti says:

    Viha on ymmärrettävää, mutta ei kovin rakentavaa muutoksen aikaansaamiseksi. Sama kuin vihaisi Orpoa tai Sipilää siitä kun he yksityistävät kaiken. Se on niiden oletettu toimintatapa. Jos jokin asia on huonosti, sen vihaaminen on melko turhaa, vaikka täysin ymmärrettävää. Sama kuin vihaisi leukemiaa sen takia kun se tuottaa liikaa valkosoluja ja korkealla todennäköisyydellä tappaa ihmisen. Onko leukemian vihaaminen järkevää? Kannattaisi vihaamisen sijaan yrittää ymmärtää miksi jokin asia tapahtuu ja rakentavasti yrittää muuttaa asia. Kannattaako Kelan pääjohtajaa vihata? Ei kannata, mutta vihan tunteminen on täysin ymmärrettävää. Uusliberaalisessa maailmassa tämänlainen toiminta on täysin odotettavissa.

    Like

    1. H says:

      Meneekö lie lillukoiden äärelle tämä, mutta: vihastuminen on inhimillistä. Sen voi valjastaa rakentavasti hyötykäyttöön suuntaamalla siitä nousevan energian muutoksen hakemiseksi. Vihastuminen tai viha voi myös pesiytyä ihmisen olemukseen liiaksi ja käperryttää, katkeroittaa ihmistä. Siksi mielummin itse valitsisin (jos vain suinkin voin ja voinhan ainakin yrittää) valitsen vihastumisen kuin vihan.

      Like

  2. Taili says:

    No höps Anarkisti, kyllä viha nimenomaan on muutosagentti number one! Sehän nimenomaan kertoo muutostarpeesta ja saa ihmisen toimimaan! Erityisesti oikeutettu viha on se, joka muuttaa ihmiskohtaloita ja ihmisyhteisöjä.

    Liked by 1 person

  3. Törkeän rikas lusmu työtön says:

    Jep, minustakin on juuri mahtavaa elää 660 eurolla kuussa, joista 140 euroa tulee siitä että käyn kuntouttavassa työtoiminnassa, jota en tarvisi, vaan töitä. Mutta jos lainkin turvin pääsisin sieltä pois, se olisi vain miinus 140 euroa kuussa, joten miksi lähteä. Alunperin kävin 5 päivää viikossa, mutta siten jokin laki sanoi yhtäkkiä etten enää saa käydä viittä päivää. Sellasta.

    Like

  4. Ihan huvin vuoksi haetaan joka kuukausi esim toimeentulotukea sillä syöminen on kiva harrastus. Tai ehkä yliarvostan sitä että lapsilla on ruokaa pöydässä ja minulla pitkäaikaissairaana lääkkeitä. Ihan silkasta ilosta myös haen kuntoutustukea ja veikkaan että kuinka nopeasti hylsy tällä kertaa tulee. Kela sekä vakuutusyhtiöt kun on sitä mieltä ettei ihminen voi olla oikeasti sairas jos happi ei kulje. EIkus vaan lääkitystä lisää. Lääkärit vaan ei enää lääkkeitä haluaisi lisätä. Siis joka suhteessa yhteiskunnan ö-luokan kansalainen. Yksinhuoltaja, työtön, pitkäaikaissairas sekä sisäilmasta sairastunut

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s