Vieraskynä: Discopallo nilkassa

Kaksi blogausta päivässä: onko Diskurssi mennyt liian pitkälle! Tämän näkemyksen lauantaisesta UMK-lähetyksestä teille tarjoaa toveri S. Rajaniemi:

Terveisiä iloisesta Euroviisukuplasta! Ravistellessani glitteriä hiuksistani ravistin ulos myös muutaman ajatuksen lauantai-illan UMK-lähetyksestä. Tänä vuonna Suomen viisuedustaja valittiin ilman karsintakilpailuja yhdessä suorassa televisiolähetyksessä. Edustaja on valittu perinteistä karsintakilpailua seuranneella Uuden musiikin kilpailulla vuodesta 2012 lähtien. Ruotsin Melodifestivalia henkivässä show’ssa esille nousevat paitsi edustuspaikkaa tavoittelevat kilpailijat, myös juontajien räväkkä show. Tänä vuonna tarjoiltiin kuitenkin melkoinen rimanalitus.

Eurovision laulukilpailu on muuttanut muotoaan konservatiivisesta laulukilpailusta ulkomusiikillisia seikkoja korostavaksi karnevaaliksi. Viime vuosikymmeninä myös homokulttuuri on muotoutunut merkittäväksi osaksi värikästä juhlaa. Avoimuuden ja yhdenvertaisuuden korostuksen lomassa elää kuitenkin vahvoja vähemmistöstereotypioita, jotka konkretisoituvat välillä voimakkaan ulossulkevaksi.

Stereotypiakuoppaan astui myös tämän vuoden UMK-lähetys. Erityisesti greenroom-juontaja Niina Lahtisen rooli jossain koomikon, näyttelijän ja juontajan välimaastossa poukkoilevana hahmona jätti jälkeensä kysymyksiä; oliko tarkoitus keventää tunnelmaa vai yksinomaan laukoa seksistisiä vitsejä? Homokaveri-vitsailu hetero-oletuksineen ei todellakaan kuulu yhdenvertaisuuden ajatukseen. Oletus jossa ”meillä kaikilla” on stereotyyppisiä homokavereita (kaikki homothan tykkää viisuista, eikös juu?) mutta ”me” emme ole niitä homoja, on ulossulkevaa ja kuuluu menneisyyteen. Vielä absurdimmaksi lähetys muodostui, kun seuraavassa juonnossa korostettiin Euroviisujen ja UMK:n suvaitsevaisuutta ja avoimuutta. Jos samalla kuorrutetaan koko lähetys räikeällä seksismillä, ei lopputulos edistä suvaitsevaisuutta ja avoimuutta vaan luo entistä vahvempia stereotypioita. Spiikkien sanamuotojen lisäksi huomiota kannattaisi kiinnittää vitsien mukana välittyviin mielikuviin ja arvoihin.

Greenroom-juontajan rooliin kuuluu itse show’n juontoa rennompi jutustelu sekä pieni flirtti kilpailijoiden kanssa. Kotikatsomoon välittyi kuitenkin liioiteltua roolipelleilyä sekä suoranaista seksuaalista ahdistelua. Ahdistelun normalisointi huumorin varjollakaan ei ole hyväksyttävää. Viittaukset kilpailijoiden oletettuun heteroseksuaalisuuteen, saati jatkuva lääppiminen ei ole ok, ei edes Euroviisuissa. Vaikka juontaja onkin koomikko ja rooliin kuuluu liioittelu, syliin tunkeminen ja esineellistävä vitsailu on huumoria artistien kustannuksella. Jokainen kilpailija lähtökohtaisesti osallistuu kilpailuun tuodakseen esille musiikkiaan ja itseään artistina. Jos artistien haastattelut typistyvät ulkonäkökommentteihin ja lääppimiseen, on lopputulos lähinnä artisteja halventava. Television katselijalle välittyi myötähäpeää herättävä kuva hämmentyneinä kiemurtelevista kilpailijoista ja juontajasta kertomassa anaaliseksivitsejä.

UMK on erinomainen tilaisuus rakentaa yhdenvertaisuutta positiivisella tavalla. Yle voisi edistää tasa-arvoa vaikkapa antamalla vähemmistöille äänen eikä vaivaannuttavaa koomikkoa katsojaa aliarvioivine spiikkeineen.

Advertisements
Vieraskynä: Discopallo nilkassa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s