Farkut, moraalivaje poliittisessa diskurssissa ja todellisuuspakoisuus

Mitä minun silmäni näkevätkään? Aivan uskomattoman päheää kalanruotokuviota!IMG_20170119_170309.jpg

No siis anyways, en jaksanut ottaa farkkuja pois jalasta ja valokuvata niitä mitenkään siististi mutta olennaisin on tuo päheä kalanruotokuviointi. En moneen vuoteen käyttänyt juuri lainkaan farkkuja, mutta kun viime kesällä sain nämä Gerry Weberit, olen käyttänyt niitä melko paljon. Kalanruotokuvio tuo mieleen roomalaisen kivirakentamisen, ja näihin tulee todellakin sickkk fadez kun olen käyttänyt näitä nyt no, aika paljon, koska nämä ovat niin päheät.

Se mun farkuista. Tämä on sellainen work in progress ja en ole päätellyt tätä oikeastaan vieläkään valmiiksi, joten ajatukseni ovat taas enemmän tai vähemmän puolivillaisia. Ottaen huomioon sen että sekä Jami Järvinen ja Veikka Lahtinen lopetti bloggaamisen, sellaisille on taas tilaa.

Kommentoin tuossa aiemmin Twitterissä sitä miten vaikeaa on kommentoida päivänpolitiikkaa menemättä laittomuuksiin. Enimmäkseen toki vitsinä koska se ei itselleni ole kauhean vaikeaa, mauttomuuksiin toki menen koska that is just how I roll.

Se sitten taas johti omassa päässäni mietiskelyyn siitä miten näitä asioita oikeastaan käsitellään. Yksi forssalainen tuttu tuossa viime vuonna kertoi että Sanni Grahn-Laasosta on syljetty kasvoille Forssassa, koska Sipilän hallituksen politiikka ei miellytä oikein pienituloisia (ja miksi miellyttäisikään). Kerroin tästä joskus yhdelle tutulle poliitikolle joka sitten vastasi siihen että “tuo on aivan kauheaa ja niin ei pitäisi kenenkään tehdä.”

Tästä voi kenties olla samaa mieltä sinänsä että ei pitäisi. Koska eihän nyt ihmisten naamalle sylkeminen yleisesti ottaen ole hyvä asia. Mutta se suhtautumistapa kätkee sisällensä syvemmän ongelman.

Kun sanotaan kategorisesti että ei pitäisi tehdä noin, ei ajatella sitä että se mitä pitäisi ja se mitä tapahtuu on kaksi eri asiaa. Jos yhteiskunnan tilanne on sellainen että ministerien päälle syljetään kadulla, ei auta käsitellä asiaa jonkinlaisena moraalivajeena vaan tarkastella sitä että miten näin on päässyt käymään ylipäätään. Jos halutaan kuitata asia sillä että sylkijä on paha ihminen, ollaan paettu todellisuutta.

Todellisuuspakohan on valtaapitäville hyvä tapa olla huomioimatta sitä että politiikalla on vaikutuksensa ihmisten arkitodellisuudessa, ja Grahn-Laasosen ja Sipilän kaltaiset poliitikot aina haluaa alleviivata sitä että pohjimmiltaan he ovat. Ja heillä on toki nimekkäät puolustajat niinkuin Jari Sarasvuo joka tuntee Sipilän ja on monesti viitannut siihen ettei Sipilä halua kenellekään mitään pahaa. Mutta sille joka tuntee leikkauspolitiikan nahoissaan, onko sille ihmiselle yhtään mitään väliä että mitä ministerit kuvittelee tekevänsä tai kokevatko ministerit olevansa hyviä ihmisiä?

Muistan itse että miten riemastunut olin siitä kun en saanut kesällä rahapulan takia ostettua reseptilääkkeitä vaikeammanlaatuiseen kiputilaan. Kun on sellaista kokenut edes kerran, ei enää kovinkaan paljon koe sympatiaa valtaapitäviä kohtaan. Ja minun tapani käsitellä näitä asioita on sentään kirjoittaa niistä eikä esim. käyttää väkivaltaa. Voi olla aivan varma siitä että jossain vaiheessa köyhien ja pienituloisten jatkuva kaltoinkohtelu purkautuu väkivaltana.

Eikä silloin auta puhua moraalivajeesta tai siitä että ei pitäisi. Asiat tapahtuu niinkuin ne tapahtuu, haluaa sitä tai ei.

 

 

 

 

Advertisements
Farkut, moraalivaje poliittisessa diskurssissa ja todellisuuspakoisuus

3 thoughts on “Farkut, moraalivaje poliittisessa diskurssissa ja todellisuuspakoisuus

  1. Esa Kauppila says:

    No toivottavasti siihen väkivaltaan nyt ei kuitenkaan päädytä. Mutta pointtisi ymmärrän täysin. Kun on kerran joutunut apteekissa jättämään farmaseutin jo näpyttelemät lääkkeet ottamatta ja pakenemaan naama punaisena jotain mutisten pihalle huomattuaan ettei rahat riitäkään odotettua kalliimpiin pillereihin tai kaupassa ei uskallakaan mennä kassalle kun ei ole varma oliko siellä tilillä vielä se kuusi euroa vai ei, ei enää ikinä näe maailmaa samanlaisena kuin ennen, katoaa se kuuluisa lapsenusko jotenkin. Ja sitten joku poliitikon k-pää sössöttää somessa että hei, camoon, eihän ne teidän Meiltä Paremmilta Ihmisiltä saamanne armopalat vähentyneet kuin 6 euroa kuussa, eihän se nyt mikään rutto sentään ole ja kyllä nyt jokaisen pitää kantaa oma kortensa kekoon …
    Niin, joskus väkivalta, joskus se vain …

    Like

  2. Alexander Campogramina says:

    Sylkeminen ja esimerkiksi kolajuoman heittäminen eivät ole väkivaltaa, vaikka koskemattomuuden loukkauksia ovatkin. Samat tekijät olisivat voineet yhtä hyvin käydä päälle, mikä taas olisi ollut tuomittavaa, rikollista ja väärin.
    Kannattaa tehdä sellaista politiikkaa, että päälle ei syljetä. Aina joku on eri mieltä, mutta epäoikeidenmukaisuuden kokemuksilla on selvästikin aste-eroja.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s