Leonard Cohen ja sellaista pelastusta odottamassa jota ei tullut

leonard-2_cohen.jpg

Seitsemäs marraskuuta 2016, Leonard Cohen kuoli. Minä en nähnyt Leonard Cohenia koskaan esiintymässä vaikka olen ollut fani jo 1990-luvulta asti. Ei ollut koskaan varaa käydä keikoilla. Ja nyt se ei enää onnistu.

Cohen julkaisi monen monta levyä elämänsä aikana ja hänen tyylinsä kehittyi vuosien saatossa, mitä ei voi sanoa monesta pitkää uraa tehneestä. Joku Rolling Stones ei ole ollut oikeasti musiikillisesti relevantti sitten ehkä 1970-luvun mutta niin ne vaan jatkaa koska siitä saa rahaa. Cohen ilmeisesti palasi keikkailemaan koska tarvitsi rahaa mutta teki myös jotain uuttakin musiikkia. Häkellyin joskus 2015 kun tajusin että Nevermind on aivan hiton tiukka biisi, ja 80-vuotias Cohen oli loppuun asti joku joka teki uutta.

Ehkäpä minua on eniten puhutellut Cohenin tuotannossa se 1980-luvulta lähtenyt notkahdus nihilismiin ja epätoivoon ja sieltä nouseminen. Tsekatkaa vaikka levyt I’m Your Man, The Future ja Ten New Songs tuossa järjestyksessä jos se kiinnostaa.

Cohenin kenties paras levy on The Future, joka on synkkä, nihilistinen, epätoivoinen ja kevyemmilläänkin hetkillä lähinnä humalaisen innokas. Mitä se oli, kahdeksanminuuttinen Always vedettiin purkkiin kännissä, ja biisissä kuulee miten Cohen kaatuu pitkin studion lattiaa.

Waiting For A Miracle, The Futuren toinen kappale, on yksi ikuisista suosikeistani, ja olen vasta hiljattain tajunnut että miksi. Meidät opetetaan siihen että ihmeitä tapahtuu ja vaikeimmalla hetkellä joku meidät pelastaa. Paitsi että kun 2007 oma elämäni romahti, sitä ei koskaan tapahtunut. Kukaan ei tullut pelastamaan. Apua sain silloin tällöin, mutta kaipasin ehkä pelastamista enemmän, kun istuin ilman tuloja puoli vuotta asunnossa odottaen häätöä.

Cohen puhuu Jumalasta paljon, itse ateistina en usko sellaisiin. Omien elämänkokemuksien varjossa, olen myös todennut että miksi minä uskoisin siihen että joku itseäni suurempi tahtoo minulle hyvää, koska enimmäkseen kukaan ei ole tahtonut minulle koskaan hyvää? Ei minua ole nostettu ylös kun olen kaatunut.

Olen toki saanut apua ja tukea muilta, kuten mainittu, mutta sen olen oppinut että ne asiat joihin meidät opetetaan, ne eivät pidä paikkaansa. Rakkaus saattaa olla hieno asia, mutta se on myös asia joka jää loppujen loputta aina palkitsematta, tyhjäksi ja autioksi. Se Cohenin it’s a cold and it’s broken Hallelujah. Siinä saattaa löytää merkityksen, mutta se ei anna mitään.

Joten kuunnelkaa Leonard Cohenin Closing Time ja miettikää sitä, miten teilläkin oikeasti menee.

and I lift my glass to the Awful Truth
which you can’t reveal to the Ears of Youth
except to say it isn’t worth a dime

P.S. Uskoisitteko että minä en ole edes masentunut? Minä olen aivan tyytyväinen siihen miten asiat on, noin henkiseltä osuudeltani. Materiaa minä kaipaan.

 

Advertisements
Leonard Cohen ja sellaista pelastusta odottamassa jota ei tullut

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s