Epämiellyttävää joulunodotusta

Ehdin postata tänne pariin otteeseen noin vuoden aikana ennenkuin menin poliittiseksi, menkäämme siis kunnolla poliittiseksi. Tässä on aika pitkälti samaa sisältöä kuin aiemmissa kirjoituksissani aiheesta, joten jos aiot vaan jeesustella tai antaa minulle Hyviä Neuvoja, älä lue.

Siitähän ei ole mitään epäilystä ettenkö olisi ollut noin viimeistä kymmentä vuotta köyhänä as fuck. Viime vuonna sai joksikin aikaa töitä mutta sitten ne loppui, ja nyt olen vielä köyhempi kuin aiemmin. Tarinan opetus: ei kannata yrittää mitään, koska se ei onnistu.

Olen kirjoittanut köyhyydestä kahdesti tai kolmesti Revalvaatioon ja antanut kerran aiheesta lehtihaastattelun. Olen twiitannut siitä about noin miljoona kertaa. Silti mikään ei ole muuttunut, vaikka toki taka-ajatukseni on aina ollut lähinnä siinä että joku, joskus, jossain, hiffaa että osaan puhua näistä asioista sellaisella levelillä että minulle kannattaisi antaa vaikkapa joku työpaikka. Kyllähän minä osaan asioita, monenlaisia asioita, mutta ei silti irtoa töitä vaikka kuinka hakisi. Oikeasti ainoa konkreettinen vaikutus sillä, kun lakkasin peittelemästä sitä että miten paskaa on olla päälle kolmekymppinen jolla ei ole töitä, tuloja tai omaisuutta, taisi olla se että monet vanhat tutut pisti vaivihkaa välit poikki. Ilmeisesti ei saa olla epämiellyttävä omassa köyhyydessäänkään. Tosin, ette kai te sitten niin hyviä ystäviä loppujen lopuksi olleet?

Samalla tavalla minä tulen tänäkin vuonna viettämään todennäköisesti joulua yksin, ihan vain jo siksi että en kestä mitään perhejouluja. Ajatus siitä että joutuu selittämään sitä että ei ole rahaa eikä ole työtä eikä tuonut joululahjojakaan, ottaa sen verran päähän että mieluummin en näe ketään, ja tästä syystä en ole monena vuonna halunnut olla perheeni kanssa tekemisissä. Tällä hetkellä askarruttaa ennen kaikkea se että tuleeko toimeentulotuki ennen aatonaattoa ja saako jouluksi ylipäätään hankittua ruokaa. Tililläni taitaa olla aika tarkkaan 27 euroa tällä hetkellä ja taskussani noin neljä tai viisi.

Pitäisi tehdä projektityötä, pitäisi joukkorahoittaa yksi journalistinen artikkeli ja viimeistellä kirja jota olen kirjoittanut. Homman nimi tosin on se että minulla ei oikein taida olla enää motivaatiota yhtään mihinkään. Viimeisen kuuden vuoden aikana joka ainoa asia minkä olen tehnyt jotten enää olisi köyhä, on valunut santaan vailla minkäännäköistä tulosta, riippumatta siitä miten kovalla draivilla olen mitäkin tehnyt. Minä en enää edes käytännössä polta tai juo joten nekään paheet ei ole enää minkään tiellä, mutta eipä siitäkään mitään iloa minulle tunnu olevan.

Mutta: näistä ei voi edes puhua ilman että joku valopää keksii ehdottaa terapiaa tai lääkitystä. Terapiaa mihin? Lääkitystä mihin? Työttömyyteen? Rahattomuuteen? Ainoa nettovaikutus siitä että kävisin avautumassa jollekulle psykologian lisensiaatille tämän blogin sijaan olisi se että minulla olisi vielä vähemmän rahaa kuin nyt ja sillä lisensiaattikusipäällä enemmän. Se on todella ankea tilanne kun on työtön, haluaisi töihin mutta tiedostaa että realistisesti se ei ole mahdollista. Jos olisi tajunnut tehdä tutkintonsa valmiiksi ajoissa sen sijaan että meni töihin, asia voisi olla toisin mutta ei ole.

Tiedän aika hyvin etten ole yksin sen kanssa, että olen todennut tässä maassa, ajassa ja paikassa elämisen aivan turhanpäiväiseksi. Samaan aikaan kun itse mietin että mitenköhän pitkäksi aikaa nuo 27 euroa riittää, joku tuttu puhuu viihde-elektroniikkaostoksistaan, jotain mitä en ole itse voinut tehdä vuosikausiin. Minulla on ollut sitten viime viikon jatkuvasti nälkä koska yritän venyttää rahat niin pitkälle kuin mahdollista. Olen aika varma siitä että tämä ei ollut se mitä odotin elämältäni tai ylipäätään miltään.

Silti tähänkin tekstiin joku toteaa että “menisi vaan töihin.” Niin, hyvin luettu.

Joku on saattanut huomata että noin vuoden aikana olen hilannut mustan lipun salkoon ja todennut julkisesti olevani anarkisti. Olin joskus tuossa vielä pari vuotta sitten vasemmistoliiton kannattaja, mutta kaikenkaikkeaan se on kyllä puolue joka on vihoviimeinen äänestettävä. Vaikka siellä jokunen hyvä ihminen onkin, sekään ei ole mitään muuta kuin koneisto saada puoluearistokraatit suojatyöpaikkoihin. Jätän äänestämättä. Tutut anarkistit on osoittautuneet uskomattoman paljon solidaarisimmiksi ja luotettavimmiksi näinä aikoina, joten mieluummin olen anarkisti kuin äänestän yhtään ketään.

Ei tässä muuta tällä erää. Hyvää joulua niille jotka hyvää joulua voi viettää. Toivon että saisin sitä toimeentulotukea taas joskus. Sitten voisin ehkä keittää jouluaattona riisipuuroa niinkuin on ollut tapanani tehdä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Epämiellyttävää joulunodotusta