Lol syö pastaa

Turun jälkeen teki mieli ottaa vähän rennommin. Yksi ratkaisu tähän oli sitten kutsua Bedelia ja Hömelia käymään iltapalalle. Koska oli tarkoitus syödä pastaa, niin ruokajuomaksi valikoitui italialainen punaviini, mallia Barbera d’Alba. Otin myös valkoetikettistä Simply Wow! Lethiä hetken mielijohteesta, harkitsin myös että olisin ottanut jotain huonoa kuoharia mimosatarpeisiin tai huonoa valkkaria jotta olisi voinut juoda Kiriä mutta pretensiöösiyden aste ei tällä kertaa riittänyt ihan tänne asti.

Se joku bloggaajapariskunta kehitti sen avokadopastan tai jotain mitä en ole koskaan syönyt koska minusta avokado on lähinnä pölö asia. Minä taas päätin tarjota puttanescaa, mutta sillä variaatiolla että anjoviksen sijasta makrillia. Tämä siksi että (no itse asiassa Hömelia huomautti tästä), täällä myytävä anjovis on vääränlaista, anjoviksen kanssa siitä tulee liian suolaista ja puttanescassa ei ole minkäänlaista proteiinia. Proteiini on tärkeää ettei lihakset ja aivot sula.

Tarkemmat speksit tarkastin sitten toki Hömelialta ja Bedelialta, koskien sitä että paljonko itse kukin haluaa haista valkosipulilta seuraavana päivänä ja paljonko tulisuutta halutaan. Olimme kohtuullisia molempien suhteen.

Resepti jota suurinpiirtein seurasin löytyi täältä, vaikken nyt oikeasti reseptiä tarvinnutkaan tähän. Onpahan helppo tehdä ostoslista jos on resepti. Reseptistä poikettiin siten että en todellakaan ala puolittamaan mitään oliiveja, kaadoin kokonaisen purkin kapriksia joukkoon koska kaprikset on parhaita, käytin kaksi purkillista makrillia ja unohdin parmesaanin jääkaappiin. Olin myös ostanut patonkia mikä ei maistunut kenellekään.

Lethiä joimme ruoanlaittoprosessin aikana, mikä oli erittäinkin hyvä ratkaisu. Barbera toimi kohtuullisesti yhteen pastan kanssa ainakin minun mielestäni. Tietty oman hankaluutensa aiheutti sen että asunnossa ei ollut minkäänlaista korkkiruuvia ja tiesin että vaikka olin pyytänyt Hömeliaa tuomaan sellaisen, sellaista ei tänne ilmestyisi. Joten Hömelia sai painia Barberan kanssa, aseinaan sakset ja poranterä.

Taustalla Weinerin Enemies.
Taustalla Weinerin Enemies.
Taustalla American Psycho sekä G. Gordon Liddyn elämäkerta. Se on mielenkiintoinen ihminen se.
Taustalla American Psycho sekä G. Gordon Liddyn elämäkerta. Se on mielenkiintoinen ihminen se.
Terror.
Terror.

Sitten toki tyhjensimme pullot, joimme kaiken oluen jääkaapista, lähdimme baariin Bedelian kanssa ja ilta jotenkin venähti mutta se on ihan ok. Kukapa nyt ei haluaisi juoda viiniä ihmisen kanssa joka sanoo asioita kuten esim. “haha mua ei kiinnosta mikään muu kuin metakeskustelu ja homoporno.”

Mun ystävät on siis parempia kuin teidän ystävät.

Lol syö pastaa

Ekskursio Turkuun: Jeesus Krustis Miten Hirveää

Tässä ei sitten muuten oo yhtään aistikkaita kuvia tai selfieitä koska olin niin kännissä että en minä mitään kuvia ottanut. Tällä hetkellä myös mulla on sellainen Zizek/Perunalepakko 7″ split swäg päällä etten tasan ota mitään kuvia itsestäni muutenkaan. Mutta mulla on taas vaaleanpunainen kraka. Ja ilmeisesti osaan nyt tehdä blogin nimikkokrakasolmun ulkomuistista. Viimein. No, asiaan.

Lähdin perjantaina Bedelian kanssa Turkuun koska täällä oli Oranssien lyhtyjen kortteli -tapahtuma mihin Bedelia meni soittamaan pianoa ja minä menin sinne jeesaamaan lipunmyynnin kanssa ja juomaan halpaa viinaa. Ravintola Sointu on ihan jees paikka jos tykkää esim. juoda viinaa ja kuulemma niiden ruokapuolikin on tosi hyvä. Näin minulle on kehuttu mutta koska vielä Turussa asuessani olin niin kroonisen persaukinen että hyvä jos oli rahaa ostaa perjantaisin Pirkkaa ja Pall Mallia.

Koska oli muutama tunti aikaa tapettavaksi kävin Stockmannin viini-Alkossa jossa oli yllättävän paska valikoima yhtään mitään. Stockmannilla ja no, varmaan myös Alkossa, tiedetään että ihmisillä voi olla rahaa vaikkei ne tietäisi yhtään mitään mistään. Jostain absurdista syystä siellä on kokonainen seinällinen jotain kuoharia ja pari hassua hyllyä valkoviiniä. Koska henkilökohtainen sommelierini Hömelia Rodeo-Karl oli joko töissä tai krapulassa tai kännissä en osannut tehdä hyviä valintoja ja arvoin lopulta kahden eri viinin välillä koska niillä oli hauskat nimet. Se mihin päädyin oli australialainen Riesling nimeltään Wolf Blass koska siitä tuli mieleen Wolf Trap jossa Will Graham asuu Hannibalissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut joku italialainen punkku jonka nimi oli Brolio. Bro + Coolio? Ehkä. Mutta koska punkku ei mene niin kevyesti alas kuin Riesling niin Riesling it was. En nyt viitsi tarkistaa että kirjoitetaanko Riesling ees isolla alkukirjaimella tässä vai mitä ja no ihan sama.

Menin aika lailla suoraan sitten naapurilleni koska olen rasittava jätkä joka tunkee sinne jatkuvasti juomaan viinaa, tietty nykyisin hiukan vähemmän koska asun Helsingissä vaikka minulla yhä täällä Portsan hipsterikaupunginosassa huone onkin. Naapurini on hieno ihminen joka toki arvostaa sitä että tuo omat viinat mukanaan eikä vaan juo sen kaljoja aina. Vedettiin Wolf Blass alas aika hiton nopeasti (oli ihan jees viini se) ja sitten pitikin käydä vielä lähikaupassa jossa joskus kohtasin sen kauhean totuuden että yksi myyjistä oli Twitteristä tuttu. Pari kaljaa alas ja sitten taas Bedeliaa tapaamaan Cosmic Comic Cafe-baariin joka on aika lailla Suomen paras baari. Join muistaakseni siellä Hello My Name Is Holy Moose-IPA:n joka oli aika dänkin puolukkainen. Taisin myös juoda talon valkkaria joka oli geneeristä muttei ihan paskaa toisin kuin William K:ssa. CCC onkin hyvä baari eikä poolopaitainsinöörien spawning pool.

Sointu nyt oli oikein no, Sointu. Helvetin ahdas mutta juomat oli halpoja ja enimmäkseen join lonkeroa, luulisin koska just nyt mulla on sellainen olo että olen lähinnä hiivainen greippi. Ilta meni aika kevyesti, Bedelia soitti hyvin, yleisössä oli jotain hollantilaisia juustokauppiaita, olin ihan hirvittävän muusit ja öö jotain. Kyselin myös ihmisiltä että mikä hiton juttu se on että kaikilla queerskenestereillä on hotpantsit.

Lopulta oksensin klassikkohotelli Hamburger Börsin edessä kadulle ennenkuin menin taksilla pois. Nyt olen krapulassa ja aiemmin päivällä kävin Kortteliravintola Kertun itseinhoa aiheuttavassa hampurilasbuffettissa ystäväni JD:n kanssa. Ruoka ei oikein mennyt alas mutta mitäs siitä. Turussa on kaksi Kerttua, alkuperäinen Läntisellä pitkäkadulla ja jokirannassa Rantakerttu. Rantakertun hampurilaisbuffetti on yleensä huonompi (niinkuin mitä helvettiä oikeasti tarjoilette hampurilaistäytteeksi kokonaisia keitettyjä munia en minä mikään Cool Ranch Luke ole)  ja siellä on loputtomasti lapsiperheitä jatkuvasti. Emme suosittele krapulassa. JD juuri raportoi että burg-fartit kuorii maalit seinistä joten kai sitä voi konseptuaalisesti suositella, sitä buffaa. Ainakin jos siellä on marinoitua punasipulia tarjolla koska se on hyvää.

Sivuhuomautuksena mainittakoon että joku tutuntuttu oli onnistunut kirjoittamaan tästä buffetista maailman misogynistisimman sähköpostin jossa käytti mm. ilmaisua “ainakin neljä pihvii ja vitusti meijoo” sekä ilmaisua “Äijien kanssa tepsin peliin ja akat ties missä huoraamassa tai meikkaamassa.”

Nyt olen yhä krapulassa ja mietin että nukkuisiko tai mitä helvettiä sitä nyt Turussa voi edes tehdä.

Ekskursio Turkuun: Jeesus Krustis Miten Hirveää

Viinituho alkaa Hakaniemenkadulta

Virallisuus kasvaa liituraidasta ja muutenkin haarniskoin aina itseni jos pitää hirvittävän vilustuneena pitää esitelmää. Päivän kravattisolmu on Hanover jonka alkuperästä en tiedä mutta joskus sanon sitä hannoverilaiseksi ihan muuten vaan.

Kokomusta on päivän teema.
Kokomusta on päivän teema.

Ystäväni Misha Dellinger (nimi ei muutettu) vaati että yksi palaveri pidettäisiin Hakaniemenkatu 7-osoitteessa sijaitsevassa räkälässä. No, eihän siellä enää ollut mitään räkälää vaan sellainen perustason bar & bistro jonka nimi on Kuja.

Tulin syöneeksi jonkun lounasburgerin siellä ennen palaveria ja se oli melko keskinkertainen. Palaverijuomaksi valikoitui joku itävaltainen riesling jota en muista mutta se oli melko kelvollista, paitsi sillä hetkellä kun erehdyin ottamaan huikkaa nikotiinipurkka suussa. Koska taas toinen ystäväni Bedelia oli samassa palaverissa, päädimme sitten ryhtyä myös juomaan ihan kuin olisi perjantai ja vapaapäivä, koska oli perjantai ja vapaapäivä. Kävimme myös jossain uskovaisten kirpputorilla ostamassa kolmet viinilasit koska emme halunneet juoda viiniämme suoraan lattialta niinkuin ne saastaiset eläimet keitä olemme.

Kulmasta päädyimme Siltasen kautta (joku riesling taas, helvetin kallista mutta ihan jees) Kultapalmuun (illan ainoat stobet) ja sieltä lopulta asunnolleni venttaamaan että Hömelia liittyisi seuraamme. Ihan tarkkaa järjestystä en muista mutta kaikenkaikkiaan päädyttiin tuhoamaan neljä pulloa viiniä: jääkaapissa oli vielä entisestään se Leth Duett sekä aamulla olin hakenut kaksi muuta valkoviiniä, Petit Bourgeois sauvignon blancin ja amerikkalaisen Kungfu Girl -rieslingin.

Petit Bourgeois haisi aika lailla kissankuselta mutta oli ihan siedettävää. Kungfu Girl taas oli hintaansa nähden aikamoista tuubaa, kevyesti meni alas mutta ei siinä kyllä mitään ihmeellistä makua ole. Bedelia tosin sanoi jotain että toimii imagon puolesta tai jotain siihen suuntaan.

Hömelia totesi saapuessaan että maistatteko te vielä jotain. Tässä kohtaa oltiin kai juotu kahvia ja Hömelia sitten kehotti huuhtelemaan suun ennen seuraavaa viiniä mitä en tietty tehnyt jonka jälkeen sain kuulla että juuri ostamani viinilasit on aika paskat. Toisaalta ne nyt maksoi joku 1,5 kipale niin olen tyytyväinen. Seuraava viini oli joku Hömelian tuoma Albarino Paco & Lola joka oli sen verran hyvä että noinkin full hd muuseissa se maistui ihan saatanan hyvältä. Voisin siis suositella.

Sitten oli jotain sekavaa ja jotain muuta sekavaa, jossain kohtaa käytiin ulkonakin tekemässä jotain ja sitten puhuttiin kissoista ja öööö ja jossain kohtaa Bedelia ja Hömelia lähti kukin kotiinsa täältä ja sammuin. Aamulla totesin että Leth-pullo oli myös tyhjentynyt jossain välissä mutta ei kyllä mitään muistikuvaa.

Aamulla, tällainen näky:

Hellscape uudella keittiön pöydällä.
Hellscape uudella keittiön pöydällä.

Olen aika vanha että vanhempieni sukupolvi ei enää kolmekymppisinä tehnyt sellaista. Tässä ikuisessa ei-aikuisuudessa on puolensa.

Viinituho alkaa Hakaniemenkadulta

Pretensiööseimmät pikaruoat osa 1: lol syö paskaa

Heräsin vähän flunssaisena taas vaihteeksi ja totesin että tänään ei ole aikaansaamispäivä. Paitsi sitten muistin että pitäähän sitä kirjoitustöitä tehdä tänäänkin.

Tämä taas johti siihen että jotain pitäisi syödä: kun olen varsinaisissa töissä en yleensä syö 12 tunnin vuoron aikana juuri mitään. Se pitää sopivan vihaisena ja painon kurissa. Se taas on eri asia jos pitää kirjoittaa asioita koska aivot tarvitsee glukoosia ja rasvoja sitä varten.

Kävin kaupassa dysfunktionaaliseen tyyliin ja ostin asioita mitä en oikeastaan halunnut, mutta päädyin siihen että flunssaisena ei oikein jaksa mitään ekstensiivistä paitsi jos se on eeppisen tulinen kanakeitto. Ratkaisu oli sitten pihvi ja kevyet lisukkeet sen kanssa.

Meat's back on the menu, boys.
Meat’s back on the menu, boys.

Se mitä tuossa on, on kaksi naudan lehtipihviä maustevoilla, lisukkeina oliiveja, pippurijuustoa, marinoituja valkosipulinkynsiä ja hillosipuleita. Pihvit olin puoli tuntia ennen paistamista jättänyt huoneenlämpöön ja hieronut niihin suolaa ja rouhittua pippuria. Paistoaste taisi olla noin medium miinus tai jotain sellaista, joku lehtipihvi marketista ostettuna ei kuitenkaan ole niin hyvää että millään olisi mitään väliä.

Ruokaviiniä ei ollut koska ei ollut mitään sopivaa ja olen vetänyt sellaiset parasetamoliannokset että maksa sulaisi jos joisin mitään. Sen sijaan pistin soimaan Händelin Giulio Cesare in Egitton joka on aika hyvää ruoanlaittomusiikkia ja toimii myös ruokailumusiikkina.

Olen viime vuodet ollut eri aikoina vegaani ja kasvissyöjä mutta olen nyt toistaiseksi luopunut siitä lähinnä stressiin liittyvien syiden takia. Niin paljon en pysty juomaan että vegaaniruokavalio pysyisi yllä.

Pretensiööseimmät pikaruoat osa 1: lol syö paskaa

Parempi Barone kuin VMP

Työviikko loppui tällä kertaa tiistaina. Se tarkoittaa sitä että aion kurlata alas pullon keskinkertaista valkoviiniä. Illan valinta on se jääkaapissani melkein viikon ollut Barone Montalto, jota ystäväni Hömelia Rodeo-Karl (nimi ei muutettu) kuvasi termillä “valkoviinien Lappari.” Hömelia on siis mun henkilökohtainen sommelier l. ihminen jonka kanssa dokaan nykyään ja hän kertoo sitten minulle etten osaa viineistä paskaakaan. Itse en tiedä koska aiemmin olen juonut sitä kerran pullollisen yhteensä 18 tuntia kestäneen juopottelusession aikana ja ei niin tosiaan minkäänlaista muistikuvaa koko viinistä.

Photo on 13-10-15 at 20.14
Bönthö con dios.

Viini on sisilialainen ja se on varmasti tärkeää jollekulle, yleensä jos minulta kysytään niin sanon pitäväni sisilialaisista viineistä koska se on helppo tapa päteä. En itse asiassa tiedä niistä yhtään mitään mutta tänä iltana toivon oppivani jotain uutta.

Siinä se on.
Siinä se on.

Ruokaviininä en sitä testaa koska totesin että olisi liian teknistä ja brutaalia huuhtoa alas joku mikroateria valkoviinillä. Se mikroateria näytti kuvottavalta ja maistui keskinkertaiselta, mutta en minä ala nyt 12 tunnin työvuoron jälkeen kokkaamaan mitään. Nämä on sellaisia hetkiä elämässä jossa joko tyytyy mikroateriaan tai sitten syö tuubillisen kinkunmakuista sulatejuustoa kaupan tuulikaapissa.

IMG_20151013_200445
Hyi helvetti

Minulla on periaate etten koskaan ole tietokoneen edessä alasti paitsi tosi päissäni, mikä on tämän blogin lukijoiden kannalta hyvä asia, varmastikin. Olen kuitenkin saavuttanut sen tilan että voin vihdoin olla asiallisesti housutta kotona koska sain ystävältä punaisen feikkisilkkiaamutakin joka saa minut näyttämään lähinnä shanghailaiselta prostituoidulta vuodelta 1925. On tämä sitten hyvä vai huono asia jää lukijan määriteltäväksi.

Ja viinilaseja ei ole vieläkään joten joudun tyytymään tulppaanilasiin jonka joku on varmasti nyysinyt joskus baarista. En tiedä vaikuttaako se mihinkään.

Parempi Barone kuin VMP

Valkoviiniskene Piritorin liepeillä

Koska jotkut ihmiset käy after work-viinillä niin mä käyn viinillä duunin jälkeen koska mua vitutti ihan helvetisti koko paska mutta jotain sitä pitää tehdä eläkseen. Lisäksi mun piti palauttaa Lacanista kertova kirja omistajalleen.

William K on muuten ihan paska paikka. Siellä on ylihintaista valkoviiniä jopa hanasta, ja pulloviinikin vaikuttaa lähinnä siltä että se on lypsetty mursuista jossain Jäämeren rannalla. Yhden lasillisen jälkeen todettiin ystävien kanssa että mennään siis Iltakouluun, joka on joka suhteessa super jäine mega räkälä mutta siellä on hyviä viinejä. Ystäväni tietävät tietty enemmän viineistä kuin minä joten uskon niitä. Toisaalta keskiverto Alepan pullokonekin tietää enemmän viineistä kuin minä että joo mutta silti, uskokaa että asia on näin.

Ei tarvinnut varsinaisesti pettyä. Sauvignon blanc Iltakoulussa teki 5,5 ja oli jopa hyvää. Join kaksi lasillista siellä koska sitten loppui rahat.  Siellä on ilmeisesti punaviinilistalla halpaa Amaronea joka on kai helvetin hyvää tai jotain, ja jonka muistan lähinnä siitä että se on se mitä Hannibal Lecter joi kun söi maksaa favapapujen kanssa. Ei Chiantia, se oli vain leffassa se.

Tää siitä ja tiivistettynä: älkää menkö William K-ravintolaan Kurvissa, se on kallis ja niiden viini on Nalle Puhin sanoin Ihaan paskaa. Lisäksi edelliskerralla juopottelua siellä hidasti hienhajuinen vanha ukko joka heitti jotain laadutonta juttua baarihenkilölle.

Valkoviiniskene Piritorin liepeillä

Huono aloitus.

Lifestyle-blogi on aika tyhmä idea noin keskimäärin. Niinkuin samalla tasolla kuin suomalainen standupkomedia tai joku muu ihan paska juttu mitä ihmiset nyt kuitenkin tekee koska ihmiset on ihmisiä.

Ajattelin silti kirjoittaa tällaista siksi että olen hirvittävän itsekeskeinen ihminen jolla on mielipiteitä kaikesta tyhmästä. Niinkuin kravattisolmuista.

Joku joskus jossain sanoi että säännöt pitää osata ennenkuin niitä saa rikkoa. Fuck that. Pukeutuminen ja kaikki siihen liittyvä on ennen kaikkea performanssi. Olen itse pohjattoman neuroottinen ihminen joka pukeutuu liituraitaan aina kuin mahdollista koska se on hyvä haarniska. Tai sitten pukeudun niin tyhmän butchisti että ihmiset kysyy multa että onko kyseessä Dean Winchester-cosplay. En tiedä onko tää kysymys siisti vai kamala.

Jos olette jossain törmännyt mun kirjoituksiin köyhyydestä ja köyhyyden kokemisesta, niin pukeutumiskoodini on aina rakentunut sen ympärille että mä en halua näyttää ihan niin persaukiselta kuin olen. Jos sulla on kauluspaita, kraka ja puku päällä niin kukaan ei kuvittele että olet juuri ostamassa viimeisillä hiluilla lihapiirakkaa kaupasta. Vaikka itse tietää sen miten perseestä kaikki elämässä on, se ei näy ulospäin. Sen tekee hyvä haarniska.

Vaatteilla snobbailu on mielestäni tympeää ja jos nyt tämä blogi saa joskus toisenkin päivityksen, niin siinä ei tasan tulla käsittelemään mitään nahkakenkien kiillottamista shampanjalla niinkuin Herrainpukimon blogissa. Joku niistä tyypeistä kertoi joskus mulle että miten on hirvittävä faux pas käyttää mitään muuta kravattisormua kuin four-in-handia joten protestiksi käytän nykyään aina sellaisia mauttomia valtavia balthus-solmuja tai hannoverilaista, ihan vaan koska voin. Puolet mun kravateista on jostain löytötavaralaatikoista löytyneitä ja koska en heitä käyttökelpoista pois niin käytän jotain naisten paitoja ja housuja, I don’t give a fuck.

Elääkseni teen hirvittävän tympeää ja tylsää työtä josta en sen enempää tässä aio puhua, mutta vapaa-aikanani mulla on kaikenlaisia hölmöjä harrastuksia niinkuin ruoanlaitto. Se mistä olen viime aikoina kiinnostunut on sisäelinten kokkaaminen ja oletettavasti joskus ensi viikolla varmaan saatan esitellä jotain munuaisia tai muuta hirveää täälläkin, jos saan käytyä Hakaniemen hallissa.

Sain ystävältä lahjaksi vanhan MacBook Pron ja keksin että photoboothin seepiaefekti on paras asia maailmassa koska vihaan omaa ulkonäköäni ja seepia peittää kaiken hyvin. Nyt olen ottanut selfieitä itsestäni enkä näytä niissä liikaa Zizekiltä. Katsokaapas. Miettikää myös että onko mulla edes housuja jalassa (on).

Photo on 09-10-15 at 17.45 #2

Mitäs muuten, mä olen viime aikoina siirtynyt juomaan enemmän viiniä kuin kaljaa ja se tekee sielulle hyvää. Valkoviiniä, koska punaviinin juoja vihaa vaatekaappiaan. Parhaiten tippuu italialaiset yleensä ja sauvignon blanc. Kuiva on hyvä. Kesällä join elämäni viimeisen pullon Hannibalia ja on ihan hyvä saavutus tehdä kierrekorkillinen punkku joka maistuu korkkivikaiselta ja krapulalta. Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen että mulla on jopa kaapissa juomatonta viiniä, yksi pullo Barone Montaltoa (ostin sitä joskus aiemmin mutta join sen joskus yöllä ystävän kanssa joten ei mitään muistikuvaa koko viinistä) ja yksi pullo Leth Duettia joka on itävaltalainen riesling josta muistan että se on hyvää. Ystäväni joka on bönthöalalla töissä sanoi että toinen Leth on vielä parempi mutta Hesarin Alkon valikoima on vähän puutteellista. Mulla ei vielä ole Helsingin asunnossa edes viinilaseja mutta jotain sen suhteen pitää ehkä joskus tehdä. Joku vois vaikka sponsoroida mulle Riedelin kristallilasit jotka voin sitten heittää ikkunasta kadulle päissäni.

Eiköhän tämä tällä erää tässä. Katsotaan jos keksin jotain turhanpäiväistä sanomista jostain myöhemmin.

Huono aloitus.