Kaasua, liittokansleri Merkel

Kaasuputket ja Venäjän energiavienti, niistä ei vakavat turvallisuuspoliittiset ajattelijat lakkaa lausumasta mielipiteitään. Mutta onko ne ajatukset monestikaan kovinkaan syviä?

Turvallisuuspolitiikassa vaikuttaa olevan kovastikin sen suuntaista ajattelua, että asiat esitetään, niinkuin niiden toivottaisiin olevan. Mitä Venäjän uuteen uhkaan tulee, niin se on kovin ilmeistä. Ei haluta ajatella että olisi olemassa konkreettisia syitä, miksi Venäjä kehittyy niinkuin se kehittyy, tai miksi tietyt rakenteet on olemassa.

Energiatuonnin historia ulottuu jo aikaan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Saksassa vaikutti kaksi vahvaa tekijää silloin: saksalainen metalliteollisuus, joka halusi mahdollisimman halpaa energiaa, ilmiselvistä syistä. Samaan aikaan Länsi-Saksan hallitus halusi sitoa Neuvostoliiton länsimaiseen talousjärjestelmään erinäisistä syistä. Luonnollisesti DDR:n suuntaan oli jo kaasuputket olemassa, koska DDR toi energiansa nimenomaan Neuvostoliitosta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, fukuyamalaisen ajattelun huippukaudella, Venäjällä oli paljon sen suuntaista ajattelua että Venäjä voisikin olla Euroopan Brasilia, ja energiavientiä kehitettiin sen mukaan. Nämä projektit oli siis jo tietyiltä osin olemassa ennen Putinin aikaa, eikä niitä nähty lainkaan ongelmallisina siinä vaiheessa. Bonnin hallituksen ajatteluhan vaikutti yhä: nämä nähtiin tasapainoa luovina asioina. Sitten, Georgian sodan, Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä näkemys Venäjästä muuttui.

Nyt kaasuputket olikin ongelmallisia. Mutta onko ne edes sitä?

Katsotaan jotain lähteitä jotka on jokseenkin uskottavampia kuin Yhdysvaltain presidentti.

Käytännön luvut on monilla tavoin suhteellisen pieniä, erityisesti kun puhutaan maakaasusta. Clean Energy Wiren fact sheet kertoo (omat lähteensä ilmoittaen) että paljonko Saksa tuo Venäjältä. Vuonna 2016 22,6% Saksan energiantuotannosta nojasi maakaasuun. Ja tästä maakaasusta, 35% tuli Venäjältä. Mikä sitten kertoo meille että Saksan energiantuotannosta noin kahdeksan prosenttia nojaa venäläiseen kaasutuontiin.

Öljyn osalta Saksassa ei tuoteta paljoakaan energiaa suoraan, vaan öljyä käytetään pääosin liikenteeseen ja kuljetukseen. Siitä noin 40% tulee suoraan Venäjältä. Huomattavasti merkityksellisempi luku.

Mutta: mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

No, yllättävän vähän. Bonnin suunnitelma sitoa NL länsimaiseen talouteen toimii niiltä osin, vaikka NL hajosikin.

Katsotaan mitä Gazprom itse sanoo tilastoissaan. Saksa on Gazpromin ylivoimaisesti merkittävin asiakas mitä Euroopan-vientiin tulee, ja vastaa yli neljänneksestä Gazpromin Euroopan-viennistä. Gazpromin vientituotot taas on suurinpiirtein 20% Venäjän kokonaistaloudesta.

Saksa on huomattavasti kehittyneempi taloudellisesti kuin Venäjä, ja on yksinään maailman neljänneksi suurin talousalue. Venäjä on olennaisesti pienempi, ja huomattavan riippuvainen raaka-aineviennistä.

Venäjällä ei ole kovinkaan merkittäviä mahdollisuuksia lopettaa energianvientiä Saksaan tai muuhun Eurooppaan millään pidemmällä aikavälillä, ellei Venäjä sitten ole valmis laajaan talouskriisiin ja esim. asevarustelunsa kokonaisvaltaiseen lopettamiseen. Saksalla on toki luvassa vaikeuksia jos energiantuonti lakkaa, mutta ne ovat vielä sen kokoisia että niihin on olemassa keinoja ratkaista tilanne, jos poliittista tahtoa löytyy. Saksalla olisi esimerkiksi mahdollisuuksia lisätä maakaasun tuontia uusilla LNG-terminaaleilla, jos poliittinen tahto löytyy, taas kerran.

Silti, Itä-Euroopan tilanteen kiristyessä, miten menee? Ehkä tilanne on niin yksinkertainen kuin että Naton rakoillessa liitoksissaan, Saksan pitää katsoa tilanne niin että onko siellä poliittista tahtoa nykyistä laajempiin toimenpiteisiin Venäjän aggressiivista politiikkaa vastaan, kun pääliittolainen Yhdysvallat on epäluotettava ja epävarma toimija. Ja oma veikkaukseni on että ei ole: Keski- ja Länsi-Euroopalla ei ole juuri mitään saavutettavaa siinä. Siinä suuremmassa pelissä energiantuonti alkaa olla marginaliaa.

 

 

Advertisements
Kaasua, liittokansleri Merkel

Humaani asuntopolitiikka vaatii kiinteistösijoittajan sijoittamista historian roskakoriin

Tästä tuli näemmä kaksiosainen blogaus, koska ensimmäisessä osassa puhuin siitä miten perustulo on huono idea ja miten perusturvaa pitäisi kehittää.

groverhouse.jpg
Antaisitko vapaan markkinatalouden näkymättömän käden rakentaa sinulle tällaisen upean pilttuun?

Suomalaisessa asumismallissa on kolme pääasiallista asumisratkaisua. On omistusasuminen, vuokralla asuminen ja vihoviimeisenä asumisoikeusasuminen, joka on minulle suureksi osaksi mysteeri ja vaikuttaa siltä että se on häviämässä pikkuhiljaa. Keskitymme tässä kuitenkin omistusasumiseen ja vuokralla asumisen eroihin.

Suomalaisessa yhteiskunnassa omistusasuminen on ylivoimaisesti suosituin asumisen muoto, ja käytännössä jokainen joka siihen taloudellisesti kykenee, ostaa asunnon. Syitä on moninaisia: omistusasuminen tuo mukanaan esim. veroetuja jotka laskevat asumisen todellista hintaa, asuntojen hintakehitys niillä seuduilla missä ihmisiä asuu on yleensä positiivinen joten ostamalla asunnon kasvattaa varallisuuttaan tekemättä mitään, ja niin edelleen.

On myös tietenkin arkielämän edut. Omistusasunnosta lähtökohtaisesti ei tarvitse lähteä muutaman kuukauden varoitusajalla ulos, niinkuin vuokralla käy. Voi laittaa pihamaalleen kukkaistutukset ja tietää että ne on sitten parin vuoden päästä täydessä loistossaan, ja itse on vielä silloin asumassa siellä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Omistusasuminen luo stabiiliutta elämään.

Vuokralla taas asuu noin neljännes Suomen asukkaista. Vuokra-asumisella ei asumismuotona ole juuri mitään etuja, vaan se on lähes kaikin tavoin huonompi tapa asua. Joillekin yksittäisille ihmisille se toki saattaa olla parempi, mutta jokseenkin sama tässä kohtaa.

Asuntovuokrauksen ongelmat ja Suomen tilanne

Ongelmat asunnonvuokrauksessa ovat paitsi taloudellisia, myös moraalisia. Katsotaan mitä Adam Smith sanoi vuokraisännyydestä jo herramme vuonna 1776 teoksessaan Kansojen varallisuus:

  • “The rent of the land, therefore, considered as the price paid for the use of the land, is naturally a monopoly price. It is not at all proportioned to what the landlord may have laid out upon the improvement of the land, or to what he can afford to take; but to what the farmer can afford to give. “

  • “[Landlords] are the only one of the three orders whose revenue costs them neither labour nor care, but comes to them, as it were, of its own accord, and independent of any plan or project of their own. That indolence, which is the natural effect of the ease and security of their situation, renders them too often, not only ignorant, but incapable of that application of mind”
  • “RENT, considered as the price paid for the use of land, is naturally the highest which the tenant can afford to pay in the actual circumstances. In adjusting the lease, the landlord endeavours to leave him no greater share of the produce than what is sufficient to keep up the stock”

Joku tarkkaavainen huomaa että Smith puhuu spesifisesti maanvuokrasta tässä, mutta nykypäivään sovitettuna myös asunnot menee tämän piikkiin varsin mainiosti.

Lähtökohtaisesti vuokraisäntä, tai asuntosijoittaja, ei tuota yhtään mitään hyödyllistä eikä tee työtä. Sen sijaan tämä, on hän sitten yksilö tai oikeushenkilö, tienaa rahansa siten, että pitää hallussaan välttämätöntä hyödykettä, joiden kysyntä ja tarjonta ei noudata täysin tavanomaisia kysynnän ja tarjonnan lakeja. Miksi? Koska jokaisen on pakko asua jossain.

Siksipä, Suomessa missä vuokrasääntely on purettu jo ajat sitten, vuokrat ovat tasan niin korkeat kuin mitä maksajat kestää maksaa. Tämä johtaa sellaisiin outouksiin, kuin esimerkiksi siihen että kun monesti esim. asuntolainoja harkitessa on pidetty peukalosääntönä sitä, ettei asumisen kustannukset ylitä neljäsosaa tai kolmasosaa lainanottajan tuloista, niin Helsingissä vuokralla asuva saattaa helposti joutua pistämään tuloistaan yli puolet tai enemmän vuokraan.

Toinen rakennemuutoksen aalto on lisännyt asumisen kustannuksia kasvukeskuksissa radikaalisti, yksinkertaisesti siitä syystä että niissä on työpaikkoja, ja muualla ei. Siksi monen valinta rajoittuukin näihin vaihtoehtoihin: joko köyhyys ja työttömyys pikkukaupungissa tai maaseudulla, tai jossain määrin lievempi köyhyys ja työllistyminen pääkaupunkiseudulla.

Tästä seuraa myös sellainen tilanne, missä korkeaa vuokraa maksava kertakaikkiaan ei voi asuntosäästää niinkuin aiemmat sukupolvet kykenivät tekemään. Joten jos satut olemaan matalapalkka-alalla, asut koko elämäsi vuokralla ja siitä hyötyä saa ainoastaan asuntosijoittaja.

Miksi tämä tilanne on sitten kaikkien kannalta huono?

Tässä tilanteessa suurinpiirtein kaikki on väärin ja ainoat jotka siitä hyötyvät on asuntosijoittajat. Vuokrien taso pitää pienituloiset pienituloisina ja kykenemättöminä ostamaan asuntoja. Ja ehkä olennaisin:

Asumisen hinta on pois jokaiselta muulta alalta, mihin vuokralla asuvat voisivat muuten kuluttaa rahansa. 

Suomen tärkeimmät talousalueet ovat juuri ne jotka ovat kalleimpia asua, ja merkittävä siivu asukkaiden työn hedelmistä valuu pienen vähemmistön taskuun jokseenkin lyhentämättömänä.

Yleensä tässä kohtaa joku oikeistolainen sanoo että mutta kyllähän ne kiinteistösijoittajat joutuvat maksamaan veronsa kuitenkin. Vastaus siihen on että hyvin todennäköisesti, jos sijoittajataho on esimerkiksi kansainvälinen yhtiö, niin no. Kyllä te olette uutisia katsoneet, ja tiedätte että todennäköisyys on sen puolella ettei maksa. Sama toki pätee myös kotimaisiin yhtiöihin.

Mutta se päivittäistavarakauppias, huonekalukauppias, baarinomistaja, parturikampaaja, tai lähestulkoon kuka vain muu jolle ihmiset mielellään kantaisi rahansa? Ne maksaa veronsa. Ja työllistävät huomattavasti enemmän kuin sijoitusyhtiö tai yksityinen kiinteistösijoittaja.

Nyt päästiin siihen että miten tehdä sijoittajista selvää jotta asumisen hinta saataisiin alas

Tähän on oikeastaan kaksi lähestymistapaa, eripituisilla tähtäimillä. Voidaan joko odottaa vallankumousta, milloin asuntojen haltijat voivat ottaa asuntonsa haltuun ja tyhjänä olevat asunnot voidaan ottaa hyötykäyttöön (tämä olisi oikeastaan se mitä minä nyt kannatan), mutta jos se kuulostaa liian rajulta, niin voidaan tehdä jotain muutakin.

Ja myönnettäköön, se saisi aikaan melkomoista turbulenssia taloudessa ja sen seurauksia on jokseenkin vaikea arvioida niillä resursseilla mitä minulla on käytössäni (puolikas kuppi kahvia, nettiyhteys ja tyhjä tupakka-aski), mutta antaa mennä silti.

Ensimmäisessä vaiheessa pitäisi luoda tilanne, missä saadaan vuokralle nykyisellään tyhjänä olevat asunnot. Mallia voi ottaa vanhasta osmaanivaltakunnan maalaista, missä tietyn ajan kuluttua hyödyntämättä ollut maa palasi takaisin kruunulle. Jo tällä saataisiin helpotettua asuntopulaa sinänsä merkittävissä määrin niillä paikkakunnilla, missä asuntopulaa on. Use it or lose it olisi pelin henki. Vuokratulojen verotusta pitäisi samalla ryhtyä hinaamaan ylöspäin kunnes vuokraaminen ja sijoitusasuntojen omistaminen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. Tällä saadaan asuntojen hinnat alemmas.

Toisessa vaiheessa tehtäisiin hallaa pankkien bisnekselle luomalla valtiollinen asuntolainajärjestelmä. Se ei toimisi sillä logiikalla, että sitoudutaan maksamaan lyhennyksiä tietty määrä kuussa, vaan lyhennyksiä maksettaisiin tulojen perusteella tietty prosentti, mikä nyt sopivalta tuntuu. Lyhennyksiä maksettaisiin sekä perusturvasta että varsinaisista tuloista, perusturvasta matalammalla prosentilla.

Tällaisen asuntolainajärjestelmän ei olisi tarkoitus mahdollistaa mitä asumista tahansa, vaan mentäisiin tällaisella periaatteella: jokaisella on oikeus omaan huoneeseen. Jos useampi ihminen hakee lainaa samaan asuntoon, sitä myönnetään sillä periaatteella että asunnon koko saa olla huone per henkilö plus yksi. Toki ne jotka viihtyy yksiössä voisi yhä hankkia itselleen sellaisenkin. Lähtökohtaisesti näkisin niin että omakotitaloasumista ei pitäisi tukea lukuunottamatta olemassaolevaa omakotitalokantaa, ainakaan urbaaneissa olosuhteissa. Kaupunkisuunnittelu Helsinkiin vaatii lisää Kallioita ja vähemmän Jollaksia.

Toki uutta rakentamista myös tarvittaisiin, mutta: mikä tolkku siinä on, että nykyisellään julkinen toimija myy maata, jolle yksityinen toimija rakennuttaa taloja sen perusteella että mikä parhaiten myy, ja sitten toinen yksityinen toimija myy nämä? Siinä on aika monta välikättä jotka on täysin tarpeettomia, joten voitaisiin luoda rakentamista varten julkisia toimijoita ja rakennetut asunnot myydään sitten kulujenkattamisperiaatteella.

Summa summarum

Yksikään kiinteistösijoittaja ei tainnut lukea tähän asti. Myönnettäköön että moni menettäisi tällaisen reformin yhteydessä omaisuutensa, mutta ylivoimaisesti suurinta osaa suomalaisista hyödyttäisi se, ettei ole edes teoriassa enää mahdollista joutua asunnottomaksi (koska valtiollinen asuntolaina ei katsoisi luottotietoja, koska miksi katsoisi) ja matalapalkkaisetkin ihmiset voisivat omistaa omat asuntonsa.

Toimenpiteitä toki pitäisi tehdä sen suhteen että miten käy niille jotka tälläkin hetkellä omistavat asuntonsa, mutta tärkein kaikesta on paradigman muutos: asunnon ei pidä olla sijoitus, vaan oikeus.

Ja niinkuin Pjotr Kropotkin sanoo, jotkut vastustavat aina, mutta tukehtukoot ahneuteensa.

 

Humaani asuntopolitiikka vaatii kiinteistösijoittajan sijoittamista historian roskakoriin

Perustulo on huijausta, mutta tukijärjestelmä uusiksi silti

Sisältövaroitus: itsemurha

Vähiten kaikista poliittisten sfäärin asioista minua kiinnostaa perustuloagitointi. Listaanpas syyt siihen nopeasti niin saadaan tämä nopeasti alkuun.

vahanuket ja tesla
ostaisitko näiltä tyypeiltä sosiaaliturvajärjestelmän? no en minäkään

Fuck perustulo nyt soitetaan HC:tä

  • Perustulomalleja, jotka olisi sekä poliittisesti hyväksyttäviä, että sosiaaliturvan tason kannalta riittäviä ei ole esitetty
  • Monien sen kannattajien osalta, se olisi näppärä tapa leikata nykyistä sosiaaliturvaa lakkauttamalla toimeentulotuki
  • Sen varjolla todennäköisesti lakkautettaisiin asumistuki, joka olisi ilman radikaalia korjausta asuntopolitiikkaan valtava inhimillinen katastrofi
  • Se on liberaalien ajama idea
  • Minua eniten kiinnostaa ajaa politiikkaa, jonka tavoitteena on täystyöllisyys missä jokainen saa pitää oman työnsä hedelmät ja ne jotka eivät työtä voi tehdä, saavat enemmän kuin riittävän toimeentulon
  • Ajatus perustulosta jokaiselle lienee tarpeeton. Se joka tienaa yli mediaanin nytkin ei tarvitse sitä.
  • Monet perusteet joita on esitetty

Ensimmäinen kohta on kenties keskeisin. Suurinpiirtein jokainen malli, jonka olen nähnyt, toisi merkittävälle osalle ihmisistä niukemman toimeentulon kuin nyt. Puoluevasemmistossa on jonkin verran ymmärrystä sille, ettei se ole järkevä tai moraalinen ratkaisu lainkaan.

Toinen kohta taas näkyy sellaisista asioista jotka käytännössä loistaa poissaolollaan esim Vihreiden eri perustuloesittelyistä, kuten esim. tuet lääkkeiden ja vastaavien hankkimiseen. Toisesta esittelystä löytyy maininta syyperustaisista tuista, mutta ainoa nimetty on ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Jotenkin tämä ei vakuuta. Noilta sivuilta ei löydy muuten sanakaan lääkkeistä, joten vaikka diabeetikkona olisi aika epäileväinen ennenkuin lähden kannattamaan mitään tällaista

Asumistuen lakkauttaminen on toinen asia jota jotkut oikeistoliberaalit ajaa vasemmistolaisin sanankääntein: se siirtää veronmaksajien rahoja omistavalle luokkalle, tai muuta vastaavaa. Faktuaalisesti katsoen tämä on toki totta, mutta: tämä ongelma ei ole ratkaistavissa muuttamalla tukijärjestelmää, jos ei sitten haluta ajaa ihmisiä kadulle. Oikea ratkaisu on radikaalit muutokset asumispolitiikkaan ylipäätään, mutta se on toinen aihe josta kirjoitan ehkä huomenna.

Minä en ylipäätään luota liberaaleihin, muun muassa yllä mainituista syistä.

Noin muuten, minä en näe kovinkaan paljon syytä siihen että puhdasta käteistä pitäisi lapata jo hyvin toimeentulevien taskuihin. Ei ne kuitenkaan sillä mitään järkevää tee.

Vielä pari väitettä:

Vihreiden perustulomallissa puhutaan köyhyyden torjumisesta näin:

perstulo

Tässä on vähän ongelmia. On hyvin totta että jotkut tukimallit ovat hyvin tehokkaasti työnteosta syrjäyttäviä, kuten toimeentulotuki. Mutta jos puhutaan esim. sairaseläkkeellä olevista tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevista, niin surprise, monet näistä eivät ole enää menossa työelämään yhtään mitenkään. Ja he pysyvät silti köyhinä, koska heidän ainoa toimeentulonsa tulee siitä sosiaaliturvajärjestelmästä.

Elettyäni taas pari vuotta samantasoisilla tuloilla kuin mitä Vihreiden perustulojärjestelmä takaisi, minulle on tullut lähinnä ajatus siitä että jos vaikka ajaisi päin rekkaa, niin olisi tämäkin ohi, koska sillä rahasummalla eläminen edes puolittain siedettävästi ei ole mahdollista. Mutta ei ole varaa autoonkaan. Se siitä köyhyyden torjumisesta.

Vihreät esittää nipun teesejä perustulosta, jotka on osittain totta ja osittain potaskaa. Valitsin niistä kaksi koska ei ole tarkoituksenmukaista perata niitä jokaista erikseen.

perstulo2

perstulo3

On tilanteita, missä töihin ei kannata mennä. Ne tilanteet on sellaisia, missä työtä tarjotaan liian vähän tai liian heikolla palkalla. Syyt miksi se ei kannata, on aika yksinkertaisia: jos tienaa vaikka pari hunttia keikkatyöllä ollessaan työttömänä, seuraavat päivärahat tulee sitten joskus, kun joku Kelan virkailija on saanut aikaiseksi lukea palkkakuittisi. Jos et tee työtä, niin tuet tulee ajoillaan.

Itsehän täytin aktiivimallin kriteerit ensimmäistä kertaa tässä kuussa. Siksi työttömyyskorvaukset tulee sitten joskus, ja tilillä on kymppi. Täysin sama tilanne. Mutta se ei johdu siitä mikä tukimuoto on, vaan siitä että miten tukimuodot on järjestetty.

Ja sitten on tietty jotain tapauksia missä ansiosidonnainen on suurempi kuin tarjotun työn palkka, mutta ne eivät ole mitään niin yleisiä tapauksia, että niistä kannattaisi puhua.

Ja sitten tietty on vielä ne, joilla on esim. niin kovat lääkemenot, että pitäisi tienata ministeripalkkaa maksaakseen ne omasta pussista, milloin tilanne palaa siihen että perustulon alla niiltä todennäköisesti lähtisi kyky maksaa ne.

Nykyisen tukijärjestelmän ongelmat ja miten ratkaista ne

Yksi sana on keskeisempi kuin kaikki muut tässä: kontrolli. Anna Kontula on kirjoittanut aiheesta pamfletin, jonka voitte varmaan ostaa jos haluatte perehtyä asiaan laajemmin, mutta pääpiirteittäin näin:

Jos haluaa vähentää verotuksestaan kymppitonnin verran, nykyjärjestelmässä ei todennäköisesti tarvitse koskaan näyttää yhtään kuittia kenellekään. Jos haluaa saada työttömyyskorvausta senkin jälkeen, kun tienasi kuusikymppiä keikkatyössä, sinun pitää esittää palkkakuitti ja odottaa että joku Kelan suojatyöpaikkalainen ehtii katsoa sitä. Ja ennenkuin voit ylipäätään saada työttömyyskorvausta, sinun pitää hakea päätös TE-toimiston Vehmgerichtiltä, että olet tosiaan työtön.

Tämä on se, mikä tekee köyhän elämästä epävarmaa. Jos sinulle ei ole tarjottu tarpeeksi hyvää työkeikkaa, kannattaa miettiä kahdesti että ottaako satasen keikan vastaan, jos tuet tuleekin sitten kaksi viikkoa myöhässä.

Sen sijaan, että haihateltaisiin perustuloratkaisun perään, jolla enemmän kuin todennäköisesti olisi monen ihmisen elämään katastrofaaliset vaikutukset, miksei yksinkertaisesti korjata tätä?

Nopea ratkaisu, jonka voisi tehdä noin viikossa

Yksinkertaisesti: luovutaan tukipäätösten tekemisestä Kelassa kokonaan, koska meillä on jo verkkolomakkeet, niiden käsittelyn voi täysin automatisoida, ja konttorista pitäisi saada sama palvelu niille jotka eivät tietokonetta voi käyttää syystä tai toisesta. Samantien kun joku ilmoittaa haluavansa hänelle kuuluvaa tukea, se maksetaan. Jälkikäteen selvitellään että oliko tämä oikein, ja jos on maksettu liikaa, se peritään takaisin pienissä erissä automaattisesti tulevasta tuesta, tai mahdollisesta tulosta. Jos on maksettu liian vähän, sitten erotus maksetaan jälkikäteen. Niin yksinkertaista se on, mitä tulee moniin tukiin.

Yksityiskohtia viilattavaksi toki on, mutta tällä tavoin voitaisiin vaikka pudottaa nykyiset TE-toimistot kokonaan pois loopista. TE-toimistothan on joka tapauksessa lakkauttamassa nykymuodossaan, vaikkei kukaan tiedä että kuka päätökset tekee jatkossa, joten mikäpä siinä olisi että lopetetaan samantien päätösten tekeminen siitä että katsotaanko joku työttömäksi.

Ja voitaisiin luopua karenssimenettelyistä, koska ei niissä mitään järkeä ole aikoihin ollut.

Laajempi ratkaisu, joka pureutuisi ongelmiin syvemmälle

Perustulon sijaan pitäisi korvata merkittävä osa nykyisistä tukimuodoista kuten työttömyystuki, opintotuki, toimeentulotuen perusosa ja kansaneläke yhtenäisellä tukimuodolla. Sanotaan sitä vaikka tulottomuuskorvaukseksi. 

Tämä toimisi myöskin ilmoitusperusteisesti, joten se maksettaisiin samantien täysmääräisenä kelle tahansa, joka sitä hakee. Jälkikäteen arvioitaisiin onko ihmisellä tuloja vai ei. Kuten nykyisessä työttömyyskorvauksessa, olisi kohtuullisen kokoinen marginaali jonka sisällä saa olla tuloja ilman että tukea vähennetään. Sen rajan ylittyessä tukea vähennettäisiin euro per tienattu kaksi euroa, suurinpiirtein kuten sovitellussa työttömyysrahassa.

Nykyisten tukimuotojen yksi ongelma on se, miten ne on mekanistisia eivätkä ota huomioon lainkaan sitä, miten ihmisten rahantarve muuttuu esim. joulun ja juhannuksen aikaan. Aika paljon inhimillistä kärsimystä ja stressiä vältettäisiin pelkästään sillä, että maksettaisiin korotettua tukea kesä- ja joulukuussa. Hyvätuloisia tämä ehdotus tuntuu aina huvittavan, mutta sanokaa minun sanoneen: ei ole yhtään köyhää joka odottaisi joulua pelkästään riemumielin. Ja niinkuin Keynes sanoisi, rahan kaataminen niille jotka laittaa sen suoraan kulutukseen on sitä parasta talouselvytystä.

Asumistukeen ei koskettaisi, ellei samalla alettaisi tehdä asumispoliittisia radikaaleja ratkaisuja.

Ja tämän korvauksen pitäisi olla reilusti enemmän kuin se Vihreiden esittämä 560 euroa kuussa.

 

 

 

 

Perustulo on huijausta, mutta tukijärjestelmä uusiksi silti

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Tämän jutun pohjille olen lukenut noin puolet Saara Jantusen Infosota-kirjasta joskus talvella 2016. Oli yövuoro ja olin töissä, joten en muista siitä paljoa mitään. Mutta siitä lähdetään.

iljardisuunnitelma
vohoi

Infosota on uusi Pommerin sota

Infosodasta on puhuttu paljon, erityisesti vuoden 2016 vaalien jälkeen maailman kun melko ilmiselvästi Venäjä sekaantui eri keinoin Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, vaikkakaan kukaan ei osaa varmaankaan sanoa tässä kohtaa miten merkittävää se oli.

Infosodan teoriasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, ja kotona Suomessa ollaan puhuttu siitä miten MV-lehti on edustanut erityisen venäjämielistä linjaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Siinä ohessa MV-lehti on toiminut väylänä vainota ja ahdistella ääri- ja laitaoikeistolaisten kirjoittajien kuviteltua tai todellista vastustajia, niinkuin Jessikka Aroa, Rebekka Härköstä ja Saara Jantusta ja monia muita.

Infosota on tiivistettynä masinoituja kampanjoita puhua medioissa asioita mitkä eivät ole totta. Siihen tiivistettynä, se ei vaikuta kovinkaan fiksulta, innovatiiviselta tai edes toimivalta.

Jostain syystä kuitenkin Ilja “Totuus Velvoittaa” Janitskin sai kansan syvät rivit lukemaan MV-lehteä ja sekoilemaan sen innoittamana pitkin internetiä ja poliittisia kuvioita. Miksi?

Ja mitä sanoo lehdistö, kuudeskymmenesyhdeksäs valtiomahti?

Syistä miksi toistaitoisen lieksalaisen rahastusprojekti sai niin paljon huomiota ja näkyvyyttä on puhuttu loppujen lopuksi yllättävän vähän. Janitskin huomasi että rasismilla teki mainosrahaa, kunnes mainosrahat loppuivat, siksi että demarinuorten Hanna Huumonen alkoi heitellä kapuloita rattaisiin. Ja sitten tuli oikeusjutut ja Juha Korhonen (PHRO) osti koko MV-lehden pois Janitskinilta koska no, kukapa tietää mutta ei se mikään voittajan veto ollut.

vauhtia
tirsk

Mutta, miksi? Miten ihmeessä se onnistui siinä missä joka ainoa laitaoikeiston ja äärioikeiston projekti (ehkä lukuunottamatta Päivän Byrokraattia) on epäonnistunut?

Itse kokisin sen niin että osittain syy on mediassa ja valtiollisissa toimijoissa. MV-lehti on oire niistä vioista mitä suomalaisissa instituutioissa oli jo valmiiksi, ja väylä mitä kautta mätä purkautui.

Erilaiset laitaoikeistolaiset ja äärioikeistolaiset usein haluavat puhua siitä miten valtamedia on vihervasemmiston talutusnuorassa. Asiahan ei ole näin: suomalainen media on tutkitusti pääosin hyvinkin oikeistolaista. Ongelma on sen oikean laidan perspektiivissä, koska siellä ei osata nähdä että keskiverto toimittaja saattaa äänestää vihreitä, mutta on siltikin hyvin vakaasti oikeistolainen jota ei kiinnosta sosialismi lainkaan. Suomalainen media ylipäätään on vahvasti keskittynyttä neljän eri mediatalon ympärille. Eikä näitä medioita erityisemmin harmittanut ryhtyä tienaamaan rahaa rasismillakaan.

Hegemonia saattaa olla liberaali, mutta se on ehdottoman oikeistoliberaali hegemonia. Se on hegemonia, missä voidaan nähdä toimittajat ehdottomasti fukuyamalaisen historian loppu -ajattelun kannattajina. Media on yksiääninen sen suhteen, että media ei kovinkaan paljoa halua lähteä haastamaan nykyjärjestelmää. Uskotaan voimakkaasti siihen että nykyjärjestelmässä voidaan tehdä pieniä korjausliikkeitä, ja se riittää. Sosiaalipornon aika on ohi.

Vasemmalta katsoen tilanne on sinänsä selvä, voi vaikka lukaista Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun kirjan Luokkavallan vahtikoirat ja tulla samankaltaisiin analyyseihin kuin itse tässä. Mutta oikealla tilanne on toinen: ihminen joka on ehdollistunut ajattelemaan että hän edustaa jotain sellaista kuin todellinen suomalainen kansa tai nettoveronmaksajia, hän ei kykene analysoimaan omaa positiotaan marginaalissa.

Jännittävintähän on se miten tämä marginaaliasema on monesti kuvitteellinen: Perussuomalaisten äänestäjät on keskimäärin olleet hyvätuloisia eivätkä duunareita.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media kyennyt ehkäisemään sen, miten vuonna 2010 ja siitä eteenpäin turhautuneisuus suomalaisen yhteiskunnan instituutioihin ja vastaaviin hyvin pitkälti alkoi purkautua nimenomaan jonkin MV-lehden kautta joka syötti lukijoilleen rasismia lietsoakseen lisää salaliittoteorioita? Ehkä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media voinut kritisoida myös nousevaa rasismin aaltoa tehokkaammin? Aivan taatusti. Nyt Perussuomalaiset pääsi nousemaan ilman että Timo Soini kohtasi median taholta yhtään arvostelua, ja media leipoo Jussi Halla-ahosta salonkikelpoista ja relevanttia normaalia poliitikkoa joka päivä.

Olisiko yhteiskuntakriittisempi media pystynyt vastaamaan infosotaan paremmin? Aika varmasti kyllä.

Ja lopuksi sana valtiovallasta

Alamme olla sen prosessin alussa, jonka päässä siintää MV-lehden loppu. Oikeusjuttuja on liikaa, mainostuloja ei tule ja kaikesta päätellen Korhosella on melkomoisia vaikeuksia ylläpitää touhua ilman jatkuvaa rahan pyytelyä tukijoiltaan. Mutta miksi ihmeessä siihen on mennyt niin kauan?

Kyllähän jokainen joka näkee Ilja Janitskinin tajuaa että ei siinä ole mikään Erikeeper-uutisten professori Moriarty. Silti siihen meni yli kolme vuotta, että Janitskin päätyi istumaan leivättömän pöydän ääreen.

Editointi: Liittymättömässä aiheessa, nykyinen valtakunnansyyttäjä alleviivaa vielä tätä hienosti:

Toiviainen kirjoittaa Uotin julkaisemassa vastauksessa, että “mahdollisuutta syyttää ilman asianomistajan syytepyyntöä voitaisiin tarvita, jos jokin tiedotusväline toistuvasti syyllistyisi törkeisiin kunnianloukkausrikoksiin. Tärkeän yleisen edun arvioinnissa on otettava huomioon myös yksityiset edut.”

Vastaus on toki se että ennenkuin tarpeeksi yhteiskunnallisesti merkittävät toimijat kuten Sanoma ja Yle alkoivat ajaa omia juttujaan MV-lehteä vastaan, viranomaiset eivät liikuttaneet evääkään sen pysäyttämiseksi. Ja vielä tänäänkin MV jatkaa todellisten tai kuviteltujen vihollistensa vainoamista.

Jos olisi ollut sellaiset viranomaiset, joita olisi kiinnostanut tämä asia aiemmin, olisi ehkä mennyt eri tavalla. Mutta ei ole.

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Infosota, MV-lehti ja kuinka meillä aina näin käy

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Median rasismista

Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoitti viime perjantaina Long Playn perjantaikirjeeseen joukkotuhonnasta, ja mikä siihen johtaa. Erittäin hyvin ja humaanisti kirjoitettu, ei siinä mitään. Ongelma onkin siinä Silfverberg puhuu kansanmurhatutkimuksesta puhumatta siitä miten yhteiskunnallista vastakkainasettelua tehdään.

Ruandassa Radio Télévision Libre des Mille Collines. Natsi-Saksassa Völkischer Beobachter ja Der Stürmer. Ja nämä on vain räikeimmät esimerkit. Median rooli nykyisessä rasismin ja äärioikeiston nousussa on ollut enemmän kuin merkittävä.

Näin Iso-Britanniassa, miten Suomessa?

 

Joku saattaa todeta että no mutta nuohan on vain iltapäivälehtiä. Mutta, myös Yle on käyttänyt ilmaisuja kuten “turvapaikanhakijoiden tulva” ja “turvapaikanhakijoiden vyöry” täysin ongelmitta, vaikka juuri tämä on sitä dehumanisoivaa kielenkäyttöä, minkä tarkoitus on saada lukija ajattelemaan turvapaikanhakijoita vellovana ihmismassana, eikä yksilöinä.

Toimitaanko tietoisesti rasistisesti? Monesti kyllä. Mitä rasistisempi otsikko, sitä enemmän lehti myy tai sitä enemmän linkkiä klikataan. Joku sanoo toki tässä kohtaa että kyllähän lehdet julkaisevat myös positiivisia juttuja turvapaikanhakijoista, mutta niissäkin on omat ongelmansa. Perustason juttu on luonteeltaan “tämä turvapaikanhakija sai töitä ja naapurit tykkää joten hän on tervetullut.” Turvapaikan saamisen kriteereinä ei kuitenkaan pitäisi olla se että saako joku töitä tai pidetäänkö hänestä.

Tai miten käsitellään avoimen rasistisia poliitikkoja. Me Naiset voi kirjoittaa herttaisen parisuhdejutun Jussi Halla-ahosta välittämättä lainkaan siitä mitä tämä edustaa (kysykääpä sitä mitä Halla-aho totesi Rosa Meriläisestä). Tai Laura Huhtasaaresta. Tai kerta toisensa jälkeen kirjoittaa maisterisjätkä-tyyppisiä juttuja Timo Soinista piittaamatta siitä että Soinin hokema kulttuurimarxilaisuus on suoraan Natsi-Saksan kulttuuribolševismistä tuleva termi.

Siksi onkin jotenkin niin hämmentävää se, miten Silfverberg kirjoittaa vastakkainasettelusta ja vihapuheesta puhumatta lainkaan siitä että miten se mahdollistetaan, tai ilman kontekstualisaatiota. Jos jollakulla siitä on vastuu, niin medialla. Kun puhutaan median rasistisuudesta, monesti sitä kuitenkin kuulee toimittajilta, monesti sellaisilta jotka henkilökohtaisesti tunnen, että eihän media ole mikään monoliitti kuitenkaan ja toimittajia on erilaisia.

Ei se ole monoliitti, ei tietenkään. Ylellä ja Persujen rasistisella propagandatuutilla Suomen Uutisilla on eroja. Mutta media on silti kokoelma hierarkisia rakenteita, joilla on läheiset suhteet toistensa kanssa. Ansaintamallit ja uutisoinnin logiikka on sellaisia käsitteitä mitä jaetaan mediassa. Jos rahaa ja näkyvyyttä tulee rasismilla tai rasismin tukemisella, jokaisella erillisellä medialla on paineita siihen suuntaan. Ikävä kyllä jopa Ylellä, jota halutaan pyörittää kuin yritystä.

Siinä se ongelma Silfverbergin perjantaikirjeen suhteen. Se on kirjoitettu niinkuin kirjoittaja olisi täysin ulkopuolinen siitä kontekstista, missä rasistista ideologiaa nostetaan esille, mutta kukaan median edustaja ei ole. Vastakkainasettelu on todellista, ja puoltaan ei voi olla valitsematta. Voi joko puolustaa ihmisarvoa tai mennä fasistien kelkkaan.

 

 

 

Mediakritiikkiä ilman kyyneleitä tai kirosanoja: Median rasismista

“Kulttuurin kritisointi”, islamista keskustelu ja Atte Kaleva

Caveat: en pidä Atte Kalevasta lainkaan. Jätkä joutuu Al-Qaidan vangiksi ja sitten palaa suomeen ja kertoo kaikille olevansa jihadismiasiantuntija, vaikka on suorittanut maisteritutkintonsa sotatieteissä. Vähän sama kuin minä kertoisin olevani ruoansulatus- ja ammattiautoiluasiantuntija oksennettuani kerran taksiin. Tai siis melkein, ehdin kyllä ajoissa ulos.

Sen sijaan olen suorittanut sen verran uskontotieteen opintoja että väittäisin että voisin sanoa Kalevan väitteistä jotain.

Kaleva tekee tuossakin haastattelussa perinteisen weasel words -manööverin käyttäen ilmaisuja kuten Tähän on yhteiskunnassamme suhtauduttava vakavasti leimaamatta silti kaikkia muslimeja terroristeiksi mutta ei kuitenkaan näe suurta ongelmaa jatkaa että Islam on taas uskomusjärjestelmänä hyvin suvaitsematon, militantti ja osittain väkivaltainen.

hmmm.png

Tässä on kaksi tärkeää tendenssiä, mutta käsitellään se ensin missä minulla on enemmän akateemisia kreduja kuin Kalevalla. Ei ole olemassakaan mitään sellaista asiaa kuin islam uskomusjärjestelmänä. Sitä ei ole, ja kyllä jämpti on näin. Pidempi selitys: mikä tahansa uskonnollinen suuntaumus on olemassa aina ja poikkeuksetta monikossa. Ei ole islamia, on islameja. Mitä nämä sitten ovat?

On perustavanlaatuisia, ja ulkopuolelta helposti määriteltäviä erillisiä suuntauksia, kuten shiiat ja sunnit. Löytyy suufilaisuutta ja alaviitteja ja wahhabeja niin edespäin. Eikä sekään ole tietenkään koko totuus. Sekin, mikä on teoriassa helposti määriteltävä, ei ole enää helposti määriteltävä kun puhutaan uskonnosta käytäntönä ja elettynä uskontona.

On helpompi antaa esimerkkejä kotoisen kristinuskon puolelta, koska ne ehkä valottaa keskivertovalkoisen pirkka parhaat -tasoiselle luterilaiselle sitä mistä puhutaan. Raamattua lukemalla ja historiaa tarkkailemalla voi päätellä että kristinuskossa ei erityisemmin pidetä esiaviollista seksiä sopivana.

Kysymys: miten Suomen evankelisluterilainen kirkko tähän taas suhtautuu, ja miten suurin osa kirkon jäsenistä? Vastaus: kirkko parhaansa mukaan ei ota kantaa ja jäsenet taas ei välitä koko jutusta paskaakaan.

Hyvin myös tunnetaan se, että monella itseään ainakin tietyllä tasolla kristityinä pitävät ihmiset saattavat uskoa kaiken maailman suojelusenkelijuttuihin, reinkarnaatioon, demoneihin ja aaveisiin ja vastaaviin, vaikka ei pitäisi, jos ihan oppeja katsotaan. Mutta ihmiset tekevät sen siitä välittämättä joka tapauksessa.

Aivan samalla tavalla asiat toimii suurinpiirtein joka uskonnossa: ne muuttuvat ja niiden käytäntö perustuu pääosin siihen missä ympäristössä uskonto ja sen harjoittajat toimivat.

Atte Kalevauvan näkemykset siitä miten uskonto toimii ihmisten elämässä muistuttaakin enemmän sellaista näkemystä mitä olen satunnaisesti nähnyt joltain länsimaalaisilta ateisteilta, joiden mielestä kristityn jostain syystä pitäisi olla fundamentalisti, koska se on jotenkin aitoa kristinuskoa. Tietty nämäkään ateistit ei tiedä sitä, että fundamentalistiset tulkinnat on modernin aikakauden keksintöä, ja sekä islamissa että kristinuskossa lähinnä 200 vuotta tai alle vanhoja suuntauksia.

Ja mitä Kalevan jihadismi-juttuihin tulee niin eräs suhteellisen merkityksellinen asia on se että se mitä kutsutaan jihadismiksi ei olennaisilta osiltaan eroa mistään muusta uskonnollisesti motivoituneesta terrorismista lainkaan. Mutta, jos kirjoittaa jihadismista saa kirjoja myytyä, vaikka akateemisia paukkuja ei olisikaan.

Ja se toinen asia, eli kulttuuri/uskonto-kritiikki ja sen rasistinen elementti

Kalevaa puolustavat internet-toopeloordit ovat taas kerran tarttuneet tähän “uskonnon tai kulttuurin kritisoiminen ei ole rasistista”-korteen ja siitä hieman vielä.

Tämän asian pitäisi olla jokaiselle näitä juttuja lukevalle ilmiselvä asia, mutta se ei taida olla. Erilaiset puuhapetet hokevat mielellään “islamin kritiikki ei ole rasistista”, mutta: puheella on myös kovin usein ilmiselviä konnotaatioita. Kalevankin jutustelusta käy hyvin selväksi se että missä kontekstissa hän oikeastaan islamista puhuu. Ainoastaan Lähi-Idän ja sen asukkaiden, ei muuten.

vohoi kyllä
Tyylipuhdas esimerkki.

Ja niin tekevät oikeastaan kaikki muutkin. Näissä keskusteluissa ei koskaan varsinaisesti nähdä syytä puhua islamista esim. suomalaisten käännynnäisten tai Suomessa asuvien tataarien tai bosnialaisten kautta, vaan sen kautta, miten se liittyy maahanmuuttovastaisuuteen ja Lähi-idän ihmisten toiseuttamiseen. Ja mitä useammin, jos heiltä siitä kysyy, yleensä vähintäänkin Hommaforuminsa tuntevat ihmiset osaavat sanoa jotain tyyliin “no siis eihän meillä ole mitään esimerkiksi tataareja vastaan jotka ovat hyvin integroituneet.”

Miksi näin tehdään? Vastaus löytyy edesmenneeltä Lee Atwaterilta, joka oli republikaanisen puolueen strategianeuvonantajia.

You start out in 1954 by saying, “N****r, n****r, n****r.” By 1968 you can’t say “n****r” — that hurts you. Backfires. So you say stuff like forced busing, states’ rights and all that stuff. You’re getting so abstract now [that] you’re talking about cutting taxes, and all these things you’re talking about are totally economic things and a byproduct of them is [that] blacks get hurt worse than whites. And subconsciously maybe that is part of it. I’m not saying that. But I’m saying that if it is getting that abstract, and that coded, that we are doing away with the racial problem one way or the other. You follow me — because obviously sitting around saying, “We want to cut this,” is much more abstract than even the busing thing, and a hell of a lot more abstract than “N****r, n****r.”

Samalla tavalla rasistisessa maahanmuuttovastaisuudessa on hyvä työkalu puhua islamista sen sijaan että hoetaan ä-sanoja koska silloin rasismi on liian näkyvää. Valkoisen ylivallan ylläpidon kannalta kannattaakin puhua siitä miten islam ja länsimaiset arvot ovat täysin yhteensopimattomia ja maassa maan tavalla. Ei koskaan tarvitse sanoa ääneen, että mehän tarkoitamme näitä Lähi-idästä tulevia ihmisiä, heitä me emme tänne halua. Sen sijaan voidaan mennä abstraktille tasolle mikä on esimerkiksi Kokoomuksessa, demareissa ja Keskustassa aivan salonkikelpoinen tapa puhua.

Se siitä ja sellaisesta.

Asia mitä Atte Kaleva ei halua sinun miettivän

Tämä on oikeastaan varmaan se mikä on Atte Kalevan kannalta nolointa. Kaleva on suurinpiirtein 20 vuotta ajastaan jäljessä. Joskus jo ennen vuotta 2001 Yhdysvalloissa kaiken maailman journalistit ja muut hönöt alkoivat pumpata ulos kirjoja terrorismista suurinpiirtein sarjatulena, kun Al-Qaida alkoi olla kohtuullisen hyvä brändi ja sillä sai kirjoja myytyä. Kalevalla ei kaiken perusteella ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa koko aihepiiristä, joten nämä Kalevan “tietokirjat” (miten voi kirjoittaa tietokirjan ilman minkäänlaista pätevyyttä alalta?) ei oikeastaan ole muuta kuin yritystä rahastaa islamofobialla.

 

 

 

“Kulttuurin kritisointi”, islamista keskustelu ja Atte Kaleva

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet

Uutisissa tänään, poliisien ammattiliitto haluaa poliiseille erityistä suojaa häirinnältä.

Se mikä tässä on hauskaa, on se että ketkä poliiseja häiriköi. No, äärioikeistolaiset. Uudestaan ja uudestaan. Kerta toisensa jälkeen, äärioikeistossa nostetaan nimettyjä poliiseja framille niin että äärioikeistolaiset jotka näitä juttuja seuraa, saavat kohteita joita häiritä.

Myös MV-lehden puolella on harrastettu samaa.

Screenshot 2018-06-26 10.13.29.png

Tämä siitä huolimatta, että Helsingin poliisi on kerta toisensa jälkeen antanut esimerkiksi PVL:n ja Suomi Ensin -liikkeen jatkaa toimintaansa julkisilla paikoilla, vaikka PVL on jo syyllistynyt veritekoon ja SE taas on kunnostautunut viettämällä puolisen vuotta telttaillen Helsingin keskustassa, pahoinpidellen ohikulkijoita ja juopotellen. Ottaen huomioon miten muissa tapauksissa on toimittu, se on melkomoisen poikkeuksellista, eikä siitä ole mitään epäselvyyttä että pohjimmiltaan poliisi tukee tällaisia rasistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä.

Ongelma toki on se että Helsingin poliisi voi antaa miten paljon liekaa äärioikeistolaisille ja pakkopalauttaa niin monta kuin huvittaa, ja silti äärioikeistolaiset eivät ole koskaan tyytyväisiä poliisiin. Joten äärioikeistolaiset siirtyy sitten häiriköimään poliisia, koska se on äärioikeiston tavanomainen toimintamalli.

Se mikä tässä ei ole yhtään hauskaa, on se miten kaikkien mittapuiden mukaan poliisien häirintä on siitä huolimatta melkoisen poikkeuksellista ja pääosin hillitympää kuin muiden äärioikeiston vihan kohteiden häirintä.

Poliisi on halunnut esiintyä niinkuin torjuisi vihapuhetta. Ongelmana on se että on helppo sanoa tekevänsä asioita vaikka ei tekisi mitään. Suurin osa niistä ei-poliiseista joita vastaan on masinoitu häirintäkampanjoita, ovat saaneet nähdä vastaukseksi esitutkinta lakkautetaan kustannussyistä. Koska poliisia ei tasan kiinnosta jos jotakuta häiriköidään öin ja päivin, koska äärioikeistolainen keskustelufoorumi Ylilauta päättää ottaa jonkun kohteekseen. MV-lehden teot eivät olisi koskaan päätyneet oikeuteen asti, jollei MV-lehti olisi saanut vastaansa sekä Sanomaa että Yleä, joilla on resursseja ja poliittista valtaa pakottaa poliisi suorittamaan esitutkinnat loppuun asti.

Että nyt sitten kun poliiseja häiritään, yhtäkkiä ammattiliiton mielestä kyseessä on jonkinlainen erityinen kriisi? Ehkä onkin. Mutta se johtuu siitä että poliisin piittaamattomuus häirinnän ja uhkailujen suhteen on luonut sellaisen ilmapiirin, missä poliisikin saa osansa näistä.

 

Poliisien liitto, nettihäirintä ja piittaamattomuuden jäljet