Päivän Byrokraatti, Katleena Kortesuo ja arvomaailmat

01epigraph.jpeg
Hirveä klisee siteerata The Wirea mutta menköön tällä kertaa

Taas normipäivä sosiaalisessa mediassa: äärioikeistolaiset rakentaa lokakampanjoita toimittajia vastaan milloin milläkin perustein.

Screenshot 2018-02-20 08.31.31

Päivän Byrokraatti on käsitelty jo aiemmin tässä blogissa ja en jaksa siihen sen enempää sanoja hukata. Mutta sopii huomata että tässä taas palataan siihen ihan uskomattoman typerään salaliittoteoriaan että koko Töölö olisi toiminut yhdessä estääkseen natsien marssin itsenäisyyspäivänä, ja metodi tähän oli tuoda alpakoita Töölöntorille. Joo.

Huomionarvoistahan tässä siis on se miten PB taas kerran levittää äärioikeistopiiristä lähteneitä salaliittoteorioita. Mikäpä siinä. PB noin niinkuin julkaisunahan on lähinnä MV-lehti kaiken maailman ekonomeille ja sijoituskonsulteille, jotka naisten ja vasemmistolaisten ohella vihaavat maahanmuuttajia ja Vihreitä. Mutta se siitä ja asiaan.

Joskus aiemmin viestintäkonsultti Katleena Kortesuo ilmoitti minulle jossain Päivän byrokraattia koskevassa keskustelussa duunaavansa kirjaa PB:n “päätoimittajan” Juha Ketolan kanssa. Silloin jo kritisoin tätä että no, sellaisten ihmisten kanssa ei ehkä kannata työskennellä, jotka päätoimittavat jotain valeuutismediaa.

Nostin tämän pointin eilen esille tämän uusimman mustamaalauskampanjan yhteydessä. Oma pointti ehkä laajemmin olisi se, että sama se vaikka tekisi kirjaa ekologisesta ruokailusta tai jostain vastaavasta, mikä ei lainkaan liity toisen henkilön muuhun toimintaa, se on melko väkevä viesti omasta arvomaailmasta, ettei lainkaan näe ongelmaa työskennellä tällaisen ihmisen kanssa. Sehän on toki yleisoikeistolainen tendenssi olla välittämättä esim. naisvihasta jos nämä ihmiset kuuluu siihen pikkuporvarilliseen yrittäjäluokkaan ja osaavat vetää puvut päälle.

Kortesuon puolustus oli se että hänen ja Ketolan välillä ei liiku rahaa, Ketola kirjoittaa ainoastaan kolmanneksen kirjasta, hän ei ole tietoinen siitä mitä Päivän Byrokraatti tekee koska hän ei sitä seuraa, Päivän Byrokraatti ei täytä (hänen omia ja itse keksimiään kriteereitä) äärioikeistolaisuudelle ja kyllä vasemmallakin tapahtuu maalitusta (koska Feministisen puolueen (joka ei ole vasemmistopuolue) PJ Katju Aro kertoi että kuka varsinaisesti on Päivän Byrokraatin takana).

Sellaista vahvaa viestintäosaamista.

Tavallaanhan tässä näkyy se mikrokosmos siitä miten menestyvä ihminen on jokaisen marginalisoidun kannalta aina epäluotettava yksilö, jonka toimintaa pitääkin syvästi epäillä, koska aivan varmasti nämä ihmiset eivät koskaan asettaudu marginalisoitujen puolelle, jos omat kaverit on toisella puolella. Kortesuo myös maalaili Juho Pylvänäisestä (joka huomautteli että Kortesuon äärioikeistomääritelmät on silkkaa dadaa) kuvaa jonain ihmeellisen pelottavana yksilönä. Miksi? Tietenkin siksi, että paremmissa piireissä kukaan ei edes kysele että hei hetkonen, miksi teet kirjaa yhdessä tyypin kanssa joka on tällainen paremman väen Ilja Janitskin.

Ihmiset, joille antaa tukensa ja joiden kanssa tekee projekteja kertoo enemmän arvomaailmasta kuin se julkisuuskuva rempseänä konsulttina joka ei ihan aina pelaa kaikkien bisnesmaailman konventioiden mukaan.

Niinkuin McNulty sanoo, you play in dirt, you get dirty.

P.S. Arvostin joskus aiemmin Kortesuon juttuja noin niinkuin alansa osaajana mutta en voi kyllä hyvällä omatunnolla tehdä edes sitä.

 

Advertisements
Päivän Byrokraatti, Katleena Kortesuo ja arvomaailmat

Rasismilla valtaan, Juha Sipilä

Kun Suomessa puhutaan rasismista, ja puhutaanhan siitä, halutaan yleensä puhua rasismin vulgaareista ilmenemismuodoista koska siinä on sivistyneiden toimittajien ja sivistyneiden lehdenlukijoiden kannalta hyvä mahdollisuus toiseuttaa rasismi ja rasistit joksikin omituiseksi möröksi. Ja ei pidä toki väheksyä sitä että rodullistettujen kannalta tämä avoin rasistinen toiminta on vaarallista, ahdistavaa ja epämiellyttävää.

Mutta suomalaisen yhteiskunnan ongelma on myös se ikävä fakta että rasismi on niin syvällä yhteiskunnan rakenteissa, että kukaan toimittaja ei suostu siitä edes kirjoittamaan. Miksi kai minun pitääkin tehdä se.

Eniten nimittäin rasismista tällä hetkellä hyötyy Juha Sipilä, Keskusta, Kokoomus ja hallituksen yksityistämis- ja yhtiöittämisvimmaan luottava pääoma.

sipilä.jpg
Jostain syystä olin tehnyt tämän kuvan aiemmin ja no, se sopinee tähän varsin hyvin.

Jos palataan siihen millä Perussuomalaiset pääsi hallitukseen alunperin: avoimella rasismilla. Timo Soinille tämä toki sopi, koska Soini tiesi olevansa tarpeeksi salonkikelpoinen ja lehdistö ei koskaan pistänyt Soinia tilille siitä, että Perussuomalaisten ehdokkaat vaaleissa miltei poikkeuksetta pärjäsivät nimenomaan rasistien äänillä. Juho Eerola, Jussi Halla-aho, Simon Elo, James Hirvisaari, Maria Lohela, Sampo Terho, Teuvo Hakkarainen ja moni muu joko nousi suoraan rasistisen laitaoikeiston piireistä tai haki sieltä tukea. Lopultahan tämä porukka sitten kaappasi Perussuomalaiset Soinin alta itselleen, mutta se on toinen tarina se.

Oli selvää se että rasistinen agenda vaikuttaisi hallituksen toimintaan, mutta se oli se kompromissi mihin Sipilä ja Stubb olivat valmiita suostumaan, kunhan Perussuomalaiset eivät vaatisi mitään muuta. Tämän näkee muun muassa siitä miten hallitusneuvottelujen aikaan maahanmuuttopoliittista työryhmää veti Homma-forumilta tukensa hakenut Juho Eerola, joka neuvotteli Jussi Halla-ahon suuntaviivojen mukaisesti. Ja se sopi oikein hyvin Juha Sipilälle. jonka ainoa tavoite oli runnoa läpi pääomaa hyödyttävä leikkauspolitiikka ja lisää tukirahoja omille sukulaisilleen ja tukijoilleen.

Syyrian sodan aiheuttama pakolaiskriisi alkoi 2015 vaikuttaa Suomessakin, ja pitääkseen rivinsä kasassa hallituksen piti kiristää turvapaikkapolitiikkaa. Ja se tehtiin pääosin ohjaamalla Maahanmuuttovirasto tekemään kieltäviä turvapaikkapäätöksiä. Kun esimerkiksi syksyllä 2015 vielä 15% irakilaisista turvapaikanhakijoista sai kieltävän päätöksen, vuonna 2016 yli 80% sai kieltävän päätöksen.. Käsittääkseni luvut nykyään ovat vieläkin matalampia, koska Maahanmuuttovirasto on saanut hallitukselta marssikäskyt joita toteutetaan. Maahanmuuttovirasto toki kieltää poliittisen ohjauksen olemassaolon, mutta ilmiselväähän on että näin on käynyt, siitä huolimatta että se on täysin laitonta.

Ja motivaatio tälle kaikelle löytyy toki siitä, että hallitus oli pidettävä kasassa, kävi miten kävi. Avoimesti fasististen perussuomalaispoliitikkojen ulosanti ja tavoitteet ovat vastenmielisiä, mutta syvästi vastenmielistä on myös se, että sekä Keskusta että Kokoomus Sipilän, Stubbin ja Orpon johdolla ovat kritiikittömästi hyväksyneet tämän.

Sillä tässä on isot rahat pelissä: esimerkiksi sote-uudistus on haluttu junailla yksityisen terveysalan sijoittajien tilipäiväksi, minkälaista ei ole ennen nähty. Samalla tavalla Valtion kehitysyhtiön perustaminen antoi Sipilälle valtavasti taloudellista valtaa ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Voidaan myös mainita Jäämeren rata, jossa on myös valtavat rahat kiinni, mutta joka ei hyödyttäisi Lapin saamelaisasukkaita yhtään, vaan päinvastoin haittaisi saamelaisten perinteisiä elinkeinoja. Puhumattakaan siitä, miten saamelaisiin taas on hallituksen tasolla suhtauduttu toisen luokan kansalaisina, joita ei ole mitään syytä kuunnella edes kun puhutaan heidän omista maistaan joihin halutaan nyt taas kerran puuttua.

Sipilä sai leikkauslinjansa ja henkilökohtaisen menestymistarinansa, ja mahdollisuuden tehdä sukulaisistaan hieman rikkaampia. Kokoomukselle luvattiin sote-uudistuksen mukana tilipäivä, mistä muun muassa Lasse Männistö pääsee nauttimaan.

Se, että tämän hintana oli muutamia kymmeniä tai satoja ihmishenkiä (kukaanhan ei edes tiedä kuinka moni turvapaikanhakija on kuollut palautuksen jäleen, koska Maahanmuuttovirastoa ei kiinnosta seurata miten palautettuille käy), ei kiinnosta Juha Sipilää eikä Petteri Orpoa.

Ja se on yksi törkeimmistä tavoista miten suomalainen rasismi toimii. Turvapaikanhakijat olivat Keskustalle ja Kokoomukselle uhrattava pelinappula, että saataisiin rahaa omiin taskuihin.

Jos noin niinkuin satuit äänestämään jompaakumpaa puoluetta ja luit tämän: häpeä, koska se sama veri on sinunkin käsissäsi.

 

 

 

 

 

Rasismilla valtaan, Juha Sipilä

Kuolema vapauttaisi köyhyydestä

SV: kuolema

posseroni.jpeg
mood

Kirjoitan tämän muutaman käymäni keskustelun pohjalta ja viimeaikaisten, sinänsä merkityksettömien, tapahtumien takia. Olen toki monesti aiemminkin kirjoittanut aiheesta, mutta se ei tunnu vieläkään menemään perille, joten jatketaan.

Perjantaina kävi taas niin että jäi ostokset kaupan kassalle, koska tilillä ei ollut katetta. Oma moka toki, koska olin katsonut aiemmin päivällä että rahaa olisi, mutta vilkaisun ja kauppareissun välissä oli tililtä lähtenyt tämän viikon ruokarahat lainanlyhennykseen.

Siinä hetkessä olin kiitollinen muutamasta asiasta: että elämässäni on ihmisiä jotka auttavat näissä tilanteissa, taskussa oli askillinen röökiä stressinhallintaan ja että olin aiemmin ostanut kahvia joten kahvia ainakin olisi.

Päällimmäinen ajatus tosin oli se että voisinpa kuolla viimein pois niin tämä loppuisi. Ei siksi että tähän olisi erityisemmin kaatunut mikään, vaan se että tätä on nyt jatkunut yli kymmenen vuotta: nöyryytyksiä, vastoinkäymisiä ja hankaluuksia joiden kaikkien alkulähde on se yksinkertainen totuus ettei vaan ole rahaa.

Kuten Charles Bukowski kirjoitti osuvasti runossaan The Shoelace:

no, it’s the continuing series of small tragedies
that send a man to the
madhouse…
not the death of his love
but a shoelace that snaps
with no time left …
The dread of life
is that swarm of trivialities
that can kill quicker than cancer

Köyhänä eläminen tuo mukanaan loputtoman virran matalan intensiteetin stressitekijöitä, mitä edes kohtuullisilla tuloilla elävän ei tarvitse kohdata. Pitää miettiä että mokaako taas tukia hakiessa jotain, onko unohtanut ilmoittaa jotain, napsahtaako karenssi päälle, saako palkkakuitin ajoissa työkeikasta, miten kauan kestää saada tuet tilille, miten kauan voi asua samassa paikassa, onko asunnottomuuden uhka akuutti, kauanko kengät vielä kestää koska ei ole varaa uusiin, tarvitseeko matkustaa jonnekin, ja niin edelleen. Ja niiden virta on loputon.

Ja jos on rehellinen itselleen, niin tietää että massatyöttömyyden Suomessa mahdollisuus päästä pois köyhyydestä on huonompi kuin koskaan elinaikanani. Ja kun lähestyy vääjäämättä neljääkymppiä, CV on silkkaa roskaa ja tutkintoa ei ole valmiina, niin ne mahdollisuudet heikkenee entisestään.

Ja sitten ratkaisuksi sille että pohtii että kuolisipa pois ehdotetaan terapiaa. Mitä ihmeen hyötyä terapiasta ihmiselle on, jonka ainoa ongelma on köyhyys? Mitä hyötyä terapiasta on, kun poliittiset päätökset ajaa ihmisen yhä ahtaammalle, ja ulospääsyä ei ole?

Mark Fisher on käsitellyt tätä aihettaa mm. tässä tekstissään. Kulttuurissamme ajatukset kuolemasta ja sen kautta ulospääsystä tulkitaan täysin mielenterveyden ongelmana, eikä sosioekonomisen aseman ongelmana, mitä ne voivat myös aivan hyvin olla. Omien elinolosuhteitteni rappeutuminen ja se että esim. en ole asunut missään mitä olisin pitänyt kotina sitten vuoden 2008, ne on kovia, objektiivisia faktoja. Kuten myös se että ulospääsy tästä tilanteesta on niin vaikeaa ja niin paljon omien vaikutusmahdollisuuksieni ulkopuolella, että voin aivan hyvin todeta ettei ulospääsyä ole.

Siksi minua loukkaa monet liberaalit ajatukset kuten tulot eivät saa määrittää ihmisarvoa. Missä tahansa kapitalistisessa järjestelmässä tulot nimenomaan määrittävät ihmisarvosi. Tulot kertoo siitä mitä ja missä syöt, voitko matkustaa, voitko perustaa perheen, miten voit asua, voitko opiskella, voitko käyttää vapaa-aikaa haluamallasi tavalla, ja niin edelleen. Harvemmassa on ne asiat ihmiselämässä mihin tulot eivät vaikuta.

Mitä arvoa sillä ihmisarvollani on jos elämäni on sellaista, etten haluaisi ylipäätään siten elää? Monet tiedostaa jo sen että vakavasti sairailla pitäisi olla oikeus eutanasiaan, mutta sosioekonominen asema halutaan sivuuttaa, kun tulee puheeksi se onko elämä ylipäätään elämisen arvoista. Pääsen tarpeeksi usein seuraamaan sivusta sitä millaista elämää työssäolevat tutut pääsevät elämään ja tiedän että se on monella tapaa niin paljon helpompaa kuin se arki, jossa joka päivä miettii sitä paljonko rahaa on tilillä ja riittääkö se ensi viikkoon. Arki, missä jokainen pienikin luksus on väistämättä poissa jostain muusta. Arki, missä ei kannata edes haaveilla mistään suuremmasta koska mitään suurempaa ei voi saavuttaa.

Kun elämässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin sosioekonomisen statuksen mukanaan tuomat ongelmat, niin jollekin terapeutille puhuminen ei auta mitään. Paitsi toki terapeuttia se auttaa, joka tienaa rahaa sillä että yhteiskunnallisia ongelmia ei ratkaista.  Tympeintähän tässä on se, että kaikkeen muuhun elämässäni olen tyytyväinen, paitsi siihen massiiviseen osaan elämästä, mihin sosioekonominen asema vaikuttaa.

Ja sitten aina joku tulee ja sanoo että ei pidä lannistua tai kyllä joskus vielä tärppää. Miten pitkään sitä pitää odottaa? Olen jo odottanut kymmenen vuotta, eikä mikään ole mennyt parempaan suuntaan tulorintamalla. Lähinnä päinvastoin. Jaksaisitko itse? Ja jos jaksat, miksi ihmeessä enää edes kuvittelet että mitään tapahtuisi? Onko se hetki, kun putoaa kansaneläkkeelle se hetki, milloin saa todeta että ei tämä elämä ollutkaan elämisen arvoista, kun joutuu pienituloisuuden ohella kohtaamaan myös kaikki ikääntymisen vaivat ja lähestyvän luonnollisen kuoleman?

Ulospääsy toki on olemassa. Se on sen toteaminen, että tämä on tässä ja paremmaksi se ei voi muuttua, koska elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, missä köyhä on pelkkä rikkaruoho ja rasite, jolle ei kuulu edes oikeus ostaa ruokaansa, niinkuin Juhana Vartiainen sanoo. Ja jos protestoit julkisesti, niin kansanedustajat kuten Vartiainen ja muut pilkkaavat sinua köyhäksi juopoksi, joka on köyhä siksi että kehtaa polttaa tupakkaa tai juo kaljaa. Ehkä meidän ei kannata tukea valtiota, joka kasvattaa tuollaisia ihmishirviöitä valtion johtoon.

Ei pidä syrjäytyä, jos sen voi suinkin välttää. Pitää ryhtyä poliittiseksi ja vallankumoukselliseksi, koska ymmärtää sen että mitään iloa tämän yhteiskunnan säännöillä pelaamisesta ei koskaan tule. Juhana Vartiaiset ja vastaavat haluavatkin että jäät nöyrästi odottamaan sitä ulospääsyä köyhyydestä, mitä et tule koskaan samaan. Sen sijaan kannattaa työskennellä rakentaakseen jotain uutta ja parempaa kuin tämä yhteiskunta, ja unohtaa sen pelisäännöt kokonaan.

Sen tilalle pitää rakentaa radikaalin tasa-arvon pohjalle rakennettu yhteiskunta, missä poliitikkoja, miljonäärejä ja riistäjiä ei ole, ja kaikilla on sama oikeus hyvään elämään.

 

 

 

Kuolema vapauttaisi köyhyydestä

Pekka Mattila vs kansan syvät rivit

pekka mattila
Tami aesthetics

Pekka Mattila, Aalto-yliopiston kauppatieteiden puolella vaikuttava professori, päätti avata suunsa aktiivimallista ja perjantaisesta lakosta, otsikolla Itsetuhoisten lakko. Ja kylläpä Mattilalla toki olikin sanottavaa. En nyt sen enempää linkkaa hänen blogiinsa, kiinnostuneet löytävät sen itsekin mutta tässä on se olennainen:

mattila1

Mattila siis ei ymmärtänyt koko ongelmaa aktiivimallin kanssa lainkaan, tai edes sitä miksi ihmiset ovat siitä suuttuneita. Aktiivimallihan on nimeään myötä silkkaa huijausta: se leikkaa tukia vaikka olisi kuinka aktiivinen, jos töitä ei saa tai ei pääse TE-toimiston järjestämään koulutukseen. Siinä on se homman ydin, minkä todella moni on ehtinyt jo sanoa, miltei kyllästymiseen asti.

Niinkuin monesti käy, hyväosaisella ei riitä kiinnostus perehtyä asioihin, jos voi leimata työttömät veltoiksi jotka eivät saa mitään aikaan. Ja tämä asenne on, miksi Mattilalle satoi palautetta muodossa jos toisessakin. Ja sehän loukkasi Mattilan tunteita syvästi, niin paljon että hänen piti blogata uudemman kerran.

mattila2

Yhäkin: Mattilalla ei ole mitään hajua siitä miksi ihmiset suuttuivat. Sen sijaan hän puhuu jotain kahdestakymmenestä minuutista per päivä, millä ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa. Ja Mattila on kovin pöyristynyt siitä että palautteessa oli kommentteja kuten Mitä vittua, kerro osoittees niin tullaan näyttään veltoimpien aktiivisuus? ja Noh, onneksi meitä pesantteja on niin paljon enemmän, että kunhan tietoisuus massassa lisääntyy vielä, niin voi tulla melko tukalat oltavat siellä.

Minä olen tykännyt sanoa että dialogin aika on ohi. Ja niin se todella onkin. Noiden kommentoijien ilmaisut ja sen sellaiset ovat ehkä kieltä mitä en itse näin julkisesti käytä, mutta sitä saa mitä tilaa. Mattila vaan sattuu jotenkin uskomaan, että koska hän on sentään varakas professori, hän saa sanoa mitä tahansa ilman että kukaan saa siitä suuttua. Siitä huolimatta, että hän päätti omien sanojensa mukaan tarkoituksella provosoida työttömiä, eikä viitsinyt edes ottaa selvää siitä että miksi ne työttömät on niin vihaisia tästä.

Miten tämän kanssa pitäisi sitten käydä dialogia? Ei mitenkään. Minä en kirjoita tätä siksi että minua kiinnostaisi keskustella Mattilan kanssa yhtään mistään: Mattila on jo osoittanut että on samanlainen kuin kaikki muutkin oikeistolaiset. Hän ei koe arvolleen sopivaksi ottaa asioista selvää, kuunnella ihmisten huolia tai ylipäätään tehdä yhtään mitään, mitä se keskustelun käyminen vaatisi. Se on se ruma totuus monogrammilla koristellun kauluspaidan ja silkkikrakan takana. Pekka Mattilaa ei kiinnosta yhtään se mitä köyhimmille tapahtuu, kun työttömyyskorvauksesta lähtee viisi prosenttia pois. Ainoa tunne mitä Mattila köyhiä kohtaan kokee on avoin ja peittelemätön halveksunta.

mattila3.PNG

Miksi sitten köyhän pitäisi olla kohtelias ja käydä keskustelua hattu kourassa professorin kanssa? Ei siihen ole mitään syytä. Vastatkaa vain vihaan vihalla ja halveksuntaan halveksunnalla. Se on rehellistä ja suoraselkäistä.

 

 

 

 

 

 

 

Pekka Mattila vs kansan syvät rivit

Presidentin valta ja sen vastustus

Urho Kekkonen oli mies joka jätti jäljen. Kekkosen ajan jälkeen pintautui vahva trendi siitä, että presidentin valtaoikeuksia pitää kaventaa, mutta mentiinkö siinä liian pitkälle?

ukk.jpg
[demented]
Perinteisesti kun puhutaan vallan kolmijaosta, puhutaan lainsäädäntövallasta, toimeenpanovallasta ja tuomiovallasta. Suomessa jo varhain lainsäädäntövaltaa ja toimeenpanovaltaa sekoitettiin keskenään, joten aiemman perustuslain mukaan nämä eivät olleet vahvasti erillään. Uudessa perustuslaissa 1999 pyrittiin lisäämään eduskunnan valtaa, mutta onko tämä käytännössä toteutunut kovinkaan hyvin?  Palataan tähän hieman myöhemmin.

Kekkosen aika jätti suhtautumisen presidentti-instituutioon ristiriitaiseksi. Samaan aikaan halutaan presidentiltä arvojohtajuutta mutta käytännön tasolla usein paheksutaan sitä että presidentti ylipäätään avaa suunsa.

Screenshot 2018-02-01 09.41.00

Salla Vuorikosken kommentti on myös paljon kuvaava.

Screenshot 2018-02-01 09.45.00.png

Presidentin valtaoikeuksien vastustamisessakin käytetään tällaisia tietyllä tavalla tunteisiin ja suomalaisiin alemmuuskomplekseihin vetoavia argumentteja. Puoluevasemmiston parissa taas on tapana miettiä sitä pitäisikö presidentti-instituutiosta kokonaan luopua, mutta mitään konkreettisia aloitteita tämän suhteen ei koskaan tehdä. Siitä on kuitenkin hyvä puhua omille.

Yhdysvaltojen demokratia on paljon vanhempi kuin suomalainen, ja siitä huolimatta sillä on huomattavan vaikutusvaltainen presidentti. Monissa muissakin maissa valtionpäähenkilö käyttää merkittävää valtaa, jopa Iso-Britanniassa kuningattarella on huomattavan paljon valtaa (jota toki harvemmin suoraan käytetään) politiikkaan. Voiko puhua keskenkasvuisuudesta näiden maiden tapauksissa? En sanoisi. Eri asia on se että onko tämä sitten aina hyvä asia, kuten tapaus Trump tai Iso-Britannian kuninkaallisten sotkeutuminen politiikkaan.

Suomessa presidentin valtaoikeuksien kaventamisen ongelma näyttää olevan se että harvemmin tajutaan sitä että se valta ei häviä minnekään, vaan se on ja pysyy, vaikka sitä siirretäänkin jonnekin muualle valtion koneistossa.

Valtaa on tosiaan haluttu keskittää eduskunnalle, mutta käytännön tulos sille mitä uusi perustuslaki teki oli se, että valta onkin keskittynyt hallitukselle ja pääministerille. Kansanvaltaisuuden sijaan valtaa siirtyy sille elimelle, joka on monilla tavoin vähiten demokraattisesti valittu kaikista. Eduskunnan rooli onkin enemmistöhallituksien aikana ollut lähinnä olla kumileimasin hallituksen päätöksille ja esim. perustuslakivaliokunnan on voinut ohittaa, koska enemmistöllä päätökset saadaan eduskunnassa läpi siitä huolimatta, kiitos puoluekurin. On perustettu myös Valtion kehitysyhtiö Oy, joka on suoraan pääministerin hallittavissa, ja sinne on laitettu suuri osa nykyisistä valtionyhtiöiden omistuksista.

Jos pääministeri ja hänen hallituskumppaninsa eivät erityisemmin välitä demokraattisesta prosessista, niinkuin Suomessa on täysin mahdollista tehdä eduskuntaenemmistön turvin ja niinkuin Sipilä onkin tehnyt, niin pääministeri käyttää valtavaa valtaa jolla ei ole mitään varsinaista valvontaa, eikä kukaan voi puuttua pääministerin puuhiin niin kauan kun ne säilyvät jokseenkin lain kirjaimen sisällä. Tuomiovaltaa käyttävä oikeuslaitos on aina Suomessa ollut suhteessa heikko verrattuna lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaan, koska meillä ei ole Ruotsin kaltaista perustuslakituomioistuinta tai mitään sitä vastaavaa. Perustuslain noudattamisen valvonta on jätetty eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jonka hallitus voi sivuuttaa jos niin huvittaa. Ja edes Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset eivät varsinaisesti  velvoita toimiin.

Mauno Koiviston alkuperäisen ajatuksen mukaan presidentin pitäisi olla puuttumatta asioihin paitsi kun tilanteet muuttuvat sellaisiksi että ne vaativat puuttumista, poikkeuksellisten olojen tai syiden takia. Eräänlainen demokratian failsafe siis: jos demokraattinen prosessi ajautuu sivuraiteille, presidentti voi korjata tilanteen. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, ja hallituksella on käytännössä rajaton valta tehdä mitä lystää, niin kauan kuin saa eduskunnassa äänet taakseen. Ja miksipä ei saisi, kun puolueet ovat rasvanneet koneistonsa sellaisiksi, että puoluekurista lipeäminen tarkoittaa usein myös poliittisen uran päätöstä.

Sinänsä hyvä pyrkimys demokratisoida Suomea onkin saattanut johtaa tilanteeseen, missä puoluejärjestelmä ja hallituksen toiminnan logiikka mahdollistaa autoritäärisen pääministerin tekemän de facto -vallankaappauksen. Tälle pitäisi ehkä tehdä jotain.

Fiksumpi voisi toki sanoa, että ongelma ei ole koskaan ylipäätään vallan jakautumisessa valtion sisällä, vaan valtiollisen vallan olemassaolossa itsessään. Siksi “valta ei kuulu presidentille” on heikko argumentti, koska se valta tulee silti olemaan olemassa. Nyt se on vain siirretty pääministerille, ja onkin hämmentävää huomata että niin moni edustuksellisen demokratian ja puoluepolitiikan kannattaja ei tätä ymmärrä.

 

 

Presidentin valta ja sen vastustus

Cucka Cuckin On – omituisen solvauksen lyhyt historia

alt right robot.jpg

Parin viime vuoden aikana suomalaisessakin internetkeskustelussa on yleistynyt, diplomaattisesti sanoen, tietyissä piireissä solvauksena käytetty sana cuck. Mikä onnistuu lähinnä yleensä vaikuttamaan oudolta ja hieman vastenmieliseltä mutta solvauksena se ei toimi. Miksi?

GQ kirjoitti tästä jo jonkin aikaa sitten, mutta se ei valota sen käyttöä suomalaisessa kontekstissa. On ilmiselvää että sen alkuperä on amerikkalaisissa äärioikeistopiireissä, kuten 4chanissa ja Stormfrontissa ja vastaavissa, mutta miten se sitten päätyi täälläkin äärioikeistopiireihin?

Nykyistä äärioikeistoa monesti karakterisoi se että se on monin tavoin enemmän valikoima jaettuja ideologisia positioita kuin varsinaisesti mikään helposti määriteltävä yksittäinen ideologia. Näitä ideologisia positioita on muun muassa maahanmuuttovastaisuus, rasismi, antifeminismi, transvastaisuus, antisemitismi ja islamvastaisuus. Tämä selittää sitä miksi vaikkapa Suomessa äärioikeistolaisuus ei mahdu koskaan saman järjestön tai toiminnan puitteisiin: kun yhdistävät tekijät ovat siinä mitä vastustetaan, mitään muuta yhdistävää ei välttämättä lainkaan ole.

Yllämainitusta syystä suomalaisiin äärioikeistopiireihin ja äärioikeiston internetfoorumeille eksyy monenlaista äärioikeistolaista. Löytyy niin varsinaisia natseja, rasistisia entisiä demareita, “miesasiamiehiä”, skinheadeja, libertaareja ja niin edespäin. Nämä sekoittuvat keskenään ja jakavat keskenään saman jargonin ennemmin tai myöhemmin. Rasistiset kuvalautakäyttäjät, jotka törmäsivät sanaan englanninkielisillä äärioikeistofoorumeilla,  toivat termin suomalaiseen äärioikeistoon ja se levisi esim. Ylilaudan ja Hommaforumin kautta muuallekin sieltä, luonnollisesti. Yleiseen käyttöön se ei kuitenkaan noussut.

Sanallehan on luonnollisesti myös suomenkielinen vastine eli aisankannattaja. Mikä taas on ilmaisu jota juuri kukaan ei oikeasti solvauksena käyttäisi siksi että sana on arkaainen ja edustaa ylipäätään asennetta joka nähdään itsessään arkaaisena. Siitä syystä cuck ei oikeasti toimi ulospäin käytettynä, ja on toinenkin syy.

Kuten GQ:n artikkeli sanoo, termi amerikkalaiselta taustaltaan pohjaa rasismiin, ja siinä nähdään nimenomaan ajatus siitä että se jonka kanssa vaimo pettää, on musta mies. Pornossakin tätä skenaariota käytetään hyvin usein fetisisoituna. Suomessa taas aisankannattaja-termillä ei tällaista konnotaatiota ole, vaikka toki suomalaiset rasistit kokee “rodunsekoittamisen” yhtä kamalana asiana kuin amerikkalaiset vastineensa, koska se osuu juuri niihin psykoseksuaalisiin heikkoihin kohtiin, mitä maskuliinisuuden kriisiä kärsivät äärioikeistolaiset peittelee.

Termi on rasistinen, mutta loukkauksena sen arvo Suomen oloissa on aika lailla nolla, koska se kuulostaa täysin merkityksettömältä keskivertosuomalaiselle, joka ei jaa rasistista äärioikeiston jargonia.

Mutta sillä on oheisarvo: jos kuulee jonkun käyttävät sitä, tietää samantien siitä että tämä ihminen on äärioikeistolainen ja viettää aikaansa äärioikeistolaisissa internetpiireissä.

 

 

 

Cucka Cuckin On – omituisen solvauksen lyhyt historia

Reijo Tossavaisen valheen anatomia

Minua ei yleensä kiinnosta kauheasti mitä Reijo Tossavainen sanoo, mutta kirjoitanpas silti pienen pätkän tästä mitä Tossavainen twiittasi tämänpäiväisen Laura Huhtasaaren gradun plagiointi -väitteen kohdattuaan.

reio
ok

Eli siis lyhykäisyydessään: Reijo Tossavainen tässä syyttää Sauli Niinistöä siitä että tällä on ollut suhde oman kummilapsensa kanssa ja että syystä tai toisesta Niinistö oli osallisena vaimonsa kuolemaan. Mutta ei nyt ihan kuitenkaan suoraan kehtaa näin sanoa, sanoo että asiasta liikkuu paljon huhuja.

Valheen anatomia on mielenkiintoisempi kuin valhe itsessään. Missä tätä huhua sitten on levitelty? No, yksi joka tästä jauhaa jatkuvasti on Marco de Wit, tunnettu Suomi Ensin -nimen alla järjestetystä Suomi-Maidan-spektaakkelista missä perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari kävi puhumassa.

Katsotaan vähän muutakin missä tätä on käsitelty, näppärästi kuvankaappausformaatissa.

saulijenni2

saulijenni

Tämä Sauli Niinistö Salosta -blogi tuntuu olevan valheen alkuperäinen lähde (ainakin google-haun perusteella se on vanhin lähde jutulle) , ja se on lähtenyt sitten eteenpäin ääri- ja laitaoikeiston piireissä ja sitä on levitetty MV-lehden foorumille ja Suomi24-foorumille ja muille vastaaville avoimille nettifoorumeille. Esim. Hommaforumin ehdottomasti rationaaliset ja järkevästi maahanmuuttoa vastustavat käyttäjät ovat olleet tätä juttua levittämässä.

Äärioikeistolaiselle Ylilaudalle juttu on myös kelvannut:

saulijenni3

Fiksu lukija varmaan huomaa aika nopeasti jos vaikka itse googlailee näitä että nämä jutut on jatkuvasti pääpiirteittäin samankaltaisia, mikä ehkä indikoi jonkinkaltaista systemaattista levittämistä. Mitään varsinaista orgaanisen kaltaista keskustelusta aiheesta ei synny, ja joka keskustelussa toistuu suurinpiirtein samat piirteet tarinasta, jotka on sattumoisin samat jotka löytyvät alkuperäisestä blogauksesta.

Hauskasti muuten valeuutismedia Nykysuomi on myös tonkinut aihetta.  Kukapa löytyykään Nykysuomen bloggaajien listalta? Tietenkin Reijo Tossavainen itse.

Mitä tällä on väliä? No eipä juuri mitään, paitsi että Reijo Tossavainen on valehtelija. Ehkä valemedioiden sijaan Reijon pitäisi lukea enemmän Peppi Pitkätossua, koska siinä on hänen lajitoverinsa jolla on vielä sama nimikin.

Reijo Tossavaisen valheen anatomia