Täällä ei ole ulospääsyä

no-exit-les-cunliffe.jpg

Viimeisin köyhyyskirjoitukseni sai taas osakseen näitä “rahaa voi säästää keittämällä viikoksi vaikka soppaa”-kommenteja. Olisi mukava jos ihmiset joskus lukisivat niitä tekstejä ennen tätä kommentointia. Olen ennenkin sivunnut sitä miten köyhyys tarkoittaa totaalista toimijuuden puutetta omassa elämässään. Ei ole todellisia päätöksiä tehtäväksi eikä valtaa yli oman elämän. Voit tehdä asioita, mutta sinulla ei ole valtaa yli sen onnistutko vai etkö.

Se että keittää samaa soppaa viikkokaupalla säästääkseen rahaa tai se että hankkiutuu turhanpäiväiseen työtoimintaan mistä jää muutama ylimääräinen euro käteen ei ratkaise sitä ydinongelmaa: ihminen pysyy silti köyhänä. Täällä ei ole ulospääsyä.

Hyväntahtoiset aina on toivoa –tyyppiset kommentit tuntuu lähinnä avoimen pilkallisilta silloin kun tietää ettei toivoa oikeasti ole. Ei ole töitä, ja opiskelemaankaan ei voi enää mennä koska ei ole varaa. Täällä ei ole ulospääsyä.

Ihmisarvo ei oikeasti perustu siihen mitä ihminen omistaa. Tyhjempiä sanoja ei ole koskaan lausuttukaan. Olen kirjoittanut siitä miten köyhyys eristää ihmisen. Useasti ei ole varaa tavata ketään. Jos joku sattuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, sitä ei tule näkemään koska ei ole varaa matkata sinne.

Kehtaatko koskaan kutsua ketään kotiisi, jos joudut jakamaan asuntosi muiden ihmisten kanssa ja koko elämäsi on tungettu pieneen nuhjuiseen kymmenen neliön huoneeseen? Kaikki mitä omistat on rumaa koska sinulla ei ole varaa mihinkään muuhun. Mutta minkäs teet, jos joku sattuu näkemään miten asut, joudut pyytelemään anteeksi sitä miten rumaa kaikki on.

Mietit jonkun käydessä kylässä, että onko sinulla varaa ostaa lisää kahvia, jos kyläilijä haluaa juoda kahvisi. Joudut kieltäytymään baariinlähtemisestä koska sinulla ei ole edes varaa bussilippuun. Jäät yksin siihen huoneeseen ja tajuat että elämäsi on oikeasti tässä eikä se ole muuttumassa paremmaksi. Joka ainoa ajanhetki niin kauan kuin tulet olemaan elossa, joudut miettimään sitä että koska rahasi tällä kertaa loppuvat.

Missä on se suuri henkistyminen jota vailla minä ilmeisesti olen, koska olen niin rahvaanomainen että minusta materiaalinen hyvinvointi on olennainen osa ihmisen onnellisuutta? Ehkä se onkin vain valehtelua hyvin toimeentulevilta köyhemmille? Tämä on se mitä kysyn uudestaan ja uudestaan, ja silti ihmiset tarjoaa jatkuvasti ratkaisuksi sitä henkistymistä.

Esimerkkinä tähän lopuksi. Sain kivan summan ylimääräistä rahaa ja ehdin ostaa muutaman kirjan. Sitten tililtä lähti lainan lyhennykset ja summa summarum: minulla ei ollut taaskaan yhtään ylimääräistä rahaa jonka olisin voinut käyttää yhtään mihinkään. Oliko se hyvä asia että rahaa tuli ylipäätään? Oli. Mutta silti se tuntuu taas siltä että oikeasti mitään ei tapahtunutkaan. Pienien vastoinkäymisten virta vie pienetkin ilot mukanaan. Kun tietää että kaikki tämä on tässä, ja ei ole valtaa vaikuttaa siihen miten oma elämä menee, ei ole syytä iloita mistään.

Eh bien, continuons.

Täällä ei ole ulospääsyä

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

huhtasaari.jpg
Kiitos tästäkin Punk In Finland

Perussuomalaiset tekivät varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaresta presidenttiehdokkaan, mikä oli tavallaan odotettua ja pääosin täysin merkityksetöntä. Jostain syystä suomalaiset tuntuvat pitävän Niinistöä hyvänä presidenttinä yli Niinistön todellisten tekojen. Myönnettäköön, Niinistö on hoitanut ulkopolitiikan taitavasti hankalassa tilanteessa missä naapurimaa käy sotaa toista eurooppalaista maata vastaan ja ulkoministerinä on kyvytön egoisti, mutta sitä kukaan nyt tuskin huomioi. Siltä osin on aika sama että onko Perussuomalaisten ehdokkaana Halla-aho, Huhtasaari tai Ior Bock.

Satakunnan Marinol Le Pen on Putinin fani, rasisti, Trumpin kannattaja, vihaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, ja niin edelleen. Siitä ei nyt ole erityisemmin mitään sen suurempaa kiistaa, koska sitähän perussuomalaisuus on hyvin suurilta osin ollut sen jälkeen kun Soini päätti että rasistien tuella pääsee vaikka kuuhun.

Nämä kaikki on vähän ongelmallisia mielipiteitä käsitellä, koska media ja liberaalit tuntuvat olevan vieläkin, 10 vuotta sen jälkeen kun rasistinen “maahanmuuttokritiikki” nousi tapetille, olemaan kykenemättömiä uskomaan että joku voi ylipäätään olla rasisti ja kaikkein vähiten halutaan uskoa että joku haluaa ajaa rasistista politiikkaa.

Siihen on syynsä että miksi Ylen artikkelin ainoa poiminta Huhtasaaren mielipiteistä käsittelee niinkin triviaalia asiaa kuin sitä että Huhtasaari on kreationisti.

huhtis

Kommentointi Huhtasaaresta onkin keskittynyt kahteen asiaan, nimittäin Huhtasaaren mielipiteisiin Venäjästä ja Huhtasaaren kreationismiin uskomisesta.

Kreationismi on sellainen ilmiö joka on Suomessa lähinnä kuriositeetti, koska sitä näkee lähinnä dänkeimmissä kristillisissä lahkoissa ja se on pääasiassa amerikkalaista tuontitavaraa. Sen yhteiskunnallinen merkitys on aika lailla nollaluokkaa, paitsi jos kysyy Jyrki Kasvilta ja Piraattipuolueen Apajalahdelta, jotka ovat tästä kovasti huolissaan, mutta miksi?

Siksi että kuten kreationismikin, suhtautuminen kreationismiin on tuontitavaraa. Harvassa on se suomalainen joka siihen törmää lahkojen ulkopuolella täällä kotimaassa, mutta siihen kyllä törmää jos lukee englanninkielistä internetiä tarpeeksi. Yhdysvalloissa siihen liittyy kaikenlaista aktiivista vääntöä esim. koulukirjojen sisällöstä ja sen sellaisesta joka ei ole Suomen oloissa mitenkään erityisen relevanttia. Asenteet kuitenkin kopioidaan sieltä, ja siitä seuraa Kasvin ja Apajalahden kaltaisten ihmisten kauhisteleva asenne, että nyt vaaralliset tieteen vastustajat rikkoo kaiken tieteen Suomesta koska ovat uskovaisia.

Henkilökohtaisesti pidän Touko Aallon ja Juha Sipilän pälätyksiä siitä että valtionyhtiöiden ja -omistusten “tase pitää laittaa töihin” vaarallisempana, koska se oikeasti vaikuttaa asioihin. Kreationismi, not so much. Se on tässä lähinnä sellainen aspekti josta voidaan puhua jotta voidaan pitää itseään fiksumpina kuin uskovaiset.

Luulisi että tilanteessa missä joka päivä puhutaan siitä miten Maahanmuuttovirasto ja hallitus ovat kolluusiossa vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa ja hoitaneet pakolaispolitiikkaa tavalla joka keskittyy lähinnä turvapaikanhakijoiden lähettämiseksi pois maasta (vaikka sitten kuolemaan, ei se tunnu hallitusta tai Maahanmuuttovirastoa kiinnostavan), että Huhtasaaren rasismin voisi nostaa keskiöön sen sijaan että puhutaan jostain trivialiteeteista. Tosin siinä on vähän se ongelma, että oikeistoliberaalilla puolella ei ole erityistä halua puhua rasismista paitsi päivitellen.

Vulgaari rasismi on heistäkin pahasta, mutta totuus on että kaikki suomalaiset oikeistopuolueet (ja sosialidemokraatit) ajavat rasistista maahanmuuttopolitiikkaa, tosin käyttämättä siitä yhtä suoraa kieltä kuin Huhtasaari. Siksi on mukavampi puhua kreationismin kaltaisesta trivialiteetista kuin rasismista, jos rasismia ei kuitenkaan oikeasti vastusta.

 

Marinol Le Pen ja internetin intelligentsia

Nalle Österman ja journalismin ydin: transfobinen Tuska-reportaasi

Sisältövaroitus: koska tämä blogaus käsittelee Östermanin aivan kelvotonta otetta transasioiden käsittelyssä, transfobian esiintymistä sitaateissa ei voi välttää. Pyrin sensuroimaan suorat viittaukset, mutta esim. artikkelissa itsessään on heti otsikossa t-sana ja seksuaalisen ahdistelun kuvausta. Ja ylipäätään artikkelin lähestymistapa on äärimmäisen epäinhimillistävää karnevalisointia.

Ja koska olen itse cis-ihminen, käsittelen tätä siitä omasta perspektiivistäni, enkä väitä että tässä on mikään perimmäinen totuus. En myöskään linkkaa itse artikkeliin koska no, en halua ajaa liikennettä Iltamakasiiniin.

ba03237a6d6499f0e2633314826e1526--cutest-animals-baby-animals.jpg
Tässä on kuva kissasta ettei mahdolliset kuvamuotoiset sitaatit tule esikatseluihin.

Itse artikkeliin sitten. Oikeastaan voi sanoa pelkästään jutun otsikon ja jättää sen siihen, koska siinä on kaikki keskeisimmät virheet näppärästi listattuna.

Iltamakasiini testasi, miten hevikansa suhtautuu seksuaalivähemmistöihin – t*****na Tuskassa!

  • Testasi – eli  ei-transihminen pukeutuu rooliasuun jota käyttää bändinsä kanssa keikkaillessa.
  • Seksuaalivähemmistö – transihmiset ei ole seksuaalivähemmistö vaan sukupuolivähemmistö.
  • Ja tietty t-sana joka on loukkaus.

Jos sivuutetaan se että Iltamakasiini on puhdas roskajulkaisu joka myy klikkejä lähinnä pikkutuhmilla kuvilla julkkisnaisista, niin dumattavaksi tässä päätyy Östermanin ammattitaito. Luulisi että ties miten monta vuotta rockjournalistina ollut tyyppi osaisi kirjoittaa roskajulkaisullekin jonkinlaisen artikkelin, mutta eipä siltä näytä.

Oikeastihan artikkeli ei käsittele mitään muuta kuin sitä että toimittaja pukeutui naiseksi ja meni festareille. Ei mitään todellista suhtautumista sukupuolivähemmistöihin, koska no, sitten olisi varmaan pitänyt haastatella jotakuta joka kuuluu sukupuolivähemmistöön. Syrjinnästä, mahdollisesta pelosta ja väkivallan uhasta mitä sukupuolivähemmistöt kohtaa tehdään jonkinlainen karnevalistinen spektaakkeli, jonka keskiössä on keski-ikäinen miespuolinen toimittaja jonka ei tarvitse pelätä yhtään mitään.

Bella herättää ansaittua huomiota ympäri Tuska-festivaalia, minne ikinä meneekin.

Selän takana kuuluu tietysti myös naurunpurskahduksia ja sivusilmällä näkyy pään pudistelua, mutta sehän on vain positiivista. Nauruhan pidentää tunnetusti ikää ja hauskaahan tänne on tultu pitämään.

Lukemattomat festivaalivieraat, niin miehet kuin naisetkin uskaltautuvat ottamaan kontaktia. Bella saa poseerata arviolta 30–40 valokuvassa yhdessä rohkeimpien festivaalivieraiden kanssa. Eräät haluavat jopa tarjota drinkin näin hemaisevalle kaunottarelle. Täysin ymmärrettävää.

Tämä ei todennäköisesti olisi niin hauskaa jollekulle joka kuuluu sp-vähemmistöön. Toimittajalle se toki on hauskaa koska hänelle tämä on juttukeikka.

Österman sai Facebookin puolella kommentointia osakseen tästä artikkelista, ja paljastui että Österman ei edes tiedä että t-sana on loukkaava. Tässä ote Östermanin kyvystä ottaa palautetta vastaan.

Siinä on melkein joku bingosuora. Sananvapauden rajoittaminen, “triggeröityminen”, itseään vastaan kääntyminen, “miksi tämä sana on vahingollinen” ja plaa plaa. Österman vielä yrittää oikeuttaa t-sanan käyttämisen linkkaamalla äärioikeistolaiseen Musta Orkidea -blogiin.

Olisin voinut perata kommentteja enemmän mutta en oikeastaan jaksa, koska tähänhän se tiivistyy: etuoikeutettu toimittaja kirjoittaa artikkelin joka käsittelee sp-vähemmistöjä päin helvettiä ja suuttuu kritiikistä. Koska onhan hänellä sananvapaus.

 

 

Nalle Österman ja journalismin ydin: transfobinen Tuska-reportaasi

Paskaduunit ja miksi kannattaisi olla sulatolla töissä eikä ravintola Juuressa

Tänään on taas koettu syytä antaa jollekin ravintoloitsijalle palstatilaa koska termi “paskaduunit” loukkaa ravintoloitsijaa. Sillähän ei tunnu olevan väliä että ravintoloitsija ei termiä tunne ja käyttää sitä päin mäntyä.

paskaduunit.PNG

Björs jotenkin kuvittelee että tiskarin hommaa pidetään paskahomman koska se on raskasta ja paskaista. Mutta niin on terässulattohommatkin, ja niitä ei sanota paskaduuneiksi. Miksi?

Koska terässulatolla tyypit saa kunnollista palkkaa ja kiinteät työajat. 

Ravintola-alalla suurelle osalle tarjotaan työt vuokrafirmojen kautta, nollasopimuksilla ja hyvin vaihtelevilla työajoilla. Lisäksi palkat on matalat työn raskauteen nähden. Paskatyön kriteeri onkin että se on työ, joka ei tuo ihmiselle elämään vakautta, turvallisutta tai rahaa. Tuossa City-lehden artikkelissa sanotaankin olennainen:  ravintoloitsijat, miksi ylipäätään pyöritätte paikkojanne, jos niissä ei pystytä maksamaan kohtuullista palkkaa?

Jos ravintola-alalle ei saada väkeä, niinkuin tilanne on, se johtuu siitä että työnantajat eivät maksa tarpeeksi tai tarjoa työtä tarpeeksi hyvillä ehdoilla. Se on niinkuin se miten vapaa markkina-talous toimii. Ei se voi nyt niin mennä että ravintoloitsijoiden urat on jotain harrastusprojekteja, joita muiden ihmisten pitäisi tukea. Laittakaa bisnekset kuntoon tai kaatukaa.

Ja lässyttäkää lehdille vähemmän siitä että arvostatte tiskarianne. Jos arvostatte sitä niin paljon, niin miksette maksa jokaiselle työntekijälle yhtä suurta palkkaa?

Paskaduunit ja miksi kannattaisi olla sulatolla töissä eikä ravintola Juuressa

Miltä köyhyys maistuu?

Tämäkin viikko alkoi sillä millä tavallisesti: “kiitos hakemuksesta mutta ei kiitos”-sähköpostilla työpaikasta mitä hain. As usual. En muuten jaksa tällä kertaa panostaa erityisemmin joten tästä tulee ehkä enemmän tajunnanvirtaista tekstiä kuin yleensä. Ja toistan vanhoja teemoja joten skipatkaa vapaasti, jos skippauttaa.

Rahat loppu, taas kerran

On kuun viimeinen päivä ja rahat on toki loppu niinkuin yleensä. Ellette ole koskaan kokeneet sitä iloa kun kuun lopussa huomaakin poikkeuksellisesti että on rahaa ruokaan, suosittelen miettimään asiaa.

Rahat on oikeastaan olleet loppu nyt noin viikon. Ei ehdottoman loppu aiemmin, se tuli vastaan vasta tänään. On ollut rahaa ostaa jonkinlaista ruokaa: ei mitään hyvää ruokaa mutta jotain ruokaa joka välttää ja jota jaksaa valmistaa. Tulisi toki halvemmaksi jos jaksaisi aina valmistaa jotain, mutta yllättäen aliravittuna ja köyhänä jaksaminen on välillä hieman vaikeaa, koska tulee venytettyä aikaa syömisen välissä mahdollisimman pitkään.

Mutta nyt rahat on ehdottoman loppu. Siitä seuraa sellainen ongelmakohta mitä hyvä lukija, olettaen että hyvällä lukijalla on jonkinlaiset tulot, voi miettiä. Pitäisi tänään käydä ystävän luona auttamassa yhdessä jutussa mutta no. En oikein jaksaisi, koska en ole syönyt mitään ja ruokaa kotona on ehkä kaksi kananmunaa ja noin kolme palaa leipää. Mikä on oikeastaan aika hyvä tilanne koska joskus olen ollut ilman tuloja puoli vuotta eikä ruokaa ollut silloin ollenkaan.

Koska sinä olet viimeksi perunut sovittuja menoja siksi että on nälkä jolle et voi tehdä mitään? Koska olet viimeksi miettinyt että sinulla on juuri tarpeeksi syötävää, että jaksat istua kotona mutta et tehdä mitään muuta? Kertoisitko jollekulle ystävällesi että tämä on se oikea syy miksi perut menot?

Silloin kun tämäntyyppisiä juttuja kertomalla saa ihmisistä reaktioita irti, yleensä joku kysyy että etkö voisi pyytää joltakulta ruokarahaa tai vastaavaa. Se on toki ihan inhimillinen reaktio sinänsä, mutta paljastaa kysyjästä jotain. Kysyjä ei ymmärrä köyhyyden luonnetta lainkaan.

Ei ole kyse siitä ettenkö tänään, 31.7.2017 voisi jostain löytää ihmistä joka heittäisi kympin tai kaksikymppiä. On ennen kaikkea kyse siitä että aina ei jaksa pyytää ihmisiltä tilapäistä apua kun tietää että oma tilanne ei todellakaan ole tilapäinen. Minä kyllä todellakin arvostan ihmisiä jotka auttaa kun on vaikeaa, mutta en näe enää syytä pyytää apua jotta saisi hetken helpotuksen. Edessä on joka tapauksessa aina seuraava kuukausi ja seuraava vuosi, jonka aikana pitää miettiä miten ruokkii itsensä, miten vaatettaa itsensä ja miten välttää asunnottomuuden. Mitään pidemmän aikavälin taloudellista apua ei mistään voi saada. Ei ystäväpiirissäni ole niin rikkaita ihmisiä, tai sellaisia jolla olisi vaikutusvaltaa hoitaa jostain työpaikka.

Hyväosaiset hyvät ihmiset

Miksi ihmiset puhuu näistä asioista niin vähän? Minäpä tiedän. Siksi että näistä puhumalla tavalla joka ei sovellu keskiluokkaisen journalismin luomaan köyhyysnarratiiviin, saa kohdata todella paljon vihamielisyyttä. Tein meemikuvan havainnollistaakseni tämän.

1tc9qu.jpg

 

Luonnollisesti, tämä on sellainen asia jota melko harva kehtaa sanoa omalla nimellään suoraan, mutta sitäkin tapahtuu aina vähän väliä. Anonyymit kehtaa usein sanoa sen suoraan. Motivaationahan toimii yleensä se, että alaluokkien pitäisi olla kohteliaita ja tyytyä asemaansa, ja sen ajatuksen rikkominen on sanoinkuvaamaton rikos vallitsevaa järjestelmää kohtaan. Varmaan yleisin asia jonka saan muodossa tai toisessa kuulla että en edes ansaitsisi työpaikkaa.

Se Mr Lotharin näköinen kansanedustaja pilkkasi minua koska poltan tupakkaa (toki olin silloin jo lopettanut mutta mitäpä väliä). Ah-a, käytät rahaa johonkin turhaan joten et voi olla oikeasti köyhä! Asia vilpitön, hyvätuloiset ihmisethän käyttävät aina rahansa pelkästään fiksusti ja siksihän he ovat hyvätuloisia. Tai sitten ei.

Köyhän pitäisi olla nöyrä ja täydellinen jotta sopisi keskiluokkaiseen köyhyysnarratiiviin. Jos ei elä täydellistä Niksipirkkaelämää jossa säästää kaikesta, ei käytä rahaa mihinkään turhanpäiväiseen ja keskittyy vain ja ainoastaan työnsaantiin, on huono köyhä joka ansaitsee asemansa. Ja silloin hyväosaisella on oikeus kohdella tätä huonosti koska hänellähän ei ole oikeutta olla olemassa lainkaan. Joku pari viikkoa sitten joku hönö jota en edes tunne kirjoitti Facebookiin pitkän avautumisen siitä miten minä olen hirveä ihminen joka haluaa määritellä köyhyyden kaikkien puolesta. Minä en oikeasti usko sanovani mitään erityisen vallankumouksellista köyhyydestä mutta sanon jotain pohjaten omaan kokemukseeni.

Mitä jos oletkin realisti?

Tässä viime päivien aikana olen taas tehnyt nipun työhakemuksia ties minne, ja tiedän ettei niistä mitään tule, koska ei ole koulutusta ja työnhakijoita joilla on pätevyyttä johonkin on jokaiseen tehtävään niin paljon. Jokainen työhakemus antaa noin kaksikymmentä minuuttia aikaa unelmoida siitä että miten elämä muuttuisi jos yhtäkkiä olisikin riittävät tulot, mutta samanaikaisesti jokainen kiitos-mutta-ei-sinua-tarvita -tyylinen sähköposti luo noin päivän verran kestävän pettymyksen tunteen.

Tavallaan siksi se tuntuukin hassulta kun puhutaan siitä että lisääntyvä työttömien valvonta aiheuttaa turhien työhakemuksien tekemistä. Sitähän me kaikki teemme, koska hyvin merkittävä osa meistä ei tule koskaan pääsemään töihin. Ei tässä kerta kaikkiaan ole mitään järkeä.

Tietenkin individualismi on hieno tapa saada ihmisiä sumutetuksi. Jos kokee itsensä erityiseksi yksilöksi niiden 350 000:n työnhakijan joukosta, voi sivuuttaa sen että avoimia työpaikkoja on alle 20 000. Siinä on kuulkaa aika monta kymmentä tuhatta ihmistä joita tämä yhteiskunta ei tarvitse yhtään mihinkään. Silti meille kerrotaan että me olemme tärkeitä yksilöitä. Emmekä ole. Yksikään päättäjä tai elinkeinoelämän johtaja ei pidä köyhiä tai työttömiä yhtään minään.

Voi olla että joskus oli helpompi sivuuttaa se miten tarpeetonta ja merkityksetöntä köyhän elämä on, mutta sosiaalinen media tekee siitä olennaisesti vaikeampaa. Kun voi lukea tuttujen kuulumiset lomamatkoista, uusista asunnoista, perheen perustamisista ja sunnuntaibrunsseista, alkaa sisäistää sen miten sitä on todellakin ulkona siitä mikä on tässä yhteiskunnassa tavoiteltavaa. Sattuuko se että tietää ettei koskaan tule kokemaan niitä asioita, mitä melkein kaikki tuntemani ihmiset ovat päässeet kokemaan? Todellakin.

Mutta niin se menee eikä siihen ole mitään muutosta tulossa.

Sen sijaan jatkan mekaanisesti toistamista: haen töitä, yritän kaikkea mahdollista, revin itsestäni irti jokaisen tempun että voisi päästä ulos köyhyydestä vaikka täysin tiedän sen ettei mikään näistä keinosta tule toimimaan.

Mutta niinkuin Sartren Suljetut ovet päättyy: “Eh bien, continuons

 

Miltä köyhyys maistuu?

Olisikohan olemassa joku toistuva kuvio poliisin toiminnassa?

Jatketaan eilisen blogauksen pohjilta hetken aikaa, koska perjantain yliajossa käytetyn Jaguarin aiempaa omistajaakin oli haastateltu Iltalehteen. Sisältövaroitus: tässä sivutaan seksuaalirikollisuutta ja parisuhdeväkivaltaa, ja linkkien takana on sitä käsittelevää materiaalia.

jaguarkeissi

Ongelmahan on tässä hyvin ilmeinen. Poliisi on valehdellut tällekin ihmiselle etteivät voi tehdä mitään, vaikka poliisilla on vaikka minkälaisia mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen. Poliisia ei kertakaikkiaan vain kiinnosta puuttua tällaisiin tapauksiin, riippumatta siitä onko uhkailija oikeasti vaarallinen.

Sama kuvio toistuu myös parisuhdeväkivaltakuvioissa. Poliisia erityisemmin ei ne kiinnosta, mikä selviää mm. Maija Haatajan gradusta missä poliisit kuittaa parisuhteessa tapahtuneet väkivaltarikostutkinnat sanomalla että ne ei johda mihinkään koska muija kuitenkin peruu kaiken.  Ja seksuaalirikosten uhrien syyllistäminen jatkuu yhä ja on merkittävä syy siihen miksi seksuaalirikoksia ei ilmoiteta poliisille. Suorastaan absurdilta tämä alkaa näyttää siinä vaiheessa kun puhutaan viharikoksista: tehdään erityinen yksikkö niitä varten, joka ei jaksa viedä esitutkintoja loppuun koska se veisi aikaa.

Mitä johtopäätöksiä siitä pitäisi vetää että poliisi vaikuttaa lähinnä hirvittävän laiskalta ja väliinpitämättömältä rikosuhrien suhteen? Ehkä se, että poliisia ei ihan oikeasti kiinnosta pätkääkään organisaationa sellaiset asiat jotka koetaan yhteiskunnallisen normin mukaiseksi: tavallisen kansalaisen osana onkin kohdata väkivaltaa, se on puuttumisen arvoista vasta sitten kun uhri onkin erityisen merkittävä kansalainen. Ehkä poliisi keskittyy toimintaan joka näyttää hyvältä mediassa, riippumatta siitä onko siinä mitään tolkkua kokonaiskuvan kannalta lainkaan.

 

 

Olisikohan olemassa joku toistuva kuvio poliisin toiminnassa?

Mihin päättyy ministerin vastuu?

risikko.jpg
“Voinhan minä äärioikeistolaisten mielenosoituksessa käydä mutta en minä aio koskaan mitään tehdä”

Eilen Helsingissä kuoli yliajon seurauksena ihminen. Tänään epäillyn yliajajan sukulaiset antoivat haastatteluja, jossa paljastui epäillyn mielentilat ja se että siihen on yritetty puuttua monella tasolla, koska epäillyllä on aiempaa rikoshistoriaa yleisvaarallisista rikoksista, kuten tuhopoltosta. On oltu yhteydessä poliisiin ja sisäministeri Paula Risikkoon.

Ensimmäinen joka taisi sanoa että Paula Risikon pitäisi kantaa vastuunsa tästä, koska hänelle oltiin asiasta ollut yhteydessä, oli Suomen Kuvalehden Tuomo Lappalainen Twitterissä. Risikko ei tietääkseni ole vielä itse kommentoinut, mutta jo Lappalaisen twiitin alla on alkanut selittely: ministeri nyt vaan ei voi puuttua asioihin henkilökohtaisesti.

Suomessa yleisesti vedotaan siihen että ministeri ei ole ollut tietoinen mitä hänen ministeriönsä alaiset viranomaiset tekevät. Nyt tosin ministeri oli.

Mikään ei olisi estänyt Risikkoa puuttumasta asiaan, koska se että ministeri on yhteydessä viranomaiseen joka toimii hänen ministeriönsä alaisuudessa ja tuo jotain viranomaisen tietoon ei voi mitenkään olla ministerin mandaatin ulkopuolella. Ajatus siitä että ministeri puuttuisi viranomaisen toimintaan aktiivisesti ohjaamalla viranomaisen päätöksentekoa on toki ministerin toimivallan ylitys, mutta yksinkertainen tiedonvälittäminen eteenpäin sitä ei ole.

Tai ehkä Risikko puuttuikin asiaan? Sekin on toki mahdollista, ottaen huomioon se ettei ministeri ole vielä aihetta kommentoinut. Se tarkoittaisi sitä että viranomaiset taas ovat laiminlyöneet tehtäviään. Silloinkin herää kysymys että miksei Risikko ollut asiasta selvillä.

risico.jpg
“Aion kertoa vähintään näin suuren valheen siitä miksen ole vastuussa”

Ministerin palkkio on 9 102,84 euroa kuussa, mikä tuntuu aika suurelta palkkiolta huomioonottaen sen ettei ministeri tunnu tekevän sen eteen mitään, saati sitten kantavan vastuuta mistään. Ei ole Risikkoa erityisesti kiinnostanut ongelmat maahanmuuttoviraston toiminnassa (missä tietenkin kuolee enemmän ihmisiä mutta nyt kuoli kantasuomalainen joten skandaali on isompi), poliisin etninen profilointi, poliisin äärioikeistokytkökset tai poliisin mielenkiintoinen asenne sen suhteen että pistetäänkö pakkopalautuksia käyntiin.

Siis aivan turhaahan tästä on kirjoittaa, koska ei tästäkään mitään seuraa, paitsi muutama vakavasti huolestunut kommentti Helsingin Sanomien kolumneissa siitä miten pitäisi kyllä mielenterveyspuoleen satsata resursseja. Ja kaikkihan tiedämme ettei mitään satsausta tule.

 

 

 

 

Mihin päättyy ministerin vastuu?